Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Vuoden 2008 loput:

222. Michael Cimino: The Sicilian (tv) 3/5

‑Christopher Lambert on yksioikoinen puunaama muuten ihan ok leffassa. Politiikkaa, melodraamaa ja vähän rakkauselokuvankin suuria tunteita. Kokonaisuutena silti aika siloiteltu. Lambertin esittämä kansansankari ei tunnu sankarilta eikä kansakaan toisaalta tunnu kovin kärsivältä.



223. Wong Kar Wai: Chung King Express (tv) 4/5

‑sekava mutta helvetin tyylikäs. En ole ihan varma mistä tämä kertoo loppujen lopuksi, mutta eipä tämä mikään olekaan perinteinen elokuva tyyliltään. Enemmän kuin perinteistä kerrontaa, tässä on hienoa fiilistelyä parin ihmisen kautta kuvattuna.



224. Risto Jarva: Yhden miehen sota (35mm) 4/5

‑tunteenpaloa ja paatosta. Alussa ihmiset ja alkuasetelma ovat niin ylivakavia ja osoittelevia että hetkittäin naurattaa. Mutta pikkuhiljaa tyyppien elämään ja puurtamiseen pääsee sisälle ja taistelu systeemiä vastaan on myötätuntoa herättävää. Yhteiskunnallisen kritiikin lisäksi mukana on myös runsaasti viihdyttävää porvarivihaa.



225. Jean Vigo: L` Atalante 4/5

‑hyvä leffapäivä. Ensin Jarvan Yhden miehen sota ja perään tämä. Visuaalisesti hieno ja simppeli tarina. On paljon yliarvostettuja klassikoita mutta tämä puolustaa paikkaansa jo tekoaikanaan harvinaisen tyylikkään kuvauksensa takia.



226. Tomas Alfredson: Låt rätte komma in / Ystävät hämärän jälkeen 4/5

‑suvereeni sekoitus realistista lapsielokuvaa ja vampyyrileffaa. Vampyyrithan tässä esitetään samalla tavalla kuin Tony Scottin Hunger:ssa ja Bigelowin Near Darkissa, mikä toimii YHJ:ssä hyvin. Koulukiusaamisteema ei ole päälleliimattua kommentointia, vaan toimii loistavan pääosa-näyttelijän kautta hienosti. Pari kertaa hymyilytti vampyyritytön yli-sähäkät hyökkäykset, mutta muuten mainio elokuva.



227. Alfred Hitchcock: Vaarallinen romanssi / North by Northwest (tv) 3/5



228. Hans Steinhoff: Hitlerjunge Quex 3/5

‑nuoren ja viattoman miehen mieli joutuu saastaisten kommunistien hämmentämäksi, kunnes oikeamieliset ja reippaat fasistit näyttävät oikean tien elämän poluille. Propagandastaan huolimatta hyvin tehty ja mukaansatempaava elokuva. Tietenkin tässä oli aikakaudelle tyypillistä överiksi vedettyä dramaattisuutta ja liioittelua mutta silti tarina oli hyvä ja kiinnostava.



229. Mironu Kawasaki: Executive Koala / Koara kacho (dvd) 2/5

‑odotin tältä enemmän. Onhan Koala päähenkilö jo kiinnostavan friikki idea, mutta lopputulos jää silti saippuaoopperan ja pienimuotoisen väkivalta hupailun tasolle. Tässä oli paljon hyvää, mutta olisi ollut mukava nähdä reilusti roisimpia otteita jo lupaavasti aloitetulla tiellä.



230. Marcel Camus: Musta Orfeus / Orfeu Negro (tv) 4/5

‑en innostu yleensä elokuvista missä tanssitaan lähes koko ajan, mutta tässä on hyvä draivi päällä. Juonikin on hyvin simppeli mutta toteutus visuaalisesti ja näyttelijöiden puolesta silkkaa juhlaa.



