Mitä hiekkalaatikon väki katsoo?

Risto Jarva: Yö vai päivä

Näpsäkkä elokuva. Paikoitellen varsin kauniita kuvia, joita hieman häiritsivät turhan hektiset leikkaukset. "Ovelia" kohtauksia, jotka tuntuivat ironisoivan akateemista älymystöä tai ties mitä – myös kertojan voimin... njiin... Onhan tämän varsin hyvä elokuva, vaikken nyt niin mahdottomasti innostunutkaan. Myönnän intoilleeni hieman, kun sain tietää Saarikosken tehneen tähän dialogit.



Michenangelo Antonioni:

Blow Up

Elokuva, joka vain jaksaa kiinnostaa. Antonioni on onnistunut sisällyttämään elokuvan minimaaliseen tapahtumaketjuun varsin laajoja ja monimuotoisia näkemyksiä.



Ammatti: Reportteri

Tuntuu, että elokuva meni minulta nyt hieman ohi. Loppu varsin kiva. Täytynee katsoa tässä joskus uudelleen.



Coenin veljekset:

No Country For Old Man

Elokuvissa nähtyäni jäänyt jano, että pakko nähdä uudelleen. Eli hankin heti, kun DVD-julkaisu ilmestyi. Muutamisen kerran tullut jo katsottua läpi. Stabiili ja rauhallinen elokuva, joka samalla onnistuu sisäistämään käsittämättömän voimakkaasti itseensä salakavalaa jännitystä ja väkivaltaa.



The Big Lebowski

Mukava... Joka kerralla lämmennyt elokuvalle hieman enemmän. Hyvä elokuva, mutta en nyt kuiteskaan tuon ylemmän ja Fargon tasoisena pittäisi.



Paul Verhoeven: Robocop

Pienestä asti ollut kova ja onhan se edelleen. Ei lienee tarvitse muuta mainita.



Christopher Nolan: The Prestige

Rasittavan pinnallinen elokuva. Kerranhan tuon nyt katsoin, mutta Mementon tapaan ei toista lienee tarvitse, kun kaikkin nuo juonikikkailut näki jo ensimmäisellä kerralla.



Franklin J. Schaffner: The Boys From Brazil

Muistin, että tämä olisi ollut varsin mielenkiintoinen ja jännittävä vitsikkäästä aiheestaan huolimatta, mutta taisinkin hieman pettyä. En sitä ilmeistä camp-henkeäkään tavoittanut, vaikka kuinka yritin. Tosin tämä taisi johtua siitä, että valmistauduin hieman toisenlaiseen elokuvakokemukseen. Ei tämä nyt huono, muttei niin erityisen hyväkään. Pitäisi kai katsoa pitkästä aikaa The Eagle Has Landed tjtn.

The Caine Mutiny



Taas 50-luvun Hollywoodia paitsi tällä kertaa leffa oli pienoinen pettymys. Perusjuoni on kohdallaan ja näyttelijäsuoritukset jälleen kerran loistavia. Varsinkin Bogart (Bogart nyt on aina hyvä) tekee yhden parhaimmista roolisuorituksista Sierra Madren ohella. Käsikirjoitus kuitenkin jätti aika paljon toivomisen varaa. Tästä paistaa ikävällä tavalla Hollywoodin pakkomielle tunkea rakkaustarina joka leffaan. Suuren budjetin elokuvasta kun on kyse ja tähtinäyttelijät niin pitää myös varmistaa että suuri yleisö tykkää. Harmin paikka tämän kohdalla nimittäin väkinäinen rakkausdraama on todella teennäinen ja sopii huonosti elokuvaan. Paljon parempi tästä olis saatu esim. tekemällä hieman Das Boot henkeen ahdistavampi ja jos olisi keskitytty vielä enemmän laivan miehistön henkiseen tilaan. Varsinkin Bogartin hahmoa olisi voinut paljon enemmänkin vielä syventää ja kuvata vainoharhaisuutta rankemmin. Nyt tämä jää jotenkin puolitiehen. Loppuoikeudenkäynti kyllä pelastaa paljon eikä vähiten Bogartin ansiosta.



Max Steinerin sotilaallinen musiikki tietysti sopii kuvaan mutta alkoi kyllä puuduttaa useamman kerran. Toisaalta ylialleviivaava musiikki ja sen yletön käyttö vaivaa suurimpaa osaa kyseisen ajanjakson jenkkileffoista joten yleensä yritän olla liikaa kiinnittämättä siihen huomioa. Mutta aina ei vaan voi...

