Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Postista oli tänään tipahdellut dvd paketteja joten ilta ja yö kulunee näitten parissa

‑CCCP Jääkiekko (luulin kiinnostavaksi dokumentiksi mutta alku on ainakin kuivan oloinen)

‑Lorelei Sukellusvene I-507

‑Samurai Commando – Mission 1549

‑Female prisoner scorpion: beast stable

‑King Frat (klassikkoroskaa Pentuajoilta)

Ehetyz ( 5.12.2008 16:12)

Antti Tohka ( 5.12.2008 00:20)

Artisan ( 4.12.2008 21:08)

Yoshua Ben Yosef ( 4.12.2008 20:06)

Artisan ( 4.12.2008 18:44)

Levottomat 3, eli tuollaiset ***½

Olet luultavasti ainoa elitisti, tai mikään, joka arvostaa L3:a millään tasolla.

Olen kaikkein elitistisin elitisti.

Artisan on eroottisten elokuvien Ehetyz.

Loukkaat.

En mä nyt ihan noin sekaisin ole.

Eiks nää höpinät kuulu tonne Mitä Elitistit katsovat osastoon. Ei näistä hiekkalaatikon väki ymmärrä mitää....

El Espinazo del diablo (The Devil's Backbone) (2001) ***½

Oikein hyvä elokuva, kyllä Guillermo del Toro osaa.



Blade (1998) ***

Kuuluu sarjaan "leffoja jotka lapsena oli siistejä". Edelleen yllättävänkin hyvä ja palkitseva toimintaleffa.



Fantasia (1940) ****

Ainakin lasten keskuudessa Disneyn vähiten arvostettu elokuva, johtuen siitä että siinä on vain kaksi tuntia piirrettyjä musiikkivideoita klassisen musiikin teoksille ja kapellimestarin johdatuksia niihin. Visuaalisesti hyvin tyydyttävä ja oikein hyvää musiikkia. Taitaa olla myös ainut Disneyn piirretty jossa myös nännit vilahtavat. Joidenkin substanssien vaikutusten alaisuudessa entistäkin päräyttävämpi.

Kun ei ole oikeuksia tuonne aikuisten foorumille, niin pistetään nyt tähän off-topickina muistutus huomisesta Teeman PINK FLAMINGOS:sta. Harvinaista herkkua kotimaan töllössä. Ei enää yhtä vahva kokemus kuin 90-luvun alussa ensimmäisen kerran nähtynä, mutta edelleen yksi parhaista leffoista.

Magnolia ****

Hyvähän tämä on mutta ei enää vaikuttanut niin vahvasti kuin ensi-iltakierroksellaan. Nyt ärsytti laulu silloin kun sitä hoilasivat myös näyttelijät.



Tulikärpäsiä puutarhassa ***½

Laadukasta jenkkidraamaa.



Ikuistetut hetket ****+

Laadukasta pohjoismaista draamaa. Yllättävän hyvä.



Närä livet ***+

Minimaalisen Bergman-sivistyksen paikkailua.



Quantum of Solace ***+

Tärkeimmät tästä on jo kerrottu.



Event Horizon ***

Kohtalainen DVD. Tämän jälkeen tuli luettua Incal-sarjakuva-albumi 2001: a space odyssey ‑soundtrackin soidessa.



PTU – Police Tactical Unit **½

Hong Kongin yö on kuvattu komeasti. Rikosdraamaksi merkitty mutta jonkinlainen musta huumori taustalla. Valitettavasti tuli DVD-katsottua liian väsyneenä.

Devil's Rejects – Rob Zombie, 2005

Jotenkin on vaikea pitää kunnolla elokuvasta, jos päähenkilöjä vihaa koko sen ajan. Onneksi on kuitenkin William Forsythe ja Free Bird, jotka nostavat elokuvan tasoa.



***



Tuntematon Sotilas – Rauni Mollberg, 1985

Karulla ja realistisella(?) tavalla kuvataan sodankäyntiä, mutta muilta osin tuntuu kovin tyhjältä. Jatkuvasti heiluva kamerakaan toimi välillä, välillä taas ei ollenkaan. Ihan kohtalainen.



***



Killer's Kiss – Stanley Kubrick, 1955

Kovin heikko depyytti ohjaus. Ei siitä sen enempää.



**½



The Killing – Stanley Kubrick, 1956

Selvää parannusta Killer's Kissistä. Erityisesti ryöstökohtaus ja sen jälkeiset tapahtumat vakuuttivat.