231. Veikko Aaltonen: Tilinteko 4/5

‑kotimaisen rikoselokuvan klassikko.



232. John Huston: Misfits / Sopeutumattomat (tv) 3/5

‑periaatteessa kaikki palikat toimivat hyvin mutta kokonaisuutena vähän vaisu.



233. Terence Fisher: Devil rides out (tv) 5/5

‑se joka väittää tätä huonoksi on mitään ymmärtämätön urpo.



234. Yokio Noda: Zero woman: Red handcuffs (dvd) 4/5

‑hyvä ja sympaattisen kyyninen elokuva. Lentävät käsiraudat oli aika vammaisen oloinen juttu muuten hyvin toteutetussa kokonaisuudessa.



235. J. J. Abrams: Mission impossible 3 (tv) 1/5

‑Philip Seymour Hoffman on ainut valopilkku tässä räpellyksessä.



236. Walter Hill: Southern comfort (dvd) 4/5



237. Michele Tarantini: Women in fury (dvd) 3/5

‑koko ajan mennään paskuuden rajoilla, mutta jotenkin juttu pysyy pinnalla. Naiset ovat ihan ok näköisiä ja väkivaltaakin on riittävästi.



238. Lucas Belvaux: Karkumatkalla / Cavale (tv) 3/5

‑melkein dokumentaarisesti päähenkilöä seuraava kerronta toimii loistavasti. Oli tässä pari junnaavaa hetkeä, mutta silti mainio leffa.



239. Jean Rollin: Zombie lake (dvd) 1/5

‑niin huonosti näytelty ja toteutettu että se lähentelee jo täydellisyyttä. Pisteet erityisen ansiokkaasta maskeerauksesta...



240. Tommy Lee Wallace: Halloween 4 (tv) 2/5

‑kolmosjakson naamaripelleilyjen jälkeen palataan taas Michael Myersin pariin. Tylsä ja paska.



241. Wai-keung Lau: Chow lok yuen / The Park (dvd) 1/5



242. Godard: Weekend (35mm) 5/5

‑tätä ei varmaan kovin usein kannata katsoa... hajanainen ja omassa kaaoksessaan helvetin hyvin toimiva pläjäys. Taas kerran veti pisteet kotiin.

athella ( 1.1.2009 17:32)

Uuden vuoden aattona löysimme parin kaverin kanssa kivan juomapelin netistä, jossa katsotaan Spinal Tapia (1984) ja juodaan aina kun jokin tietty asia tapahtuu. Välillä tuli otettua useampi huikka. Mutta elokuvasta. Hauskasti tehty "dokumentti" brittiläisestä Spinal Tap-yhtyeestä. Bändin tohelluksia on hauska seurata ja näyttelijät ovat loistavia. Elokuvan soundtrack voisi olla hankkimisen arvoinen. Kuka voisi vastustaa sellaista kappaletta kuin Sex Farm? Mestariteos! ****

Kannattaa kurkistaa Stockmannin CD-alelaareihin, olen nähnyt ko. soundtrackin siellä ainakin kertaalleen. Esim. seuraava levyale ja Hullut Päivät voivat tärpätä.



The Squid And The Whale ***+

Sympaattinen pikkuelokuva. Kovasti viittauksia esim. tennikseen ja populaarikulttuuriin, unohtamatta elokuvia.



Juhlajätkät Season 1 (13 jaksoa)

Uusiakin jaksoja DVD:llä. Seinät on nyt koristeltu enimmäkseen elokuvajulisteilla, en kyllä muista oliko aiemmin. Selvää kehitystä, toki kaikki uudet jutut ja ratkaisut eivät ole eduksi.



Zack ja Miri puuhaa pornoo **½

Liian pehmeä ja vaisu. Veltto.

