Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

nekro ( 20.1.2009 10:06)

Conan Barbaari ****½



Miksi tälläistä eeppistä miesten sword & sorcery-elokuvaa ei enään tehdä?! Kaiketi kokoperheen fantsut lyö leiville paremmin.

No eikös Scorpion King ‑elokuvat tavallaan ole jonkinlaisia yrityksiä?

JariM ( 20.1.2009 11:55)

nekro ( 20.1.2009 10:06)

Conan Barbaari ****½



Miksi tälläistä eeppistä miesten sword & sorcery-elokuvaa ei enään tehdä?! Kaiketi kokoperheen fantsut lyö leiville paremmin.

No eikös Scorpion King ‑elokuvat tavallaan ole jonkinlaisia yrityksiä?

Scorpion Kingeissä ei ole sorceryä, ei ainakaan ykkösessä.

The Wrestler (2008)

Yleensä en ole mikään elämänkertafilmatisointien suuri ystävä, mutta Wrestler toimii. Hienoa nähdä, ettei Aronofsky noudata niinkään perinteistä . Vahvat ja rohkeat suoritukset Rourkelta ja Tomeilta.

4/5



No Retreat, No Surrender (1986)

Haha! varsinainen cheesecake! Aika törkeesti markkinoitu Van Damme-leffana, vaikka mies on täysin sivuosassa. Jos tuon seikan ei anna haitata menoa niin kyseessähän on lähes täydellinen kasaripätkä. Todellinen Coming-of-Age/Martial Arts ‑pätkä. Isä-poika ‑hetket ihanan opettavaisia, ja jos elämä potkii niin ei muuta kuin... .

4/5



Taken (2008)

Pierre Morelin parin vuoden takainen Parkourpätkä District 13 oli sekin sopivan viihdyttävä ja toimintapitoinen rymistely, mutta Taken räjäyttää potin. Liam "Father of the year" Neeson näyttää albaani Marcoille, miten huolehtivainen faija hoitaa hommat himaan... Tää olikin nyt parhaita uusia toimintaelokuvia Crankin ohella. Kerrankin tuli teatterissa sellainen fiilis, että saa rahoilleen vastinetta, eli kunnon toimintaelokuvaa sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä mitään agenttipaskaa. Bessonin käsikirjoitus tekee kunniaa Vigilante-genrelle, sen verran tylyjä ovat Neesonin letkautukset. Jos leikkausrytmi etenkin toimintakohdissa olisi hieman hillitympi, ja Final Duel vähän eeppisempi, olisi nykystandardien mukaan kyseessä lähes 5 tähden pläjäys.

4/5



Double Dragon (1994)

Junnuna nähty ja fiilistelty videopeliadaptaatio osoittautui kuraksi, nyt uusintakatselussa. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei Mark Dacascos ole tehnyt muuta hyvää kuin Driven. DD sisältää äärimmäisen noloa ja naiivia huumoria, mikä tekee siitä lähes katselukelvottoman. Äh, taas niitä leffoja, joiden ikäraja pitäisi laskea viiteen, koska huumori on suunniteltu lapsen aivoille. Ei tämä ainakaan selvinpäin toimi. Puolikas piste tulee puhtaasta nostalgiasta...

1½/5



The Eternal Evil of Asia (1995)

Jaa-a, leffan ehdoton kohokohta on "Dick-head", miksei voitu viljellä enemmän tämäntyyppistä läppää? Lopun lentelyt ja Voodoo meininki oli pistää katsojankin pään sekaisin, oli meinaan suht vaikeasti seurattava leffa. Loppupeleissä aika kesy cat. III. Olipahan ainakin uniikki leffa, jos ei muuta.