****



Paths of Glory – Stanley Kubrick, 1957

Välillä vähän tylsempää ja välillä huomattavasti asiallisempaa meininkiä. Kirk Douglas ei juurikaan vakuuttanut, mutta sotakohtaus ja lopetus toimi jopa todella hyvin.



***½



Kauas Pilvet Karkaavat – Aki Kaurismäki, 1996

Hyvä, vaikkakin mielestäni heikompaa Kaurismäkeä.



***½



The Twilight Samurai – Yôji Yamada, 2002

Hyvin toimi, vaikka huomattavasti erilainen mitä odotin. Alkaa loistavasti, mutta heikkenee loppua kohti.



***½

Antti Tohka ( 4.12.2008 20:38)

Namfoodle ( 4.12.2008 15:21)

AnttiO ( 4.12.2008 13:14)

Namfoodle ( 2.12.2008 18:48)

A Nightmare on Elm Street Part 2: Freddy's Revenge (1985) *

Tuntuu vähän irtonaiselta muihin osiin verrattuna, miksi Freddy käyttää välikättä eikä tapa niinku muissa leffoissa? Ykkösosan päähenkilökin hyppäsi kakkososan yli suoraan kolmoseen, olisivat jättäneet tämän tekemättä. Kaikki mikä oli ykkösessa ja seuraavissa osissa hyvää puuttuu tästä lähes kokonaan.

En oikein ymmärrä tämän leffan haukkumista sillä perusteella että se ei pelaa samojen sääntöjen mukaan kuin ykkönen, kun kaikki muut elementit ovat kuitenkin IMO pätevästi kasassa: Freddy on synkeä ja häijy, eikä koomikko ja leffan sävy on ilkeä ja painajaismainen. Juoni on kuitenkin huomattavasti loogisempi kuin sekavat ja väkinäiset ähellykset osasta 5 eteenpäin. Minun mielestäni kolmosen jälkeen paras jatko-osa.

Ei tuo ollut ainut syy. Päähenkilö oli harvinaisen rasittava ulisija ja siinä oli paljon tahattoman naurettavia kohtauksia, kuten se kun liikuntavarusteet tippuvat hyllyiltä. Päähenkilön muuttuminen Freddyksi ja sen tytön pelastava rakkaus oli myös vähän niin ja näin.

No mutta sä et oo ymmärtänyt, että kyseessä on HOMOELOKUVA.

Tämänhän tajuaa koomaa poteva laiskiainenkin. Ei suinkaan Tohkalla ole fobiaa?

Moreno ( 8.12.2008 03:29)

Antti Tohka ( 4.12.2008 20:38)

Namfoodle ( 4.12.2008 15:21)

AnttiO ( 4.12.2008 13:14)

Namfoodle ( 2.12.2008 18:48)

A Nightmare on Elm Street Part 2: Freddy's Revenge (1985) *

Tuntuu vähän irtonaiselta muihin osiin verrattuna, miksi Freddy käyttää välikättä eikä tapa niinku muissa leffoissa? Ykkösosan päähenkilökin hyppäsi kakkososan yli suoraan kolmoseen, olisivat jättäneet tämän tekemättä. Kaikki mikä oli ykkösessa ja seuraavissa osissa hyvää puuttuu tästä lähes kokonaan.

En oikein ymmärrä tämän leffan haukkumista sillä perusteella että se ei pelaa samojen sääntöjen mukaan kuin ykkönen, kun kaikki muut elementit ovat kuitenkin IMO pätevästi kasassa: Freddy on synkeä ja häijy, eikä koomikko ja leffan sävy on ilkeä ja painajaismainen. Juoni on kuitenkin huomattavasti loogisempi kuin sekavat ja väkinäiset ähellykset osasta 5 eteenpäin. Minun mielestäni kolmosen jälkeen paras jatko-osa.

Ei tuo ollut ainut syy. Päähenkilö oli harvinaisen rasittava ulisija ja siinä oli paljon tahattoman naurettavia kohtauksia, kuten se kun liikuntavarusteet tippuvat hyllyiltä. Päähenkilön muuttuminen Freddyksi ja sen tytön pelastava rakkaus oli myös vähän niin ja näin.

No mutta sä et oo ymmärtänyt, että kyseessä on HOMOELOKUVA.

Tämänhän tajuaa koomaa poteva laiskiainenkin. Ei suinkaan Tohkalla ole fobiaa?

