Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

24. Romano Scavolini: Nightmare (Nightmare In A Damaged Brain) (1981) ***

Puolivälissä pikkusen laahaava, loppu oli oikein hyvä. Mukavan verinen, vaikka tästä R-rated versiosta on kai leikattu parikin minuuttia? Leikkaamaton versio voisi saada puoli tähteä enemmänkin kun tämäkään ei siitä kaukana ollut, mutta sitä ei edes DVD:nä saa. Kuvanlaatukin oli huono, mutta taaskaan parempaa ei taida olla saatavilla.



25. Ryûhei Kitamura: Versus (The Ultimate Versus) (2000) *½

Juonta on yhden tekstiruudullisen verran ja kaikki henkilöt ovat tylsiä. Odotin jotain suuremman budjetin mättöä, mutta tämä olikin amatöörimäistä kamaa joka suhteessa. Miksi ihmeessä tästä tehtiin jopa kahden tunnin leffa? Tässä olisi ollut tuskin materiaalia perus 90 minuuttiin. Pettymys mainostetun gorenkin suhteen. Toiminta oli sentään ihan hyvää ja viihdyttävää suurimmaksi osaksi, muuten tämä oli hyvin tylsä.



26. Robert B. Weide: How to Lose Friends & Alienate People (2008) **½

Kliseinen peruskomedia.



27. Larry Clark & Edward Lachman: Ken Park (2002) ***

Aika porno draama. Jäi vähän ohueksi ja irtonaiseksi. Ihan mielenkiintoinen.



28. Abel Ferrara: The Driller Killer (1979) *½

Hohhoijaa kun oli kökkö ja pitkäveteinen leffa. Jos olisin katsonut tämän myöhemmin olisin varmasti nukahtanut, elokuvan joka oli briteissä bannittuna 20 vuotta ei pitäisi tehdä niin. Paljon mielenkiintoisia ja hyvin tärkeitä kohtauksia muun muassa bändiharjoittelusta ja pizzansyönnistä. Muutamat pienet onnistuneet kohtaukset ja drillaus killaukset pelastavat puoli tähteä.

Suriyothai ****

Kv. versio, Legend of Suriyothai, Coppola Redux tjsp. Takakannessa lukee 1 t 47 min, soitin sanoo 2:16. DVD-ekstroissa on poistettuja kohtauksia ja kommenttiraidalla on kerrottu eroavaisuuksia. Ohjaajan aksenttia on työlästä seurata, mutta tätä on tullut harjoiteltua aiemmin. Olisihan tämä elokuva pitänyt nähdä 3-tuntisena originaaliversiona thaimaalaisella valkokankaalla mutta hyvä näin.



The Royal Tenenbaums ****

Lempeämpi kuin muistinkaan.



Blue Velvet ****

Tekniikka petti. Kahden levyn DVD-julkaisuksi köykäinen.



Standard Operating Procedure ***½

Hieman liian pitkä toteutustapaansa. Asiasisältö sinänsä voi kiukuttaa.



Bully ***+

Oli tässä hetkensä mutta olisi voinut vähän tiivistää. "Musiikki" hanurista.



Changeling – vaihdokas ****½

Erittäin hyvin tehty.



Kika ***

Ei Pedron parhaita. Tutut elementit mutta ei transuja.



Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli ****

Varsin toimiva. Nyt on näkemättä vain kakkonen.



Payback – tilinteko ***½

Yllättävä, tunnelmakin.



Gallipoli ***½

Nuoret aussit etsivät paikkaansa. Albinonin Adagio in G minor on onnistunut musiikkivalinta.



W. **

Huono elokuva huonosta presidentistä. Eräissä neuvotteluhuonekohtauksissa odotteli Sylkiäisten esiinmarssia.



Taken ***+

Kertakatselulla toimiva.