2/5

Pietari ( 20.1.2009 16:22)

The Wrestler (2008)

Yleensä en ole mikään elämänkertafilmatisointien suuri ystävä, mutta Wrestler toimii. Hienoa nähdä, ettei Aronofsky noudata niinkään perinteistä

Spoileri

nousu- ja tuho kaavaa, vaan päähenkilö on aika hajalla/pohjalla alusta loppuun. The Ram jää kummittelemaan mieleen yksinäisenä, mutta hyväntahtoisena, sympaattisena, ja ennen kaikkea liikuttavana hahmona. Olin lopulta positiivisesti yllättynyt rosoisesta käsivarakuvauksesta, Painikohtauksista paistoi läpi hien ja veren maku.

. Vahvat ja rohkeat suoritukset Rourkelta ja Tomeilta.

4/5

Ei toi kyllä mikään elämänkertafilmatisointi ollut...

KCrimso ( 20.1.2009 16:24)

Pietari ( 20.1.2009 16:22)

The Wrestler (2008)

Yleensä en ole mikään elämänkertafilmatisointien suuri ystävä, mutta Wrestler toimii. Hienoa nähdä, ettei Aronofsky noudata niinkään perinteistä

Spoileri

nousu- ja tuho kaavaa, vaan päähenkilö on aika hajalla/pohjalla alusta loppuun. The Ram jää kummittelemaan mieleen yksinäisenä, mutta hyväntahtoisena, sympaattisena, ja ennen kaikkea liikuttavana hahmona. Olin lopulta positiivisesti yllättynyt rosoisesta käsivarakuvauksesta, Painikohtauksista paistoi läpi hien ja veren maku.

. Vahvat ja rohkeat suoritukset Rourkelta ja Tomeilta.

4/5

Ei toi kyllä mikään elämänkertafilmatisointi ollut...

Hups, totta puhut. Nyt meni termit sekasin. Kenties enemmänkin henkilökuva, kuin elämänkerta.

JariM ( 19.1.2009 16:11)

Spiritual Boxer ( 19.1.2009 14:38)

Pietari ( 19.1.2009 15:35)

Pakko antaa kunnianosoitukset myos Marisa Tomein roolisuoritukselle. Harvemmin nakee nain rohkeita rooleja perushollywoodnayttelijailta, lukuunottamatta jotain Halle Berryn kamasia nanninvilautuksia. Tomei on kasittaakseni naytellyt enimmakseen Hollywood-b-viihde-elokuvissa aikaisemmin. Pakko myontaa, erittain miellyttava nayttelijatar, ainakin Wrestlerin perusteella.

Jep, itsellekin Tomei on profiloitunut lahinna b-viihdehutun tekijaksi viimeistaan Welcome to Sarajevon, In the Bedroomin & Before the Devil Knows You're Deadin myota.

Marisa Tomeilla on Oscar palkintokin.

George Costanza himoitsee Marisa Tomeita.

JariM ( 20.1.2009 11:55)

nekro ( 20.1.2009 10:06)

Conan Barbaari ****½



Miksi tälläistä eeppistä miesten sword & sorcery-elokuvaa ei enään tehdä?! Kaiketi kokoperheen fantsut lyö leiville paremmin.

No eikös Scorpion King ‑elokuvat tavallaan ole jonkinlaisia yrityksiä?

Nyt puhutaan miesten miekka&magia-elokuvista. Ei mistään teinipoikien vapaapainipelleilystä.

Disco Studd ( 21.1.2009 09:57)

JariM ( 20.1.2009 11:55)

nekro ( 20.1.2009 10:06)

Conan Barbaari ****½



Miksi tälläistä eeppistä miesten sword & sorcery-elokuvaa ei enään tehdä?! Kaiketi kokoperheen fantsut lyö leiville paremmin.

No eikös Scorpion King ‑elokuvat tavallaan ole jonkinlaisia yrityksiä?

Nyt puhutaan miesten miekka&magia-elokuvista. Ei mistään teinipoikien vapaapainipelleilystä.

