Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Pascal Laugier: Martyrs

Teennäisen itsetarkoituksellista mässäilyä. Mitä tuossa DVD-kotelossa ohjaaja puhuu, niin kaikesta tosi-tv-saarnastaan huolimatta, tyyppi tuntuu vaan päätyvän samanlaiseen pinnalliseen bullshitiin, mitä niin hirveästi kauhistelee. Elokuvan aiheen varsinainen runko jää harvinaisen hataraksi. Häviää vaikkapa À l'intérieur:lle, joka ei ainakaan kaatunut jopa koomisenkin perinteiseen ja kunnianhimoseen sanomaan. Lisäksi À l'intérieur:ssa päähenkilö



John Carpenter: Dark Star

Hirviän hyvä.



Stanley Kubrick: The Shining

Jokseenkin aikaa siitä kun viimeksi katsoin. Mainiohan tämä edelleenkin on. Silti tuli alkupuolella mieleen Clockwork orangesta – josta en niin hirveästi ole koskaan innostunut, vaikka varsin "metka" filmi onkin – Pauline Kaelin kritiikki, että Kubrick on viileä ohjaaja, joka ei juuri kykene ns. intohimoisissa kohtauksissa saamaan sitä niiden kaipaamaa likaisuutta, niinkuin pitäisi. Tämä tuli tässä Hohdossakin hieman rivien välistä esille, vaikka kyseessä ei CO:n tapaan olekaan varsinaisen "likainen" elokuva. Tosin vasta loppua kohtihan tämä saakin sen varsinaisen muotonsa.

The Untold Story. ****½



Hehe, jos olisin nähnyt tämän viisi vuotta sitten niin se tietty kohtaus olisi varmaan järkyttänyt ja iskenyt päin naamaa pikkasen lujempaa, mutta ei se mitään. Pirun hyvä elokuva joka tapauksessa.

Justin Lin:

Fast & Furious **½



Rory Kelly: Sleep with Me *½



Richard Curtis: The Boat That Rocked ***

Kokoelma kohtauksia, jotka ei lopulta kerro oikein mistään.



Todd Solondz: Happiness ***½

Pedofiili-isää vois kattoa koko elokuvan ajan, häirikkörunkkari vaikka sivuosaan. Muut hahmot niihin verrattuina aika tylsiä.



Wolfgang Petersen: In the Line of Fire ***½

John Malkovich: I have a rendezvous with death. And so does the President. And so do you if you come too close.

Clint Eastwood: You have a rendezvous with my ass, motherfucker!



Richard Schenkman: The Man from Earth ***½

Kaikki pisteet lähinnä hyvän käsiksen ansiota.



Stanley Kubrick: 2001: A Space Odyssey *****

Kuuden vuoden tauon jälkeen parempi kuin koskaan. Tästä innostuneena lienee pakko katsoa kaikki Kubrickit uudestaan, tai ainakin ne kaikki hyvät.



Bernard Rose: Candyman **



Niels Arden Oplev: Män som hatar kvinnor ***½



Tom Holland: Child's Play **½



Gaspar Noé: Seul Contre Tous ****

Kovahan tää on. Ironista, että jossain keskivaiheen jälkeen loputon kirjoitettu monologi alkaa viedä vähän elokuvan tehoja, kun taas Irreversiblessä liiallinen improvisoitu dialogi heikentää elokuvaa suunnilleen samassa vaiheessa. About yhtä kovia leffoja silti, Enter the Voidiin ihan helvetin kovat odotukset.



Adam McKay: Step Brothers ***

Odotettua parempi. Oli jotenkin yllättävän toimivaa, että oikeastaan kaikki päähenkilöt oli samalla asteella kielenkäytön suhteen. Motherfuckerit raikasi kaikkien suusta ja silti vitsit pysyi hauskoina loppuun asti.



