Mitä elitistit katsovat?

Antti Tohka ( 24.7.2008 16:29)

Goldberg ( 24.7.2008 12:47)

Sompote Sands: Crocodile

Täähän oli Night Visionsissa pari-kolme vuotta sitten. Pitäis kyllä hommata uusintakierrokselle. Itsekin näin vasta puolestavälistä lähtien ja kyllähän tämä on todellä käsittämätöntä tavaraa.

Pyörähti myös IIK!!-festarilla, taisi olla sen vuoden suosituin näytös. Tuolloin viime tingassa paikalle saadut, väärin merkityt kelat saivat masinistin ajamaan ne väärässä järjestyksessä. Moni ei kuulemma huomannut mitään, vaan nautti teoksesta täysillä. Toiset kyllä tulivat erikseen kiittelemään näytöksen jälkeen, että oli täydellinen just noin!

Jean Vigo: Nolla käytöksessä

En ole vielä L'Atalantea nähnyt, mutta tähän mennessä vakuuttavin Vigo on ollut tämän "lomailudokumentti", mestariteos. Hieno teos tosin tämäkin, miellyttävä katsoa, sisälsi kääppärin, animaatiota, hulluutta ja sopivasti anarkiaa. ****



Enzo G. Castellari: The New Barbarians



Hieno teos. Lopun kokovartalokondomipanssari, leffan päräyttävä alku ja itsestäänselvä Fred Williamsonin miehisyysaste täyttä rautaa. Jos pikkupoika oltais korvattu kääpiöllä tai tapettu, tää olis puolikas enemmän. Nytkin kelpo ***½



Clarence "Fuck You" Leung: Don't Look Back... Or You'll Be Sorry!!



Clarencen systemaattinen genre-elokuvien tuhoaminen jatkuu. Nyt ovat vuorossa kauhudraamakomediat ja vittu mä nautin tän miehen mielisairaudesta yhä enemmän. Hidas ja jopa tylsältä vaikuttava alku muuttuu herkullisesti kahden päähenkilön väliseksi sanailuksi kunnes puolessa välissä tulee mukaan täysin perseestä revittyä Kuudes aisti-rippaamista ja veriseksikin yltyvää kummituspsykopatiaa. Missään ei taaskaan ole mitään järkeä ja katsoja tuntee tulleensa jälleen kerran täysin tyydytetyksi. Olin aluksi pelko perseessä tämän uuden vuosituhannen Clarencen parissa (en ole erityinen 2000-luvun honkkari-cineman fani), mutta vieläkään mies ei ole saanut pettymystä aikaiseksi. ****



Gilberto Martínez Solares: Satánico pandemonium



Perusjuttua ja kyllä nautin. Loppu veti hommalta valitettavasti maton alta ja muutenkin vähän plörinäksi, mutta onneksi tisseissä, jopa mietteliäässä symboliikassa ja halvassa, mutta kauniissa kuvauksessa ei ole säästelty. Nautinnollista saatanapehmoilua. ***½



Shih Hao Ko & Yi-min Li: Seven Commandments of Kung Fu



Honkkaripaskaa. En ymmärrä tämän elokuvan joissakin piireissä saavuttamaa suosiota, tosin versio, jolla tämän katsoin poisti kuvaruudusta puolet. Se ei silti ole mikään puolustus sille, että kävi kuten niin monta kertaa aiemminkin näiden hollandeerijulkaisujen kanssa: Nukahdin ja vitutti. *



Billy Wilder: Piukat paikat



Marilynin paras suoritus, Wilderilta ei paras, mutta toimiva ja hauska filmi. Jack Lemmon kohosi suosikkinäyttelijöihini myös hyvin nopeasti filmin katselun myötä. Hyvin pienillä aineksilla saatu aikaiseksi kätevästi kokoonpantua Hollywood-legendaa ja pisteliästä seksikomediasatiiria. ****



Takeshi Kitano: Boiling Point



Yleissivistyksen paikkailua. Pettymys-Kitano. Ärsyynnyin lähinnä ja tuntui viisastelulta. ***

