Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Dazed and Confused (1993) ***

1970-luvun nuorisokuvausta. Hyvät näyttelijät ja musiikit, mutta juonta olisi voinut olla enemmän.



Uno Sceriffo extraterrestre – poco extra e molto terrestre 1979 **

Bud Spencer supersheriffinä. Huumori oli kökköä ja ohjaus tönkköä. Ei pärjännyt Specer&Hill parhaimmistolle lähellekään.

Jeremias Rahunen ( 12.10.2006 10:22)

Dazed and Confused (1993) ***

1970-luvun nuorisokuvausta. Hyvät näyttelijät ja musiikit, mutta juonta olisi voinut olla enemmän.

(The Lukewarm.) ( 12.10.2006 04:12)

Jeremias Rahunen ( 12.10.2006 10:22)

Dazed and Confused (1993) ***

1970-luvun nuorisokuvausta. Hyvät näyttelijät ja musiikit, mutta juonta olisi voinut olla enemmän.

Mikä se nyt noin sekaisin laittoi ?

Jeremias Rahunen ( 12.10.2006 13:47)

(The Lukewarm.) ( 12.10.2006 04:12)

Jeremias Rahunen ( 12.10.2006 10:22)

Dazed and Confused (1993) ***

1970-luvun nuorisokuvausta. Hyvät näyttelijät ja musiikit, mutta juonta olisi voinut olla enemmän.

Mikä se nyt noin sekaisin laittoi ?

Arvelen että tuo enemmän juonen kaipaus. Dazed and confusedhan kuvaa viimeistä koulupäivää ja siten erään tärkeän ajanjakson loppua, aikalailla samaan tyyliin kuin American graffiti.

Galipula ( 12.10.2006 08:01)

Jeremias Rahunen ( 12.10.2006 13:47)

(The Lukewarm.) ( 12.10.2006 04:12)

Jeremias Rahunen ( 12.10.2006 10:22)

Dazed and Confused (1993) ***

1970-luvun nuorisokuvausta. Hyvät näyttelijät ja musiikit, mutta juonta olisi voinut olla enemmän.

Mikä se nyt noin sekaisin laittoi ?

Arvelen että tuo enemmän juonen kaipaus. Dazed and confusedhan kuvaa viimeistä koulupäivää ja siten erään tärkeän ajanjakson loppua, aikalailla samaan tyyliin kuin American graffiti.

No, sanotaan vaikka että siitä uupui tietty sisältö / pointti noin pitkään elokuvaan. En minäkään mitään koukeroista juonta tuohon olisi tarvinnut. Mutta tuollainen määrä henkilöhahmoja ja vielä kiinnostavia sellaisia päästettiin kuitenkin aika helpolla. Mitä nyt mailasta saivat persuuksilleen vähän väliä. Oli tämä teinielokuvien parhaimmistoa toki.

Teinielokuva – not. Elokuva teineistä mutta ei teineille.

Vähän aikaa kun viimeksi katsonut mitään.

Tarkovskin Solariksen taisin viimeksi katsoa.

84/100 pistettä.



Electric Dragon 80.000 V kanssa joku aika sitten.

67/100 pistettä. Loistavaa toimintaa, mutta juoni vähän turhan heikko.



Mitäs muuta hmm...



Suosikkielokuvat:



* Blue Velvet

93/100 pistettä. Dennis hopperin täydellinen roolisuoritus takaa jo 90 pistettä.



* Avaruusseikkailu 2001

95/100 pistettä. Kubrickin paras.



* Pulp Fiction

91/100 pistettä. Tarantinon paras, loistavaa dialogia, loistava juoni, loistava casting.



* Ghost World

87/100 pistettä. Loistava sarjakuvana, ja leffanakin hyvä.



* El topo

91/100 pistettä. Jodorowsky osaa.



* The Holy mountain

98/100 pistettä. Jodorowsky rules. Surrealismia parhaimmillaan, juoni ylittää nerokkuudessaan kaikki muut leffat yhteensä, melkein.



* Lucifer rising

95/100 pistettä. Kenneth Anger's anger management class after class after glass of milky ways after emacs's dissosiated-press conference. Loistava soundtrack myös. Bobby Beausoleil:in kauniin surullista, synkkää mielenmaisemaa.



* Monty Python's Life of Brian

97/100 pistettä. Paras komedia.



copy-paste @https://rikki.fi/tajkor/tykkaan2.html







Kotisivut löytyy osoitteesta: https://rikki.fi/tajkor/ks

Jos ketään kiinnostaa kommentoida, niin saa vapaasti. -_-

Tämmöiset tuli kanssa äskettäin katsottua.

