Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Ki-duk Kim: 3-Iron

Kaunis ja paikoitellen melko oivaltava filmihän tämä on, mutta jokin kyseisen ohjaajan leffoissa maistuu aina hieman populaariselta, ettei täysin uskalla innostua. Mm. päähenkilöiden jatkuva puhumattomuus alkoi pitemmän päälle tuntua jo turhan itsetarkoitukselliselta ja loppuun aseteltu teksti taas turhan alleviivaavalta.



Enzo G. Castellari: Keoma

Mun oli harvinaisen vaikea asennoitua tähän filmiin, kun välillä oli todella tyylikkään näköistä ja välillä taas turhankin camp. Kova, kova.



Jean-Luc Godard: Une femme est une femme

Tämä olikin taas varsin mukiin menevä filmi Godardilta. Tommonen kepeän humoristinen eteneminen tuntu varsin mukavalta, eikä ne Godardille ominaiset, intellektuellit kikkailut ärsyttäneet yhtä paljon kuin yleensä. Paikoitellen hyvinkin kivan näköinen.



Frank Capra: Mr. Deeds Goes to Town

Gary Cooperin roolisuoritus oli melkoisen metka. Alussa vaikutti hieman lupaavammalta, mutta loppupuolella menikin sitten jo hieman yli tämä amerikkalaisuus, johon vielä pistettiin päälle turhan itsestään selviä väläyttelyjä.



James Cameron: Aliens

Aina yhtä hyvä, mutta silti häviää ekalle ja kolmannelle.

74.

Peyton Reed: Yes Man (2008) **½



75. Iain Softley: Inkheart (2008) *½

Brendan Fraser on huono näyttelijä.



76. George Roy Hill: The Sting (1973) ****½

Matteo Garrone: Gomorra +

Hyvä elokuva, ja sen jälkeisten fiilisten +-arvosana on todennäköisesti liian huono. Toiseen kertaan tämä pitää joksus katsoa. Todella toimiva kuvaus "arkipäivästä", mutta siinä se vaikeus piilekiin. Elokuva tuntui väärällä tavalla välinpitämättömältä (siihen toinen katselukerta auttanee). Kuvaus ja kerronta ovat hyvin hallussa.



Larry Charles: Religulous -

Mark Tonderai: Hush +/-

Mabrouk El Mechri: JCVD +

D'Urville Martin: Disco 9000 -

Al Adamson: Swastika Savages +/-

Dennis Iliadis: The Last House on the Left (remakena jotain --) +/-

Jon Hart & Matthew Kaufman: American Swing +/-

Sergio Corbucci: Moving Target +

George A. Romero: Martin +

José Mojica Marins: Encarnação do Demônio +

Theodore Gershuny: Sugar Cookies -

Fan Ho: Adventure in Denmark +/-

Joseph Sargent:

Colossus: The Forbin Project – Ihan hauskaa, joskin melko epärealistista AI-satua. 60-lukuinen visio huipputekniikasta sen aikaisessa ympäristössä hymyilyttää leveästi. **



Donald Cammell: Demon Seed – Toinen vastaava koneiden kapinointi-iloittelu. Synkempi kuin Colossus, mutta ei maailaile niin suuren luokan apokalyptiaa ilmoille ja on näin ollen uskottavampi, jos käsitteestä voidaan näiden leffojen kohdalla edes puhua. ***



Tom Shankland: The Children – Melko rankka mysteeri maailmanlopun fiiliksistä ydinperheen sisällä. Hahmot rakennetaan uskottaviksi ja lapsetkin nostattavat hiuskarvoja pystyyn. Se jokin kokonaisuudesta kuitenkin puuttuu. ***



James Watkins: Eden Lake – Iski todella rankasti. Hahmoista todella välitti ja vastaavasti pahiksilta olisin halunnut henkilökohtaisesti repiä sydämet irti. Kyllä britit ymmärtää rankistelun päälle. ****