Tohka: "veikkaan muuten että persesuti antaa tälle yhden tähden ja kimittää hiekkalaatikolla taas kuin pikkutyttö"

Wrestler on kyllä ihan neljä ja puoli tähteä. Tiedän, että olisit halunnut pääosaan Vin Dieselin ja Ice Cuben Marisa Tomein tilalle.

Namfoodle ( 24.1.2009 21:29)

28. Abel Ferrara: The Driller Killer (1979) *½

Hohhoijaa kun oli kökkö ja pitkäveteinen leffa. Jos olisin katsonut tämän myöhemmin olisin varmasti nukahtanut, elokuvan joka oli briteissä bannittuna 20 vuotta ei pitäisi tehdä niin. Paljon mielenkiintoisia ja hyvin tärkeitä kohtauksia muun muassa bändiharjoittelusta ja pizzansyönnistä. Muutamat pienet onnistuneet kohtaukset ja drillaus killaukset pelastavat puoli tähteä.

WTF? Täähän on just niin tiukkaa asennekamaa kuin olla ja voi. Täydet viisi isoa ja seisovaa kyrpää!

madogiwazoku ( 25.1.2009 20:43)

Namfoodle ( 24.1.2009 21:29)

28. Abel Ferrara: The Driller Killer (1979) *½

WTF? Täähän on just niin tiukkaa asennekamaa kuin olla ja voi. Täydet viisi isoa ja seisovaa kyrpää!

Oli kai siinä asennetta, mutta erittäin tylsä se oli silti.



29. Roman Polanski: The Pianist (2002) ****½

150 minuuttia ja lopputekstitkin katsoi mielellään, oikein hyvän elokuvan merkki. Enpä ole Polanskilta yhtään huonoa leffaa nähnyt.



30. Werner Herzog: Aguirre, der Zorn Gottes (Aguirre, The Wrath of God) (1972) *****

Loistokamaa, hienot musiikit. Lopussa menee huikeaksi.



31. Werner Herzog: Woyzeck (1979) ***

Kinski on loistava, mutta ei tämä nyt kovin mielenkiintoinen ole, sentään lyhyt. Loppukin spoilattiin takakannen kuvassa.



32. Jan Svankmajer: Faust (1994) ****½

Aika mitä helvettiä. Aiemmin tältä stop-motionin kuninkaalta nähtynä Alice ja silti yllätti tämäkin ja toimi Liisaa paremmin. Surrealistinen, viihdyttävä ja helvetin hieno kummallinen tunnelma. Svankmajerin pitäisi olla paljon paremmin tunnettu.

Hellraiser (Barker) 3/5



Oli vähän huonompi kuin muistin. Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa. Juoni oli vähän tylsempi kuin muistin ja tuntui että alkupuolelta olis voinut jopa hieman tiivistää. Homma paranee kun Cenobites tulee kehiin. Tuli muuten noista helvetin demoneista vahvasti mieleen Pan´s Labyrinth. Oliskohan tätä kateltu inspiraationa fauneille. Muutenkin special efektit on mun mielestä aika hyvät tässä. Diggailen kyllä enemmän vähän tämmösistä old-school efekteistä. CGI-pelleily ei innosta ja näyttää sitä paitsi huonommalta.



Betty Blue (Beineix) 3/5



Tuli katsottua Director´s Cut ja tuli kyllä pariinkin otteeseen mieleen että oliskohan alkuperäinen 2 tuntia parempi? Tähän oli peräti tunti (!) lisätty alkuperäiseen leikkaukseen verrattuna ja kyllä keskivaiheilla leffa polki useampaankin otteeseen paikallaan. Myös rakenne vähän ontui eikä oikein kunnon kaarta saatu aikaan kun väliin mahtui kaikennäköistä kohtausta. Noh, näyttelijäsuoritukset oli kuitenkin laadukkaita ja ihan hyvä leffa joka tapauksessa. Pitänee joskus katsoa se kahden tunnin versio, voi olla että numero nousee.



