Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

1. An American Crime, 2007 (Tommy O´Haver) ***1/2

Tasapaksuhko perustekele, ei paljon riskejä, mutta kuitenki viihdytti minua. Olisí saanut ottaa enemmän irti uhriin kohdistuvasta väkivallasta. Kellarin tapahtumia olis voinnut näyttää enemmän ja brutaallimmin. Puolikas piste lisää Catherine Keenerin suorituksesta, näytti yhdessä kohtauksessa todella pelottavalta.



2. Objective, 2008 (Daniel Myrick) ***

Ei ollut tarpeeksi pelottavaksi saatu sitä mitä piti pelätä. Tunnelma sinänsä hyvä, muttei tarpeeksi ahdistava. Ahdistavuutta lisäsi vain veden niukkuus aavikolla, eikä niinkään se minkä oli tarkoitus ahdistaa. Ei huono eikä hyvä, katottava.



3. Dance Of The Dead, 2008 (Gregg Bishop) ***1/2

Piristävä yllätys, sai hymyn huulille. Budjetin niukkuus ei häirinnyt lainkaan, eikä näyttelijöiden osaamattomuus. Toisaalta tyypillinen Zombie revittely vaikka omaperäisyyttä löytyikin. Lisää hieman munaa ja avot.



4. Max Payne, 2008 (John Moore) ***

Ei tämä nyt huono ollut, monelle ilmeisesti vaan tämä on näkemättä paskaa. Itseasiassa ihan kelpo toimintaelokuva, vaikka ei toista katselukertaa tule saamaakaan. Hyvä tunnelma ja miljöö kuvaus, lisäksi synkyydestä lisää pojoja. Toimintakohtaukset ei oikeen ottanut toimiaakseen, mutta niiden määrä oli oikeen hyvin rytmitetty ja mitoitettu. Marty veti roolinsa kaikessa niukkuudessaan kelvollisesti. En ole pelannut kyseisiä pelejä.



5. Stuck, 2007 (Stuart Gordon) ****

Aivan loistava tekele, kaikista epäloogisuuksista huolimatta. En meinaan täysin usko että ihminen noi toimisi kyseisissä tilanteissa, vaikka tositapahtumiin pohjautuvasta tarinasta puhutaankin. Stuart Gordon parantaa tahtia vastamäessä, sillä edelliset Edmond ja King Of The Ants ovat hyviä nekin. Tykkään tästä Gordonin uudesta vähän vakavammasta tyylistä, joka etäisesti muistuttaa Cronebergin nykyistä tyyliä. Vielä kun saadaan hyviä näyttelijöitä mukaan. ...Toisaalta House Of Re-Animator ei kuullosta hyvältä...



6. Death Race, 2008 (Paul W.S. Anderson) ***

Viihdyttävä väkivalta pläjäys! Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haukkuvat tämän syvimpään maanrakoon. Uuh, mitä tyttöjä! Tässä pätkässä ei mennä pintaa syvemmälle kuin fyysisesti. En ole pelannut kyseisiä pelejä.



7. Eagle Eye, 2008 (D.J. Caruso) *

Aivan hirveetä kuraa ja loppukin oli saatu todella korniksi. Vellit ja puurot aivan sekaisin!



8. À l'intérieur aka Inside, 2007 (Alexandre Bustillo & Julien Maury) ****

Odotan nykyään aina innolla näitä uuden aallon ranskalaisia kauhuelokuvia, eikä tämäkään tuota pettymystä. Todella tyylikästä graaffista ilotulitusta. Lopussa meinaa mennä jo hieman yli ja taidetaan mennäkin, mutta se ei menoa haittaa.



9. Leo, 2007 (Josef Fares) ****

Aito vigilante pätkä hyvällä tyylitajulla. Pienoinen yllätys Josef Fareksen kynästä. Varmalla ruotsalaisella otteella tehty ahdistava kuvaus läheiseen kohdistuvasta väkivallan teosta. Yksinkertaista, ei turhia hienosteluja, rujo. Ruotsalaiset osaavat tämänkin homman paremmin kuin suomalaiset.



