Mitä elitistit katsovat?

Kun tässä nykyään yhden elokuvan ehtii kahdessa viikossa katsoa, olkoon se:

Michael Mann: Miami Vice 2006 ****½

Mario Gariazzo:

Play Motel

Todella sleazy ja pornahtava giallo. Luminousin kiekon laatu ei vakuuttanut, mutta itse elokuva viihdytti. ***



Umberto Lenzi: Knife of Ice (Il coltello di ghiaccio)

Lenzin ehkä paras giallo nyt pitkästä aikaa uusintakatselussa. Ohjaus ja kuvaus parhaimmillaan suorastaan mestarillista. ****+



Michelangelo Antonioni: Blowup

Toimi paremmin nyt toisella katselulla, mutta ei tämä silti Antonionin paras ole. ****½



Alfred Hitchcock: Dial M for Murder

Alkupuolen murhasuunnitelmat yms täydellistä elokuvaa, mutta valitettavasti loppua kohden lässähtää pahasti. ****



Maurizio Pradeaux: Death Carries a Cane (Passi di danza su una lama di rasoio) ***½

Jerry Ciccoritti: Graveyard Shift **+

Steven Spielberg: Duel ***½

Richard Franklin: Patrick ***+

Herman Yau: Ebola Syndrome (Yi boh laai beng duk) ****½

Juan López Moctezuma: Alucarda (Alucarda, la hija de las tinieblas) ****-

091.

Cobra vs. Ninja *½/*****

Godfrey Ho & Joseph Lai. Need I say more. Toinen tähän järjettömään secoituxeen ympätty leffa on joku about puolentoista tähden thai (?) action, jossa on ainoastaan yksi hauska ukon räjäytys, toinen leffa on onneksi taattua viiden tähden Hong Kong (?) ninja peeloilua, featuring ainoa oikea ninja master Gordon (Richard Harrison). Haastajana on rasittavalla aksentilla haasteleva aussininja. Ei vittu. Katsokaa alkutekstijakso, Cobra vs. afroninja (YouTube).



Dvd on ihan yhtä läppä, kuvassa vaeltaa vhs:stä tuttuja häiriöitä, ws-kuva on cropattu ensin pan/scaniksi, sitten uudestaan ws:ksi ottamalla ylhäältä ja alhaalta kuvaa pois. Takakannen tekstit selittävät jostain Cobrasta, joka on ainoa joka voi voittaa kaupunkia terrorisoivat ninjat. Itse leffassa Cobra ON juurikin tuo paha ninja. Tässä menuvalikko. Huomioikaa fontti ja muistakin Godfreyn leffoista tutut ninjaa indikoivat ninja-otsanauhat.









092. Karateciler istanbulda (a.k.a. Ninja Killer) ***

Bolo Yeung vs. Cüneyt Arkin! Hong Kongin rikolliset yrittävät tehdä päänavauksen Turkkiin, ja kerrankin Cüneyt joutuu oikeasti skarppaamaan karatekoreografioissaan saavuttaakseen HK-actionstandardit. Loistavasta alkuasetelmasta huolimatta Karateciler onnistuu olemaan tylsä, enkkudubbi sukkaa, ninjat puuttuvat, samoin Turkki-ylilyönnit. Lopussa oli sentään bennyhillmäisiin sfääreihin yltävää nopeutusta, kun taistelijat juoksevat Istanbulin katoilla.





093. Vahsi Kan *****

Tässä ei sitten paljon muuta kuin ylilyöntejä ollutkaan. "Turkin Rambo" Vahsi Kan tekee sen minkä eka Rambokin, mutta lisää sekaan puuttuneet elementit kuten zombiet, lyhyen ja surullisen romanssin naisrambon kanssa, piileskelyä "Turkish Star Warsista" ja muista turkkareista tutuissa luolissa, ällistyttävän hyvän Trautman-kloonin, neliraaja-amputoidun murhaajafriikin ja nostaa bodycountin yhdestä about sataan, tai en minä ainakaan jaksanut laskea kuinka paljon porukkaa Cüneyt Arkin miltei koko leffan kädessään pitämällä puukolla ja ansoilla lahtasi. Alun irtolaisvaihe on myös mielenkiintoinen: Mad Maxista karanneet jengiläiset ensin tarjoavat Cüneytille kyydin eteenpäin, mutta myöhemmin suivaantuvat siitä, että Cüneyt saa kävelemällä kiinni heidän ajoneuvonsa ja siksi viiltelevät sotaveteraanin tärviölle.