X-files: Fight the future (Bowman) 3/5



Koko syksyn x-filesia jumiteltua piti uudelleenkatsastaa leffakin kun pääsin 5. tuotantokauden loppuun saakka. Itse asiassa yllättävänkin hyvin tämän jaksoi edelleen katsoa vaikka suht hyvässä muistissa oli tapahtumat. Leffa kyllä pitää otteessaan ja menee hyvin eteenpäin koko ajan mutta olihan tämä vähän niinkuin pitkä mytologia jakso. Mytologia alkaa myös viidennellä kaudella jo ehkä hieman polkea paikallaan ajoittain ja leffasta tulee sama fiilis (tyyliin "eikös näistä ampiaisista jo ollut pariinkin otteeseen..."). Loppu ei myöskään lunasta oikeastaan mitään odotuksia mitä alkupää lupailee ja ylilyötynä onkin hieman antikliimaksi. Kaikki on isompaa ja Mark Snowkin on päässyt säveltämään "oikealle" orkesterille musiikin mikä onkin paljon tylsempää ja perinteisempää hollywood-huttua kuin sarjan minimalistisempi musa.



Zabriskie Point (Antonioni) 3/5



No vihdoin sain tämänkin katsottua. Ei yltänyt Antonionin parhaimpien töiden joukkoon. Alku oli jopa aika dokumentaarinen mutta puolessavälissä oltiin jo tutuimmilla Antonioni vesillä. Ikävä kyllä keskivaiheilla jumiudutaan vähän väliä kovin ei-kiinnostavaan jumitteluun (jopa Antonionin asteikolla) ja homma tuntuu jotenkin väkinäiseltä ja hakemiselta. Visuaalisesti leffa on jälleen kerran aivan mieletön. Ja loppuhan oli erittäin päräyttävä.



La Planete Sauvage (Laloux) 4/5



Olipas hieno scifihenkinen ja aika psykedeelinen animaatio 70-luvulta. Todella hienosti tehty, suhteellisen minimalistisesti ja tyylikkäästi. Hyviä oivalluksia ja Alain Goraguerin loistava musiikki vie leffan ihan omiin svääreihin. Tulipa ostettua myös tämän leffan soundtrack vinyylinä jokin aika sitten.



Barton Fink (Coen) 3,5/5



Toinen katselukerta todisti että ei sittenkään yllä Coenin parhaiden töiden joukkoon vaikka ensimmäisestä kerrasta jäi fiilis että toisin kävisi. Onhan tämä siis erittäin hyvä, kaikki on periaatteessa kohdallaan. Näyttelijäsuoritukset onnistuneita, friikit henkilöhahmot (jotkut tosin vähän liiankin, silleen ärsyttävällä tavalla), hieno kuvaus ja lavasteet sekä tunnelma ovat kaikki kohdallaan. Myös terävä kritiikki hollywoodia ja sen koneistoa kohtaan on loistavaa. Silti jotenkin jätti hieman kylmäksi jostain syystä. Välillä mennään aika ärsyttävyyden rajoilla.



Quantum of solace (Forster) 3/5



Tämän kanssa kävi sama kuin edellisen Bondin kans. Ei ollut mitään odotuksia ja saikin sitten yllättyä positiivisesti. Ihan toimivahan Quantum of solace oli, sopivan pituinen ja hyvin etenevä toimintapläjäys. Tosin James Bond niin hahmona kuin elokuvanakin on tästä jo aika kaukana. Tää olis voinut olla mikä tahansa Hollywood-toiminta leffa muiden joukossa. Mutta toimiva sellainen. Plussaa myös hienoista alkuteksteistä sekä lopputekstien Four Tet:in musiikista.