About kolmen viikon saldoa:

Sam Raimi: Evil Dead (35mm) ****½

David Cronenberg: Videodrome (35mm) ****½

John Carney: Once (35mm) ***½

Alan Clarke: The Firm (dvd) ****

Alan Clarke: Scum (teatteriversio) (dvd) ****

Francis Ford Coppola: The Conversation (dvd) ****½

Robert Wise: The Haunting (dvd) ****

Stuart Gordon: From Beyond (dvd) ***½

Don Coscarelli: Phantasm (dvd) ****

Don Coscarelli: Phantasm II (dvd) ***½

Don Coscarelli: Phantasm III (dvd) **½

Don Coscarelli: Phantasm IV (dvd) ***

Kim Chapiron: Sheitan (dvd) ***½

Marc B. Ray: Scream Bloody Murder (dvd) **

Stu Segall: Drive-In Massacre (dvd) *

Michael Adrian: Herowork (vhs) **½

Terry Marcel: Prisoners Of The Lost Universe (vhs) **

Richard E. Cunha: She Demons (dvd) **½

Jimmy Shaw: Method Man (dvd) ***

Ho Meng-Hwa: The Mighty Peking Man (dvd) ***½

Sam Firstenberg: Revenge Of The Ninja (dvd) ***½

Eckhart Schmidt: Der Fan aka Trance (dvd) ***½

Forest Whitaker: Strapped (dvd) ***





Enempää ei jaksa tällä kertaa analysoida, kun ulkona paistaa kerrankin aurinko.

Losey:

The Servant

Nuori lontoolainen konservatiivi palkkaa uuteen asuntoonsa jo kokeneemman ja maailmaa nähneen palvelijan, jonka avustuksen turvin olisi tarkoitus viettää makeaa elämää. Alku sujuu mainiosti mutta pikkuhiljaa palvelijan ja nuoren isännän morsiammen välille syntyy kitkaa, joka luonnollisesti vaikuttaa koko kolmikon sisäisiin suhteisiin. Tehtävien lisäännyttyä tarvitaan lisä apua, jota tulee tarjoamaan palvelija Barretin sisko sisäkön muodossa. Siskon mukaan tulon myötä Barrett alkaa pikkuhiljaa saada niskalenkkiotetta isännästä ja renki vs. isäntä sovitelmat ovat kääntymässä päälaelleen.

Dirk Bogarden & James Foxin panosta ei voi ylistää liikaa. Elokuvassa tulee hyvin ilmi, että molemmat elokuvan henkilöt ovat heteroja mutta silti heidän välillään on lähes kokoajan homoeroottisen ja homofobisen suhteen välimaasto mikä lisää entisestään elokuvan tiivistä tunnelmaa. The Servant ei tyydy pelkästään käsittelemään tuolloin Britanniassa lailla kiellettyä homoasiaa vaan hyökää yhtä lailla vanhoillisten kimppuun esiaviollisen seksin ja luokkarajojen murtumisen myötä. En tiedä miten The Servant hyväksyttiin ilmestyessä mutta tänä päivänä englantilaiset kaiketi ovat hyvin ylpeitä sen merkityksestä koko brittiläiselle elokuvalle, joka antoi sysäyksen uudelle aallolle eikä jääty Ranskan ja Italian varjoon.



Cardone: Outside Ozona

Pienimuotoinen episodielokuva elämän kolhimista ihmisistä joiden kohtalon yhdistää sarjamurhaaja ja paikallinen blues/soul radioasema.

Kohtalaisen hyvistä näyttelijöistä huolimatta elokuvasta puuttui imu josta voi vain syyttää käsikirjoitusta, joka jätti henkilöt aivan liian tavallisen tylsiksi. Eikä ohjaajallekaan olisi ollut pahitteeksi katsoa mallia parista Larry Peercen klassikosta. Elokuvan suurin meriitti ilmenee lopputeksteissä: Omistettu J.T Walshin muistolle.



