Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

-KosminenLahna- ( 18.1.2009 02:23)

KCrimso ( 17.1.2009 22:47)

flimtrick ( 15.1.2009 20:45)

KCrimso ( 15.1.2009 10:18)

flimtrick ( 15.1.2009 08:41)

Into The Wild (Penn)

Eipä jäänyt oikein mitään käteen. Sean Penn kuvaa kiertolaisen elämää vahvasti romantisoiden ja reilusti ylipitkän keston aikana ei päähenkilöön oikein pysty samaistumaan eikä muutenkaan oikein saada aiheesta kaikkea irti. Yritys on kova mutta paljon jää uupumaan. Leffan jakaminen eri lukuihin tuntuu jotenkin väkinäiseltä ja turhalta. Pearl Jam miehen musiikki on tylsää soittelua ja laulujen tekstit usein turhan alleviivaavia. Tarina nyt ei alunperinkään ole kovin mielenkiintoinen ja tästä on selvästi yritetty tehdä ns. "fiilisleffaa" missä tunnelma, musiikki, luonto ja elämän suuret (tai pienet) asiat ovat pääosassa. Ihan oikea suunta kyllä mutta harmi vaan että lopputulos ontuu. Olen syvästi hämmentynyt leffan ylipositiivisesta vastaanotosta.

2/5

En ole kyllä huomannut että tätä olisi mitenkään ihan hirveästi hehkuteltu. Enemmänkin jakaa mielipiteet aika tasaisesti kahtia. Kuten mestariteoksille usein käy.



Itsekin olisin kyllä kaivannut pätevämpää musiikkia fiilistelyä tukemaan, muuten aika täydellinen elokuva.

?? Hämmentävää että joku voi pitää tätä melkein täydellisenä elokuvana. Noh, makunsa kullakin. Päteviä perusteluja olis kiva kuulla. Ja kyllä tämä aika poikkeuksetta on positiivisia arvosteluja saanut ainakin niissä medioissa mitä itse seuraan...

Mitäs hämmentävää mielipiteessäni on jos kerran olet vain positiivisia arvioita muutenkin tästä lukenut? Ehkä sinun pitäisi olla hämmentynyt omasta mielipiteestäsi...



Copy/pastella vanha kirjoitukseni leffasta:



Todella vahva elokuva Sean Pennilta. Kiehtova tarina nuorukaisesta joka päättää irottautua yhteiskunnasta ryhtymällä kulkuriksi (Alexander Supertramp!) ja lopulta matkata erämaahan Alaskaan. Traagisesti päättyvä elokuva on vuoroin sympaattinen vuoroin ahdistava. Pennin ohjaustyyli on aika mahtailevaa ja alleviivaavaakin, mutta jotenkin se sopii tähän idealistisen ja (osittain) harhautuneen nuoren miehen matkan kuvaukseeen. Visuaalisesti elokuva on upea ja siinä on samanlaista runollisuutta kuin Malickin töissä. Nuori Emile Hirsch loistava Supertrampin roolissa. Miinusta lievästä ylipituudesta ja Eddie Vedderin biiseistä jotka eivät oikein vakuuttaneet.

Loistava leffa, itsestäni ei tuntunut liian pitkältä ja musiikit kyllä sopi ihan mainiosti elokuvaan. Joo, ja en usko että moni pystyy samaistumaan elokuvaan jos möllöttää 99% prosenttia elämästään betoniviidakossa ja kehä 3 ulkopuolella käydään vain ehkä kesällä ja silloinkin mökillä, jossa on sähköt ja sisävessa

Kyllä mä pystyin samaistumaan erittäin hyvin vaikka lähtökohta on juuri tuo. Siksihän Supertrampin matka kiehtovalta tuntuikin. Ja samoista lähtökohdistahan hänkin matkaan lähti. Ei hän mikään synnynnäinen heinähattu ollut.