Enzo G. Castellari: The Last Jaws – Sympaattinen ja viihdearvoiltaan parempi kuin kaikki Jaws-jatko-osat yhteensä. Kyllä nautin ja nauroin. ***



John Cardos: Night Shadows – Helvetin tylsää... *



David Schmoeller: Netherworld – Vielä helvetisti tylsempää... *



James K. Shea: Planet of Dinosaurs – Loistava aina silloin kun ruudussa oli muovailuvahadinoja, vaivaannuttava ja naurettava silloin kun ruudussa oli vain kammottavia "näyttelijöitä". **



Michael Cohn: Snow White: A Tale of Terror – Paljon huonompi mitä muistin. Kyllä tämän ihan koko perhe voisi katsoa. **

Chan: Project A (1983) *** 1/2



Juoni tarpeetonta huttua, pääosassa stuntit ja mätkintä jota tehdessä on varmasti läski tummunut. Ai helvetti. Vanhemmat Jackiet eivät ole itselleni kovin tuttuja, mutta energiataso oli heti roimasti korkeampi kuin Hollywood-kamassa. Komedia oli pölhöä, mutta enimmäkseen toimivaa.



Bean: The Believer (2001) ****



Näkemistäni natsidraamoista ehdottomasti parhaiten aihettaan käsittelevä. American History X on ehkä elokuvana vaikuttavammin tehty, mutta sortuu paikoin hieman hölmöihin ja helppoihin käänteisiin. Tämä pysyi yllättävän objektiivisena kautta linjan ja herätti ajatuksia.



Gunn: Slither (2006) ***



Ihan hauska pastissi Night of the Creepsin tyylisistä gorekauhukomedioista, mutta se varsinainen oma juttu oli vähän kateissa. On näitä parempiakin. Vammainen huumori kuitenkin ilahdutti paikoin kovasti.



Scott: Isku Mogadishuun (2001) *** 1/2



Jotenkin olin kartellut tämän katselua Bruckheimer-kytkösten takia, mutta oli ilahduttavaa huomata että leffa olikin varsin tyly, konstailematon ja onnistunut. Amerikka-paasaus pysyi suurelta osin vakan alla, josta plussaa. Näyttelijöiden ja hahmojen erottaminen räiskeen lomassa toisistaan oli paikoin aika työlästä; tietynlaisten sotaelokuvien perusongelma kai tämäkin. Kirjaston paskakuntoinen levy tosin haittasi katselua jo ennestään.



Burr: Leatherface – Texas Chainsaw Massacre 3 (1990) ***



No nih, kaikki TCM-jatkot vihdoin katsottuna. Huomattava parannus umpisurkeaan kakkoseen; alkuperäistä lähellä ei tietenkään käydä, mutta itsessään ihan hyvä slasherpätkä. Katsottuani extradokkarit oli pakko olla vähän armeliaampi muutamien tökkivien käänteiden ja hölmön lopun kanssa; jos tuottajat eivät olisi kusseet lopputulosta tämä olisi voinut olla mainio. Viggo Mortensen osasi homman jo uransa alussa ja Ken Foree toimii tietty aina. Siltikin '03-remake ja sen prequel ovat yhä ne parhaat jatkot tässä franchisessa.

AnttiO ( 8.4.2009 16:42)

Scott: Isku Mogadishuun (2001) *** 1/2



Jotenkin olin kartellut tämän katselua Bruckheimer-kytkösten takia, mutta oli ilahduttavaa huomata että leffa olikin varsin tyly, konstailematon ja onnistunut. Amerikka-paasaus pysyi suurelta osin vakan alla, josta plussaa. Näyttelijöiden ja hahmojen erottaminen räiskeen lomassa toisistaan oli paikoin aika työlästä; tietynlaisten sotaelokuvien perusongelma kai tämäkin. Kirjaston paskakuntoinen levy tosin haittasi katselua jo ennestään.

Monet tätä tuntuvat haukkuvan, mutta kyllä IM on aika helvetin hyvä leffa huolimatta urpokliseisistä perustyypeistä. Prukkeiheimeri osaa kyllä asiansa hyvien ohjaajien kanssa.