"tavallaan", "jonkinlaisia yrityksiä"

Jan Harlan: Stanley Kubrick: A Life in Pictures -

Vaikka aihe on mielenkiintoinen ja dokumentissakin tarjoillaan paljon informaatiota, varastaa ainakin itselläni suurimman huomion pätkät Kubrickin elokuvista, mihin kukaan ei lässytä päälle ohjaajan hienoutta ja/tai hankaluutta. Pidemmän päälle puuduttava kokemus ainakin pehmeältä sohvalta katsottuna. Teatterissa toimisi varmaan paremmin, kun ei voisi välillä käydä jääkaapilla tms. En sitten tiedä, tuoko Harlanin läsnäolo Docpoint-näytökseen lisähohtoa.



Henri-Georges Clouzot: Le Salaire de la peur ++

Komea elokuva, joka lyö kevyesti laudalta pilipalitrillerit. Jo lähtökohtaisesti se, ettei elokuva sijoitu mihinkään suuriin salaliittoympyröihin nostaa sen kutkuttavuutta huomattavasti. Loppu on loistava.



Matthias X. Oberg: Stratosphere Girl +/-

Tulipahan nyt katsottua uudelleen ja ihan kelpo elokuvahan on kyseessä. Kertojan ääni on pidemmän päälle melko rasittava veto, mutta vastaavasti puheettomat kohtaukset yksinäisyydestä suurkaupungissa kameraralleineen ovat antoisia. Leffan nilkki on myös jollain tapaa kiehtova.



Valeri Rubintshik: Kuningas Stachus metsästää +

Melko erikoinen leffahan tämä on, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vaikka välillä pompitaan vähän liikaakin asiasta toiseen, on elokuvassa muutamia erittäin päräyttäviä kohtauksia. Maisemia ja lavastusta käytetään musiikin kanssa tehokkaasti.

Jay & Silent Bob Strike Back (2001)

Varmaan kolmas uusinta. Ensimmäinen kerta meni hiukan ohi, koska en ollut nähnyt tarpeeksi muuta Smithin tuotantoa. Toisella katsomiskerralla elokuva oli parhaimmillaan, en muistanut aluksi esim. Ferrellin hauskahkoa kyttää. Kolmannella kerralla Jayn & Silent Bobin läpät eivät enää oikeen naurata. Huumori on ajoittain vähän liiankin itsetietoista. Aika kumma juttu muuten, Smith on kova poika dissaamaan Burtonia, mutta Jay & Silent Bobin loppuhan on melkein kuin suoraan Pee Wee's Big Adventuresta. Leffan teemakin on hieman samankaltainen. Ei vedä vertoja Clerkseille eikä Chasing Amylle, mutta parempi kuin idioottimainen Mallrats. Jason Mewesin naama alkaa kyllästyttää. Mies menettelee sivuosissa, mutta pääosaan eivät hänen näyttelijänlahjansa oikein riitä.

2½/5



Megunica (200?)

Vuoden ensimmäinen näkemäni Docpoint-dokkari. Kuvausryhmä seuraa italialaista katutaiteilija Bluta eri Etelä-Amerikan valtioissa. Blun tekemät välianimaatiot ovat loistava lisä mahtipontisten seinämaalausten rinnalle. Matkalla vastaan tulleet "välitilanteet" mielenkiintoista katsottavaa. Vaikka Blu pysyy kasvottomana, hänen uniikki piirtämistyyli puhuu puolestaan. Dokkarin jälkeen alkoikin tehdä yllättäen mieli piirtää...

4/5



The Trip (1967)

Aika laimea trippi. Vuosien saatossa pahasti vanhentunut leffa. Liialliset leikkaukset loppupuolella todella ärsyttäviä. Kaupunkijaksossa meinasi olla hieman potkua, kun kuvioihin alkoi tulla vihdoinkin muita ihmisiä. Homma kuitenkin kaatuu päättömään sekoiluun pitkin katuja. Ei tätä kyllä enää uudestaan jaksaisi millään katsoa lyhyestä kestosta huolimatta.