Joulunjälkeistä saldoa:

Howard Hawks: Syvä Uni (1946) ****



Ensimmäinen näkemäni Bogart-leffa (kyllä, en ole katsonut Casablancaa..) ja olihan tämä hyvä. Jokin näissä vanhoissa film noireissa toimii ihan eri tavalla kuin nykypäivän elokuvissa. Naisetkin ovat ihan eri tavalla kauniita. Jos jostain pitää valittaa, niin juoni oli paikoin melkoista puzzlea eikä huonosti synkkaava tekstitys auttanut yhtään seuraamista. Myöskin Humphreyn maneereihin tottumattomalla meni alkuun lähes puolet miehen läpästä ohitse. Mutta tämän perusteella täytyy jatkaa sivistyksen aukkojen korjaamista.



Peyton Reed: Yes Man (2008) ***



Jim Carrey taas siinä mitä osaa luontaisesti, eikä tämä ollut yhtään hassumpi. Toki huumori ja elokuvan sävy olivat aika kilttejä, mutta välillä tällainen lämminhenkinenkin komedia toimii meikälle hyvin. Vastoin yleistä mielipidettä, olen aina fanittanut Carreytä; miehellä on sentään huumori hallussa ja skaalaa huomattavasti enemmän kuin kaikilla muilla skenensä koomikoilla. Juonihan tässä leffassa on lähes yksi yhteen Liar Liarin kanssa, eli mukana on myös sitä pakollista I've learned a lesson-osastoa, mutta missään vaiheessa leffa ei vajoa liian vakavaksi. Toisin kuin useat viime aikojen paskapökäleet tyyliin Hancock ja Click. Zooey Deschanel oli jotenkin herttainen tässä ja hänen kemiansa Carreyn kanssa oli mukavan aitoa.



Dario Argento: Verenpunainen Kauhu aka. Profondo Rosso (1975) ****



Näin vihdoin tämänkin klassikon ekaa kertaa, kun kunnon suomijulkaisu löytyi Anttilasta. Eikä suotta ole kehuttu, olihan tämä selkeästi Argenton parhaita, vaikka pidänkin Suspirian tunnelmasta yhä enemmän. Ohjaus oli ihan eri tavalla inspiroitunutta kuin muissa näkemissäni Argentoissa ja giallomysteeri kiehtova ja hyvin rakennettu. Ihan pientä tyhjäkäyntiä olin tuntevinani paikoin, mutta yleisesti erittäin tiivis ja toimiva paketti. Katsoin siis tarkennuksena lyhyemmän version noista kahdesta, joita julkaisussa on.

Lew Lehman:

The Pit – Odottelin synopsiksen ja örkkien ulkonäön perusteella jonkinlaista kevyttä Gremlins-tyylistä splatteria, mutta sen sijaan tulikin vastaan outoa varhaisteinipojan pervoilua ja Lynchmäisiä pikkukylän ihmiskummajaisia. Ja vielä hilpeä lauantain perheleffoista tuttu score vei tämän viimeistään kauas pois kauhugenrestä. Aikamoinen plöjäys. **



Jack Sholder: Arachnid – Ei helvetti mitä räpellystä jälleen kerran Fantastic Factorylta. Villeimmissä kuvitelmissanikaan en odottanut enää näin kökköä hirviötä näkeväni. Lähes paperinpaloilla animoitua stop motionia muistuttavaa otusta ei tarvinnut onneksi vahdata vasta kuin loppumetreillä, mutta eipä se alun viidakossa hiiviskelykään järin herkkua ollut. Järjetöntä käytöstä ja surkeaa näyttelytyötä. *



Brett Piper: They Bite – Riemastuttavaa vittuilua ö-luokan hirviöleffojen liukuhihnatuotantoa kohtaan. Väliin on nähty turhankin paljon vaivaa maskissa ja muussa efektissä ottaen huomioon lähtöarvot. Hatunnostoja on kiva bongailla ja Ron Jeremyä on kivempi katsella kun hän pitää melansa housuissaan. ***



