Mitä elitistit katsovat?

Jarmusch:

Down by Law (tv) ****

Kennedy: Ghosts of Abu Ghraib (tv) **

Kervern & Delépine: Aaltra (tv) *

Miike: Deadly Outlaw: Rekka (dvd) **

Pérez: Madrigal (dvd) ***

Savage: Marauders (dvd) *

No Country For Old Men

Pienoinen pettymys, mutta ehkä jonkun verran parempi kuin The Man Who Wasn't There. (Paranee ajan kanssa...)



Woman is the Future of Man

Ei yhtä hyvä kuin muut Hongit, mutta silti pakko nähdä uudestaan.

Jim Abrahams, David Zucker & Jerry Zucker:

Top Secret! (Top Secret – huippusalaista) ****

Parodiaklassikko.



Steve Shill: Knight Rider (2008) ***

Uuden Knight Rider sarjan pilottijakso on ihan viihdyttävä ja lopussa jopa koskettava (I'm Michael. Michael Knight. I'm You're father ) ja ainakin itse katsoisin mielelläni tätä lisää. Uusi K.I.T.T. ei tosin tee mitään suurta vaikutusta ulkonäkönsä tai edes äänensä (Val Kilmer lukee replat suht kuivasti) puolesta eikä Justin Bruening täytä David Hasselhoffin saappaita kovinkaan vakuuttavasti mutta muuten tämä pilotti tarjoaa ihan mukavaa viihdettä ja voisi ehkä ajan myötä nousta ihan hyväksi sarjaksi kuten Terminator: Sarah Connor Chronicles pienen totuttelun jälkeen. Niin ja tässä tosiaan nähdään Hasselhoffilta cameo ja kuullaan myös alkuperäisen sarjan tunnarimusaa



Lisäksi alkuperäisen Knight Rider (Ritari ässä) sarjan kakkoskauden jaksoja.

Jotain hataria muistikuvia viime ajoilta:

Breach ***

No Country for Old Men ****

Sweeney Todd **** 1/2

Zoolander ***

Chicago ** 1/2

Mies vailla menneisyyttä ****

John Rambo ***



Göteborgin festarit:



The Early Years: Erik Nietzsche, Part 1 ** Von Trier vinoilee umpimielisesti leffakouluajoilleen.

Sukiyaki Western Django ** Miike sekoilee perin hajanaisesti, Tarantino hämmentää. Tekstitys auttaisi koska englantia vääntävät japanilaiset mongertavat aivan käsittämättömiä. Satunnaiset hauskuudet eivät pelasta kokonaisuutta, tosin olin melko väsynyt.

Brand Upon the Brain *** 1/2 Maddinin kasimillinen mykkis. Tulee ilmeisesti Sodankylään livesäestyksellä, ‑ääniefekteillä + Isabella Rosselinin ‑kertomana.

Hollywood Chinese ** 1/2 Puhuva pää-dokkari kiinalaisista Hollywoodissa. Katsoi pahimpaan krapulaan miettimättä.

Across the Universe *** Epätasainen musikaali, jossa pelkkiä Beatles-biisejä. Joitain todella hienoja juttuja, mutta täysin potentiaali jää saavuttamatta kuten Taymorin aiemmissakin.

Ploy **** Ratanaruangin uusi, about yhtä hyvä kuin Last Life In the Universe. Pingotettua tunnelmointia.

The Best of Times * Umpipaskaa venäläistä ihmissuhdedraama-artsuilua.



Lisäksi alkuperäisen Star Trekin kakkoskautta sekä Ultramanin ekaa + uusintakatseluna Fast Shown ykköskausi.

020. Julian Schnabel :

Le Scaphandre et le papillon (Perhonen lasikuvussa) (35mm) ****

Tositarina Jean-Dominique Baubysta joka halvaantui täysin toista silmäänsä lukuunottamatta ja kirjoitti lopulta kirjan elämästään silmäänsä räpsyttelemällä. Kaunis, omaperäinen ja koskettava elokuva. Spielbergin vakiokuvaaja Janusz Kaminski tekee mahtavaa työtä ja miehen kamera onkin keskeisessä roolissa sillä katsoja on suuren osan Baybyn vasemman silmän vankina jonka kautta elokuva pitkälti kuvataan. Max Von Sydow on riipaisevan hyvä pienessä sivuroolissa.



