Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Höh... Tämäkin Topic alkaa kuolla pystyyn. Olisi niin kiva lukea, mitä ihmiset katsovat.

Saw 2: No pöh. Tylsää. Edes ansoihin ei oltu enää panostettu. Tämän kuitenkin jaksoi katsoa loppuun.



Invasion U.S.A: Ensimmäin näkemäni Chuck-leffa. Todella viihdyttävä! Jotenkin rehellisellä tavalla vammanen. Sinko käy kaikeinlaiseen käyttöön, eikä sitä edes tarvitse välillä ladata! Lopussakaan ei turhia koreiltu.



Das Experiment: Ahdistava ja mielenkiintoinen tutkielma ihmismielestä. Silti minulle jäi jotenkin tunne, että elokuvan loppua kohti alkoi näkyä vähän liikaa "jännityselokuvamaisia" juonenkäänteitä. Luulen, että ihan todelliset tapahtumatkin olisivat olleet tarpeeksi pelottavia (tämä elokuva siis pohjautuu tositapahtumiin).



Naked Lunch: En oikein ymmärtnyt tätä elokuvaa, joten on ehkä parempi, etten sano siitä paljon. Jotain huumeista ja kirjoittamisesta.



The Texas Chain Saw Massacre: Pahaa menoa Texasissa. Jotenkin petyin, kun tämä ei enää ahdistanut minua niin paljon kuin ennen. Kuuluu kuitenkin kauhuleffojen kärkeen ainakin sen perusteella, mitä olen itse, tosin aika vähäisessä määrin, kauhua nähnyt.



Kiinassa syösään koiria: Uskomattoman hauskaa mustaa huumoria!



Analyze this: Ihan hauska. Aika sokerinen, mutta tietyllä tavalla ihan lämminhenkinen.



Ken Park: Hollywoodin kyrpä-palkinto! Shokkiarvo tuli lähinnä Hollywoodille epätyypillisestä runsaasta paljaasta miespinnasta, mutta muuten aiheiden käsittely oli aika perussettiä. Lämminhenkisin kohtaus koko elokuvassa oli kaverusten kimppakiva ‑kohtaus, joten siitä voi jo päätellä paljon.



Amistad: Ei oikein herättänyt tunteita puolesta eikä vastaan. Hollywood-sentimentaalisuudella kuvattuja raskaita ihmiskohtaloita. En kuitenkaan tylsistynyt.



Clockers: Kuvaus slummien karusta elämästä. Katsoin mielenkiinnolla, mutta elokuva ei jättänyt jälkeensä mitään elämää suurempaa. Perushyvä leffakokemus.

The Fan – Pelko Iskee **

Robert De Niro hukkaa kykyjään taas kerran.



Komisario Palmun erehdys ****

Hyvää Suomalaista dekkaria.



Braindead (aka Dead Alive) ***1/2

Peter Jacksonin ohjaamaa gore/splatter/komediaa.. Hauskaa ja omaperäistä mustaa huumoria.

Tales From The Other Side ****

Kolme erinäistä kauhutarinaa, joiden esitys tapahtuu hauskalla tavalla nuoren pojan yrittäessä pidentää elinaikaansa, todella hienoja tarinoita Stephen Kingiltä, George A. Romerolta sekä Sir Arthur Conan Doylelta, joista varsinkin Romeron oli upea.



Creepshow ***½

Hauskaa kauhukomediaa, ohjaksissa Romero sekä King. Sisältää "vain" yhden todella hyvän tarinan, mutta kyllä jokaista kelpaa katsoa lähinnä hymyssä suin, eikä suinkaan kauhuissaan.



Vidocq ***

1800-luvun Ranskaan sijoittuva Trilleri oudosta murhaajasta, joka tappaa nuoria neitsyitä vanhojen, narsististen miesten avustuksella. Elokuva jolla on hetkensä, mutta liialliset Matrix-henkiset taistelukohdat olisi voinut ratkaista jollain muullakin tavalla.



[EDIT]

Ei millään pahalla myöskään, mutta ei ole mitään hajua kuka on dodo. Taidan silti heittää tuon kuvan pois, epäilytti alusta alkaen.