Anthony Hickox: Waxwork 1 & 2 – On hassua miten tällaiset viihdekauhun mestariteokset ovat jääneet niin vähälle huomiolle. Kaikkea mahdollista zombieista ihmissusiin, vahamuseosta frankensteiniin ja draculasta teinisplatteriin yhdistelevä kermakakku on paikoin hykerryttävää seurattavaa etenkin EC-sarjakuvien ystäville. Kakkososa jatkaa suoraa ykkösestä ja on miltei yhtä railakas veto. ****



Don Sharp: What Waits Below – Voi saatana mitä älytöntä luolahaahuilua. Hahmotkin vaikuttavat todellisuudentajunsa kadottaneilta diapam-narkeilta, eivätkä maanalaiset viholliset ole yhtään sen uskottavampi ilmestys. *

kekkuli ( 2.1.2009 19:42)

athella ( 1.1.2009 17:32)

Uuden vuoden aattona löysimme parin kaverin kanssa kivan juomapelin netistä, jossa katsotaan Spinal Tapia (1984) ja juodaan aina kun jokin tietty asia tapahtuu. Välillä tuli otettua useampi huikka. Mutta elokuvasta. Hauskasti tehty "dokumentti" brittiläisestä Spinal Tap-yhtyeestä. Bändin tohelluksia on hauska seurata ja näyttelijät ovat loistavia. Elokuvan soundtrack voisi olla hankkimisen arvoinen. Kuka voisi vastustaa sellaista kappaletta kuin Sex Farm? Mestariteos! ****

Kannattaa kurkistaa Stockmannin CD-alelaareihin, olen nähnyt ko. soundtrackin siellä ainakin kertaalleen. Esim. seuraava levyale ja Hullut Päivät voivat tärpätä.

Kiitoksia vinkistä, tämä pidetään mielessä.

AnttiO ( 3.1.2009 10:25)

Dario Argento: Verenpunainen Kauhu aka. Profondo Rosso (1975) ****



... Katsoin siis tarkennuksena lyhyemmän version noista kahdesta, joita julkaisussa on.

Kieltämättä tässä kohtaa vähän hämmennyin, tyyliin "mikä lyhyempi versio?" Elokuva löytyy omasta hyllystänikin ja piti ihan käydä tarkistamassa. Itse katsoin tuon pidemmän version ja vaikka hyvä olikin, se tuntui hiukkasen liian pitkältä. Jostain syystä tykkään ostaa noita "ZOMG! 2 DVD Ultimate Collector's Limited Edition!!" versioita ja aina kuitenkin jätän sen toisen levyn lähes täysin huomioitta (kuvagalleriat ja musiikkivideot ei jaksa kiinnostaa). Ilmeisesti voisi jatkossa ottaa silmän käteen ja katsoa tarkemmin mitä ostaa. Näköjään tuossa on tuo An Eye For Horror-dokkarikin, jonka hankkimista olin suunnitellut.

Dèmoni (Demons) (1985) ***



Slugs, muerte viscosa (Slugs – The Movie) (1988) ***

Hauskaa ja viihdyttävää roskaa.



One Flew Over the Cuckoo's Nest (1975) *****

Viimekerrasta oli jo vuosia. Erittäin vaikuttava leffa.

Namfoodle ( 4.1.2009 01:20)

Slugs, muerte viscosa (Slugs – The Movie) (1988) ***

Hauskaa ja viihdyttävää roskaa.

Naulan kantaan. Kerrankin joku osaa arvostaa hyvää paskaa.

Moreno ( 4.1.2009 00:35)

Namfoodle ( 4.1.2009 01:20)

Slugs, muerte viscosa (Slugs – The Movie) (1988) ***

Hauskaa ja viihdyttävää roskaa.

Naulan kantaan. Kerrankin joku osaa arvostaa hyvää paskaa.

Todellakin kerrankin. Esimerkiksi tällä sivustolla ja keskustelupalstalla useimmat pitävät Slugsia vain täysin paskana.



