Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Transformers ***

Hmm. Yllätyin. Olin varma etten pysty katsomaan tätä loppuun, mutta tämähän oli ihan toimiva. Armageddonia en pysty katsomaan ja sehän tästä tuli mieleen, mutta tässä ei ollut mitään vikaa.



Babel *

Näyttelystä yksi tähti, muuten tämä sitten onkin raivostuttavin läjä paskaa sitten Crashin. Olin jo päättänyt etten katso tätä, enkä tiedä missä mätti että piti moiseen sitten ryhtyä.

Innarratu (tai mikä liekään, hra Vatari tästä alkaen) teki sen rakkielokuvan mikä oli ihan jees kolmen tähden juttu. Sitten tuli 21 grammaa yhtä typerintä ja tylsintä paskaa mitä muistaa. Johan sitä luuli, että Vatari edes yrittäisi jotain muuta kuin tehdä sama elokuva jatkuvasti uusiksi ja joka kerta huonommin kuin edellinen, mutta ei. Kolmas kerta vielä. Vuonna 2010 nähdäänkin Babel VI: return of the periodic unchronological piece of sentimental shit.

Babelissa ei tapahdu mitään. Ei kertaakaan. Siinä ei ole tarinaa, siinä ei ole mitään. Vatari on vaan tahtonut näyttää, että kaikkihan me väristä välittämättä käydään kakalla, itketään ja halutaan nussia . Mikä oivallus! Jos tästä tungettaisiin ne loputtomat musiikkikohtaukset perseeseen olisi tämä pikkusiskonsa Crashin kanssa yhtä pitkä = 15 min.

Sinänsä hauskaa, että molemmat paskat lähettävät saman viestin (joka ei kyllä ole ollut tekijöiden tarkoitus):

Kaikki muun väriset on jees sakkia paitsi semikamelit. Crashissä on psyko-semikameli-lapsentappaja kun tässä on taas sen lukutaidottomat roskaväki kyrpäpojat vauhdissa. Hra Vatari nyt sitten yrittää saada katsojan jotenkin ymmärtään näitä paska-aivoja. Niin just. Ja ketä vittua kiinnostaa ne meksikolaiset pellet?!?! Tyypit sekoilee kuin bensaa impanneet marokkolaiset serkkunsa ja sen jälkeen pitäisi tuijottaa jotain 15 min itkupaskakohtausta ja tuntea jotain muutakin kuin pakottavaa tarvetta mennä paskalle. Toivottavasti tää jannu ei tee enää yhtäkään elokuvaa.



Alone in the Dark *

Ei lähellekään yhtä huono kuin luulin. Saihan tässä nauraa monta kertaa kunnes alkoi se toiminta. Paremmin meni alas kuin Babel.



Bloodrayne -

Alussa vaikutti, että yritystä on enemmän ja tämä saattaisi toimia kahden tähden edestä. Niin vittu varmaan. Jopa tylsempi kuin Babel, johon kyllä tulee jatkossa verrattua elokuvia.

Asswipe ( 26.8.2007 07:41)

Babel *

Näyttelystä yksi tähti, muuten tämä sitten onkin raivostuttavin läjä paskaa sitten Crashin. Olin jo päättänyt etten katso tätä, enkä tiedä missä mätti että piti moiseen sitten ryhtyä.

Innarratu (tai mikä liekään, hra Vatari tästä alkaen) teki sen rakkielokuvan mikä oli ihan jees kolmen tähden juttu. Sitten tuli 21 grammaa yhtä typerintä ja tylsintä paskaa mitä muistaa. Johan sitä luuli, että Vatari edes yrittäisi jotain muuta kuin tehdä sama elokuva jatkuvasti uusiksi ja joka kerta huonommin kuin edellinen, mutta ei. Kolmas kerta vielä. Vuonna 2010 nähdäänkin Babel VI: return of the periodic unchronological piece of sentimental shit.

