Mitä elitistit katsovat?

Shane Meadows:

This is England ****

Jim Van Bebber: Deadbeat at Dawn ****½

Sergio Martino: Fiume del grande caimano, Il **½

Harold Becker: The Onion Field ***

Jack Starrett: Nam's Angels ****

Frank Packard: Abar, the First Black Superman **½

William Witney: Darktown Strutters ***

Sutton Roley: The Loners ***

Laitetaas se mitä on nähty teatterilevityksessä viime viikkoina:

Eastern Promises

Tää oli hyvä. Liian lyhyt vaan... musta se loppui just kun tarina nousi uudelle levelille. Eli olisi ollut ainesta isompaankin saagaan. Sama "ongelma" siis kuin History Of Violencessa. Puoli tuntia lisää!



Rambo

Oleelliset kommentit jo toisessa ketjussa.



American Gangster

Gangsterileffana osastoa "ihan kiva." Kahden stoorin kuljettaminen ei oikein toimi: elokuva olisi ehkä ollut parempi jos olisi keskitytty vain Lucasiin. Toisaalta sekin tarina on aika tyypillinen gangsterin nousu ja tuho ‑juttu joten ei ehkä siitäkään mitään ihmeellisempää olisi saatu aikaiseksi.



En tiedä... ehkä tällaisesta alkuperäismatskusta näkisi mielummin jonkun nuoren tulokkaan vimmaisen ja epätaisaisen yrityksen kuin establisoituneen ohjaajan peruskamaa. Mielummin siis loistava epäonnistuminen, kuin puolikas onnistuminen, tms.



There Will Be Blood

Ja tääkin on osastoa "ihan kiva." Aihe on todella kiinnostava, mutta käsittelytapa perushuttua: ammattitaitoista, mutta nopeasti unohdettavaa, jopa hieman onttoa elokuvaa eikä kerronnassa ole hirveästi imua. Vähän liikaa paistaa se että katsokaa Nyt Me Tehdään Isoa Amerikkalaista Dramaa, huomaattehan?! Viulut vinkuu mahtipontisesti ja kamera nuolee auringossa kylpevää preeriaa. No toisaalta, ainakin tämä on oikea elokuva eikä mikään mangolia tyyppinen kohtausten sillisalaatti.



Kaikki kehuu DD-L:ia, mutta musta se tekee aikalailla saman roolin kuin Gangsissa, viiksiä myöten. Kiinnostavammat roolit tulee sivusta.

Death wish: ***1/2



Death wish II: ***1/2



Baby boy: ****



Sunshine: ****



Forf Fairlane: ***

Robert De Niro :

Bronx Tale (1993) ****

De Niro osaa näemmä myös ohjata. Kertomus pojasta joka Bronxin kaduilla saa opetusta niin bussikuskina toimivalta isältään, kuin paikalliselta rikollispomolta. Vastakkainasettelua tarjoavat rehellinen vs. rikollinen elämä ja suhde mustaan tyttöön rasistisessa yhteisössä. Mustat ja italot ottavat väkivaltaisesti toisistaan mittaa Bronxin kaduilla.



John Carpenter : Prince of Darkness (1987) ***½

Olisi voinut olla tiukempikin. Välillä tuli negatiivisessa mielessä They Live elokuva ajatuksiin, kun zombiet ja musat muistuttivat toisiaan. They live toimii koska se on kevyempi lähtökohdiltaan, mutta Prince of Darkness on välillä oikeastikin pelottava, joten olisi toivonut että tunnelma olisi ollut piinaavampi kokonaisuudessaan.



Michael Winner : Death Wish (1974) ***½

Kolmas osa kuuluu toivottavasti jo elitistiksi pääsemisen edellytyksiin mutta hyvä oli tämä ensimmäinenkin. Lopussa kun Bronson osoittaa kameraan päin "sormipistoolilla" ja hymyilee, on samalla aikaa nerokas ja hiukan pelottavakin kuva hahmon psyykkeestä.



Stephen King : Maximum Overdrive (1986) **½

Lapsuuden muistojen päivitystä. Kieli poskessa tehtyä kevyttä viihdekauhua. Niin ja tosiaankin Kingin itsensä ohjaamana. Aivot ja logiikka on parasta jättää narikkaan ja nauttia AC/DC:n tahdittamasta elokuvasta. Näyttelijätyöskentely on pariinkin otteeseen turhan hysteeristä omaan makuun.



Sergio Corbucci : Django (1966) ****

Klassikkospagu. Konekivääri paukkuu ja vihollista kaatuu. Corbucci antoi merkittävän osuuden spagujen historian kirjoihin.