77.

Kevin Smith: Jay and Silent Bob Strike Back (2001) *½

Väsynyttä läppää. Huonompi kuin Zack and Miri Make a Porno elikkäs Smithin paskin leffa.



78. Kevin Smith: Chasing Amy (1997) ***½

Paljon parempaa.



79. Frank Miller: The Spirit (2008) *½

Ei, pysy Miller siellä sarjakuvissa.

80.

Frank Coraci: Around the World in 80 Days (2004) **



81. W.D. Richter: The Adventures of Buckaroo Banzai Across the 8th Dimension (1984) ***

Kummallista ja viihdyttävää.



82. Steve Miner: Warlock (1989) ***



83. Yoshihiro Nishimura: Tôkyô zankoku keisatsu (Tokyo Gore Police) **

No olipa tökerö, suurin osa gore-efekteistä mukaan lukien.



84. Martin Rosen: Watership Down (1978) ***½



85. Larry Charles: Religulous (2008) **½

Osittain hyvää komediaa, osittain huonoa dokumenttia.



86. Peter Joseph: Zeitgeist: Addendum (2008) ****

Parempi kuin ensimmäinen. Voisi olla tieteellisempi, mutta pointti on tosi, aika viihdyttävä ja pistää ajattelemaan.



87. Jason Friedberg & Aaron Seltzer: Epic Movie (2007) *

En itsekään tiedä mitä ajattelin...

Fritz Lang: M

Mainio, totta kai.



The Wiren 2. kausi

Ekaan kauteen verrattuna hieman epäuskottavampia juttuja, mutta ei niin monia että haittaisi. Kuitenkin yleisrakenteeltaan taas rautaa. Tähän asti sanoisin, että Deadwoodin lisäksi 2000-luvun tv-sarjoista ehdoton suosikkini.



Howard McCain: Outlander

Mitäpäs tähän nyt sanoisi. Ylimaallisesta hölmöydestään huolimatta aika viihdyttävä ja jännä, mutta tämä taisikin onnistua pääosin vain vahingossa.



George P. Cosmatos: Leviathan

Say ahhhhh, motherfucker!



Richard Fleischer: Soylent Green

Muistin, että ois ollu jännempi, mutta vähän tympeä tämä nyt loppujen lopuksi oli.



Sam Peckinpah: The Getaway

Peckinpahin parhaita.



Sam Peckinpah: Bring me the head of Alfredo Garcia

– ,, -



Wong Kar-Wai: Ashes of Time (1994)

Vaikka sisältääkin välillä Waille tyypillisen ärsyttäviä kikkailuja, niin yleisfiilikseltään harvinaisen lumoava tekele.

88.

David Wain: [Role Models (2008) ***½

Yllärihyvä.



89. Steven Spielberg: E.T.: The Extra-Terrestrial (1982) **½

Edellisestä kerrasta jotain kymmenen vuotta, nostalgian voimalla katsoin. Kaksi tuntia oli liikaa, muutenkin aika hidas, mutta ihan hyvä tällaseksi perheleffaksi.



90. Larry Charles: Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan (2006) ***

Toinen kerta, edelleen ihan hauska, mutta vitsi vanhenee nopeasti.



91. Heidi Ewing & Rachel Grady: Jesus Camp (2006) ***½

Hyvä dokumentti. Uskomatonta aivopesua kyllä.



92. Judd Apatow: The 40 Year Old Virgin (2005) ***

Mainio komedia, turhan pitkä.



93. Greg Mottola: Superbad (2007) ***½



94. Mitchell Lichtenstein: Teeth (2007) ***



95. Judd Apatow: Knocked Up (2007) ***

Lisää Apatowia, samaa linjaa.



96. Andrew Currie: Fido (2007) ***½

Paras zombileffa vuosiin. Mainiota 50-luku satiiria.



97. Brad Bird: The Incredibles (2004) ***½

Uusintakatselu.