Babelissa ei tapahdu mitään. Ei kertaakaan. Siinä ei ole tarinaa, siinä ei ole mitään. Vatari on vaan tahtonut näyttää, että kaikkihan me väristä välittämättä käydään kakalla, itketään ja halutaan nussia . Mikä oivallus! Jos tästä tungettaisiin ne loputtomat musiikkikohtaukset perseeseen olisi tämä pikkusiskonsa Crashin kanssa yhtä pitkä = 15 min.

Sinänsä hauskaa, että molemmat paskat lähettävät saman viestin (joka ei kyllä ole ollut tekijöiden tarkoitus):

Kaikki muun väriset on jees sakkia paitsi semikamelit. Crashissä on psyko-semikameli-lapsentappaja kun tässä on taas sen lukutaidottomat roskaväki kyrpäpojat vauhdissa. Hra Vatari nyt sitten yrittää saada katsojan jotenkin ymmärtään näitä paska-aivoja. Niin just. Ja ketä vittua kiinnostaa ne meksikolaiset pellet?!?! Tyypit sekoilee kuin bensaa impanneet marokkolaiset serkkunsa ja sen jälkeen pitäisi tuijottaa jotain 15 min itkupaskakohtausta ja tuntea jotain muutakin kuin pakottavaa tarvetta mennä paskalle. Toivottavasti tää jannu ei tee enää yhtäkään elokuvaa.

Ota nyt ihan rauhallisesti.

Musta Dahlia ***+

Lukekaa kirja.



Silta salaiseen maahan ****

Lastenelokuvaksi varsin onnistunut. Vai onko tämä niitä koko perheen elokuvia?



Hair ***

Aika tehnyt tehtävänsä, osa musiikista toimii.



Kultainen portti ***½

Aamulehden arvostelija antoi ainakin liikaa tähtiä. Olihan tässä hetkensä.



The Simpsons Movie (orig) ***½

Jokunen hyvä vitsi. South Park ja kumppanit ovat mm. ilkeämpiä.



Hunka Junk 5 ***

Samaa tasoa kuin nelossetti, "uutuuden" viehätys vain poissa. Eli tarjolla oli kokoelma hyvin eritasoisia vanhoja mainoksia, opetuselokuvia jne. Texaco-huoltamoketjun myyntijuttu oli minusta parasta antia. Viimeisenä tuli taas helpoiten naurua kirvoittava pätkä. Myös puhelinetiketti oli mainio – tälle tulisi ehdottomasti tehdä jatko-osa, kännykän käytöstä tietenkin.

Babel on tosiaan hieno elokuva, mutta kieltämättä Iñárritun heikoin. ****

Simpsons movie 6/10 – sama ongelma kuin MP:n Meaning Of Lifessa: pitkitetty tv-sarjan jakso. Erona vaan se että todennälöisesti Simpsoneiden kohdalla juoni keksittiin ennen vitsejä/one-linereita.

Pathfinders... Snif. Elokuvassa oli etukäteen kaikki potentiaali viikinkien muodossa, mutta aika kräppiä kuitenkin tuloksena. Voi jeesus sentään.

Sayat nova:a (the color of pomegranates) olen yrittänyt nyt pari kertaa aloittaa katsomaan,,, adhd, niin jäänyt kesken, mutta joo tämä on todellakin nerokas ja vähän tunnettu mestariteos. Olisin valmis maksamaan blue-ray versiona leffasta vaikka heti 200e.

DVD myynnissä esim play.comissa

One of the greatest masterpieces of the 20th century, Sergei Parajanov's "Color of the Pomegranate", a biography of the Armenian troubadour Sayat Nova (King of Song) reveals the poet's life more through his poetry than a conventional narration of important events in Sayat Nova's life. We see the poet grow up, fall in love, enter a monastery and die, but these incidents are depicted in the context of what are images from Sergei Parajanov's imagination and Sayat Nova's poems, poems that are seen and rarely heard. Sofiko Chiaureli plays 6 roles, both male and female, and Sergei Parajanov writes, directs, edits, choreographs, works on costumes, design and decor and virtually every aspect of this revolutionary work void of any dialog or camera movement. Written by PARAJANOV.com

Plot keywords for Sayat Nova (1968):