TJEU: http://elitisti.net/review.php?id=912

Joululoman saldoa... Töllöstäkin tuli joulun aikaan ihan hyviä elokuvia.

Heaven and Hell (Kurosawa) 3/5



Vaikka Kurosawan leffat hyviä onkin eivät ne ihan täysillä ole ikinä iskeneet. Heaven And Hell:in ensimmäisen tunnin jälkeen olin valmis jo iskemään melkein viisi tähteä, oli kyllä niin vakuuttavaa. Rikas kenkäkauppias joutuu todelliseen ahdinkoon kun hänen poikansa kidnapataan mutta huomataankin että kidnappaaja on epähuomiossa ottanut väärän pojan. Lunnasvaatimus ajaisi miehen vararikkoon, mitä tehdä? Luopua kaikesta siitä mille on elämänsä perustanut vai pelastaa pienen pojan henki? Kurosawa ottaa kyllä kaiken irti tästä asetelmasta ja ensimmäinen tunti on kyllä dialogin juhlaa keskittyen vain yhteen ainoaan huoneeseen. Harmillista kyllä, tämän jälkeen leffa muuttuu huomattavasti tylsemmäksi kun seurataan pitkät ajat poliisin työskentelyä kidnappaajan kiinnisaamiseksi. Hienon alun jälkeen ei päästä enää samalle tasolle vaikka joitain hienoja kohtauksia loppupuolella nähdäänkin. Erityisen hieno on vaeltelu huumeluolassa missä hetken ajan luulee katsovansa Antionionin elokuvaa.





Arizona baby (Coen brothers) 3,5/5



Coen veljesten komediapuoli on jäänyt vähemmälle huomiolle itsellä Big Lebowskia lukuun ottamatta. Odotukset oli nollassa tämän suhteen kun ei toi sekoilukomedia muutenkaan oikein uppoa. Mutta tämä olikin positiivinen yllätys. Tässä oli kyllä hyvää tekemisen makua ja Coenit kyllä osaa komediankin tyylitajullaan. Monet läpät on häröydessään todella pudottavia ja nerokkaita.





Zombie ja kummitusjuna (Kaurismäki) 4/5



Toinen katselukerta ja edelleen yhtä hyvä. Mikan paras ja pesee myös monet Akin leffat.





Beyond the valley of dolls (Myer) 4/5



Täytyy tunnustaa että Russ Myerin tuotanto on täysin tuntematon vaikka leffat tiedänkin ja ohjaajan myös varsin hyvin. Päätin aloittaa tutustumisen tästä kun ostin soundtrackin tässä jokin aikaa sitten. IImeisesti ohjaajalla on tässä ollut ensimmäistä kertaa ison luokan budjetti. Ja leffahan oli aivan mainio. Paljon hyvännäköisiä naisia ja tissejä, todella limaisia miesnäyttelijöitä, kornia dialogia ja häröilyä. Tässähän oli ihan juonikin vaikka puheista päätellen odotin täysin juonetonta sekoilua ja tisseilyä. Soundtrack on tietysti aivan loistava ja musiikkikohtaukset hyviä. Loistavaa viihdettä.





A Kiss before dying (Oswald) 3/5



Perus Hollywood jännäri. Hyvää keskitasoa.





Babettes gæstebud (Axel) 3/5



Kirja oli tietty parempi, kyllähän tämän katsoi mutta ei nyt ihan päästy kovin vahvaan tulokseen. Ihan hyvä kuvaus sinänsä siitä kuinka ahdistavasti ihmiset voivat elää mutta jeesustelu alkoi jo jossain vaiheessa vituttamaan ja ahdistamaan toden teolla.