021. Ellory Elkayem : Eight Legged Freaks (digiboksi) **

Kohtalainen kauhukomedia. Alkaa melko lupaavasti, mutta loppupuolen mesominen cgi-hämähäkkeineen ei sitten paljoa jaksa innostaa.



022. Sergio Corbucci : Django (digiboksi) **

Pitkäveteinen spagu.



023. Florian Henckel von Donnersmarck : Das Leben der Anderen (Muiden elämä) (dvd) ***½

Ok draama Stasin salakuuntelijasta ja hänen vakoilemistaan taiteilijoista.



024. Mike Nichols : Charlie Wilson's War (35mm) ***½

Ihan hauska komediallinen poliittinendraama. Tämä kannattaa katsoa jo pelkästään Philip Seymor-Hoffmanin mahtavan sivuroolin takia.



025. Jon Turteltaub: National Treasure (tv) **

Melko mitäänsanomatonta aarteenmetsästystä. Nicolas Cage unessakävelee persoonattoman roolinsa läpi eikä tässä oikein tapahdu kertaakaan mitään mielenkiintoista (voi ei ajaako toi rekka nyt USA:n itsenäisyyden julistus- asiakirjojen yli? ketä vittu kiinnostaa...).



026. Joel & Ethan Coen: No Country For Old Men (35mm) ****½

Synkkä, väkivaltainen ja paikoin hiton jännittävä elokuva. Hieno paluu mestarillisen elokuvanteon pariin Coenin veljeksiltä muutaman vaisumman leffan jälkeen. Kyllä tämä menee viiden parhaan joukkoon veljesten elokuvista. Javier Bardem on huikea psykopaattitappajan roolissa, ja nykyään yllättäen joka paikassa vastaantuleva Josh Brolin tekee myös uransa tärkeimmän roolin. Kaikessa väkivaltaisuudessaan ja lohduttomuudessaan aika yllättävä elokuva vuoden suurimmaksi Oscar-ennakkosuosikiksi. Vaan hyvä niin.

Lynch: "INLAND EMPIRE" – ensikatselin auditoriossa videotykin kautta ja katsoin kämpillä heti toisen kerran tv:stä. Se mikä käy selväksi heti alussa on, että tämä on huomattavasti ahdistavampi ja vastenmielisempi ensivaikutelmaltaan. Onneksi tällä ei jäädä liikaa tylyttämään katsojaa, vaan esim. niillä aurinkoisilla leffankuvaus-kohtauksilla on tärkeä "rauhoittava" merkitys INLANDissa. Lynch käyttää törkeän hyvin tuota digi-ideaansa: Laura Dernin esittelykohtauksessa (joka on erityisen ikävä, painostava) näkökulmakuvat kartanon ovelle eteisen halki ovat etäisiä ja "normaaliin" nähden liian laajoja kuvakokoja, kamera tärisee omituisesti ja naapurin hirvittävän uhkaavan mummon asetuttua istumaan kuvataan hahmojen kasvoja hyvin ahtaissa alakulmakuvissa ja vielä siten, että (portaikko)tausta on tarkkana ja kirkkaana, hahmon kasvot eivät täysin. Myös alkupuolen harmaasävyisen kolkko kuulusteluhuonekohtaus on erityisen painostava ja tehokas, hahmot tunkeutuvat samalla tavalla hieman liian lähelle. Lopussa on myös jo aivan överiksi meneviä yksittäisiä painajaiskuvia, joista kenties puhtaimmin painajaisunen logiikkaa ja arvaamattomuutta noudattaa Nikkin pakokauhu-juoksu itseään kohti ovi-ikkunasta nähtynä sekä lopun käytäväammuskelun päätteeksi leikattu irvokkaan vääristynyt kasvokuva, jonka saapumista pelkäsin toisella katselulla, vaikka/koska tiesin sen tulevan! Nämä Lynchin muutamat visiot ovat juuri niitä hetkiä, joihin ihminen normaalisti herää painajaisunen nähtyään; INLAND EMPIREssa mennään siis hyvin syviin alitajunnan ja häiriön vesiin tarinassa, jossa pelkistettynä näyttelijättären todellisuus ja filmattava materiaali alkavat sekoittua. Lost Highway ja Mulholland taitavat olla tarinaltaan (tai ainakin _muodoltaan_) eheämpiä teoksia, mutta kyllä tämä viimeisinkin melkoisen uniikki tekele on. Kolmen tunnin pituus on vielä hyvin rytmitetty tarinan kannalta, ja uusintakatseluita ajatellen tässä riittää vielä paljon tutkailtavaa. Mikä olisi tosielämässä kamalampaa kuin avata televisio ja nähdä siellä kolme "rabbitsia?" Pakko katsoa kyseinenkin piinailu uudelleen nyt kun on ajankohtainen.

