Mitä elitistit katsovat?

Zemeckis – Back To The Future

Hauska ja viihdyttävä edelleen. Rullaa hienosti eteenpäin ilman turhia suvantovaiheita.

Lea Thompson äärimmäisen suloinen teininä. Toki tässä muutamia juonellisia kömmähdyksiä

on mutta hällä väliä, kun kyseessä ei ole hardcore-scifiä.

Rai Rai! (2005)

Sami Parkkisen dokumenttielokuva Kotiteollisuus-yhtyeestä. Riemukas, hauska, silkkaa asiaa ja juopottelua tasapuolisesti sisältävä dokumentti on mainioimpia ja aidoimpia tapauksia aikoihin. Hynynen ja kumppanit vierailevat mm. Venäjällä, juhannusfestareilla ja vaipan vaihdossa.

"Rintaan pistää, mut pakko on vaan juoda".

Minä suosittelen tätä dokumenttia, Suomen Raittiusseurat ry ei ehkä välttämättä.



Betrayed (1988)

Muistelinkin jo leffan alkaessa, ettei tämä tainnut olla hääppöinen. Lusin silti loppuun asti. Costa-Gavras ohjaa Tom Berengeria ja Debra Wingeria, tylsästi.



Salon Kitty (1976)

Olihan minulla varsin hauskaa muutamankin kohtauksen aikana. Hölmö sellaisella sopivalla tavalla, mutta olisi kaivannut tiivistämistä tylsimmiltä osuuksiltaan.

Erinäistä settiä erinäiseltä ajalta...

Anderson: "There Will Be Blood" – pidän kyllä siitä intensiivisestä tavasta, jolla päähenkilön pakkomiellettä kuvataan suhteessa siihen hahmon inhimilliseen puoleen, joka liittyy poikaan. Sekä kuvastoltaan että rauhalliselta rytmiltään tulevat sekä Malick että Kubrick mieleen. Loppukohtauksen ilmeet ja voimakkaat alakuvakulmat ovat jo silkkaa kellopeliappelsiinia. Hienoa että henkisestä fyysiseksi äityvää tylytystä kuvataan näin pitkällisesti ilman turhaa meteliä (=väkivaltaa, blood) vaan kaikki perustuu julmien ja itsensä (tai jonkin muun jumalan) orjina olevien ihmisten periksi antamattomiin kohtaamisiin, joissa taistelu suoritetaan "sivistynein" keinoin.



Reggio: "Powaqqatsi" – erinomaista kuvastoa ja leikkausta Yhdysvaltojen lisäksi lukuisista kehitysmaista, mutta pituutta on n. 20min liikaa. Trilogiasta Koyaanisqatsi on kaikkein tasapainoisin ja tietyllä tavalla myös vaikuttavin.



Reggio: "Naqoyqatsi" – trilogian heikoin ja turhin osa. Kyllähän siinä vahvasti digitaalisen kuvaston mössömäisyydessä on ajoittain hyviäkin hetkiä ja magiaa (esim. alkupuolen kohta, jossa jonkinlaisen tekstiilin kuvioihin sukelletaan aina vain syvemmälle ja syvemmälle vrt. kvanttifysiikka, kvarkit jne.) mutta näin täysin selvin päin katsottuna meno muuttuu auttamattoman päättömäksi ja raskaaksi.



Coens: "Miller's Crossing" – edelleen mahtavan absurdia ja tragikoomista rikollishierarkioiden kohtaamista ja hahmojen taistelua omien kyvyttömyyksiensä kanssa. Coenien mahtavasta tuotannosta varmasti terävimmät yksittäiset dialogipiikit keskittyvät tähän elokuvaan. Yksityiskohtia, joiden merkitys kohoaa keskeiseen asemaan, kuten elokuvassa kunnianhimoisimmillaan kuuluukin. Kertasin myös Fargon, johon pätevät Coeneita yleisesti koskevat perustellut kehusanat. Kohtaus, jossa Buscemi yrittää saada Stormarea avaamaan suutaan pitkällä automatkalla, on huikea.