Brokeback Mountain (Lee) 3,5/5



Toinen katselu. Onhan tämä hyvä mutta en kyllä ihan allekirjoita leffan hienoutta. Leikkaaja olis ehkä voinut ottaa vähän isommalla kädellä, loppupuolella leffa jotenkin jämähtää paikoilleen eikä hommaan oikein saada enää mitään uutta. Jotkut kohtaukset tuntuu jopa vähän irrallisilta ja turhilta kokonaisuudessa.





Breakfast Club (Hughes) 3/5



Ferris Bueller's Day Off:n näin joskus ja ei ihan täysin iskenyt. Breakfast Club oli selkeästi parempi, överiä kasarimenoa ja lopussa mennään jo vähän syvällisemmäksi sekoilun ohessa mikä on hyvä. Henkilöhahmot on kyllä hyvin mietitty, kaikki erilaisia toisistaan.





Dancer in the dark (Trier) 4,5/5



Jo ties kuinka mones kerta, toimii edelleen. Trierin parhaita.





Scorpio (Winner) 2,5/5



Winnerin aika tylsähkö seisarijännäri. Ei tästä oikein jäänyt mitään käteen, Alain Delon ja Burt Lancaster eivät oikein saa rooleihinsa eloa ja kässärikin on vähän tylsä. Kyllähän näissä hyvä tunnelma silti aina on. Musiikki oli myös heikko lenkki, ensinnäkin sitä oli hieman liikaa ja vähän liian ilmeistä ja alleviivaavaa paikoitellen.





Wall-E (Stanton) 4/5



Hyvähän se oli. Varsinkin alku oli todellakin aivan mahtavaa. Välillä jopa unohti katsovansa animaatioa, ohjaus ja toteutus oli niin elokuvamainen ja tyylikäs. Robotit oli sympaattisia ja niihin jopa pystyi samaistumaan. Vaikka ilmastonmuutos tulee jo korvista ulos, Wall-E:n kritiikki on terävää ja se on tyylikkäästi tuotu esiin. Ja se on myös hauska. Loppupuolella homma välillä vähän lipsuu eikä taso pysy ihan samassa alkupuolen kanssa. Ei voinut välttyä lukemattomilta Macintosh viittauksilta ja varmasti Apple on ollut mukana elokuvassa. Wall-E:n buuttausääni, robotti Eva:n design ja "sleep" tila, kaikki mac tietokoneista. Vähän ehkä ärsyttää että näin ilmeisesti pitää leffaan tunkea mainostusta mutta näinhän se menee. Hieno leffa joka tapauksessa ja parhaita animaatioita mitä olen nähnyt.

flimtrick ( 4.1.2009 15:28)

Wall-E (Stanton) 4/5



Hyvähän se oli. Varsinkin alku oli todellakin aivan mahtavaa. Välillä jopa unohti katsovansa animaatioa, ohjaus ja toteutus oli niin elokuvamainen ja tyylikäs. Robotit oli sympaattisia ja niihin jopa pystyi samaistumaan. Vaikka ilmastonmuutos tulee jo korvista ulos, Wall-E:n kritiikki on terävää ja se on tyylikkäästi tuotu esiin. Ja se on myös hauska. Loppupuolella homma välillä vähän lipsuu eikä taso pysy ihan samassa alkupuolen kanssa. Ei voinut välttyä lukemattomilta Macintosh viittauksilta ja varmasti Apple on ollut mukana elokuvassa. Wall-E:n buuttausääni, robotti Eva:n design ja "sleep" tila, kaikki mac tietokoneista. Vähän ehkä ärsyttää että näin ilmeisesti pitää leffaan tunkea mainostusta mutta näinhän se menee. Hieno leffa joka tapauksessa ja parhaita animaatioita mitä olen nähnyt.