3/5



Solaris

Jokunen vuosi sitten erehdyin menemään arkistolle kattomaan tämän sunnuntai iltana rankan viikonlopun jälkeen ja nuokuttelin suurimman osan ajasta joten leffasta ei ollut kuin pätkittäisiä muistikuvia. Tarkovskyn tyyliin suht hitaasti edetään ja ainakin joidenkin leffojen kohdalla (Stalker) ohjaajan vähän liiankin viipyilevä tyyli on ainakin minulle jo hieman liikaa. Yllättävää kyllä Solaris pärähti täysillä tajuntaan ja piti otteessaan tiukasti koko kestonsa ajan. Syvällinen ja ajatuksia herättävä scifi leffa joka kyllä jää päähän pyörimään ja uusintakatselu on aika välttämätön. Hieno minimalistinen score tukee täydellisesti leffan aika synkkää ja välillä ahdistavaakin tunnelmaa. Myös kuvaus on todella hienoa ja varsinkin avaruusaluksen design on todella tyylitajuisesti ja hienosti tehty. Leffa ei näytä tippaakaan vanhalta. Ja harmi tosiseikka on että tällaisiin elokuviin harvemmin enää nykyään törmää.



5/5

Once ***

Kertalämmitteinen.



Aguirre – jumalan viha ****

Uusinta – ensikosketus joskus viime SEA-vuosikymmenellä. Syvemmälle viidakkoon, hulluuteen luisuminen kuvattu hienosti. DVD-käännökselle sapiskaa ainakin yhdessä kohdin.



9 kuningatarta ***½

Ihan näppärä huijauselokuva.



Tears of the Black Tiger / Fah Talai Jone ***½

Yllättävän hyvä thaimaalainen, spaghettiwesternien ja vanhojen värikkäiden melodraamojen ystäville makupaloja.



Rare Exports vol 1 & 2 (+ Making of) ****

Erittäin hienoa lyhytelokuvaa, kakkososa jaksaa toimia vielä yllättävän hyvin. Making of jatkaa samalla hupilinjalla, vaikkei paukkuja olekaan laitettu niin paljon. Olisipa Klaus Kinski ollut tässä!



Fitzcarraldo ****

Ei tässäkään ihan täysipäisten hommaa. Loppu yllätti tavallaan.



Corto Maltese ***½

Varsin uskollinen animaatio Corto Maltesen Siperian seikkailulle, ja DVD-ekstrat mukavat.



Cronicas – kohujuttu ***

Tuskin kestää toista katselukertaa.



Evita **

Musikaali-oppitunti mm. populismista ja henkilöpalvonnasta.

VHS:

LightBlast! ‑Huvittava joskin keskivaiheilla lässähtävä kalkkuna-DirtyHarry italialaisittain.



Barbarian Queen ‑Mahtavan sekopäivesti paikasta toiseen pörheltävä tissibarbaarikyhäelmä, myöskin Italiasta.



DVD:



Xena 1 Tuotantokausi ‑Edelleen parasta viihdettä. Joskin ensimmäinen kausi on "laadussaan" vielä hiukan tulevaa alempana.



TV:



Suuria Odotuksia ‑Dickensin klassikosta väännetty Tv-minisarja. Kumpa on, ei siitä osanne enempiä sanoa.



Robin Hood ‑Kökköydessään lähes 90-luvun lauantaiaamun Robin Hoodille pärjäävä "vakava" katsaus brittisankarin legendaan. No, ainakin brittiaksentti on kerrankin kohdallaan.



Antiikin Rooma ‑Dokumentti/Draama muinaisen maailman mahtavimman valtion johtajista. Sortuu asioiden liialliseen tiivistämiseen ja turhaan tempoiluun perusdokumentin ja teatraalisen tarinoinnin välillä.



Hex ‑Ei tästä sitten sen enempää.



Kelttimytologiaa ‑Kiehtovia kertomuksia kelttien maailmasta.



Ristirouvat ‑Mielestäni hauska sarja, vaikka tuollainen "takahikiällä ei pitäisi tapahtua mitään, vaan tapahtuupa sittenkin" ‑alkuidea onkin ollut käytössä viime aikoina (mieleen tulee etenkin Hot Fuzz). Silti hyvää brittikamaa.



Skithouse ‑Keskivertotasoa oleva austraalialainen sketsisarja. Sketsien keskimääräinen kesto taitaa olla jotain viisi sekuntia.

TDemona ( 3.8.2008 21:27)

VHS:

Barbarian Queen ‑myöskin Italiasta.

