Mitä elitistit katsovat?

Jeremias Rahunen ( 26.5.2008 15:10)

Yotsuya ( 26.5.2008 14:40)

Jeremias Rahunen ( 26.5.2008 12:00)

Joe Dante,John Landis,George Miller,Steven Spielberg : Twilight Zone: The Movie (1983) **½

Legendaarisen tv-sarjan pohjalta tehty elokuva. Landisin ohjaama alun intro ja ensimmäinen episodi lupailivat hyvää elokuvaa. Valitettavasti muut episodit eivät sitten olletkaan erityisen hyviä, vaikka viimeisessä, lentokoneeseen sijoittuvassa tarinassa olikin taas jonkin verran yritystä.

Intro on kieltämättä hyvä mutta eka tarina taas tylsä moraliteetti. Lentokoneeseen sijouttuva episodi on OK remake alkuperäissarjan ehkä klassisimmasta jaksosta jossa pääosassa oli William Shatner. Itse tykkäsin eniten epätasaisesta outo perhe ‑episodista joka tavoitti parhaiten alkuperäisen sarjan WTFIGO-fiilikset mutta sisälsi myös aika hämärää kasaritehostetyöskentelyä.

Kannattaa muistaa että myös alkuperäisessä sarjassa aika moni jakso sisälsi samantyylisiä moraliteettejä.

Totta mutta ne olivat usein aidosti makaabereja eli ei-tylsiä. Makuuasiahan tämä tietenkin on.

4: Rise of the Silver Surfer (Fantastic Four: Hopeasurffari) ***

Parempi kuin eka osa joka ei myöskään ollut mikään huono.



Drive (1997) (Director's Cut) *

Ihan paskahan tämä on kuten muistelinkin mutta loppumatsi on pirun tiukka.



The Forbidden Kingdom (The forbidden kingdom – Kaksi mestaria) **½

Ihan kivaa viihdettä vaikka aika hengetön ja varman päälle vedetty onkin. Jackie vs Jet matsi ei ole kovinkaan mieleenpainuva. Jet on selkeästi edelleen tiukassa kunnossa mutta Jackien liikkeet alkavat olla jo aika väsyneitä. Käsikirjoitusta pistettiin uusiksi kuulemma viisikin kertaa ja sen kyllä huomaa. Eipä tämän suhteen mitään odotuksia kyllä ollutkaan.

Taas on viime päivityksestä vierähtänyt aikaa, mutta eipä ole katseltujen leffojen määräkään pahemmin päässyt lisääntymään. Kirjastosta lainattua kamaa kaikki:

Aivan villit (The Wild) **

Aeon Flux **

Love Story ***

Cry_Wolf **

Factotum ****

Kuukauden koheltajat (Employee of the Month) *½

Romance & Cigarettes ****½

Parfyymi: Erään murhaajan tarina **½

Andrei Rublev ****

Blood Diamond-Veritimantti ***½

47. Mikael Håfström:

1408 (dvd) **½

Kohtalainen kummittelu.



048. Ed Harris: Pollock (dvd) ***

Ok taiteilijakuvaus, mutta eipä tosta Pollockin elämästä niin hirveesti draamaa tuntunut irtoavan (hienoja maalauksia kyllä). Harris oli hyvä pääosassa.



049. George Armitage: Grosse Pointe Blank (digiboksi) ***

Uusintakatselu. Huonompi kuin muistin, mutta ok.



050. Jon Favreau: Iron Man (35mm) ***½

Mainiota viihdettä. Selkeästi supersankari-leffojen parhaimmistoa. Robert Downey Jr. on täydellinen valinta miljardööri/playboy/keksijä/supersankari Tony Starkin rooliin. Leffan huumori toimii ja alkupuolen alkuperä-tarina on toimiva. Loppua kohden tarinasta loppuu vähän paukut ja vaikka ILM:n efektit ovat loistavia ei ohjaaja Favreau saa rakennettua mitenkään erityisen mielenkiintoisia toimintakohtauksia. Iron Manin haarniska on kyllä hemmetin siisti ja uskollinen sarjakuvalle. Tästä on kyllä hyvä jatkaa seuraaviin osiin.