Richard Shepard: The Matador ***½



Rowdy Herrington: Striking Distance *½



Joseph Sargent: The Taking of Pelham One Two Three ****½

Ihan vitun ässä leffa. Suorastaan kihelmöivää jännitystä ja lukuisia ääneen naurattavia repliikkejä.



Stuart Gordon: From Beyond **

Tasapainoilee kömpelösti kauhun ja kauhukomedian välimaastossa. Tai ei oikeastaan tasapainoile, vaan kulkee määrätietoisesti siinä keskellä olematta kunnolla kummallakaan puolella.



John Schlesinger: Marathon Man **

Aika epäkiinnostava juoni, muutamia tehokkaita hetkiä.

The Good, The Bad, The Weird

Epätasainen korealainen länkkäri joka on ajoittain erittäin hauska ja viihdyttävä, mutta lopulta kaatuu huonoon slapstickiin ja tylsiin hahmoihinsa. Kang-ho Song ei vakuuttanu tässä eikä parin vuoden takaisessa The Hostissa joten omalta osaltaan hän on onnistunut laskemaan odotuksiani Chan-wook Parkin uutuutta kohtaan.



Haute tension

Vihdoinkin sain katsottua tämän ranskalaisten kauhuelokuvien buumin aloittaneen teoksen. Suurimman osan ajasta elokuva on loistava slasher ja Aja onnistuu pitämään jännityksen yllä. Viimeisen 10 minuutin aikana hän kuitenkin pilaa kaiken täysin turhalla ja epäloogisella loppuratkaisulla.



Star Trek(2009)

Tyylitelty kesäleffa jossa on kuitenkin liikaa turhia ja myötähäpeää aiheuttavia kohtauksia.



Dracula (1931)

30-luvulla tehdyksi toimi vieläkin yllättävän hyvin. Katsomisen arvoinen muutaman klassikkokohtauksen ja Lugosin ansiosta.



Child's Play

Enpä tätäkään ollut aikaisemmin nähnyt. Tosin nyt hieman kaduttaa että tuhlasin siihen pari tuntia. Tökeröt murhakohtaukset ja odotetun huono kaikilla muillakin osa-alueilla.

Jack Sholder – Nightmare on Elm Street 2: Freddy's Revenge **½ / ***



En ole koskaan aikaisemmin uskaltanut katsoa näitä Elm Streetin jatko-osia, mutta ihan jees tämä oli. Plussaa homoilusta ja miinusta paskasta lopusta.



Kinji Fukasaku – Yagyû ichizoku no inbô ****



Fukasaku leikkii jälleen yakuza-pätkistään tutuilla teemoilla. Juonitteluja ja selkäänpuukotuksia feodaaliajan Japanissa. Loistava.

Who's That Girl (1987)

Kuten usein todetaa, Madonnan rooli on luotu täysin väärin. Liian bimbomainen, liian trash-henkinen, liian epäcool. Olisin vienyt hahmoa reilusti screwball-komedian nokkelan sankarittaren suuntaan. Varsinkin kävelytyyli vedetty överiksi. Kyse on ihan ohjaajan huonosta mausta, Madonna olisi kyllä näytellyt niin kuin pyydetään. Käsikirjoitus sisälsi ihan kunnon kasarikomedian ainekset.



Agnes Varda: Le bonheur (1965)

Elokuva on ns. erittäin hyvä läppä. Perustuu pariin hyvään ideaan, joita en nyt tässä kerro ja jotka on toteutettu tyylikkään pienimuotoisesti.



On the Avenue (1937)

Irving Berlin ‑musikaali. Miespääosaa esittävä poikamainen Dick Powell ei jotenkin kosketa. Täytyy varmaan pitää pieni tauko ennen kuin katson Powellin noireja. Laulut ovat kyllä erinomaisia.

nekro ( 9.6.2009 12:07)

En ole koskaan aikaisemmin uskaltanut katsoa näitä Elm Streetin jatko-osia, mutta ihan jees tämä oli. Plussaa homoilusta ja miinusta paskasta lopusta.

