Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

La Chiave / Erotiikan avain ***½

http://www.imdb.com/title/tt0085328/

Uhkean aistikasta Stefania Sandrellia saa ihastella koko rahan edestä tässä Tinto Brassin eroottisessa elokuvassa. Nyt ei piehtaroida Caligulan tai Salon Kittyn väkivaltaisessa maailmassa vaikka fasismin ajan italiassa ollaankin, vaan ote on humoristisen aistikas. Hieman iäkkäämmän taidehistorian professorin kalun jäykkyydestä ja avionnesta on nimittäin kysymys. Ja taas kerran Ennio Morricone on loihtinut hienon tunnusmusiikin, alkutekstien klassinen ja lopputekstien kevyempi "pim-pom". Ironian pilkahduskin kuullaan lopussa kahden gondolinsoutajan suusta heidän kommentoidessaan kaupungissa raikuvaa Mussolinin sodanjulistuspuhetta. Hieman hidastempoinen mutta silti viihdyttävä.

AVPR: Aliens vs Predator – Requiem



Melko huono elokuva, joskin sisälti muutaman piristävän yksityiskohdan.

Michael Bay: Transformers DVD 2/5

Olihan se ihan komeasti tehty, mutta efekti on sama kuin tuijottaisi kadulla ohikulkevien muijien hyviä perseitä (jos minä sitä tekisin). Ihan ok sen lyhyen aikaa, mutta tasan sekunti sen jälkeen et muista mitään mikä erottaisi ko. perseen muista vastaavista. Saati sitten niistä joita tulee viiden minuutin kuluttua kulman takaa.





Siis oliko Tranformersissakin niitä perseitä, en ymmärrä asiayhteyttä.

Haista sinä spatter paska!

Vituttaa jengi joka ei erota hyvää elokuvaa, riippumatta valmistusvuodesta, maasta, väreistä tai ilman. Saamarin turvallisuushakuiset pösilöt ovat blokanneet monia tosi hyviä juttuja ulos omasta ahtaasta pikku-genrestään. Ennakkoasenteesi vuoksi missaat lukuisia elämyksellisiä hetkiä. Mut taidatkin vaan provosoida etkä tosissaan väitä että pre-kahdeksankytluku olisi paskaa. Ei viiittu, mä olen monesti ajatellut tuota asiantilaa ihan päinvastaiselta kantilta.



Kyllä se hyvä leffa pomppaa usein yllättävästäkin paikasta, niin räiskähtää vielä silmille semmoiset visiot jostain vaikka Koreasta tai Malesiasta että jotain

pystyynkuollutta hollywoodia ei edes tajua olevan olemassakaan.



Silmät auki siellä urpot!

Jos nyt meinaat tässä enemmänkin avautua, laitatko kunnon quotet, että on jotain käsitystä mihin ihmeeseen viittaat kullakin kertaa.

Kohtapuoliin alan katsastamaan Joseph Newmanin ohjaaman klassikkoscifin

This Island Earth vuodelta 1955.

Eaten Alive (1977) ***

http://akas.imdb.com/title/tt0074455/

Sekopäinen punaniska syöttää pensionaattinsa asiakkaita nälkäiselle krokotiilille tässä Tobe Hooperin takamaiden elämänmenon kuvauksessa. Rämealueen hikistä tunnelmaa tosin verottaa hieman se, että koko teos on kuvattu studiolavasteissa. Itsekseen alati höpöttävän psykoottisen päähenkilön, Juddin, ympärillä soivan radioasemien kakofonian ja ohjaajan itsensä loihtiman elektronisen äänimaiseman olisi kai tarkoitus kuvata hänen päänsisäistä kiehuntaansa. Tässä onkin tavallaan onnistuttu, ja saatu aikaan omituisen vinksahtanut tunnelma. Muutaman vuoden takainen moottorisaha on myöskin vaihtunut jämäkkään viikatteeseen jonka kanssa on kätevää jahdata mm. kirkuvaa pikkutyttöä. Outo elokuva jonka henkilögalleriassa ei ole kuin pari normaaliksi luokiteltavaa ihmistä.