* Dream Like * Surrealism * Symbolism * Surreal * Bizarre * Cult Favorite * Imagery * Religion * Topless * Queen * Shell * Cult Director * Armenia * Books * Actress Playing Multiple Roles * Child * Actor Playing Multiple Roles * Music * Sheep * Poetry

http://www.imdb.com/title/tt0063555/keywords

Recommendations for Sayat Nova (1968):

Persona (1966)

Âge d'or, L' (1930)

2001: A Space Odyssey (1968)

Singende, klingende Bäumchen, Das (1957)

Santa sangre (1989)

The Ninth Configuration (1980)

Subconscious Cruelty (1999)

Forbidden Zone (1980)

Monanieba (1984)

Sånger från andra våningen (2000)



http://uk.imdb.com/title/tt0063555/recommendations

Kuvia:



















Ohjaajan kotisivut

Cannibal Ferox – 6/10

Paremmin tehty mutta jännite ei oikein pidä samalla tavalla kuin Cannibal Holocaustissa.





Adams æbler 7/10



Tanskalaista mustaa komediaa liki tullisella sanomalla. Vitseissä ei ole samaa tehoa kuin esim. Trierin Rigetissä tai Idiooteissa ja Bernard Herrman-tyyppinen musiikki ei oikein sovi mukaan, mutta muuten ihan jees.

tajkor ( 1.9.2007 00:38)

Sayat nova:a (the color of pomegranates) olen yrittänyt nyt pari kertaa aloittaa katsomaan,,, adhd, niin jäänyt kesken, mutta joo tämä on todellakin nerokas ja vähän tunnettu mestariteos. Olisin valmis maksamaan blue-ray versiona leffasta vaikka heti 200e.

Olisi kannattanut tulla katsomaan Orioniin kaksi ja puoli vuotta sitten 35mm-filmiltä – vain 3,5e + kantakortti 4e!

http://www.sea.fi/esitykset/kevat2005/armenia.html

Black Sheep – musta lammas ***½

Huumoria, asennetta.



Arvoituksia arkussa ***+

Näppärää sisäsiistiä, muttei paljon muuta. Pari mahdottomuutta ärsytti.



The Turpan Love Song ***

Kertakatseltava kiinalainen. Rohmerin Syystarinaa suositellaan.



Love You For The Last Time **½

Käsittämättömän kiiltokuvamainen kiinalainen. Tämän täytyisi olla täysin saippuaparodia, mutta eikö se sittenkään ole ollut tekijöiden mielessä.



When Ruoma Was Seventeen ***½

Selkeästi paras näkemistäni kolmesta kiinalaisesta. Komeata maisemaa tässäkin.



Shrek Kolmas (orig.) ***

"Tarina" kökkö toki.



Vedätys ***

Ajankuvassa mielenkiintoa.



Tuntematon nainen ***½

Yllättävän hyvä.



Kiss Me Deadly ****+

Vanha film noirin klassikko. Tylyä.



Irina Palm ****

Erittäin positiivinen yllätys.



Kultaisen kukan kirous ***½

Komeaa karkkia, mutta se tarina.



Fracture – murtumaton ***

Niin näppärää jenkkilakitupadraamaa.

Mr. Brooks ***

Costnerin ja Hurtin sanailu on parasta antia.



Lieksa! ***

Pölönen petti odotukset.



28 viikkoa myöhemmin ***+

Potentiaalia olisi ollut, mutta liian rutiininomainen muutaman kiusaavan epäuskottavuuden kera.

[left][font="Verdana"]