OttoW ei millään pahalla mutta ei hyvälläkään. Sulla on dodon avatar, kannattais vaihtaa.

Mad Dog and Glory ***1/2

Robert De Niro ja Bill Murray yrittävät molemmat saada Uma Thurmanin itselleen. Kohtuu hyvä draamakomedia. Bill Murray loistaa



Anchorman: The Legend of Ron Burgundy ***1/2

Kreisikomediaa Will Ferrellin tapaan. Nauratti paikoin ihan oikeasti. Mukavan hauska välipala.



Uuno Turhapuron veli *

Sai epäilemään oliko se Spede sittenkään nero. Meinaan että aika hevosen kakkaa käsikirjoitus tällä(kin) kertaa. Pirkka-Pekka Petelius imitoi Spedeä. EH-HEHE-EH...Ei naurattanut minua.

DVD

Excalibur

Paras kuningas Arthur-aiheinen elokuva on kestänyt aikaa moitteettomasti ja on edelleenkin mahtavaa katseltavaa, upeita ja mieleenpainuvia kohtauksia toisensa perään. John Boorman oli visioineen varmasti ainoa oikea mies ohjaamaan tämän. Toisaalta heti perään tuli katsottua vähän erilainen näkemys samasta aiheesta, nimittäin... *****



Monty Python and the Holy Grail

Pythonien versio kuningas Arthurista ja hänen ympäripyöreän pöydän ritarereistaan jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Ajaton komediaklassikko.*****



Kicking and screaming

Tai tuttavallisemmin Pelkoa ja inhoa nappulaliigassa. Tuskin olisi koskaan tullut katsottua, ellei Will Ferrell olisi ollut pääosassa. Sekään ei tosin tätä elokuvaa pelasta, loppu on yhtä naiivi ja kliseinen kuin Elfissä ja muu osa elokuvasta ei jaksa missään vaiheessa kiinnostaa tarpeeksi. Ferrell on parhaimmillaan loppupuolella kun pääsee kunnolla vauhtiin, pisteet siitä. **



VHS



Druids/Vercingetorix

En tiedä kumpi on itselleni suurempi kysymysmerkki. Elokuvan alkuperäisnimi Druids vai se, miksi katsoin tämän jo toiseen kertaan. No, Lambertin megalomaaninen tukka hulmuaa vaikuttavasti ja ohjaaja Dorfmann pilaa toimintakohtaukset omaperäisillä kuvausvalinnoillaan. * 1/2



Gideon

Tämän näin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Ryöstöviljelee Forrest Gumpia, One Flew Over the Cuckoos Nestiä ja Rain Mania mutta tekee sen ainakin persoonallisesti, tai pikemminkin persoonallisen huonosti. Lambert ainakin esittää lempeää jälkeenjäänyttä pelottavan uskottavasti. Hauskaa oli myös, kun tämä kaikkien kaveri muistaa ilmeisesti yhtäkkiä olevansa Highlanderissa ja vääntää pahiksen käden lukkoon. * 1/2



Teatteri



Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest

Periaatteessa viihdyttävä ja hauska merirosvoseikkailu, joka kaatuu kuitenkin ylipituuteen sekä yleiseen päämäärättömyyten, myös Deppin ylinäytteleminen alkoi puuduttaa jo hyvissä ajoin. **



TV



Knock Off

Tsui Harkin ja Jean-Claude Van Dammen yhdistelmä toimii mainiosti. Paljon käsittämättömyyksiä, kuten kunnon Damme leffaan kuuluu sekä asiallisia toimintakohtauksia, mikä ei ole ihme kun taistelukoreografina on ollut mm. Sammo Hung. Rob Schneiderkaan ei ole yhtä ärsyttävä kuin tavallisesti. *** 1/2



Deep Rising

En ole ihan varma pidinkö tästä vai en. Mukana on tuttuja Sommersin perisyntejä, kuten onneton cgi-hirviö, paljon epäonnistunutta huumoria sekä Kevin J. O'Connor, mutta toisaalta aika ajoin koko pöhköys oli äärimmäisen viihdyttävää, eikä elokuvan katsominen ollut juuri missään vaiheessa kovinkaan tuskaista. Parempi kuin Muumiot ja Van Helsing. ** 1/2



EDIT: Ainiin, ostovinkkinä mainittakoon, että tuo Excalibur maksoi Anttilassa 3.99.

