Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

spatter ( 27.11.2007 13:59)

Artisan ( 27.11.2007 08:32)

spatter ( 27.11.2007 00:48)

Edellisen flopin jälkeen alkaa taas odottaa Cronenbergilta jotain.

Mikäs floppi se oli, olenko missannut jotain?

History of Violence tietty. Hajuton, mauton ja munaton... no, ei ehkä ihan noin karkeasti sanottuna, mutta tylsä perusjuoni amerikkalaisine ydinperheineen ja latteat käänteet veti pisteet ainakin täällä alas.

History of Violence oli ihan hyvä pätkä ja "genren" raameissa pysyvä, ns. munallinen leffa. Ei pahaa sanottavaa. Crone toi lajityyppiin uutta verta, siitä kiitos.



Blackbook Uusin viritys Pianistin löytämille markkinoille Paul Verhoevenilta. Hyvää sotamelodraamaa – juonensa mukaansatempaavuus ei ihan huippuluokkaa, johtuen kauniin pääosanesittäjän virkistävän voimakkaasta läsnäolosta jokaisessa kohtauksessa, elokuvan katsoi kuitenkin mielenkiinnolla loppuun asti. Hollanti maana ja hollantilaiset ihmisinä jotenkin vetovoimaisempia kuin minkä tahansa persjalkaisen suomalaisen tekemä katkeroitunut ja nilkuttava näkemys. Rukajärventiestä tai niiden jatko-osien tulvasta siinnyt tekemällä tehty sotaleffabuumi ei ole tuonut mitään varsinaisesti uutta lajityypille, sitä enemmän kyllä piskuisen itsetuntonsa kanssa painivalle Suomelle. Tali-Ihantalan ja Raja 1918 ja varsinkin Mannerheim-elokuvan hypetyksestä huolimatta eivät kuulu niiden sotaelokuvien joukkoon joita ehdottomasti haluaisin nähdä. Muualla euroopassa, jopa Yhdysvalloissa(tosin hyvin harvoin) on päästy yli jo siitä yksipuolisesta ja yksitotiesta sotakuvauksesta joissa, hyvät on pyhimyksiä ja pahat niitä venäläisiä, siis ryssiä. Tai siis näkökulmasta riippuen natseja. Toivon että Jari Halosen loistava Back to the U.S.S.R. ei jäisi ainoaksi rehelliseksi sotakuvaukseksi. Tämän aiheen parissa jo temmeltäville ja taiteilija-kipurahaa kosmoksessa lipittäviltä sitä on uudistumista kyllä turha odottaa.

Mun TOP 5 sotaelokuvat lienee: Iron Cross, Men behind the Sun, Gestapo´s last orgy, Back to the U.S.S.R (no väljästi tulkiten se on elokuva sodasta tai ainakin sodan traumoista) ja Starship Troopers. Elokuvissa kuvataan sotaa muunakin kuin herooisten tuntojen pönkittäjänä, tai sitä jopa satiirisesti pilkaten(Starship Troopers).



Manillaköysi pitää mainita yhtenä parhaana suomalaisena sotaelokuvana myös, vai onko se tv-näytelmä?



The Quiet, on Jamie Babbitin panos laventaa katsantokantaa perhehelvettiin, jossa kiehuvina elementteinä padassa nuorten ihmisten kasvukivut ja insesti. Hyvää amerikkalaista draamaa, jossa yllättäen puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Nuoret näyttelijät hyviä, mutta varsinkin isää ja äitiä näyttelevät Martin Donovan ja Edie Falco jopa loistavia. Martin on karmivan hyvä, arkisena ja pakkomielteisenä hyväksikäyttäjänä, mutta varsinkin Sopranosista tuttu Edie, hylättynä tuskaisena ja alkoholisoituneena aviovaimona. Riipaisevan kaunis ja koskettava suoritus. American Beauty oli minusta jotenkin liian kesy tutkielma aiheesta. Tim Rothin esikoisleffa(nimi?) on lähempänä The Quietin tunnelmia. Joskaan The Quiet ei yllä ihan sen tasolle.

Oho! tulipas paljon kirjootusvihreitä. Anteeksi vaan...

