Mitä elitistit katsovat?

119. Joel & Ethan Coen:

No Country for Old Men (Blu-ray) ****½

Erinomainen.



120. Aku Louhimies: Käsky (35 mm) *½

Teknisesti taidokas, mutta muuten voi sitä myötähäpeän määrää.



121. Eli Roth: Hostel (Blu-ray) ***½

Pesee surkean kakkososan mennen tullen.



122. Wayne Kramer: Running Scared (Blu-ray) ****½

Ässähyvä, nyt vieläkin loistokkaammalla kuvanlaadulla.



123. Mark Neveldine & Brian Taylor: Crank (Blu-ray) ****

Mutta tässä se vasta loistava kuvanlaatu olikin! Jenkit tuntuvat piilottavan parhaimmat kuvanlaatusaavutuksensa region A:n suojiin. Ensin Die Hard 3, nyt tämä.



124. Ridley Scott: American Gangster (HD DVD) ***½

Tässä taasen oli päinvastoin niin himmeän harmaa kuva, että melkein tuntui hyvältä että HD DVD hävisi sodan. Lisämiinusta aivan tajuttoman hitaista valikoista.



125. Ridley Scott: Blade Runner (HD DVD) ****

Heti perään tämä kuitenkin palautti uskoa hävinneen formaatin tekniseen laadukkuuteen.

Spiritual Boxer ( 1.6.2008 21:04)

Hung Fist ( 1.6.2008 20:51)

Kurosawa ja Honda: Dreams ***½

Melko hidas mutta vangitseva elokuva, joka herätti myös muutamaan kertaan ajatuksia.

Spoileri

Scorsesen

ilmaantumisessa kuviin riitti ihmettelemistä.

Et sitten katsonut elokuvan alkutekstejä, joissa Scorsesen nimi mainittiin näyttelijöistä ensimmäisenä?

Meni pari minuuttia alusta ohi kun jännitin Jimillä jatkoonpääsyä Kunoichissa. Mutta tarkoitin kyllä ihan yleislaatuista ihmettelemistä miehen roolituksesta. Esiintymisestä olin valitettavasti kuullut jo ennestään.

KCrimso ( 1.6.2008 15:39)

Marienbad ( 1.6.2008 04:25)

Young Hova ( 31.5.2008 14:08)

Marienbad ( 29.5.2008 22:40)

Pistin asian merkille kun selasin foorumin vanhoja (vähäisiä) keskusteluja tai pisteytyksiä elokuvasta. Luin toisaalla, että elokuva sai Cannesissa seisovat suosionosoitukset, ja ansaitusti saikin.

Enemmän tunnettu siitä että sai siellä kovat buuaukset, mitä en ymmärrä.

On kyllä perseestä ja vaikeasti ymmärrettävää moinen käytös.

Joo sen verran keskikertainen leffa että sekä buuaukset että aplodit ovat molemmat kovin liioiteltu reaktio.

vähän keskinkertainen kommentti.

Jotain poimintoja viime kuulta (kun ei vanha muista kaikkia. No, eipä niitä montää taaskaan ollu):

Hathaway: The Sons of Katie Elder (TV), epätasainen rutiiniwestern joka pysyy kasassa lähinnä tähtiensä karisman avulla. Kertakatsottavaa peruskauraa Hollywoodin taantuma- ajalta. **



Mangold: 3:10 to Yuma (DVD), heikon alun jälkeen äityy keskivaiheilla ihan mielenkiintoiseksi hyvä- paha sanailuleikittelyksi mutta lopun naurettava shootout pilaa koko paketin. Lopun temmellyksessä sitä ihmettelee, että onko nää nyt ne samat kaverit kun vartti takaperin, kaikki motivoinnit ja henkilöhahmojen rakentelut kun vedetään vessasta alas viimesen vartin aikana. **



Thomas: Carry on Abroad (TV), keskivertoa parempi Carry on- myllytys. Nuff said. **1/2



Argento: Bird with a Crystal Plumage (Leffassa), olihan hienoa nähdä yks meitsin suosikkigialloista NFT1:n isolta kankaalta. Salikin oli mukavasti miehitetty. Hyväkuntoisen printinkin olivat jostain kaivaneet, tosin silmämääräisesti arvioiden sensuurin saksi oli tässä viuhunut. Enkkudubbikin toimi hyvin. ****



