Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Namfoodle ( 4.5.2009 16:38)

Huhtikuun viimeiset:



104. Godfrey Reggio: Koyaanisqatsi (1982) ****

Philip Glassin loistavat musiikit. Hieno leffa.

Koyaanisqatsi on ihan parasta! Täydellisen päräyttävä kokemus. Tän kun näkis joskus kankaalta. Orion vinkki!!

Andrei Zvyagintsev: Vozvrashcheniye

Todella hieno kokonaisuus, mutta taisin kuitenkin odottaa elokuvalta hieman liikaa ja loppua kohti jäi pienoinen pettymys – tosin tämä todellakin johtui ehkä siitä, että odotin melkeinpä jotain Tarkovskyn tasoista elokuvaa. Dokumentaristisen toteava ja rehellinen elokuva, mutta silti samaan aikaan syvän surrealistinen.



Henri-Georges Clouzot: Le salaire de la peur

Nihilistisen likainen ja brutaali. Ehkä hienoisen rypevä, mutta ei huonolla tavalla. Tyyllikäs elokuva.



Agnès Varda: Cléo de 5 à 7

En ole paljoa osannut innostua näistä Ranskan uuden aallon filmeistä, mutta tämä oli kyllä varsin mukava. Totta kai tässäkin piti aina enenevissä määrin ilmentyä sitä päämäärätöntä eksistentialismia ja blaablaablaa, mutta kuvaustapa onnistui välillä olemaan henkilökohtaisesti niin mielenkiintoista, etteipä tuo haitannut. Saattanee jopa toisella katselukerralla olla entistä parempi.



Jacques Rivette: Paris nous appartient

Eksistentialistista päämäärättömyyttä potenssiin kymmenen. Tai ehkä tässä haluttiinkin havainnollistaa suhteellisuusteoriaa – tää vain jatku ja jatku. Pari ihan kivaa kohtausta... muistaakseni.



Jafar Panahi: Badkonake sefid

En tiedä, mikä näissä Panahin leffoissa jaksaa lumota, mutta jokin niissä vain vetää puoleensa. Erittäin hieno tekele.



Pierre Morel: Taken

Olikin taas pitkästä aikaa elokuva, jonka jaksoi katsoa heti seuraavana päivänä uudelleen. Suoraviivaisen tinkimätön asenne tekee filmistä tyylikkään synkän ja rujon, mutta mukana on myös aika omaleimaistakin menoa. Tuli jokseenkin mieleen tää Casino Royale, mutta ei nyt samanlainen napakymppi onnistune olemaan, vaikka lähelle päästään. Ehkä tuo elokuvan suoraviivaisuus, joka ei sisällä mitään ylimääräistä, sai hieman toivomaan, että elokuva pysyisi myös todellisen uskottavana toimintarymistelynä, mutta noh... aika helpostihan tuon antaa tälle anteeksi.



Barry Shear: Across 110th Street

Oli taas hieman kovemmat odotukset ja jotain tuntui puuttuvan. Pitänee katsoa tässä piakkoin uusiksi. Hieno loppu.



Marcus Adams: The Marksman

Mitä pitemmälle tätä seuraa, niin sitä absurdimpi fiilis tulee. Täähän toimis aika hyvin tommosena surrealistisena elokuvana.



Lucile Hadzihalilovic: Innocence

Toisaalta juu, mutta sitten toisaalta taas ei. Tässä tunnuttiin hieman menevän turhan moneen suuntaan, eikä tällä alleviivatun mysteerisellä fiilistelyllä nyt oikein minuun purtu. Tuntui hieman kuin oltais haettu välillä toista juttua ja sitten taas välillä toista, mutta sitten kuitenkin pysyttiin vain siinä ihan perusteemassa läpi elokuvan, eikä varsinaisesti päädytty mihinkään mullistavaan. Kyllähän tää vertauskuvallisena elokuvana oli varsin tyylikäs, mutta jotenkin sitten turhan steriili kokemus kuiteskin.



Erik Smith Meyer: Svidd Neger

Tämmönen aika mukava fiilistely-elokuva. Mitäpäs tästä nyt sanoisi. Katsoin ehkä enimmäkseen vain komediana, mutta sellaisena tuntui juuri erittäin tyydyttävältä kokemukselta.