2/5



Tesis (1996)

Alejandro Amenabarin debyytti on vaikuttava espanialainen vastine 8MM:lle. Tesisin hyytävästä yleistunnelmasta tulee ajoittain mieleen kaukaisesti jopa jotkut Giallot. Loppuratkaisu tavallaan hieman ennalta-arvattava, vaikkakin toimiva. Tesis toimii trillerinä, muttä myös tutkielmana väkivallasta. Mielenkiinto pysyy koko ajan yllä epäiltyjen vaihdellessa. Amenabar osaa pitää hienosti yllä synkkää tunnelmaa.

4/5



Corpse Bride (2005)

Musiikkinumerot jotenkin äärimmäisen ärsyttäviä. Ei läheskään niin mielikuvitukses kuin vanhemmat Burtonit. Ylisiisti animaatio ei oikeen istu muuten niin "synkkään" teemaan. Laimea tarina. Eniten ärsyttää kun animaatiossa ei näy sitä käden jälkeä, kuten vaikka Wallace & Gromiteissa. Odotin tästä runsaasti törkeämpää. Nuketkin aika yksityiskohdattomia. Onhan tässä toki kourallinen ihan osuvia läppiä kuolemasta.

2/5

21. Ki-duk Kim: Bom yeoreum gaeul gyeoul geurigo bom (Spring, Summer, Autumn, Winter... and Spring ; Viisi vuodenaikaa) (2003) ****½

Hieno ja kaunis leffa.



22. Tom Holland: Fright Night (1985) ***

Ihan mukava kasarivamppailu, ei yllätyksiä.



23. Lucio Fulci: Zombi 2 (Zombie Flesh Eaters) (1979) ***

Hitusen hidas, muttei mitään näihin Fulcin zombeihin verrattuna joilta kävelisi pakoon. Hyvä tunnelma ja kivat synamusat. Gorea oli paljon vähemmän kuin esim. takakannessa mainostettiin.

John Gray: The Glimmer Man (1996) *** 1/2



Vahvaa hyvän keskikastin Seagalia. Sarjamurhaajajuoni mukavaa vaihtelua kultakauden kyttäleffoihin ja sivuosassa aina yhtä pätevä Brian Cox. Onhan tämä nyt valovuosia parempi kuin ilmestymisensä aikaan ylistetty Exit Wounds. Omaan makuun tosin liian vähän tappeluja, vaikka loppumatsi onkin sieltä paremmasta päästä.



Geoffrey Wright: Romper Stomper (1992) ** 1/2



Jotenkin koko leffasta jäi aika päämäärätön fiilis, vaikka yksittäisiä hyviä kohtia löytyikin. Crowe vakuutti kyllä roolissaan ja toi paljon mieleen Nortonin American History X:ssä, mutta samasta aiheesta on tosiaan tehty huomattavasti kovempia leffoja. Loppukohtaus oli myös aika löysä ratkaisu.



Mark Goldblatt: The Punisher (1989) ****



Vihdoinkin sain tämän käsiini ja oli kyllä yksi tylyimmistä ja nihilistisimmistä kasariactioneista ikinä. Olin miltei järkyttynyt että tällä on jotenkin huono maine, mitä helvettiä? Aika vaikea kuvitella että uusin War Zone tätä päihittää; olen muutenkin aina fanittanut enemmän hyviä adaptaatioita kuin suoria käännöksiä sarjakuvasta/kirjasta. Ehkäpä Dolpan kovin leffa. Jos jostain pitää valittamista keksiä, niin



Oliver Stone: W. (2008) ***



Vähän hankala kommentoitava. Aihe oli hyvin kiinnostava, mutta olisi tästä enemmänkin saanut irti. Ehkäpä hieman liian aikaisin tehty leffa; vastahan Bush lähti virastaan. Muutenkin biografialeffat tuntuvat aina oudoilta, jos kohdehenkilö on vielä hengissä. Josh Brolinille nostan kuitenkin hattua; en olisi uskonut että äijä menisi noinkin täydestä Bushina, kun ei edes näytä häneltä kovin paljoa. Dreyfuss nurisi myös hyvin Cheneyn roolissa. Muutama hörähdys pääsi katsoessa Bushin pölhöydelle. En ole nähnyt Stonen Nixon-leffaa joten vertailukohdat ovat myös vähissä.

