Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Enkä välttämättä laskisi Trumania tai MotM:a Carreyn komedioiksi, vaikka sisältävät toki niitäkin aineksia.

Truman Show on Jim Carreyn parhaita suorituksia. Pidän myös Valehtelijasta.

Sähköputkimies on suosikkini, vaikka Carrey on tässä jonkinlainen surullisen hahmon ritari.

Elokuvan karaokekohtaus, missä Carrey laulaa "Somebody to love" on omalla tavallaan vertaansa vailla.



EDIT

http://www.youtube.com/watch?v=VhtIydTmOVU

En ole

sähköputkimiestä nähnyt, kiitti vinkistä.



Onko Chris Rock tehnyt muuta hyvää roolia elokuvassa kuin "I´m gonna git you sucka" leffan nälkäinen homie.

Että oli muuten hauska pätkä.!!! Se vakoojapätkä missä C.R. oli Anthony Hopkinsin sidekickinä, oli aivan paska.

Muhun vetoaa edelleen eniten vuoden 1994 pyhä Carrey-kolminaisuus: Ace Ventura – Pet Detective, The Mask ja Dumb and Dumber. Vanilla Ice ‑parodia In Living Colorissa on myös ihan ässä (ja löytyy Youtubesta).

Sähköputkimies menee paikoitellen jo ahdistavan puolelle.

Ensimmäinen katsottu leffa Black Emanuelle Box 1:stä ennenkuin posti tuo volume 2.:n.

Emanuelle in Bangkok: Noh, Varsinaisesti leffassa ei kummempaa juonta ollut. 90 Minuuttia enimmäkseen vähäpukeista Laura Gemseriä höystettynä lesbiaanisilla aktiviteetteilla. Leffa ei myöskään sisältänyt mitään ylläreitä Pedro-nimisten hevosten muodossa. 5/10.



Franco box volume 2

Downtown – Die nackten Puppen der Unterwelt (1975): Aikamoista tuubaa vaikka itse franco oli luunkovana dekkarina sormettamassa Lina Romayn puskaa. 3/10 ja 4/10 jos antaa franco-boonuksen.



Downtown heat (1994) – Tähän mennessä huonoin näkemäni franco, ikinä. 2/10.



La Orgías inconfesables de Emmanuelle (1982) – Ilmeisesti dubbaus-vaiheessa leffasta on vasta tullut Emmanuelle ja sen huomaa myös dubbauksen laadussa. Aika skeidaa vaikka Espanialainen aristokraatti muistaakin huomautella riittävän usein, että mitenkä herrasmies hoitaa asiat. 3/10.



Mansion of the Living Dead (1985) – Francon epävirallisempi jatko-osa Blind Deadin temppeliritari-zombeille. Hienoja maisemia ja varsin mainio tunnelma Romayn kirmaillessa alasti tyhjän hotellin käytävillä. 7/10 franco boonuksilla.

This Gun For Hire (Frank Tuttle, 1942)

Tyylikkäästi toteutettu noir, joka varsin perinteisestä lähtöasetelmastaan huolimatta vaikuttaa varsin tuoreelta. Alan Ladd ja Veronica Lake ovat loistava parivaljakko. Jälkimmäisen lämpöä huokuva olemus sulatti ainakin meikäläisen totaalisesti. – ****



Dark Passage (Delmer Daves, 1947)

Alkupuoli on julmetyn tyylikäs ja vastaavaa first personin hyödyntämistä näkee tänäkin päivänä erittäin harvoin. B & B kaksikko pelaa oletetusti hyvin yhteen mutta Bogien kasvojen paljastamisen jälkeen jokin läsähtää ja tarinankaari kompuroi samalla tavalla kuin pahikset

tässä elokuvassa. – ***½



White Heat (Raoul Walsh, 1949)

‑Oikein sujuva rikosdraama, vaikka en Gagneyn nasaalista ulosannista pahemmin välitäkään. Äijän sekoamiset on kuitenkin parasta laatuaan. Lopetus on ikivihreä. – ***½



Only Angels Have Wings (Hawks, 1939)

Rennolla ja asiallisella otteella toteutettu draama Hawksille ilmeisen läheisestä aiheesta. Teknisesti erittäin toimiva, Jean Arthurista en oo oikein koskaan digannut. – ****



Hot Fuzz (Edgar Wright, 2007)

Häviää kaikilta osa-alueilta edeltäjälleen, joka tapauksessa varsin näppärä parodia joka tarjoaa muutamat hyvät naurut. Pöhöttynyt nollanollaseiska oli kiva nähdä pitkästä aikaa. – ***½



71 Fragmente Einer Chronologie Des Zufalls (Michael Haneke, 1994)

‑Sirpaleinen rakenne on aiheen puitteissa ideanana sinänsä hyvä mutta ei ota ihan täysin toimiakseen.