98. Sean Anders: Sex Drive (2008) **



99. Justin Lin: Better Luck Tomorrow (2002) ***



100. Guillermo del Toro: El laberinto del fauno (2006) ****

Toinen kerta.

Samana yönä putkeen:

James Cox: Wonderland +/-

Onhan tässä melko toimivaa sekoilua, mutta elokuva on loppupeleissä hiukan hajuton ja mauton eli vähän liian valtavirtamainen.



Dennis Donnelly: The Toolbox Murders -

Ennen loppupuolen älytöntä mielisairaiden perhedraamaa elokuva on todella lattea paria lahtausta lukuun ottamatta. Jos teos olisi tiivistetty kestoltaan puoleen olisi aineksia ollut paljon pidemmälle.



Brian Yuzna: Society +

Tätä katsellessa riitti mielenkiintoa loppuun asti, vaikka tosin ihan viimeiset hetket lässähtävät. Yllättävän hyvin toimi hieman kepeämpi lähestymistapa kehon muodonmuutoksiin, kun niistä tulee itselläni ensimmäisenä mieleen Videodrome ja The Brood. Tunnelmaa luodaan hyvin ja paketti pysyy muutenkin kasassa pois lukien lopun fiilistä siitä, että käsikirjoittajilta ovat ideat loppuneet kesken.



Xavier Gens: Frontière(s) -

Tämä nyt oli melkolailla puhdasta pieksentää: hyvin mielenkiinnoton elokuva. Murjomiset on pätevästi toteutettu, mutta henkilöthän ovatkin sitten pelkkiä onttoja kuoria ja juoni olematon. Hans oli ainoa hahmo, joka jäi vähän paremmin mieleen, perinteisenä hiljaisena likaisen työn tekijänä.



Jim O'Connolly: Tower of Evil +/-

Ehkä putken erikoisin ja varmasti kaikkein hitaimmin rakentuva elokuva tuli katsottua aamuyön tunteina. Tällaista en kuitenkaan osannut odottaa. Alun laitoskohtaukset ovat mahtavia ja on todella sääli, ettei sellaisia enää myöhemmin elokuvassa nähdä. Saarella, jolle varsinaiset tapahtumat sijoittuvat, tunnelma tihenee hyvinkin nopeasti, mutta valitettavasti jämähtää paikoilleen samalla, kun liiallinen pimeys alkaa rasittaa tapahtumien seuraamista täysillä (ei tosin ollut mikään huippukuntoinen kasettikaan kyseessä). Mysteerin vähitellen auetessa mielenkiinto palaa ja loppu yltää melkein alkumaininkien tasolle.

Elokuva täytynee myös katsoa uudestaan joskus virkeämmässä olotilassa



John Waters: Polyester +

Elokuvassa on paljon todella herkullisia kohtauksia, joista mainittakoon tietysti nilkkojen polkemiset Koko juonikin on sen verran älytöntä sekoilua, että hienohan se on ja repeiltyä tulee huolella. Divine on myös elementissään epätoivoisena perheenäitinä, joka on loppujen lopuksi elokuvan täyspäisimpiä henkilöhahmo lähes kaikkien muiden ollessa vähintäänkin seinähulluja. Waters on todellakin tiennyt, mitä on ollut tekemässä.



Putken jälkeen:

Gregory Wilson: The Girl Next Door +

Positiivisimpia jenkkikauhuyllätyksiä aikoihin. Näyttelijät vetävät roolinsa hyvin, erityisesti todellista ihmishirviötä, Ruthia, uskottavasti näyttelevä Blanche Baker. Panokset kovenevat vähitellen ja sen myös huomaa, sillä vastenmieliset tapahtumat eivät todellakaan naurata, vaan saavat tuntemaan välitöntä inhoa Ruthia kohtaan hänen vielä käyttäessä lapsia nappuloinaan uhrina olevaan Megiin kohdistuvissa teoissaan. Epäinhimillisyyksien huipentumaan asti elokuva rakentuu todella hienosti ja on todella hyvä, mutta etenkin viimeisten minuuttien hetket menevät vuoristorataa. Pakkohan tämä on juuri lopun takia katsoa uudestaan jonain päivänä.