AnttiO ( 23.1.2009 20:22)

Oliver Stone: W. (2008) ***

En ole nähnyt Stonen Nixon-leffaa joten vertailukohdat ovat myös vähissä.

Minä taas en ole nähnyt W. mutta tiedän, että elokuvat ovat yhtä erilaisia, kuin niiden presidentit ja heidän presidenttikautensa.

Lapsia ja aikuisia (Salmenperä) 2/5



Jaah, taidan jättää lopullisesti nämä suomielokuvat väliin. Erityisesti jos ollaan "draaman" puolella. Sitaateissa siksi koska näistä on draaman osaaminen kaukana. Siis aivan käsittämättömän kökköä menoa jälleen kerran. Minna Haapkylä on leffan ainoa valopilkku ja hoitaakin roolinsa ihan hienosti. Muut pääosat on sitten sitä osastoa että myötähäpeä vaan riipii selkäpinnassa. Juoni on typerä, epäkiinnostava ja ennalta-arvattava. Siis kenellä oikeesti kiinnostaa kolmenkympin kriisissä oleva pariskunta taistelemassa siitä, hankitaanko lapsi vai ei?? Ai niin, no olihan tässä sit vähän lesboiluakin. Ehkä se joitain kiinnostaa. Kun toteutus on vielä kaikin puolin kankeaa ja hakevaa, ei voi muuta kuin vääntelehtiä.



When Father Was Away In Business (Kusturica) 4/5



Kusturica on jo tässä hyvässä terässä vaikka When Father Was Away In Businessa on vielä lähinnä hieman lämmittelyä siitä ilotulituksesta mitä Underground on. Vaikka leffa on vahvasti poliittinen, toimii leffa vaikka sen jättäisi huomioimatta. Humoristinen ote yhdistettynä draamaan toimii hienosti ja välillä itkettää ja välillä naurattaa. Kusturica onnistuu jopa kuvaamaan lasten välisen rakkauden uskottavasti ja oikesti koskettavasti. Hieno elokuva!



Stolen Kisses (Truffaut) 4/5



Hieno. Truffautin lämpimän humoristinen tyyli ei voi jättää kylmäksi. Hieno musiikki ansaitsee erityismaininnan. 400 Blows säilyy kuitenkin mulla Truffautin vahvimpana taidonnäytteenä.



Jules & Jimiä moni pitää yhtenä Truffautin parhaimpana elokuvana mutta mun mielestä 400 Blows ja Stolen Kisses on molemmat paljon parempia elokuvia.



Turkish Delight (Verhoeven) 3,5/5

The Fourth Man (Verhoeven) 3/5



Verhoevenin irstailut ohjaajan myöhempiin leffoihin verrattuna on Turkish Delightissa niinku potenssiin kymmenen. Varsinkin ensimmäinen 15min on aikamoista häröilyä. Verhoeven ei säästele mitään mikä on just hyvä. Jos laatataan, paskotaan, naidaan tai mitä vaan ni se kanssa näytetään niin aitona ja likaisena kun se on eikä sievistellä.Loppupuolella homma kääntyy hieman enemmän draaman puolelle mikä onkin toimiva ratkaisu. Plussaa myös hienosta viheltelybiisistä mikä sopi varsinkin alkupuolen tunnelmaan täydellisesti. Biisi olis voinut olla suoraan jostain saksan seksiopetuselokuvien library music kokoelmalta.



The Fourth Man oli hieman kuivempi tapaus. Ihan ok trilleri mutta juoni oli sitten loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton vaikka jotenkin annettiin odottaa jotain vähän spessumpaa.

..hmm.. no ehkä ei katso tai no katson, mutta lähinnä tuon nähtäväksi mitä tässä maassa tuotetaan..

http://www.seiska.fi/vip



Eli kyse on netissä pyörivästä nettisarjasta, joka tulee kerran viikossa.. "tähditetty" Seiskan julkkiksilla...