Alkuvuoden satoa

Sweeney Todd (Burton) 5/5

‑yllätin itseni

Ran (Kurosawa) 4/5

‑ei Akiran parhaita, keskivaiheilla vaikuttava taistelukuvaus

Royal Tenenbaums 4/5

‑hauska

Punisher (Goldblatt) (1989) 3/5

‑dolpan rankaisia, ei rankaissu enää kovasti

Commando (Lester) (1985) 5/5

– erittäin hyvä edelleen, vaikka on se Bennett aika gay

Predator 2 (Hopkins) (1990)

– yhtä tiukka, kun eka osa

She Killed In Ecstacy (Jess Franco) 3,5

– sopivan seko, Franco asteikolla paremmasta päästä

Painted Skin (Gordon Chan) 3+

– ei hyvä, ei huono

Eliminators (1986) 2,0

– ei ollut enää hyvä

American Psycho 4,5

– tämän katsoin vähän jälkijunassa, loppu

olis voinu olla parempi.

Lackawanna Blues (2005)

Kohtalaisen toimiva HBO tv-elokuva afrikkalais-amerikkalaiskommuunista, naisesta, joka majoittaa laitapuolen kulkijoita kotiinsa. Vahvinta tässä on loistava soundtrack, muuten hahmot ja tapahtumat jäävät aika perinteisiksi. Mielenkiintoista olisi ollut, jos Spike Lee oltaisiin päästetty ohjaajan pallille, sillä aihe soveltuisi hänelle paremmin kuin hyvin. Päähenkilö Marcus Franklin ei ole kovin vakuuttava lapsinäyttelijä, pojan habitus on enimmäkseen ärsyttävää katsottavaa. Terrence Howard ja Mos Def mainioissa rooleissa. Loppupeleissä ei huono, mutta vähän turhan perinteinen Coming-of-age FeelGood-leffa.

2½/5



Tyson (2008)

Toiseksi ja myös viimeiseksi jäänyt Docpoint näytös, osottautui erittäin mielenkiintoiseksi siitä huolimatta, että kankaalla näkyi melkein 1½ tuntia pelkkää puhuvaa päätä. Hyvä veto James Tobackilta antaa ääni ainoastaan Tysonille. Tysonin lapsellinen puhetapa alkaa kuulostaa hypnoottiselta leffan edetessä. Mies vaikuttaa tosin aika epätasapainoiselta, puhuu itseään pussiin esim. raiskaussyytteen yhteydessä. Loistavimmat one-linerit kuullaan kuitenkin kun Iron Mike disauttaa toimittajia ja vanhaa manageriaan. Matsikoosteet ällistyttävää katsottavaa. Dokkari rakentui lähinnä matseista ja Tysonin haastatteluista, väliin olisin kaivannut hieman "toimintaa" Tysonilta, arkistoklippijen rinnalle.

4/5



Fudoh: The New Generation (1996)

Ei tämä ihan Miiken parhaalle tasolle yllä, mutta ei jumalauta mitä läppää! Pari niin puun takaa tulevaa "gagia", etten ole vähään aikaan revennyt vastaavanlaisesti. Tyypillistä Miikeä, tosin sieltä paremmasta päästä. Mukavan verinen ja outo. Monet mangafilmatisoinnit, menee yli hilseen, mutta Fudoh onnistuu olemaan hämmentävä, mutta hillitty. Loppurykäisy ois tosin voinut olla päräyttävämpi, kun ottaa huomioon, miten lupaavasti leffa alkaa. Pidin myös siitä, miten Miike iskee alkutekstit kehiin vasta ensimmäisen vartin kohdalla. Kouluympäristö tekee leffasta entistä törkeämmän ja kieromman varsinkin kohta, jossa

3/5



Van Wilder: Party Liaison (2002)

Muutama hyvä irtovitsi ja Tara Reid tekevät tästä juuri ja juuri katsottavan. Tara Reidistä puheen ollen, toivoisin näveväni naisen joskus jossain oikeissa leffoissa, sillä tuntuu, että Reid on suht lahjakas ja nätti näyttelijä, jonka lahjat valuvat hukkaan näiden loputtomien teinikomedioiden myötä. Van Wilderin viimeinen pulituntinen vetää muuten sanomallaan ja ällöttävyydellään jo melkein vertoja Elfin loppukohtaukselle.