Monet osiot tuntuvat liiankin irralliselta kokonaisuudesta vaikka jollain mefafyysisellä tasolla linkittyisivätkin. Haneken kusipäisen pitkät otot loistavat parissa kohtaa. Ihan kiva, mutta ei kovinkaan muistettava. – ***



Lyhäreitä:



Camera (David Cronenberg, 2000)

Mukavan erilainen, dokumentaarisesti kuvattu lyhytpätkä jossa Crone kuvailee tuntemuksiaan

elokuvanteosta katkeroitunutta näyttelijää esittävän näyttelijän kautta. Ei mikään ikimuistoinen mutta pidin. – ****



From The Drain (David Cronenberg, 1967)

Tämä varhainen lyhäri antaa jo osviittaa nuoren Cronen mieltymyksistä mutta muuta tämä ei pahemmin tarjoakaan. – **½



Moznosti dialogu (Jan Svankmajer, 1982)

Ensimmäinen puolisko mukavaa sillisalaattisekoilua hupaisan musiikin säestyksellä. Omaperäinen ilme mutta toistaa hieman itseään. Toinen osio kierrättää edellisen tavoin samaa ideaa mutta tekee sen huomattavasti

toimivammin ja tyylikkäämmin. Kieroutunut, kiehtova ja osuva. – ****



The Chorus (Abbas Kiarostami, 1982)

Sarjaa 'ihan kiva'. Ovela asetelman ympärille rakennettu, sympaattinen tarina ja tupakansavut. – ***½

Viime viikon viitonen:

Reds (1981) – 2,5/5

Harvoin pannukakku lässähtää yhtä eeppiseen muotoon. Kolmituntinen nyyhkydraama ei edes itketä, eikä päähenkilöiden välillä ole sen vertaa kemiaa, että rakkaussuhteen kohtalosta lopulta välittäisi. Mutta Jack Nicholson velmuilee nurkassa, ja Helsinki goes Soviet Union näyttää todella sievältä.



Aliens (1986) – 4/5

Vihdoinkin tuli tämäkin klassikko nähtyä. Ykkösosan katsomisesta on jo sen verran aikaa, että en muista pidinkö siitä tätä enemmän. Hyvää viihdettä kuitenkin ja loppupuolella oli kiva anger management ‑kohtaus.



The Belly of an Architect (1987) – 4/5

Tästä pidin odotettua enemmän. Rooma on lumoavan kaunis, ja mahat seksikkäitä. Arvosanassa on kuitenkin jonkinmoinen soundtrack-lisä, ei ole vähään aikaan tullut yhtä hienoja sulosointuja leffoissa vastaan.



Morte a Venezia (1971) – 5/5

Linnut laulaa, aurinko paistaa, kauriit peuhtaroi niityllä ja jälleen on yksi hieno filkka maailmasta nähtynä, lallallaa. Taiteilijan kärsimyksestä kauneuden edessä saadaan upeaa elokuvaa aikaan. Musiikkia myöten loppuunhiottu leffa.



Laser Mission (1990) – 2/5

Tämähän on tehty suurinpiirtein samalla budjetilla ja viehätyksellä kuin Sotkan mainokset. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan toimi edes komediallisena etuna. One-linereitä heitellään ilmaan, mutta ajoitus ei onnistu yhdessäkään. Leffasta jäi käteen lähinnä vain myötähäpeää. Brandon Leenkin maneerit tuntuvat sopivan paremmin goottikostajaksi.

-

-

Mitä musaa se ninja-mies soittaa autostereoista elokuvassa

Ghost World?

Ostin soundtrackin mutta kyseinen musaraita puuttuu, mikä on mielestäni hämmästyttävää.