-KosminenLahna- ( 18.1.2009 02:23)

KCrimso ( 17.1.2009 22:47)

flimtrick ( 15.1.2009 20:45)

KCrimso ( 15.1.2009 10:18)

flimtrick ( 15.1.2009 08:41)

Into The Wild (Penn)

Eipä jäänyt oikein mitään käteen. Sean Penn kuvaa kiertolaisen elämää vahvasti romantisoiden ja reilusti ylipitkän keston aikana ei päähenkilöön oikein pysty samaistumaan eikä muutenkaan oikein saada aiheesta kaikkea irti. Yritys on kova mutta paljon jää uupumaan. Leffan jakaminen eri lukuihin tuntuu jotenkin väkinäiseltä ja turhalta. Pearl Jam miehen musiikki on tylsää soittelua ja laulujen tekstit usein turhan alleviivaavia. Tarina nyt ei alunperinkään ole kovin mielenkiintoinen ja tästä on selvästi yritetty tehdä ns. "fiilisleffaa" missä tunnelma, musiikki, luonto ja elämän suuret (tai pienet) asiat ovat pääosassa. Ihan oikea suunta kyllä mutta harmi vaan että lopputulos ontuu. Olen syvästi hämmentynyt leffan ylipositiivisesta vastaanotosta.

2/5

En ole kyllä huomannut että tätä olisi mitenkään ihan hirveästi hehkuteltu. Enemmänkin jakaa mielipiteet aika tasaisesti kahtia. Kuten mestariteoksille usein käy.



Itsekin olisin kyllä kaivannut pätevämpää musiikkia fiilistelyä tukemaan, muuten aika täydellinen elokuva.

?? Hämmentävää että joku voi pitää tätä melkein täydellisenä elokuvana. Noh, makunsa kullakin. Päteviä perusteluja olis kiva kuulla. Ja kyllä tämä aika poikkeuksetta on positiivisia arvosteluja saanut ainakin niissä medioissa mitä itse seuraan...

Mitäs hämmentävää mielipiteessäni on jos kerran olet vain positiivisia arvioita muutenkin tästä lukenut? Ehkä sinun pitäisi olla hämmentynyt omasta mielipiteestäsi...



Copy/pastella vanha kirjoitukseni leffasta:



Todella vahva elokuva Sean Pennilta. Kiehtova tarina nuorukaisesta joka päättää irottautua yhteiskunnasta ryhtymällä kulkuriksi (Alexander Supertramp!) ja lopulta matkata erämaahan Alaskaan. Traagisesti päättyvä elokuva on vuoroin sympaattinen vuoroin ahdistava. Pennin ohjaustyyli on aika mahtailevaa ja alleviivaavaakin, mutta jotenkin se sopii tähän idealistisen ja (osittain) harhautuneen nuoren miehen matkan kuvaukseeen. Visuaalisesti elokuva on upea ja siinä on samanlaista runollisuutta kuin Malickin töissä. Nuori Emile Hirsch loistava Supertrampin roolissa. Miinusta lievästä ylipituudesta ja Eddie Vedderin biiseistä jotka eivät oikein vakuuttaneet.

Loistava leffa, itsestäni ei tuntunut liian pitkältä ja musiikit kyllä sopi ihan mainiosti elokuvaan. Joo, ja en usko että moni pystyy samaistumaan elokuvaan jos möllöttää 99% prosenttia elämästään betoniviidakossa ja kehä 3 ulkopuolella käydään vain ehkä kesällä ja silloinkin mökillä, jossa on sähköt ja sisävessa

No ei tolla mun mielestä oo mitään tekemistä sen kanssa että pystyykö päähenkilöön samaistumaan vai ei? Joku betonimörköhän vois saada leffasta vaikka ahaa elämyksen ja muuttaa vaikka Alaskaan. Päähenkilö jäi mun mielestä vain etäiseksi yritykistä huolimatta eikä herättänyt suurempaa mielenkiintoa. Tästä olis ehkä pitänyt tehdä joko oikeesti kunnon taidepläjäys tai sitten joku Grizzly Man tyyppinen dokkari. Tällaisenaan leffa jätti kylmäksi.

