Mitä elitistit katsovat?

Das Gasthaus an der Themse

Olikos tämä eka Wallace, jonka alussa kuultiin klassinen "Hier sprecht Edgar Wallace!" Hetkensä, joten parempaan puoliskoon Wallaceista. ***



X-Files – I Want to Believe

Aika hyvin tästä kaikki oli sanottu arvosteluissa. Keskiverrossa ei-jatkuvajuonisessa X-Files ‑jaksossa on enemmän ideaa. Kun ufoiluja ei haluttu harjoittaa, mukana oli aivan liian vahva uskonnollinen painotus nimen mukaisesti. Teemana ei vain ollut kovin kiinnostava. Lumisia maisemia oli käytetty hyvin. **



Gitano

Huh, Arturo Perez-Reverte (Ninth Gate) on suosikkikirjailijoitani, mutta tämä mustalaismafiaelokuva oli kyllä hanurista. Pitkätukkainen ex-muusikko pääsee vankilasta, ja aikeena luonnollisesti selvittää välit. Paljon musiikkia, jonka perusteella en vielä löisi vetoa menestyksen puolesta päinvastoin kuin päähenkilö. Korni musiikkivideo toi toki kalkkuna-arvoja. Laetitia Castan rinnoille kuuluisi toki antaa ***** mutta elokuva on silti * Tätä katsoessa oli muuten pahempi krapula kuin varmaan kertaakaan edellisen vuoden aikana.



Villmark

Vau, positiivinen ylläri. Yritän jossain vaiheessa kirjoittaa pidemmälti etusivulle. ****



Body Snatchers

Abel Ferraran versio, joka oli huonompi kuin muistin. Tosin katsomiskertojen välillä on tullut nähtyä 70-luvun versio. Mielenkiintoisesti ruumiinsieppaajien kohteeksi on valittu sotilastukikohta. Olisikohan tämä idea tullut Larry Cohenilta. Hyviä limaefektejä. ***



Der Zinker

Wallacea, ja painonhallinta etenee. Värilliset alkutekstit muuten mustavalkoisessa elokuvassa. Ei oikein iskenyt, vaikka käärmeillä ja kissapedoilla elokuvaa piristettiinkin. Huumoria ehkä normaalia(kin) enemmän, luonnollisesti Eddi Arentin toimesta. **



The Haunting

Pakko myöntää, etten ollut nähnyt tätä aiemmin kokonaan. Vau myöskin. Kameraa kieputeltiin ehkä liikaakin, mutta hienoahan tuo kuvaus oli. En olisi muuten tunnistanut Russ Tamblynia ilman alkutekstejä. *****

Star Wars: The Clone Wars ***

Toimintaa, toimintaa, toimintaa. Toimi sekä mulle että 6-vuotiaalle, ihan OK lajissaan. Parempi kuin yksikään "uusista" Star Warseista.

Palnan tyttäret (Kiti Luostarinen, 2007) **½

A Sense of History (Mike Leigh, 1992) ****

Varjoja paratiisissa (Aki Kaurismäki, 1986) ***

Sitten viime kerran:

Bekmambetov: Wanted (Leffassa), hyvat efektit, plussaa myos fiiliksen "aikuismaisuudesta" (siis taa ei ollu mikaan K-12 Indy-4), miinusta kaikesta muusta. **



Maddin: Careful (Leffassa), varmaan Maddinin paras. Paperimassavuoren rinteella asustavan lumivyoryvaarassa hissuttelevan yhteison insestitarinoita... *****



Scott: The Last Boy Scout (DVD), yllattavan noirimainen, myos 70-s krimeille sukua oleva massaily jossa sankari saa taas voittaa. Piti otteessaan. ***1/2



Maddin: Twilight of the Ice Nymphs (Leffassa), Maddinin oudoin leffa, koska nayttaa "normaalilta". Mutta tarinan tasolla ollaankin taas ihan mielettomissa kierteissa. Ei miehen parasta tuotantoa, mutta kyl tankin kerran katto. ***



Kitamura: Versus (DVD), nayttava tamakin, mutta 2h musavideoo on vahan liikaa. Parit rohonaurut pelasti paljon. **



Aldrich: Vera Cruz (DVD), Hieno, nayttavan ja hyvin eteneva ahneusmexicowestern. ****1/2



Joku: Death Ship (DVD), oon aina pelanny laivoja. Nyt enemman. Halpaa kasarihorroria. Paasantoisesti huono, valilla savaytti. **



Bay: Bad Boys II (DVD), ott klassikko. Nuff said. ****



Haggard: Blood on Satan's Claw (Leffassa), Mahtiprintti todella kauniista leffasta sai suupielet hymyyn. Paikoin kunnon savareita, paikoin huvittavan pohko. ***



joku: Crank (DVD), en uskonu et taa olis ollu mun juttu, mut oli kyl kova. Paljon parempi DOA remake mita se kasariversio! ****



joku: She Freak (DVD), mielenkiintoinen. ***

sorsimus ( 25.8.2008 17:25)

Sitten viime kerran:



.

