Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?
Kirottujen Saaressa on tylsät hetkensä mutta myös jotain salaperäistä ansiokkuutta puisevien näyttelijöiden ja muiden epätasaisuuksien keskellä. Kuuluu kasari-halpakauhun epätäydellisiin helmiin, ja kauden tunnetummasta unihaahuilusta eli Elm Street ygösestä poiketen se onnistuu parantamaan pisteitään lopputwistin myötä. Ei mikään efektielokuva vaan fiiliskauhua, jossa luonnontunne ja muut studio-olojen ulkopuoliset tekijät ovat hallitsevia.
Alien: Klassikko joka on vanhentunut yllättävän arvokkaasti, mitä nyt tietokoneiden näytöille voi vähän hymähdellä.Gigerin luomukset ihastuttavat edelleenkin ja ihmettelenpä vain, miksei kaveria olla hyödynnetty kauhuelokuvissa myöhemmin enempää kuin tässä sarjassa ja karmaisevan huonossa Species elokuvissa?! 5/5
Lisäksi Giger oli mukana Ralf Königin sarjakuvaan perustuvassa Tappajakondomi-leffassa... ei todellakaan mikään kauhuelokuva, lähinnä kauhea elokuva.
Kauhea, kun peniksiä purettiin elokuvassa irti, vai kauhean huono elokuva? Minusta varsin mainio!
Mainiota mutta huomauttaisin rakentavasti, että peniksiä purraan eikä pureta.
Hmm... Yrittänen skarpata jatkossa.
Katsoin The Slayerin joku aika sitten ensimmäistä kertaa ja toimivaksi totesin. Pitkästä aikaa elokuva, joka sai aikaan jopa lieviä pelonsekaisia väristyksiä etenkin loppupuolella. Kyllä se ainakin ***½ ansaitsee.
Pari kertaa on tullut The Slayer katseltua eikä kummallakaan kerralla iskenyt mitenkään muutoin kuin ehkä musiikkinsa puolesta. Muistaakseni tämän piti sisältää joku brutaali koukkukohtaus tai vastaava ja taisi siellä sellainen vilahtaakin, mutta mitään erityisen brutaalia en siinä nähnyt. Tiedä sitten kuinka saksittu tuo Vipcon DVD on: Kansi näyttää 86 min ja IMDB 80 min
Pari kertaa on tullut The Slayer katseltua eikä kummallakaan kerralla iskenyt mitenkään muutoin kuin ehkä musiikkinsa puolesta. Muistaakseni tämän piti sisältää joku brutaali koukkukohtaus tai vastaava ja taisi siellä sellainen vilahtaakin, mutta mitään erityisen brutaalia en siinä nähnyt. Tiedä sitten kuinka saksittu tuo Vipcon DVD on: Kansi näyttää 86 min ja IMDB 80 min
Ei tää muistaakseni mitenkään hillitömän verinen ole. FIx on leikkaamaton. Ainakin joku talikko ruumiin läpi kohtaus taisi olla. Hyvä leffa se on.
Pari kertaa on tullut The Slayer katseltua eikä kummallakaan kerralla iskenyt mitenkään muutoin kuin ehkä musiikkinsa puolesta. Muistaakseni tämän piti sisältää joku brutaali koukkukohtaus tai vastaava ja taisi siellä sellainen vilahtaakin, mutta mitään erityisen brutaalia en siinä nähnyt. Tiedä sitten kuinka saksittu tuo Vipcon DVD on: Kansi näyttää 86 min ja IMDB 80 min
Ei tää muistaakseni mitenkään hillitömän verinen ole. FIx on leikkaamaton. Ainakin joku talikko ruumiin läpi kohtaus taisi olla. Hyvä leffa se on.
Talikko rinnan läpi ‑kohtaus on Slayerissä, "brutaali koukkukohtaus" (jonkin muun ruumiinosan läpi) on ainakin (myös Vipcon julkaisemassa, vhs / dvd) kalkkuna-kasarislasherissa The Mutilator.
Mikäli pysyn hereillä, niin yli 10 vuoden odottelun jälkeen katson vihdoin Who Can Kill a Child?;in (tosin etsin silloin sitä nimellä Would You Kill a Child?) Levy oli jo jonkin aikaa, mutta ei soitin ei toistanut jenkki levyä. Sattumalta kaveri tuli tänään päivällä käymään ja hänellä oli läppäri mukana niin sai tehtyä alue vapaan kopsun.
Pari kertaa on tullut The Slayer katseltua eikä kummallakaan kerralla iskenyt mitenkään muutoin kuin ehkä musiikkinsa puolesta. Muistaakseni tämän piti sisältää joku brutaali koukkukohtaus tai vastaava ja taisi siellä sellainen vilahtaakin, mutta mitään erityisen brutaalia en siinä nähnyt. Tiedä sitten kuinka saksittu tuo Vipcon DVD on: Kansi näyttää 86 min ja IMDB 80 min
Ei tää muistaakseni mitenkään hillitömän verinen ole. FIx on leikkaamaton. Ainakin joku talikko ruumiin läpi kohtaus taisi olla. Hyvä leffa se on.