The Happiness (1998)

Solondzin mestariteos. Nyt-liite kuvaili tätä muistaakseni aikoinaan "mustaakin mustempi komedia". Pitää paikkansa, välillä melkeen tekee pahaa revetä toinen toistaan sairaammille tilanteille. Arvostan sitä, ettei Solondz missään vaiheessa sorru Larry Clarkin Ken Parkista tuttuun sensaatiohakuiseen mässäilyyn. Jotkut hahmot tosin onnistuivat olemaan toisia huomattavasti kiinnostavampia. Philip Seymour Hoffmanin onneton runkkari ansaitsee vahvalla tulkinnallaan selvästi ykkössijan, kun taas vanha eronnut pariskunta oltaisiin voitu jättää vähemmälle huomiolle. Silti 90-luvun parhaita, ellei jopa paras Indie-elokuva jenkeistä.

4½/5



Shottas (2002)

"Shottas nousee Scarfacen, Killerin ja City of Godin kastiin", näin väittää dvd:n kansi... Paskanmarjat! Jamaikalainen gangsteri saaga muistuttaa ohjaukseltaan ja tyyliltään lähinnä Seagalin Exit Woundsin jälkeistä tuotantoa. Elokuva yrittää olla suht vakava ja eeppinen epäonnistuen siinä täysin. Alku on lupaava, mutta keskivaiheilla kadotin mielenkiintoni. Stephen Marleyn Soundtrack on teoksen positiivisin anti. Jamaika-aksentti toimii aluksi, jonka jälkeen se alkaa kuulostaa ärsyttävän teennäisen coolilta. Kunpa ohjaaja Cess Silvera olisi vain pidättäynyt viihteessä ja tehnyt tästä kevyehkön ghetto-toimintaelokuvan.

2/5



Mcbain (1991)

En ole erityisemmin perehtynyt James Glickenhausin teoksiin ja vielä vähemmän tekee mieli perehtyä mcbainin nähtyäni. Aijaijai, Christopher Walken, jonka pääosa tuntuu enemmänkin sivuosalta. Walken näyttää jotenkin oikeasti vittuuntuneelta koko leffan ajan, enkä tarkoita roolihahmoa vaan miestä selvästi tympii. Voin kuvitella sanat "What the fuck am I doing in here!" Walkenin ajatuksista. Todellinen kalkkuna, eikä kovin hyvässä mielessä.

1½/5



Conspirators of Pleasure (1996)

Olen vakuuttunut siitä seikasta, jos Svankmajerista ei olisi tullut ohjaajaa, hänestä olisi tullut keksijä. Svankmajerin lyhärit ovat tuttuja, mutta tämä oli ensimmäinen näkemäni kokopitkä eikä varmasti viimeinen. Tsekki surrealistin kuvankerronta on niin älyttömän simppeliä, sulavaa ja innovatiivistä, että tämä koukutti samantien ensisekunneilla. "Mitä helvettiä nyt oikeen tapahtuu?" ‑fiilis pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun, samalla syntyi myös palava halu tietää mihin elokuvan tapahtumat oikein johtavat, mikä on lopputulos? Vaikea tähdittää, kun en ole nähnyt muita kokoillan Svankmajereita, mutta heitetään nyt varovasti:

4/5



This is Kung Fu (1987)

Näyttävä, mutta monotoninen dokumentti eri kungfu-tyyleistä. Sisällöllisesti erittäin kattava, lähes 1½ tuntia nonstop taidonnnäytteitä eri tyyleistä aseiden kera ja ilman, 3 vuotiaista yhdeksänkymppisiin! Mukana nuori Jet Li. Klippien päälle on liimattu perinteistä länsimaalaisille vaikeasti sulatettavaa kiina-huumoria viljelevä selostaja. Dokkari koostuu oikeastaan yksittäisistä taistelutyylinäytteistä, jotka on isketty toinen toisensa perään, eli muodoltaan äärimmäisen tasapaksu ja tylsä, mutta ällistyttävät Kung Fu ‑mestarit pelastavat paljon ja tekevät tästä (aiheesta kiinnostuneille) katsomisen arvoisen. Löytyy ainakin Playstä halvalla...