Toshio.Matsumoto.-.Experimental.film.works.-.2.1.-.For.the.damaged.right.eye.(1968)

Toshio.Matsumoto.-.Experimental.film.works.-.2.2.-.Ecstasis.(1969)

Toshio.Matsumoto.-.Experimental.film.works.-.2.3.-.Metastasis.(1971)

Toshio.Matsumoto.-.Experimental.film.works.-.2.4.-.Mona.Lisa.(1973)

Toshio.Matsumoto.-.Experimental.film.works.-.2.5.-.Phantom.(1975)

Toshio.Matsumoto.-.Experimental.film.works.-.2.6.-.Atman.(1975)

Toshio.Matsumoto.-.Experimental.film.works.-.2.7.-.White.hole.(1979)

Toshio.Matsumoto.-.Experimental.film.works.-.2.8.-.Ki.or.Breathing.(1980)



Keskiarvo kaikille 90/100 pistettä. Uskomattoman hypnoottisia musafilmi-tyylisiä taidonnäytteitä.



Still-kuvia filmeistä:

http://img148.imagevenue.com/img.php?loc=l...matsumoto21.JPG

http://img134.imagevenue.com/img.php?loc=l...matsumoto22.JPG

http://img152.imagevenue.com/img.php?loc=l...matsumoto23.JPG

http://img124.imagevenue.com/view.php?loc=...matsumoto24.JPG

http://img43.imagevenue.com/img.php?loc=lo...matsumoto25.JPG

http://img24.imagevenue.com/img.php?loc=lo...matsumoto26.JPG

http://img129.imagevenue.com/view.php?loc=...matsumoto27.JPG

http://img7.imagevenue.com/img.php?loc=loc...matsumoto28.JPG

tajkor ( 15.10.2006 13:15)

Kotisivut löytyy osoitteesta: https://rikki.fi/tajkor/ks

Jos ketään kiinnostaa kommentoida, niin saa vapaasti. -_-

Mitä vittua kaksoispiste dee...



tajkor on avohoitopotilas Konnevedeltä. Sielläpä itsekin asuin toistakymmentä vuotta. Aika shokki... melkein sama ku Kolumbus olis huomannu Länsi-Intian saaristoon saapuessaan et saarilla asuu alkuperäisväestön lisäksi ruotsalaisia.

Tulipa katsottua pari elokuvaa viikonloppuna.

The Beyond ***½

Ohjaus : Lucio Fulci (1981, Italia)

Ihan laadukas splatteri ja ottaen huomioon tuotantovuoden & todella pienen budjetin, elokuvan efektit olivat peräti loistavat. Ainoastaan hämähäkkikohtaus hieman nauratti, muuten kyllä oli oikein toimivaa tavaraa, enpä ollutkaan Fulciin tutustunut aikaisemmin.



Nightmare Before Christmas ***½

Ohjaus : Henry Selick (1993)

Tulipa taas katsottua tämä viikonlopun päätteeksi. Elokuvan laulukohtaukset ovat osa kyllä hyvinkin hienoja, varsinkin Oogie Boogien ensimmäinen, mutta alkaa tästä vähän tippumaan kiinnostus jo kolmannella kerralla. Silti, jos joku ei ole tätä vielä sattunut näkemään, kannattaa katsoa ehdottomasti, itselleni vain Corpse Bride toimii nykyään huomattavasti paremmin.



A Clockwork Orange ****½

Ohjaus : Stanley Kubrick (1971)

Saakeli, tämä teki vaikutuksen monen vuoden jälkeen. En muistanut kuinka upea tarina oli, jotenkin siinä hieman liikuttuukin kun "parantunutta" Alexanderia potkitaan päähän minkä ehtii. Näyttelijätyö, ohjaus, juoni, kaikki toimii saumattomasti yhteen. Klassikon maineensa ansainnut.

Owning Mahoney ****

Läpipaskan Capoten jälkeen mukava nähdä loistava Hoffman hyvässä elokuvassa. Murskaava ja piinaava tosikertomus pankin apulaisjohtajasta, jolla menee snadisti hommat överiksi. Hoffman näyttää tuskaiselta ja John Hurt naurattaa. Tekee saman uhkapelille kuin Leaving Las Vegas dokaamiselle. Jälkimmäinen aiheuttaa hillittömän viinahimon ja tämä taas pelihimon. Känni päälle ja kasinolle.



Dog bite dog ***

Cat III. En tiedä miksi. Onhan tässä väkivaltaa ja rumaa sellaista. Palkkatappaja-orja lähetetään Kambotseasta teilaamaan tuomarin vaimo. Jannu on täysin tunteeton tappokone ja bodycount koostuu sivullisista heti alussa.

Aineksia olisi vaikka mihin, mutta homma kompastuu lopulta marjasteluun ja asiaankuulumattomien suurten tunteiden kuvaukseen. Musiikki soi ja itkeä pitäisi. Ja vitut. Sen verran tiukka on aloitus ettei loppuosion kämmäilyä voi sallia. Värimaailma on täydellinen. Kaikki kuvat ovat lohduttomia ja hahmot enemmän tai vähemmän käsittämättömiä sekopäitä. Viihdyttävä paketti, mutta lienikö odotukset liian korkealla.



The Dark Hours ****

Vankimielisairaalan psykiatrin päässä tapahtuu kummia kun käyttää ihmisiin testaamatonta syöpälääkettä.

