Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Juugeli ( 1.2.2009 22:49)

The Night of the Creeps

Amerikkalaiset koulutytöt aiheuttivat krampin tasolle meneviä puistatuksia. kuitenkin kompensoi.

Mel Gibson –

Apocalypto ****



Lainasin kirjastosta tänään DVD:n ja oikein hyvin toimitti!

Häijyä väkivaltaa, orjamarkkinat, uhraukset aurinkojumalalle ja päräyttäviä viidakkoaseita

AnttiO ( 2.2.2009 10:43)

Juugeli ( 1.2.2009 22:49)

David Lynch: Mulholland Drive **

Ei tää vielä kolmannellakaan kerralla uponnut. En vaan käsitä, miten tämä voi olla Lynchin ylistetyimpiä elokuvia, kun Lost Highway on ainakin keskivertokriitikkojen keskuudessa suhteellisen lytätty tapaus. No, ainakin kaveripiiristä ja muistaakseni Elitisteistä löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät LH:n hienouden.

Kyllä minunkin mielestäni LH on Lynchin ehein leffa, vaikka pidän myös MD:stä.

Mulholland Drivehän on Lynchin ehkä jopa paras.

Gran Torino, 2008 (Clint Eastwood) **



Tämä oli pettymys. Odotin syvempää tulkintaa, mutta elokuva jäi kovin vaisuksi ja hengettömäksi. Jotenkin oli saatu realistisesta aiheesta epärealistinen. Clintin hahmo kokonaisuudessaan aika ristiriitainen, välillä vihainen, mutta sitten kuitenkin viha vedettiin viemäristä alas seuraavassa kohtauksessa. Tunnelma yleisesti ihan ok. Pari loistavaa kohtausta, mutta kokonaisuudessa melko kömpelö. Ei missään nimessä Mystic Riverin tai Millon Dollar Babyn tasoinen.



JCVD, 2008 (Mabrouk El Mechri) ***1/2



Tässä kävi taas päinvastoin, ei odotuksia ja tuli positiivinen yllätys. Mielenkiintoinen lähestymistapa Dammen uraan vaikka, sitä nyt ei kovin paljoa leffassa ruodita. Ei siis mikään henkilökuvaus. Dammestahan löytyi sisältä pienoinen näyttelijän poikanen. Muutama katumavakin sieltä irtosi vanhoja aikoja muistellen. Elokuva rullasi eteenpäin melko kivuttomasti. Ei mikään mestariteos, mutta kyllähän sen kertaalleen katseli ja hyvin mielellään.

42.

Werner Herzog: Mein liebster Feind – Klaus Kinski (My Best Fiend ; 25. tunti: Klaus Kinski) (1999) ***½

Hyvä dokumentti jos Kinski kiinnostaa.



43. Werner Herzog: Grizzly Man (2005) ****½

Parhaita dokumentteja mitä on tullut nähtyä.



44. Jason Reitman: Thank You for Smoking (2005) ***½

Hyvä komedia.



45. Elem Klimov: Idi i Smotri (Come and See) (1985) *****

Mahtava elokuva. Hieno painostava äänimaisema ja kuvaus. Eipä mikään muu leffa ole saanut näin hyvin kuvattua sodan epätoivoa ja nihilismiä.

flimtrick ( 5.2.2009 09:13)

AnttiO ( 2.2.2009 10:43)

Juugeli ( 1.2.2009 22:49)

David Lynch: Mulholland Drive **

Ei tää vielä kolmannellakaan kerralla uponnut. En vaan käsitä, miten tämä voi olla Lynchin ylistetyimpiä elokuvia, kun Lost Highway on ainakin keskivertokriitikkojen keskuudessa suhteellisen lytätty tapaus. No, ainakin kaveripiiristä ja muistaakseni Elitisteistä löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät LH:n hienouden.

Kyllä minunkin mielestäni LH on Lynchin ehein leffa, vaikka pidän myös MD:stä.

Mulholland Drivehän on Lynchin ehkä jopa paras.

Näistä neljästä löytynee Lynchin paras, Elefanttimiestä en ole nähnyt:

Lost Highway on sieltä ahdistavimmasta päästä, psykogeeninen fuuga jakanee katsojat. Soundtrackillä paljon muutakin kuin Badalamentia.

Mulholland Drive on yllättävän onnistunut, ottaen huomioon syntyhistoriansa. Ensikatselulla varoittamattakin voi prosessoida loogiset selitykset lähes kaikkeen.

Blue Velvet on tavallaan helppo sulattaa mutta mestariteos se on. Twin Peaks TV-sarjana perillinen.

Eraserhead on totaalisin kokemus, varsinkin elokuvateatterissa ja vieläpä yönäytöksenä.