051. David Zucker: The Naked Gun 2½: The Smell of Fear (tv) ***

Uusintakatselu. Tämä on tullut katseltua ehkä muutama kertaa liikaa, mutta ihan hauska edelleen.



052. Wes Anderson: The Darjeeling Limited (35mm) ****

Ei pärjää kahdelle edelliselle Andersonin leffalle, mutta hyvä silti. Diggaan kyllä Wes Andersonin tyylistä helvetisti.



053. Frank Darabont: The Mist (35mm) ***

Hyytävän vittumainen loppu pelastaa paljon, mutta muuten tämä kauhuelokuva kärsii liiallisesta pituudesta, mustavalkoisista hahmoista ja paikoin kömpelöstä dialogista. Ehdottomasti näkemisen arvoinen leffa kuitenkin.



054. Richard Kelly: The Southland Tales (dvd) *½

Paskahaan tämä on, mutta kohtuullisen kiehtovaa paskaa. Heh, Kelly taitaa tosiaan kuvitella että rahkeita riittäisi Lynchiksi Lynchin paikalle.



055. Luc Besson: Angel-a (dvd) **½

Kohtalainen aikuisten satu Bessonilta. Kaunista mustavalkokuvaa.



056. Alejandro González Iñárritu: Amores Perros (dvd) ****

Rankka. Surullinen. Hyvä. Todella vakuuttava esikoisohjaus Iñárritulta.



057. Steven Spielberg: Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull (35mm) ***

114. Toshiya Fujita:

Lady Snowblood (DVD) **½

Olipa pettymys. Olihan tässä hienoja yksittäisiä kamppailuja ja komeita korkeapaineverisuihkuja, mutta itse tarina oli aivan mitätön ja henkilöhahmot täysin yhdentekeviä. Voin kyllä ymmärtää miten joku Tarantino tästä innostuu, ja ehkä olisin itsekin innostunut jos olisin nähnyt jo 80-luvulla, nyt on liian myöhäistä.



115. Paul Verhoeven: Total Recall (Blu-ray) ****

Nokkelampi kuin muistinkaan.



116. Darren Aronofsky: The Fountain (Blu-ray) ***½

Taisin katsoa nyt neljättä ja varmaankin viimeistä kertaa. Antaa kerta kerralta vähemmän.



117. Danny Boyle: 28 Days Later (Blu-ray) ****

Olihan varsinainen heräteostos hommata tämä blu-raynä, kun valtaosin elokuva on pelkkää heikkoa videokuvaa. Tosin lopun 35mm otokset tuntuivat sitten kahta hienommilta.



118. Juan Carlos Fresnadillo: 28 Weeks Later (Blu-ray) ****½

Euroopassa lienee kauhuelokuvan tulevaisuus, nyt kun jenkkikauhu on pelkkää paskaa, remakeja, jatko-osia, uusintaversioita sekä Rob Zombie. Tämä ja Inside ovat parasta genressä juuri nyt, tai olivat ainakin siis viime vuonna, ehkäpä uusia merkkiteoksia tehdään parasta aikaa.

Muutamia lähiaikoina katsottuja;

The Golden Compass

Tylsää ja ankeaa ideoiden kierrätystä ja ilmeisesti tästäkin on vähintään se pakollinen kaksi jatko-osaa vielä tulossa.



The Mist

Elokuvalla on omat heikkoutensa henkilöhahmojen ja temmon kanssa, mutta pakko tästä on silti pitää. Ja kuten aikaisemmin on sanottu, loppu on aivan loistava.



Beowulf (2007)

Ihan kiva demo 3d-mallinnuksesta ja toimisi varmaan jonkun konsolipelin välianimaatioina, mutta melkein kahden tunnin pituudessa on melkein kaksi tuntia liikaa.



Doomsday

Ei mikään omaperäisten ideoiden ilotulitus, mutta käytettyjen elementtien vuoksi sanoisin melko elitistiseksi elokuvaksi. Sivistyksessä kun on Escape From New Yorkin mentävä aukko, niin pitänee kysyä että oliko lopun autoilukohtaus lainattu siitä vai 2019 – After The Fall Of New Yorkista?



