Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Yks muuten tärkeimmistä lenkeistä, mikä tekee Fingersistä niin hyvän elokuvan on (myös mm. Fear Cityssa esiintynyt) Michael V. Gazzon läsnäolo. Ihan mieletön heppu. Gazzon monologeja vois kuunnella tunteja putkeen ja nauraa lakkaamatta kippurassa. Levätköön rauhassa.

Minä katson oikeastaan kaikkia elokuvia. Viimeksi katsoin lähinnä Scorsesen elokuvia, mutta nyt kun ne kaikki on ostettu ja katsottu, on vuorossa klassikot, kuten

Citizen Kane 10/10 ja Maltan Haukka 9/10. Myöskin giallo- tyylisiä elokuvia on katseltu, kuten Suspiria 10/10. Elikkä Humphrey Bogartit, Argentot sekä muut giallot, sekä 1910-1970 tehdyt mestariteokset tällä hetkellä enimmäkseen katselun alla. Tosin tänään olen menossa katsomaan kehutun Gomorran, saa nähdä millaisen mafiapläjäyksen ovat saaneet aikaan.



Mutta loppujen lopuksi olen todellakin kaikkiruokainen elokuvien suhteen. Mulle uppoaa yhtä hyvin Sademiehen 10/10 kaltaiset hyvän mielen draamat sekä Braindeadin 10/10 kaltaiset läppämätöt.



EDIT: Laitetaanpa tähän nyt vielä viimeksi katsottuja elokuvia:



Teksasin Moottorisahamurhat (2003)



*** / *****



Varsin huonoja näyttelijöitä lukuunottamatta R. Lee Ermeytä, joka tekee loistavan roolin sadistisena sheriffi Hoytina. Leatherface oli mielestäni turhan mieto pahis, mutta tunnelma oli hyvä vaikka kliseiset säikäyttelykohtaukset eivät uponneetkeen.



Citizen Kane



***** / *****



Loistava esikoisohjaus Orson Wellesiltä. Elokuvan tunnelma oli katossa, suurin osa näyttelijöistä (Varsinkin Welles) tekivät loistavaa työtä. Myöskin futuristinen tarinan eteneminen sekä utopinen kamerankäyttö olivat sykähdyttäviä. Yksi 1940- luvun parhaista elokuvista.



Maltan Haukka



****½ / *****



Sierra Madren Aarteen (*****) jälkeen oli pakko katsastaa tämä mustan alokuvan kulmakiveksi kutsuttu mestariteos. Jotenkin en saanut samanlaista loistavaa fiilistä kuin SMA:sta, mutta tämäkin oli todella loistava. Ehkäpä joskus muutan vielä pisteet puolta paremmaksi.

Pupu ( 12.2.2009 12:29)

Teksasin Moottorisahamurhat (2003)



*** / *****



Varsin huonoja näyttelijöitä lukuunottamatta R. Lee Ermeytä, joka tekee loistavan roolin sadistisena sheriffi Hoytina.

Näyttelijäthän oli päin vastoin varsin siedettäviä verraten tyylilajin muiden leffojen kaarteihin. Ahdistus välittyi näin melko häijysti katsojalle ainakin omalla kohdalla.

Moreno ( 12.2.2009 14:22)

Pupu ( 12.2.2009 12:29)

Teksasin Moottorisahamurhat (2003)



*** / *****



Varsin huonoja näyttelijöitä lukuunottamatta R. Lee Ermeytä, joka tekee loistavan roolin sadistisena sheriffi Hoytina.

Näyttelijäthän oli päin vastoin varsin siedettäviä verraten tyylilajin muiden leffojen kaarteihin. Ahdistus välittyi näin melko häijysti katsojalle ainakin omalla kohdalla.

Ei tarvitse kovin kummoista teatterikoulutusta kirkumiseen ja pakoon juoksemiseen. Näyttelijät keskittyivät itkemiseen ja huutamiseen. Ei Andrew Bryniarskikaan tehnyt kovin kummoista suoritusta. Ehkä näyttelijöiden paskaksi haukkuminen oli liian ankaraa, mutta roolien asettamat ehdot olivat aika pienet.