Duras: Nathalie Granger (Leffassa), totaalisen tuhtia artisokkaa Durasilta. (Tais itse asiassa olla eka nähty Durasin leffa meitsille) 2 naista istuskelee (Durasin kotona) yhden päivän eikä mistään oikein tule mitään. Gerard Depardieu piipahtaa välillä myymässä pesukonetta. Ja sitten taas istutaan soffalla ja tuijotetaan. Vaikka itse olen kova Durasin kirjojen fani, niin kyllä tää vähän meni vasemmalta ohi. Having said that, ei siinä kuitenkaan pitkästyny. Ristiriitainen. Missään nimessä ei mestariteos. **1/2



Sjöström: The Wind (Leffassa), pikkuhiljaa nousemassa sorsimuksen suosikkimykkisten top-vitoseen. Aivan mieletttömän hyvä. Runollinen, raadollinen, mystinen ja kaunis pieni elokuva. Lillian Gish on kyllä ihq. *****



Antonioni: Zabriskie Point (Leffassa), Antonionin paras ja yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Koska DVD:lle? Ei ymmärrä... *****



Wajda: Ashes and Diamonds (Leffassa), Olihan se tämäkin pakko käydä kankaalta vahtaamassa. Ei tästäkään paljoa elokuva parane. IMHO yksi kaikkien aikojen parhaista käsikirjoituksista, niin paljon merkittävää yhden päivän aikana. Suuren elokuvantekijän suuri mestariteos. *****



Godard: 2 or 3 Things I Know about Her (DVD), Godardin oodi Pariisille. Viime kerrasta olikin jo vierähtänyt tovi jos toinenkin ja muistikuvat oli paljon positiivisemmat. Ihan OK leffa, ohjaajansa parhaita edelleen, muttei Alphavillen tai Weekendin tasoa millään. ****



Lisäksi plakkarissa 4 ekaa jaksoa Feuilladen Vampiresia.

sorsimus ( 2.6.2008 01:44)

Antonioni: Zabriskie Point (Leffassa), Antonionin paras ja yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Koska DVD:lle?

Onhan siitä kummitellut jo pitkään tämä venäläinen DVD, pan & scan, eli yhtä tyhjän kanssa.

Marienbad ( 2.6.2008 02:05)

sorsimus ( 2.6.2008 01:44)

Antonioni: Zabriskie Point (Leffassa), Antonionin paras ja yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Koska DVD:lle?

Onhan siitä kummitellut jo pitkään tämä venäläinen DVD, pan & scan, eli yhtä tyhjän kanssa.

Sikäli ihmetyttää, että leffahan on siis ihan puhtaasti MGM- tuotantoa, ei mikään obskuuri euro- helmi. Barbican centressä veivattu kopio oli aika heikossa hapessa, kelanvaihtojen kohdilta uupui useita sekuntteja matskua ja se mitä kohilla oli oli sangen surkeassa kunnossa. Koko printti oli punastunut myös aika pahoin.

FC Venus (tv) *

Hyvä esimerkki suomalaisen elokuvan nykytilasta. Tietoa ja taitoakin suomesta löytyy mutta niitä ei osata käyttää oikein. Kökköyden huipentuma on lopun irtovitsi jossa pikkupoika potkaisee maapalloa



Hip Hip Hora! (Hip hei hutsu!) ****

Ruottalaiset osaa paremmin.

Guggenheim:

Gossip

Jos aiheena on college, kampuselämä, juoruilu & muu ilkeily niin olisi suotavaa mennä lähelle ääripäätä eikä tyytyä samaan, kuin muinaisessa Beverly Hills 90120 sarjassa. Lähes kaikki käytössä olleet mahdollisuudet oli missattu tyystin, jopa tiukkapipo blondia näyttelevä Kate Hudson jäi yllättävän kaukaiseksi fantasiaksi.

Tämä ei ole huhu eikä juoru mutta The Rules of Attraction on mestariteos tämän rinnalla.



Crowley: Intermission

Älytön yritys tehdä Altmanit tai Magnoliat. Noin hölmöistä henkilöistä ihan turha yrittää tehdä nerokasta episopielokuvaa useiden päähenkilöiden elämästä.

Miksi ei tehty pelkästään Colm Meaneyn ja Colin Farrellin varaan tehty pakkomielteisen kytän ja taparikollisen välisestä kissa ja hiiri leikistä.