Tom yum goong

http://www.imdb.com/title/tt0427954/



Löyty Ameriikasta halpaan hintaan nimellä Ong-Bak 2, jota ei siis ole vielä tehty.

Kyllä tässäkin perhana taidetaan se turpaanveto kuten Ong-Bakissakin. Nimenomaan niin, että vedetään saatana kunnolla pataan! Niin että se näyttää siltä että henkihän tosta lähtee. Ong-Bakin kanssa oikean turpaanvedon kiistattomat ykköset. Ei tanssita tossuilla ja hipsitä kukkasilla ja leteillä. Vielä kun kunnon veriroiskeet saataisiin mukaan luiden katkeamisen lisäksi niin orkku. *****



Shallow Ground

http://www.imdb.com/title/tt0369918/



Alelaarista lähti mukaan. Öög. *



The Grey Zone

http://www.imdb.com/title/tt0252480/



Ah. Tässäpä vasta mukava krapula-ahdistus-pätkä. Pelästyksen aiheuttavan brutaali turpaanvetokohtaus puhumattakaan aina piristävästä uunien täyttämisestä. ****



A Bittersweet life

http://www.imdb.com/title/tt0456912/



Korealaiseen tapaan tekninen jälki on silmiä ja korvia hivelevää. Noin muuten... Ainestahan tässä olisi, mutta yritystä aivan liikaa. Yrittää niin kovasti olla niin cool gangstapätkä ettei mitään rajaa. Raivostuttavia idioottimaisuuksia toiminnassa. Joka toisen kaverin kohdalla muistetaan ettei sankarillamme käytännössä ole toista kättä, ja se jos joku näyttää typerältä. Ammuskelu näyttää ja kuulostaa niin munakkaalta kuin pitääkin. Asenne on tyly ja kaikkeen mahdollisuus, mut ei niin ei. Lopussa käydään vielä homoilee... anteeksi mamoilee. **



Exorcism of Emily Rose



Kaikki tähdet psykobimbomme flipperihetkistä kun Cipramil ei tehonnut. Sen verran vakuuttavasti oli tytön meininki tehty, että potikat kaakossa aiheutti kammiovärinää krapulassa. Noin muuten se oikeussalissa tapahtuva kissojen nainti oli just sitä mitä odottikin. ***

Tänä kesänä tullut katseltua ennätyksellisen vähän elokuvia. Tässä nyt taas muutama.

American Ninja (1985) ***

Viimeksi varmaankin 80-luvulla tullut nähtyä. Ninjailusta otetaan aika vähän irti. Ainakun jotain mielenkiintoista tapahtuu, tulee joku seinä kameran ja taistelijoiden väliin, kunnes ähkimisen jälkeen joku sitten lentaa seinän läpi, tai jotain muuta vastaavaa. Näyttelijöiden taistelutaidot ei ilmeisesti ole aivan tapissa. Tarina kuitenkin etenee ilman turhia jahkailuja ja onhan tämä nyt muutenkin ihan viihdyttävää matskua.



The Woman in Black (1989) **

Muutamasta onnistuneesta kohtauksesta ja klassisesta kummitusteemasta huolimatta, aika väsyttävä tekele. Loppukin oli mitä oli.



Ed Wood (1994) **

En saanut tästä oikein mitään irti. Varmaan johtui siitä, ettei tässä otettu mistään mitään irti. Naishuolet kuitataan muutamalla sanalla, luetaan yksi kritiikki (sekin näyttämöesityksestä) ja kuvataa paria elokuvaa. Deppin "humoristisesti" tulkitsemaan Woodiin ei tutustu juuri lainkaan, eikä hänen elämästä tai mietteistä tiedä mitään. Kaikki jää kovin pintapuoleiseksi.

Tyyliksi oli valittu jonkinlainen Ed Wood/Burton tyyli. Olisiko sittenkin pitänyt tehdä ihan oikeasti hyvä elokuva?