2/5



White Heat (1949)

James Cagney vakuuttaa gangsterina. Ryöstö, vankila, soluttautunut kyttä, ja lopun näyttävä verilöyly: toimii. Ainiin, Gangstakin tarvitsee äidin rakkautta!

4½/5



Love and a .45 (1994)

Aika vähälle huomiolle jäänyt Tarantinomainen Road Movie, jossa semi-nokkelaa dialogia ja rajoitetusti räjähtävää väkivaltaa. Ei tosin tuo genreen mitään uutta tai ennennäkemätöntä, mutta ihan suositeltavaa katsottavaa Tarantino, NBK ja Bonnie & Clyde faneille. Jotkut sivuosat pilaavat kokonaisuutta ylinäyttelemällä. Alun ryöstö toimii hyvin mukaansatempaisevana introna, kertoen heti millainen leffa on kyseessä.

3½/5

Pietari ( 28.1.2009 15:44)

Van Wilder: Party Liaison (2002)

Muutama hyvä irtovitsi ja Tara Reid tekevät tästä juuri ja juuri katsottavan. Tara Reidistä puheen ollen, toivoisin näveväni naisen joskus jossain oikeissa leffoissa, sillä tuntuu, että Reid on suht lahjakas ja nätti näyttelijä, jonka lahjat valuvat hukkaan näiden loputtomien teinikomedioiden Van Wilderin viimeinen pulituntinen vetää muuten sanomallaan ja ällöttävyydellään jo melkein vertoja Elfin loppukohtaukselle.

2/5

Kyllä, Tara Reid...

Yoshua Ben Yosef ( 28.1.2009 18:53)

Pietari ( 28.1.2009 15:44)

Van Wilder: Party Liaison (2002)

Muutama hyvä irtovitsi ja Tara Reid tekevät tästä juuri ja juuri katsottavan. Tara Reidistä puheen ollen, toivoisin näveväni naisen joskus jossain oikeissa leffoissa, sillä tuntuu, että Reid on suht lahjakas ja nätti näyttelijä, jonka lahjat valuvat hukkaan näiden loputtomien teinikomedioiden Van Wilderin viimeinen pulituntinen vetää muuten sanomallaan ja ällöttävyydellään jo melkein vertoja Elfin loppukohtaukselle.

2/5

Kyllä, Tara Reid...

Mainoksen sanana ostakaa uusin Image-lehti, siellä on loistava Kalle Kinnusen kolumni siitä miten Hollywoodilla ja nykyisellä elokuvaväen kermalla ei ole enää mitään suojaa epäsuotuisille kuville ja tarinoille. Olisiko 50-luvulla Audrey Hepburnista julkaistu vastaavia kuvia?

spaghetti gringo ( 28.1.2009 19:35)

28 Weeks Later (Juan Carlos Fresnadillo)3,0+

– Liian nopeeta leikkausta, tosin raivotaudin pikkiin

Leikkaajallakin oli raivotauti?

Artisan ( 29.1.2009 09:06)

spaghetti gringo ( 28.1.2009 19:35)

28 Weeks Later (Juan Carlos Fresnadillo)3,0+

– Liian nopeeta leikkausta, tosin raivotaudin pikkiin

Leikkaajallakin oli raivotauti?

Se kyllä selittäisi paljon.

33.

Christopher Bell: Bigger Stronger Faster (2008) ***½



34. Juan Piquer Simón: Mil gritos tiene la noche (Pieces) (1982) ***½

Aikamoista ylivedettyä, viihdyttävää ja veristä gialloa parilla naurettavan järjettömällä kohtauksella ja repliikillä.