Shoot em up – Michael Davis



Tehokasta action-ajanvietettä, josta ei edes seuralaisellani ollut mitään valittamisen aihetta. Onneksi sain hänet ylipuhuttua pois ajatuksesta valita Petri Kotwican kotimainen jo etukäteen masentava "trilleri", naisesta joka (taas kerran) kostaa pettävälle miehelle" Musta Jää, jonka aikana tulisi moneen kertaan todettua teennäisen Outi Mäenpään naistenlehtiä mielistelevää, yliampuvaa tai "rohkeaa" roolisuorittamista. Tai Martti "minäpä muljailen veikeästi silmilläni taas pettäjän vilkkusilmin" Suosaloa. Eikä täytynyt tuntea taas myötähäpeää kotimaisen elokuvan tilasta ja pilata samalla oma arvokas perjantai-ilta. Sain täysin siemauksin nauttia taas helvetin tyhmästä ja sekopäisestä amerikkalaisesta roskakulttuurista, ilman että mukana olisi mitän ahdistavia "tiedostavia" juonenkäänteitä tunnelmaa pilaamassa. Ehei, ellei lasketa mukaan sitä että leffan hyvä tyyppi on perhearvoja kannattava ns. klassinen sankarihahmo ilman sitä turhankin kulunutta anti-etuliitettä. Mukaan väkinäisesti liimattua viha-angstia ei Clive Owen oikein saanut uskottavasti ilmennettyä ettei hahmo tuntunut niinkään psykoottiselta antisankarilta, vaan pikemminkin perinteiseltä sankarilta. Niin hyväntuulisesti se tuntui pahiksia räiskivän. Mikäs siinä räiskiessä uhkean kaunottaren Monica Belluccin ex-rakastettuna Mr. Smithinä. Kaikkea oli ja paljon. Myös kliseitä ja silmäniskuja menneeseen. Sitä porkkanajuttua en kyllä tajunnut, paitsi jos se todella oli vain Väiski Vemmelsäären ja Elmerin välienselvittelyn takia. Räminää ja räiskettä riiitti silti ja hyvin juonta kommentoiva musavideomainen ("hyvän musavideon" onko niitäkin) musiikkiraita. Juonesta en halunnutkaan mitään ymmärtää, jotain siinä sämplättiin sekaisin aseteollisuuden ja demokraattisen presidenttiehdokkaan salaliitosta perustaa oma luuydintehdas imettävien naisten pilteistä. Blaa blaa blaa. Vähänkö väliä, kunhan tarina meni menevästi eteenpäin, ja menihän se.

Jopa pakollinen(?)seksikohtaus oli hoidettu lihaa ja latinkeja säästelemättä. En muista että missään elokuvassa olisi ammuttu niin paljon kuteja sisälle aktin aikana. Jotenkin hämmentävän kiinnostava kohtaus. puhtaasti tekstinä ajateltuna elokuvan käsikirjoitus ei taatusti saisi miltään kustannustoimittajalta päänsilityksiä. Elokuvana ei juonien lapsukset paljoakaan haitanneet.

Tärkeintä oli kuitenkin efektit ja toiminta, dialogin sekä roolikemian lisäksi. Vauvan esittämisessä maalitauluna, takaa-ajon kohteena on varmasti merkki enemmän erikoisuuden tavoittelusta kuin huoli pilttien tulevaisuudesta raaistuvassa maailmassa. Hard Boiled, Asfalttisoturi ja Shogun Assasin ovat käyttäneet samankaltaista lapsityövoimaa roolituksessa, ehkä Battle Royal on samaa maata myös. Siltikin, ja enempää moralisoimatta oli hauska testauttaa omaa empatikykyään kohtauksessa missä punkero-pahis sadatteli julmetusti kuinka sairasta oli väsätä hämäykseksi teko-vauva, jonka päältä hän kuitenkin ajoi ensin autolla yli. Kohtaus aiheutti eniten helpottuneita naurunpyrskähdyksiä elokuvasalissa. Minullakin oli kyyneleet silmissä siitä ilosta että vauva selvisi. Emme siis sittenkään ole täysin raaistuneet väkivaltaelokuvien ärsykkeille, kuinka lohduttavaa.

Rock and roll jytisi komeasti, toimintajaksot hauskoja ja kekseliäitä ja päähenkilön one-linerit useimmiten sekä kliseitä väisteleviä että lajityypin perinteitä kunnioittavia. Paljon oli elokuvaan ahdettu sellaista josta voisi kenties poikia jatko-osiakin. Helvetin hyvä leffa!!!

[/font][/left]

Viimeisimpiä katsottuja...