Kato lisää vain ainakin neloseen asti, sen jälkeen vasta huononee kunnolla. New Nightmarekin on ihan katsottava, mutta siinä lähtökohdat ovat kuitenkin hieman erilaiset kuin tuossa jatko-osaparvessa. Verrattuna moniin muihin slashereihin jatko-osissa on kyllä ihan yritystä, toisaalta tietysti tuo 'uniympäristö' tarjoaa huomattavasti enemmän liikkumavaraa kuin esim. friday 13 elokuvissa.

Godzilla 1985

Liian vähän Godzillaa ja liikaa tylsiä ihmisiä.



Frankenstein (1931)

Ei ole vanhentunut yhtä hyvin kuin viime viikolla tullut Dracula. Frankenstein aiheutti lähinnä vain naurua.



The Secret of NIMH

Näyttää loistavalta ja tunnelma on kohdillaan. Harmi ettei nykyään voi tehdä animaatioelokuvaa ilman 3D-animaatiota ja popkulttuurivitsejä.



Pride and Glory

Ohjaus ja näyttely ovat iha ok tasolla, mutta tarina on nähty sata kertaa aikaisemminkin.



Drag Me to Hell

En oikein osaa päättää mitä mieltä olisin tästä elokuvasta. Toisaalta se on hauska kauhuelokuva jonka vain Raimi voisi tehdä, mutta se luottaa liikaa halpoihin säikyttelyihin ja lujaan ääneen. Myös tietokonetehosteet näyttävät todella tökeröiltä ja pilaavat tunnelmaa. Loistavia kohtauksia on kuitenkin niin monta, että leffasta jää lopulta hyvä mieli. Hyvänä tai huonona puolena innostus Evil Deadin jatko-osaa/remakea kohtaan nousi pitkästä aikaa korkealle.

Pitempiaikainn Elitistin lukija, mutta nyt itseään enemmän aktivoimaan pyrkivä leffafriikki tässä, päivää.

Oma laiskanpulskeasti alkanut viikkoni on pitänyt sisällän tähän mennessä seuraavat rainat omista DVD-kokoelmista:



Naked You Die (O: Antonio Margheriti, 1968)

Varhaista gialloa ennen kuin genre lähti kunnolla käsistä mielenkiintoisempaan suuntaan. Nyt meno tuo mieleen lähinnä Psychon ja sen lukuisat suoremmat jäljittelijät, tai iäkkäämmät Agatha Christie ‑filmatisoinnit. Leffa ei kuitenkaan ole vallan kesy, vaikka melko hampaaton verrattuna (tosin epäreilusti) Blood and Black Laceen. Paljon huonomminkin voisi silti tylsän arki-illan viettää. Suositellaan ainakin historiallisena kuriositeettina giallo-intoilijoille.



Return of Sister Street Fighter (O: Kazuhiko Yamaguchi, Japani 1975)

Kolmas ja tähän mennessä näkemistäni löysin osa Sonny Chiban naispuolisen karateka-vastineen seikkailuista. Leffassa on hetkensä, mutta meno ei pääse sleaze-mittareilla lähellekään aiempia lukemia, eikä sisällä henkilögalleriassaan niin riemastuttavia konnia kuin allekirjoittaneen mielestä unohtumattomat vastineensa sarjan kakkososasta. Juonikin tuntuu kompastelevan ja välillä katoavan turhan tehokkaasti. Lopputulos on kuitenkin perussujuvaa karate-mättämistä, jonka parissa alan harrastaja viihtyy, jos ei vallan vaativaksi heittäydy. Ja koko sarjastahan löytyy muuten Elitistin sivuilta vallan mainio artikkeli arvosteluineen, suosittelen jollette ole vielä tutustuneet!