.

.

.

.

Etkö sä käynytkään niillä leffafestareilla?

Antti Tohka ( 25.8.2008 20:18)

sorsimus ( 25.8.2008 17:25)

Sitten viime kerran:



.

.

.

.

.

Etkö sä käynytkään niillä leffafestareilla?

Oli surprise- duunia koko vklp. Duunista kirjottelen nyttenkin.

sorsimus ( 25.8.2008 20:19)

Antti Tohka ( 25.8.2008 20:18)

sorsimus ( 25.8.2008 17:25)

Sitten viime kerran:



.

.

.

.

.

Etkö sä käynytkään niillä leffafestareilla?

Oli surprise- duunia koko vklp. Duunista kirjottelen nyttenkin.

Äh, oottelin vain lausuntoja parista leffasta.

Ormond:

Please Don't Touch Me **(*)

– B-eksploitaation parissa viihtynyt Ormond tunnetaan Suomessa parhaiten Teemalla nähdystä Kadonneitten naisten tasangosta (1953). Näköjään Ormond jatkoi samalla linjalla myös 60-luvulla. Frigidi nuorena raiskattu Vicky viedään hypnotisoitavaksi, jotta vast´ vihityn parin seksuaalinen elämä saisi tulta allensa. Sen suurempia koukkuja juoni ei tarjoa, eikä elokuvan lopetuskaan palkitse. Kurvikas Ruth Blair ja tietty country-meininki puhkaavat Russ Meyerin suuntaan, joskin alastomuuden suhteen Ormond jättää kylmäksi. Elokuvan lupaavin anti sijoittuu alkupuolelle yllättävänkin yksityiskohtaista aineistoa sisältävään mondo-henkiseen historiikkiin hypnotismista. Propseja myös siitä, että halpa pikkukaupunkimainen tunnelma säilyy loppuun saakka ja kohtaukset pysyvät suht´ tiiviinä.



Uusintoja:



Brooks: Young Frankenstein ****½

Brooks: Blazing Saddles ****(½)

Brooks: The Twelve Chairs ****

Joku thai: Ong Bak – toimintamättö on kyllä maineensa veroista, ylilyövää mutta silti siis "luonnonmukaisin" keinoin toteutettua ja intensiivistä. Tasosta kertoo se, että leffaa tuli seurattua yhtä hyvissä tunnelmissa kuin tiettyjä HK-klassikoita aikaisemmin. Helppo katsoa vaikka tarina muilta osin on perinteinen ja tylsähkö.

Gens: Frontier(s) – Shockyhan tämän jo hyvin kiteytti aikaisemmin; elokuva tuntuu suorastaan rasittavan ilmeiseltä ja lapselliselta TCM ja Hostel ‑matkinnalta – ilman Eli Roth ‑huumoria. Potentiaalisesti hyvät yksityiskohdat ja kuvauspaikat (esim. inha mutavelliselli) eivät ole ansaitsemansa arvoisessa elokuvassa. Alun ja loppupuolen nopea leikkaus ja sohiva kuvaus kusevat nekin, varmasti "kivaa" katsottavaa leffateatterissa. Elokuvassa on vain yksi mielenkiintoinen kohtaus: se missä Toisaalta jossain Calvairessa tuollainenkin “roolileikki” hoidetaan paljon tyylikkäämmin ja kokonaisvaltaisemmin. Future Filmin takakansitekstejä väsätään melkoisella urpoiluinnolla eikä ilmaisu kieliasusta huolimatta ole edes hauskaa (siis ajatonta) toisin kuin monissa vanhoissa Fixeissä.



Penn: Into the Wild – erinomainen vaeltelu/isolaatio-leffa, jossa Alaskaa kohti matelevan päähenkilön ratkaisut ovat sekä ihailtavan ennakkoluulottomia ja vapaita että paikoin uhkarohkeita ja typerähköjä. Toisaalta noilla jälkimmäisillä luonnehdinnoilla ei ole merkitystä McCandlessin tapaisen nuorukaisen maailmassa. Huumori ja “oravanpyöränaljailu” hillittyä mutta osuvaa. Leffassa on myös kiltin näköinen ja ISO harmaakarhu, aina plussaa.



