Mitä elitistit katsovat?

VHS-viikonlopun saldoa.

Stelvio Massi: Last Round, The ***½ Luc Merenda oli tässä jotenkin ärsyttävä, siitä puoli tähteä pois.



Waris Hussein: Coming Out of the Ice ***½ Suomiotokset toivat leffaan lisäsäväyksen, varsinkin erittäin huonokuntoinen Eltsun "katsomo".



Rafael Romero Marchent: Gunman's Hands ** Onneton aloitus viikonlopun westerntrilogialle.



José Bolaños: Lucky Johnny *** Mariannin kasetin masterista iso miinus, muuten aika mielenkiintoinen haudankaivaja/kultajahtileffa. Hyvät musat, tosin olisi sopinut crimeen paremmin.



Peter Henkel: Three Bullets for a Long Gun **½ Taisi oma olotila olla jo niin huuruinen ettei mitään muista enää, joku päivä uusiksi.



Lindsay Shonteff: Spy Story *½ Aika väsynyt pätkä, en suosittele ainakaan sunnuntaiaamulle.



Töllöstä tuli lisäksi katsottua Indiana Jones, hohhoijaa.

Dahl:

The Last Seduction

Harvoin tulee vastaan näin tykkiä nainen elokuvassa vastaan. Linda Fiorentino antaa kasvot mitä on kohtalokas nainen. Noin kylmää ja laskelmoivaa naisroolia ei voi kuin ihailla. Väittäisin, että 94,7% valkoisista miehistä joutuisi talutushihnaan ja nuolisi kiltisti Manolo Blahnik korkkareita ilman kitinöitä.

J.T. Walshille myös pisteet kotiin. Mies oli taaskin oikeanlaisessa roolissa, tällä kertaa kierona asianajajana.

Dahlin soisi ohjaavan elokuvia vähän tiuhempaan tahtiin.



Leimu: Kielipuolipotilas

Ei hymyilyttänyt saati naurattanut

Tube *1/2

Speed/Die Hard ‑kopiointia Etelä-Koreasta. Nimi on sopiva, aikamoista tuubaa. Kliseitä on suorastaan huvittavan paljon eikä "juoni" todellakaan kestä lähempää tarkastelua.



Cassandra Crossing **

Keskinkertainen ja lattea katastrofikyhäelmä.



The Bird With A Crystal Plumage ***1/2

Olikin jo aika sivistää itseään Argenton varhaisemmilla tuotoksilla. Hyvin rakenneltu, toimiva murhamysteeri.



Sweeney Todd ***

Ihan jees...muttei sen enempää. Jotenkin sellaista perus-timburtonia kaikin tavoin, näyttelijöistä lähtien. Juoni on siirretty musikaalista turhankin sellaisenaan filmille. Näyttämöllä se toimii, valkokankaalta katsottuna jotain jää puuttumaan.



Sweeney-musikaalin näin joskus Kansallisoopperassa, 90-luvun puolivälissä vai milloin sitä nyt siellä esitettiinkään.

Tänään katsotut.

Victor di Mello: Giselle ** Aikamoista hämyilyä.



Nikita Mikhalkov: Friend Among Strangers, Stranger Among Friends ***½ Venäläinen sisällissotawestern tai no ei nyt mikään western mutta hevosia, maisemia ja aseita kuitenkin paljon, suosittelen lämpimästi, toverit.

Allen: Everything You Always Wanted to Know About Sex... ****1/2 Nämä Allenin alkutuotannon komediat voi katsoa miljoona kertaa. Tämä episodielokuvien kingi on vanhentunut yllättävän vähän. No, mihinkäs seksi vanhenisi.



Allen: Love And Death ***** Nämä Allenin alkutuotannon komediat voi katsoa miljoona kertaa. Pohdiskelevin ja unohdetuin Allen-leffa, täyttä tykitystä ja mainio venäläiskuvaus, jonka ikuisuuskysymyksiin ei koskaan tulla saamaan vastauksia.



Allen: Melinda and Melinda **1/2 Nämä Allenin uudet frasier-snobikuvaukset neurooseineen ja turhine ongelmineen ovat perseestä, ja kestävät hädin tuskin yhden katselukerran. Elokuva masturboi omalla näppärällä rakenteellaan, mutta sortuu alleviivaukseen. Will Ferrel on yllättävän karismaattinen.