10. In Bruges, 2008 (Martin McDonagh) ***

Odotin tältä erittäin paljon, mutta pienoiseksi pettymykseski jäi. En oikeen tiedä mikä mätti, mutta jotenki jäi valju olo. Loppua kohden kuitenki tahti paranee ja loppu onkin jo odotusten mukaista. Ei todellakaan mikään huono. Farellin suorituksesta pidin erityisesti.



11. Felon, 2008 (Ric Roman Waugh) ***

Odotin myös tältä paljon, mutta tämäkin osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Vankilaan ei saatu vankila fiilistä, lavastu jäi kliiniseksi (tosin vakila on aika kliininen paikka, mutta silti). Tuntui kuin oltaisiin kuvattu vain yksissä lavasteissa. Toimintakohtaukset olivat hyvin onnistuneita suoraviivaisina väkivalta pyrähdyksinä ja Val Kilmer onnistui saamaan hahmoonsa oikeanlaista äijämäisyyttä ja karuisuutta. Stephen Dorff ei niinkään vakuuttanut. Ihan ok pätkä.



12. Somers Town, 2008 (Shane Meadows) ***

Ei Meadowsia parhaimillaan, mutta silti hauska, hilpeä ja pirteä tapaus. Jäi kumminki lopussa sellainen olo, että olisi tämän voinnut jättää katsomattakin. Ei mitään jälkipolville kerrottavaa. Ärsytys -> R&A festarit olisi voinnut varoittaa siitä, että puolaksi puhutut kohdat on käännetty vain ruotsiksi. Kyseisiä kohtauksia oli kuitenkin sen verran paljon.



13. Boy A, 2007 (John Crowley) ***1/2

Tähän olisi tarvittu suomitekstejä oli sen verran mongerrusta ettei minun englannin kielen taito välillä riittänyt. Tämä on niitä jänniä tapauksia, että tietyllä tapaa tylsähkö, mutta silti joku maaginen fiilis sai nauttimaan näkemästään. Kauttaaltaan erinomaiset näyttelijä suoritukset saivat hahmoihin riittäävää syvyyttä ja haavoittuvaisuutta. Hyvä.



14. Calvaire aka The Ordeal, 2004 (Fabrice Du Welz) ****

Oikeen hieno ja tunnelmallinen fiilis läpi koko elokuvan, vaikka aika verkaisesti liikuttiinkin. Jos en ihan väärin muista niin ohjaajan palilla on Irreversiblen kuvaaja. Oli meinaan hyvin paljon samanlaisia veikeitä kuvakulmia ja yhtäläisyyksiä kun Irreversiblessä. Pidin kovasti.



15. Diary Of The Dead, 2007 (George A. Romero) *

Romerolla ei ole kyllä ollu mitään visiota yli 20 kymmeneen vuoteen, kokkeli on vienny mehut miehestä jo aika päivää sitten. Diary of the dead on niin huono ja mauton elokuva. Mikäli DOTD ei olisi Romeron kynästä niin tuskinpa meistä kukaan olisi elokuvaa edes nähnyt. Yläasteella kaveri porukassa väsättiin vähän samalla kaavalla kun Romero tykittää nykypäivänä menemään. Todella kotikutoista sukkapuikkojen heiluttelua, tyylitajusta puhumattakaan.

177. Tapio Suominen: Syöksykierre (dvd) 4/5

‑hyvää ahdistusta. Kliseitä, mutta toimii.



178. Chan-wook Park: Sympathy for Lady Vengeance / Chinjeolhan geumjassi (dvd) 4/5

‑hämmentäviä tilanteita, paljon hienoja kuvia. Toimii huomattavasti paremmin kuin kostotrilogian edellinen osa Oldboy. Musiikkia on käytetty hyvin ja koko leffa on hieno kokonaisuus. Autiossa koulussa tapahtuva "oikeudenkäynti" tuntuu todenmukaiselta, että noin se voisi oikeasti mennäkin.



