Mitä elitistit katsovat?

N. Viikko:

Stallone: Rambo (Leffassa), Ihan jees. Ajoittain järjettömän hyvää meininkiä, ajoittain pahvista kliseetä. Plussaa harvinaisen vahvasta non- PC asenteesta. Loppu olis voinu olla tyrnävämpi. ***1/2



Joku: Debbie Does Dallas (Läppäri), Karvaperseinen klassikko. ***



Pakula: Klute (DVD), Omia suosikkeja 70-luvulta. Tällä katselulla jäi mieleen erityisesti giallomainen tunnelma ja etenkin giallomaiset musat. Tinkimätön ja monitasoinen mestariteos jonka kompleksisuuden rinnalla joku There Will Be Blood on yhtä kiinnostava syvällinen kuin ekaluokkalaisen kouluaine. *****



Altman: MASH (DVD), Kaikki tarpeellinen on tästäkin jo moneen kertaan sanottu, silti joka katselukerralla aina sitä vaan löytää uusia juttuja. Kyllähän tässä yhdistyy ainutlaatuisella tavalla äärimmäinen härskiys ja törkeys todella hellävaraiseen herkkyyteen. Suuren ohjaajan suuria mestariteoksia. *****



Chabrol: Le Boucher (DVD), Tyypillinen Chabrol- leffa (heh, miehen tuotannosta nähtynä n.2%...) siinä mielessä, että sisältää n. 20 min mestarillisuutta ja loppu on aika keskinkertaista. Tässä onneksi se 20min on ne viimeset 20min, ja ne onkin sitten niin taakia tavaraa, et oksat vek. ****

Jos sitä pitkästä aikaa tännekin kirjottaisi. Mitähän kaikkee sitä muistais kattoneensa viimeaikoina...

The Adventures of Ford Fairlane • Haha, vau, Renny on onnistunut tekemään viihdyttävän ja ihan hauskankin elokuvan joskus. Fairlane on kyllä viilee jäbä. Kolme starbaa.



Female Prisoner Scorpion: Beast Stable – Uusintakattelu. Parani vaan entisestään, hienoa ja hidasta fiilistelyä muttei silti missään vaiheessa tippaakaan pitkäveteinen. Monta starbaa.



Pusher • Kyllähän tästä jotenkin huomaa että ohjaaja on ollut jotain 13-vuotias tehdessään tän leffan, silti tosi hyvä ja ahdistava "kun menee päin vittua niin sitten menee tosiaankin päin vittua"-kuvaus. Mikähän siinä on, että Kim Bodnialla tuntuu olevan kaikissa leffoissaan aina samanlainen rooli, mutta silti se onnistuu olemaan aina niin sympaattinen, karismaattinen ja ärsyttävä samaan aikaan. Neljä starbaa.



Pusher 3 • Tuli katottua tää samantien ykkösen perään, ei ehkä olisi kannattanut, koska tuntui vähän toistamiselta, vaikka ihan erilainen onkin. Milo on ihan loistavasti kirjoitettu ja näytelty hahmo, mutta muuta mitään kovin spessumahtavaa en oikein tästä saanu irti, jossain vaiheessa leffa tuntui jopa puuduttavalta ja turhaan alleviivaavalta. Siitäkin huolimatta eiköhän se oo neljä starbaa.



The Texas Chainsaw Massacre: The Beginning • Ihan hauskaa splätteriä, ei mikään ihmeellinen. Kaks ja puol starbaa korkeintaan.



Death Proof – Aivan vitun hyvä, jostain syystä en ollut uskaltanut nostaa odotuksiani kauhean korkealle kun olin kuullut niin ristiriitaista arvostelua. Mutta vittu, kylläpäs oli päräyttävää ja Chick Habit sinetöi täydellisesti kokonaisuuden! Monta starbaa.



RAMBO – Tarviiko tästä enää sanoa mitään. Sata starbaa.



Tenebre – En muista tästä enää mitään, taisin tykätä. Ei voi antaa starboja.



Profondo Rosso – Edelleen ehkä mielestäni paras Argento Suspirian lisäksi. Jostain syystä vaan diggaan tästä leffasta ihan älyttömästi. Jokainen freimi on yksinkertasesti ihan vitun kaunis. Monta starbaa.