Talikko rinnan läpi ‑kohtaus on Slayerissä, "brutaali koukkukohtaus" (jonkin muun ruumiinosan läpi) on ainakin (myös Vipcon julkaisemassa, vhs / dvd) kalkkuna-kasarislasherissa The Mutilator.
Slayerin "brutaali koukkukohtaus" voisi varmaan olla se, jossa kuvan ulkopuolelle jäävä murhaaja heittää virveliä rannalla olevan tyypin suuntaan ja koukku sitten tarttuu kurkkuun ja repii sen auki. Onhan tuo verinen slasherien asteikolla. FIx on kyllä reippaasti leikattu, väitti Lasse mitä tahansa. UK DVD on leikkaamaton. Leffa on ***½-****
Mitäs sekoilua tämä on?
http://www.elitisti.net/fixdb.php?id=730
Videohunter, tuo vertailujen ihmemies, on sitä mieltä että FIx on uncut. "being that THE SLAYER is one of my favorite horror films, i know the murder scenes like it's my job, and it's def UNCUT".
131. Ron Fricke: Baraka (dvd) 3/5
‑samaa tyylilajia kuin Koyaanisqatsi, vähän tylsemmin tehtynä. Tässä on enemmän ilmiselviä rinnastuksia ja vähemmän kekseliäisyyttä ja visuaalisuutta.
132. George P. Cosmatos: Rambo First blood pt 2 (dvd) 4/5
‑toimii edelleen kuin häkä. Ei ole ykkösosan veroinen, mutta potkua löytyy enemmän kuin tusinaan muita sotaleffoja. En muistanut että lopputunnari olisi ollut niinkin helvetin korni.
133. Jim McCulloungh: Mountaintop Motel Massacre (tv) 2/5
‑hauskaa 80-luvun peruskauhua siinä mielessä että leffa "oikeiden" perusteiden mukaan tolkuttoman huono. Näyttelijät ovat lähinnä kävelemässä lavasteissa ja halpuus näkyy joka asiassa (mukana on tottakaisyntikalla tehty ujellusmusiikki). Silti mukavan nuhjuinen ja sympaattisen tökerö leffa.
134. Risto Jarva: Jäniksen vuosi (dvd) 4/5
‑yksi parhaita suomalaisia elokuvia. Vähän häiritsee 70-luvulle tyypillinen ja korni "kaupallisen ja pinnallisen maailman" kritisointi (sama juttu pistää silmään Bensaa suonissa ‑elokuvassa) mutta silti yksi suosikeistani.
Jarva: Jäniksen vuosi
Olihan tämä mainio. Puolikas miinusta muutamista kömpelyyksistä musiikkipuolella mutta muuten ei valittamista. ****½
Ford: The Man Who Shot Liberty Valance
Jälleen hyvä esimerkki Fordin näkymättömästä ohjauksesta. Tyylikästä mustavalkokuvausta ja innovatiivista flashbackien hyödyntämistä. Lee Marvin ja Edmond O'Brien öynää sivuossissa Waynen ja pökkelön Stewartin ihan kybällä. ****
Kaurismäki: Pidä Huivista Kiinni Tatjana
Autonkännäyksessä Peltsi puhuu enemmän kuin koko elokuvauransa aikana ja Valtosen kanssa miehiltä varsin osuvat kuvaukset sisäänpäinkääntyneistä suomijunteista. Juuri sopivan pituinen aiheensa puitteissa. ****
Godard: Masculin Feminin
Diggasin, ponnahti ihan top-kahteenkymppiin. Leaudin pseudoanarkistin ja romanttisen höslän ristisiitos on varsin riemastuttava ilmestys. *****
Kitano: Hana-bi
Tämä oli kiinnostanut itseäni jo vuosikausia, Kitanolta aikaisemmin olin nähnyt vain Brotherin ja seuraavaksi lähteekin tilaukseen nämä loputkin olennaisimmat Takeshit.