Jätti allekirjoittaneen hiukan ihmettelemään koko tuotoksen lopullista funktiota.



The Ladykillers (2004) ***

http://www.imdb.com/title/tt0335245/

Remake 50-luvun mustasta komediasta joka joskus lapsena on tullut nähtyä. Ei muistikuvia, mutta parempaan suuntaan tuskin on menty. Tarinan asetelma tarjoaisi mahdollisuuksia moniin kutkuttaviin tilanteisiin, mutta oudon vaisuksi jää meininki. Myös jatkuva rotukysymyksen vatvominen alkoi jossain vaiheessa tympimään. Tehtäisiinpä joskus leffa jossa valkoiset ja mustat roolihahmot (tai päinvastoin) olisivat viittaamatta jatkuvasti toistensa kuontalon väriin, siinä voisi kummankin leirin osapuolet olla ihmeissään. Tom Hanksin hassu aksentti jäi nyt oikeastaan ainoaksi anniksi.



Missionary Man (2007) ***

http://www.imdb.com/title/tt0926110/

Salaperäinen muukalainen saapuu pikkukaupunkiin pelastamaan sen asukkaat ilkeän roiston kynsistä. Hevosen sijasta Dolph Lundgrenin raamattua siteeraava karpaasi ratsastaa Harley Davidsonilla. Ei mitään uutta auringon alla kuin suht hiljalleen soljuva kerronta jota on elävöitetty haalealla värimaailmalla ja ylivalottuneella kuvalla. Onkohan ohjaajamaestro Lundgren ajatellut yhdistää taide ja toimintaelokuvaa yhdeksi tajunnan räjäyttäväksi kokemukseksi kuten kansitekstissä hehkutetaan?



Mr. Bean's Holiday (2007) ***½

http://akas.imdb.com/title/tt0453451/

Nyt vasta tuli katsastettua tämä, osittain siksi kun moni tuttu on sen epähauskaksi lytännyt. Pakkohan Mr. Beanin on hauska olla. Spontaaneja naurunpyrskähdyksiä tulikin muutamaan otteeseen (etenkin ravintolakohtaus), eli ajaa ihan kelvollisesti asiansa hyvän tuulen leffana.

30 days of night – Oli mukava vaihteeksi katsoa vampyyrielokuva jossa itse verenimijät eivät ole mitään röyhelöpaitaisia gootti homppeja vaan kunnon verenjanoisia hirviöitä. Jaksoin katsoa mielenkiinnolla mutta köykäiset hetket söivät leffanautintoa.

The Descent – Nyt puhutaan jo kauhuelokuvasta, paras aikoihin. Oma ahtaan paikan kammo toi katseluun lisäsäväreitä ja jouduin elokuvan alkupuoliskolla käymään peräti hermosauhuilla. Tätä pitää mainostaa kavereillekin.



The warlords – Voi miksi ei Jet Li pysy pois hollywoodista, helpottaisi omaa miehen fanitusta huomattavasti. Mutta otetaan mitä saadaan. Jet on käynyt vaihteeksi aasian puolella ja tämä draama/historiikki on taas paremmasta päästä miehen elokuvia. Joukkokohtaukset eivät oikein toimineet mutta pääkolmikko tekee vakuuttavaa työtä, hyvillä mielin tämän katsoi.

monsterbeaver ( 16.2.2008 19:31)

Haista sinä spatter paska!



Vituttaa jengi joka ei erota hyvää elokuvaa, riippumatta valmistusvuodesta, maasta, väreistä tai ilman. Saamarin turvallisuushakuiset pösilöt ovat blokanneet monia tosi hyviä juttuja ulos omasta ahtaasta pikku-genrestään. Ennakkoasenteesi vuoksi missaat lukuisia elämyksellisiä hetkiä. Mut taidatkin vaan provosoida etkä tosissaan väitä että pre-kahdeksankytluku olisi paskaa. Ei viiittu, mä olen monesti ajatellut tuota asiantilaa ihan päinvastaiselta kantilta.