Jos olisi ihan pakko valita Lynchin paras, niin kallistuisin joko Eraserheadiin tai Blue Velvetiin.

Rookie-tulokas (3+/5)

– hyvää toimintaa ja Eastwood-asennetta.



Transporter (3/5)

– tässä on ihan ok toimintaa, jonka jatko-osa pudottaa pallon.



Transporter 2 (1,5/5)

– kylläpä oli ala-arvoinen leffa, tuli ihan Beverly Hills Kyttä 2:en mieleen erona tietysti, että kyttä 2: en katsoo toisinaan mielellään uudestaan. BHK Bogomill ja Foley ovat kavereita, kuten tässä Transporter1 kyttä ja Frank, onpa kaukaa haettua juonikuviota. Toimintakohtaukset vedetty sen verran yli että tuskin tästä yli yläasteikäinen voi innostua, lisäksi mukana rumaa CGI:tä. Dvd:n ekstroissa tuottaja väittää, että kaikki stuntit tehtiin itse ja vain pikkaisen ehostettiin tietokone-efekteillä. Meinasi nauru päästä, lopun kohtaus jossa suihkari lähtee käsistä on kyllä niin rumaa CGI:tä, että oksat pois. Pisteet lopun tappeluista (taisi eka osan ohjaaja tehdä ne), ja Driver Frank hahmosta joka on hauska.

46.

Sergio Leone: Per un pugno di dollari (A Fistful of Dollars) (1964) ****½

Häpeäkseni olin aikaisemmin nähnyt dollari-trilogiasta vain viimeisen osan.



47. Pierre Morel: Taken (2008) ***½

Mukavan säälimätön ja kovaotteinen päähenkilö ja realistisempaa menoa kuin muissa uusissa toimintaleffoissa, mutta ei tämä muuten eroa muista uudemmista toimintahötöistä tyyliltään, kuten Rambo teki. Olisi kaivannut vielä jotain, mutta olihan tämä silti kovis.



48. Mark Neveldine & Brian Taylor: Crank (2006) ***½

Melkoinen pläjäys. Harmi että välillä toiminta pysähtyy ja ehkä parhaimmat kohdat nähdään jo alkupuolella.



49. Jonas Åkerlund: Spun (2002) ***

Piri toimii, efekti oli kyllä suoraan Requiem For A Dreamistä.



50. Alejandro González Iñárritu: Babel (2006) ***

Meksiko-osiot olivat suurimmaksi osaksi tylsiä ja aika turhia ja Japaniosiot oli melko hatarasti liitetty muihin, muuten aikas hyvä. Arabipojat ja meksikolaiset esitettiin suhteellisen vastuuntunnottomina idiootteina. Brad Pitt veti hyvin.



51. Uwe Boll: Alone In The Dark (2005) *

Ällistyttävän paska. Tara Reid antropologina on varmaan maailman paskimpia roolivalintoja. Päähenkilö on 30 ja silti menneisyydestä löytyy ilmeisen pitkä ura erikoisagenttina, tämän leffan kohdalla se nyt on pienin ongelma. Käsikirjoittajia oli uskomattomat kolme, vaikka ei tästä juonta löydy alun naurettavan tekstiseinän jälkeen.



52. Michael Winterbottom: 24 Hour Party People (2002) ***

Eniten tässä kiinnosti Joy Division, mutta sitä ei ollut paljon. Olihan tämä muutenkin ihan mielenkiintoinen. Kaksi tuntia tuntui vähän pitkitetyltä. Jonkun pitäisi tehdä elokuva Norjan black metal piireistä.



53. Terry Zwigoff: Ghost World (2001) ***½

Turhankin indie.



54. Peter Joseph: Zeitgeist (2007) ***½

Hyvä salaliittoteoriadokumentti. Ykkösosiossa ei kaikki yksityiskohdat pidä paikkaansa, mutta pointti on kuitenkin tosi. Löytyy muitakin virheitä, jotka on tietty dokumentissa aika paha juttu. Mutta herättää tämä paljon ajatuksia, on hyvin tehty ja tuo esiin kiinnostavia yhteyksiä ja mahdollisuuksia, vaikka näitä spekulointeja ei totena pitäisikään.

Namfoodle ( 8.2.2009 21:08)

Jonkun pitäisi tehdä elokuva Norjan black metal piireistä.

http://www.youtube.com/watch?v=_q6ETQGHO8M ?



Edit: siirretty pois hiekkalaatikolta

k-mikko ( 9.2.2009 00:45)

Harley Davidson & Marlboro Man

Ihan hyvä kasaritoiminta. ***

Kerrankin jollakin on edes vähän hajua asioista, vaikka eihän tämä virallisesti kyllä kasaria ole...