Itse elokuvahan oli odotetusti loistava. Kitano on saanut tiivistettyä ihmiselämän haurauden lukuisiin julmetun kauniisiin kuviin ja Joe Hisaishin scoret eivät ainakaan tätä vaikutelmaa heikennä. Alkuun helpolta vaikuttanut lopetus osoittautui pienen pohdiskelun jälkeen kuitenkin siksi kaikkein loogisimmaksi ratkaisuksi. *****
Brewer: Black Snake Moan
Jackson esittää itseään ja miehen hiusrajan pakeneminen lähentelee jo Ken Foreen kultakausien loistetta. Äänimaailma jytää ja Timberlake on vitun kauhea. Koko tuotoksessa on jotain mukavan tuoretta mutta lopetus palauttaa koko höskän jälleen sinne perumössön masentavalle ruohonjuuritasolle. Mutta jollain tavalla tämä kiehtoi. ***½
Viikon sairausloman saldoa:
Paul Ziller: Beyond Loch Ness – Tämä ei onnistunut nostattamaan sitäkään vähää vesipetomaniaa mitä esim. Bavan Monster Shark tai huippukalkkuna Tentacoli. Ilmeisesti mauton ihmissuhdesoopailu, CGI ja makea vesi eivät vain ole toimiva yhdistelmä. *
Fred Dekker: RoboCop 3 – Kymmenen vuoden takaiset huonot fiilikset huononivat entisestään uusintakatselulla. Ei näytä alkuunkaan Dekkeriltä ja alkuperäisen herkkusatiirista on enää vain muisto jäljellä. Jotenkin lopusta tuli vielä ylimääräiset Isäni on Turbomies-fiilikset..
John R. Leonetti: The Butterfly Effect 2 – Täysin mitäänsanomattomat henkilöhahmot ilman edes häilyvää karismantapaista pilaavat jo itsessään turhan juonen "käänteineen" kaikkineen. Itseasiassa en näe mitään syytä leffan olemassaololle, koska se on lähinnä laimea ja kesympi ykkösosan toisto. *
Larry Cohen: It's Alive III: Island of the Alive – Ihan hauskaa vaihtoehtokauhuilua Cohenin trilogian päätteeksi. Eipä tästä sen enempää, kyllä jaksoi katsella kevyesti loppuun asti. ***
Richard Franklin: Psycho II – Hakkaa jatko-osana mukavasti Perkinsin oman kolmossekoilun ja suureksi osaksi Tom Hollandin mukavan tiukalle jännitetyn käsikirjoituksen ansiosta. Perkins tietenkin varastaa shown. ***
Dwight H. Little: The Phantom of the Opera – Aliarvostettu helmi, jossa modernin slashergenren ja Lerouxin klassikkotarinan fuusio onnistuu. Paikoitellen jopa uskomattoman hienoa scorea hyödynnetään yllättävän tehokkaasti samoin kuin lavastusta ja puvustusta. Väittäköön ken mitä haluaa, minä annan ****
135. Kentucky Fried Movie (dvd) 2/5
‑en ole mikään Mies ja alaston ase ‑tyyppisten leffojen suuri ystävä, mutta tämä kyllä nauratti useastikin.
136. Omega man (dvd) 3/5
‑omalla tavallaan ihan tyylikäs maailmanlopun kuvaus. Onhan mm. tässä typerän näköisiä kaapuhemmoja mutta jollain tavalla ne istuvat kokonaisuuteen. Charlton Heston kovistelee ihan mukavasti pääosassa. Ja katsoohan Hestonia mieluummin kuin uudemman version Will Smithiä.
137. Michelangelo Antonioni: Zabraskie point (dvd) 4/5
‑ajoittain aika pitkäveteistä fiilistelyä, mutta visuaalisesti helvetin hieno. Loppu on kaikessa koomisuudessaan aika makea.
138. Damiano Damiani: Arturos Island (tv) 4/5
‑Bullet for the Generalin (ja monen muun hyvän leffan) ohjaajan alkupään tuotantoa. Nuori mies kasvaa pienellä saarella ja etsii miehen mallia sekä suuntaa elämälle. Kuulostaa kieltämättä kuivalta, mutta hieno kuvaus ja pienillä elementeillä tehty kokonaisuus toimivat helvetin hyvin. Saaren eristäytyneisyys ja pysähtynyt tunnelma luo mukavan uneliaan fiiliksen.
139. Winter Soldier (digibeta) 3/5
‑Espoo Cinen dokkariohjelmistoa. Vietnam-veteraanit kertovat kokemuksistaan ja sotarikoksista joihin he myös itse osallistuivat. Aika vahvaa tavaraa ja monesti jopa järkyttäviä tilityksiä ihmisten silpomisista yms. Lähinnä sotilaitten kertomukset ovat lakonisia kertomuksia väkivallasta, mutta mielenkiintoisesti loppupuolella mukaan tulee myös rasismi-teema (lähinnä kuinka jenkkisotilaitten keskuudessa oli eri käsityksiä siitä kuinka rasismi näkyi).
140. Michelangelo Antonioni: Kootut lyhytelokuvat 1 (35mm?)
‑ihan mielenkiintoisia lyhäreitä. Aiheet eivät välttämättä tänä päivänä ole mitenkään huikean kiinnostavia, mutta Antonionin tyyli näkyy jo näissä alkupään elokuvissa.