179. Aleksi Salmenperä: Miehen työ (dvd) 3/5

‑paras kotimainen vuosikausiin. Tässäkin mennään peruskuviolla, eli kun ahdistaa niin ahdistaa sitten niin saatanasti. Mutta jotenkin pysytään uskottavuuden rajoissa.



180. Sheldon Wilson: Kaw (dvd) 1/5

‑miksi tämä on tehty? Miksi vitussa minä katsoin tämän kokonaan?



181. Aki Kaurismäki: Leningrad coyboys go America (dvd) 4/5

‑uusintakatselu varmaan kymmenen vuoden takaa. En tiedä mikä on muuttunut, mutta nyt tämä tuntui paljon paremmalta kuin muistin.



182. Rene Cardona Jr: Guyana: Crime of the century (dvd) 1/5

‑Kiinnostavasta aiheesta on tehty laimea draama missä ei ole mitään järkyttävää. Roolit ovat paperinohuita pienenä poikkeuksena itse pääjehu James Johnson (jostain syystä tässä ei käytetä nimeä Jim Jones, mikä vielä lisää pliisua kokonaisuutta) joka onnistuu pari kertaa mutisemaan jotain vakuuttavaa.



183. Jaume Balaguero & Paco Plaza: Rec (dvd) 3/5

‑tulihan tämäkin sitten nähtyä. Toimii kyllä montaa perus juoksentelu-kauhua paremmin, mutta loppupuolella fiilis laskee. Paljon arvattavia kohtauksia ja kuvia (esim. viimeisenä nähtävä kuvaa osasi jo odottaa), mutta kuten sanottu, ihan toimivasti tehtynä. Tämä nykykauhun tyyli jossa lähes koko leffa nähdään jonkun videokameran kautta, alkaa jo vituttamaan. Koska saadaan ensimmäinen leffa jossa teinit manataan seksihulluiksi Youtubessa näkyvän videopätkän kautta?



184. James Gray: We Own the night (dvd) 1/5

‑Grayn ekasta leffasta Little Odessa pidän aikoinaan paljon, mutta tämä ei potkinut yhtään. Tavallaan mukavan hidastempoisessa elokuvassa ei paljon actionia näy, ja sekin mikä lopussa näytetään, on loppuhuipennukseksi ponneton (tietty mukana on pakollinen taviksesta-sankariksi muutos). Joaquin Phoenix ei ole omalla listallani ollut koskaan mikään hyvä näyttelijä, ja sitä samaa ahdistunutta tuijotutusta mitä herra on muissa leffoissaan tarjonnut, on tässäkin reilusti.



185. Alex Cox: Highway Patrolman (dvd) 4/5

‑helvetin hyvä. Americanaa visuaalisessa muodossa. Ei ehkä Repo Man:in tai Straight to Hell:in tasoa, mutta kovatasoinen leffa jokatapauksessa.



186. Meng hua Ho: Mighty Peking Man / King Kong Hong Kongissa (tjsp..) (tv) 3/5

‑hillitön määrä koomisia lavasteita ja tehosteita. Olihan tämä hauska mutta koheltamiseenkin kyllästyi jossain vaiheessa.



187. John Guillermin: Skyjacked (dvd) 2/5

‑jos tämä olisi tehty tänä päivänä (ko. leffa vuodelta ‑72) olisi mukana ollut huutoa, paniikkia ja actionia. Nyt vain Charlton Heston luimistelee matkustajakoneen kapteenina ja kaikki tapahtuu kuin unessa. Ei mitään suuria yllätyksiä tässä elokuvassa. Ohjaaja teki Towering Infernon pari vuotta myöhemmin, jossa oli sentään jo jotain potkua.



188. Andrew Stanton: Wall-E (35mm) 2/5

‑ei ihan niin paha kokemus mitä odotin. Hienon näköinenhän tämä oli, mutta juonen puolesta en taida olla ns. kohderyhmää.



189. Alan Clarke: Scum (dvd) 4/5

‑tyly elokuva. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa kotitarpeiksi. Tämä tehtiin ilmeisesti alunperin TV:lle, mikä näkyykin tyylissä, mutta ei vähennä tippaakaan pääosin ankeissa sisätiloissa kuvattujen kohtauksien tehoa. Leffassa ei ole käytetty musiikkia ollenkaan ja muutenkin tapahtumat esitetään aika dokumentaarisesti.