-

-

Muutama poiminta viime kuun katsotuista:

NOSFERATU : PHANTOM DER NACHT (1979, Werner Herzog)



Toinen näkemäni Herzog ja tämä oli mielestäni huomattavasti Kaspar Hauseria mielenkiintoisempi elokuva. Kinski kreivinä oli samaan aikaan huvittava ja pelottava ilmestys. Upeaa kuvastoa, mutta löytyy välillä turhankin pitkiä otoksia vaikka kuvassa ei tapahtuisi mitään merkittävää muutosta. Popol Vuh sopii musiikillaan kuvien päälle kuin nyrkki. – 3,5/5



STAKEOUT (1987, John Badham)



Edellisestä katsomiskerrasta oli jo vuosia aikaa joten oli aika napata tämä hyllystä ja virkistää muistia. Melko tavanomainen kasarikyttäkaksikkopätkä mutta Dreyfuss ja Estevez pelaavat keskivertoa paremmin yhteen. Hyvää keljuilua puolin ja toisin. – 3,5/5



SUPERBAD (2007, Greg Mottola)



Vaikka hyvin kaavamainen, niin positiivisesti yllätti meiningillään ja Hillin ja Ceran suorituksilla. Seth Rogenin tähdittämä sivuraide oli mielestäni hieman turha ja elokuvan vähemmän hauskaa osastoa. Mukavaa kielenkäyttöä ja sellainen leppoisa katselukokemus kun osaa virittäytyä oikeaan tunnelmaan. – 4/5



BONGWATER (1997, Richard Sears)



Melko mitäänsanomaton pössyttelyleffa joka ei ole juurikaan hauska eikä sitä voi ottaa myöskään vakavasti. Ainoa piristys oli elokuvan puolivälissä nähtävä Jack Blackin musiikkiesitys metsän siimeksessä, mutta jos ei Blackia diggaile, niin ei ole mitään syytä katsoa tätä elokuvaa. Suosittelen katsomaan mielummin Haroldin ja Kumarin hampurilaisjahtia jos tämän teemaista elokuvaa katsottavaksi halajaa. – 2/5



THE SCIENCE OF SLEEP (2006, Michel Gondry)



Mukavatunnelmainen unen ja todellisuuden huumoroitu sekoitus. Bernal on yhtä mielenkiintoinen seurattava kuin aina ja elokuvassa on muutamia kekseliäitä ja kivasti toteutettu kohtauksia. Hieman jossain vaiheessa mennään liikaa sekoilun puolelle eikä oikein tiedä mitä missäkin tapahtuu ja miksi, mutta kuitenkin hyvin katsottava elokuva. 3,5/5

The Golden Compass ***



Kuka tietää mitä helvettiä tälle on menty tekemään? Kaksi kertaa Sormusten herran ensimmäisen osan budjetti ja vielä muutama viikko sitten elokuva oli 2h30min. Onko studio tosiaan lyönyt 183 miljoonaa kiinni leffaan ja sitten sekunti ennen ensi-iltaa saksii sen 1h40min torsoksi. Liian lasten elokuva oli, mutta hyvin viihtyi. Nyt sitten vain odottelemaan DVDtä jos vaikka saisi nähdä elokuvan kokonaan.

Metropolis ***



Visuaalisesti upea, tekoajankohtaansa nähden suorastaan hämmästyttävä, mutta tarinaltaan uskomatonta kökköä. Mitä useammin tämän näkee, sitä pahemmin ristiriita lyö päin näköä. Fiilistä ei nostanut myöskään Horror Classics ‑boksin sisältämän version teknisesti ala-arvoinen taso. Tekisi mieli nähdä tästä joskus kunnolla restauroitu versio.



Nightmare Before Christmas ***



Johan oli aika nähdä tämäkin. Animaatiomaailma oli tyylikäs ja tunnelma kovin – yllätys yllätys – Burtonmainen. Tarina sopivan köykäinen, mutta onneksi tyypillisimpiä joululeffakliseitä suht hyvin välttävä. Helvetin pitkä miinus turhanaikaisista laulukohtauksista. Muutenkin elokuvat jossa pysähdytään kymmenen minuutin välein lauleskelemaan pitäisi huuhtoa mereen.



Duel ***1/2



Pentuna tämä pelotti, ja suht tehokkaasti tuntui tunnelma vieläkin tiivistyvän leffan edetessä. Minibudjetin televisioelokuvahan tämä on, mutta sellaiseksi harvinaisen laadukas.