Scream



Tämäkin tuli taas pitkästä aikaa katsottua. Tuo on mielestäni yksi 90-luvun onnistuneimmista kauhuelokuvista. Kaarti on hyvä (Kennedy, Ulrich, Lillard) ja elokuva osaa pilailla itsensä (ja ylipäätään kauhuelokuvien) kustannuksella ja tekee sen tyylikkään vakavasti, ei Scary Movien kaltaisesti muka-hauskasti. Tuolta on aina kiva blokkailla yksityiskohtia kuten tällä kertaa huomasin, että elokuvan lopussa bileissä videonauhurin päällä on elokuvat Clerks (myöskin Miramaxin elokuva) ja Keitelin tähdittämä Smoke. Jatko-osa on vielä keskivertoa parempi mutta kolmas osa on jo liikaa ja saman toistoa. Cravenin parhaita ohjauksia viimeisen 20 vuoden ajalta. Henry "The Fonz" Winkler esiintyy ns. unbilled. 4/5



The Texas Chainsaw Massacre



Se ensimmäinen ja alkuperäinen itsensä Tobe Hooperin ohjaama. Todellinen kauhuklassikko on kyseessä. Verta elokuvassa ei nähdä juurikaan (jos lainkaan) mutta tunnelma on sitäkin paremmin kosketeltavissa. Kuvakulmat, musiikki ja leikkaus tuovat erittäin karmivan fiiliksen ja Marilyn Burns kirkuu lähes Jamie Leen tasoisesti.. Alku on hidastempoinen, mutta kun nahkaturpa pääsee vauhtiin niin se on menoa. Useimmissa kauhuelokuvissa antagonisti kulkee aina hitaasti, usein jopa kävellen (kuten Jason Voorhees) mutta Leatherface juokseen minkä kerkiää moottorisahansa kanssa. Selvästikin on RE4:n tekijät Chainsawinsa nähneet. Myös Wrong Turn 2:ssa oli ruokailukohtaus joka muistutti erittäin paljon tämän elokuvan vastaavaa. Tämä on elokuva josta pitää tai ei ja sitä joko arvostaa tai pitää erittäin yliarvostettuna. Voi kun olisi saanut mahdollisuuden nähdä tämä elokuvateattereissa 70-luvulla. 4,5/5



Stalingrad



Puolitoista vuotta ehti hyllyssä pölyttyä, mutta sain kuin sainkin katsottua. Heikot tuotantoarvot hieman häiritsivät ja minun silmiini osa näyttelijöistä ylinäytteli rankalla kädellä, mutta silti ihan katsottava sotaelokuva joka loppui kieltämättä aika tyylikkällä tavalla, tyylikkääseen kuvaan. Ei parhaimmasta, mutta ei myöskään huonoimmasta päästä. 3/5



Die hard 4.0



Positiivinen yllätys. Hyvää stunttipohjaista toimintaa vanhaan kunnon tyyliin ja Bruce Willis on vielä hyvässä vedossa viisikymppisenäkin. Premissi on luonnollisesti kaksituhattalukulaistettu mutta se kannattaa jättää taka-alalle ja vain nauttia McCLanen one-linereista ja mäiskimisestä. Parempi kuin kolmonen, mutta ei mitenkään voi pärjätä ensimmäiselle. Ja Maggie Q on yksi kauneimmista naisista maailmassa. 3,5/5



Way of the dragon



Bruce Lee-dokumentin innoittamana päätin katsaista tämän taas parin vuoden tauon jälkeen. Levyllä pitäisi olla alkuperäinen kiinankielikin, mutta ei jostain syystä löytynyt ja jouduin katsomaan hauskoilla englantidubbauksilla. Ylinäyttelemistä, mitätön käsikirjoitus mutta Leen karisma on sen verran suuri ja taistelukohtaukset komeita, että kyllä tämä tuonne klassikkojen puolelle minun kirjoissani menee. Ei Leen paras, mutta parempi kuin Big Boss. Lopputaistelu Norrisia vastaan on klassikko ja hidastettu otos todella komeaa katsottavaa. 3,5/5