Gillespie: Mr Woodcock *** Aihe, sadistinen liikunnanopettaja, olisi vaatinut vahvemman käsittelyn. Tästä olisi voinut tulla parempi jopa suomalaisin voimin. Billy Bob Thornton on kumman puolitehoinen, mikä johtunee rooliin sopimattomuudesta. Tämä on epävarmaa häröilyä draaman ja komedian välillä, käsikirjoittajat asettavat itselleen rimoja mukavan korkealle, mutteivät oikein pysty ylittämään niitä, tuloksena pikkukivuutta.



Green Wing, kausi 1 **** Jollain ihmeellisellä tavalla toimiva, kaheli synteesi improvisointia, räkähauskoja juttuja ja typerää lad-pervoilua. Ensimmäisten jaksojen hervoton, timmi naurukavalkadi liudentuu kauden loppua kohden, koska suuremmat juonenkäänteet ovat epäonnistuneita, ehkä liian traagisia, sattumanvaraisia, tyhmiä. Onnistunut tragikomiikka on aina ollut brittiläisten komediantekijöiden akilleenkantapää. Ennen pitkää Benny Hill ‑osaston ylikorostunut seksuaalinen tunnelma sekä itsetarkoituksellinen outoilu alkavat jopa hieman risoa, lopun cliffhangereista puhumattakaan, mutta kokonaisuus on silti niin rautaa, ettei neljää tähteä vähempää voi antaa. Kun haulikolla räiskii, niin aina muutama kuti osuu. Ja Mark Heap on reinkarnoitunut John Cleese.

Howard Avedis:

The Teacher **

George Miller: Mad Max ****

mink: Into the Sun **+

John Gray: The Glimmer Man **½

Bruce Malmuth: Hard to Kill ***

Silvio Narizzano: Redneck (Senza ragione) **½

Enzo G. Castellari: Light Blast (Colpi di luce) ***½

Lee/Tang: Dr. Lamb (Gou yeung yi sang) ***+

Wolfgang Petersen: Poseidon **-

Kazuhiko Yamaguchi: Delinquent Girl Boss: Worthless to Confess (Zubekô banchô: zange no neuchi mo nai) ***½

Laoyont/Siriwiwat: Sick Nurses (Suay Laak Sai) **½

Brian De Palma :

Blow Out (1981) ****½

John Travoltan esittämä äänimies tallentaa vahingossa nauhalleen murhan ja joutuu tämän seurauksena salaliiton uhriksi ja pelinappulaksi.

De Palmalta jälleen kerran toimivaa jännitystä, niin teknisesti kuin tarinansa puolesta. Lopun "saittepahan mitä tilasitte" loppu oli karmivuudessaan varsin mainio.



Lucio Fulci : Non si sevizia un paperino / Don't Torture a Duckling (1972) ****

Fulcin Giallo joka todistaa miten nerokas kyseinen ohjaaja on väkivaltakohtausten kanssa. Edes lopussa ei väkivalta tunnu mitenkään liioitellulta. Huonona puolena tarinan paikoittainen laahaavuus.



Craig R. Baxley : Action Jackson (1988) **½

Apollo Creedin roolista tuttu Carl Weathers kokeilee nyt siipiään pääosassa Action Jackson elokuvassa. Vaikka miehen kyvyt näyttäytyvät paremmin aikaisemmissa sivuosissa (esim. Rockyt ja Predator) on tämäkin elokuva katsomisen arvoinen johtuen muutamasta aikakaudelleen tyypillisestä "mielisaarasta" toimintakohtauksesta. Yhdessä kohtauksessa Action Jackson heittää pahiksen kerrostalon yläkerroksen ikkunan läpi niin, että pahis lentää lähellä olevasta toisesta kerrostalon ikkunasta sisälle.



William Heins; Strathford Hamilton : Pledge This! (2006) *½

Jos Action Jacksonissä oireiltiin mielisairaudesta, on tämä Paris Hiltonin "tähdittämä" komediakalkkuna jo suoraan hullujen huoneelta. Paris simputtaa parin muun tytön kanssa fukseja kampuksella. Hilton ei osaa näytellä (iso yllätys sinänsä) mutta onneksi elokuvaan mahtuu pari wtf-tason kohtausta mm. vessakohtaus ja koirakohtaus, sekä kaikki kohtaukset joissa sekoilee n. nelikymppinen nainen. Lisäksi nähdään jonkin verran paljasta pintaa.