Winsor McCayn kuumottavia animaatiolyhäreitä vuosilta 1911-1920. Todella taidokasta jälkeä, mutta osa aiheiltaan tietty vähän "kömpelöitä", jos nyt noin voi sanoa. How a Mosquito Operates on ehkä kuumottavinta kauhua mitä oon pitkään aikaan nähnyt, hyivittu!



Muutama Silly Symphonies-lyhäri, joista Lullaby Land (vaimikänytolikaan) oli selkeästi ihan paras. Kreisi meininki! Jos en olis ollut selvinpäin, olisin todennäköisesti päätynyt psykoosiin tämän ansiosta.



Plus lisäks tullu katsottua putkeen pitkästä aikaa kaikki Serial Experiments Lain• ja Paranoia Agent-jaksot ja kasa Boogiepop Phantomia.



Enempää en nyt muista.

Amadeus ( 1.3.2008 14:43)

Sweeney Todd (Tim Burton, 2007) **

Sweeney Toddhan oli ihan vitun mahtava komedia. Depp ei ehkä ole maailman paras laulaja, mutta silti roolisuoritus menee aika rutiinilla. Tässähän on varmasti koko vuoden yksittäinen paras kohtaus Helena Bonham Carter ylitti jopa itsensä ja eihän tässä ollut oikeen mitään vikaa. Elokuvan mainonta on kyllä taas hoidettu aika huonosti...

030. Tim Burton:

Sweeney Todd (35mm) ***

Plussaa onnistuneesta visuaalisesta tyylittelystä, rempseästä väkivallasta, yleisestä moraalittomuudesta ja perusmakaaberista meiningistä. Miinusta tasapaksusta ja tylsästä musiikista ja loputtomista staattisen oloisista laulunumeroista jotka eivät yleensä juurikaan edistäneet tarinaa. Ja kaksituntisena tämä oli reippaasti ylipitkä.



031. Sylvester Stallone: Rambo (35mm) ***½

Pääosin oikein mainiota väkivaltaviihdettä.

Ghost Rider *

Nolo.



Bridge to Terabithia ***½

Mukava sekoitus lapsuutta ja fantasiaa.



Mansikkapaikka ****

Hyvä, unikohtaukset ja lapsuusmuistot kuvattiin hienosti.

(The Lukewarm.) ( 2.3.2008 12:08)

Amadeus ( 1.3.2008 14:43)

Sweeney Todd (Tim Burton, 2007) **

Sweeney Toddhan oli ihan vitun mahtava komedia. Depp ei ehkä ole maailman paras laulaja, mutta silti roolisuoritus menee aika rutiinilla. Tässähän on varmasti koko vuoden yksittäinen paras kohtaus

Spoileri

kun Todd alkaa teurastamaan sarjatuotannolla ja laulelee Johannasta.

Helena Bonham Carter ylitti jopa itsensä ja eihän tässä ollut oikeen mitään vikaa. Elokuvan mainonta on kyllä taas hoidettu aika huonosti...

Sepä siinä, Sweeney Todd olisi ollut parempi, jos kyseessä ei olisi ollut komedia, jossa tulevat esille Burtonin lapsille ja lapsenmielisille suunnatut heh-heh-hauskuutukset Charlie and the Chocolate Factoryn tyyliin. Burton olisi voinut tehdä Sweeney Toddille saman minkä Coenit tekivät No Country for Old Menille eli tehdä tästä maksimaalisen synkän ja makaaberin musikaalin ja jättää kepeämmät ainekset lähes kokonaan pois.



En voi myöskään sietää (tässä yhteydessä) näitä Moliere-hahmoja, jolloin jokaisella henkilöllä on yksi ominaisuus, jonka mukaan he elävät. Tätä kautta Burton käyttää näyttelijöitä hemmetin tylsällä tavalla, jolloin Alan Rickman ja Timothy Spall ovat juuri sellaisia kuin heidät saattaa ilkeiden miesten rooleissa odottaakin ja samaa voi sanoa Bonhan-Carterista ja näistä Disney-elokuvaan sopivista nuorista sankareista, vaaleasta blondista ja tätä pelastavasta liehuvatukkaisesta poikasesta, jotka ovat uskomattoman muovisia hahmoja.



Olisin siis halunnut, että tarina ja henkilöt olisivat olleet kompleksisempia ja särmikkäämpiä. Samaa voisi sanoa musiikista.

Rambo

Kahdesti. Tämä oli tarpeellinen elokuva. Hienoa, että se tehtiin!