Kinji Fukasaku: Jingi naki tatakai

Kokonaisuutena oikein mielenkiintoinen, vaikkakin taidan tarvita toisen katselukerran, kun tuntuu etten kaikkea nyt sisäistänyt. Eka puolisko tuntui jotenkin huomattavasti helpommalta lähestyä, mutta loppupuolella hommien monimutkaistuminen tuntui sitten jotenkin siltä, että leffan yleisilmekin muuttui toiseksi; päähenkilö jäi hieman taka-alalle ja hahmojen henkilökohtaisten suhteiden välille tuli yht'äkkiä bisnes jokseenkin korostetummin. Filmiä olisi voinut lienee pidentää hieman "eeppisemmäksi" tjtn.



Don Siegel: The Killers

Aina yhtä mainio.

Hörzög ( 9.5.2009 14:51)

Kinji Fukasaku: Jingi naki tatakai

[...]

Filmiä olisi voinut lienee pidentää hieman "eeppisemmäksi" tjtn.

Kai tiedät että tämä on osa 1/5?

Spiritual Boxer ( 9.5.2009 16:19)

Hörzög ( 9.5.2009 14:51)

Kinji Fukasaku: Jingi naki tatakai

[...]

Filmiä olisi voinut lienee pidentää hieman "eeppisemmäksi" tjtn.

Kai tiedät että tämä on osa 1/5?

Tiedän, mutta ajattelin etenkin tämän ekan osan kuiteskin sillein itsenäiseksi elokuvaksi, että seuraavissa osissa siirryttäisiin sitten vain uusiin kuvioihin. Mutta en tosiaan tullut noita muita osia nyt tuossa huomioineeksi.

Campbell: Nimeni on Bruce (2008) ***



B-leffaa sekä hyvässä että huonossa, kukin päätelkööt mitä se henk.koht. tarkoittaa. Huumori oli paikoin ihan kohdallaan, mutta paikoin aika spedeä; Campbellille kuitenkin hatunnosto itsensä aika sumeilemattomasta halventamisesta. Muistutti aika paljon Bubba Ho-Tepia ja oudosti Ready to Rumblea (se oli se asuntovaunu..). Olisi tästä aiheesta paljon enemmänkin saanut irti, mutta leppoisa katselutuokio anyways. Ja Grace Thorsen on MILF, huh huh! Yksistään vahva syy katsoa tämä.



Green: Pineapple Express (2008) ****



Huumori jatkaa samalla laatulinjalla kuin Superbad, mutta kaikki tuntuu tällä kertaa liittyvän pilveen. Vaikka en itse harrasta, niin jatkuva hörähtely oli kyllä päällä koko leffan ajan ja muutamaan otteeseen tuli ihan vesi silmistä. Aika pitkä, ainakin aiheen yksipuolisuuteen nähden, mutta en voi väittää tylsistyneeni.



Miike: Audition (1999) ****



Olihan tämä erinomainen kauhuleffa. Jos linjan on oltava torturepainotteinen, niin tässäpä prototyyppi sen tyylikkäälle toteutukselle. Yritin tätä joskus vuosia sitten vitun väsyneenä vahdata telkusta tietämättä oikein mitään etukäteen ja luovutin ekan puolen tunnin jälkeen. Tokihan lopun käänteet olisivat iskeneet kovempaa ilman odotuksia, mutta toimi se näinkin päin. Hienoa havaita että Miikeltä löytyy hyviäkin leffoja; pidin Imprintistä, mutta vihasin Ichiä.



Sundstrom: American Ninja 3 (1989)



Ei tätä pysty tähdittämään; en ole luonut samanlaista erillisasteikkoa kuin Seagaleille. No, huonohan tämä oli, erittäin huono. Mutta viihtyisä, katsomisen arvoinen jo pelkästään Waspin Blackie Lawlessia muistuttavan ninjaeukon takia ja sen kohtauksen jossa Jackson .



Eastwood: Gran Torino (2008) ****



Helvetin hyvä. Tykkäsin erittäin paljon niistä hienovaraisista viitteistä Clintin western-menneisyyteen ja tarinan kuljetuksesta yleensäkin. Jos se oli näyttelijältä tässä, niin hieno loppu ja muisto jää.

Hörzög ( 9.5.2009 14:51)

Agnès Varda: Cléo de 5 à 7

En ole paljoa osannut innostua näistä Ranskan uuden aallon filmeistä, mutta tämä oli kyllä varsin mukava. Totta kai tässäkin piti aina enenevissä määrin ilmentyä sitä päämäärätöntä eksistentialismia ja blaablaablaa, mutta kuvaustapa onnistui välillä olemaan henkilökohtaisesti niin mielenkiintoista, etteipä tuo haitannut. Saattanee jopa toisella katselukerralla olla entistä parempi.