The Spirit **½



Enpä ole lukenut sarjakuvaa... Sin City oli niin paljon onnistuneempi.



Kauneuden valta **



Välillä tuntui muuttuvan mielenkiintoiseksi mutta ei. No eipä nyt enää harmita, ettei tällaisia leffoja päässyt katsomaan Berliinissä vaan eksyi/tyytyi Kôji Wakamatsu ‑retroiluun.



Luokka ****+



Hyvin tehty ranskalainen draama. Puhetta paljon.



Code 46 ***½



Lähitulevaisuuden pätevää scifiä. Esikuvat ilmeisiä. Ihan kivaa lingoa, varsinkin espanjaa opiskelleille. DVD:n deleted scenes oli vähän mutta asiaa.



Länsirintamalta ei mitään uutta ***½



Alussa tökki kuunnella englantia. Franz ei kuollut saappaat jalassa.



Sin City ****½



DVD:ltä vihdoinkin uudelleen leikatut, pidennetyt tarinat. Ei mitään oleellista uutta mutta toimii edelleen.



The Wrestler – Painija ***½



Vapaapainija punkkaa traileriparkissa auringonlaskun kadulla. Ehkä tälle voisi antaa neljäkin tähteä pääosan nosteessa.



Frost/Nixon ***



Kohtalainen talk show. Even Richard Nixon has got it, Soul.



Auringonlaskun katu ****½



Hieno DVD-julkaisu, mutta tämä klassikko olisi nähtävä teatterissa.



Lehtori Pedersen ***½



Norjalainen yllättäjä 1970-luvun vasemmistolaisuudesta. Tästä jäi hirveän surullinen olo.



Underground ****



Alussa ärsytti jatkuva kohkaaminen, mutta lopputunnilla Kusturica leipoo helmiä.



Milk **½



Jotenkin vaisu. Tiedä sitten mitä olisi pitänyt tehdä toisin.



Australia ***+



Onhan tässä kliseitä, mutta siistissä isohkossa paketissa. Kerran perse jaksaa katsoa.



Revolutionary Road ***+



Meni sitten tämä täydessä finnkinolaisessa salissa, vaikka olisi ollut Gomorrakin vaihtoehtona. Ehtiihän sitä myöhemminkin?



Muukalainen ***



13. päivä 13 katsojaa. Varsinkin alussa kesäinen miljöö upeasti kuvattu. Lopputyöstä huomaa, että eräät elokuvalliset (merkki)teokset on katsottu.



Elokuu ***½



Kassilan Sillanpäätä. Mennyt maailma sekä hyvässä että pahassa. Tuli katsottua elokuvan lisäksi vain huikeat trailer ja Peter von Baghin esittely, vaikka DVD-ekstroja olisi ollut enemmänkin. Pakko ottaa kuppia katselun aikana. Suomen luonto kyllä olisi ansainnut ison kankaan.



Die Hard 2 – Die harder



Toimiva jatko-osa. Ainakin kolme hienoa kohtausta.