Coens: "The Man Who Wasn't There" – toimii rauhallisessa ja melankolisessa muodossaan hyvin. Tupakka- ja parturielokuvien eliittiä.



Coens: "O Brother Where Art Thou" – lahjakkaiden tekijöiden ns. välityötkin (= teemallisesti ei edusta veljesten tuotannon ydintä) voivat olla muodoltaan virheettömiä; ei ole tylsää tämänkään elokuvan aikana, sillä se on käsikirjoitettu niin hyvin katsojaa huomioiden. Juoni paljastaa käänteitään juuri niissä kohdissa, jotka muuten olisivat alkaneet tuntua tarpeettoman pitkiltä. Aikaisemmin tuli katsottua myös Barton Fink (erinomainen luomiskuvaus) ja Hudsucker Proxy.



Nolan: "Batman Begins" – alkupuolen eri ajanjaksoissa kulkeva tarinankerronta saa aikaan sen, että elokuvalle kehittyy sen toista puoliskoa ajatellen erittäin myönteinen tempo ja lataus. (Etenkin) toimintakohtausten levottomasta ja sohivasta kuvauksesta sekä liian hätäisestä leikkauksesta en pidä alkuunkaan, ja loppua kohden efektienkin lisääntyessä elokuva alkaa vituttaa, koska sen tietyt mainitut piirteet vain korostuvat ja tuntuu, että niillä pyritään peittelemään jotain (kuten kunnon koreografian) puutetta. Toivottavasti tuossa uudessa olisi A) täysin erilaista leikkausta, B) vahvaa tunnelmaa ja C) niin karismaattinen Jokeri kuin traileri antaa ymmärtää hahmon rosoisuuden ja naamamaalien osalta.



Burton: "Sweeney Todd" – elokuva toimii mainiosti niin kauan kuin verenlennätystä ei ole. Sen jälkeen tasapaino jotenkin kadotetaan eikä tunnu itsestäänselvältä, että noin överi verenlennätys (splatter) kuuluu Burtonin makaabereihin fantasiamaailmoihin, joissa niin paljon saavutettaisiin hahmoilla, ekspressionistisilla (?) lavastuksilla, kasvoilla, silmillä ja muulla melankolialla sekä tietenkin kontrastia tuovalla kalmahtavalla huumorilla. Tolkuton verenlennätys toimisi yhtä huonosti elokuvissa kuten Delicatessen tai Kadonneiden lasten kaupunki. Loppukohtauksen vuotava symboliikka on toki koskettavaa, mutta punavärimaailmaan on siihen mennessä jo turtunut negatiivisesti.



Lucas: "THX" – 2000-luvun digitehosteet pääsääntöisesti hyvin noloja, mutta alkuperäisidean ydinkohtaukset (esim. valkoinen halli ja kaljupäät) toimivat erinomaisesti. Loppukohtauksessa myös asiallista eeppisyyttä.



Solondz: "Palindromes" – tämä ohjaaja ansaitsisi kyllä täydet tuet kaikkialta, sen verran itsenäisiä ja rohkeita tylytyksiä syntyy. Muut eivät tunnu hallitsevan Solondzin kykyä paljastaa yhteiskunnassa tai ihmisessä eniten inhoamiaan asioita sarkasmin ja huumorin avulla; kohtaus, jossa , on yksi överein esimerkki tästä. Ja kuten laadukkain mahdollinen huumori aina, se liittyy vakaviin ja kipeisiin asioihin ja sen pukeminen sanoiksi edellyttää käsitystä sanavalinnoista ja ajoituksesta! Toivottavasti Solondz tekee vielä paljon. Kertasin myös Happinessin, joka on ohjaajan tähänastisista elokuvista laajin otannaltaan, vaikka ne kaikki muutkin pureutuvat toki hyvin syvälle.