Mun mielestä tämä taas ei todellakaan kuulu uuden aallon parhaimmistoon ja olikin suuri pettymys. Väärällä tavalla vieraannuttava ja paikoitellen aika puuduttavakin kokemus. Ei huono mutta ei kovin hyväkään. Kyllä tässä hetkensä silti oli.

flimtrick ( 9.5.2009 23:51)

Hörzög ( 9.5.2009 14:51)

Agnès Varda: Cléo de 5 à 7

En ole paljoa osannut innostua näistä Ranskan uuden aallon filmeistä, mutta tämä oli kyllä varsin mukava. Totta kai tässäkin piti aina enenevissä määrin ilmentyä sitä päämäärätöntä eksistentialismia ja blaablaablaa, mutta kuvaustapa onnistui välillä olemaan henkilökohtaisesti niin mielenkiintoista, etteipä tuo haitannut. Saattanee jopa toisella katselukerralla olla entistä parempi.

Mun mielestä tämä taas ei todellakaan kuulu uuden aallon parhaimmistoon ja olikin suuri pettymys. Väärällä tavalla vieraannuttava ja paikoitellen aika puuduttavakin kokemus. Ei huono mutta ei kovin hyväkään. Kyllä tässä hetkensä silti oli.

En minäkään tätä nyt uuden aallon parhaimmistoon kyllä laskisi.

Jim Jarmusch:

Night on Earth ***½

Dead Man ****

Nää oli aikalailla yhtä hyviä kuin muistin. DM vaeltelee vähän päämäärättä keskivaiheilla, alun pohjustus ehkä koko leffan parasta antia.



David O. Russell: Three Kings ****

Pitkästä aikaa uudestaan. Aika hyvin pysyy kokoajan tarinan horisontti näkyvissä, vaikka tunnelmat vaihtuu alinomaan.



Milos Forman: Man on the Moon ***½

Täähän oli vähän parempi kuin muistin. Vaikka biopicin perisynnit on vahvasti läsnä, jo näin omalaatuinen kaveri takaa onnistuneen leffan, kunhan se päätyy osaaviin käsiin. Ja Formanillahan sellaiset kädet ovat.



Ja tuonne elitistipuolen Gran Torino-keskusteluun, vihdoinkin! Ihmettelin, että miten helvetissä tuosta kaikki muka tykkää, mutta Tohka sentään tajusi asian oikean laidan. Taas näitä elokuvia, jossa hahmot on vain teemaan valjastettuja välineitä ja juuri yksikään niistä ei tuntunut oikealta ihmiseltä. Vaikka nyt joku Crash olikin suunnilleen yhtä hienovarainen sanomansa kanssa, siinä sentään tunsi katselevansa jotakuinkin uskottavia tyyppejä.

Juugeli ( 11.5.2009 16:21)

Ja tuonne elitistipuolen Gran Torino-keskusteluun, vihdoinkin! Ihmettelin, että miten helvetissä tuosta kaikki muka tykkää, mutta Tohka sentään tajusi asian oikean laidan. Taas näitä elokuvia, jossa hahmot on vain teemaan valjastettuja välineitä ja juuri yksikään niistä ei tuntunut oikealta ihmiseltä. Vaikka nyt joku Crash olikin suunnilleen yhtä hienovarainen sanomansa kanssa, siinä sentään tunsi katselevansa jotakuinkin uskottavia tyyppejä.

Niin siis Crash ihan oikeasti käsitteli rasismia ja kyseessä on yksi kautta aikojen huonoimmista elokuvista, mutta mistä ihmeestä te keksitte, että Gran Torinossa käsitellään rasismia sekuntin vertaa? Mistä ihmeestä jengi on saanut päähänsä, että Clintin hahmo oli rasisti tai ylipäätään, että koko elokuvalla oli mitään tekemistä asian kanssa. Menee aina hermot, kun joku selittää Gran Torinosta ja alkaa lässyttää rasismista. Ihan sama kuin Hulk käsitteli vaikeaa isäsuhdetta. Helvetin Helena Yläset.

American History X käsittelee asiaa toki ja päin persettä, mutta on mestariteos verrattuna Crashiin.