Marcus Nispel: Friday the 13th (2009) ****



Varsin mainio. Ne jotka eivät vielä täysin tietoisia ole, niin nimestään huolimatta tämä ei ollut remake alkuperäisestä vuoden '80 Friday the 13th:istä vaan yhteensulautettu uusinta osista 2-4. Ja siinä piileekin syy miksi tämä toimi meikälle niin hyvin; toisin kuin useimmissa remakeissa tämä ei tuntunut niin selkeältä uusinnalta, koska elementtejä ja kohtauksia oli mukana niin monista leffoista. Ja Friday-leffojen keskinäisen vaihtelun (tai sen vähyyden) tietäen ratkaisu oli erinomainen. Mukana oli noiden parhaiden jatko-osien hyvät elementit ja hieman uutta mausteena. Tuntui pikemminkin uudelta osalta Jasonin saagaan, tosin helvetisti tylymmältä ja tehokkaammalta kuin mikään Friday-jatko sitten nelosen. Jasonin tarinaa tai hahmoa ei myöskään oltu juurikaan muunneltu, eli tunne vahvistui entisestään. Fanipojalle tämä oli yhtä juhlaa; sai bongailla viittauksia vanhoihin klassikoihin ja hekottaa tietoisesti yliammutuille hahmoille. Oli myös piristävää katsella pitkästä aikaa Jasonia, joka ei ollut nössö laahustaja vaan tyly murskaaja. Mitä muuta? Paljon häpeilemätöntä tissieksploitaatiota ja verta; tekijät tiesivät mitä leffaa väsäsivät ja se näkyi. Jos jotain vikaa pitää sanoa, niin välillä trendikäs tärinäkamera meinasi häiritä katselua, mutta ei onneksi liikaa. Mutta kevyesti menee hyvien remakejen pieneen pinoon.

Corvette Summer (1978)

(3,5 /5,0)



Tämähän oli yllättävän hyvä. Eräänlainen kasvutarina.

Piristystä toi, suoraselkäinen ja moraalinen opetus: ei kantsi myydä itseään.

Tällainen leffa saa hyvälle tuulelle, Annie Potts heittää mukavan roolin,

eikä Mark Hamillkaan huono ole. Leffan päättää hyvä takaa-ajo kohtaus.

Tämmöisiä leffoja ei enää tehdä; tilausta olis.



JCVD (2008)

(4,5/5,0)



Viime vuoden parhaita leffoja, joka Van Damme- fanille, merkkaa enemmän

, kuin toiselle (ei Damme-fanille). Nyt kiinnostaa mihin suuntaan Dammen

ura tästä.



My Bloody Valentine (1981)

(3,0+/5,0)

Hyvä slasher 80-luvulta. Ehkä pikkasen vanhentunut, mutta hyvät tapot. Pisteitä

olis varmasti ropissut huomattavasti enemmän, jos olis katsonut jo kultaisella

80-luvulla. Oli kai paljon saksittu silloin? Tämä versio siis Unrated, joka

joskus merkkasi jotain.



Wrestler (2008)

(4,0+/5,0)

JCVD:n ohella viime vuoden parhaita näkemiäni. Hieno Rourke ja hyvä Tomei,

mukavan tinkimätön ja yllättävän raaka.

William Lustig: Maniac Cop

Lustigilla on kyllä filmeissään hianon ominainen tyyli, vaikkeivät sitten itse tapahtumiltaan olisikaan kovin erikoisia. Loppupuolella alkoi ehkä lässähtämään ja vaikka hieman kömpelöitä kohtauksiakin alkoi löytyä, niin olihan tämä varsin hyvä. Ja Bruce Campbell.



Coenit: Burn After Reading

Ihan mukava satiiri. Kun filmi painottuu aika paljon näihin melko pinnallisiin juonenkäänteisiin/vaikeasti ennakoitaviin sattumuksiin, niin en usko että toisella kerralla jaksaa yhtä kovasti kiinnostaa. Ehkäpä muutaman vuoden päästä sitten uusiksi.



David Cronenberg: Eastern Promises

Edelleen aika keskinkertainen. Paikoitellen varsin mukava, mutta nääh... Se päiväkirja ja ne helvetin viulumusiikit tuppasivat kyllä naurattamaan.



Mario Bava: I tre volti della paura

Ensimmäinen tarina ei ehkä yhtä hyväksi yltänyt kuin kaksi viimeistä, mutta Bavaltahan se ei haittaa, kun niin hianolta näyttää sitten muuten.



Kathryn Bigelow: Point Break

Juu, ihan hyvä.



Carl Theodor Dreyer: Vampyr

Ohjaaja yksi tämän hetken suosikeistani, kuten myös tämä kyseinen elokuvakin.