Eikä oo.

Lazer ( 3.8.2008 21:47)

TDemona ( 3.8.2008 21:27)

VHS:

Barbarian Queen ‑myöskin Italiasta.

Eikä oo.

Eikö oo? Anteeksi. Faktojen tarkistamattomuus iskenyt.

121. Roland af Hällström: Noita palaa elämään (tv) 3/5

‑täynnä vanhan suomalaisen elokuvan ylinäyttelemistä ja kömpelöä juonta, mutta kyllä tätä katseli. Varsinkin suolla tanssiminen ja lopun käsittämättömät juonenkäänteet olivat viihdyttäviä.



122. Ingmar Bergman: Kuiskauksia ja huutoja / Visningar och rop (35mm) 4/5

‑hankala tapaus. Koko ajan tiesi katsovansa hyvää leffaa, mutta tarinan jähmeys ja kerronnan hitaus vaativat katsojalta helvetin paljon. Ei ollut paras mahdollinen vire katsoa tämä pitkän duunipäivän jälkeen väsyneenä. Hienoja näyttelijä suorituksia ja kaunista kuvausta. Bergmanin raskain osasto on aika vaikeata katsoa, mutta kyllä niistä sa paljon irti. Monesti ihmetyttää kuinka äärimmäisen nihilistinen ihmiskuva Bergmanilla on.



123. Steve Barker: Outpost (dvd) 3/5

‑voiko leffa missä on natseja ja eläviä kuolleita, olla huono? No, ei tämä ihan susipaska ollut, mutta jahkailua pimeässä bunkkerissa ei jaksaisi ihan näin paljon katso. Natsit ovat mukavan tylyjä ja muutenkin leffan kolkko tunnelma toimi. Keskivaiheilla oli vain tuota jo mainittua pimeässä sekoilua vähän liikaa.



124. Jason Reitman: Juno (dvd) 3/5

‑sympaattinen ja todenmukainen komedia. Ellen Page pääosassa on oikeastaan helvetin hyvä. Leffa kuvaa nuorten maailmaa uskottavasti eikä komedia-aineksissa mennä liiallisuuksiin.



125. Christopher Nolan: The Dark Knight / Yön ritari (35mm) 2/5

‑jo Batman begins oli siirto fantasiamaisesta kerronnasta poispäin ja sama meininki jatkuu tässäkin. Valitettavasti. Tavallaan tämä ei edes tuntunut Batman-leffalta, vaan miltä tahansa toimintapätkältä. Jokerihan tässä vetää pääosan, mutta sekin tuntuu vähän irralliselta kun sarjakuvamaiset olementit on muuten Batmanin hahmoa lukuunottamatta minimoitu. Kaikki ne ainekset mitkä tekisivät leffasta Batman-sarjaan kuuluvat ovat jotenkin vain liimattu tavallisen, sinänsä ihan ok leffan, päälle. Paljon typeriä juttuja, mm. poliisin syöpyneet (whatever...) kasvot olivat erittäin koomisen näköiset. Jos muuten leffassa mennään aika realistisilla linjoilla, niin tälläinen sarjakuvamainen asia pomppaa esille tökerösti. Lähentelee jo paskaa.



126. Richard C. Sarafian: Vanishing point (dvd) 5/5

‑kulttileffa. Tämäkin on nähty moneen kertaan, mutta leffan simppeli ja suoraviivainen kerronta viehättää aina. Pahoja kyttiä, lain ulkopuolella oleva mutta sympaattinen sankari ja tietysti yhteiskunnan sorrettuja edustava musta heppu sidekickinä. Tämä ja Easy Rider ovat molemmat maineensa ansainneet. Molemmat edustavat helppoa sankarimeininkiä joka jätkälle, mutta mitä siitä kun lopputulos on niinkin hieno.



127. Robert Siodmak. The Killers / Tappajat (dvd) 3/5

‑perus film-noir. Kun ei ole tämän genren suurin fani, niin nämä tuntuvat aika samanlaisilta. Ihan laatuleffa silti.



128. Sidney Lumet: Before the devil knows you`re dead (dvd) 2/5

‑laimea tarina ja pari vahvaa näyttelijäsuoritusta. Erityisesti Philiip Seymour Hoffman vetää hienosti. Tätäkin on kai kehuttu paljon mutta en minä ainakaan tästä mitään ihmeellistä löytänyt.



129. Bob Clark: Black Christmas (dvd) 3/5

‑uusintakatselu. Ihan jees pienimuotoinen peruskauhuilu jonka pelastaa jonkinlainen nuhruisuus ja puhelinhuohottajan niljakkuus.



