Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2013

k-mikko (4.2.2013 22:14)

Meller (4.2.2013 21:03)

28. Bloodsucking Freaks (Joel M. Reed, 1976)

tuottajana toinen Troma-suuruus Lloyd Kaufman

Ei kai?

Ei. Tuo tuli ulkomuistista – olen ollut siinä uskossa että Kaufmanilla olisi ollut jo Bloodsucking Freaksin luomisessa näppinsä pelissä. Troma-talliinhan tämä siirtyikin vasta myöhemmin, Troman alkaessa levittää elokuvaa juurikin nykyisin alkuperäistitteliä tunnetummalla nimellään. Pahoittelut misinformaatioyrityksestä, kiitos oikaisusta.

1. If You Meet Sartana Pray For Death ***

Hyvää settiä vaikken suuri länkkärifani olekaan.

2. Borat ***1/2

Ehkä tämä on nyt kuitenkin tsiigattu hivenen liian monta kertaa. Vaan minkäs teet, kun aina löytyy joku kyläilijä joka ei ole Boratia nähnyt.

3. Ruusun nimi ****

Edelleen erinomainen filmatisointi yhdestä maailman parhaista kirjoista.

4. Vuonna 85 *

Odotukset olivat nollassa, mutta elokuva alitti ne silti komeasti.

5. Ark of the Sun God **

Pettymys: kuivakkaa seikkailuhässäkkää Turkin tylsissä maisemissa. Pienoismallikohtauksia liian vähän.

6. Murder-Set-Pieces *

Tekorankkaa turhaa paskaa.

7. I Am Sartana, Your Angel of Death **1/2

Hyvin ohjattu (kameran "kaatuminen" tyyppien mukana hauska tehokeino) jne, mutta silti hieman vähäpätöisempi Sartana-jatkis.

8. Light the Fuse, Sartana is Coming ***

Tämä meni ehkä ykkösosasta ylikin. Sartanan gadgetit olivat jo melkein steampunk-osastoa.

9. Django Unchained ***1/2

Reiluun puoleenväliin asti loistavaa kamaa, mutta jälleen kerran Tarantino sabotoi elokuvaansa kikkailullaan. Voisiko hän edes joskus kokeilla suoraviivaista kerrontaa? DiCaprion illallispöydässä juttua venytettiin niin, että jännite vain kuoli, eikä leffa enää elpynyt toiseen kliimaksiin päästessä. Samuel L. Jacksonille Oscar-pysti.

10. Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus ***

Leffaan oli saatu mukavasti aitoa Tintti-tunnelmaa, mutta toimintakohtaukset olivat aivan naurettavan paisuteltuja.

11. Lockout **1/2

Kohtalaisen katsottava, joskin hyvin typerä ja mielikuvitukseton scifitoiminta. Vanhoina hyvinä aivan samantasoisia (tai parempia) b-äksönejä tehtiin suoraan videolle ja kymmenesosalla tämän budjetista.

12. The Dark Knight Rises ****

Oikein hyvä ja vaikuttava päätös Nolanin saagalle.

13. The Text of Light ?

Ehkä vähän lyhempi olisi voinut olla, ihan tunnelmallista settiä kuitenkin.

14. Bad Biology **

Ööh...okei. No oli tässä jotain hauskaa. Plussaa muutamista perinteisistä tehosteista ja filmille kuvaamisesta, näin nollabudjetin tekelekään ei näytä aivan amatöörikuralta.

15. Vastasiirto *

"Seikkailuelokuva nykyajan neuvostoarmeijasta" on videon takakannen ainoa kuvaus leffan sisällöstä. Kurja totuus paljastuu, kun nauhan laittaa pyörimään: elokuva kertookin pelkästä sotaharjoituksesta. Tästä turhakkeesta ei siis todellakaan ole haastajaksi esim. Iskuryhmälle.

16. The Man Who Knew Too Little **

Bill Murray ihan hyvässä vedossa, mutta leffa on hyvin keskinkertainen ja vähän hauska komedia.

17. The Gate ***1/2

Kerrassaan mainio ja nostalginen kasarileffa. Upeita tehosteita, siistiä fiilistä eivätkä lapsinäyttelijätkään ärsyttäneet (toinen heistä on Stephen Dorff)

18. Flashpoint ***

Varsin hyvä ja turhaan unohdettu salaliittotrilleri. Tangerine Dreamin musiikitkin vielä tunnelmaa luomassa.

19. 2.37 ***

High schoolissa tapahtuvasta murhenäytelmästä alkunsa saava nuorisodraama. Suuren osan kestostaan aika kliseistä tavaraa, mutta loppu onkin yllättävän fiksu.

20. So Darling, So Deadly **1/2

Hyvää kamaa tämäkin, mutta jotenkin nämä Joe Walkerit eivät lähde meikälle niin kuin pitäisi. What's wrong with me? Plussaa taas hienoista pienoismallikohtauksista.

21. It's Alive ***

Larry Cohen rules, vaikkei tämä olekaan miehen parhaimpia tuotoksia.

004. Blake Edwards: The Pink Panther (1963) 8/10

Erittäin sympaattinen tilkkutäkki ilman sen kummempaa päätä tai häntää. Koska Clouseaun hahmo ei ole vielä valikoitunut siksi kaiken tilan vieväksi koheltajaksi mitä tulevissa elokuvissa nähdään, on elokuva ilahduttavan hersyvä ja poukkoilee milloin David Nivenin milloin Claudia Cardinalen mukana. 

005. Blake Edwards: A Shot in the Dark (1964) 7/10

Clouzot kompastelee läpi Agatha Christiemäisen murhamysteerin repien fyysistä huumoria jokaisesta vastaantulevasta tilanteesta. Intruduction of Kato ja Dreyfus. 