D.W. Griffith: Orphans of the Storm +

Sainpa tämänkin viimein katsottua, kun kiekko oli odottanut sitä jo noin puoli vuotta. Kannatti katsoakin. Kuvausta on miellyttävä seurata, mikä on aika elintärkeää mykkäelokuvaa katsellessa varsinkin, kun kankaalla ei pelleillä. Juoni on myös hyvin sovitettu elokuvaksi eikä näyttelijöissäkään ole valittamista.



Jed Weintrob: Scar --

Tämäpä oli sitten paska elokuva. Tuli todella sellainen tunne, että nyt on tehty elokuvaa, koska ollaan päästy leikkimään "jännällä" tekniikalla. Olisipa sitten edes sitä hyödynnetty kunnolla, kun omaperäisyyttä rainassa ei ole nimeksikään. Jannu, joka on olevinaan sarjamurhaaja, ei ole missään määrin uskottava, mutta sama ongelma paistaa muidenkin päähenkilöiden kohdalla. Lahtauksistakin osa on nähty jo 1970-luvulla paremmin tehtyinä. Kaiken lisäksi positiivisin asia elokuvassa oli, että nauroin. Ainoa vain, että esimerkiksi The Toolbox Murdersia (samanlainen porakone muuten vilahtaa tässäkin) katsoessa tuli naureskeltua touhun hupaisuutta, tätä katsella härväämisen uskomatonta huonoutta.

Lapsus Ahava ( 26.4.2009 03:23)

Brian Yuzna: Society +

Tätä katsellessa riitti mielenkiintoa loppuun asti, vaikka tosin ihan viimeiset hetket lässähtävät. Yllättävän hyvin toimi hieman kepeämpi lähestymistapa kehon muodonmuutoksiin, kun niistä tulee itselläni ensimmäisenä mieleen Videodrome ja The Brood. Tunnelmaa luodaan hyvin ja paketti pysyy muutenkin kasassa pois lukien lopun fiilistä siitä, että käsikirjoittajilta ovat ideat loppuneet kesken.

Muistan nähneeni tämän leffan joskus penskana ja jotenkin on jäänyt mieleen vaikka leffasta ei kovin paljon ole muistikuvia. Kyllä aika hämmentäviä ajatuksia herätti kun selviää mitä tämä "society" puuhailee. Pitäis ehkä joskus katsastaa uudestaan mutta toisaalta lapsuuden traumat olisi kiva säilyttää.

Gus van Sant:

Paranoid Park **

Milk ***½

PP vaikutti pitkään melko hyvältä, kunnes jossain kolmen vartin tajuaa, ettei tää tuu nousemaan mihinkään nextille levelille. Samaa haahuilua loppuun asti. Milk oli oikeastaan yllättävän hyvä, elämänkertaleffojen paremmasta päästä.



Jim Jarmusch:

Stranger than Paradise ***½

Down by Law ****

Mystery Train **½

Vaikka Stranger toimiikin hyvin, tuntuu siltä että Jarmusch rajoitti itseään liikaa valitsemallaan tyylillä. Down by Lawssa on jo herran tavaramerkkityyli täydessä iskussa. Mystery Train taas oli ekan episodin jälkeen muistamaani tylsempi.



Wes Craven: Scream **½

Pelkäsinkin, että tää ei olis enää niin kova. Onhan tää nyt melko ilmiselvä kaikkine kauhuläppineen eikä Wes Craven oo ikinä mikään kummonen ohjaaja ollut. Ensimmäiset 10 minuuttia on helposti elokuvan kohokohta.



Sergio Corbucci: Il Grande Silenzio *****

Uusintakatselu, kyllähän tää on yks parhaita elokuvia ikinä. Ihanan salakavala rakenne: elokuva alkaa melko seesteisesti, pikkuhiljaa tarinaa avataan lisää, loppua kohden jännitys tiivistyy tiivistymistään ja loppu jättää sanattomaksi.