094. Tri. Caligarin kabinetti ?

Hypnoottista, jopa niin hypnoottista että luulen nukahtaneeni jossakin välissä. Ahdistavan hiljaisuuden vallitessa tuli tunne että leffa voisi hyötyä Goblin-soundtrackista, mutta olinkin unohtanut iPodin himaan. Visuaalinen puoli tietenkin täyttä nerokkuutta.

Fulci: Tempo di massacro (Colttikonsertti) ***½ Vaikka juonessa olisi ollut hiomisen varaa, niin leffa jää varsin menevillä toimintakohtauksilla selkeästi plussan puolelle.



Fresnadillo: 28 weeks later **** Vaihteeksi jatko-osa joka on parempi kuin ensimmäinen osa. Vaikka kameranheiluttelu vähän välillä käy hermoille, niin tunnelma pysyy läpi elokuvan tiiviinä.



Frankel: The Devil Wears Prada ** Toivoin että tässä olisi vähän särmää, toivoin turhaan.



Campion: In the Cut *½ No myönnettäköön että olen saanut tästä katsottua vasta n. 2/3, mutta on niin rasittava että ihmeitä pitää lopussa tapahtua että tästä voisi alkaa pitämään. Olisikohan tämä parempi jos kaikki dialogit joihin Ryan osallistuu pikakelaisi?

The Darjeeling Limited ***

Mitäänsanomaton ja hapuileva. Juoksemiskohtaukset ovat kyllä hienoja.

Raiders of the Lost Ark (Kadonneen aarteen metsästäjät) (tv) ****½

Uusintakatselu. Toimi paremmin kuin edellisellä katselukerralla.



School of Rock (tv) ****

Uusintakatselu. Edelleen hyvä.



The Librarian: Quest for the Spear ***

Kivan kökköä seikkailua.



Hot Fuzz ***½

Positiivinen yllätys. Loppuun olisi tosin kaivanut kunnon goreroiskuttelua.

Liman – The Bourne Identity Explosive Extended Edition



Ihan toimiva agenttiseikkailu. Muutamia hyviä taistelukohtauksia, paikoitellen pienoista hyytymistä (mm. se maalaiskartano jakso) mutta kaikenkaikkiaan

odotuksiani parempi elokuva. Lisätyt alku- ja loppujaksot kokolailla tarpeettomia. Teatteriversio parempi.

Corman, Coppola, Hellman, Hill & Nicholson:

The Terror

Elokuva yllätti positiivisesti toimivuudellaan. Vielä, kun ottaa huomioon elokuvaan käytetyt minimaalliset roposet ja hikiset neljän päivän kuvaukset.

Perinteistä linnakauhua viettelevine haamuineen, joka on aina eroottisesti latautunutta.

Tämän luokan elokuvista ei pitäisi viilata mitään yksityikohtaa mutta väkisinkin pisti pahasti silmään revolverin mukanaolo, joita luonnollisestikaan ei tunnettu vielä kuvitteellisena tapahtuma hetkenä.



Aaltonen: Tuhlaajapoika

90-luvun pahimman lama-ajan mestarillinen taidonnäyte.

Henkistä ja fyysistä alistamista ja manipulointia parhaimmillaan. Asioita joita ei juurikaan kotimaisissa elokuvissa näe eikä koe. Hyväksikäyttäjän ja käytetyn ero on karvasta kiinni. Kuka on todellinen uhri ja tekijä? Lopulta ei ole häviäjiä eikä voittajia on vain käytettyjä ihmisiä.