Sam Peckinpah : Bring Me the Head of Alfredo Garcia (1974) ****

Peckinpahin ohjaama mielenkiintoinen palkkionmetsästyselokuva, jossa sekalainen joukko tavoittelee miljoonaa dollaria ja Alfredo Garcian päätä. Erityisen kiitollinen olin kohtauksesta jossa Gig Young ampuu hullun virne naamalla konepistoolilla. Pienenä miinuksena se, että parissa paikassa tarinaa viedään eteenpäin turhankin pienillä kierroksilla.

Ava C. Caparas:

Arnis – The Stick of Death *½



Tonino Ricci: Thor, the Conqueror *½



Joe D'Amato: Emanuelle and the Last Cannibals **½



Bethel Buckalew: Country Cuzzins **½



Ulli Lommel: The Devonsville Terror **

Vapun viihdykkeet:

102. Dennis Dugan: I Now Pronounce You Chuck & Larry (HD DVD) ***

Mainettaan hauskempi, vaikkakin paikoitellen kieltämättä aika tuskastuttava.



103. Phil Alden Robinson: Field of Dreams (HD DVD) ***½

HD DVD ‑alennusmyyntien satoa. Katsoin tämän ensimmäisen kerran telkkarista joskus 90-luvun alussa ja jäi mieleen hyvän tuulen elokuvana, jollainen sitten olikin. Ei kauhean yleistä, että tällaista kummitusaihetta käytetään muuhun kuin kauhuun tai suoranaiseen komediaan.



104. Wolfgang Petersen: Troy (Director's Cut) (Blu-ray) ****½

Peräti 3 tunnin ja 16 minuutin (josta 11 minuuttia tosin menee lopputeksteihin) mittaiseksi venähtänyt ohjaajanversio eroaa teatteriversiosta sekä hyvässä että pahassa, lopputuloksena kaiketi plus miinus nolla. Lisätyt draamakohtaukset ovat enimmäkseen turhahkoja ja tekevät kokonaisuudesta saippuaoopperamaisemman, mutta lisätyt taistelukohtaukset ovat loistavia, hektisiä ja erittäin verisiä.

LeRoy:

I Am a Fugitive from a Chain Gang

I. maailman sodan päätyttyä James Allen palaa kotiin muuttuneena miehenä ja vanha arki tehdastyössä ei enää houkuttele vaan mielessä on paljon suuremmat haasteet. Lama-ajan Amerikka ei kuitenkaan tarjoile mitään helppoa tietä urakehitykseen. Kiertolaiselämän kautta mies joutuu vahingossa ryöstön silminnäkijäksi mutta virkavalta pidättää hänet osallisuudesta ja palkkioksi siitä on edessä 10 vuoden pakkotyö. Syyttömälle miehelle ainut keino on paeta kohdattua vääryyttä.

Onnistuneen paon myötä osavaltio ja nimi vaihtuu ja urakin lähtee pikkuhiljaa huimaan nousuun. Vuosien saatossa Allenista kehkeytyy osavaltion mahtavin rakennusarkkitehti ja elämä hymyilee muutenkin. Menneisyyden aaveet on kuitenkin joskus kohdattava ja maksettava niistä ultimaattinen hinta.

Päähenkilön peräänantamattomuus ja vankileirin pakkotyökohtaukset ovat toimineet esikuvana monelle tulevalle klassikolle esim. Cool Hand Luke etc. Erilainen rise and fall elokuva, joka kuvaa sitä miten yksilön on turha ja mahdoton taistella virkakoneistoa vastaan, joka on jo tehnyt lopullisen päätöksen ennen tuomion julistamista.

TV:ssä pariinkin otteeseen näytetty totaalinen klassikko nimellä Olen vainottu kahlekarkuri.

Elämää suurempi elokuva!



Vallelonga: A Brilliant Disguise

Kolmastoista tusinan päälle niiden eroottisten jännäreiden lisäksi, joita väsättiin 90-luvun alkupuolella. Vaikutteet enemmän saman vuotisesta Color of Night, kuin Basic Instinct elokuvasta. Ainoana plussana on elokuvan kauniit naiset. Varsinkin tumma kaunotar Beverly Johnson & Playboy Playmate Kathy Shower ovat sitä luokkaa, että eunukkikoetta en läpäisisi vaan kävisi samoin, kuin Mel Brooksin elokuvassa Gregory Hinesin Josephukselle.