Polanski: Tess – välttelin pitkään tämän katsomista. Se osoittautui kuitenkin helvetin asialliseksi ja hienoksi draamaksi, joka Polanskin leffoista ehkä eniten muistuttaa Kubrickin tyyliä ja näyttelijänohjausta (Barry Lyndon). Paljon pitkiä ja intensiivisiä kohtauksia. Yksikään hahmo ei toimi täysin itsenäisesti, vailla yhteiskunnan vanhoillisten normi-ideaalien painevaikutusta. Näin syntyy paljon turhaa kärsimystä ja “rajoittumista”, mistä Polanski tietenkin kiteyttää ne keskeisimmät hienolla kaarella.



Polanski: Che? – perhana kun tämä onkin hyvä. Nimeän tämän välittömästi kolmen parhaan Polanskin joukkoon, nyt kun Merirosvot ja Oliver Twist ovat vielä näkemättä. Parhaita surrealistisia elokuvia; hauska, leikkisän omituinen, vihjaileva ja älykäs. Polanski on saavuttanut tässä sen, mihin kovin harvat (Von Trier ja Lynch) ovat yltäneet; elokuvan keskeisestä rakennuksesta kehittyy salakavalasti ikäänkuin aktiivinen ja (kierosti) ajatteleva hahmo, jonka tahdon alaisuudessa ja armoilla ihmishahmot tuntuvat olevan tuomitut toimimaan. Von Trierillä tämä on vanha sairaalarakennus, Polanskilla mahtava merenrantahuvila/kansainvälisiä vieraita kestitsevä hotellikompleksi eteläisessä Euroopassa. Alun italialaisläppä on samantyylinen kuin Hostel 2:n junakohtauksessa. Leffan alussa asetetaan viivyttelemättä yksinkertainen päämäärä: lapsellinen, leikkisä ja ihastuttava jenkkiläinen hippityttö on saatava alastomaksi ja koska hänen tahtonsa on “huvilan tahdon” rinnalla voimaton, syntyy välittömästi voimakkaan irrationaalinen eli surrealistinen tunnelma. Tämä on tytölle samanaikaisesti vähintään kiusallista mutta ehkä vähän terveellistäkin. Loppukuva kiteyttää ihmisen aseman lihaisana olentona aivan muikean riemastuttavasti: Uniikki elokuva.

Lontoossa nähtyä:

Elegy ***

Ben Kingsley + Penelope Cruz. Professori-Kingsleyllä on suhde kurssinsa opiskelija-Cruziin. Aikalailla tylsä ja kuoliaaksi masentava perusihmissuhdedraama.



Hellboy 2 ***

Ygönen oli parempi ("cthulhut + natsi" ‑kombo hakkaa "paha haltia + ilkeät metallihirviöt" ‑yhdistelmän anytime). Viihdyttävää mäiskettä ja del Toron hirviöitä katselee aina mielellään.



Casino ****½

Isolta kankaalta ehdoton elämys.



Los cronocrimenes / Time Crimes ****

Lippu Lontoon Frightfest-kauhufestareille per elokuva 10 puntaa! Erittäin hyvää aikamatkustelun, pään pyörälle pistämisen ja trillerin yhdistelmää. Espanjalaiset osaa.



Happy Go-Lucky ***½

Päähenkilön ylipositiivisuus vie kertakaikkiaan mennessään – Sally Hawkins onkin pääsyy miksi Mike Leigh'n uusin kannattaa katsoa.

Edward Dmytryk :

Shalako (1968) **½

Pettymys odotuksiin (nimekkäät näyttelijät, Dmytryk ohjaamassa ja Louis L'Amour kirjoittamassa) nähden. Lännenelokuva, jossa eurooppalainen metsästysporukka kohtaa erämaassa intiaaneja ja saa "avukseen" Sean Conneryn esittämän Shalakon. Ulkoiset puitteet ovat sinänsä kasassa. Jotenkin tuntuu etteivät näyttelijöiden kemiat kohtaa missään vaiheessa, eikä elokuva tempaa mukaansa. Elokuvan jokainen minuutti tuntuu täyden kestonsa verran.



Bud Townsend : Nightmare in Wax (1969) **

Puolet kasvoistaan "onnettomuudessa" menettänyt vahamuseon työntekijä tekee edesmenneistä lähipiiriläisistään yllättävänkin yhdennäköisiä nukkeja. Kauhua ilman kauhua. Aika köykäistä menoa, hidasta juonen kehittelyä ja lopulta vaisu kokonaisuus. Olisi vaatinut enemmän tiukkuutta niin juonen, kuin kauhukohtausten osalta.