Wong: "In the Mood for Love" – tämä on korostetusti sellainen elokuva, joka vaatii tietyn tunnetilan toimiakseen täysillä, ja silloinkin se toimii/avautuu aina eri tavalla. Wongin erilainen lähestymistapa suurkaupungin rakkausteemaan on intensiivisen autenttinen sen takia, kun paljon jää katsojan omien ajatusten, tunnetilojen ja muistojen varaan. Alusta lähtien kahden päähenkilön välillä on mieletöntä säteilyä, jopa ennen kuin he itse sitä huomaavat. Yksityiskohdista ehkä aistillisin idea on Wongin tapa kuvata Maggien käsiä/sormia, minkä kautta tulee taas tietynlaisia Bresson-ulottuvuuksia elokuvan maailmaan ja vaikuttavaan tapaan jolla sen hahmot ilmaisevat itseään (tahattomasti/tahallisesti.)



Schroeder: "Idi Amin Dada" – kyllähän tässäkin riittää ihmeteltävää, foorumilla aiemmin esille nostetut krokotiili- ja hallituksen kokous ‑kohtaukset ison mustan miehen voimakkaalla presenssillä vastaanotettuina takaavat helpon seurattavuuden. Mieleeni piirtyi myös kuva kameramiehestä ja ohjaajasta aina kun Idi aloitti pitkälliset naurureaktionsa ja käsieleensä.



Imamura: "The Pornographers" – japanilainen elokuva vuodelta 1966, seurataan pornotuottajan ja kuvaajan touhuja sekä heitä ympäröiviä ihmisiä. Huomattavan fiksu ja hauska näkemys, jossa ei kaunistella viisikymppisten salarymanien koulutyttö/neitsyt-unelmiakaan. Erittäin ansiokkaasti lavastettu ja kuvattu, paljon pitkiä, tapahtumarikkaita ja yksityiskohtiin panostavia kuvia ja vain vähän tiiviitä kuvia.



Kaurismäki: "Kauas pilvet karkaavat" – kuten sanottua, nämä myöhäisemmät kaurismäet ovat asian ytimessä överin rajoilla käyvässä surkeudessaan, josta aina löytyy tietynlainen vapautus, mutta vain vahvoille tai määrätietoisille yksilöille. Lauma-ajattelulle ja vauhkoille massajärjestelmille tämänkin trilogian elokuvat ovat ihailtavan häijyjä.



Nakata: "Chaos" – teknisesti erittäin hyvän näköinen (kuvaus, leikkaus) kidnappaustarina, joka lupaavan alun jälkeen muuttuu niin vaikeaselkoiseksi ja "yllättyksiä pursuilevaksi", että alkaa rasittaa. Varmasti sekoilusta löytäisi oikeat henkilöllisyydet ja juoniradat jos jaksaisi katsoa uudelleen. Jos olisi pysytty tuolla (etäisellä) Polanski-linjalla ja luotettu yksityiskohtien voimaan, olisi tämä voinut olla mainittavakin trilleri-onnistuminen Ringu-mieheltä.

Berliinissä muun muassa:

Dario Argento: La terza madre / Mother Of Tears: The Third Mother (35 mm) ***



Gregg Araki: The Living End (HD Cam) ***



Koji Wakamatsu: Kabe no naka no himegoto / Secrets Behind the Wall (35 mm) ***1/2



Koji Wakamatsu: Yuke yuke nidome no shojo / Go, Go Second Time Virgin (35 mm) ****1/2



Koji Wakamatsu: Tenshi no kôkotsu / Ecstasy of the Angels (35 mm) ***1/2



Takashi Miike: Sukiyaki Western Django (35 mm) ***



Pupi Avati: The Hideout (35 mm) ***



Carlo Lizzani: Hotel Meina (35 mm) ***1/2



Ryuhei Kitamura: The Midnight Meat Train (HD Cam) ***1/2



Peter Geyer: Jesus Christus Erlöser / Jesus Christ Saviour (HD Cam/35 mm?) ****1/2



Koji Wakamatsu: Jitsuroku rengô sekigun: Asama sansô e no michi / United Red Army (35 mm) ***1/2



Bruce LaBruce: Otto; or, up with Dead People (35 mm/HD Cam/Digi Beta?) **

Flash ( 18.2.2008 20:50)

Berliinissä muun muassa:



Bruce LaBruce: Otto; or, up with Dead People (HD Cam/Digi Beta?) **

Eikös tämä tullut filmiltä?