2½/5



The Best of Will Ferrell Vol.2 (2004)

Toinen levyllinen Ferrellin Saturday Night Live sketsejä. Ei läheskään ykkösosan veroinen, mutta löytyy tästä hetkensä. Osa sketseistä kuitenkin selvästi aivan liian venytettyjä ja ylipitkiä.

3/5



Tarzan the Ape Man (1932)

Kevyehkö ja hupaisa, odotin kuitenkin enemmän seikkailuhenkistä elokuvaa, mutta romanssi meni hiukan seikkailun edelle. No, toivottavasti jatko-osat korjaavat asian.

3/5

Darren Aronofsky: The Wrestler (2008) *****



Kukin voi tietysti kuitata arvosanani osaksi sen piikkiin että olen fanittanut vapaapainia vuosikaudet, mutta hemmetin hieno leffa tämä oli aiheesta huolimattakin. Itse sain tietysti naureskella suomennosvirheille, mutta varmaan todenmukaisin kuvaus showpainimaailmasta sitten Beyond The Mat-dokkarin. Rourkelta sen verran fyysinen ja sisuksissa tuntuva roolisuoritus että huhhuh. Aronofsky teki myös vihdoin elokuvan josta voin sanoa tykänneeni (The Fountain näkemättä).



J.J. Abrams: Mission Impossible 3 (2006) ***



Täysin nollaodotuksilla katsottuna tämä oli positiivinen yllätys. Pidin De Palman ykkösosasta, mutta Woon kyhäilemä jatkis oli mielestäni ihan surkea; Abrams onnistui paremmin tekemällä toiminnasta rosoisempaa ja intensiivisempää. Täysin vastoin odotuksia Philip Seymor Hoffman oli myöskin varsin hyvä; todella vittumainen ja kylmä roisto.

AnttiO ( 19.1.2009 10:21)

Aronofsky teki myös vihdoin elokuvan josta voin sanoa tykänneeni

Arvasin muuten lopun jo alkupuolella elokuvaa, he he.

Artisan ( 19.1.2009 11:15)

AnttiO ( 19.1.2009 10:21)

Aronofsky teki myös vihdoin elokuvan josta voin sanoa tykänneeni

Arvasin muuten lopun jo alkupuolella elokuvaa, he he.

Niin minäkin Hieno loppu.



En tosin ymmärrä miten se tuohon lainaukseesi liittyy.

Hieno loppu.

Todellakin. Taas hieno malliesimerkki siitä, miten lopettaa elokuva tehokkaasti.



Pakko antaa kunnianosoitukset myös Marisa Tomein roolisuoritukselle. Harvemmin näkee näin rohkeita rooleja perushollywoodnäyttelijöiltä, lukuunottamatta jotain Halle Berryn kämäsiä nänninvilautuksia. Tomei on käsittääkseni näytellyt enimmäkseen Hollywood-b-viihde-elokuvissa aikaisemmin. Pakko myöntää, erittäin miellyttävä näyttelijätär, ainakin Wrestlerin perusteella.

Pietari ( 19.1.2009 15:35)

Pakko antaa kunnianosoitukset myos Marisa Tomein roolisuoritukselle. Harvemmin nakee nain rohkeita rooleja perushollywoodnayttelijailta, lukuunottamatta jotain Halle Berryn kamasia nanninvilautuksia. Tomei on kasittaakseni naytellyt enimmakseen Hollywood-b-viihde-elokuvissa aikaisemmin. Pakko myontaa, erittain miellyttava nayttelijatar, ainakin Wrestlerin perusteella.