John Mackenzie : Long Good Friday (1980) ***½

Brittiläinen rikosdraama, jossa rikollispomo yrittää selvittää kuka on alkanut tappaa ihmisiä hänen lähipiiristään. Samalla alkaa näyttämään selvältä, että se joku tahtoo myös uhkailla itse pomoa. Rosoinen, ajan syömällä soundtrackillä varustettu ja kohtuullisen onnistunut jännäri. Bob Hoskins vetää mukavalla brittityylillä roolinsa läpi. Mackenzie on castannut Pierce Brosnanin homotappajan rooliin, aivan samoin kuin Fourth Protocolissa.

Edwards:

The Return of the Pink Panther

Omalla Pink Panther asteikolla Paluu menee A Shot in the Dark & The Pink Panther Strikes Again välimaastoon. Useita aivan järkyttävän hyviä vitsejä esim. Chief Insp. Dreyfusin kikkailut pistoolisytkärin kanssa ja ehkä Clouseaun paras alias ranskalainen gigolo/parkettien partaveitsi Guy Gadbois Gstaadin alppimaisemissa.

Vaikka Edwardsin ja Sellersin välillä oli ankara viha-rakkaus-suhde lopputuloksissa se ei koskaan näy, ehkä paremminkin päinvastoin.



Becker: Wild Hogs

Tuli varmaan katsottua erinomaiseen saumaan. Aivan tolkuttoman hauska elokuva, naurun remakat tulivat yhtä antaumuksella kuin pienen pössyttelyn jäljiltä ja niitä oli paljon. Ei voi olla aistimatta, että Travoltalla, Allenilla, Lawrencella & Macyllä on oikeasti ollut helvetin hauskaa kuvauksissa, sen verran hyvin se välittyy filmiltä. Elokuvan jälkeen mietin, että oliko jälleen kerran kundien taustat liian stereotyyppisiä. Ehkä olikin, mutta kun mietin taas mahdollista omaa vastaavaa reissua kavereiden kesken niin aika likelle se menisi. Joten se siitä! Edelleen on tullut kovin vähän katsottua 2000-luvun komedioita mutta kyllä Wild Hogs ansaitsee paikan aika korkealta.

Sergio Martino:

Scorpion with Two Tails (Assassinio al cimitero etrusco)

Aika mitäänsanomaton giallo hyvästä castista huolimatta. Loppupuoli hymyilytti kovasti yliampuvuudellaan, en sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia. **½



Larry Cohen: God Told Me To

Säveltäjä Bernard Herrmann, joka oli Cohenin ykkösvalinta säveltäjäksi vaikka tilalle valittiinkin Frank Cordell, kuoli seuraavana päivänä nähtyään tämän elokuvan ilman musiikkia (imdb). Coincidence? God Told Me To jäi myös Cordellin viimeiseksi elokuvaksi. Coincidence? ***+



Efren C. Piñon: The Killing of Satan

Parhaimmilllaan täydellisyyttä hipovaa Filippiiniläistä WTF ‑sekoilua, mutta suvantojakin löytyi. ****-



Jacopetti/Prosperi: Mondo Cane 2

"TÄMÄ ON MAAILMA 2... TÄMÄ ON USKOMATONTA! KOIRIEN ÄÄNIJÄNNELEIKKAUKSET... NAISIKSI PUKEUTUNEET PORNOPOLIISIT... MEKSIKOLAISTEN POLIISIEN ITSEMURHAROHKEUSKOKEET... LASTEN RUUMIIDEN SYÖNTIJUHLAT... NEW YORKIN KOIRIEN KULTASEPÄT... ITALIALAISET MUSTAN MAGIAN PAHOLAISPALVONNAT... PORTUGALIN SAIRAAT ITSENSÄKIDUTTAJAT... AMERIKAN ARMOTON SEKSIDISPES... ELÄVIEN NAISORJIEN MARKKINAT:

OMA TYTTÖ $ 1000!... KÄYTETTYJEN RUUMIINOSIEN KAUPPIAAT ...JNE JNE." ***-



Robinson/Worth: Poor Pretty Eddie

Monella tavalla Roosterin mieleentuova epäkorrekti pervoilusekoilu. ***+



Luigi Petrini: Day of Violence (Operazione Kappa: sparate a vista)