Pakko tämä on laittaa 90-luvun kotimaisten elokuvien klassikkolistalle, jopa Leea Klemola oli siedettävä.

De Palma: The Black Dahlia

*½

Punisher (2004) DVD

Tästä tuli jotenkin mieleen South Parkin Scott Tenorman Must Die ‑jakso.



Hearts in Atlantis tv

Vertautuu jossain määrin Stand by Me:hin eli Viimeisen kesään eikä pärjää sille millään tasolla.



Cronenberg:

Eastern Promises DVD uusinta



Veljekset Coen:

No Country for old Men Bristol

Fargo DVD uusinta





Eastwood:

Suden Impact DVD uusinta

Oikein hyvä.



Dolppa:

Mechanik

Jää potentiaalistaan. Paikoitellen hyvä ja toisinaan taas vain tylsä ja ennalta-arvattava.



Aaltonen:

Tuhlaajapoika tv uusinta

Abel Ferrara :

King of New York (1990) ****

Uusinta. Edelleen mainio. Hieno casting.



Robert Zemeckis : Used Cars (1980) ***

Pienen autokaupan vanha omistaja kuolee ja vastapäätä olevassa liikkeessä kuolleen miehen v-mäinen veli (Jack Warden kaksoisroolissa) alkaa hamuta jäljelle jääneitä tiloja itselleen. Tosin lipevä autokauppias (Kurt Russell) haluaa varmistaa, ettei ilkeä veli pääse kuolinpesään liian helpolla käsiksi. Veijarimaista komediaa ja mustaa huumoriakin. Ihan ok, vaikka lopun autoralli kestääkin hitusen liian kauan.



Paul Verhoeven : Showgirls (1995) **½

Tämähän oli positiivinen yllätys. Paljasta pintaa, naiskaunetta ja hienoja tanssishowkoreografioita. Pääpaikkana hohdokas Las Vegas. Ei tämän totaalista dissaamista voi nyt täysin ymmärtää. Olkoonkin että aika erikoinen tapaus Verhoevenin CV:ssä.



Lindsay Shonteff : How Sleep the Brave (1981) **½

Ilmeisesti eurooppalaisissa (?) metsäolosuhteissa kuvattu Vietnamin sotadraama. Ei varsinaista näyttelijöiden juhlaa, mutta katsoohan sitä tätäkin. "Isoa" juonta ei löydy, lähinnä taistelukuvauksia.



Abel Ferrara : Funeral (1996) ***½

Osin samoja naamoja kuin Ferraran King of New Yorkissakin. Tarinaa koston kierteestä joka liittyy rikollisperheisiin ja osaltaan myös politiikkaan. Chris Penn vetää roolinsa hyvin, eikä muissakaan ole valittamista. Tarina ei minua täysin tyydyttänyt mutta olin aika väsynyt tätä katsoessa ja näin ollen uusinta saattaa nostaa pinnoja.

Richard W. Munchkin:

Guardian Angel

Ehkä ensimmäinen näkemäni Cynthia Rothrockin tähdittämä elokuva. Naispuolinen vastine Steven Seagalille, vaikka Cynthialla onkin hieman ilmeikkäämmät kasvot. Elokuvan juonikin oli kuin Seagal-leffasta. **½



Siu-Tung Ching: Belly of the Beast

Mutta mitä kummaa... Seagal hymyili hetken tässä. ***-



Jamie Blanks: Storm Warning

Uutta aussikauhua. Ei näitä enää jaksa, kun sama on nähty jo niin moneen kertaan. **+



Eddie Nicart: For Y'ur Height Only

Tuli tämäkin nyt vihdoin katsottua ja aika tylsähän tämä. Olisi toiminut varmaan paremmin huolellisemmassa humalassa isommassa porukassa. **½



George A. Romero: Diary of the Dead

Vakuuttava paluu Romerolta tympeämmän Land of the Deadin jälkeen. Käsivarakuvausta tyyliin Cloverfield ja [REC], mutta ei niin ärsyttävästi kuitenkaan. Näin pitää nämä nykyzombi yms jutut tehdä eikä mitään 28 weeks later shittiä. ****-