Steven Jobs on omistanut Pixarin ja on nykyisin Disneyn yksi suurimpia osakkeenomistajia.

flimtrick ( 4.1.2009 15:28)

Ei voinut välttyä lukemattomilta Macintosh viittauksilta ja varmasti Apple on ollut mukana elokuvassa. Wall-E:n buuttausääni, robotti Eva:n design ja "sleep" tila, kaikki mac tietokoneista. Vähän ehkä ärsyttää että näin ilmeisesti pitää leffaan tunkea mainostusta mutta näinhän se menee. Hieno leffa joka tapauksessa ja parhaita animaatioita mitä olen nähnyt.

Osaa XP-läppärikin mennä nukkumaan. Kun Mac-tietokoneiden markkinaosuus on alle 10 % niin ei noita kovin moni katsoja edes ymmärrä, sangen tehotonta mainostamista siinä mielessä.

Antti Vanhala ( 4.1.2009 17:33)

flimtrick ( 4.1.2009 15:28)

Ei voinut välttyä lukemattomilta Macintosh viittauksilta ja varmasti Apple on ollut mukana elokuvassa. Wall-E:n buuttausääni, robotti Eva:n design ja "sleep" tila, kaikki mac tietokoneista. Vähän ehkä ärsyttää että näin ilmeisesti pitää leffaan tunkea mainostusta mutta näinhän se menee. Hieno leffa joka tapauksessa ja parhaita animaatioita mitä olen nähnyt.

Osaa XP-läppärikin mennä nukkumaan. Kun Mac-tietokoneiden markkinaosuus on alle 10 % niin ei noita kovin moni katsoja edes ymmärrä, sangen tehotonta mainostamista siinä mielessä.

Niin no eikös sitä siksi mainosteta että saadaan se markkinaosuus nousemaan. Ei toi mun mielestä nyt ihan tehotonta mainostamista ole ja Mac koneiden suosio on ainakin tietääkseni koko ajan noususuhtainen... sleep tilan vilkkuva valo oli lähinnä se mikä selvästi viittasi mac-läppäreihin, en tiedä onko pc-koneissa tota, ainakaan tyttöystävän Vista-läppärissä ei oo vaikka nukkumaan meneekin. No jooh, ketä kiinnostaa

flimtrick ( 4.1.2009 15:28)

Breakfast Club (Hughes) 3/5



Ferris Bueller's Day Off:n näin joskus ja ei ihan täysin iskenyt. Breakfast Club oli selkeästi parempi, överiä kasarimenoa ja lopussa mennään jo vähän syvällisemmäksi sekoilun ohessa mikä on hyvä. Henkilöhahmot on kyllä hyvin mietitty, kaikki erilaisia toisistaan.

Parhaita teinileffoja koskaan. Onhan tämä viimeisen päälle laskelmoitu vaikkapa noitten henkilöitten osalta, mutta toimii hyvin. Molly Ringwaldista tykkään "ihan homona" tässä leffassa..

Voisi itsekin alkaa laskemaan montako leffaa tulee tänä vuonna katottua.

6. Tanit Jitnukul: Khon len khong (The Art of The Devil) 2004 *

Paskin aasialaiskauhu. Erittäin tylsä ja vähän sekava. Henkilöt ohuita ja rasittavia. Kauhuaspekti ei toiminut missään vaiheessa, pelottavinta oli albiinotyttö. Ei tässä ollut oikein mitään hyvää; yksi hahmo joka ei ollut täysin mielenkiinnoton (ja sekin kuoli), pari ihan kivaa taikaa ja opin että Thaimaassa on oma kirjainmerkistönsä (melkoisia koukeroita).



Tätä oltiin kehuttu väkivaltaiseksikin. IMDb:n kansikuvan perusteella sellaista odotinkin, mutta ei siitä ole jälkeäkään, vähän oksennetaan verta ja partateriä ja joku kuihtunut vauva laitetaan ritilälle palamaan, uu. Ilmeisesti kuva olikin jatko-osasta?



7. David Cronenberg: Naked Lunch (1991) ****

Jännä.



8. Chia-Liang Liu: Shao Lin san shi liu fang (The 36th Chamber of Shaolin) (1978) ****½

Loistava kung-fu klassikko.