VisitorQ ( 19.10.2008 16:08)

6. Death Race, 2008 (Paul W.S. Anderson) ***

Viihdyttävä väkivalta pläjäys! Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haukkuvat tämän syvimpään maanrakoon. Uuh, mitä tyttöjä! Tässä pätkässä ei mennä pintaa syvemmälle kuin fyysisesti. En ole pelannut kyseisiä pelejä.

Kyseisiä pelejä?

Sandy Harbutt: Stone (1974) Aussi 2-levyn julkaisu ja vihdoin loistavalla kuvalla ja äänellä. Saa down under enkeleiden murteesta vihdoin selvää ja kuvanlaatu on kuin leffa olisi viime vuonna tehty. Mukana hyvät extrat ja näyttää samat olevan tulevassa R1 painoksessakin. Loistava leffa, aina ollut ja mieletön soundtrack. Extroissa nykypäivän ja 70-luvun haastattelujen välillä pomppiva making of.. hyvää lisää not quite Hollywood dokkarille ja varsin hyvässä muistissa tekijöiden kokemukset kuvauksista vaikka jokainen myöntää että jazztupakka jos toinenkin palanut kuvausten aikana.

Neil Marshall: Doomsday (2008) Täyttä paskaa... Ripattu niin huonosti post-apocalypse meininkiä että vaan vitutti koko "unrated" kestonsa ajan.



Aaron Norris: Walker, Texas Ranger: Trial by Fire (2005) Olipas tylsä tekele. Hypin Jimin William Shatner roastin ja Walkerin välillä ja molemmat huononi samaa tahtia.. Jäi loppu katsomatta

psilocybianth ( 20.10.2008 03:12)

VisitorQ ( 19.10.2008 16:08)

6. Death Race, 2008 (Paul W.S. Anderson) ***

Viihdyttävä väkivalta pläjäys! Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haukkuvat tämän syvimpään maanrakoon. Uuh, mitä tyttöjä! Tässä pätkässä ei mennä pintaa syvemmälle kuin fyysisesti. En ole pelannut kyseisiä pelejä.

Kyseisiä pelejä?

Oon elänyt siinä uskossa, että tämä elokuva perustuu löyhästi johonki tietokone peliin. Olen ilmeisesti väärässä?

VisitorQ ( 20.10.2008 11:24)

psilocybianth ( 20.10.2008 03:12)

VisitorQ ( 19.10.2008 16:08)

6. Death Race, 2008 (Paul W.S. Anderson) ***

Viihdyttävä väkivalta pläjäys! Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haukkuvat tämän syvimpään maanrakoon. Uuh, mitä tyttöjä! Tässä pätkässä ei mennä pintaa syvemmälle kuin fyysisesti. En ole pelannut kyseisiä pelejä.

Kyseisiä pelejä?

Oon elänyt siinä uskossa, että tämä elokuva perustuu löyhästi johonki tietokone peliin. Olen ilmeisesti väärässä?

Ymmärtääkseni tässä on perusta.

Spiritual Boxer ( 20.10.2008 11:26)

VisitorQ ( 20.10.2008 11:24)

psilocybianth ( 20.10.2008 03:12)

VisitorQ ( 19.10.2008 16:08)

6. Death Race, 2008 (Paul W.S. Anderson) ***

Viihdyttävä väkivalta pläjäys! Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haukkuvat tämän syvimpään maanrakoon. Uuh, mitä tyttöjä! Tässä pätkässä ei mennä pintaa syvemmälle kuin fyysisesti. En ole pelannut kyseisiä pelejä.

Kyseisiä pelejä?

Oon elänyt siinä uskossa, että tämä elokuva perustuu löyhästi johonki tietokone peliin. Olen ilmeisesti väärässä?

Ymmärtääkseni tässä on perusta.

Joo, tämän tiesin. Ajattelin, että tästä on myös peli olemassa. Sori mokaus.