House of 1000 Corpses (2003) *

Lupaavan lähtökohdan jälkeen vaivutaan pateettiseen sairauden ja kummallisuuden tavoitteluun ja kaikki toteutetaan häiritsevällä visuaalisella kikkailulla. Elokuva on tylsä, eikä lainkaan jännittävä. Kaiken lisäksi Usan takamaista ja sielä asuvista kieroituneista perheistä on tehty parempiakin elokuvia.



The Girl Next Door (2004) ***

24-sarjasta tutun pimatsun Elisha Cuthbertin ympärille on rakennettu romanttinen nuoriso/komedia/draama, joka silloin tällöin jopa naurattaa äänen. Elokuvassa pyörii ilmeisesti aitoja pornostaroja, mutta Elisha on se ihkuin

Draama tuntuu välillä draamalta ja käsikijoitus on muutenkin kekseliäs... Tai ainakin verrattuna tämän genren leffoihin.

Cristophe Gans:

Silent Hill ***1/2



Kahta ensimmäistä osaa pelanneena ja niiden suurena fanina odotin tätä enemmän kuin mitään toista elokuvaa tänä vuonna. Nyt kun lopulta kävin katsomassa ei se kuitenkaan osoittautunut pettymykseksi vaikka arvostelut ovat olleet nihkeitä. Mielipiteeseeni varmasti vaikutti myös se etten ole aikoihin käynyt elokuvateatterissa katsomassa miljoonabudjetin tehostevyörytyksiä ja Silent Hill tuntui mukavalta vaihtelulta siinä mielessä. Tehosteita tässä ei loppujen lopuksi niin paljon ollut kun koko kylä oli loihdittu aidoista lavasteista, ja ne olivatkin sitten upeita tuoden samalla aitoa spektaakkelin tuntua digitaalihutun sijaan. Vastoin yleistä mielipidettä kaikki näytteljät (jopa se pikkutyttö) olivat minusta hyviä. Sean Beanin rooli ei tuntunut väkisin ympätyltä ja rytmitti kerrontaa sopivasti. Tulen katsomaan uudestaan dvd:ltä lukuisten hienojen yksityiskohtien takia. Pelkkä audiovisuaalinen onnistuminen riittää tässä tapauksessa pitkälle. Erityisen hyvän mielen jätti vuoden mageimmat, musiikkivideomaiset lopputekstit. Kamera vaeltaa ja heiluu väkkäränä pimeissä huoneissa ja käytävillä, pysähtyen lehtileikkeisiin elokuvan hahmoista. Välissä nähdään lyhyitä pätkiä hötkyilevistä lateksihirviöistä, television häiriökohinaa jne. Cool!



Dr.Boll : Heart of America –Homeroom **



Lähinnä viihteellistä fantasiatoimintaa ohjanneella Uwella on nyt myös sanottavaa! Columbinen kouluammuskelujen synnyttämä tutkielma mikä ajaa nuoret väkivaltaisiksi tappajiksi…tai sitten ei. Tappajaparin toimien motivointina sekä tulevien uhrien kohtalon oikeutuksena kuvataan lähes jokainen hahmo toinen toistaan vastenmielisempänä kusipäänä. Koulukiusaajat pahoinpitelevät uhrejaan minuuttikaupalla, syöttävät paskaa ja yrittävät saada runkkaamaan joukon edessä. Vittumainen isä vain haukkuu poikaansa tauotta. Pilvipää dudet retostelevat joukkoraiskanneensa jälkeenjääneen tytön (tapaus esitetään takaumana luonnollisesti tissejä säästämättä). Opettaja haukkuu oppilaansa luokan edessä lyttyyn ja nauraa paskamaisesti päälle luokan yhtyessä mukaan. Lopun ammuskelussa veripusseja ei säästellä. Ääliömäinen dialogi pursuaa kirosanoja. Jostain syystä mukaan on ympätty September eleven, kun kertojaääni ennen krediittejä luettelee loputtomalta tuntuvan listan nuorten viimevuosina Amerikan kouluista tekemistä väkivaltarikoksista. Viimeisenä näistä on Osamaa ylistäneen nuoren itsemurhalento, joka ei liity elokuvan ”sanomaan” mitenkään. Soundtrack on täynnä huonoa teknoa ja metallia…kuinkas muuten. Yhdessä haastattelussaan Boll sanoi, että hänen tuotoksiaan dissaavien pitäisi katsoa hyviä elokuvia, niin kuin Heart of America. Tämän perusteella hän ei ilmeisesti ole edes tajunnut tekevänsä eksploitaatiota. Suuressa mauttomuudessaan tekijänsä viihdyttävin. Syksyiset maisemat olivat jees, jos jotain oikeasti hyvää pitää löytää.