2019 – After The Fall Of New York

Ihan vitun kovaa kamaa, Elitistin arvostelu kannattaa lukea jos ei tiedä mistä on kyse.



Dünyayi Kurtaran Adam

Nyt ehkä noin neljännellä yrityksellä sain katsottua tämän "Turkish Star Warsin" kokonaan. Tästä pitäisi saada joku kunnon dvd-julkaisu.



My Name Is Modesty: A Modesty Blaise Adventure

Tylsä, huonosti näytelty ja halvannäköinen kyhäelmä markkinoituna Tarantinon nimellä.



Extra Terrestrian: Die Ausserirdische aka E.T: The Vagina

Jep.. eli se ET-pornofilkka josta netistä löytyy joitakin screenshotteja. Mitäköhän tästä nyt sanoisi.. aika sanattomaksi vetää.

I Am Legend (Blu-ray)

Alkupuoli on todella tyylikästä ja tunnelmallista katsottavaa, valitettavasti toiminnan ja päähenkilöiden lisääntyessä touhu menee aika pitkälti munilleen. Elokuvan teatterilopetus on kaikin puolin kamala ja hitusen parempi vaihtoehtoinen loppukin jää puolitiehen.



No Country For Old Men (35mm & Blu-ray)

Viime vuosien vaikuttavimpia elokuvia ja jäi ensikatselun myötä mietityttämään pitkäksi aikaa. Uusintakatselu levyltä ainoastaan vahvisti fiilistä että tässä on nyt kyseessä jotain aivan erityistä.



Doomsday (35mm)

Mukavan rehellisellä fiiliksellä tehty b-elokuva, jossa ei ole jälkeäkään Tarantino/Rodriguez-parivaljakon ärsyttävästä itsetietoisuudesta. Ei tämä nyt kaikilta osin toimi todellakaan, esim. toiminta on välillä häkellyttävän huonosti kuvattua ja leikattua, mutta pitää silti hankkia Blu-raynä aikanaan.



Iron Man (35mm)

Pahuksen toimivaa sarjismättöä sopivasti kieli poskessa toteutettuna. Jatko-osassa pitäisi kyllä olla jo juontakin mukana, pelkästään Downey Jr:n karisma ja yleinen hyvä meininki ei toistamiseen riitä.



Blade Runner (The Final Cut) (Blu-ray)

On tämä selkeästi paras kaikista Blade Runner-versioista, joten julkaisu on täysin perusteltu. Blu-rayn kuvanlaatu oli uskomattoman hyvä.



The Mist (35mm)

Taas kelpo King-filmatisointi Darabontilta, joskin huonoin niistä. Liika tyhjänkäynti keskivaiheilla ja kurjat cgi-efektit pilaavat kokonaisuutta, mutta erinomainen loppu korjaa kuitenkin tilanteen.



Quelques jours en septembre (DVD)

Ihan hyvää poliittista trilleriä, mutta Juliette Binochea lukuunottamatta mikään elokuvassa ei pahemmin säväytä. Kenties liian suuret ennakko-odotukset.



[Rec] (35mm)

Muuten varsin hyvä, mutta lopputekstien myötä soimaan pärähtävä punkkirokki on käsittämättömän tyylitajuton ratkaisu ja pilaa fiilikset. Myös heiluva kamera alkaa välillä ärsyttämään, vaikka onkin toki ainoa luonteva ratkaisu.



Munich (DVD)

Yllättävän asiallinen ja karu, vaikka elokuvan saamat kehut toki olivat tiedossakin. Jotenkin sitä odotti Spielbergiltä tunteilua ja alleviivausta, mitä tässä ei ole juuri lainkaan. Hieno elokuva ja harmittaa etten käynyt teatterissa katsomassa.



Indy 4 (35mm)

Masentavan huonot jäähyväiset Indiana Jones-hahmolle. Alussa tuntui pikemminkin parodialta Indy-elokuvasta. Aika yllättävää, että mitä näitä "päätösosia" on tullut legendaarisille elokuvasarjoille, parhaiten on onnistunut Stallone Rambon ja Rockyn kanssa.