VisitorQ ( 20.10.2008 12:47)

Spiritual Boxer ( 20.10.2008 11:26)

VisitorQ ( 20.10.2008 11:24)

psilocybianth ( 20.10.2008 03:12)

VisitorQ ( 19.10.2008 16:08)

6. Death Race, 2008 (Paul W.S. Anderson) ***

Viihdyttävä väkivalta pläjäys! Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haukkuvat tämän syvimpään maanrakoon. Uuh, mitä tyttöjä! Tässä pätkässä ei mennä pintaa syvemmälle kuin fyysisesti. En ole pelannut kyseisiä pelejä.

Kyseisiä pelejä?

Oon elänyt siinä uskossa, että tämä elokuva perustuu löyhästi johonki tietokone peliin. Olen ilmeisesti väärässä?

Ymmärtääkseni tässä on perusta.

Joo, tämän tiesin. Ajattelin, että tästä on myös peli olemassa. Sori mokaus.

Carmageddon-pelisarja löytyy (joka on tietty kopioinut ideansa Death Race 2000:sta).

Ja pakkaa sekoittaa varmaan vielä vanha kunnon

Death Rally, suomalaisten kehittämä hyvin addiktiivinen peli.

Sean Penn: Into the wild

Paikoitellen näyttävää ja kaunista kuvausta. Juoneltaankin vielä kykeni antamaan huomattavasti monipuolisemman kuvan päähahmosta kuin alunperin uskalsin odottaa. Liiakseen musiikkeja siihen niin ihastuttavaan luontoympäristöön tungettuna – alkoi oikeasti vituttammahan ne jatkuvat erämaan ihailu-musat. Maisema vaihtuu, seuraava biisi. Välillä kohtaukset ja otokset tahtoivat vain mennä turhan pitkälle. Liikaa sitä alleviivaavaa dramatiikkaa. Ihan mukava, mutta myönnän odottaneeni There will be bloodin/No country for old menin tasoista vetoa. Ei tää kyllä hirveän pitkälle päässyt minun kirjoissani. Hiano idea, mutta toteutus jäi aikalailla "ihan kiva"ksi.



Ingmar Bergman: Vargtimmen

Dokumentoinnilla leikkimistä aiheesta, joka jo itsessään murtaa dokumentin rajoja. Henkilökuvaus, mutta henkilöstä, joka lopulta särkyy ja katoaa. Elokuva sisäistää faktat ja fiktivisoi kuvat tapahtumista, mutta silti itse varsinainen tarina on abstraktia. Ymmärrystä itse elokuvan päähenkilölle säästellään. Todellisuuden ja fiktion sekoittavaa jne. jne. jne. En tiedä kuinka monta kertaa elokuvan nähnyt, mutta aina se vain joltakin puolelta jää kiehtomaan. Ei suosikkielokuviani Bergmanilta, mutta silti hyvin mysteerinen sekä yhä ymmärrettävä. Jännittävä kuvaus sisäisen ja ulkoisen maailman sekoittumisesta.



Russell Mulcahy: On the beach (2000)

Kyllähän tän jaksoi katsoa, mutta ylidramaattista höttöähän se oli. Lopun lohduttomuus sentään jätetty, mikä tuo huomattavasti voimaa sitten lopulta itse elokuvallekin. Välillä päästetty voimakkaita ja katsojaa vahvasti koskettaviakin tapahtumia, mutta niitä sitten vesittävät tehokkaasti musiikit ja kaikki maailman imelät asetelmat. Katsoin tämän melkeinpä samalla asenteella kuin Titanicin.



Stanley Kramer: On the beach (1959)

Tässä oltiin jo lähempänä sitä, mitä tarinalta toivoin näkeväni. Tapahtumiensa puolesta viileää ja siistittyä etenemistä loppuun asti. Henkilökohtaisesti omistan semmosen asenteen, että Gregory Peck on cool ja niinhän se on tässäkin. Peck on roolissaan taas juuri se, mikä hänen tuleekin olla. Kuvaukseltaankin elokuva on monissa kohdin varsin upiaa. Kyllähän tämäkin paikoitellen siihen pieneen naiiviuteen sortuu, mutta pahimmat seikat välttyvät tehokkaasti. Mikäli loppu olisi ollut niin lohduttoman autenttinen kuin toivoin (eikä kylmän sodan aikaista sanomallisuutta olisi maalattu tapetille), kehuisin tätä entistä enemmän.