Enter the Dragon



Bruce Leen paras ja kenties maailman paras (ainakin paras näkemäni) martial arts-elokuva. Mainio sekoitus mätkimistä, tyylikästä kuvausta, Lalo Schifrinin musiikkia ja James Bond-tyylistä hiiviskelyä. Leen elokuvissa kenties komeimpia taisteluotoksia ovat hidastetut otot ja tässäkin niitä tullaan loppupuolella näkemään. Se on nuori Sammo Hung jonka Lee elokuvan alussa läiskäisee menemään. 4,5/5



The Enigma of Kaspar Hauser



Ensimmäinen näkemäni Herzog ja vaikka raamattuni Leonard Maltin's Movie Guiden mukaan kyseessä on miehen paras työ, niin en tiedä johtuiko mielentilasta vai mistä, mutta tämä ei kyllä sytyttänyt. Ei minulla ole mitään hidasta kuva-ja tarinankerrontaa vastaan, mutta tämä oli jotenkin hyvinkin puuduttava ja valju tapaus. Kaverini kuitenkin sanoi, että tämä oli huonoin näkemänsä Herzog, eli aion vielä mieheltä elokuvia katsoa kunhan sopivasti eteen tulee. 2/5



Friday the 13th, part II



Käytännössähän kaikissa Perjantai 13.-elokuvissa on sama juoni, käsikirjoituksen vivahteet vain vaihtelevat. Pari kivaa tappoa, mutta muuten sarjan huonoimpia (vaikka kaikki ovat mielestäni huonoja). Kuten niin monissa muissakin 80-luvun teinikauhuelokuvissa, myös tässä näkyy kosolti T&P:tä (tisuja ja peppuja). Yksi takalisto erityisesti teki vaikutuksen. 1,5/5



Friday the 13th, part 3



Käytännössä jo kolmannen kerran sama käsikirjoitus. Vaikka saa samat pisteet kuin Part 2, niin tämä oli mielestäni huonompi. Pari erittäin nättiä tyttöä kyllä oli taas mutta siinä se. Siitä 'merkittävä' Perjantai 13-elokuva, että tässä kaikkien ystävä Jason saa vihdoin jääkiekkomaskinsa. Nyt on nähtynä 1,2,3,4 ja X, eli sitä mukaa kun näitä tulee katsottua, laitan tänne mielipidettäni. Seuraavana vuorossa viides, eli The Final Chapter, jossa Jasonin piti tekijöiden lupauksesta kuolla viimein lopullisesti. Toisin kuitenkin kävi. 1,5/5



Wrong turn 2



Pidin ensimmäisestä osasta ja se oli mielestäni hyvää goretykitystä. Jatko-osa on yllättäen samaa luokkaa, ja verta ja suolenpätkiä nähdään runsaasti. Elokuvaa (etenkään Henry Rollinsin hahmoa) ei kannata ottaa kovin vakavasti, vaan nauttia komeista suolestuskohtauksista joita elokuvassa viljellään hyvään tahtiin. Koominen ja verinen, juuri niin kuin pitääkin. Tällaisten elokuvien nauttimiseen tarvitaan tietynlainen tunnelma ja sopivasti kestävä vatsa. 3/5



The number 23



Mukava nähdä Carrey jälleen tälle tuntemattomamman tyylisessä roolissa. Keskinkertaista parempi, mutta lopputwisti ja käsikirjoitus yrittävät pakolla hieman liikaa ja lopputulos ei ole niin miellyttävä kuin voisi olla. Kyllä tämän kerran katsoo, mutta hyllyyni en ostaisi jos ei alelaarista parilla eurolla saa. Virginia Madsen vain pysyy nättinä vaikka tädillä alkaa tuota ikää jo olla. 3/5