Gekitotsu! Satsujin ken / The Street Fighter *****

Sonny Chiba on allekirjoittaneelle ehkä se kaikista siistein ja viihdyttävin martial arts ‑stara ja Street Fighter yksi herran tiukimmista pätkistä ja klassikko lajissaan. Tummaihoisen raiskaajan kastrointi paljain käsin, Toshiaki Tsushiman säveltämä tajunnan räjäyttävä tunnari, vastustajan kallon murskaaminen röntgenkuvassa ja siitä seuraava suusta pulppuava oranssi veri, Sonny Chiba. Ei tästä voi olla pitämättä!



Tarkoitus olisi katsoa loput kaksi Satsujin keniä vielä tämän viikon aikana.

Pari päivityskatselua vanhemmista Seagaleista; Steven-asteikko jälleen käytössä:

Félix Enríquez Alcalá: Tappava Salaisuus (1997) ***



Vähän vaikea päättää mitä mieltä tästä olisi. Hieno kuvaus, pätevä näyttelijätyö(mukana Harry Dean Stanton, Kris Kristofferon ja Marg Helgenberger) ja Steven suhteellisen vetreässä kunnossa. Tuotantoarvojen puolesta loistava. Mutta muuten leffa on kuin On Deadly Groundin pasifistinen hillbillyversio; toimintaleffaksi varsinkin todella hidastempoinen. En tiedä mikä hippihetki Seagalilla oli käynnissä, mutta On Deadly Groundin tylystä murjomisesta on siistiydytty kivaan Seagaliin, joka mieluummin pidättää roistot ja toruu heitä, kuin satuttaa heitä kovin pahasti, saati sitten katkoo niskoja. Eli odotin kokoajan kädestä lähtemistä, mutta sitä ei tullut. Muutenkin leffa kärsii kunnollisten pahisten puutteesta. Plussaa silti parista kivasta tappelusta ja se palava kirkko oli hieno visuaalinen hetki.



Andrzej Bartkowiak: Exit Wounds (2001) ***



Parempi kuin muistin, mutta vikojakin löytyi. Hyvää oli Seagalin hersyvä itseironia, joka toimi mainiosti; leffa oli parhaimmillaan silloin kun sensei keskittyi omalle yrmyimagolleen naureskeluun. Huonoa oli kuitenkin se että leffasta oli pedattu ihan liikaa ruutuaikaa DMX:lle, joka yritti olla niin teennäisesti herkkää räppisoturia että vitutti. Wayans toimi Glimmer Manissa comic reliefinä, mutta tässä Steven tuntui olevan siinä osassa. Tappelut olivat ihan päteviä silloin kun niitä oli, vaikka vaijeripelleily ei old school-Seagalin fania lämmittänytkään. Harmitti myös kunnollisen lopputaistelun kuseminen.

nekro ( 17.2.2009 13:00)

Gekitotsu! Satsujin ken / The Street Fighter *****

Tummaihoisen raiskaajan kastrointi paljain käsin

Kuulostaa tiukalta touhulta, vaikkei sentään ole hampaat käytössä.

Tun Fei Mou: The Nanking Massacre

Katsoin paskana kiinalaisjulkaisuna, jossa tekstitykset paloivat aina vanhan kuvamateriaalin kohdalla näkymättömiin, ja välillä taas viuhuivat niin nopeasti ohi, ettei ehtinyt lukemaan sanaakaan. Siltikin ihan kelpo elokuva. Välillä hianon visuaalinen, välillä hieman kyseenalainen, mutta Moun tapaan hienosti otettu tärkeimmissä seikoissa etäisyyttä aiheeseen (tosin yksittäiset kannanotot ohjaajalta hieman häiritsivät, sekä tämän tyyppiset kohtaukset, joissa aina kun japanilaissotilas ilmestyy paikalle, niin jotain ikävää ON PAKKO tapahtua (esim. ‑ehkä tuossa haluttiin myös sitä pientä nakertamista japanilaissotilaidenkin kohdalla havainnollistaa, mutta olisi tuota vaihdetta ehkä hieman voinut pienentää.)) Men Behind The Sunia pitänen kyllä onnistuneempana.