Resnais: "Mon oncle d'Amerique" – Kyseessä on hyvin harvinainen saavutus: tiukan tieteelliselle pohjalle (Henri Laboritin ihmiskäyttäytymisteoriat, biologia) perustuva brechtiläistä eeppisyyttäkin hyödyntävä kolmeen päähenkilöön keskittyvä draamaelokuva, joka on leikkisä ja hauska, ei lainkaan tosikkomainen tai akateeminen (sanan negatiivisessa mielessä.) Yhdessä roolissa toimiva Gerard Depardieu tekee hienon suorituksen ja elokuvassa on melkoinen kasa yksittäisiä, nerokkaita kohtauksia, joissa kaikissa käsitellään yhteisö vs. yksilö ‑voimien kohtaamisia. Kauttaaltaan täydellisimpiä ja älykkäimpiä elokuvia mitä tiedän, suosittelen ja myönnän että uusintakatselut eivät ole vaikeita suorittaa.

Reiner:

Sibling Rivalry

Yksi ainoa syrjähyppy vuosien liitossa ja vastakkainen pukusuoli sattuu olemaan ennen näkemätön lankomies. Kaiken lisäksi mies heittää veivinsä hekumallisen hotelli iltapäivän riemuksi. Samaan aikaan koko miehen suku odottelee hulivilin saapumista perhejuhliin.

Mustan huumorin ainekset olivat loistavat onnistuneeseen lopputulokseen mutta valitettavasti rivot ja härskit ainekset oli hukattu tyystin. Kirstey Alley kohtalokkaana naisena olisi ehdottomasti pitänyt kuvata määrätietoisempana ja laskelmoivampana, eikä tälläisenä höseltävänä kotirouvana. Piristysruiskeen tarjoaa Ed O'Neill & Sam Elliott omilla suorituksillaan.

Ohjaajalla oli muutama vuosi taaksepäin elokuvassaan päähenkilön kirosanana cleaning woman, tällä erää se oli doctor.



Bill: Untamed Heart

Laskelmoitu treffielokuva, jonka lopputuloksen luulisin olevan yhtä tehokas, kuin Titanicilla. Elokuvan lopun voi päätellä jo hyvissä ajoin mutta silti se osaa tyrmistyttää. Marisa Tomein panos on aivan huikaiseva.

1½ kuukautta

Antonio Margheriti: The Stranger and the Gunfighter 7/10



Maria Lindberg: Muumi ja vaarallinen juhannus 7/10

– Vähän ongelmia juonen tiivistämisessä ja vähän enemmän tasoltaan heittelehtivässä dubbauksessa. Pidin kuitenkin, old school nukkeanimaatiota valkokankaalta



Mino Guerrini: The Third Eye 4-5/10

– Varhainen italokauhu, kummaa 'taiteellista' menoa ja väkivaltaa, vähän kuin tavanomaisempi esiaste Un tranquillo posto di campagnalle. Jos Terence Hill matki Franco Neroa Viva Djangossa niin tässä Nero velmuilee Hillin tapaan jo vuosia ennen kuin Hill itse. Ei tosin tarkoituksella, Neron kun pitäisi esittää kärsivää mielisairasta. Saksa dubbauksesta ei suuria ymmärtänyt.



Paul Wendkos: Cannon For Cordoba 7/10

– Amerikkalais-espanjalainen puolispagu, joka ottaa vaikutteita sekä Likaisesta tusinasta (juoni) että Peckinpahilta (visuaalisuus). Kärsii samasta ongelmasta kuin Likainen tusinakin, eli asiaan pääseminen kestää liian pitkään ja henkilöt eivät juuri kiinnosta pitkästä alustamisesta huolimatta. Lopussa asiallista toimintaa ja pidin myös tavasta, jolla päähenkilöitä tapetaan pois pirun epädramaattisesti; ei mitään hidastuksia tai mahtipontista musiikkia, kuula vaan kalloon, mies tippuu maahan ja asiaan ei sen jälkeen palata. Sopii varsin hyvin myös kovien 70s westernien topicciin, ei verta mutta kidutusta ja väkivaltaa kyllä.