Glen: For Your Eyes Only

Merkkipaaluja niin ohjaajan, kuin Mooren Bond filmografiassa. John Glenin myötä Bondit menivät toiminnallisesti hyvin paljon eteenpäin. Ainoana jarruna hänen James Bond näkemykselleen oli Roger Mooren hienovaraisuus, joka arkaili tuplanollan oikeutta lupa tappaa. For Your Eyes Only sisältää hyvän esimerkin josta oli käyty kädenvääntöä, kun Bond potkaisee Locquen Mercedes SEL 450 jyrkänteeltä alas. Moore ei olisi halunnut tehdä sitä, koska piti sitä liian brutaalina. Glenin onneksi hän sai kuitenkin työskennellä Timothy Daltonin kanssa, jolla oli sitten samanlaiset käsitykset vakavamielisemmästä elokuva 007:stä. Sheena Eastonin tunnari pitää sisällään sitä uskomatonta tarttuvuutta jota on myös ABBA:n suurimmissa hiteissä, jotka jäävät päähän pyörimään halusipa tai ei.

Iron Man

Melko turhanpäiväinen tekele.

Loput Tarzan-elokuvat

Tarzan Collection ‑setistä:



Tarzan Escapes (1936)



***½



Tarzan Finds a Son! (1939)



****



Tarzan's Secret Treasure (1941)



***½



Tarzan's New York Adventure (1942)



****½



Muita katsastettuja:



Kultainen kynttilänjalka (1946)



Film noirin ja kauhun elementtejä hyvin hyödyntävä kotimainen. Lisäksi rankalle dialogille ja Edvin Laineen sekopäiselle roolisuoritukselle plussaa. ***½



La Strada per Fort Alamo / The Road to Fort Alamo (1964)



Järjestyksessä Mario Bavan ensimmäinen spagettiwestern. Yllätti välillä positiivisesti, mutta jäi vähän vajaaksi. **½



Curse of the Crimson Altar (1968)



Aika löysää kauhua tarjoili. Edes Christopher Lee ei ollut tässä parhaimmillaan, tosin Barbara Steele vihreäksi maalattuna Lavinia-noitana oli aika vaikuttavan näköinen mistä plussaa. **



The Terminal (2004)



***½

Hurja viikko



Mankiewicz: All About Eve **½

Tarinan täydellinen arvattavuus häiritsee hieman alussa, mutta loistavasta dialogista ei voi olla nauttimatta.



Deodato: Barbarians ***½

Perkele ku jäi nämä leffat lapsena näkemättä. Onneksi vielä on aikaa.



Ichikawa: How to Become Myself ****

Ei aivan parasta Ichikawaa, mutta silti melko mielettömän ihastuttava elokuva. 14-vuotias Riko Narumi vetää uskomattoman hyvän roolin.



Gosha: Hitokiri ****

Maineensa veroinen.



Gosha: Kiryuin Hanako no shogai ***½

Hieman laiskasti alkava, mutta massiiviseksi kasvava gangsterikuvaus. Tatsuya Nakadai näyttelee pääroolissa kuin heikkopäinen, tuoden usein mieleen Pacinon Scarface suorituksen.



Gosha: Wives of the Yakuza **

Kelvollinen, mutta ei järin kiinnostava. Lopussa huomaa, ettei hahmoista välitä lainkaan.



Okuhara: A Blue Automobile **

Hieman hapuileva kässäri hyvällä lopetuksella. Aratalla kiva tukka.



Suzuki: Dolls of the Shogun’s Harem **½

Ei ole enää Suzuki parhaassa iskussaan, mutta iskussa silti. Periodileffan pehmo-rock soundtrack jyrää, ja yhdessä kidutuskohtauksessa on Argentomaista tyylittelyä.



Suzuki: Modern Porno Tale: Inherited Sex Mania **

Ei ollut vielä Suzuki parhaassa iskussaan. Aloituskohtauksessa kuitenkin Reiko Ike ja Miki Sugimoto sängyssä. Toein muutkin vakionaamat piipahtavat, plus FR import Sandra Julien. Ok.