Freddy vs. Jason (O: Ronny Yu, 2003)

Vihdoin ja viimein tuli tämäkin "puuttuva linkki" katsottua veitsikynsiveijarin ja machete-päällikön saagojen risteytyessä arveluttavissa merkeissä, ja melko ristiriitainen maku jäi suuhun. Mielestäni Yu oli kyllä ohjaajana mies paikallaan, mikä tuli selväksi elokuvan parhaaksi anniksi jääneiden kahden pääveijarin kympillä liioittelevien matsien ja "verenpaine n. 1200+" verisuihkujen iloitellessa kuvaruudulla. Perkele, Yu olisi itse asiassa varmasti pärjännyt paremmin improvisoiden kuin hänelle lyödyn sysipaskan ja väkisinväännetyn oloisen käsiksen kanssa, sen verran usein sai otsaansa läpsäistä tyrmistyksestä käsikirjoittajien kyvylle aliarvioida katsojaansa. Parempaan olisi näissä elävissä kuolleissa legendoissa ollut aineksia, nyt touhusta jäi vahvasti hutiloitu maku suuhun. Lopputulos hakkasi silti supermunattomaksi pätkityn Friday the 13th Part 7:n ja vallan ylinolostuttavaksi äityvän Elm Street 2:n. Vaan oliko tämä yllätys kenellekään, joka on edes puolet katsonut kummankaan leffasarjan jatko-osista?

P. Mämönen ( 24.6.2009 20:41)

Lopputulos hakkasi silti supermunattomaksi pätkityn Friday the 13th Part 7:n ja vallan ylinolostuttavaksi äityvän Elm Street 2:n. Vaan oliko tämä yllätys kenellekään, joka on edes puolet katsonut kummankaan leffasarjan jatko-osista?

Yllätys on miksi mainitset juuri nuo osat? Eihän noi nyt sarjojensa paskimmat ole ja supermunattomammaksi pätkitty on osa 6.

Lazer ( 24.6.2009 20:50)

P. Mämönen ( 24.6.2009 20:41)

Lopputulos hakkasi silti supermunattomaksi pätkityn Friday the 13th Part 7:n ja vallan ylinolostuttavaksi äityvän Elm Street 2:n. Vaan oliko tämä yllätys kenellekään, joka on edes puolet katsonut kummankaan leffasarjan jatko-osista?

Yllätys on miksi mainitset juuri nuo osat? Eihän noi nyt sarjojensa paskimmat ole ja supermunattomammaksi pätkitty on osa 6.

Makuasia, sanoi koira kun muniansa nuoli.

Elm Streetin kakkonen on kait ollut itselleen niin antikliimaksi verrattuna erittäin toimivaan sarjan avaajaan, etten ole päässyt siitä iskusta vyön alle ikinä yli. Eikä se ole parantunut piirun vertaa uusintakatselulla, huolimatta hupaisan alleviivaavasta homo-aiheen käsittelystä. (Leffan paras anti!) Mitä Friday the 13th ‑settiin tulee, kutosessa on sen verran kalkkuna-arvoja alkumetreillä, että se nostaa leffan meikäläisen kirjoissa istumaan noin millin verran sontaläjässä korkeammalle kuin onneton seiska-osa psikopaatti-ryöstöviljelyineen.

Robert Benton:

Kramer vs. Kramer **

Kyllähän tän Dustin Hoffmanin takia jaksoi kattoa, penska oli aika ärsyttävä.



Coenit: The Big Lebowski ****



Nicolas Roeg: Don't Look Now **½

Hyviä hetkiä, joista ensimmäinen kohtaus lienee paras. Loppu ei onnistunut säväyttämään, voinee toimia tokakerralla paremmin.



