Ei Starship Troopersille riitä edes ****½ vaan kyllä se on ihan täydet kuusi tähteä.
Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?
Starship Troopersin kohdalla on ilmeisesti pakko myöntää, että sen sarkasmi joko kolahtaa tai sitten ei. Yksikin muuten ihan valveutunut kaverini kuittaa elokuvan fasistiseksi teokseksi, itse pidän sitä mestarillisena. Viimeistään mustan ruoskajätkän astuessa estradille pitäisi olla homman selvä, mutta selvästikään ei heille, jotka haluavat ironiansa alleviivattuna ja turpaanmätettynä.
Viimeistään mustan ruoskajätkän astuessa estradille pitäisi olla homman selvä, mutta selvästikään ei heille, jotka haluavat ironiansa alleviivattuna ja turpaanmätettynä.
Tuo nyt ei ole ilmeisimpiä edes, mutta kyllä musta Starship Troopers on erittäin osoitteleva ja alleviivaava. Jos tajuaa Starship Troopersin pointin, ei vielä voi onnitella itseään olevansa jotenkin hyvin kartalla tai poikkeuksellisen fiksu. Täydellinen elokuva siitä huolimatta tai sen ansiosta.
Hassua myös sikäli, että just eilen mietin, miksi olen mennyt myymään Susien Klaani dvd:ni (muistaakseni vielä kaksi kertaa?). Se on teoriassa kuin tehty minulle, mutta onhan se molempien katsomiskertojen jälkeen tuntunut niin paljon paskemmalta kuin edes olisi pitänyt olla mahdollista.
Taisinpa sohaista ötökän pesää. Ehkäpä krapulapäissäni masennuin Starship Troopersin maailmankuvasta liikaa, koska se vastaa niin hyvin todellisuutta – tai niinkuin oletan sen vastaavan, jossakinpäin maailmaa. Huumorillakin (ml. ironia/sarkasmi) oli hetkensä mutta en ollut todellakaan vastaanottavimmallani. Eikä tisseistäkään voinut antaa enempää pisteitä, älykkäimmän ötökän anatomiasta puhumattakaan.
Susien klaanin alku ei ollut hirveän lupaava, eikä toimintakaan niin järisyttävää – varsinkaan Killerin myllytyksen jälkeen. Tunnelma kuitenkin kehittyi suotuisasti sopivan synkeäksi.
Starship Trooper on kieltämättä hiemän merkillinen elokuva
Pitäisin tätä ennemminkin parodiana ja komediana.
Ei niin, onhan Conaninkin nimenomaan mestarillinen ja fasistinen elokuva.
Starship Troopers on toki hieno elokuva, mutta sen alleviivaavuus on kyllä niin massiivista luokkaa, etten voi tajuta, miten kukaan ottaa tuon elokuvan tosissaan.
Taisinpa sohaista ötökän pesää. Ehkäpä krapulapäissäni masennuin Starship Troopersin maailmankuvasta liikaa, koska se vastaa niin hyvin todellisuutta – tai niinkuin oletan sen vastaavan, jossakinpäin maailmaa. Huumorillakin (ml. ironia/sarkasmi) oli hetkensä mutta en ollut todellakaan vastaanottavimmallani.
Älä välitä, et ole sen enempää väärässä tai oikeassa kuin kukaan muukaan täällä, Juha Herkmanilla oli joskus aiheesta "Starship Troopers" hyvä artikkelikin jota hän käytti luennoillaan; huumori pakenee kiinteitä määritelmiä kuin Turhapuro leipätyötä.
Ja ainakin puolet aikalaisarvosteluista piti elokuvaa fasistisen ihmiskäsityksen edustajana ts. ei nähnyt ironiaa: "Starship Troopers" oli jenkeissä floppi, "Inependence Day" hitti, vaikka kyse on loppujen lopuksi pitkälti samasta asiasta.
Kukapa ei olisi törmännyt leffateatterissa ihmisiin jotka eivät osaa nauraa oikeissa paikoissa – vai nauroinko itse väärissä.
Starship Troopersin on vähän pakko olla erityisen alleviivaava jotta se onnistuu pelaamaan onnistuneesti myös pelkällä toimintaviihdearvopuolella. Eivät kaikki jaksa ajatella sitäkään vähää, jos tarjolla on suht siististi toteutettuja jättiötököitä ja gorea.
Starship Troopers on toki hieno elokuva, mutta sen alleviivaavuus on kyllä niin massiivista luokkaa, etten voi tajuta, miten kukaan ottaa tuon elokuvan tosissaan.