Hieno jatko-osa hienoon elokuvaan. Piristävän poikkeava musiikki Christopher Youngilta. Alku päräyttävä. Glu Gulager kohkaavana faijana elementissään. Poikien yökyläkohtauksen jälkeen ymmärtää mistä käsikirjoittajat poimineet Ghostin savenvalanta kohtauksen. Huumoria elokuvassa piisaa vaikka muihin komedioihin jakaa ja lopun WTF meininki päihittää helposti Rennyn dream mastereiden ja Hopkinsin dream childin teennäiset paskaloput..

JCVD (Mabrouk El Mechri)



Vaikka tätä oli paljon kehuttu, niin en silti uskonut että yhdessä loppuvuoden parhaista elokuvista pääosaa näyttelee Jean-Claude Van Damme



Kyllähän tämä on miehen tuotannosta ehdottomasti se elokuvallisilta arvoiltaan paras ja itse Van Dammage onnistui kyllä hämmästyttämään roolisuorituksellaan. Tiedä sitten johtuiko siitä että näytteli kerrankin äidinkielellään vai enemmän siitä, että aihe liippaa niin läheltä oikeaa elämäänsä mutta aikamoinen suoritus joka tapauksessa. Varsinkin loppupuolella tuleva kuusiminuuttinen monologi on rautaa.



Leffa on muutenkin varsin näppärästi kirjoitettu ja ohjattu. Aikatasoilla hypitään ahkeraan ja kaikesta huokuu että tässä on nyt ranskalainen/belgialainen nykyelokuva kyseessä. Loppupuolella varsinkin alkaa tulla kevyttä art house ‑meininkiä: neljännen seinän kaatamista ym.



Elokuva rokkaa myös visuaalisesti. Jo heti ensimmäisestä kuvasta, neljä minuuttia kestävästä yhtäjaksoisesta kamera-ajosta joka tuo mieleen Children of Menin, huomaa että nyt ei olla katsomassa mitään Dammen viime vuosien Bulgarian tuliaisia.



Ei elokuva sentään mestariteos ole, mutta vahva tapaus silti ja tosiaan Dammelle on jostain salaa kertynyt samanlaista kehäraakin karismaa kuin Stallonelle konsanaan. Rottentomatoesissa (jossa muuten kriitikkokeskiarvo on kunnioitettavat 88/100) on kiteytetty asia hyvin:



To the list of things you never thought you'd read --'America elects Black president, gas drops to 80c a litre, Red Sox win World Series,' etc. -- you can now add 'Jean-Claude Van Damme gives a great acting performance'.



****

tuli tänään dvd:itä halvalla ostettua taas pino ja mainitaan tosta vaikka esim. slyn cobra joka tulee väijyttyä ihan kohta, että täällä ainakin tämmöinen nuoruuden klassikko pyörimään menossa hehe. edellisessä viestissä mainittu damme kuuluu henk. koht. suosikkinäyttelijöihin toimintagenrestä, joten toi jcvd on pakko laittaa tarkastukseen mahdollisimman pian jos vaikka olis jotain hyvää dammea pitkästä aikaa.

Moreno ( 8.12.2008 03:29)

Antti Tohka ( 4.12.2008 20:38)

Namfoodle ( 4.12.2008 15:21)

AnttiO ( 4.12.2008 13:14)

Namfoodle ( 2.12.2008 18:48)

A Nightmare on Elm Street Part 2: Freddy's Revenge (1985) *

Tuntuu vähän irtonaiselta muihin osiin verrattuna, miksi Freddy käyttää välikättä eikä tapa niinku muissa leffoissa? Ykkösosan päähenkilökin hyppäsi kakkososan yli suoraan kolmoseen, olisivat jättäneet tämän tekemättä. Kaikki mikä oli ykkösessa ja seuraavissa osissa hyvää puuttuu tästä lähes kokonaan.

En oikein ymmärrä tämän leffan haukkumista sillä perusteella että se ei pelaa samojen sääntöjen mukaan kuin ykkönen, kun kaikki muut elementit ovat kuitenkin IMO pätevästi kasassa: Freddy on synkeä ja häijy, eikä koomikko ja leffan sävy on ilkeä ja painajaismainen. Juoni on kuitenkin huomattavasti loogisempi kuin sekavat ja väkinäiset ähellykset osasta 5 eteenpäin. Minun mielestäni kolmosen jälkeen paras jatko-osa.