Jesse Baget: Wrestlemaniac (El Mascarado Massacre) **½

Bitto Albertini: Escape From Galaxy 3 (Giochi erotici nella 3a galassia) ***½

Frank Packard: Abar, the First Black Superman ***½

David Lynch: The Elephant Man ***½

Bob Rafelson: The Postman Always Rings Twice ***

Kolme puolalaista scifiä, ohjaajana Piotr Szulkin:

Wojna swiatów – nastepne stulecie / The War of the World: Next Century (1980) ***



Vähän Clockwork Orangen kaltainen dystopiascifi.



O-bi, O-ba – Koniec cywilizacji / Sivilisaation loppu (1985) ***½



Post apocalyptic- ja edelleen dystopiascifi. Toi myös paikoitellen mieleen Blade Runnerin.



Ga, Ga – Chwała bohaterom / Ga-ga: Glory to the Heroes (1986) **



Kuin olisi katsonut jotain Kaurismäen veljesten elokuvaa. Lisäksi aika vammaisia roolihahmoja ja typerästi etenevä juoni.



Muita katsastettuja elokuvia:



Don't Answer the Phone! (1980)



Aika köyhästi toteutettu kauhutrilleri. Kuin olisi saippuaoopperaa katsonut ja (ai että!) se musiikki oli aivan hirveää. Nicholas Worthin tähdittämälle tappajahahmolle tosin plussaa. **



Rawhead Rex (1986)



Löysästä goreilusta huolimatta tämä oli paikoitellen ihan hauska tapaus. **½

Neitoperho (35mm) 10/10

Taitaa olla toistaiseksi suosikkini suomalaisten elokuvien joukosta.



Indiana Jones and the Temple of Doom 6/10

Lapsuusvuosina pidin tästä jostain syystä aika paljon, mutta eihän tämä ekan tai kolmannen veroinen ole. Ainakin näissä kahdessa ekassa on muuten aika piilorasistinen alavire, jota tekijät tuskin ovat tiedostaneet... Hyvää viihdettä silti.



The Crying Game 7/10

Chocolate ***

Prachya Pinkaewin edelliset ohjaukset, Ong-bak ja Tom yum goong olivat hienoja osoituksia siitä että nykypäivänäkin voidaan tehdä 80-luvun honkkarileffoista tuttua stunttitoimintaa mutta muutoin ne olivat aika kömpelöitä elokuvia joissa kusi erityisesti huumoripuoli eikä varsinaista juonta juuri ollut. Tony Jaa oli kuitenkin yksi ja ehkä suurin osasyy noiden elokuvien toimivuuteen mutta uusimmassa elokuvassaan, Chocolate, Prachya on päätynyt valitsemaan päärooliin tällä kertaa naisen, fyysisesti pieneltä tytöltä näyttävän JeeJa Yanin jossa on paljon potentiaalia. Ja tällä kertaa elokuvasta löytyy ihan oikea juonikin. Mutta, mutta, eipä oikein toiminut. Lupaavalta vaikuttavan alun jälkeen juonikin vähän karkaa käsistä ja missään vaiheessa ei löydetä kunnon rytmiä kerrontaan eikä valitettavasti myöskään toimintakohtauksiin joita toki tälläkin kertaa katselee mieluusti. JeeJa osaa liikkeet eikä ole hassumpi näyttelijäkään mutta jostain syystä hänestä on tehty ärsyttävä inisijä aina kun ei hakkaa ihmisiä (no okei, hän on olevinaan autistinen mutta ei se tarkoita että pitäisi olla ärsyttävä inisijä). Mutta kaikesta huolimatta tämä on katsomisen arvoinen elokuva ja JeeJasta voi aivan helposti parin vuoden sisällä tulla oikeinkin vakuuttava toimintatähti. Lopun tasoloikkatappelu seinän reunustalla oli todella hieno ja lopputekstien pyöriessä näytetään pieleen menneitä kohtauksia jotka on syytä vilkaista.