Inland Empire

Lieneekö Lynchin heikoin. Ihan hauska leikki kyllä: Saa katsojan sanomaan eri kohtauksissa "tää on nyt sitä leffaa" aivan kuin se muu ei olisi. Hämätään siis sotkemalla "todellisuus" (=itse leffa) elokuvan sisällä itse asiassa kahteen elokuvaan ja siihen päälle vielä vanhaan taruun ja jopa vielä edellisen elokuvan kuvauksiin... Jos tuosta mitään nyt tajusitte. Tämä kerrotaan alleviivaten elokuvan lopussa:







Hollywoodin ja pinnallisuuden kriittiki on vain jotenkin lätkäistynä päälle. Ei ihan yhtä pahaa katsojan persenaintia kuin Mulholland ja Lost Highway, mutta molempien tarinat olivat huomattavasti parempia. Näin kokeelliseksi jutuksi aivan liian pitkä ja sisältö höntti.



Lukewarm kirjoitti:

"Kokonaisuudessaan tarina ehkä meni musta (ekan katsomisen perusteella) jotenkin niin, että Laura Dern (tai sitten se puolalainen horo) on joutunut kotiväkivallan uhriksi ehkä mustasukkaisuuden takia... poika kuolee? -> huoraamaan kadulle. Joku starba käy pokaamassa ja yhtäkkiä luulee pääsevänsä rikkaisiin naimisiin. Ja lopulta starban vaimo tappaa mustasukkaisuudesta? Öö, ehkä jotain sinne päin. En jaksa katsoa uudestaan ainakaan ihan heti."

108.

Mark Goldblatt: The Punisher (1989) ***



109. Chris Fisher: S. Darko (2009) *

Järjetöntä paskaa, muka Donnie Darkon jatko-osa. Ero on suurempi kuin American Psycholla ja sen, myöskin suoraan videolla tuotetulla, "jatko-osalla".



110. Neil Marshall: Doomsday (2008) ***½

Harvinaisen rehellistä roskaviihdettä, eihän tästä voi olla pitämättä.



111. Alfred Hitchcock: Vertigo (1958) ****

Monet Hitchcockin leffoista jääneet aukoiksi leffasivistykseeni, nyt on yksi paikattu.



112. Spike Jonze: Adaptation. (2002) ****

Hyvin nokkela.



113. Quentin Tarantino: Reservoir Dogs (1992) *****

Kolmas kerta.



114. Spike Lee: 25th Hour (2002) ***½



115. Sergio Leone: Giù la testa (Duck, You Sucker/Fistful of Dynamite) ****½

Erittäin kovis.

Asswipe ( 12.5.2009 09:49)

Juugeli ( 11.5.2009 16:21)

Ja tuonne elitistipuolen Gran Torino-keskusteluun, vihdoinkin! Ihmettelin, että miten helvetissä tuosta kaikki muka tykkää, mutta Tohka sentään tajusi asian oikean laidan. Taas näitä elokuvia, jossa hahmot on vain teemaan valjastettuja välineitä ja juuri yksikään niistä ei tuntunut oikealta ihmiseltä. Vaikka nyt joku Crash olikin suunnilleen yhtä hienovarainen sanomansa kanssa, siinä sentään tunsi katselevansa jotakuinkin uskottavia tyyppejä.

Niin siis Crash ihan oikeasti käsitteli rasismia ja kyseessä on yksi kautta aikojen huonoimmista elokuvista, mutta mistä ihmeestä te keksitte, että Gran Torinossa käsitellään rasismia sekuntin vertaa? Mistä ihmeestä jengi on saanut päähänsä, että Clintin hahmo oli rasisti tai ylipäätään, että koko elokuvalla oli mitään tekemistä asian kanssa. Menee aina hermot, kun joku selittää Gran Torinosta ja alkaa lässyttää rasismista. Ihan sama kuin Hulk käsitteli vaikeaa isäsuhdetta. Helvetin Helena Yläset.

American History X käsittelee asiaa toki ja päin persettä, mutta on mestariteos verrattuna Crashiin.

Jaa-a. Ihan vaikka kyseisen elokuvan katsomalla keksin, että Gran Torinossa käsitellään rasismia sekuntin vertaa. Löytyyhän siitä nyt tietenkin muutakin sisältöä toisin ehkä kuin yksioikoisesta Crashista. Silti Crash onnistui vakuuttamaan minut paljon paremmin, vaikka onkin leffana aika vasara. Mutta kyllä minä ainakin koin muiden asioiden lisäksi GT:n kertovan myös rasismista, siinä missä vaikka joku Fight Club kertoo ihmisen laumamentaliteetista.