Viime viikot kuluivat lähinnä britcomin parissa. Tv-puolelta ei oikein löydy sopivaa ketjua, joten pannaan tänne:

Alan Partridge ‑kausien kohdalla tuli maltettua, kunnes Playn hinnat laskivat hieman. Eka kausi tuli nyt katsottua, ja terävimpien juttujen yhteydessä alkoi peräti vituttaa se, kun suomalaiset eivät osaa kirjoittaa mitään edes tämän suuntaista. Eivät nämä ole mitään Stephen Hawking ‑juttuja: kirjoittajalta vaaditaan vain mielikuvitusta, tilannetajua ja yleissivistystä, lopun hoitavat näyttelijät (ns. "additional material").



Partridge ja Office ovat tavallaan samalla viivalla myötähäpeäkomiikan saralla, ehkäpä ensinmainittu on hieman absurdimpaa kamaa. Oma pohdinnan aiheensa on toki se, onko tämä komiikan sara kovin pitkäikäinen, ja turtuuko siihen, kun nämä huippusarjat puristavat aiheesta parhaat mehut? Joka tapauksessa ainakin toistaiseksi narsististen ääliöiden toilailuille on erinomaisen viihdyttävää nauraa.



Myös kvantiteetin ja kvaliteetin suhde panee miettimään. Briteillä on kompakteja 6-8 jakson paketteja, joiden vertailukohteeksi pantakoon häikäilemättä tämän päivän tv-oppaasta sitaatti: "19.30 Salatut elämät, osa 1569". Olkoonkin, ettei tuossa ole kyse suoranaisesta komediasarjasta. Sanotaan nyt vaikka tähän kohtaan se pakollinen "hardwick".



Partridgen ekan kauden dvd-extrat olivat myös poikkeuksellisen herättävää kamaa: tekijöillä on ollut varaa jättää todella hulvatonta kamaa poiskin!



Siinä sivussa tuli vahdattua uudelleen Spacedin molemmat kaudet. Täydellisesti rytmitettyä ja kerrottua klassikkokamaa, esimerkillistä popkulttuurin kliseiden bongausta, jonka ainoa pikkuheikkous on se, ettei se välttämättä ole kovin ajaton. Mutta mitäpä tuosta.



Brittikomedia elää tällä hetkellä kulta-aikaansa siitä huolimatta, että näyttää olevan yllättävän hankala saada toimimaan valkokankailla. Jonakin päivänä vielä.

Curb Your Enthusiasm (jota taas eilen tuli katsottua) on likipitäen Alan Partridge-tasoa – ja välillä matkiikin sitä, tai ainakin tekee sille kunnianosoituksia. USA:n paras komediasarja.

Young Hova ( 27.5.2008 16:02)

Curb Your Enthusiasm (jota taas eilen tuli katsottua) on likipitäen Alan Partridge-tasoa – ja välillä matkiikin sitä, tai ainakin tekee sille kunnianosoituksia. USA:n paras komediasarja.

On kyllä loistava, tosin Seinfeld oli vielä parempi. Curb toistaa hieman liikaa itseään. Olen tosin nähnyt vasta kolme tai neljä ekaa kautta. Tiedä sitten mitä yllätyksiä myöhemmin on luvassa vai paheneeko toisto vaan entisestään.

KCrimso ( 27.5.2008 15:05)

Curb toistaa hieman liikaa itseään.

Ja on hyvistä hetkistään huolimatta joskus vähän liian ennalta-arvattava. Esim. kun näki eilisen jakson ravintolan pöydässä yksinään hands freehen höpöttävän tyypin, oli suorastaan ennustettavissa miten tilanne jatkuu.

Scott: "American Gangster" – oli aika hyvä ja jopa odottamaton. Nykyelokuvia vaivaava levoton leikkaus ja sähläily häiritsi vain marginaalisesti ja ajankuva oli tavoitettu erinomaisesti. En tiennyt tosielämän Frank Lucasista ennen tätä elokuvaa, joka sivuaa myös mm. samoja Vietnam/huume/katuteemoja kuin tyly Dead Presidents. Kolmen tunnin mittainen unrated-versio oli hallittu kokonaisuus.