130. Fernando Leon de Aranoa: Maanantain auringossa / Lunes al sol (dvd) 4/5

‑tämäkin on kai tullut nähtyä joskus.. Hieno, uskottava arkielämän kuvaus.

Muuten on tullut melko huonosti katseltua viimeaikoina leffoja, mutta seuraavat rainat olen ihan hiljattain katsellut:

Batman – The Dark Knight: Uus Batman on allekirjoittaneelle aina jonkinmoinen, lähes elämää suurempi elokuvatapaus ja Nolanin Batman Begins osoittautui jokunen vuosi sitten yllättävän hyväksi elokuvaksi ja takaisinpaluu kohti Burtonmaisia synkkiä lepakkosankarin seikkailuita kohti oli aloitettu onnistuneesti. Tämän takia odotukset olivatkin aivan hirmuiset, ja niin kuin liian usein silloin käy, elokuva pettää. Elokuvan alku toimi aina about puoleen väliin hyvin, jonka jälkeen syystä tai toisesta Nolanilta oli karannut mopo käsistä ja suunnilleen kaikki meni ihan sekaisin. Paikoitellen elokuvan seuraaminen meni harvinaisen sekavaksi ja puuduttavaksi (esim. loppupuolen kamppailuhässäkkä poliisin erikoisjoukkojen kanssa jne). Tuntui siltä kuin katsojalle oltaisiin haluttu tarjota jotain erikoista ja henkeäsalpaavaa, mutta joka lähinnä vaan loppupeleissä sai sekavuudellaan puuduttamaan ja haukottelemaan erittäin pahoin. En nyt haluaisi spoilata hirmuisesti, mutta Kaksinaaman potentiaali elokuvan yhtenä pahishenkilönä heitettiin niin pahoin romukoppaan ettei mitään rajaa! Suorastaan vihaksi kävi, miten tökerösti henkilö oli loppupeleissä toteutettu ja kuinka kaikki sitten päätettiin lopulta vetää kuin juosten kusten läpi. Sama pätee jokeriinkin, jonka lopullinen kohtalo ei selvinnyt vaan jäi kirjaimellisesti vaan leijumaan ilmaan. Lopun "pakko tappaa joku" teeman käyttö onnistui vain ärsyttämään pahemman kerran. Jokeri oli onnistuneesti päivitetty astetta rujommaksi sitten viimenäkemältä, niin kuin lähes elokuvan kaikki muukin visuaalinen puoli, mutta jotenkin kaiken sen karuuden lisäksi olisi kaivannut näyttelijältä enemmän jotain revittelyä. Olihan siinä se kynätemppu jne. mutta silti. Liekö sitten johtui siitä kun Nicholsonin oli edelliskerralla nähnyt samana henkilönä vai mistä johtui. Keskinkertainen teos, joka kyllä peittoaa mennen tullen Schumacherin lelumaiset lepakkomiehet, mutta ainesta olisi ollut vaikka mihin. Harmi vain että nyt elokuva jäi vain keskinkertaiseksi tekeleeksi, joka oli venytetty liian pitkäksi, jonka jälkeen elokuvan lopetus oli kyhätty mahdollisimman hätäisesti ja josta jäi nyt vain semmoinen kuva että elokuvasta on noussut nyt VAIN sen takia niin kova haloo, koska Heath Ledger kuoli elokuvan valmistumisen jälkeen. 3/5



Alien: Klassikko joka on vanhentunut yllättävän arvokkaasti, mitä nyt tietokoneiden näytöille voi vähän hymähdellä. Gigerin luomukset ihastuttavat edelleenkin ja ihmettelenpä vain, miksei kaveria olla hyödynnetty kauhuelokuvissa myöhemmin enempää kuin tässä sarjassa ja karmaisevan huonossa Species elokuvissa?! 5/5



EDIT: yötuurin nakit silmillä typojen korjaus

halloweenjack ( 7.8.2008 00:35)

Alien: Klassikko joka on vanhentunut yllättävän arvokkaasti, mitä nyt tietokoneiden näytöille voi vähän hymähdellä. Gigerin luomukset ihastuttavat edelleenkin ja ihmettelenpä vain, miksei kaveria olla hyödynnetty kauhuelokuvissa myöhemmin enempää kuin tässä sarjassa ja karmaisevan huonossa Species elokuvissa?! 5/5

Lisäksi Giger oli mukana Ralf Königin sarjakuvaan perustuvassa Tappajakondomi-leffassa... ei todellakaan mikään kauhuelokuva, lähinnä kauhea elokuva.