Antti Tohka ( 19.2.2008 10:37)

Flash ( 18.2.2008 20:50)

Berliinissä muun muassa:



Bruce LaBruce: Otto; or, up with Dead People (HD Cam/Digi Beta?) **

Eikös tämä tullut filmiltä?

Voi olla, että tulikin. Torkahtelin näytöksessä koko ajan ja tsekkasin formaatit jälkikäteen ohjelmasta mutta nyt kun sanot, niin saattoi siinä yliheitot sittenkin vilahtaa.

Noboru Tanaka:

Maruhi – Shikijo mesu ichiba ***

Noboru Tanaka: Jitsuroku Abe Sada ****-

Nobuhiko Obayashi: Hausu ****½

Mario Caiano: Napoli spara ****

Carlos Enrique Taboada: Hasta el viento tiene miedo ****-

Petri Hiltunen: Atlantiksen jumala **½

Jacques Tourneur: The City Under the Sea ***+

Jacques Tourneur: Cat People ***½

Robert Aldrich: Ulzana's Raid ****

Dario Argento: La terza madre ***+

Bo Arne Vibenius: Breaking Point ****+

Ridley Scott: Blade Runner (Final Cut) *****

Hong Lu Wong: Cannibal Mercenary ****-

Jack Clayton: The Innocents ****½

Earl Barton: Trip With the Teacher ***½

Jopi Burnama: Pembalasan rambu ***½

Shinya Tsukamoto: Tetsuo ***½

Black Hawk Down *½, ehkä nipin napin ** (viimeinen tarjoukseni).

Katsottuja:



029. Aajka Deviputra ***½

Intialainen Indiana Jones – rip off, jossa "Indy" raahaa Django-tyyliin jättimäistä Liiton arkkia läpi koettelemusten. Shiva herättää kuolleen Indyn henkiin aivan Casper-kummituksen näköisenä todella räikeän typeränä CGI-efektinä, mistä iso plussa. Liiton arkki muuttaa pahikset Scream-elokuvan naamarin näköisiksi pahis-aaveiksi, jotka ottavat matsia Casperin kanssa – YES! Missasin alun, ja leffan nimen translitterointi taitaa olla väärin, koska siitä ei löydy mitään tietoa intialaisilta siteiltä. Kellään ideaa mikä tämän virallisempi nimi on? Varmaan tehty joskus 2000-2004. Pakko nähdä uudestaan...



030. SARS Wars ***+

Tautieksploitaatio on hieno genre. Voin vain kuvitella, mitä SARS-uhrien omaiset kaakkois-aasiassa ajattelevat näistä suoraan L.Bavan Demons-leffoista revityistä kuolaavista ja demonisista taudinkantajista... Ebolan uhrien omaiset onneksi tuskin näkevät Ebola Syndromea. SARS Warsin thai-sekoiluhuumori toimii, tosin loppupuolella alkaa jo vähän kypsyttää mutta aina tulee joku uusi pelastava pikku yksityiskohta tai yllätys.

IMDB-kommentista poimittua: "At the end of film (It let me down) Khun Krabii switch the remote and the bomb stop ? how can it stop ? how can bomb stop ? and fake Liu is gay then , I can't love this film anymore!!!"



031. 300 *****-

Hyvä että ohjaaja käytti itsekritiikkiäkin ja jätti sen deleted sceneissä olevan jättiläinen + kääpiö archer kohtauksen pois.



032. Atlantiksen jumala ****-

About yhtä hyvä kuin Saturnuksen sotavaltias. Nyt viimeistään varmistui, että "Ilja Rautsi" onkin atlantislainen natsi. Hiltusella alkaa olla efektit ja äänimiksaus kohdallaan, nykyään saa jo hyvin selvää nautinnollisesta dialogista. Loppupuolella alkoi vähän jo borettamaan nuo mondo-tyyppiset eläininsertit, mutta muuten Atlantiksen jumala olikin täyttä viihdyttävyyttä alusta loppuun.