Gray: "We Own the Night" – aivan törkeä yllättäjä ja kunnianhimoisimpia amerikkalaisia rikos/kyttäelokuvia pitkään aikaan. Tämähän lähestyy rikollismeininkejä sikäli maanläheisestä lähtökohdasta, että päähenkilö on tavallinen nuori mies, joka on vain sattunut hyvään saumaan vuoden 1988 Brooklynin yökerholle, jonka boss vielä haluaa auttaa nuorukaista eteenpäin. Ristiriidat oman perheen ja orastavan kriminaaliuran välillä siis syntyvät välittömästi ja "inhimillisesti." Sitten homma lähtee menemään kohti suurten mittasuhteiden helvettiä. Tässä on muutama niin upea kohtaus, että lähestytään jo Gaspar Noén ja Elem Klimovin kykyä raastaa ja tyrmätä katsojaa mm. eri näkökulmilla ja äänimaailmalla: , tässä tapauksessa siis mafia. James Gray paljastaa tällä elokuvalla hallitsevansa sen harvinaislaatuisen kyvyn, jolla tehdään fyysistä elokuvaa. Erinomaiset näyttelijät ja dramaturgiset ratkaisut, esim. siinä missä harvoin onnistutaan, eli – etäisestä ja siis painostavasta näkökulmasta nähtynä.



Fricke: "Baraka" – Koyaanisqatsin kuvanneen tyypin oma ohjaus, jossa leijaillaan syntikka-aaltojen ja heimomusiikin tahdissa ympäri maailmaa. Visuaalisesti silkkaa päräyttävyyttä, myös täynnä leikkauksellisia oivalluksia (alun lentokone raksan taustalla + hieman nopeutettu kaupunkimaisema.)

Marienbad ( 28.5.2008 01:18)

Gray: "We Own the Night" – aivan törkeä yllättäjä ja kunnianhimoisimpia amerikkalaisia rikos/kyttäelokuvia pitkään aikaan. Tämähän lähestyy rikollismeininkejä sikäli maanläheisestä lähtökohdasta, että päähenkilö on tavallinen nuori mies, joka on vain sattunut hyvään saumaan vuoden 1988 Brooklynin yökerholle, jonka boss vielä haluaa auttaa nuorukaista eteenpäin. Ristiriidat oman perheen ja orastavan kriminaaliuran välillä siis syntyvät välittömästi ja "inhimillisesti." Sitten homma lähtee menemään kohti suurten mittasuhteiden helvettiä. Tässä on muutama niin upea kohtaus, että lähestytään jo Gaspar Noén ja Elem Klimovin kykyä raastaa ja tyrmätä katsojaa mm. eri näkökulmilla ja äänimaailmalla:

Spoileri

huumetehdas-ammuskelun painostavin idea on kuurouttaa päähenkilö hetkeksi, ja tätä kohtausta seuraava puuromaisen sateinen ja synkkä "Se7en-takaa-ajo" on puolestaan lähellä Liftaria, jossa vastassa on jokin käsittämätön pahuus ja voima

, tässä tapauksessa siis mafia. James Gray paljastaa tällä elokuvalla hallitsevansa sen harvinaislaatuisen kyvyn, jolla tehdään fyysistä elokuvaa. Erinomaiset näyttelijät ja dramaturgiset ratkaisut, esim. siinä missä harvoin onnistutaan, eli

Spoileri

jokin elokuvan keskeisistä ja sympaattisista hahmoista kuolee odottamatta, tällä kertaa siis Robert Duvall

– etäisestä ja siis painostavasta näkökulmasta nähtynä.

Vihdoin joku toinenkin täällä tajusi elokuvan loistokkuuden. Näköjään myös ranskalaiskriitikot ymmärsivät tämän päälle.

National Treasure: Book of Secrets (Kansallisaarre: Salaisuuksien kirja) ***

Viihdyttävää seikkailua.



Kataude mashin gâru (The Machine Girl) ****½

Ei perkele Hillitön yhdistelmä vakavaa draamaa ja splatterkomediaa. Juuri niin mieletöntä meininkiä kuin mitä traileri antoi odottaa. Välitöntä kulttikamaa.

Machine Girl tosiaan vaikuttaa lupaavalta, mutta vihasin ohjaajan aiempaa elokuvaa Sukeban Boy. Et olisi sattumoisin nähnyt?