Humphrey Bogart ( 8.2.2009 22:15)

k-mikko ( 9.2.2009 00:45)

Harley Davidson & Marlboro Man

Ihan hyvä kasaritoiminta. ***

Kerrankin jollakin on edes vähän hajua asioista, vaikka eihän tämä virallisesti kyllä kasaria ole...

Näköjään meni vuodelle 91.

Jan Nemec: The Party and the Guests ***1/2

Hillittömän absurdi totalitarismin vertauskuva. Tämä kuuluu näihin tapauksiin jossa sisällön piilovittuilut aiheutti elokuvalle vuosikausien esityskiellon kotimaassaan, joka kuului pitkään Neuvostoliiton rautaisen vaikutuspiirin alaisuuteen. Pieni ja vahvasti aikansa ilmapiirin sidoksissa oleva leffa. Suosittelen.



Lauri Törhänen: Raja 1918 *1/2



Tästä, ehkäpä sitten Törhösen parhaasta elokuvasta, jäi mieleeni banaali ja epäuskottava rakkaustarina, aika munaton historiankäsittely ja Risto "se on siinä" Kaskilahden painajasmainen läsnäolo. Varmasti liennytysmielisistä lähtökohdista synnytetty melko puiseva pätkä ei herätä kipeästä aiheesta tunteita. Seuraavaksi noita tapahtumia lähestyy sitten Timo Koivusalo.

Nick Broomfield & Joan Churchill: Juvenile Liaison (1975) +/-

– Ihan asiallista vähemmän asiallisen toiminnan seuraamista.



Nick Broomfiel Biggie & Tupac (2002) -

– Muutamia hienoja kohtauksia ja oivalluksia, mutta mitä ilmeisimmin 1990-luvun paremman puoliskon jenkkirap-sceneen perehtyneenä tämä olisi pitänyt nähdä tuoreeltaan. Toki Broomfield tuo paljon valoa jo elokuvan ilmestyessä pitkään velloneisiin teorioihin, mutta loppua kohden elokuva käy hiukan yksisilmäiseksi palloiluksi ja jopa tylsäksikin.



Nick Broomfield & Joan Churchill: Juvenile Liaison (1990) +/-

– Melko asiallinen pätkä: kaikenlaisia hiihtäjiä sitä ensimmäisen elokuvan lapsista näyttää kasvaneen. Vaikka pakistanilaistytön kohtalo onkin varmasti kaikkein vähiten ensimmäisen elokuvan tapahtumiin liittyvä, se kyllä pisti eniten mietityttämään, miten käsittämätön paikka tämä ellipsoidi on. Silti se on joillekin arkipäivää.



Richard Solarz & Fredrik von Krusenstjerna: Necrobusiness (2008) +/-

– Dokkarin käsittelemä aihe on jo absurdiudessaan sen verran härskiä, että lähes huvittaa. Elokuva itsessään on melko hyvin rakennettu ja erityisesti loppupuolen puolalaisen tuomioistuimen toiminnan seuraaminen on oivallista.



Stanley Kubrick 2001: A Space Odyssey ++

– Ensimmäistä kertaa kankaalta nähtynä trippikohtaukset olivat melkoista nannaa. Kaikan puolin erinomainen elokuva, joka tuntuu toimivan katselukerrasta toiseen.



Ari Folman: Waltz with Bashir +

– Alku on hyvä ja loppu melkein loistava, mutta sillä välillä on paikoitellen vähän sitä sun tätä (esim. rallatukset), joka ei iskenyt minuun tai osoitteli liian suoraan kohti ilmiselvää. Kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen animaatio.



Gennadi Kazarski & Vladimir Tshebotarjov: Amfibiomies (1962) -

– Takaa-ajokohtaus oli mielyttävää katsottavaa, samoin naispääosa. Elokuvan nilkki oli myös hieno mies, jos näin voi sanoa. Jotkin erittäin tylsistyttävät kohtaukset ja loppupuolen melodraaman laimeus laskivat kuitenkin katselukokemuksen arvoa.



James Toback: Fingers +/-

– Keitel vetää roolinsa alusta loppuun sen verran hyvin, että on vaikea sanoa, mitä elokuva olisi ilman herraa. Toimiva kokonaisuus tämä kuitenkin on – hyvää kontrastia pianon "pimputuksen" ja arkiduunin välillä.



Richard Viktorov: Kassiopeian robotit (1975) --

– Olihan tässä hetkensä... Kun ei iske, ei iske – hohhoijaa.