Ehkä tähti liikaa, mutta sen verran nautittava tämä pikkuleffa on alusta loppuun. Väkivalta on mukavan näköistä, siis veristä ja säväyttävää. Jännitys hoidetaan kunnolla kotiin ja pulssin nousua havaittavissa. Tällaisia toivoisi enemmänkin. Aidan Devinelle (nyt tuli vasta selvitettyä tyypin nimi) pitäisi kirjoittaa läjä kovan jätkän rooleja.



Hard Candy ***

Pikkuaikuinen 14-vuotias tyttö epäilee netissä tavattua setää pedopekaksi ja järkkää treffit.

Yllättävän toimiva. Dialogi on kunnossa ja näyttelijät hoitavat hommansa täysin pistein. Vittumainen katsottava ja veitsen terällä pysytään koko ajan. Voi vain toivoa, että japanilaiset olisivat tehneet tämän. Se hiton marjastelu olisi jäänyt väliin. Aina vittu käydään lepsuleimaan ja teurastetaan elokuvan tehoa. Pirteää vaihtelua kuitenkin ja voi suositella.



A Dirty Shame ****

Aina tullut käveltyä kannen ohi kun siinä koreilee Johnny Knoxville. Nyt kun sen nappasin käteeni ja näinkin, että kyseessä on John Watersin elokuva niin pakkohan se oli ottaa.

Mitä vittua?

Kyllä on niin kusipäinen teos ettei mitään rajaa. Puulla on ihmisen kokoinen pillu ja Knoxville nuolee sitä saaden puun kukkimaan. Saadaan astraaliorgasmeja ja leijutaan ilmassa. Keksitään uusi akti ja nakellaan hedareita toisilleen. Pillua nuollaan vähän lisää ja CGI ‑oravat nussivat viimeistä päivää...

Periaatteessahan tämä oli zombieleffa, mutta kaikki on pornohulluja. En minä osaa tällaiselle antaa arvosanaa, joten annoin neljä tähteä. Totaalisen kusipään kusipäinen aivoharjoittelu ulkokäymälässä vanhan hintin ahdistelessa ulkona. Voi suositella varauksetta.

-

Who finds a friend, finds a treasure (Banaanipojat Hula-Hula saarella, 1984) **



Perus Hill & Spencer ‑meininkiä, tällä kertaa trooppisella saarella aarrejahdissa. Huvittavinta leffassa oli biker-tyyliin nahkaan ja niitteihin pukeutuneet merirosvot.



Planes, Trains and Automobiles (Vauhdilla Chicagoon, 1986) ***



Steve Martinin parempia leffoja, muttei silti ihan niin hauska kuin muistelin.



What About Bob? (Entäs Bob, 1992) **** 1/2



Tämä taas oli jopa hauskempi mitä muistin. Yksi suosikkikomedioistani. Propseja myös siitä, ettei (toisin kuin edellämainittu) sorru missään vaiheessa sentimentaaliseen lössöilyyn, vaikka mahdollisuuksia siihen olisikin.



Aeon Flux (2005) ***



Tätä ei ole mitenkään yleisesti kehuttu, mutta itse pidin kyllä. Hieno ja omaperäinen visuaalinen ilme. Ei ehkä kuitenkaan kestä useampia katselukertoja.



The Hidden (1987) ****



Kasariklassikko, tai jos ei nyt ihan klassikko niin ainakin kulttimaineensa ansainnut. Tiukkaa ja väkivaltaista toimintaa. Ferrareista ja hevirokista kicksinsä saavan tappaja-avaruusolennon vastapuolta esittävä Kyle MacLachlan vetää tässä huomattavan samanlaisen roolin kuin myöhemmin Twin Peaksissa.

Dr. Who and the Daleks (1965) **

Naiivin kömpelö scifistely 60-luvulta. Dalekit olivat naurettavia robottiäänineen. Heppoista tavaraa ja verrattavissa lukuisiin Apinoiden planeetta elokuvan turhiin jatko-osiin.



Odds and Evens (1978) **1/2

Spencer & Hill toimintakomediassa "Senkka nenästä, pojat". Ei toimi kestoonsa nähden vaikka onkin ihan perus Hill ja Spencer kamaa. Liian pitkä.



The Fury (1978) ***

Brian De Palman ohjaama kauhuelokuva. Alkoi yllättävän hyvin, mutta lopulta kääntyi aika höttöiseksi. Yliluonnolliset elementit lähinnä häiritsivät tässä elokuvassa. Tarina meni metsään. Ohjaus ja näyttelijätyö ihan mukiin menevää.



Cincinnati Kid (1965) ***

Vanhentunut, joskin ihan katsottava pokerielokuva. Pelit ovat mielenkiintoisia, mutta muuten aika arkista aherrusta. Realistinen, ja näin ollen hiukan tylsä.



Heavy Metal 2000 (2000) **1/2

Verinen ja paljasta pintaa sisältänyt animaatio. Meluisa ja ontto tarina.

Sideways ****

Saakelin hauska draama / komedia kaveruksista, jotka lähtevät viininmaistelureissulle hieman eri tarkoitusten takia.



Rosemary's Baby ****

Onnistuu vieläkin pitämään jännityksessä ja varsinkin lopetus on aina yhtä häiriintynyt.