Jep, itsellekin Tomei on profiloitunut lahinna b-viihdehutun tekijaksi viimeistaan Welcome to Sarajevon, In the Bedroomin & Before the Devil Knows You're Deadin myota.

Pietari ( 18.1.2009 16:14)

Tarzan the Ape Man (1932)

Kevyehkö ja hupaisa, odotin kuitenkin enemmän seikkailuhenkistä elokuvaa, mutta romanssi meni hiukan seikkailun edelle. No, toivottavasti jatko-osat korjaavat asian.

3/5

Jos lopun gorillakuoppafinaali ei täyttänyt odotuksia vaan jätti köykäisen vaikutelman niin huhhuh. Tarzan and His Mate on kyllä vieläkin vauhdikkaampi vaikka mikään yksittäinen kohtaus ei ton tasolle nousekaan.

Spiritual Boxer ( 19.1.2009 14:38)

Pietari ( 19.1.2009 15:35)

Pakko antaa kunnianosoitukset myos Marisa Tomein roolisuoritukselle. Harvemmin nakee nain rohkeita rooleja perushollywoodnayttelijailta, lukuunottamatta jotain Halle Berryn kamasia nanninvilautuksia. Tomei on kasittaakseni naytellyt enimmakseen Hollywood-b-viihde-elokuvissa aikaisemmin. Pakko myontaa, erittain miellyttava nayttelijatar, ainakin Wrestlerin perusteella.

Jep, itsellekin Tomei on profiloitunut lahinna b-viihdehutun tekijaksi viimeistaan Welcome to Sarajevon, In the Bedroomin & Before the Devil Knows You're Deadin myota.

Marisa Tomeilla on Oscar palkintokin.

19. Robert Longo: Johnny Mnemonic (1995) **½

Cyberpunk-leffoja ei ole liikaa ja tämä oli ihan viihdyttävä kivalla ysäricyberpunk ‑tunnelmalla. Huonoa näyttelemistä, "come to Jesus!" ja delfiini.



20. Tomas Alfredson: Låt den rätte komma in (Let The Right One In ; Ystävät hämärän jälkeen) (2008) ****

Yllättävän hyvin saatu eri juttuja sekoitettua, hieno leffa. Nousi yhdeksi vuoden 2008 parhaista omalla listallani.

AnttiO ( 19.1.2009 11:53)

En tosin ymmärrä miten se tuohon lainaukseesi liittyy.

Ei mitenkään, mietin vaan sitä että taannoin yksi toinen elokuva oli huono juuri siksi että se oli niin ennalta arvattava.



Tomei on kyllä pysynyt aika hyvin kuosissa.

Artisan ( 19.1.2009 17:41)

Tomei on kyllä pysynyt aika hyvin kuosissa.

Jep! Pisti kuumottamaan kovasti Before the Devil Knows You're Dead'ssa.

Artisan ( 19.1.2009 17:41)

AnttiO ( 19.1.2009 11:53)

En tosin ymmärrä miten se tuohon lainaukseesi liittyy.

Ei mitenkään, mietin vaan sitä että taannoin yksi toinen elokuva oli huono juuri siksi että se oli niin ennalta arvattava.

Vertaatko nyt ihan vakavissasi Wrestleriä ja Marttyyreitä? Rohkenen väittää että rakentuvat leffoina vähän eri asioiden varaan... Ja oli Marttyyreissä aika paljon muutakin vialla. Jos kaipaat analyysiä, niin Ilja Rautsin selonteko tuolla Elitistin arvosteluissa vastaa aika lailla näkemystäni. Ei tästä enää syytä ole jatkaa, kun edellinenkin kinaus eriytyi omaksi topiciksi, vai?

Hellboy ***½



Toimi yllättävän hyvin, vaikka harvemmin olen pitänyt näistä sarjakuvafilmatisoinneista.



Conan Barbaari ****½



Miksi tälläistä eeppistä miesten sword & sorcery-elokuvaa ei enään tehdä?! Kaiketi kokoperheen fantsut lyö leiville paremmin.