Stanley Kubrick: Eyes Wide Shut 9/10



Giuliano Carnimeo: I Am Sartana, Your Angel of Death 7/10



Roberto Mauri: Sartana In the Valley of Death 6/10



Lorenzo Onorati: Flavia e Caligola 4/10



Aleksandr Rou: Through Fire, Water and... Brass Pipes 6/10

– Alkaa hienosti mutta etenee turhan episodimaisesti, epädramaattisesti ja huumorin taso ei pysy loppuun asti yhtä hyvänä. Visuaalisesti nätti ja aika komeat lavasteet taas kerran mutta ei mitään erityisen mieleenpainuvaa.

Ayer:

Street Kings ***

Kliseisyydestää huolimatta yllättävän tehokas, väkivaltainen ja angstinen kyttäleffa. Katutunnelma tavoitetaan hienosti. Muistutti jossain määrin Running Scaredia.



Spielberg: Indy 4 **½

Fordin Indyssä on yhä taikaa, mutta ympäröivä elokuva tuntuu enemmän Lucasin kuin Spielbergin käsien jäljeltä. Silti parempi kuin muut viime vuosien seikkailuelokuvat.



Konuma: Woman in the Box *

Konuma rahoitti seuraavan projektinsa tällä säälittävällä hard core elokuvalla, joka on kuvattu suoraan videolevitykseen. Ainoana positiivisena puolena voi mainita hillittömän lopetuksen.



Konuma: Woman in the Box II ***½

Ja tämä oli siis se seuraava projekti. Tasoero selviää jo hyytävän tyylikkäästä aloituskohtauksesta. Vaikka kyse onkin roman porno produktiosta, elokuvan voi pääosin luokitella kauhuksi. Kuvaus on taidokasta ja musiikki upeaa, ja Konuma vetää teräviä kontrasteja kauniiden lumimaisemien ja saastaisen kidutuskellarin välille.



Kumashiro: Path of the Beast ****

Kumashiron elokuvat ovat usein tuntuneet etäisiltä, mutta tällä kertaa moista ongelmaa ei ole. Johtuu luultavasti hienosta näyttelystä ja upeasta kuvauksesta. Monet otokset pyörivät jopa yli 4 minuuttia ilman leikkauksia.



Cosmatos: Cobra **½

Pieni pettymys. Musa olisi voinut olla parempaa, ja elokuva kuolee pystyyn aina kun Stallone poistuu kuvasta. Tyyliä kuitenkin riittää (Stallonen autosta vaatetukseen) ja dialogi sekä toiminta on hyvää.



Tuossa siis kaksi viikkoa. Olisin purkanut puolet aiemmin, mutta kun Cobran arvosanan julkistaminen pelotti niin kovasti.

La Planète sauvage / Villi planeetta (1973)



Kaunis animaatio. ****



Prophecy (1979)



Muutama vaikuttava kohtaus jäi mieleen tästä John Frankenheimerin ohjaamasta kauhusta. Kivaa "yökauhua". ***½



Withnail & I (1987)



Uusintakatselu. Loistava elokuva, joka vain paranee joka katselukerralla! *****



C'est arrivé près de chez vous / Man Bites Dog (1992)



Mustaa komediaa parhaimmillaan ! ****½



A Gun for Jennifer (1996)



Rankka! ****



Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull (2008)



***½

082. Burton:

Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street (2007) **

Ääh, aika onttoa. Varsin onnistuneita roolisuorituksia tosin mutta ei se tee hahmoista kiinnostavia.



083. Klapisch: The Spanish Apartment (L'auberge espagnole, 2002) ***

Melko hyvä paitsi lopusta en perustanut. Romain Duris on kyllä erinomainen näyttelijä, tässäkin meni hetki tunnistamisessa kun edellinen katsottu on The Beat That My Heart Skipped, jossa koko olemus on täysin eri.



084. Massi: Highway Racer (Poliziotto sprint, 1977) **

Tylsähköksi jäi vaikka kohtalaisesti kaahattiinkin.