Suzuki: Tokugawa Sex Ban: Lustful Lord **

Hienoja yksittäisiä kohtauksia. Suzukin musiikkivalinnat aiheuttavat taattua hämmennystä. Sandralla tällä kertaa naispääosa. Dialogia oli niin paljon (eikä tekstejä), että moni vitseistä saatoi mennä ohi. Arvosana siis varauksella.



Kumashiro: The World of Geisha *½

Mielenkiintoinen kokeilu aikatasoilla pelaamisessa. Muuten tylsä.



Kumashiro: A Man and a Woman Behind the Fusuma Screen: Enduring Skin *

Vieläkin tylsempi. Meika Seri ja yksi klassinen dialoginpätkä ei riitä mihinkään.



Konuma: Rope and Breasts *

Taas yksi turha Konuma leffa.



Nakahara: Koichiro Uno’s Dirty Sister's Barber Shoppe *

Mistä näitä Nikkatsu fetissejä oikein revitään? Ei tämä kyllä onnistu senkään suhteen, sillä saksinta jää ikävästi taka-alalle. Parista hauskasta kohtauksesta ja söpöstä ankasta ei vielä pisteitä herkiä.



Sone: Overly Ripe Breasts **½

Karsean nimen alta paljastuu ihan hyvä ja loppuun asti viihdyttävä lämminhenkinen pink leffa. 70’s luvun alun swingiä on tarjolla riittävästi.

Nolan:

The Prestige (tv) ****

Zulawski: Possession (dvd) ****

Hughes Brothers: Dead Presidents (dvd) ****

Pinkaew: Ong-bak (dvd) ***

Brewer: Black Snake Moan (tv) ****

Oma viikko:

35mm



163. Videodrome. Kyllähän tämä pitää kerran kymmenessä vuodessa valkokankaalta katsoa.



164. A Nightmare on Elm Street. Tämän katsoin viimeksi yläasteella (noin 21 vuotta sitten). Silloin elokuva oli erittäin valuuttavaa viiden tähden kamaa. Kyllä eka Elm Street edelleen tuntuu, kaikesta kasarimaisuudestaan huolimatta, mainiolta elokuvalta. Ilmestymisajankohtaansa nähden monet elementit olivat todella tuoreita ja itse idea on hyvä. Langenkamp on todella onneton näyttelijä, mutta toisaalta neidin vaisuus toimii aika hyvin, koska tarkoitus on kuvata hyvin väsynyttä henkilöä. Sivuosissa on paljon parasta a-ryhmää.



Digiboksi:



165. Tristram Shandy. Tämähän oli helvetin hauska ja muutenkin onnistunut parodia.



166. Ant Bully.



saattoi olla muutakin...

A Beautiful Mind:

Joo tiedän, onhan tää noloa mutta en ollut nähnyt tätä. En olisi kuitenkaan uskonut tämän olevan näin paska. Kaikki Ron Howardin elokuvat ovat aivan kammottavia. Varmaan paskin parhaan elokuvan Oscarin voittanut elokuva, ikinä. 2/5.



American Gangster:

Tylsä. Pinnallinen. Uuvuttava. Mitätön eli just sellanen elokuva mitä Ridley Scott nykyään tekee. 2/5.

Dotcom ( 28.7.2008 12:39)

A Beautiful Mind:

Joo tiedän, onhan tää noloa mutta en ollut nähnyt tätä. En olisi kuitenkaan uskonut tämän olevan näin paska. Kaikki Ron Howardin elokuvat ovat aivan kammottavia. Varmaan paskin parhaan elokuvan Oscarin voittanut elokuva, ikinä. 2/5.

Tämä varmaan ansaitsisi oman keskustelunsa, mutta vaikka olenkin täsmälleen samaa mieltä itse elokuvasta, ei se silti liene edes huonoimpien parhaan elokuvan Oscarin voittajien bottom 10:ssä. Ajattele nyt vaikka jotain Forrest Gumpia. Ron Howard on muuten tehnyt joitakin hyviäkin elokuvia, kieltämättä aika vähän, paras näkemäni on The Paper.