Rise of an Footsoldier

Kaikenlaista pikkukivaa mutta ei hääppönen kaikesta ultraväkivaltaisuudesta huolimatta.



Planet Terror

Lyhyesti virsi kaunis; Parhautta.



The Invasion (2008)

Ei mitään odotuksia joten siihen nähden ihan tyydyttävä, ehkä joskus jopa uusiksi.



American Gangster

Liian pitkä, Denzel Washington edelleen ärsyttävä, ehkäpä miehen pitää vielä vanheta jotta karisma hioutuu.



The Heartbreak Kid

Stillerin parhaita.



Joshua

Keskiverto-lapsipahistuubaa.



No Country for Old Men

Kuten joku kirjoitti omassa topikissaan, helvetin kiinnostava koko kestonsa ajan.



There will be Blood

Daniel D. Lewis on vangitsevaa katseltavaa vaikka roolin matalasta puheäänestä en pitänyt. Nyt-liittessä tai jossain kirjoitettiin, että tämä on kuvaus pahasta ihmisestä tms. On sanottu, että nykyajan keskiluokkaisella ihmisellä on suhteessa yhtä hyvä elintaso kuin jollain keskiaikaisella valtiaalla oli. Lewiksen hahmo tässä vastaa suhteessa nykypäivän väliportaan pikkunilkkijohtajaa, joka on pahansuopa alaisilleen(sekä varsinkin ventovieraille lajitovereilleen). Ja tuijottaa kovasti omaa napaa.



Videodrome

Ensimmäinen kerta kun näin tämän kunnolla.



Control

Eipä paljoa kolahtanut, väritön, joka suhteessa.



edit: lisää "ajatuksia"

Amadeus ( 2.3.2008 17:58)

Sepä siinä, Sweeney Todd olisi ollut parempi, jos kyseessä ei olisi ollut komedia, jossa tulevat esille Burtonin lapsille ja lapsenmielisille suunnatut heh-heh-hauskuutukset Charlie and the Chocolate Factoryn tyyliin. Burton olisi voinut tehdä Sweeney Toddille saman minkä Coenit tekivät No Country for Old Menille eli tehdä tästä maksimaalisen synkän ja makaaberin musikaalin ja jättää kepeämmät ainekset lähes kokonaan pois.



En voi myöskään sietää (tässä yhteydessä) näitä Moliere-hahmoja, jolloin jokaisella henkilöllä on yksi ominaisuus, jonka mukaan he elävät. Tätä kautta Burton käyttää näyttelijöitä hemmetin tylsällä tavalla, jolloin Alan Rickman ja Timothy Spall ovat juuri sellaisia kuin heidät saattaa ilkeiden miesten rooleissa odottaakin ja samaa voi sanoa Bonhan-Carterista ja näistä Disney-elokuvaan sopivista nuorista sankareista, vaaleasta blondista ja tätä pelastavasta liehuvatukkaisesta poikasesta, jotka ovat uskomattoman muovisia hahmoja.



Olisin siis halunnut, että tarina ja henkilöt olisivat olleet kompleksisempia ja särmikkäämpiä. Samaa voisi sanoa musiikista.

Todella hämmentävää tekstiä. No Country For Old Menin huonoin puoli oli turha vakavuus. On se kumma, ettei tekijöiden eksentristä tyyliä voida pitää vahvuutena.



Sitä paitsi eihän Burtonin hahmoissa ole koskaan ollut mitään äärimmäisen kompleksista. Edward Saksikäsihän on pelkkää stereotypiaa toisen perään. Sen vahvuus on enemmän teemoissa ja emotioissa, joita se herättää. Ainahan niissä on ollut kyse poikkeavan yksilön ja yhteiskunnan kohtaamisesta – eikä Burton ole koskaan ollut erityisen hienovarainen sen suhteen ketä hän symppaa.



Sweeney Toddissa kiehtoi satumaisen musikaalin ja erittäin verisen mustan komedian sekoitus. En äkkiseltään muista yhtään samanlaista elokuvaa.

Kirjaston lainaröykkiön harventamista:

Auschwitz ja lopullinen ratkaisu ****

‑Mainio dokkari.



Kaunis Sabrina ****

‑Audrey Hepburn säteilee ja Humphrey Bogart vakuuttaa karismallaan.



Muuttohaluton poikamies **½

‑Ei tökkinyt hirveän pahasti. Sarah Jessica Parker olisi suosiolla saanut lopettaa "näyttelijänuransa" Sinkkuelämää-sarjaan.