Ei tuo ollut ainut syy. Päähenkilö oli harvinaisen rasittava ulisija ja siinä oli paljon tahattoman naurettavia kohtauksia, kuten se kun liikuntavarusteet tippuvat hyllyiltä. Päähenkilön muuttuminen Freddyksi ja sen tytön pelastava rakkaus oli myös vähän niin ja näin.

No mutta sä et oo ymmärtänyt, että kyseessä on HOMOELOKUVA.

Tämänhän tajuaa koomaa poteva laiskiainenkin. Ei suinkaan Tohkalla ole fobiaa?

Musta toi Namfoodlen kommentti viittaa tällaiseen pahimmanlaatuiseen koomailuun. Katsoin leffan viime vuonna uudestaan ensimmäistä kertaa sitten 80-luvun ja kyllä se toimi nyt paremmin. No ikääkin on tullut lisää, joten homosäteilystä pystyi nauttimaan paremmin ...

Trugve Allister Diesen – Lucky McKee:

Red

Ketchumin kirjat ja niistä tehdyt elokuvat ovat olleet tähän asti upeita, rauhallisia tutkielmia ihmisen moraalista, pahuuden, sekä hyvyyden eri muodoista. Kun lähdeteos on niin vahva, on helppoa tehdä elokuvasta hyvä. Monisanaista ja pohdiskelevaa kerrontaa. Tulkinta ja se kuinka paljon elokuvasta saa irti, on aika pitkälti katsojasta kiinni. Elokuva käsittelee samalla montaa aihetta.

8/10



Ken Loach: The Wind That Shakes the Barley

Mullan tuoksuinen elokuva. Hyvin lähikädestä kuvattu tarina historiallisesta tapahtumasta. Autenttinen tunnelma.

7/10



Ishirô Honda: Matango(1963)

Riemastuttava pieni elokuva. Parasta antia upea lavastus ja veikeä psykedelia. Tilanteesta olisi voinut ottaa enemmänkin irti ja lopun häröilyn olisi toivonut jatkuvan pitempäänkin.

On tässä pientä sanoman tynkääkin.

7/10



Carlos Enrique Taboada: Libro de piedra(1969)

Ihan kiva ja viihdyttävä mystinen meksikolainen kauhuelokuva. Tästäkin on tulossa remake, en usko, että tämä toimii mitenkään nykyaikaistettuna

ja remake on varmasti muutettukin rankalla kädellä.

6/10



Rainer Werner Fassbinder: Chinesisches Roulette(1976)

Elokuvan ovela juoni luo mainion asetelman mielenkiintoiselle ja uniikille ihmistutkielmalle. Tämä on niitä elokuvia, jotka pistävät pään nyökyttämään

elokuvan aikana hienojen kohtausten ansiosta. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, joskus ihmiset tekevät elämästä mutkikkaan päänsä sisällä.

Hienoja kuvakulmia ja kameraotoksia.

9/10



Antti-Jussi Annila: Sauna(2008)

Kaunis elokuva ja esimerkiksi amerikkalaisille varmasti hyvin eksoottinen elokuva. Visuaalisuus ja kuvaus pelastavat paljon muuten hyvin perinteiseltä elokuvalta. Onhan tämä kuitenkin suomalaiseksi elokuvaksi kovinkin arvostettava tekele.

6/10



Robert Wise: The Day the Earth Stood Still(1951)

Uraauurtava ja tärkeä elokuva ajan kuvakseen. Samalla myös oikein hyvä viihde-elokuva kaikessa clicheisyydessäänkin näin retrospektiivissä. Pelottaa tämänkin remaken, parhaimmillaanhan se voisi olla upea ja ajattelevaisesti kantaaottava teos. Pahimmillaan ylisentimentaalista lässynlässynhollywoodia suurella budjetilla. Keanu Reevesin läsnäolo ei herätä suuria toiveita.

7/10



Lina Wertmüller: Travolti da un insolito destino nell'azzurro mare d'agosto(1974)

Oikea viihde-elokuva. Elokuva luo puitteet hienolle yhteisluokkakuntienväliselle henkilödraamaalle. Ihastuttava elokuva

7/10



Alexander Kluge: The Artist in the Circus Dome: Clueless (Die Artisten in der Zirkuskuppel: Ratlos) (1968)

Abstraktihko, kantaaottava ja miettivä elokuva taiteesta Auschwitzin jälkeen. Symboliikkaa, mietelauseita. tutkielmana naisen kunnianhimoinen, mutta pilvilinnamainen pyrkimys omalaatuisen sirkuksen perustamiseen.