Loistava elokuva hyvästä sarjakuvasta(kerrankin).



Aitoa näkemystä. 100 pistettä, ei 1000 000 pistettä!!

Paris, je t'aime 3,5/5





Yleensä jotenkin en ole näitä episodielokuvia jaksanut oikein katsoa. Jotenkin tuntuu kun samaan ahdetaan liian monta pientä tarinaa niin niihin ei oikein pääse sisään lyhyen keston takia tai ne on muuten vain tylsiä. Ja jossain vaiheessa yleensä alkaa katsella kelloa että no montakos vielä on jäljellä. Tässä mielessä leffa yllätti positiivisesti. Leffa toimi kokonaisuutena aika hyvin. Tottakai siellä oli huonojakin pätkiä, osa todella huonoja mutta suurin osa oli hyvää keskitasoa tai todella hyviä ja oivaltavia. Plussaa myös sille että suurimpaan osaan tarinoista ei oltu yritetty haukata liian isoa kakkua vaan oli ymmärretty lyhyen keston päälle.





Un chien andalou 5/5



Tulipa tämäkin klassikko nähtyä ja olihan se helvetin vaikuttava. Kuuluisa kohtauskin aiheutti oikein väristyksiä, oli sen verran hienosti tehty. Kaikin puolin vaikuttavaa kuvaa ja ohjausta kun ajattelee että leffa on tehty 20-luvulla. Myös sopivan mittainen, tämän tyylistä surrealistista menoa ei jaksais kyllä montaa tuntia katsella (vrt. Lynchin "Inland Empire") mutta lyhärin mittaisena tajuttoman toimiva ja päräyttävä. Varmasti aikaansa edellä silloin kun tehtiin ja toimii näköjään vielä tänäkin päivänä paremmin kuin monet muut aikalaisensa.

DVD: Emanuelle Around the World (1977) : Emanuelle kiertää maailmaa ahkerasti naisten sortoa vastustamassa ja päätyy intialaisen seksikultin kautta kutakuinkin orjakaupan perään. Gemserillä oli aivan liian paljon paita päällä tässä leffassa. Muutama paikoin hieno kohtaus ja yksi riittävän ärsyttävästi naurava japsipahis. 5/10.

DVD: Zombi Holocaust (1980): Takakannen lupauksista huolimatta zombeilua oli aivan liian vähän, mutta traileri sentään lupaili riittävästi medical deviate-pahistelua. Ei näitä aivan parhaita tuotoksia. 3/10



DVD: The Naples Connection (1980) (aka Contraband): Fulcin hitusen gorepitoisempi gangsteripläjäys. Tiivistetyst aika keskinkertaista kamaa eikä yllä läheskään Fulcin parhaimpiin. 5/10



Canal: Election (2005): Johnny To:n Triad-pläjäys. Kaikinpuolin mainio Triad-draama pomon valinnasta. 7/10

turska ( 22.11.2007 17:06)

DVD: Cannibal Holocaust (1980): Takakannen lupauksista huolimatta zombeilua oli aivan liian vähän, mutta traileri sentään lupaili riittävästi medical deviate-pahistelua. Ei näitä aivan parhaita tuotoksia. 3/10

Nyt taidat olla aika pihalla. Zombeilua?

Spiritual Boxer ( 22.11.2007 14:13)

turska ( 22.11.2007 17:06)

DVD: Cannibal Holocaust (1980): Takakannen lupauksista huolimatta zombeilua oli aivan liian vähän, mutta traileri sentään lupaili riittävästi medical deviate-pahistelua. Ei näitä aivan parhaita tuotoksia. 3/10

Nyt taidat olla aika pihalla. Zombeilua?

Spiritual Boxer ( 22.11.2007 15:13)

turska ( 22.11.2007 17:06)

DVD: Cannibal Holocaust (1980): Takakannen lupauksista huolimatta zombeilua oli aivan liian vähän, mutta traileri sentään lupaili riittävästi medical deviate-pahistelua. Ei näitä aivan parhaita tuotoksia. 3/10

Nyt taidat olla aika pihalla. Zombeilua?

On tainnut mennä cannibal- ja zombie-holocaust miehellä sekaisin... En kyllä siltikään saa tosta viestistä mitään irti.