Kyllä se hyvä leffa pomppaa usein yllättävästäkin paikasta, niin räiskähtää vielä silmille semmoiset visiot jostain vaikka Koreasta tai Malesiasta että jotain

pystyynkuollutta hollywoodia ei edes tajua olevan olemassakaan.



Silmät auki siellä urpot!

Ilmeisesti vedetään eri lääkkeitä kun en oikein tajua mihin viittaat. Valaise hieman niin voin kommentoida.

Kyllä muakin vituttaa kun jengi ei vittu tajuu vittu mitään, varsinkaan kun ne ei tajua samalla tavalla kuin mä. En ole muuten itse huomannut että suosisin mitään tiettyä aikakautta, genreä tai maata. Mutta onneksi sä huomasit.

Norrin Radd ( 17.2.2008 00:12)

Eaten Alive (1977) ***

http://akas.imdb.com/title/tt0074455/

Sekopäinen punaniska syöttää pensionaattinsa asiakkaita nälkäiselle krokotiilille tässä Tobe Hooperin takamaiden elämänmenon kuvauksessa. Rämealueen hikistä tunnelmaa tosin verottaa hieman se, että koko teos on kuvattu studiolavasteissa. Itsekseen alati höpöttävän psykoottisen päähenkilön, Juddin, ympärillä soivan radioasemien kakofonian ja ohjaajan itsensä loihtiman elektronisen äänimaiseman olisi kai tarkoitus kuvata hänen päänsisäistä kiehuntaansa. Tässä onkin tavallaan onnistuttu, ja saatu aikaan omituisen vinksahtanut tunnelma. Muutaman vuoden takainen moottorisaha on myöskin vaihtunut jämäkkään viikatteeseen jonka kanssa on kätevää jahdata mm. kirkuvaa pikkutyttöä. Outo elokuva jonka henkilögalleriassa ei ole kuin pari normaaliksi luokiteltavaa ihmistä.

Jätti allekirjoittaneen hiukan ihmettelemään koko tuotoksen lopullista funktiota.

Lavasteitten kökköys (tai siis se talon ulkopuoli) oli aika pirun viihdyttävää. Muutenkin se koko b-luokan toteutus kasvaa aika hienoksi leffaksi. Robert Englundin vammaisesti macho-rooli on äijän parhaita (no joo, kertonee aika paljon siitä kuinka korkealle miehen näyttelijänkykyjä arvostan). Täähän perustuu ilmeisesti jossain määrin tositapahtumiin: Joe Ball nimistä mukava miestä epäiltiin naisten murhista, ja että heppu olisi myös syöttänyt ne alligaattoreilleen.

spatter ( 18.2.2008 21:31)

Lavasteitten kökköys (tai siis se talon ulkopuoli) oli aika pirun viihdyttävää.

Koko leffassa ei muuten tainnut olla yhtään varsinaista ulkoilmaotosta. Mutta olihan siinä silti melko skitsahtanut tunnelma.





Silent Partner (2005) ***

http://akas.imdb.com/title/tt0457475/

Tämän tekijät ovat yrittäneet lähteä tekemään tusinapaukuttelun sijasta hieman monisyisempää suurvaltojen poliittisiin juonitteluihin sijoittuvaa trilleriä, mutta rahkeet eivät ihan ole riittäneet. Sekava juoni, alussa suht uskottavalta vaikuttavan CIA:n toimistohemmon (Nick Moran) ramboilut ja leffan omituinen lopetus miinuksina, pluspisteitä taas Tara Reidin pyllistelyistä stringeissä sekä Moskovan katunäkymistä.

Videovuokraamon poistokamaa.