Flight of the Living Dead : Outbreak on a Plane aka. Plane Dead



Zombailua yläilmoissa. Pienellä budjetilla tehty zombiepätkä, jossa elävät kuolleet syövät matkustajakoneessa matkustajat yksi kerrallaan. Heikosti toteutetut CGI-lentokoneet ja hävittäjät vielä menevät, B-luokan kauhustelusta kun on kyse, mutta CGI-verta en itse henkilökohtaisesti voi sietää. Elokuva sisältää paljon mättöä ja verta (melkein Feast-paljon), ihan komeannäköisiä eläviä kuolleita ja kliseisesti avoimen lopun jotta jatko-osa saadaan kätevästi myöhemmin tehtyä. Vaikka elokuvassa on b-luokalle tyypillisesti huonoa huumoria ja tyhmiä one-linereita, niin kahdessa kohdassa päästin aidon hymyn. Toinen koski kynsileikkureita ja toinen lentokoneessa kuljetettavan rikollisen ampumataitoja. Tyhmiä hidastuksia ja still-kuvia en ymmärtänyt lainkaan. Jos köpöt tietokonetehosteet ja tyhmä juoni eivät haittaa, niin suosittelen zombie-elokuvien ystäville, joita täällä foorumilla harvakseltaan varmasti löytyy. Lopputekstit alkavat äärimmäisen kamalalla musiikkikappaleella. 2/5



Transformers



Kyllä oli taas kamala elokuva Michael Baylta. Transformers kuului suosikkisarjoihini pikkupoikana ja tässä ei ollut saatu piirretyistä henkeä mukaan lainkaan. Efektit ovat toki komeasti toteutettu, mutta käsikirjoitus on kamala, elokuva on kolme varttia ylipitkä ja huumori on hirveää. Anderson ja Turturro menivät täysin hukkaan ja Jon "Syvä joki" Voight jatkaa huonoihin elokuviin mukaan änkemistä.



Kuka haluaa nähdä kun Bumblebee (Camaro? Come on!) virtsaa Turturron niskaan? Air Force Onessa tihutöitään tekevä pikkurobotti kuulostaa aivan Imperiumin Vastaiskun Tauntaunilta ja kun LaBeuf potkaisee tätä, tämän huuto kuulostaa aivan R2-D2:lta. Ja mukaan piti tietysti saada ainakin yksi Nokia-on-japanilainen-eipäs-vaan-suomalainen-läppä. Eikö mitään uutta jakseta enää keksiä? Mikään autoboteissa ja decepticoneissa ei ole niinkuin pitäisi olla ja pitihän Optimus Primen kylkeen heittää vielä liekkikuviointi. Kun imdb:ssäkin on saanut yli 7 keskiarvon, ajattelin että kyseessä voisi olla keskivertoa parempi efektirymistely, mutta toisin kävi. 1,5/5

Kyllä Musta jää on selvästi parempi kuin lapsellinen Shoot em up, mutta Transformers on kumpaakin piristävämpi elokuva.

La Muerte llama a las 10 (The Killer Wore Gloves)

1974

Espanja

Ohjaus: Juan Bosch

Pääosissa: Gillian Hills, Angel del Pozo, Bruno Corazzari



Juan Boschin vuonna 1974 ohjaama elokuva on tyypillistä perusgialloa. Gillian Hillsin (Blow-up, A Clockwork Orange) esittämä Peggy on simpsakka nuori blondi, miesnäyttelijät kaikki enemmän tai vähemmän arvoituksellisia.



Elokuvan juoni "lyhyesti" (spoilaa koko leffan):



Elokuvan kuvaus on sangen mitäänsanomatonta, Marcello Giombinin musiikki paikoitellen toimivaa ja näyttelijät sekalaisia. Naisen naapuria esittävä Carlos Otero vetää roolinsa ehkä hieman yli mutta silti nousee valopilkkuna elokuvan mieleenpainuvimmaksi hahmoksi. Elokuvan aikana toki muutama murhakohtaus, mutta ne eivät ole mitenkään kovin onnistuneita saatika mielenkiintoisia. Aika perus giallokauraa. Elokuva onnistuu kuitenkin paikoitelle rakentamaan hienoista jännitettä muutamaan kohtaukseen.



Katsoin elokuvasta p&s xvid kopion kreikkalaisesta kasetista joten elokuvan kuvauksen värimaailmasta en sano mitään. Todennäköisesti se on myös peruskauraa.



Gialloystäville ihan suht suositeltava pätkä, mutta tuskin kannattaa katsoa ensimmäisenä giallonaan. Leffa vaatii kuitenkin tietyn tuntemuksen genrestä jotta se toimisi.