Hörzög ( 22.10.2008 23:09)

Ingmar Bergman: Vargtimmen

Dokumentoinnilla leikkimistä aiheesta, joka jo itsessään murtaa dokumentin rajoja. Henkilökuvaus, mutta henkilöstä, joka lopulta särkyy ja katoaa. Elokuva sisäistää faktat ja fiktivisoi kuvat tapahtumista, mutta silti itse varsinainen tarina on abstraktia. Ymmärrystä itse elokuvan päähenkilölle säästellään. Todellisuuden ja fiktion sekoittavaa jne. jne. jne. En tiedä kuinka monta kertaa elokuvan nähnyt, mutta aina se vain joltakin puolelta jää kiehtomaan. Ei suosikkielokuviani Bergmanilta, mutta silti hyvin mysteerinen sekä yhä ymmärrettävä. Jännittävä kuvaus sisäisen ja ulkoisen maailman sekoittumisesta.

Itse leffasta ei ole paljon tarkkoja muistikuvia, mutta erittäin hyvä maku jäi silti. Bergman kyllä osaa unenomaisen ja reaalimaailman rajoja rikkovan tyylin, mutta pahimmillaan heebon elokuvat sietämätöntä patsastelua. Suden hetki kuuluu silti niihin kärkipään tuotantoihin.



Into the Wildistä allekirjoitan tietynlaisen jenkki sentimentaalisuuden ja mustavalkoisuuden, mutta omassa listassa se menee aika korkealle. Peeter von Paakh sanoisi että "hieno kuvaus oravanpyörän riivaaman nykyihmisen pyrkimyksestä palata juurilleen, luontoon. Elokuvassa konkretisoituu kasvu, henkinen matka". Ei olisi väärässä.

spatter ( 23.10.2008 08:24)

Into the Wildistä allekirjoitan tietynlaisen jenkki sentimentaalisuuden ja mustavalkoisuuden, mutta omassa listassa se menee aika korkealle. Peeter von Paakh sanoisi että "hieno kuvaus oravanpyörän riivaaman nykyihmisen pyrkimyksestä palata juurilleen, luontoon. Elokuvassa konkretisoituu kasvu, henkinen matka". Ei olisi väärässä.

En mustavalkoiseksi leffaa sanoisi, vaan itseasiassa jopa päinvastoin. Tarinahan itsessään toimi todella hyvin (lukuunottamatta osaa niistä ihmisistä, joihin päähenkilö matkoillaan törmää), mutta minusta juuri se toteutus hieman pissi. Leffaa olisi voinut hieman minimalisoida siitä eeppisyydestään ja jättää turhat alleviivailut sikseen. Myös pituudesta olisi voinut ottaa aikalailla pois. Kuvauksessakin tuntui, että haluttiin liiakseen esitellä niitä onnistuneita otoksia, sen sijaan että oltais jätetty niistä vain ne oleellisimmat – esimerkiksi se särki minulta muuten niin täydellisen lopetuksen.



Tarina on muuten melko lähellä Werner Herzogin Grizzly Man-dokkaria. En tiiä onko se antanut jonkinlaisia vaikutteita Pennille tuohon omaan filmiinsä (), mutta kun Grizzly Man juuri kuuluu yhdeksi henkilökohtaisista suosikkileffoista, niin siitä on helppo vertailla, mitenkä Penni olisi filmiänsä voinut parantaa. Tietenkin Grizzly Manissä on se ero, että pääosa materiaalista koostuu päähenkilön omista kuvailuista, mutta se minimaalisuus, jonka Herzog on filmiinsä jättänyt, tekee paljon enemmän katsojalle tulkintavaraa. Vaikka tuossa Pennin filmissä osattiinkin näyttää useampi näkökulma, niin Grizzly Manissä on juuri se hieno puoli, että se ei varsinaisesti osoittele niitä seikkoja, kuten Penn.