spatter ( 7.8.2008 08:05)

halloweenjack ( 7.8.2008 00:35)

Alien: Klassikko joka on vanhentunut yllättävän arvokkaasti, mitä nyt tietokoneiden näytöille voi vähän hymähdellä. Gigerin luomukset ihastuttavat edelleenkin ja ihmettelenpä vain, miksei kaveria olla hyödynnetty kauhuelokuvissa myöhemmin enempää kuin tässä sarjassa ja karmaisevan huonossa Species elokuvissa?! 5/5

Lisäksi Giger oli mukana Ralf Königin sarjakuvaan perustuvassa Tappajakondomi-leffassa... ei todellakaan mikään kauhuelokuva, lähinnä kauhea elokuva.

Kauhea, kun peniksiä purettiin elokuvassa irti, vai kauhean huono elokuva? Minusta varsin mainio!

J.S. Cardone:

Shadowzone – Odottelin jotain Gordon-Yuzna-kaksikon aikaansaannosten tyylistä b-herkkua, mutta kokemus olikin lähinnä raivostuttavaa odottelua loppuun asti. Leffan perusasetelma suorastaan huusi maukkaita lateksiefektejä, joita kuitenkin tarjottiin vain kourallinen. Kuolematkin kaikki off-screenejä. Yhtä huono kuin ohjaajan esikoinen The Slayer. *



Andrei Konchalovsky: Tango & Cash – Mielenkiintoinen taistelupari nuo Russell ja Stallone. Harmi vaan että ainekset on heitetty hukkaan tekemällä hahmoista liian samanlaisia kovanaamoja. Jack Palancekaan ei pääse oikein vauhtiin. Kuitenkin kasaritoiminta rullaa mukavalla teholla ja tämä onkin mainiota viihdettä krapulailtapäivään. **



Charles Band: Head of the Family – Tähän leffaan ei roskadiggari voi olla rakastumatta. Ääliömäinen idea, ääliömäistä läppää, sopivasti WTF:ää, tissejä ja kusipäitä tyyppejä. Kunnon väkivalta olisi ollut vielä piste iin päälle. ***



Michael Winner: The Sentinel – Paikoin nuhruisella tavalla helvetin pelottavia kohtauksia rakenteleva, mutta jauhaa taas paikoin paikallaan. Loppuratkaisu meni myös allekirjoittaneelta jotenkin yli hilseen, mutta minkäs teet. Ei jaksa vaivautua uusintakatseluun vähään aikaan. ***

Moreno ( 7.8.2008 14:19)

J.S. Cardone: Shadowzone – Odottelin jotain Gordon-Yuzna-kaksikon aikaansaannosten tyylistä b-herkkua, mutta kokemus olikin lähinnä raivostuttavaa odottelua loppuun asti. Leffan perusasetelma suorastaan huusi maukkaita lateksiefektejä, joita kuitenkin tarjottiin vain kourallinen. Kuolematkin kaikki off-screenejä. Yhtä huono kuin ohjaajan esikoinen The Slayer. *

On kyllä melkoista haukkua The Slayeriä huonoksi.

Hörzög ( 7.8.2008 09:33)

Kauhea, kun peniksiä purettiin elokuvassa irti, vai kauhean huono elokuva? Minusta varsin mainio!

En myönnä mitään komplekseja oman penikseni suhteen, mutta sanotaan että huono leffa.

The Slayer on kyllä mainio, vähintään ***½ ellei peräti täydet ****

Hörzög ( 7.8.2008 11:33)

spatter ( 7.8.2008 08:05)

halloweenjack ( 7.8.2008 00:35)

Alien: Klassikko joka on vanhentunut yllättävän arvokkaasti, mitä nyt tietokoneiden näytöille voi vähän hymähdellä. Gigerin luomukset ihastuttavat edelleenkin ja ihmettelenpä vain, miksei kaveria olla hyödynnetty kauhuelokuvissa myöhemmin enempää kuin tässä sarjassa ja karmaisevan huonossa Species elokuvissa?! 5/5

Lisäksi Giger oli mukana Ralf Königin sarjakuvaan perustuvassa Tappajakondomi-leffassa... ei todellakaan mikään kauhuelokuva, lähinnä kauhea elokuva.

Kauhea, kun peniksiä purettiin elokuvassa irti, vai kauhean huono elokuva? Minusta varsin mainio!

Mainiota mutta huomauttaisin rakentavasti, että peniksiä purraan eikä pureta.