Pierre Morel: Taken ***½

Ei paha. Alun pohjustus toimi hyvin ja sai hahmot tuntumaan oikeilta ihmisiltä. Tästäkin johtuen toiminta oli suht päräyttävää, vaikka Liam Neeson aika yli-ihminen olikin.



David Fincher:

The Curious Case of Benjamin Button **

Panic Room **

Tulikohan sitä katottua kaksi Fincherin huonointa leffaa? BB:ssä ei tuntunut olevan mitään pointtia. Takaperin elävän ihmisen elämästä ei loppujen lopuksi saatu mitään erikoista irti, ihan sama jos Button ois ollu vaikka kyklooppi. Eikä Brad Pitt kyllä mikään Oscar-suoriutuja tässä ollut. Panic Room taas ei jännittänyt tippaakaan ja Jared Leto oli ihan väärässä roolissa.



Zack Snyder: Watchmen ***

Jaa, jäiköhän käännöksessä matkan varrelle jotain. Sarjista lukematta, tuntui että tässä oli paljon hyviä ideoita, joita ei kuitenkaan käsitelty tarpeeksi huolella. Uusintakatselussa saattais ehkä puoli tähteä ropista lisää.



Duncan Tucker: Transamerica **

No olihan se Felicity Huffman ihan hyvä, mutta olihan tää nyt aika laiskasti ohjatttu, kuvattu ja leikattu. Käsis paikoitellen mukiinmenevä, kunnes sortuu karikatyyrisivuhahmojen esittelyihin ja yleiseen perseilyyn.



Sekä Oz toista kertaa alusta loppuun. Hieno, hieno sarja. Tässä olis kyllä valittajalle niin paljon virheitä ja typeriä käänteitä, mutta niistä ei jaksa edes kummemmin välittää. Paitsi ehkä 6. kaudella, jonka ensimmäiset kolme tai neljä jaksoa ovat selkeästi Ozia huonoimmillaan. Itseasiassa ihan viimeisistä jaksoista tykkäsin enemmän nyt tokakerralla, ihan kohtuullisestihan ne langat solmittiin yhteen lopulta. Adebisin imperiumin hidas kasvaminen taas on ehkä hienointa tv-draamaa ikinä. Adebisi yleensäkin pitäisi olla yleisesti tunnettu käsite.

Sergio Corbucci: Il Grande Silenzio

Nääh. Ei tarpeeksi itsetietoinen. Hyvä veto oli taide-elokuvissa yleensä näkemäni Trintignant herkkänä päähenkilönä. Samoin Kinskin hahmo oli alussa kiehtovan feminiini, mutta efekti alkoi vähän väsyttää. En muuten erityisesti välitä koomisista sheriffeistä, jollainen tässäkin nähtiin, nyt hahmo ei jotenkin sopinut elokuvan tyyliin. Tyylitelty lumi oli erityisen hieno elementti.

Huhtikuun viimeiset:

101. Michael Moore: Bowling For Columbine (2002) **½

Pari typerää syyllistämistä lopussa ja välillä pointti on hukassa ja väitteet jätetään puolitiehen, muuten hyvä.



102. Luke Greenfield: The Girl Next Door (2004) ***

Tarkoituksena oli kyllä katsoa se uudempi samanniminen leffa.



103. Darren Aronofsky: Requiem For A Dream (2001) ***

Toinen kerta. Hienosti kuvattu ja hyvät musiikit, mutta eipä tämä lopulta ole kuin laajennettu valistuspelotteluvideo. Kun huumeet niin porttiteoria ja ASS TO ASS!



104. Godfrey Reggio: Koyaanisqatsi (1982) ****

Philip Glassin loistavat musiikit. Hieno leffa.



105. Jonathan Levine: All the Boys Love Mandy Lane (2006) ***½

Laatuteinislasheri.



106. Milos Forman: Man on the Moon (1999) ***½

Toinen kerta.



107: Mel Brooks: Spaceballs (1987) ***½

Loistoparodiaa, ala-asteella näin viimeksi.