033. Atlantis Interceptors ****+

Näin pitää käsikirjoitukset hoitaa.

Deodato – "Okei, nyt tehdään kova leffa. Kenellä teistä on järkeä?"

käsikirjoittaja – "Minulla!"

Deodato – "Saat potkut."



034. Hostel *****-

Kyllä tämä taitaa nipin napin kepittää Hostel II:n. Jos ei muuten niin ihan vaan vaikkapa tissien määrällä, niiden katsomisesta tulee hyvä olo. Sneepur – vuoden läppä. Leffa on myös ladattu täyteen nokkelia pikku yllätyksiä jotka pitävät mielenkiintoa yllä ja palkitsevat uusintakatseluilla. Tosin tekijät saisivat kiinnittää huomiota realismiin, esim. kun Paxton ja kaverit saapuvat hostellille ja tapaavat ensi kerran kämppiksensä Natalyan ja Svetlanan, huoneesta kuuluu "..kyllä se mahtuu" kun tytöt pukevat vaatteita päälleen. Miksi he puhuivat suomea vaikka väittivät olevansa italia-venäjä-itäblokkilaisia?! Ja kun Paxton myöhemmin palaa huoneeseen ja siellä onkin uudet tytöt, taas kuuluu sama "..kyllä se mahtuu"! Illuusio Slovakiassa olemisesta särkyi täysin. (not)

Demons 2 (L.Bava, 1986) *½

Helvetin huono. Ykkösosa toimi todella mainiosti taannoisessa NV:ssä aamutuntien tokkurassa. Tässä taas ei toiminut enää mikään. Alkuasetelma vaikutti toimivalta, mutta kun päästiin ”toimintaan” niin siinä keskityttiin festissimäisesti pelkästään efektimässäilyyn. Kasaritunnelma ja soundtrack olivat ainoat positiiviset fiilikset tästä. Tylsyyden keskellä vaihdoin välillä kommenttiraidan puolelle ja homman tyhjyyttä kuvasti kommentit demoneista verrattaessa zombeihin, että mistä demonit tulevat ja mitä ne haluavat – vastaus oli jotain tyyliin, että emme tiedä.



Bug (Friedkin, 2006) ***

En ole tainnut nähdä yhtään Friedkiniä sitten 80-luvun tuotantojen. Toimiva, ahdistava ja vittumainen. Pääosin piristävän selittelemätöntä kerrontaa . Jonkun lukemani kriikin kanssa olen samaa mieltä, että tämä olisi toiminut paljon paremmin Kuitenkin tämä lähes kokonaan yhdessä tilassa tapahtuva leffa toimi minulle hyvin.



Auringonpimennys / Coup de torchon (Tavernier, 1981) ****

Tuli luettua kirja uudelleen vuosien jälkeen ja pitihän se leffakin kaivaa uusintakatseluun. Molemmat toimivat aivan loistavasti. Voin samaistua ehkä vähän liiaksikin tähän päähenkilöön kuka ”ajautuu” näihin (nais)sotkuihin melkein tahtomattaan. Uskollinen sovitus eikä pienet muutokset haittaa, esim. lokaation muutos ja kirjan sovitus uuteen kontekstiin tekee katsomiskokemuksesta astetta mielenkiintoisemman, kun hyppää saman tien kirjan sivuilta elokuvan pariin.



Tuntematon nainen / La sconosciuta (Tornatore, 2006) *½

Raivostuttavan kehno. Tarinassa ei oikeastaan mitään kiinnostavaa. Taustatarinassa onnetonta yritystä josta ei saada aikaiseksi mitään ja kaiken päälle upotaan vielä sentimentaalisuuden suohon. Tornatorella ei paljoa mitään annettavaa. Cinema Paradiso on muistikuvien mukaan jotain ** ja Una pura formalita ja Malena korkeintaan jotain *** – ***½ luokkaa.