Mechenosets A.K.A. The Sword Bearer (2006) ****

http://akas.imdb.com/title/tt0477337/

Venäläinen fantasiaelementtejä sisältävä tarina kaverista jolla on käsivartensa sisällä raivon yltyessä esiintyöntyvä miekka. Tolkuttoman kaunis kuvaus, slaavilaisen melankolinen tunnelma ja muutamia näyttäviä leikkautumisia (ihmisten ja esineiden) ynnä väkivallan purkauksia. Elokuvaa sai katsella melko pitkään huuli pyöreänä jotta mistä helvetistä tässä oikein on kysymys, vastaus ei todennäköisesti ole selvillä edes tekijöille. Jotenkin tämä outoilu vaan kolahti. Osatekijänä ehkä naispääosanesittäjä, kaunis Chulpan Khamatova.

Venäläisessä DVD-julkaisussa (VOX) loistava kuvanlaatu.

Sain äsken katsottua Bert I. Gordonin ohjaaman

King Dinosaur vuodelta 1955. Ei ollut mielestäni parasta Gordonia!

Il Grande attacco A.K.A. Battle Force (1978) **½

http://akas.imdb.com/title/tt0076102/

Tähtikaarti pääsee hengestään yksi toisensa jälkeen tässä Umberto Lenzin veltosti ohjaamassa sotaeepoksessa. Suuria ratkaisutaisteluja syleilevä käsikirjoitus ja budjetti eivät oikein kohtaa toisiaan ja elokuvasta huokuukin menetettyjen mahdollisuuksien haikeus. Mikään ei oikein toimi, hyvät musiikitkin olisivat jo pelastaneet paljon, mutta kun ei niin ei. Koko homman avainsana on velttous.



The Medusa Touch (1978) ****

http://akas.imdb.com/title/tt0077921/

Richard Burton kärvistelee miehenä jolla kyky saada tuhoa aikaan pelkällä ajatuksen voimalla. Murhayritys saattaa päähenkilön koomaan, ja onnistuneen takaumia sisältävän kerronnan siivittämänä mystisiä tapahtumia alkavat setvimään mm. Lee Remickin esittämä psykiatri sekä Lino Venturan sympaattinen etsivä. Pitkään mennään rauhalliseen tahtiin psykologisen trillerin linjoilla, mutta loppupuolella päästetään tehostemiehet irti loihtimaan tuhoisia onnettomuuksia. Mielenkiintoinen aihepiiri ja onnistunut rakenne (=rauhallinen kerronta --> loppukliimaksi).

Megane – Glasses ***+

Peruslämmintä Japanista.



Wonderful Town ***

Thaimaalaista draamaa, jossa on aukkoja tai se luottaa liikaa katsojaan.



Go, Go Second Time Virgin ***½

Huimaava avaus Wakamatsu Kojin maailmaan japanilaisen pilvenpiirtäjän katolla.



Secrets Behind the Wall ****

Japanilaista lähiöahdistusta.



United Red Army ****+

190 min + ohjaaja paikalla => lähes neljän tunnin sessio.



Ecstasy of the Angels ***

Ei enää yllätysmomenttia. Sekavaa, paljas pinta lisätty rahoittajien vuoksi kuten ohjaaja kertoi.



The Amazing Truth About Queen Raquela **

Heikko mukadoku.



Berlin: Die Sinfonie der Großstadt ***½

Mykkä klassikko, Metropoliksen aikalaisia.



Piao lang qing chun (Drifting Flowers) ***½

Kompleksisuus yllätti.



Gone Baby Gone ****

Positiivinen yllätys tämäkin.



Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta ***½

Hyviä näyttelijäsuorituksia.

Jälleen spagusivistystä...

Leopoldo Savonan ohjaama ja Anthony Steffenin tähdittämä Un Uomo chiamato Apocalisse Joe / A Man Called Apocalypse Joe vuodelta 1971. Vaikuttava spagu Bruno Nicolain upean soundtrackin kera!