Matthew Ryan Hoge :

United States of Leland (2003) ***

Nuori mies on tappanut tyttökaverinsa kehitysvammaisen veljen. Mutta miksi? Tarinaa käydään läpi takaumissa kun nuori mies avautuu ammattilaiselle nuorisovankilassa. Kevin Spacey vilahtaa pienessä roolissa tappajan isänä. Laadukkaasti tehty, näytelty ja kuvattu. Muuten hiukan hataraksi tarinaksi jäävä, eikä elokuvan "filosofiat" oikein omaan ajatusmaailmaan sovi.



Jefferson Richard; K.A. Robertson Jr. : Rigged (1986) **½

"Candy" – valkoinen namupala FIx. Hämäräbisnekset, kohtalokas nainen ja auto-onnettomuus tarjoavat ainekset elokuvaan, jossa yhdessä roolissa nähdään George Kennedy. Naispääosa on kieltämättä aika kamala. Ei hirveän innostava elokuva, mutta katsoohan tämän. Sisältää omituisen montaasikohtauksen.



Clint Eastwood : Pale Rider (1985) ***½

Eastwood ohjaa ja tähdittää. Hyvä että jotkut vielä tekivät westerneitä 80-luvulla. Ihan hyvähän tämäkin oli. Clintin hahmo on kirjoitettu varsinaiseksi yli-ihmiseksi. Naisista Clint saa ihailua erään perheen äidiltä ja tyttäreltä. Ja lisäksi Clintin toimesta kaatuu vielä joukko pahiksia. Tarina ei tarjoile mitään uutta genreensä. Sinänsä hyviä sivuosia ja ruudinkäryä.

Sumat Saichur: Raiders of the Golden Triangle (VHS)

Veikkaisin, että tämä on tehty ennen Saigonin Cobraa. Paikka paikoin voi aistia aavistuksia Cobran hengestä, mutta samasta tekijä- ja näyttelijäkaartista huolimatta lähellekään ei päästä, isona ongelmana on käsikirjoituksen olemattomuus. Loppupuolella nähdään pari varsin komeaa räjähdystä. Kenties tästä tuli sen verran rahaa, että ohjaaja pääsi täydellistämään visionsa sitten Saigonin Cobrassa.

Alkaapa tehdä mieli nähdä Rambo 4 uudelleen, vaikkei se oikein tyydyttävä kokemus ollutkaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyseessä on kuitenkin aika monipuolinen elokuva, jonka yhtenä puolena on olla jonkinlainen Raiders of the Golden Trianglen ja Saigonin Cobran ristisiitos. Lopputeksteissähän suuri osa nimistä oli thaimaalaisia..

moska ( 29.7.2008 15:14)

Sumat Saichur: Raiders of the Golden Triangle (VHS)

Veikkaisin, että tämä on tehty ennen Saigonin Cobraa. Paikka paikoin voi aistia aavistuksia Cobran hengestä, mutta samasta tekijä- ja näyttelijäkaartista huolimatta lähellekään ei päästä, isona ongelmana on käsikirjoituksen olemattomuus. Loppupuolella nähdään pari varsin komeaa räjähdystä. Kenties tästä tuli sen verran rahaa, että ohjaaja pääsi täydellistämään visionsa sitten Saigonin Cobrassa.

Alkaapa tehdä mieli nähdä Rambo 4 uudelleen, vaikkei se oikein tyydyttävä kokemus ollutkaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyseessä on kuitenkin aika monipuolinen elokuva, jonka yhtenä puolena on olla jonkinlainen Raiders of the Golden Trianglen ja Saigonin Cobran ristisiitos. Lopputeksteissähän suuri osa nimistä oli thaimaalaisia..

Niin se Stallone vain kopioi toisia.. täytyy muistaa, että myös The Losers on elokuva, "jonka nähtyään Stallone teki Rambot!".

Showdown in Little Tokyo ****

Miehistä toimintaa, hyvää läpänheittoa, kaunista musiikkia, tissejä, yakuzoita ja Dolph Lundgrenin tiukka perse.



The Dark Knight (Yön ritari) (teatterissa) ****

Tästä tarkemmin omassa ketjussa.