Peter George: Surf Nazis Must Die (1987) --

– Oikeastaan kaikki tausta- ja juonikuviot jäävät irralisiksi. Alussa on maininta maanjäristyksestä, jolla ilmeisesti on tarkoitus perustella virkavallan puuttuminen ja "anarkia". Rannoistakin taistellaan sitten jostain käsittämättömästä syystä. Luulisi, että rannoille ei moni tulisi ryöstettäväksi, jos sivullisiakin lahdataan. Noh, tiedä häntä. Elokuvan pienet hohdon rippeet tulevat maanisesta kostajaeukosta, mutta silti kyseessä on elokuvaksi hyvin heikko esitys.

Cloverfield 3,5/5



Pidin leffasta yllättävän paljon. Sopiva pituus, kotikamera-tyyli kuvaus toimi ja tapahtumat eteni hyvällä tempolla. Näyttelijätkään eivät ehtineet ärsyttää, alussa juuri kun meinas alkaa tylsistyttää niin action alkoi. On se kumma että aina näissä katastrofielokuvissa pitä lähteä pelastamaan jotain tyttöystävää tai poikaa tai jotain... eli hyvin perinteisellä kaavalla mennään mutta kyllä jotenkin vaan Cloverfield voittaa puolelleen ja pitää hyvin otteessaan loppuun asti.



Kasseiopeian Robotit 4/5



Neuvostoelokuvien sarja Orionissa toi kankaalle kunnon camp-henkisen scifileffan. Visuaalisesti aivan huikean hieno leffa oli kyllä täynnä loistavaa dialogia, robotteja, näsäviisaita lapsiastronautteja, hienoa elektronista äänimaailmaa, loistavia asusteita, avaruustanssia ja vaikka mitä muuta hienoa, unohtamatta myöskään yhteiskuntakritiikkiä. Leffa sisälsi oikeastaan kaikkea sitä mitä toivoinkin leffan sisältävän. Aivan mielettömän mahtavaa!!



The Grudge 1,5/5



Olipa huono. Mun mielestä jenkkiversio oli jopa parempi, siihen oli sentään onnistuttu saamaan pari ihan kuumottavaa kohtausta. Tässä ei ollut mitään pelottavaa. Huonoa näyttelyä, alleviivaavaa muka-pelottavaa musiikkia ja äänimaailmaa. Ihme kurkkuääntä pitävä penska oli lähinnä koominen.



Aguirre – Wrath Of God 4,5/5



On joitain ns. elämää suurempia elokuvia missä vaan kaikki palaset jotenkin loksahtaa paikoilleen. Niinkuin tässä. Popol Vuhin maaginen musiikki ja hienot viidakkokuvat on jo sinänsä aivan omaa luokkaansa. Kinski ja muut roolisuoritukset on rautaa. Ihan pieni miinus, mun mielestä Aguirren hulluutta olisi voinut leffan aikana vieläkin hieman korostaa enemmän. Välillä tuntuu että Kinski on aika vähänkin esillä ja rooli jää aika etäiseksi, mikä voi kyllä olla myös tarkoitus. Mutta pientähän se.



If... 3/5



Vähän pettymys. Ihan pätevä satiirinenkin kuvaus englannin koulusysteemistä mutta hieman pitkä kesto ja kuivakkuus vaivasi leffaa. Malcolm McDowellin roolista väkisinkin tuli mieleen Kellopeliappelsiini vaikka tää onkin tehty aikaisemmin.



Rambo IV 3/5



Ihan hyvä oli Rambo nelonen. Sopiva pituus ja asiaan mentiin tarpeeksi nopeesti. Onneksi mäiskettä oli kuitenkin maltettu säästää loppuun ja vaikka juoni oli vaan muodollinen ja hieman väkinäisesti kasattu niin silti Stallonen ohjaus oli toimivaa. Miinusta efekteistä mitkä oli todella huonoja. Kaikki irtojäsenien lentely ja pommien räjähtäminen oli ihan käsittämättömän huonosti tehty, leffa muuttui aina noissa hetkissä tietokonepeliksi. No joku ehkä tykkää, minä en.



The Girl Who New Too Much aka La Ragazza che sapeva troppo 3,5/5



Hieno trilleri Bavalta. Parhaita alkupään Bava leffoja mitä oon nähnyt. Hieno mustavalkokuvaus ja juonikin toimi hyvin joitain pieniä typeryyksiä lukuunottamatta. Kertojaääni myös hieman ärsytti paikoitellen. Mutta leffan ansiot lepää kyllä eniten kuvallisessa ilmaisussa ja tunnelmassa. Varsinkin alun murhajakso Rooman yössä oli kyllä todellista kuvauksen, tunnelman ja äänen juhlaa.Yksi hienoimpia murhakohtauksia mitä olen nähnyt. Hauska yhteensattuma, juuri jouluna sattui mummolan vintiltä käteen Agatha Christien kirja joka kertoo ABC murhaajasta. Erittäin hyvä kirja ja onkin selkeästi innoittanut leffan käsikirjoitusta.