The Flame and the Arrow (1950)



Hauska seikkailuelokuva. Lisäksi Burt Lancasterin akrobaattistuntit olivat aika huimia. ****



Kapò (1960)



Mestariteos! *****



The Innocents (1961)



Aika uniikki psykologinen kummituselokuva. Deborah Kerr oli loistava roolissaan! ****½



Il Fiume del grande caimano / The Big Alligator River (1979)



Siedettävä. **½



Kuningas jolla ei ollut sydäntä (1982)



***½

Vigo:

À propos de Nice (35mm) ***

Vigo: Zéro de conduite (35mm) ***

Anderson: There Will Be Blood (35mm) ****

Bresson: L'Argent (dvd) ***

Lewis: The Wizard of Gore (dvd) ***

Cox: Repo Man (tv) ****

Izutsu:

Second is a Christian **

Etsuko Shihomi ja Akira Emoto jäävät muutoin melko käsittämättömän nunna-toiminta-draama-komedian vahvuuksiksi.



Hasegawa: The Youth Killer **½

Aina mielenkiintoisen Hasegawan elokuva kärsii muutamista uskottavuusongelmista, siitäkin huolimatta, että perustuu tositapahtumiin. Katsomisen arvoinen silti, mm. mainion soundtrackin ja Mieko Haradan kropan ansiosta.



Kitakubo: Blood – The Last Vampire ****

Kuvallisesti sekä etenkin äänellisesti erittäin tyylikäs, Vietnamin sodan kynnykselle ajoittuva vamppyyrianime. Voi suositella muillekkin kuin alan harrastajille.



Ozawa: Killer’s Mission ****

Yhden miehen armeija Tomisaburo Wakayama rulettaa The Street Fighter ohjaajan retro-chambarassa. Mukana myös aino annos agenttimeninkiä. Saksajulkaisu (ainoa saatavilla) on melko heikko (alkup. kieli, ok remasterointi, anamorfinen, cropattu 2:35--> 1.78, pikselöityy jatkuvasti, pari puuttuvaa kohtausta liitetty mukaan full screen videolta, enkkutekstit) mutta faneille kannattava hankinta.



Kumashiro: Yakuza Goddess: Lust and Honor **½

Epäonnekkaat tapahtumat tekevät munkista yksinäisen yakuzan. Ihan mielenkiintoinen elokuva Kumashirolta, vaikka tuntuukin paikoin etäiseltä. Brutaali ja tyylitelty väkivalta yllättää. Katsottu ilman tekstejä, arvosana voisi ymmärryksellä nousta puoli pinnaa.



Saito: Woman of the Afternoon: Incite! ***

Tylsästi nimetyllä leffalla on yllätys jos toinenkin takaskussaan. Hyväntuulinen romantiikka ja road movie rakenne viihdyttävät alussa. Puolivälissä

Berg:

The Rundown **

The Rock menee metsään ja niin menee elokuvakin. Pitkäveteistä ja epähauskaa toimintakomediaa.



Bergholm: Punahilkka ***½

Jollakin tapaa kiintoisa ja päämäärättömyydessään varsin osuva kuvaus koulukodista vapautuvan juurettoman tytön harhailevista edesottamuksista Helsingissä. Kristiina Halkolan leuat ovat olleet varmasti koetuksella tauottoman purkanjauhannan takia.



Sundstrom: American Ninja 3: Blood Hunt *

Dudikoffin paikalla on vieläkin puisevampi David Bradley ja toiminta on entistäkin hitaampaa. Steve Jamesin esittämän Jacksonin tuskastunut reagointi ninjojen ilmaantumiseen kiteyttää koko elokuvan.



Davis: Shoot 'em Up **½

Vauhdikkaasti toimintaskenaariosta toiseen, mutta jonkinlainen juoni olisi ollut ihan kiva lisä.



Barboni: They Call Me Trinity ****

Taas kerran ja hyvä oli edelleen.



Dey: Showtime **½

Tyypillisen keskinkertainen buddy-poliisikomedia tosi-tv-maustein.

Varmaan nää tuli ainakin nähtyä:

"HD DVD"



115. Prestige. Ihan ok. Idean vaan arvasi about heti.



116. Flags of Our Fathers. Tarinaltaan kiinnostava, mutta muutoin melko lattea WWII-kuvaus.



DVD:



117. Force of One. Aivan paska.



118. Dangerous Liaisons. Tylsä. Cruel Intensions on paljon parempi.



119. The Losers. Tulipa tämäkin aukko paikattua sivistyksessä. Mainio elokuva.



Digiboksi:



120. Volver. Ei innostanut.



121.Contract



ihan varmasti oli muutakin, mutta mitä...