2104-2505

75. National Treasure 2 – Tylsä, tylsä, tylsä.

76. Funny Games U.S. – Ihan yhtä paska kuin alkuperäinenkin.

77. Horton Hears a Who – Tyhjä ja tylsä.

78. Revenge of the Nerds – Disney- henkistä visiointa tulevaisuudesta. Ajankohtainen vielä nykyäänkin.

79. Revenge of the Nerds 2 – Ei lähesty edes kahta tähteä. Silti aika jees.

80. Tremors – Parempi kuin muistinkaan.

81. Strange Wilderness – Kalkkuna- ja haikohtausta lukuunottamatta katselukelvotonta paskaa.

82. The Bucket List – Kamalaa sentimentaalista paskaa. Budjetti lienee mennyt Nicholsonin ja Freemanin palkkoihin, sillä melkein kaikki matkailu/action/jne. kohtaukset on mitä ilmeisimmin kuvattu green screenin edessä.

83. Semi-pro • Ei yhtään hauska.

84. The Goonies – Aika hyvin tämä toimi edelleen.

85. The Man with Two Brains – Hyvä.

86. Pinocchio's Revenge – Tylsä kuin mikä.

87. Revenge of the Nerds 3 – Tämä kolmas on kyllä selkeästi nollan tähden kamaa.

88. St. Ives • Yllätyksetön mutta varsin toimiva.

89. Frontier(s) – Hohhoijaa.

90. Strange Vice of Mrs. Wardh – Erinomainen.

Jarmusch:

Ghost Dog – The Way of the Samurai (tv) ****

Ruzowitzky: Die Fälscher (35mm) ***

Marshall: Doomsday (35mm) ***

Aaltonen: Tuhlaajapoika (tv) ****

Favreau: Iron Man (35mm) ***

Darabont: The Mist (35mm) ***

Brest: Beverly Hills Cop (tv) ***

Robert Rodriguez :

Planet Terror (2007) ***½

Quentin Tarantino : Death Proof (2007) ***½

Näistä enemmän juttua omassa topicissa. Grindhouse-versio feikkitrailereineen pitää vielä joskus tarkastaa.



Joe Dante,John Landis,George Miller,Steven Spielberg : Twilight Zone: The Movie (1983) **½

Legendaarisen tv-sarjan pohjalta tehty elokuva. Landisin ohjaama alun intro ja ensimmäinen episodi lupailivat hyvää elokuvaa. Valitettavasti muut episodit eivät sitten olletkaan erityisen hyviä, vaikka viimeisessä, lentokoneeseen sijoittuvassa tarinassa olikin taas jonkin verran yritystä.



John G. Avildsen : Rocky V (1990) **½

Periaatteessa tarina vetää tasaisen hyvin eteenpäin, eikä tämän parissa pitkästy mutta homma kaatuu lopulta yliyrittämiseen. Myös juonenkäänteet ovat liian heppoisia jopa Rocky mittakaavassa. Lopun katutappelusta tuli kyllä hyvä mieli, koska siinä nostatusfiilis toimii hyvin.



Tony Scott : The Last Boy Scout (1991) ***

Tällä elokuvalla tuntuu olevan oma fanikaartinsa myös tällä foorumilla. Williksen esittämä poliisi on kieltämättä asiankuuluvasti rakenneltu ja se yksi "perhekeskustelu" jossa angstinen teinityttö kapinoi isäänsä vastaan television äärestä aika helvetin WTF (ja sitten lopussa tietenkin se samainen tyttö palaa isänsä kainaloon). Parit hyvät toimintakohtaukset ja tiukkaa väkivaltaa. Ihan ok. Ei kuitenkaan mitenkään erinomainen.

Kiarostami, Loach & Olmi – Tickets

Hyvä.



Kokkonen – Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin

Keskitason turhapuro. Loppua kohti heikkenee.



Laine – Täällä pohjantähden alla

Oikein hyvä, ei kuitenkaan erinomainen.

Kärsii pituudestaan, vajaa tunti pitäisi olla lisää jotta tästä olisi saanut ehyemmän kokonaisuuden.

Nyt varsinkin alkupuoli on aikamoista juoksua.