Ferdinando Baldi : Preparati la bara! aka Viva Django (1968) ***

Terence Hill Djangona. En tiedä miten virallinen/epävirallinen jatko-osa oli kyseessä. Nyt Djangon hahmoon on tuotu enemmän keveyttä mutta ei kuitenkaan mitään väkinäistä vitsihuumoria. Perusasiat ovat kunnossa edelleen. Ihan ok.

Hepburnia ja Harlinia:

Funny Face **½

‑Kevyt musikaali. Tylsiä lauluja ja romanttinen pääpari (Audrey Hepburn & Fred Astaire) on yhtä uskottava kuin Jessica Alba & Martti Ahtisaari. Itse tarinakin peruskauraa. Mutta jälleen kerran, Audrey pelastaa leffan kuiville. Hepburnin tanssiesitys taiteilijabaarissa leffan kohokohta.



Leppymättömät (The Unforgiven) ***

‑Western jossa Hepburn esittää valkoisen perheen kasvattamaa intiaanityttöä. Kun tämä, vain tytön "vanhempien" tiedossa ollut salaisuus paljastuu lähipiirille Kiowa-heimon saapuessa hakemaan omansa pois, on edessä rasistinen yhteentörmäys ensin paikallisten asukkaiden kanssa ja lopulta viimeinen välienselvittely intiaanien kanssa "perhe vs. ulkopuolinen uhka"-hengessä. Hyvin näytelty ja muutenkin toimiva leffa vaikkei mitään mullistavaa elämystä tarjoakaan.



Huhu (The Children's Hour) ****

‑Audrey Hepburn ja Shirley McLaine tekevät mainiota työtä esittäesään tyttökoulua pyörittäviä naisia, jotka joutuvat erään räkänokkatytön ilkeämielisen huhun vuoksi yhteisönsä epäilyjen ja tuomion kohteeksi kohtalokkain seurauksin. Suvaitsemattomuus on kalvava sairaus.



Mindhunters **

‑Telkkarista. Ensimmäistä kertaa tuli nyt sitten tämäkin Harlin nähtyä enkä paljon ole menettänyt vaikkei aiemmin ole vastaan tullut. Perushuttua "kuka sen teki?"-meiningillä. Kohtuullisesti toimivia kuolinkohtauksia, mutta kokonaisuus joten vaisu eli päähenkilöistä ei saa otetta ja näinollen onkin herttaisen yhdentekevää kuka kuolee ja kenen toimesta. Tulipahan nähtyä.

Coenit:

No Country For Old Men ****

Bardemilla muutama turha Tarantino-kohtaus, muuten erittäin asiallinen jännäri.



Sato: Saigo no tokkotai (The Last Kamikaze) ****½

Kamikaze-lentäjistä kertovasta elokuvasta enemmän ’jp sotaleffat’ topicissa.



Kumashiro: Painful Bliss: Final Twist ****

Johan alkoi löytyi laatua Nikkatsun genre cineman parista. Kumashiron elokuva on mielipuolinen ja loputtoman yllättävä pink yakuza sekoilu, jota voisi ehkä kuvailla ennenaikaiseksi Tanakan, Miiken ja Almodovarin risteytykseksi. Lisäksi miehen audiovisuaalinen kyvykkyys on likipitäen A-luokkaa.



Sawada: Retreat Through the Wet Wasteland ****

Ja senkun paranee. Skandaalia pelännyt tuotantoyhtiö lisäsi sanan ”wet” (nureta) elokuvan nimeen naamioidakseen tämän armottoman poliisikorruptiokuvauksen pinkiksi. Sikäläiset kriitikot pitävät elokuvaa oikeutetusti japanilaisen noir antisankarin perustana.

Hung Fist ( 17.3.2008 00:27)

Kumashiro: Painful Bliss: Final Twist



Sawada: Retreat Through the Wet Wasteland

Dvd:t?



053. Niskanen: Kahdeksan surmanluotia (1972) ****½

Lähinnä krapulassa on tullut katsottua pätkittäin, nyt vihdoin loppuun. Tunnetusti niitä aivan parhaita kotimaisia.



054. Lai: The Blue Jean Monster (1991) *½

Varmaan pidemmin kohta etusivulla. Liian suoraviivainen ja ideaköyhä. Paska huumori ei viehättänyt kuin muutamassa kohtauksessa.



055. Tremaine: Jackass Number Two (2006) ***½

Nauratti kyllä aika helvetisti, hyvässä seurassa ja ryypätessä. Parempi kuin #1.



056. Ephron: Bewitched (2005) *

Voi voi. Yksiötä siivoillessa tämä pyöri taustalla, alusta loppuun. En tiedä miksi.



057. Chan: The Warlords (2007) **

Vähän tylsä mutta komea sotadraama. Jet Li näyttelee ihan hyvin; Laulla ja etenekin Kaneshirolla on huomattavia uskottavuusongelmia, varsinkin alun hölmöissä parroissa. Kyllähän tämän katsoo, kuvauksen lisäksi vaan ei mitään erityisen hyvää. Mielummin The Blood Brothers uusiksi ties kuinka monennen kerran.