Hulkista en mene sanomaan mitään, en oo nähny.

Kevin Reynolds – The Count of Monte Cristo *½



James Caviezel roolissaan aika ärsyttävä ja muutenkin kreivistä muovattiin liian kiltti. Tarinaa kuljetettiin eteenpäin hirveällä kiireellä, samalla yksinkertaistaen sitä saippuasarjamaiseksi höpönlöpöksi. "God will give me justice" ‑fraasin alleviivaus kohosi urpouteen uskomattomaan, kun se kaiverrus piti näyttää vielä lopussa nolosti viimeisenä kuvana. Huh huh mitä paskaa. Ei edes kovin viihdyttävää sellaista. Silti oli jotenkin helppo katsoa ja siitä pisteet.

Parker: Angel Heart (1987) ***



Katsottava perusdekkari sinänsä ihan toimivilla voodoomausteilla. Ei tämä silti minuun iskenyt niin kovaa; muistelin paremmaksi. Loppu toi vähän eroavaisuutta, mutta alkaa tänä päivänä olla niin käytetty ja tyypillinen että ei vaan voi innostua. Rourke ja De Niro olivat kyllä hyviä.



Howard: Enkelit ja Demonit (2009) **



Brownin kirja ei edes ollut mitenkään erityisen tulenarka tahi järisyttävä perusjännäri, joten vaatii jo pientä taitoa adaptoida siitä näin laimeata hömppää. Leffa hienosääti joitain kirjan hölmöjä käänteitä mutta myös dumasi tai jätti kokonaan pois sen olennaisimpia juttuja. Etenkin muslimipahiksen muutos persoonattomaksi perusjampaksi oli poliittisen korrektiuden nauruvoitto. Ajattelin jo Da Vinci-Koodin aikaan että E&D olisi helpompi tehdä toimivaksi leffaksi, mutta näköjään sekin on ylivoimaista. Katsoihan tämän, mutta ei helvetti. Tekisi nyt joku vaikkapa Helvetin Piireistä kunnollisen leffan.



Hood: X-Men Origins: Wolverine (2009) * 1/2



Ihan samat mokat kuin X-Menin jatkoissakin; näyttävää ja hengetöntä videopeliactionia ja vitusti hahmoja, joilla ei ollut muuta tekoa kuin näyttää supervoima ja hävitä. En ole sarjakuvien asiantuntija, mutta silti jäi vahva tunne että nyt pikakelattiin ihan hirveätä vauhtia ja haaskattiin mm. Deadpoolin ja Gambitin hyvät hahmot. Jackman oli kyllä roolinsa näköinen ja oloinen ja etenkin Schreiber omi sellaisella keveydellä Sabretoothin roolin että on pakko nostaa hattua. Uhkaavuus välittyi, vaikka mies astui Tyler Manen valtaviin saappaisiin. Kässäri olisi saanut keskittyä näihin.



Levine: All the Boys Love Mandy Lane (2006) ****



Toinen katselu ja parani vain entisestään. Nyt kun loppukäänteet olivat tiedossa, Näinä päivinä on jo pieni ihme nähdä oikeasti hyvä slasher, joka ei ole remake ja joka tuo jotain uutta ja piristävää genreen.



Tsuruta: Ringu 0: Bâsudei (2000) **



Jo oletusarvoisesti vituttaa kaikki hemmetin selitys-prequelit kauhuleffoihin, joissa karmivuuden tulisi perustua nimenomaan selittämättömään kauhuun. Mutta tässä ei tuntunut edes olevan mitään tolkkua tarinan kannalta. Pari lyhyttä kohtausta henkivät vielä Ringu-vibaa, mutta melko paska noin muuten.

nekro ( 20.5.2009 11:18)

Kevin Reynolds – The Count of Monte Cristo *½



James Caviezel roolissaan aika ärsyttävä ja muutenkin kreivistä muovattiin liian kiltti. Tarinaa kuljetettiin eteenpäin hirveällä kiireellä, samalla yksinkertaistaen sitä saippuasarjamaiseksi höpönlöpöksi. "God will give me justice" ‑fraasin alleviivaus kohosi urpouteen uskomattomaan, kun se kaiverrus piti näyttää vielä lopussa nolosti viimeisenä kuvana. Huh huh mitä paskaa. Ei edes kovin viihdyttävää sellaista. Silti oli jotenkin helppo katsoa ja siitä pisteet.

Pöh, täähän on hyvä! ****