Sota ja rauha ***½

‑Lähes 3,5 tuntinen hollywood-spektaakkeli jonka katseli ihan sujuvasti. Audrey Hepburn vakuuttaa edelleen. Leo Tolstoin kirjaa en ole lukenut, mutta veikkaanpa että aika tavalla on mutkia suoristeltu hollywood-standardit täyttäväksi.

DVD:

58. Texas Chainsaw Massacre – The Beginning Jos ei olisi remakea nähnyt, niin kaipa tämä olisi voinut toimiakin. Nyt tämä oli vain tylsä versio remakesta.



59. A Moment of Romance 2. Taas aika hyvää settiä.



Digiboksi:



60. Frostbiten. Onnistunut svedukauhu.



61. Darwin's Nightmare. On se ihmeellinen paikka tämä maapallo.



62. Kun taivas putoaa. Vähän niin kuin Yksinteoin meets Seul contre tous. Ei kuitenkaan samaa tasoa.



63. Catch a Fire. Harmi, että näin mielenkintoisesta aiheesta (ANC:n terroristit) on saatu näin väsynyt elokuva.

Stallone:

Rambo (35mm) *****

Schnabel: Perhonen lasikuvussa (35mm) ***

Stallone: Rambo (35mm) *****

Lucas: THX 1138 (tv) ***

Wise: The Body Snatcher (tv) ****

Mattei: Scalps (dvd) ***

Lenzi: Almost Human (dvd) *****

041. Shindô:

The Naked Island (1960) ***

Hyvä, vaikka nukahdin 5 min ennen loppua. Mitä siinä tapahtui? Elokuvateatterissa olisi tämä pitänyt istua katsomassa.



042. Dayton & Faris: Little Miss Sunshine (2006) ***

Aikamoista hyvän mielen lässynläätä, kuitenkin pätevästi toteutettuna ja näyteltynä. Juurikin sellainen elokuva, mistä tyttöystäväni pitää.



043. Flynn: Rolling Thunder (1977) ****

Helvetin jees! Kaikki tässä on mennyt aika lailla nappiin. Tulee varmaan uusittua aina silloin tällöin.



044. Stallone: Rambo (2007) ****½

Toinen kerta. Aivan mahtava edelleen, tosin puoli pistettä täytyy lohkaista pois (ei ihan täydellinen, CGI-splatterkin hämäsi nyt hiukan). Viimeksi kunnon build up alustavine katseluineen ja kohdallani neitseellinen hienous päästä näkemään ylipäätään mitään Ramboa isolta kankaalta tekivät elämyksestä täysien pisteiden arvoisin, nyt näin ei ollut.



045. Chan: The Fearless Hyena (1979) ***½

Toistaa turhan uskollisesti Jackien Seasonal-hittien kaavaa, mutta suurin osa huumorista on HK-mittakaavassa melko kekseliästä ja koreografia parhaimmillaan mahtavaa. Jackie tietysti fyysisimmillään tekee tästä epätasaisuudesta huolimatta aina erittäin katsottavan.



046. Mackendrick: The Ladykillers (1955) ***½

Mummo ja Guinness ovat loistavia, eikä loppuporukkakaan jää paljoa jälkeen. Hienoa myös tumma ote, mutta kaikesta hyvästä huolimatta ei tämä kauheasti naurattanut. Toimiva krapulaleffa.



047. Argento: La terza madre (2007) *

Jumbokalkkuna! Harvinaislaatuista, mutta olen samaa mieltä THaaviston edellisen sivun lausuntojen kanssa. Aika paljon vielä Traumaa nolompi. Noituusjutut aivan uskomatonta pilipalipaskaa, (onneksi hyvin pitkälle old school) gore on täysin överiä ja tyhmää. Apina tekee elokuvan ylivoimaisesti parhaan näyttelijäsuorituksen. En nyt ihan Salattuihin elämiin vertaisi näyttävyyttä, mutta visuaalisestikin todella vähän mitään mielenkiintoista ja lattea TV-look tässä kyllä on. Suspiria on mestariteos [*****], Infernossa on paljon kiehtovaa mutta myös kömpelöä [***] (pitäisi tosin katsoa uudelleen). La terza madre on idioottimaista roskaa! Yksi aika tehokas ja mieleen jäänyt kauhukohtaus tässä sentään oli, mutta ainoastaan yksi (alkupuolen äiti ja vauva sillalla).