Curtis Harrington:

The Killing Kind

– Toivoisin pitäväni Harringtonin elokuvista enemmän. Aika raskas ja hidas elokuva, joka muuttuu todella kiinnostavaksi vasta puolivälin jälkeen ja etenee sitten loogisesti todella pysätyttävään loppuunsa.



J. Lee Thompson: Messenger of Death



Peter Jackson: Bad Taste

– Toimi yllättävän hyvin vieläkin, AIDSin isku avaruusolentojen tukikohtaan tosin kestää liian pitkään.



Nelly Kaplan: Néa aka A Young Emmanuelle

– Todella nätin näköistä ranskalais-saksalaista seiskarierottiikka juonella, joka katsojasta riippuen joko pilaa elokuvan tai nostaa sen genren klassikoksi. AKAn lisäksi myös alkuperäisnimi on huijaus, elokuva ei ainakaan IMDb:n user commentin mukaan perustu E.Arsanin kirjaan kuin henkilöiden nimien osalta. Mikä pettymys, ehdin jo kuvitella elokuvan totaalisen sekoboltsin tarinan kirjana.



Koji Wakamatsu: Pool Without Water

Carlos Saura: El armor brujo

Luigi Batzella: SS Hell Camp aka The Beast In Heat

Losey:

Accident ****½

Wilder: Love in the Afternoon ****½

Fukasaku: Legend of the Eight Samurai ****

– Uskomattoman koukuttava ja viihdyttävä elokuva. Vaikea olla katsomatta heti uudestaan. Jälleen yksi napakymppi Fukasakulta. Imelä ja siirappinen fantasia, jossa mitä tahansa voi tapahtua ja tapahtuukin. On rakkautta, demoneita, samuraita ja eeppinen tarina. Jatkuvasti on tiukka meno päällä joko kameran takana, kasaritehosteissa, ‑lavasteissa tai sitten vaan ‑ääniraidalla, josta puskee jatkuvalla syötöllä kornia taustamusaa. Sokerinen O´Banionin balladi sinetöi koko kuorrutuksen. Viimeinen kohtaus peseekin Titanicin romanssin kädet alhaalla. + Yksi parhaista fantasiaelokuvista. Toivottavasti näitä on olemassa enemmänkin. Onkohan esim. Fukasakun Message from Spacesta olemassa kunnollista julkaisua?

Masumura: Karakkaze yarô (Kuoleman pelko) ****

Losey: Go-Between, The ***½



Uusintoja:



Ozawa: Return of the Street Fighter ***

Nuchtern: Bodyguard, The **



‑79

1.

Creature with the Atom Brain (1955)



Kauko-ohjattavia atomiaivoisia ihmisolentoja ja hätätilan julistamismeininkiä... Omaperäinen B-luokan scifistely. ***



2. Shinobi no mono (1962)



Vaikuttava ja positiivisesti yllätävä ninjaelokuva Daieilta. ****½



3. Casus kiran (1968)



Järjestyksessä 8. julkaisu Onar Filmsiltä oli todella sekava ja hätiköidysti tehty Diabolik ‑kopio, mutta kivat naurut tämäkin sentään tarjosi. **½



4. Arriva Sabata! (1970)



Todella surkea spagu! Huonot näyttelijänsuoritukset, surkea juoni ja musiikkikin oli kuin jostakin Uuno Turhapuro ‑elokuvasta! Aivan hirveä! *



5. Deadly Blessing (1981)



Ihan viihdyttävä kauhutrilleri Wes Cravenilta. Ernest Borgninen kiihkoilijauskovaisroolille plussaa. Myös nuori Sharon Stone oli mielenkiintoinen roolissaan. ***½



6. Highlander (1986)



Tämänkin näki taas pitkästä aikaa. Edelleen toimii! ****½

JMustonen ( 17.3.2008 03:57)

Onkohan esim. Fukasakun Message from Spacesta olemassa kunnollista julkaisua?

Toein R2Japani lienee pätevä (paitsi ilman tekstitystä ja kallis).

Lola rennt / Juokse, Lola, juokse (Tom Tykwer, 1998) **

A History of Violence (David Cronenberg, 2005) ***½

De Gronne slagtere (Anders Thomas Jensen, 2003) ***

Du levande / Sinä elävä (Roy Andersson, 2007) ****

Spielberg: Indiana Jones and the Temple Of Doom ***

Sarjan heikoin mutta silti ihan viihdyttävä. Epätasaisuus hieman vaivaa.