9. David Lynch: Inland Empire (2006) ***

Hyvä, liiallisesta pituudesta ja osittaisesta tylsyydestä huolimatta. Lynchin leffoista vähiten hyvä.

At Close Range (1986)

Sean Penn ja Cristopher Walken tekevät tästä katsomisen arvoisen. Leffa nojaakin pitkälti näyttelijäsuoritusten varaan. Tarinana ei niinkään ole luvassa mitään ennen näkemätöntä. Miinukset älyttömän ankeista naisnäyttelijöistä, joita tässä kyllä riittää.

2½/5



The Killing (1956)

Täähän olis loistava double bill Rififin kera! Ei ehkä niin tunnelmallinen, mutta tarinankuljetus toimii älyttömän hienosti. Classic.

5/5



Paths of Glory (1957)

Toinen lähes yhtä upea vanha Kubrick. Kirk Douglas on varsinainen sankari...

4½/5



Fear City (1984)

Haha! Mikä mahtoi ollakaan murhaajan motiivi? Viihdyttävin näkemäni Ferrara Ms.45 jälkeen. Tom Berengerin äijäily on mahtavaa katottavaa.

4/5



Behind the Mask: The rise of Leslie Vernon (2006)

Köyhän miehen Man Bites Dog. Casting ei ole mennyt nyt ihan nappiin. Leslie Vernonin hahmo on loppujen lopuksi aika säälittävä rääpäle Jasonin ja Freddyn rinnalla. Naispääosa on myös aika rasittava. Goreakin aika nihkeesti.

2/5



The Barbarian Invasions (2003)

Ei oikeen kolahtanut. Ehkä hieman musta komedia, muttei paljon naurattanut. Vahvat näyttelijäsuoritukset silti.

3/5



Red Trousers (2003)

Kiitokset sille elitistille, joka tätä hehkutti. Varsin mielenkiintoinen dokkari Hong Kongin Stuntmiehistä (ja naisista!). Loppua kohti jutut alkoivat vähän loppua ja eksyttiin aiheeesta, mutta muuten erittäin suositelva kaikille stunteista kiinnostuneille. Pakko myöntää, että kiinalaisilla on pokkaa.

3½/5



The Hired Hand (1971)

Peter Fondan pikkukiva, vähäeleinen Western.

3½/5



Rabid (1977)

Näistä varhaisista Cronenbergeistä kyllä huomaa miten mielettömästi ohjaaja on kehittynyt uransa aikana. Tämäkin sisälsi parit toimivat goret ja aihe oli tyypillistä Cronenbergiä, mutta lavasteet ja kuvauspaikat sekä kuvakerronta olivat aika ankeaa/tylsää katsottavaa. Pääosaa esittävästä pornotähdestäkin olisi voinut ottaa kunnolla "iloa irti". Ei tarpeeksi huono ollakseen hyvä, eikä tarpeeksi hyvä ollakseen vakavasti otettava, joten Rabid ajautuu epäonnekseen johonkin siihen välimaastoon. Sinänsä mielenkiintoinen aihe kylläkin.

2/5



Once Upon a Time in the West (1968)

Five thumbs up...

5/5



Harold + Kumar Get the Munchies (2004)

Tästä tuli mieleen yllättävän paljon Kevin Smithin leffat, etenkin Jay & Silent Bob Strike Back. Ei niin haha-hauska, mutta yleistunnelmaltaan varsin viihdyttävä.

3½/5



Dope Sick Love (2005)

HBO-dokkari kahdesta NYC:n nistipariskunnasta. Piikit heiluu tiuhaan ja käänteitä riittää, mutta lähes samasta aiheesta tehty paljon mukaansatempaiseviakin dokkareita. Hyvä, muttei genrensä huippua. Parissa kohtaa kameramies on saanut nauhalle aika uskomattomiakin kohtauksia.

3/5