Neil LaBute: Lakeview Terrace ***



Paul Verhoeven: RoboCop ****



Stanley Kubrick: The Shining ****

Pieni pettymys pitkän tauon jälkeen. Pakko myöntää, että tässä on ehkä pari hiiidasta kamera-ajoa liikaa ja Nicholson ylinäyttelee sittenkin. Ja juuri nämä kaksi asiaa sotivat hiukan keskenään, Nicholson ei mielestäni välillä sovi Kubrickin luomaan maailmaan, mikä tuntuu hassulta tietäen Kubrickin perfektionismin ja Shelley Duvallin piinaamisen elokuvan kuvauksissa. Siltikin helposti neljän tähden kamaa. Verestä tulviva käytävä on jotenkin todella häiritsevä kuva.



John Lounsbery & Wolfgang Reitherman: The Many Adventures of Winnie the Pooh ***



Daniel Myrick & Eduardo Sánchez: The Blair Witch Project ****

Ok, se anteeksipyytö kameralle on vähän nolo, mutta kyllä tää toimi vielä neljännelläkin kerralla. Varmaan kauhun saralta ankean 90-luvun paras kauhuleffa Ravenousin rinnalla.



Joseph L. Mankiewicz: Sleuth ***½

Ei paha saavutus tehdä näillä aineksilla näin viihdyttävä elokuva, jonka melkein 140-minuuttista kestoa ei edes tajua.



Alan Parker: Fame ***½

Puolihuomaamatta muodostunut tavaksi katsoa ennalta näkemättömät klassikkoelokuvat, joista huomaa tulevan remake pian. Ei hullumpi. Hyviä nuoria näyttelijöitä.



Anthony Minghella: The Talented Mr. Ripley **½



William Friedkin: To Live and Die in L.A. ****½

Miksi ihmeessä en aikaisemmin pitäny tästä näin paljon? Ihan simotiukka, todella lähellä etten anna täysiä pisteitä.



Vittorio de Sica: Ladri di biciclette ***

Juugeli ( 25.6.2009 00:31)

Nicolas Roeg: Don't Look Now **½

Loppu ei onnistunut säväyttämään, voinee toimia tokakerralla paremmin.

Luulisi, että ekalla kerralla nimenomaan toimii parhaiten.

Humphrey Bogart ( 25.6.2009 02:16)

Juugeli ( 25.6.2009 00:31)

Nicolas Roeg: Don't Look Now **½

Loppu ei onnistunut säväyttämään, voinee toimia tokakerralla paremmin.

Luulisi, että ekalla kerralla nimenomaan toimii parhaiten.

No tulipa tuo nyt hätäisesti muotoiltua miten sattuu.

Juugeli ( 25.6.2009 03:26)

Humphrey Bogart ( 25.6.2009 02:16)

Juugeli ( 25.6.2009 00:31)

Nicolas Roeg: Don't Look Now **½

Loppu ei onnistunut säväyttämään, voinee toimia tokakerralla paremmin.

Luulisi, että ekalla kerralla nimenomaan toimii parhaiten.

No tulipa tuo nyt hätäisesti muotoiltua miten sattuu.

Spoileri

Tarkoitin jotakuinkin, että lopun shokkiarvo on tietenkin mennyttä, mutta kun nyt huomio kiinnittyi lopputwistin yllättävyyteen, toisella kerralla se voisi toimia paremmin luonnollisena jatkumona ja päätepisteenä päähenkilöä piinaaville näyille. Muistelisin myös jostain lukeneeni, että elokuvasta löytää tarkemmin katsomalla aika paljon visuaalisia vihjeitä tulevista tapahtumista. Sadetakkisen pikkutytön paljastuminen rumaksi kääpiöksi oli kuitenkin minusta enemmän koomista kuin pelottavaa. Toisella kerralla sekin laimentunee "voi ei, en saisi nauraa"-reaktiosta vähintäänkin miedompaan "äh, ei tää ihan toimi vieläkään"-reaktioon.

Hmmm, mulle taas Don´t Look Now toimi toisella kerralla ekaa kertaa paremmin. Hieno leffa!