Short Round sarjan ärsyttävin hahmo, leirikohtaus kuitenkin suht hauska tämänkin

hahmon osalta, parempi leffa kuitenkin saataisiin jos hahmo korvattaisiin vaikka Jar Jar Binksillä.



Spielberg: Indiana Jones and the Last Crusade ******

Sarjan paras ja uskon että asema pysyy seuraavankin osan jälkeen.

Menoa ja meininkiä, natseja (Indiana Jones + natsit = instant win) ja seikkailua.

Ei tässä oikein ole huonoa hetkeä. Klassikko.



Tanaka: Shikijo mesu ichiba (Maailman vanhin ammatti) **

Aika paska. Ei iskenyt oikeastaan lainkaan.



Yksi piste hyvästä yrityksestä.

JMustonen ( 17.3.2008 03:57)

Wilder: Love in the Afternoon ****½

. Varmaankin heikoin Wilder, mitä on tullut katsottua. Ei varsinaisesti huono, mutta Cooperin pappaolemus antaa kyllä kuvan jostain muusta kuin naisten kuolaamasta playboysta. On vaikea uskoa Hepburnin rakastuvan tuollaiseen tyyppiin, vaikka kuinka yrittäisi uskotella itselleen, että elokuvahan tämä vain onkin. Elokuva kärsii siis samasta ongelmasta kuin Cryptlordin mainitsema Funny Face, jossa Hepburnin pitäisi olla ihastunut Astaireen. Kyllä tämä kohtuullisena viihdykkeenä meni, sisälsi jotain hauskoja kohtauksia eikä näyttelijät toki huonoja olleet, mutta jos pääparin kemia ei toimi niin se ei toimi. **½



Loseyn elokuvista on Accident vielä katsomatta, mutta parhaaksi nostaisin tähän mennessä tuon The Go-Betweenin, erittäin tunnelmallinen elokuva ja musiikki toimi täysillä luoden paikoitellen kauhuelokuvamaista fiilistä, vaikka mistään sellaisesta ei ollut kysymys.

Spiritual Boxer ( 17.3.2008 00:14)

Hung Fist ( 17.3.2008 00:27)

Kumashiro: Painful Bliss: Final Twist



Sawada: Retreat Through the Wet Wasteland

Dvd:t?

Juu. Painful Bliss oli riskiasteensa vuoksi "bittimuotoinen testiversio", mutta tilaan kyllä ihan aidon kapistuksen piakkoin. Pitää pölliä tekstit talteen ensiksi. Mutta R2J on siis laadultaan moitteeton. Retreat Through the Wet Wasteland istuu hyllyssä, mutta ilman tekstejä. En usko, että tätä on koskaan käännetty englanniksi. Mutta vaikka dialogi menikin pääsääntöisesti ohi, niin tarinan edistymistä oli mielestäni helppo seurata. Elokuvassa ei ole kovin pitkiä dialogiosuuksia, ja keskusteluiden pointti aukeaa helposti. Jos on ennen katsonut leffoja ilman tekstejä, niin tämä menee aika kevyesti läpi. Venytetyt kommentit elokuvasta löytyy täältä



Yleisenä vinkkinä Nikkatsun leffojen osteluun; koska nettiliikkeet kirjoittavat näiden romanjisoidut nimet mitä ihmeellisemmillä tavoilla, kannattaa leffoja etsiä niiden kanji nimillä. Tästä listasta löytyy melkein kaikki roman pornot sekä kanjilla että romanjilla (+ englanniksi, jos mahdollista). Esimerkiksi yesasialla voi helposti vaihtaa kielen japaniksi siksi aikaa, että löytää tuotteen, ja sen jälkeen sitten räpäyttää takaisin englannin puolelle. Temppu ei onnistu aivan joka vaiheessa, mutta ainakin tuotesivulla se pelittää.

JMustonen ( 17.3.2008 01:57)

Fukasaku: Legend of the Eight Samurai ****

– Uskomattoman koukuttava ja viihdyttävä elokuva. Vaikea olla katsomatta heti uudestaan. Jälleen yksi napakymppi Fukasakulta. Imelä ja siirappinen fantasia, jossa mitä tahansa voi tapahtua ja tapahtuukin. On rakkautta, demoneita, samuraita ja eeppinen tarina. Jatkuvasti on tiukka meno päällä joko kameran takana, kasaritehosteissa, ‑lavasteissa tai sitten vaan ‑ääniraidalla, josta puskee jatkuvalla syötöllä kornia taustamusaa. Sokerinen O´Banionin balladi sinetöi koko kuorrutuksen. Viimeinen kohtaus peseekin Titanicin romanssin kädet alhaalla. + Yksi parhaista fantasiaelokuvista.

No tätähän minä olen yrittänyt jankuttaa ihmisille. Päälle vielä pirusti kawaii-kertoimia Hirokosta.