Nigel Dick: Deadly Intent

Hieman vaikea sanoa yhtään mitään, kun filmin tuntui katsovan vain pakkoasenteella loppuun. Paljoa ei tapahtunut ja se vähäkään ei sitten kiinnostanut juuri yhtään. Elokuvan maaginen "MacGuffin" oli kaikessa merkityksessään "aivan sama, mitä se sitten on", mutta filmiä olisi ehkä voinut hitusen auttaa se, että siitä olisi tehty jotenkin edes hieman mielenkiintoisempi. Lance Henriksenkään mitenkään hirveästi filmissä esiintynyt. Loppu oli ihan kiva.



Wayne Kramer: Running Scared

Muistin, että tämä olisi paska, mutta osoittautuikin ihan ok:ksi. Alkupuolella oli osittain jopa kovaa menoa, mutta rupesi sitten tasaisesti lässähtämään loppua kohti.

55.

Ron Mann: Grass (1999) ***½

Marihuanan vastaisesta propagandasta valoittava dokumentti.



56. Ric Roman Waugh: Felon (2008) ***½



57. David Cronenberg: Eastern Promises (2007) ***½

Juu, A History of Violence oli parempi, oikein hyvä tämäkin. Jo pelkästään saunatappelun ansiosta kannattaa katsoa.



58. Danny Boyle: Slumdog Millionaire (2008) ***

No jaa, aika perus. Tuntuu että porukka katsoo tätä jotkut Bollywood-fanilasit silmillä. Päähenkilö oli aika ilmeetön ja tylsä mössö.



59. Clint Eastwood: Changeling (2008) ***½

Turhan pitkä.



60. Peter Avanzino: Futurama: Into The Wild Green Yonder (2009) **

Viimeinen Futurama, aika väsynyttä läppää. Loppu oli ihan hieno.

Dennis Hopper: The Last Movie +/-

– Sisältää ajoittain hienoja takaumia ja "etuumia" sekä leikkauksia. Tasokasta kuvausta on alusta loppuun, pisteet Kovácsille. Tosin taisi mikki heijastua valokuvakehyksen lasista yhdessä kohtauksessa.



Herschell Gordon Lewis: The Gore Gore Girls +/-

– Eihän tämä hyvä elokuva ole, mutta erinomaiset lahtausideat ja Aben valloittava persoona hävyttömine kommentteineen antavat elokuvalle hohtoa. Murhaajan poismeno oli heikoimpia nähtyjä, mutta siitäkin murjastu vitsi oli aivan mahtava.



Mikhail Kalatozov: Soy Cuba +

– Kuvauksellisesti aivan mahtava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva. Liiallinen pituus ja elokuvan yleinen rakenne eivät tosin jaksaneet innostaa minua.

Satsujin ken 2 / Return of the Street Fighter ***½



Ei aivan yhtä loistava kuin ensimmäinen osa, mutta hyvä kuitenkin. Chiban esittämä Takuma Tsurugi tuntui jotenkin vaisummalta tässä jatko-osassa.



Fear And Loathing In Las Vegas *****



On tämä vaan mainio elokuva. Hyvin päräyttävää katseltavaa, eikä vähiten siksi, että näin pätkän viimeksi 2000-luvun alussa. Sai nauraa lähes tauotta. That bartender kicked me in the back!!

Hienoa psykedeliaa ja älytöntä huumelogiikkaa. Loistava soundtrack. Depp elämänsä roolissa.



The 36th Chamber Of Shaolin ****½



Koulutusjakson kuvaus olisi voinut mielestäni kestää jopa vähän pidempään ja loppuun olisi voinut siroitella hitusen enemmän pippuria, mutta muuten lähes täydellinen kung fu toiminta/seikkailu. Hieno score myös!



Tässähän on tullut katsottua vain hyviä elokuvia viime aikoina.