Rafelson: No Good Deed aka. The House on Turk Street

Valitettavan laiha Dashiell Hammett filmatisointi. Samuel L. Jacksoninkin kitara tai tässä tapauksessa sello oli aivan epävireessä. Stellan Skarsgård pääpahiksena, Milla Jovovich alaston kohtaus & Pradan vaatteet pelastivat sen mitä pelastettavissa oli.

Siegel:

Escape from Alcatraz ****

– Jotkut motiivit hieman hätäisiä, muutoin klassikko.

Kurosawa, Honda: Dreams ***½

Spielberg: Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull **

– Outo.

Francis: The Deadly Bees *½

Fred Williamson :

Death Journey (1976) **

Kohtalaisen tönkkö Williamsonin ohjaama ja pääosittama blaxploitaatio. Williamsonin esittämä ultramacho Jesse Crowder joutuu henkivartijaksi miehelle jonka on määrä toimia avaintodistajana oikeudessa. Hänet tosin pitäisi saada ensin hengissä perille Los Angelesista New Yorkiin. Matkalla kohdataan pahiksia ja nyrkin iskut, sekä pistooli laulavat. Myös naisia kaatuu genrelle tyypilliseen tapaan. Elokuvana puinen ja diggaan hitusen enemmän Williamsonin Mean Johnny Barrowsista, vaikka ei sekään mikään mestariteos ole.



Martyn Burke : Avenging Angelo (2002) *½

Stallonen 2000-luvun alun kökköputken eräs ilmentymä. Syltty esittää henkivartijaa jonka ensimmäinen suojeluskohde tapetaan ja seuraava asiakas olisi tapetun miehen tytär. Tyttö ei tiedä oikeasta isästään mitään ja samalla hänestä tulee murhaajan seuraava kohde. Burken ohjaus on suorastaan ärsyttävää kun hän yrittää sekoittaa komediaa ja vakavampaa draamaa heikoin tuloksin. Lopullinen keitos on todella rasittavaa katsottavaa.



Gordon Douglas : Lady in Cement (1968) ***½

Viihdyttävä etsiväelokuva päätähtenään Sinatra ja mukana myös Raquel Welch. Elokuvassa ratkotaan sementtiin upotetun ja mereen heitetyn naisen murhaa. Yhdessä roolissa nähdään Bonanza – sarjassa Hossia esittänyt roteva mies. Bonanzan teema soi myös miehen katsoessa kameran suuntaan väärinpäin olevaa telkkaria. Outo ratkaisu sijoittaa tämä elokuva Raquel Welch Collection boksiin, johtuen Welchin suhteellisen vähäisestä esiintymisajasta elokuvassa.

Mad Love (1935)



Peter Lorre parhaimmillaan. ***½



The Devil-Doll (1936)



Lionel Barrymore yllättää (kaksoisrooli). ***½



The Prodigal (1955)



Lana Turner ja Edmund Purdom eeppisessä, raamatullisessa tarinassa. Micah (Purdom), varakas nuori heprealainen maalaispoika matkustaa Damaskokseen etsimään lisää rikkauksia. Samalla rakastuu ylipapitar Samarraan (Turner) jonka hän tapaa. Kaunis CinemaScope ‑kuvaus hienoine lavasteineen. Alku oli vähän puuduttavaa katseltavaa, loppua myöten alkoi onneksi sitten pientä kapina- ja selkäänpuukottamismeininkiä. ***½



Horrors of the Black Museum (1959)



Uusintakatselu. Brittikauhu, joka edelleen yllättää. ****



Hawk the Slayer (1980)



Pikkukiva kasarifantasia. Ainakin mielenkiintoisia roolihahmoja ja mieleenpainuva musiikki. ***½

Grant:

Gladiatress **1/2 Ponille kyytiä ‑sarjan naiset on ilmeisesti rahalla huiputettu mukaan tähän jonkun muun käsikirjoittamaan, hyvin valjuun häröilyyn, jonka suurin ansio on lavastuksessa ja puvustuksessa. Innottomuus paistaa läpi vaarallisen paljon improvisaatiolta vaikuttavasta perseilystä. Suurin osa vitseistä on lapsellista, typerää spedeilyä ilmeineen ja ääniefekteineen, muutama hörähdys ehkä valveutuneelta katsojalta irtoaa, mutta tämä on silti Smack the Pony ‑näyttelijöiden Jappervokki, toivottavasti tekevät seuraavaksi oman Holy Grailinsa.