Zurlini:

The Desert of the Tartars ****

– Mielenkiintoinen ja moniulotteinen elokuva elämisestä muiden ja ympäristön odotuksien kautta. Päähenkilö saapuu vanhaan sotilaslinnoitukseen, jota tarkkailee aluksi ulkopuolisena, mutta jonka ajatusmaailman ja hierarkian vuosien kuluessa omaksuu. Taustalla olevassa autiomaassa odottaa mielikuva uhkasta, tataareista, joka ruokkii sitä kuria sekä niitä tapoja ja tottumuksia joihin sotilaat kadottavat identiteettinsä ja sitä myötä elämänsä. Zurlini rakentaa näppärästi samastumisen päähenkilön olemuksen kuihtumiseen, joskin hän joutuu (huolimatta 140 min kestosta ja hitaasta temmosta) kiirehtimään kehityskaaren kanssa. Mitään lopullista tästä onkin paha sanoa ennen kuin Buzzatin alkuperäisteos on luettu.

Wise: The Andromeda Strain ***½

– Parani edellisestä kerrasta.

Hamrell: Beck: Mannen utan ansikte ***

Carreras: The Lost Continent **

– Hämmentävä. Hammer kohtaa J-P Simónin jne.

Jeremias Rahunen ( 26.5.2008 12:00)

Joe Dante,John Landis,George Miller,Steven Spielberg : Twilight Zone: The Movie (1983) **½

Legendaarisen tv-sarjan pohjalta tehty elokuva. Landisin ohjaama alun intro ja ensimmäinen episodi lupailivat hyvää elokuvaa. Valitettavasti muut episodit eivät sitten olletkaan erityisen hyviä, vaikka viimeisessä, lentokoneeseen sijoittuvassa tarinassa olikin taas jonkin verran yritystä.

Intro on kieltämättä hyvä mutta eka tarina taas tylsä moraliteetti. Lentokoneeseen sijouttuva episodi on OK remake alkuperäissarjan ehkä klassisimmasta jaksosta jossa pääosassa oli William Shatner. Itse tykkäsin eniten epätasaisesta outo perhe ‑episodista joka tavoitti parhaiten alkuperäisen sarjan WTFIGO-fiilikset mutta sisälsi myös aika hämärää kasaritehostetyöskentelyä.

Yotsuya ( 26.5.2008 14:40)

Jeremias Rahunen ( 26.5.2008 12:00)

Joe Dante,John Landis,George Miller,Steven Spielberg : Twilight Zone: The Movie (1983) **½

Legendaarisen tv-sarjan pohjalta tehty elokuva. Landisin ohjaama alun intro ja ensimmäinen episodi lupailivat hyvää elokuvaa. Valitettavasti muut episodit eivät sitten olletkaan erityisen hyviä, vaikka viimeisessä, lentokoneeseen sijoittuvassa tarinassa olikin taas jonkin verran yritystä.

Intro on kieltämättä hyvä mutta eka tarina taas tylsä moraliteetti. Lentokoneeseen sijouttuva episodi on OK remake alkuperäissarjan ehkä klassisimmasta jaksosta jossa pääosassa oli William Shatner. Itse tykkäsin eniten epätasaisesta outo perhe ‑episodista joka tavoitti parhaiten alkuperäisen sarjan WTFIGO-fiilikset mutta sisälsi myös aika hämärää kasaritehostetyöskentelyä.

Kannattaa muistaa että myös alkuperäisessä sarjassa aika moni jakso sisälsi samantyylisiä moraliteettejä. Ekan episodin editointiin lie vaikuttanut Vic Morrowsin kuolema stuntin epäonnistuttua elokuvan kuvauksissa. Tämä selittää sen miksi Vietnamiin sijoittunut osa on niin lyhyt ja hiukan epäselvä. "Outo perhe" – episodin perusidea oli kyllä kanssa ihan hyvä mielestäni, mutta ylilyödyt roolit oli tuskastuttavaa katsottavaa. Vanhainkotijakso tuntui taas yksinkertaisesti olevan täysin väärässä elokuvassa.