Joe Spinell ‑viikkojen avaus muutamalla uusintakatselulla:

Maniac (Lustig, 1980) ****

Vigilante (Lustig, 1983) ****

Cruising (Friedkin, 1980) ****



Ja tästä Spinell-viikot jatkuvat:

Winter Kills (Richert, 1979) **½

Mitäköhän tästä pitäisi ajatella. Samaan aikaan totinen(?) poliittinen trilleri ja komedia? Mikä cast! – joista suuri osa kyllä vain pieniä/cameoita: Toshiro Mifune, Richard Boone, John Huston, Anthony Perkins, Dorothy Malone, Ralph Meeker, Tomas Milian, Eli Wallach, Elisabeth Taylor, Joe Spinell ja Jeff Bridges. Belinda Bauer ehkä parasta. Bridges soutelee leffan läpi enemmän tai vähemmän hukassa, Mifunen parin kohtauksen engrish-sönkötykset Hustonin palvelijana tuottavat vain häpeäntunteita miten suuri näyttelijä on kuitenkin kyseessä, Huston revittelee tavalla josta tuli mieleen suoritus Myra Breckinridgessä, Sterling Hayden ajelee ranchillaan tankeilla… ja lista jatkuu. Muutenkin WTF-hetkiä kuten tumman palvelijattaren tissit, Bridgesin ja Bauerin rakastelukohtaus jne. Toisella mielialalla tälle tekisi mieli antaa ainakin 1 tähti enemmän, sen verran hienolla tavalla sekopäisestä teoksesta on kyse.



ja

The Seven-Ups (D’Antoni, 1973) ***½



teemaviikko jatkuu seuraavaksi ainakin kahdeksalla teoksella.



Twisted Nerve (Boulting, 1968) *** Bernard Herrmannin musiikit: Kill Billistä (ja Death Proofista) tuttu vihellys-teema. Kohtalaisen häijy yritys sekoittaa murhanhimoisen psykopaatin tarinaan seksuaalisia kieroutumia . Tässä on tiettyä tyypillistä brittiläistä jäykkyyttä joka ei tällä kertaa toimi leffalle edullisesti. Pituuttakin vähän liikaa.



Lady in a Cage (Grauman, 1964) ****



Network (Lumet, 1976). ****½

Uusinta. Kuten dvd:n kansi ilmoittaa: Still mad as hell after 30 years. Erinomainen.



Menetetty maa / No Country for Old Men (Coenit, 2007) ****

Coenien paluu huipulle. Coeneille tuttua kaikkimeneevähitellenpäinhelvettiä ‑tarinaa. Jossain oli juttua ettei tässä ole enää huumoria ja olisi siten jotenkin epä-coenimainen?!? Onko tässä jotain eroa esim. Blood Simpleen? Minusta tämä oli täynnä hauskaa dialogia, nyt se vain sanottiin totisella naamalla – koko leffan ilmeen ollessa hyvin totinen. Jostain syystä (en osaa sanoa vielä miksi) viimeinen neljännes hyytyi ja alkoi puuduttaa ja siten leffa tuntui hivenen ylipitkältä. Bardem oli yksioikoisuudessaan enemmänkin symbolinen viikatemies kuin fyysinen hahmo.



Lust, Caution / Se, jie (Ang Lee, 2007) ***½

Ang Leen oma Zwartboek? Tästä jäi oikeastaan täysin samat fiilikset mitä Verhoevenin leffasta, odotukset olivat ehtineet ennakkohehkutuksien mukana aika korkealle molemmissa tapauksissa – vaikkei juonikuvaus vakuuttanutkaan. Lopputuloksena todella laadukkaasti tehtyä elokuvaa, mutta tarina(t) ei jaksa kiinnostaa kovinkaan paljoa. Ok, Verhoevenille plussaa natsidekadenssista jonka vastapainoksi tässä ne kohutut kohtaukset. 2h 40min meni yllättäen lentämällä enkä ehtinyt kyllästyä tai tuskailla kertaakaan.

JaJa ( 19.2.2008 13:32)

Bo Arne Vibenius: Breaking Point ****+

Onko tästä nykyään joku virallinen julkaisu vai kasettikopionako katsoit?

THaavisto ( 19.2.2008 16:25)

JaJa ( 19.2.2008 13:32)

Bo Arne Vibenius: Breaking Point ****+

Onko tästä nykyään joku virallinen julkaisu vai kasettikopionako katsoit?