6/10



François Truffaut: Jules et Jim (1962)

Ihastuttava.

8/10



James Wan: Saw (2004)

Onhan tämä selvästi yhden katsomiskerran elokuva. Erittäin hyvä teatterissa katsottuna, ei enää niinkään hyvä, mutta toki viihdyttävä ja huvittava katsottava. Kompromissina;

6/10



Jeff Renfroe, Marteinn Thorsson: One Point 0 (Paranoia: 1.0) (2004)

Kelvollinen dystopia-elokuva, muttei järin kiinnostava.

5/10



Shunji Iwai: All About Lily Chou-Chou (2001)

Eeppinen ja kaunis nykydraama.

8/10



Dito Tsintsadze: Schussangst (2003)

Sysimusta komiikka piiloutunut draaman vaatteisiin.

8/10



Lynne Ramsay: Ratcatcher (1999)

Urbaanista karuudesta ruokaa mielelle.

8/10



Robert Luketic: 21 (2008)

Voihan jössös. Onhan nämä MIT:sta tehdyt dokkarit nähty. Aihe kiinnostaa toki, mutta itse elokuva on sen verran ponnettoman epäkekseliäs. Tyypillisimpiä elokuvia vähään aikaan.

1½/10



Steven Spielberg: Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull (2008)

3/10



Julian Richards: Summer Scars (2007)

Kiusaus-kauhu on selvästi uusi trendi trillereissä ja kauhuelokuvissa...

3/10



Marc Forster: Quantum of Solace (2008)

Kaavamainen elokuva, draamapuoli toki tuttuun tapaan pinnallista ja tyypillistä. Hyvin varman päälle tehty elokuva, kun katsoo pintaa syvemmälle. Tämä on niitä elokuvia, jotka viihdyttävät tavallaan, mutta itseäni ei yllättävästi kiinnostanut yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu.

4/10



Dennis Iliadis: Hardcore (2004)

Kreikkalainen Baise-Moi:n sisarelokuva, mutta rutkasti tätä parempi.

7½/10



David Moreau, Xavier Palud: Them (Ils) (2006)

Onhan näitä nähty, kyllähän näitä katsoo lisää.

4½/10



Noah Baumbach: Kicking and Screaming (1995)

Ei mikään tyypillinen teinidraama. Tykkään Noah Baumbach kahdesta uudemmasta ja ohjaaja lähestyy aiheeseen, hahmoihin ja elämään elokuvassa piristävän aidolla tavalla.

Sujuva elokuva, joka ei onneksi sorru itsetarkoitukselliseen kikkailuun.

6/10



Mark Osborne, John Stevenson: Kung Fu Panda (2008)

6/10



Shayalamamalamalamlala: The Happening (2008)

Repeilyttävä, kehnoa näyttelemistä, tylsää kuvausta, yritetty korostaa hölmösti tyypillisellä musiikilla... Todella... Dramaattista...

Ihan kiva idea, ihan kiva idea ei vain tee hyvää elokuvaa.

2½/10



Andrew Stanton: WALL-E (2008)

Ei kovinkaan sympaattinen, eikä 'omaa ääntä' näkynyt kankaalla. Kelvollinen ja viihdyttävä elokuva siitä huolimatta.

5½/10



Victor Sjöström: The Phantom Chariot (Körkarlen) (1921)

Kaunis ja uraauurtava.

7/10



Nic Balthazar: Ben X (2007)

Syyllistävä, tyypillinen, alleviivaava, liian nopea, kököhkön hätäinen, valitettava, potentiaalinen, helppo, liian tyypillinen.

2½/10



Miranda July: Me and You and Everyone We Know (2005)

Hämyistä draamaa tummalla komiikalla. Vireisellä tavalla epävireinen elokuva.

7/10



John Sturges: The Great Escape (1963)

8½/10

Yksi lapsuuden suosikeistani. Lastenmielinen veijari'seikkailu'elokuva tämä onkin. Itsenäisenä teoksenaan genrensä aatelia. Silti jossain määrin guilty pleasure.



Guido Brignone: Maciste in Hell (Maciste all'inferno) (1925)

Asiallista menoa. Eräs paholainen tulee hulinoimaan maan päälle, jonka jälkeen Maciste lähtee myllyttelemään piruja helvettiin. Arvostan erityisesti lavastuksen ja puvustuksen luovuutta.