25. Kevin Booth: American Drug War: The Last White Hope (2007) ****

Hyvin paljon kyseenalaistavaa asiaa USAn drug warista.



26. Howard McCain: Outlander(2008) **

Sekavat CGI-mötkylät kiusaavat viikinkejä ja avaruudesta tullutta tylsää pökkelöpäähenkilöä. Muutamia typeriä juttuja, kuten että päähenkilö joutuu opettelemaan puhumaan englantia, mutta flashbackissa puhuu sitä kuitenkin perheensä kanssa.

Greg Mottola: Superbad (2007) ****



En olisi varmaan ikinä ottanut tätä katseluun vain kansien perusteella, mutta luettuani paljon hyvää palautetta annoin mahiksen ja olipa hiton mukava yllätys. Parhaimmillaan sai nauraa vedet silmissä. Loppua kohden ikävä kyllä kovin terä vähän hiipui ja mukaan otettiin ne pakolliset tunteilut, mutta ihan totaaliseen siirappiin ei onneksi sorruttu. Suurelta osin tuntematon näyttelijakaarti vakuutti.



Seuraaviin sovellan Seagal-asteikkoa, joka ei luonnollisesti ole suhteessa muihin elokuviin:



Roel Reiné: Pistol Whipped (2008) ***



Karmean Foreignerin jälkeen tämä oli helpotus; ei Steven ihan toivoton ole nykyään vaikka onkin mursun kokoinen. SloMo:t olivat tällä kertaa paremmin aisoissa ja kuvauksessa oli pientä tyylikkyyden häivähdystäkin. Tarinaankin oli selkeästi vähän panostettu; tässä oli taidettu myös hakea John Woo-maneereita Seagalin repertuaariin, ainakin taukoamattoman loppuräiskinnän perusteella. Kunnollinen martial arts-matsaus olikin sitten minimissä ja se pudottaa heti armotta pisteitä meikäläisen kirjoissa. En edes muista katkesiko tässä yhtäkään luuta? Tyylivirhe. Ok räiskintä, mutta ei klassista Seagalia pätkääkään. Lisäpojo on kuitenkin pakko heittää nasevan loppu-onelinerin mukanaolosta



Don E. FauntLeRoy: Urban Justice (2007) ** 1/2



Aikidopätkinnän ja yleisen paskamaisen tylytyksen mitalla tämä sitten päihittääkin Pistol Whippedin, mutta jää laihaksi muilla osastoilla. Stevenin pöhöttynyt olemus on tässäkin lievä järkytys, kun on viime aikoina tullut katsottua miehen ysärihelmiä ja ne kirotut hidastukset ovat jälleen mukana jokaisessa ammuskelussa. Tavallaan tämä olisi voinut ihan hyvin olla jatko-osa Katujen Laille, koska juoni ja meininki ovat hyvin samankaltaisia. Ainoana erona on Seagalin melkein pari vuosikymmentä ikääntynyt lärvi ja amatöörimäisempi ohjaus. Noottia lähtee myös pieksemiskohtausten hätäiselle lähikuvaleikkailulle, joka ymmärtääkseni taitaa olla DTV-Seagalien helmasynti; vanhemmissa mätöissä tappelut sentään osattiin kuvata taidolla.



Noh, seuraavan varmaan edessä Into The Sun ja Belly of the Beast. En ole varma uskallanko lähteä muita koettamaan, jos nämä ovat sieltä parhaasta päästä DTV:ta.

AnttiO ( 31.1.2009 17:47)

Don E. FauntLeRoy: Urban Justice (2007) ** 1/2



[...]



Noottia lähtee myös pieksemiskohtausten hätäiselle lähikuvaleikkailulle, joka ymmärtääkseni taitaa olla DTV-Seagalien helmasynti; vanhemmissa mätöissä tappelut sentään osattiin kuvata taidolla.

Ettei vaan vanhemmissa mätöissä tappelut osattu suorittaa taidolla...