Fitz, kausi 2 ***** Eipä tätä spoilaamaan tietenkään kannata lähteä, ehdin hehkuttaa sarjaa jo muussa ketjussa. Olen kyllä totaalisen myyty tämän sarjan edessä. Joka jakso on laatuelokuvan veroinen, hahmot ovat loppuun saakka ajateltua klassikkokamaa, etenkin ykköstapauksessa kaikkensa peliin heittävä Robert Carlyle. Henkilöitä ei myöskään kohdella silkkihansikkain, suuremmat käänteet yllättivät oikeasti, järkyttivätkin. Viimeisessä jaksossa on varmaan tv-historian paras, ja samalla vittumaisin, loppu-cliffhanger. Kolmoskautta sekä noita vuoden 2006 tapauksia saa muuten tällä hetkellä 19 eurolla cdonista, ei paha.



Green Wing, spesiaali *** Niin varauksetta kuin britcomia aina hehkutankin, niin tämä spesiaalikulttuuri on se, jota kavahdan. Muuten säälliset näyttelijät improavat tonttulakit päässä nauhalta tulevan piereskelyn tahdissa, ja dvd:n kanteen lätkäistään notta "Christmas Special". Itse sarjakin jotenkin hajosi lopussa, nyt kirjoittajat eivät tosiaan tunnu tietävän, mitä henkilöiden kanssa tehdä. Käsi sydämelle: onko tämä todella muka samanlaista sarjatulta kuin sarjan kolmevarttiset jaksot? Ja kun skriptin anti on laimeampaa, onnistuu myös esim. Mark Heapin näyttelemä sinänsä herkullinen tohtori Statham peräti ärsyttämään maneereineen. Ei niiden varaan kannata mitään spesiaaleja ruveta värkkäämään, olisivat pistäneet homman purkkiin jo tokalla kaudella.

Mosher:

The Prime Gig

Ajattelin herkutella pitkään hyllyssä lojuneen elokuvan kustannuksella. Varsinkin nyt, kun Wincapita ja muuta pyramidihuijaukset ovat kaikkien huulilla elokuva sopi hyvin ajanhenkeen. Mitä vielä! Elokuva oli yksi suurimmista pettymyksistä ikinä. Olisi sentään Vince Vaughnin, Julia Ormondin & Ed Harriksen kaltaisilta näyttelijöiltä odottanut riman ylittävää con artist elokuvaa. Kaiken huippu on elokuvan lopetus, joka on aivan perseestä. Lopputekstien ilmaannuttua ei voinut, kun monttu auki jäädä pälyilemään, että tässäkö se oli.



Pate: Tim

Vanhempaa ja vähemmän tunnettua Mr. Gibsonin tuotantoa sieltä Sydneyn nurkilta. Elokuva on täyttä elämää iloineen, suruineen, menetyksineen ja onnistumisineen. Ohjaaja oli pelkkien kuulopuheiden perusteella palkannut nuoren Mel Gibsonin elokuvaansa, kun oli kuullut Mad Maxissa loistaneesta nuorukaisesta. Jälkeenpäin tuskin on katunut päivääkään. Elokuvalle myös merkittävä plussa kunnon oustreilian aksentista.

The Big Sleep (Howard Hawks, 1946) ****½

The Remains of the Day (James Ivory, 1993) ****½

La Città delle donne / Naisten kaupunki (Federico Fellini, 1980) ****

Auf der anderen Seite / Taivaan reunalla (Fatih Akin, 2007) ****

Abel Ferrara:

Fear City

Tissejä, perseitä ja söpöjä strippareita on vaikka millä mitalla (mm. nuori Melanie Griffith) ja sarjamurhaajapahis "vakuuttava". Silti kokonaisuus on todella vaisu ja varsinkin elokuvan loppu kusee omille kintuilleen todella pahasti. Potentiialia olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta jää kuitenkin yhdeksi huonoimmista näkemistäni Ferraran elokuvista. **½



Kevin Hull: Relics – Einstein's Brain

Todella viihdyttävä englantilainen dokumentti, jossa japanilainen professori Kenji Sugimoto saapuu amerikkaan etsimään Einsteinin aivoja. ***½



Andrew Davis: Under Siege ***

Geoff Murphy: Under Siege 2: Dark Territory ***½

Neil Marshall: Doomsday ***½



Lisäksi Conan The Barbarian kommenttiraidalla.