7/10



Joel Schumacher: The Lost Boys (1987)

Clicheistä kalkkunaa, semi-jaksettavaa katsottavaa.

3/10



David Gordon Green: Pineapple Express (2008)

7½/10

Ensiksi Gregg Araki, nyt Green. Heiltä ei välttämättä odottaisi heti kaupallista hamppu-elokuvaa, minulle käy oikein hyvin.



Bård Breien: Kunsten å tenke negativt (2006)

En yleensä välitä 'sanomista', tässä oli hyvä sellainen. Mainiota törkyilyä.

7/10



Sylvester Stallone: Rambo (2008)

Huvittava ja miltei asiallinan poskille läpsyttely ‑maratoni. Onhan tämä nyt aika hiton narsistinen elokuva, kun huomioi, että ohjaajana on itse Stallone. Positiivinen yllätys.

6/10

nimimerkillinen ( 10.12.2008 14:23)

Sylvester Stallone: Rambo (2008)

Huvittava ja miltei asiallinan poskille läpsyttely ‑maratoni. Onhan tämä nyt aika hiton narsistinen elokuva, kun huomioi, että ohjaajana on itse Stallone. Positiivinen yllätys.

6/10

Lisää poskille läpsyttelyä luvassa, kyllä Rambo osaa itseään ohjata. Lisää kulmien alta tuijottelua ja vähemmän dialogia.... nerokasta.



"Rumors say the script will follow the original one written by Stallone for Rambo (2008), in which Rambo finds out he has a daughter and she has been kidnapped by a hostile cult, from which Rambo must rescue her. There are also rumors about Rambo V being in Africa" (imdb).

Cronenberg on Cronenberg kirjan luettua piti ottaa miehen alkupään tuotanto haltuun. Scannersia vanhempaa tuotantoa en ole ennen nähnyt. The Shivers oli esikoiskokopitkäksi jo yllättävänkin hyvä. Pienellä budjetilla oli saatu hyvää jälkeä aikaan ja oma tyyli oli jo tässä havaittavissa. Rabid oli taas selkeästi heikompi esitys ja varsinkin näyttely tökki (eikä vähiten pääosan pornotähdellä). The Brood oli kyllä kans kova vaikka jossain vaiheessa homma tuntui vähän polkevan paikallaan. Tappajat oli kyllä erittäin tehokkaita mutta kuuluisa loppukohtaus ei mitenkään erityisemmin hetkauttanut vaikka ihan näyttävä olikin. Scanners on sitten nähty jo useammankin kerran mutta ajattelin taas kattoa sen tähän perään. Selvästi näkee että budjetti on ollut isompi ja noissa vanhemmissa leffoissa näkyy ehkä vaikutteet hieman selkeämmin kun taas Scannersissa on mun mielestä jo selvästi vahvemmin omaperäinen meininki. Ei leffana välttämättä paljoa parempi kuin The Shivers tai The Brood mutta tunnelma on jo eri luokkaa. Scannersissa myös todella loistava score Howard Shorelta joka 2000-luvulla on tehnyt hirvityksiä kuten Lord Of The Rings. Välillä aika Blade Runner tunnelmissa mennään synameiningillä mutta hienosti yhdistetty synteettistä ja perinteisempää viulusoundia.

The Shivers 3,5/5

Rabid 2,5/5

The Brood 3,5/5

Scanners 3,5/5



Myöhemmistä leffoista vois sanoa sen verran että Videodrome on aika samaa laatua Scannersin kanssa vaikka vielä deepimpi, noh ehkä vähän parempi. Dead Zone myös hyvä, vähän erilainen mutta toimiva King filmatisointi. The Fly ja Dead Ringers kovia molemmat, Dead Ringersistä aikaa kun on nähnyt. Pitääkin hankkia DVD:lle. 2000-luvun tekeleet eivät ole niin hyvin mulle tippuneet vaikka ei nekään huonoja ole olleet.

nimimerkillinen ( 10.12.2008 14:23)

Joel Schumacher: The Lost Boys (1987)

Clicheistä kalkkunaa, semi-jaksettavaa katsottavaa.

3/10

Tää on nuoruuden koti-bile leffoista jäänyt yhtenä paskimmista mieleen. Vitutus johtuu enemmän ilmeisesti katsomisympäristöstä kuin leffasta, mutta aina kun tähän törmää, tulee lähinnä mieleen pikkukaupungin känniurpot.