Eipä tuota mistään virallisena julkaisuna saa. Sääli sinänsä, tämä on yksi niitä nimikkeitä minkä laadukkaasta julkaisusta voisi maksaa melkein mitä vain.

Parin kuukauden ajalta...

Hot Fuzz ***1/2

Oikein hauska ja viihdyttävä, ei siinä mitään. Tekijöiden leffaparodiat toimivat kuitenkin kaikkein parhaiten Spaced-sarjan lyhyissä fantasiajaksoissa.



28 Weeks Later **1/2

Kohtuupätevä jatko-osa. Ilmankin olisi kyllä pärjätty.



Hostel 2 *1/2

Tässä ei ollut sitäkään vähää mielenkiintoa mitä ykkösosassa. Alkujaan lupaavasta Rothista on nyt nähtävästi tullut puolivillaisia tekeleitä rahat pois ‑hengessä vääntävä pelle. Hostelin perusideasta voisi saada aikaan hyvänkin leffan, mutta ohjaajaa itseään moinen ei tunnu edes kiinnostavan.



The Host **

Alkupuoli oli hyvinkin toimiva, mutta pikkuhiljaa leffa eksyy toinen toistaan rasittavammille sivupoluille eikä enää löydä takaisin.



Black Sheep **1/2

Laimeahko: missään vaiheessa ei irroteltu kunnolla ja huumori oli yleisesti ottaen mielikuvituksetonta & ennalta-arvattavaa. Tästäkin huolimatta suht katsottava.



The Fountain ***

Visuaalisesti hieno, vahvatunnelmainen ja koskettavakin, mutta kaikki "episodit" tuntuivat jäävän vähän puolitiehen. Jäi kiinnostamaan, millainen pätkä olisi mahtanut olla alunperin suunnitellussa muodossaan. No, meni se näinkin.



Perfume – Story Of A Murderer ***1/2

Ei onnistu tavoittamaan kirjan tunnelmaa täydellisesti, mutta enpä sitä odottanutkaan. Onnistunut filmatisointi joka tapauksessa.



El Orfanato ***1/2

Hyvin perinteinen kummitustarina, loppu oli selkeästi arvattavissa ja pientä venytyksen makua myös havaittavissa. Silti yllättävänkin toimiva. Ehkä näitä The Others tms ‑tyylisiä fiilistelyjä on kuitenkin nyt nähty tarpeeksi.



Young Sherlock Holmes aka Pyramid Of Fear ***1/2

Mainio nuorten seikkailufilmi ajalta, jolloin sellaisia vielä osattiin tehdä. Ei pääse aivan Spielbergin & co:n kultakauden muiden viihdehelmien (Indyt, Gremlinsit) tasolle, muttei jää kauaksikaan. Harmi että on jäänyt aikojen saatossa niin vähälle huomiolle.



Class Of 1984 ****

Eikä tällaisiakaan enää tehdä: nimittäin näin tiukkaa yhdistelmää eksploitaatiota ja "sanomaa". Tekijöiden vanhoillinen ajatusmaailma (esim. punk-skenen automaattinen yhdistyminen väkivaltaan ja rikollisuuteen) tai naurettavuuteen asti kärjistetyt asetelmat eivät häiritse, kun kokonaisuus futaa näin hyvin. Brutaalin väkivaltainen loppuhuipennus onnistuu vieläkin säväyttämään.



Wolf Creek **

Hyvin ohjattu ja näytelty, mutta umpikliseinen ja tylsäkin Texas Chainsaw Massacre ‑viritelmä. Ei tästä jäänyt käteen oikeastaan muuta kuin kourallinen hienoja maisemia.



A Boy And His Dog **

Sinänsä mielenkiintoinen, ironinen scifi, mutta puhtaasti katsomiskokemuksena nihkeähkö ja puuduttavahko.



Silent Night, Deadly Night 4: The Initation *1/2

Naistoimittaja joutuu keskelle mysteeriä, jonka elementteinä mm. lesbofeministinoitien kultti, jättiläistoukkia ja ‑torakoita, hallusinaatioita, itsesyttymisiä ja Clint "kansikuvapoika" Howard. Ja tapahtumat sijoittuvat joulun tienoille, että leffa on saatu osaksi Silent Night ‑saagaa. Todella kömpelö ja halvan näköinen tekele, tosin sisältää joitakin kiitettävän hämäriä kohtauksia ja ällötehosteita.