Hörzög ( 23.10.2008 11:52)

En mustavalkoiseksi leffaa sanoisi, vaan itseasiassa jopa päinvastoin. Tarinahan itsessään toimi todella hyvin (lukuunottamatta osaa niistä ihmisistä, joihin päähenkilö matkoillaan törmää), mutta minusta juuri se toteutus hieman pissi. Leffaa olisi voinut hieman minimalisoida siitä eeppisyydestään ja jättää turhat alleviivailut sikseen. Myös pituudesta olisi voinut ottaa aikalailla pois. Kuvauksessakin tuntui, että haluttiin liiakseen esitellä niitä onnistuneita otoksia, sen sijaan että oltais jätetty niistä vain ne oleellisimmat – esimerkiksi se

Spoileri

loppuun ämpätty kuolinkamppailu

särki minulta muuten niin täydellisen lopetuksen.

Juuri ne päähenkilön tapaamat ihmiset oli vähän turn-off mulle. Aika kärjistettyjä hahmoja. Muuten hienossa elokuvassa olisi voitu rohkeasti kertoa tarinaa ilman näitä liian selkeitä vastakohtia. Olihan se lopun nostatus aika jenkkityyliin korostettu, mutta jotenkin mielestäni toimi hyvin.



Muistuttaa tosiaan Grizzly Man:ia. sekin hieno elokuva.

Katyn ***

Puolalaisia sotatraumoja, ei varmaankaan venäläistä rahoitusta. Hankala saada tällaisesta tositarinasta kovin vetävää.



Tuulen laakson Nausicaä ****½

Olin myyty jo avausjakson aikana, varsin psykedeelit taustat myrkkymeressä. Jospa maestro joskus ottaisi piirroshahmoihin enemmän vaikutteita esim. Heavy Metal ‑lehden linjasta?



Son of Rambow ***+

Laadukasta brittituotantoa.



99 frangia ***

Kuvittelin että lauantain iltapäivän näytöksessä ei olisi niitä huonosti käyttäytyviä pissiksiä... olin niin väärässä. Jotenkin päihdejaksot eivät toimi nappiin, kuten eivät toimineet Blueberryssäkään.



Tulikärpästen hauta ****

DVD-paikkailua sivistyksessä. Kaukana hempeilystä, vaikkei mässäile verellä.



Blood Simple ***½

KAVA-paikkailua sivistyksessä. Monet Coen-elementit ovat paikoillaan heti.



A Complete History of My Sexual Failures ***+

On tässä hetkensä, mutta Viagra-kännisekoilu ei ole se.



Missä luuraa Osama Bin Laden? **½

Jenkkityylin ratkaisut toteutuksessa ymmärtää, mutta ei tässä ole särmää. Jos uutuusleffan esitysaika sunnuntaina piti laittaa keskipäivälle (2 katsojaa,) niin miten Niagaran ainoaan saliin saataisiin mahtumaan Night Visionsin leffoja?

kekkuli ( 26.10.2008 18:19)

Tuulen laakson Nausicaä ****½

Olin myyty jo avausjakson aikana, varsin psykedeelit taustat myrkkymeressä. Jospa maestro joskus ottaisi piirroshahmoihin enemmän vaikutteita esim. Heavy Metal ‑lehden linjasta?

Ai että Nausicaän olisi pitänyt olla joku isotissinen ja über-lihaksikas amazooni? Jep jep. Mutta Heavy Metal ‑yhteyksistä kuitenkin sen verran, että välillä leffa näyttää todella paljon joltain Moebius-tribuutilta, erityisesti juuri taustojen ja joidenkin hahmojen vaatteiden osalta. En kyllä tullut ajatelleeksi asiaa ennen leffan näkemistä suurelta kankaalta, joka pelkistää entisestään jo valmiiksi turhista yksityiskohdista riisutun suunnittelun suoraan Moebius-tasolle. Loputtomia ilmataisteluita olisi kyllä voinut karsia, varsinkin kun niiden juonellinen merkitys ei ollut kovin kummoinen.