Kyllä mä muistan miten tosissaan ja väärinymmärtäen eräskin viestinnän laitokselta graduaan tv-sarjasta tekevä nainen otti Starship Troopersin. Voi siis olla yllättävän vaikea tapaus jopa periaatteessa fiksuille ja koulutetuille ihmisille.
Viiden tähden leffa kyllä.
Pyöri elokuvissa, kun olin 11. Olisin kovasti halunnut nähdä, mutta sisällöstä hurjia kuulleena en lopulta uskaltanut. Ei siksi, että elokuva olisi pelottanut, vaan siksi, että 11 vuotiaan olisi ollut pakko raahata iskä mukaan. Ja se pelotti.
No, leffan pääsi kuitenkin näkemään myöhemmin samana vuonna, kun luokkakaveri lainasi videon. Kova oli.
edit: sana puuttui
Starship Troopers: Hiano elokuva kaikessa itseironiassaan.
Starship Troopers on viihdyttävää toimintaa. Ohjaajan tarkoitusperiä en ymmärrä. Kieltäydyn ajattelemasta mitään fasistista tästä elokuvasta
Johnnie To:
Election (dvd) *****Paras näkemäni Johnnie To-elokuva ja samalla parhaita elokuvia, mitä Hong Kongista on tullut vuosikausiin. Järjettömän tyylikäs triad-kuvaus, ohjaustyö on virtuoosimaista. Loppukohtaus on upeimpia, mitä oon nähnyt pitkään aikaan. Tony Leung Ka Fai roolissaan iskussa. Jos jatko-osa on parempi, kuin tää niin voi pojat.
Don Coscarelli: Bubba Ho-Tep (dvd) ***
Ihan ok. Ajoittain huumori toimii todella terävästi, mutta muuten paukut loppuvat kesken. Persoonallinen käsikirjoitus, mutta omaperäisemmällä ohjauksella tästä olisi voitu saada irti ties mitä.
Alan Clarke: Scum – tv-versio (dvd) ****
Erittäin karua ja realistista kerrontaa ja ihailtavan munakas tv-ohjaus. Ei mikään ihme, että BBC pisti tän pannaan 70-luvun Britanniassa. Made In Britain ja The Firm pitää nähdä.
Craig R. Baxley: Action Jackson (dvd) **½
Nipin napin viihdyttävää kyttäsekoilua paskoilla läpillä. Nihkeä blaxploitaation henkiinherättämis yritelmä, joka jää valitettavan kauas Stone Coldin neroudesta.
Ryuhei Kitamura: Versus (dvd) ***
Vaikea sanoa tästä mitään järkevää, sen verran pahaa sillisalaattia. Väkivalta toimii oikein mainiosti.
Fabrice Du Welz: Calvaire (dvd) ***½
Melkoisen hyvä ja kuvallisesti komean karu, mutta ei ihan pääse kovimpien euro-törkeilyjen joukkoon. Deliverance ja Straw Dogs ‑vaikutteet kyllä näkyy.
Charles Kaufman: Mother's Day (dvd) **½
Varhaista Tromaa white-trash hengessä. TCM ja I Spit On Your Grave suurimpina vaikutteina, mukana satunnaista gorea, hillbillyjä, sekä tissejä. Tuskin tulee enää koskaan katsottua, mutta ajoittain ihan toimivaa sekoilua. Suurena yllätyksenä dvd:n kansien sisältä löytyi bonus-levy, jossa on huikea saksalainen lyhäri, Staplefahrer Klaus: Der este Arbeitstag.
Steven Shainberg: Secretary (dvd) *
Totaalista ajanhukkaa. Gyllenhaal inisee vajaa pari tuntia, sentään sitä läpsitään perseelle muutaman kerran. Elokuva epäonnistuu about joka asiassa, mitä se yrittää olla. Sääli, että näin teennäisen paska ja itsetietoinen elokuva on voittanut jollain tuomariston päätöksellä palkinnon omaperäisyydestä Sundancessa. Badalamentin sävellykset kiinnosti etukäteen, mutta ei siinäkään osastolla ihmeempiä tarjoiltu.
Joel Silberg: Rappin' (tv) **
Surkean sympaattinen ja hauska rap/jengi-elokuva, jonka pääosassa itseään nolaamassa on Mario Van Peebles. Baari/kykykilpailu-kohtaus on ihastuttavaa katseltavaa.
Orson Welles: Touch Of Evil (35mm) ****½
Neil Marshall: Doomsday (35mm) **½
Cristian Mungiu: 4 Luni, 3 Saptamini Si 2 Zile (35mm) ****
Danny Boyle: Shallow Grave (dvd) ***½
Alfred Cheung: On The Run (dvd) ***½
Adrian Lyne: Jacob's Ladder (dvd) ****