Alaxandre Aja: The hills have eyes ****



Positiivinen yllätys. Haute Tension oli hyvä, tämä vielä parempi. Alkuperäisen katsomisesta on sen verran aikaa etten lähde vertaamaan. Muistutti TCM-remakea juonirakenteeltaan ja paljon samanlaisia juttuja (hyväntahtoinen muksu auttaa päähenkilöitä, vauvaa lähdetään pelastamaan). Erona oli se että Hillsissä oikeasti välitti hahmoista ja sai jännittää heidän puolestaan. Pohjustusjakso ei ollut yhtään liian pitkä ja kun hahmoihin oli ehtinyt kunnolla tutusta, tuntui väkivaltakin paljon pahemmalta sen astuessa kuvaan. Lopun McGyver-ansa meni hiukan ylitse. Äärimmäisen katu-uskottava casting jokaista sivuhenkilöä myöten, kuten ohjaajan edellisessäkin. Ajassa on munaa.



Geoffrey Wright: Cherry Falls ***



Viihdyttävää ja sympaattista B-kamaa. Luin leffan käsikirjoituksen netissä vuosia sitten, ja muistaakseni potentiaalia olisi ollut paljon suurempaankin hubaan. Brittany Murphy näytti paremmalta kuin koskaan, ja on lisäksi yhdessä kohtauksessa sidottuna bondage-tuoliin.



EDIT: liikaa tähtiä Heart of Americalle

Jackrabbit ( 26.7.2006 22:58)

Deppin "humoristisesti" tulkitsemaan Woodiin ei tutustu juuri lainkaan, eikä hänen elämästä tai mietteistä tiedä mitään. Kaikki jää kovin pintapuoleiseksi.

Ei nukuta niiden oikeasti hyvien elokuvien aikana.

[

-

SamiH ( 28.7.2006 13:53)

Fearless



Kaikista MA-tähdistä Jet Li on aina jäänyt muiden varjoon, niin elokuvien kuin mätön laadun perusteella.

Mätön laadun perusteella? Siis mitäs mitäs... Kyllähän Jet Lin taiturointi on jotain levotonta kauraa. Once Upon Time in China ja Fong Sai Yukithan revittää huolella. Vaikka leffa olisi totaalisen skeida niin kyllä Jet Lin juurikin millin tarkkaa akrobatiaa katselee hymy kasvoilla. Paitsi tietysti näissä joissakin Hollywood-pelleilyissä, joissa loistava actionohjaaja muistaa laittaa kameran kiinni herraan, esim. Romeo Must Die.

Jos Jackie Chanin valtti on apinan matkiminen ja extremestuntteilu niin Jet Lin on tossun nosto ja koreografia. Siis kuka potkii paremmin kuin Jet Li? No, Tony Jaa vie tietysti tittelin, kaveri kun yhdistää molemmat: Jackien nutballstuntit ja Jet Lin napakan tyylin. Mutta kuka muu? Yuen Biao kuuluu porukkaan tietysti. Lieneekö Jackie heikoin lenkki nelikosta.

[

Anna nyt esimerkkejä sitten mitä kannattaisi katsoa? Ilman kikkailua tehtyä kamppailua löytyy näistä uusista Tom Yum Goongista ja Ong-Bakista ainakin. Kikkailua toki myös. Vaijerimeininki ei liiemmin ole koskaan kolahtanut. Jet Lin kohdalla meno on parhaimmillaan kun niitä ei ole. Edellämainituissa Tony Jaan pätkissähän niitä ei myöskään ole lainkaan. Mutta vinkkejä kiitos. Kiinnostaa todellakin leffat, joissa on tehty kamppailua eikä akrobatiaa, tiedä sitten miten ultimate fight meininki toimii elokuvissa.