No Country For Old Men 5/5

There Will Be Blood 5/5

Pusher 4/5



Ihan hyvä viikko.



En tiedä ovatko ihmiset löytäneet ollenkaan tätä mutta kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Gone Baby Gone. Aidosti todella positiivinen yllätys. Todella hienosti kuvattu.

Hackford:

Proof of Life ***½

Yllättävän laadukas jännäri. Lopussa myös hienoa .



Wachowskit: Bound ****

Lienee edelleen Wachowskien paras. Erittäin tiukka thrilleri, jossa Jennifer Tillykään ei onnistu erityisemmin ärsyttämään.



Duke: Deep Cover ****

Hyvin näytelty, sujuvasti ohjattu ja upeasti kirjoitettu kyttäleffa.



Jordan: The End of the Affair **½

Käsikirjoituksessa muutamia ihmeellisyyksiä, muuten ihan päteväsi toteutettu draama. Stephen Rea näyttelee sivuroolissa hienosti.



Wantha: Sars Wars *½

Väsyttävä zombie-komedia teineille. Naurattaa muutaman kerran. Thai koulutytöstä plussaa, mutta japanilaisella olisi saanut paremmat pinnat.



To: Running on Karma ***

Älyvapaa, mutta varsin viihdyttävä. Intialainen tappajafakiiri ja bodari-munkista strippariksi ryhtynyt Andy Lau ovat vain alkua ihmeelliselle sekamelskalle.



Yip: The White Dragon **

Melko lattea moderni wuxia komedia. Katsoo kertaalleen.



Shindo: Naked Island **½

Ei ollut elämää mullistava kokemus, mutta kyllä tämän jaksoi loppuun katsoa kivutta. Dialogia tai tarinaa ei ole.



Nishimura: Snake and Whip *½

30 min pohjustusta, 30 min nöyryytyskidutusta (paska-jutut mukana). Eli sitä perinteistä s&m roman pornoa. Yllättäen lopetus on erittäin säväyttävä. Isorintaistainen Ran Masaki tähtenä ihan ok.



Yamaguchi: Delinquent Girl Boss: Blossoming Night Dreams ****

Ihmemies Yamaguchi ei vaan saa huonoa elokuvaa aikaiseksi. Energinen Reiko Oshida ihastuttaa musiikkiin ja muotiin nojaavan leffan pääosassa. Ei kuitenkaan aivan yhtä hyvä kuin Worthless to Confess.



Miike: Sukiayki Western Django ***

Tätä olin päättänyt rakastaa jo etukäteen. Onnistuin puolittain. Eka puolisko paikoitellen tökkii, jälkimmäinen viihdyttää hyvin. Mutta jos leffa kuulostaa liian itsetietoiselta omaan makuun, niin ei kannata edes yrittää.

Spiritual Boxer ( 2.3.2008 23:14)

041. Shindô: The Naked Island (1960) ***

Hyvä, vaikka nukahdin 5 min ennen loppua. Mitä siinä tapahtui?

59. Zito:

Invasion USA

Tällä olisi ollut saumaa olla niin hyvä, muttei ollut. Kommunisti-invaasio Amerikkaan sadistisen Richard Lynchin johdolla ja vastassa Chuch Norris. Nyt budjetin rajoitukset ja juonen aukot ja vääränlaisen typeryydet latistivat tämän kertakatselun kestäväksi. ***



60. Lumet: Serpico

Realistisen 70-luvun poliisielokuvan parhaimmistoa, menee esim. Kovaotteisten miesten edelle ja Pacinon uralla Cruisingin rinnalle. ****



61. Marins: Finis Hominis

Huonoin näkemäni Ze do Caixao. Kauhu on vaihtunut pelkäksi häröilyksi ja mustat vaatteet punaisiin. Marinsin esittämä Jeesus-hahmo Finis Hominis, "ihmisen loppu", sotkee lukuisien henkilöiden suht normaaleja (ainakin Marins-mittakaavalla) kuvioita. Kaipa orgiat, jotka Finis lopuksi keskeyttää heittelemällä hipeille kolikoita, oli mieleenpainuvin kohtaus, eli tosiaan mitään aiemmin elokuvien tasoista ei ollut tarjolla. Filmimateriaali vaihtelee kohtauksesta toiseen, eikä ole mitenkään varmaa, että tällä on mitään merkitystä. **