28 Weeks Later *



Hirvittävää ulostetta. Yrittää kovasti hyödyntää ykkösosan hyväksi havaittuja elementtejä, mutta epäonnistuu karkeasti ja hukkaa kaikki mahdollisuutensa. "Juoni" on epämääräistä ees taas juoksentelua ilman järjen häivää tai logiikkaa, ja toimintakohtauksista ei saa mitään selvää heiluvan kameran ansiosta. Harvoin on pelkkä elokuvan näkeminen saanut aikaan näin suurta vitutusta.

28 Weeks Later ****½

Hyvä nikki kuitenkin!

2 päivää pariiisissa teki vanhanaikaisen ja sai minut taas ihastumaan julie delpyyn.

– miljoona viisisataakuusikymmentäyhdeksän pistettä.

Bad Santa ***½

Mukava tapa aloittaa jouluun valmistautuminen. Paikoitellen aivan mahtavaa läppää ja tulee varmasti katsottua joskus uudelleenkin.



Turkish Delight ****½

Hollantilaista romanssia ja paljon paikasta (ja naisesta) toiseen juoksemista. Sadekohtaus oli oikein kaunis.



Pusher *****

Kaikin puolin kelpo leffa. Tykkäsin.



Total Recall ****½

Tämähän suorastaan soljuu eteenpäin. Hyvää, toimivaa viihdykettä.



Rushmore ****

Hauskempi kuin mitä aluksi luulin.



Alice’s Adventures in Wonderland (1972) *½

Tässä leffassa menee Liisan lisäksi metsään musikaaligenre, dvd:n kuvanlaatu ja 95 prosenttia näyttelijäsuorituksista. Onneksi näitä filmatisointeja onkin tsiljoona tusinassa. Kyllä tässä Peter Sellers silti oli parin minuutin ajan.



Eraser **½

Kyllä tämän katsoo.



Joulubileet ****½

Nauroin, hihkuin ja sitten sykkikin jo sydän tälle leffalle. Dialogi mehevää one-linersoppaa.

28 päivää myöhemmin *****

28 viikkoa myöhemmin ****

Benny´s video ***

Shoot ´em up ***

Dramagod ( 2.12.2007 01:59)

NOSFERATU : PHANTOM DER NACHT (1979, Werner Herzog)



Toinen näkemäni Herzog ja tämä oli mielestäni huomattavasti Kaspar Hauseria mielenkiintoisempi elokuva. Kinski kreivinä oli samaan aikaan huvittava ja pelottava ilmestys. Upeaa kuvastoa, mutta löytyy välillä turhankin pitkiä otoksia vaikka kuvassa ei tapahtuisi mitään merkittävää muutosta. Popol Vuh sopii musiikillaan kuvien päälle kuin nyrkki. – 3,5/5

Kaspar Hauser ja Cobra Verde ovat ainakin allekirjoittaneen mielestä Herzogin tunnetuimmista ja helpoimmin nähtävillä olevista draamaleffoista huonoimmat. Aguirre, Stroszek ja Nosferatu on parhaimmat. Tosin uusin Rescue Dawn on vielä näkemättä. Popoh Vuh on tosiaan hienoa musiikkia ja varsinkin Aguirressa toimii helvetin hyvin.

-

Family Meeting ***½ Hieman sisäänlämpiävä.

Joe Strummer: The Future Is Unwritten ** Huono toteutus.

Armottomat **** (The Chase, 1965)

4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää ****½ Helmi.

Lions for Lambs **½

Seittien linna *** Jostain syystä tämä Kurosawa ei nyt kolahtanut.

Rottatouille (orig) **** Yllättävän hyvä.

Control **** Hienosti kuvattu.

Hamlet liikemaailmassa ***+

Michael Clayton ***½

Lessons of Darkness **** Pelottavan komean näköinen dokumentiksi.

Kanal – kirottujen tie ****+

Performance ***

Työmiehen päiväkirja ***+

Tali-Ihantala **½

They Died with Their Boots On (1941)

Raoul Walshin viihdyttävä ja romantisoitu näkemys "kunniakkaan" kenraali Custerin vaiheista, West Pointin ajoista aina kuuluisaan Little Big Hornin taisteluun. Errol Flynn on aina valloittava persoona ja alussa mennäänkin suorastaan hilpeällä linjalla mutta keskivaiheilla tarina saa tummempia sävyjä. "Rahalla ja kunnialla on yksi ero...kunnian saa mukanaan hautaan"(vapaa suomennos) toteaa viskipullon tyhjentänyt kansallissankari ennen loppurytäkkää. Pakkokamaa vanhojen klassikkojen ystäville.