Alkupuoli lähti lupaavasti liikkeelle päähenkilöparin lähdettyä rikoksen tielle. Meno kuitenkin laantui ja elokuvan tyyli muuttui juonen ajauduttua junnaavaan panttivankitilanteeseen, josta tuli paikka paikoin mieleen pari vuotta aiemmin tehty Dog Day Afternoon. ***



John Landis: Trading Places

Yksi parhaista komedioista. ****



Christopher Menaul: Fatherland

Robert Harrisin kirjaan perustuva filmatisointi. Erittäin toimiva. Loppupuolella olisin toivonut, että Rutger Hauer (SS-Sturmbannführer Xavier March) olisi . ***½



John Brahm: Hangover Square

Viihdyttävä jännäri, jossa lupaava Englantilainen pianisti George Harvey Bone kärsii muistinmenetyksistä, jotka aiheutuvat riitasoinnuista ja liiasta stressistä. Samalla Lontoossa liikkuu sarjamurhaaja. Bonen elämään ilmaantuu kevytkenkäinen kapakkatanssija, joka uhkaa kissamaisella viekkaudellaan pilata koko Bonen uran ja suhteen. Tunnelma on kohdillaan ja varsinkin elokuvan loppukohtaus on mykistävä. Italialais-Slovenialaisen kokeellista rokkia soittavan Devil Doll ‑yhtyeen nokkamies Mr. Doctor on saanut inspiraatiota musiikkiinsa mm. Hangover Squaresta ja The Man Who Laughsista. ****-



Miller/Rodriguez/Tarantino: Sin City ****

Jing Wong: Future Cops aka Super School Overlord (Chao ji xue xiao ba wang) **½

Bruce D. Clark: Galaxy of Terror ****-

Takemitsu Sato: Lone Wolf Cop (Jigoru koppu: roppongi Akasaka bishoinen kurabu) ***+

Chris Marker: La Jetée ****+

Mendes: “Road to Perdition” – liian totinen ja huumorintajuton meininki, vaikka kuvaus toisinaan on oikein komeaa makeista. Tyylittelyjaksoista etenkin sateinen konetulitus toimii hyvin. Tämän rinnalla voi iloiten mietiskellä erästä Coenien hillitöntä Irish mob ‑leffaa.

Frears: “Dirty Pretty Things” – hyvä ja karu aihe, jossa hahmot eivät ole yksiselitteisiä mihinkään suuntaan. Tämä voisi olla tolkutonta surkeuden ja ahdistavuuden maksimointia, mutta onneksi loppunäkemyksessä ovat muut sävyt mielessä. Kansainvälisestä tunnelmasta tulee toisinaan Babel mieleen. Amelie-tytöstä tykkään, samoin muutkin etniset vähemmistöhahmot herättävät paljon ajatuksia suhteutettuna esim. katsojan omaan elämään ja “vaikeuksiin.”

Wilson:

The Girl Next Door (2007) ****

– Olihan tämä pysäyttävä. Blanche Baker tekee vaikuttavan roolityön. Tietenkin se tosiasia, että elokuva perustuu tositapahtumiin pistää todella ajattelemaan. Kysymyksiä herättää aikuisen ja lapsen suhde sekä ihmisessä synnynnäisesti asuva pahuus ( Joka tapauksessa kaikki kysymykset, jotka elokuva jättää mieleen ovat pelottavia kuvia ihmisen olemuksesta. Mielessä kävi myös mitä vastaavia, mutta koskaan julkitulleita kauheuksia mahtuu ihmisen lähihistoriaan. Ihan heti elokuvaa ei tule katsottua uudestaan. Sanoisinko, että se teki tehtävänsä. Kerronnallisesti vahva, ainoastaan lopetus



Larraz: La Visita del vicio ***(½)

– Emanuellen jäljillä surrealistisilla mausteilla. Vampyresista tuttu José Ramón Larraz onnistuu luomaan tiiviisti rakennetun trillerin, jota täydentää erinomainen musiikki.

Tästä varmaan myöhemmin lisää.



Iglesias: Desnuda inquietud **

– Harvinaisempi spanskihorror. Erittäin pienellä rahalla tehty kauhuelokuva syrjäisessä mökissä asuvasta naisesta, jota epäillään noituudesta. Karsea enkkudubbaus vei aikalailla fiilikset, mutta muutoin elokuva onnistuu ihan ok niukoista puitteistaan huolimatta.



Soulanès, Sulistrowski: Jungle Erotic **

– Pehmoista erotiikkaa Afrikassa. Kai jokaisen eksploitaatiofriikin tulisi nähdä tämä kerran elämässään: Kauniita luontokuvia. Alastomuutta. Aivan päätön juoni. Apina. Harmi kyllä pitkästyttävä.