006. Blake Edwards: The Pink Panther Strikes Again (1976) 6/10

Clouzotin edellisessä elokuvassa esiin kummunnut ranskalainen aksentti alkaa olla jo lakipisteessään, ja Clouzot tuntuu pahimmillaan hieman ylilyödyltä versiolta vanhasta itsestään. Ei samalla tavalla charmantti elokuva kuin 60-lukulaiset, mutta silti hauska.

007. Andreas Dalsgaard: The Human Scale (2012) 6/10

Dokumentti tanskalaisesta arkkitehdista/professorista Jon Gehlistä, joka on tutkinut ihmisten elämänmuotoja kaupungeissa vuosikymmenien ajan. Kuinka ihmiset kanssakäyvät kaupungin kanssa? Mitä he tekevät kun alkaa sataa, missä he pysähtyvät lepäämään ja viettämään aikaa? Kun ihminen on luonut ympäristönsä omalla työllään, se alkaa muokata ja rajata toimintaamme. Kuinka kaupungeissa tulisi ottaa huomioon ihmisen mittakaava esimerkiksi liikenteen tehokkuuslukujen sijasta.

Aihe on ajatuksena mielenkiintoisempi kuin itse elokuva, joka jää hieman lässyttämään itsestäänselvyyksistä, sen sijasta että olisi esimerkiksi kuvin onnistunut esittämään ihmisen ja kaupungin suhteen orgaanisena tai mekaanisena kontekstista riippuen. 

008. Yung Chang: China Heavyweight (2012) 4/10

Kiinassa ruraalien alueiden kouluissa kiertää rekrytoijia etsimässä potentiaalisia lapsia valmennettavaksi nyrkkeilyuraa varten. Heille maalaillaan mahdollisuus menestymiseen ja sitä kautta valoisemmista tulevaisuudennäkymistä. Kuitenkin, tietenkin, vain kourallinen voi oikeasti menestyä Kiinan mittakaavassa pienen lajin kautta... lopuille jää käteen vain menetettyjä unelmia.

Dokumentaarielokuvan alku lupailee kuvausta olemattomien unelmien maailmasta ja kurkistuksesta kiinalaiseen yhteiskuntaan, mutta lopulta tekijät ovat kai halunneet kertoa dokumentaarin varjolla hyvin dramatisoitua ja individualistista Rocky-tarinaa viimeiseen suureen taistoon valmistautuvasta nyrkkeilijästä. Ja tämä draama toimii itse asiassa todella hyvin, lopun nyrkkeilyottelu vie mukanaan. Loppujen lopuksi on hankala arvioida, mitä tämä hyvin käsikirjoitetun ja asetelmaltaan epäluonnollisen ja kömpelön oloinen dokumentaari voi/haluaa kertoa vallitsevasta todellisuudesta Kiinassa. 

35. John Hough: Twins of Evil (1971)

Erilaisista kaksosista tarinaa Hammerin omassa ketjussa.


36. William Cameron Menzies: Things to Come (1936)

Kirjaimellisesti suuri sci-fi elokuva, joka näyttää ihmiskunnan tulevaisuuden seuraavasta suuresta sodasta aina avaruuden valloitukseen saakka. Vuonna 1936 toinen maailmansota näytti vielä niin epätodennäköiseltä, että elokuvalle naurettiin teattereissa, mutta sehän otti vain viisi vuotta kun pommit oikeasti alkoivat sataa Lont... erhm, Everytowniin.


H.G. Wellsin kirjaan perustuva tarina on haastava, mutta ohjaaja William Cameron "Invaders from Mars" Menzies on kutonut kasaan kuvallisesti upean paketin. Alun sotahelvetti ja Everytownin rappeutuminen raunioläjäksi ovat erityisen näyttävää katsottavaa. Siirryttäessä tarinan sci-fi osuuksiin Menzies ei selvästi ole mukavuusalueellaan, mutta jopa uuden kaupungin jylhät mitat on saatu puristettua uskottavasti kankaalle/ruutuun. Suurena sci-fi nörttinä tämä on niitä elokuvia, jotka todella saavat sydämen sykkimään ja mielen leiskumaan tulevaisuuden visioista. Tuolla ulkona on avaruus ja on meidän pyhä velvollisuutemme nousta sinne ja antaa elämän levitä universumin jokaiseen kolkkaan. Aamen.


37. Nimród Antal: Predators (2010)

Joopa joo, kommentteja elokuvan omassa ketjussa.


38. Ivan Reitman: Evolution (2001)

Lonkeroita, onnettomia opettajia ja uusia elämänmuotoja Arizonassa, jonka kuvernöörinä häärii Dan Aykroyd. Kaikkea tätä ja vähän muutakin löytyy tästä sci-fi komediasta, jossa viitataan useampaankin 'kultaisen kauden' sci-fi leffaan. Mikä parasta, elokuvasta voi nauttia myös ilman sen kummempaan genren taustatietämystä. Kevyttä mutta viihdyttävää.


39. Matthew Vaughn: Stardust (2007)

Melkoisella tähtisikermällä ryyditetty hyvän mielen fantasia-seikkailu. Nuori mies päätyy seikkailemaan maagiseen maailmaan, jossa noidat, vallanhimoiset prinssit ja säkenöivät prinsessat sekä muut tähtöset ovat arkipäivää. Tällaisen tarinan voisi ryssiä noin sadalla eri tavalla, mutta tällä kertaa mahdottoman kokoiset egot (De Niro, Michelle Pfeiffer jne) on saatu työskentelemään yhteisen maalin eteen.


40. Mario Bava: Reazione a catena / A Bay of Blood (1971)

Bavan ja kumppaneiden hienosti punomassa murhajuonessa kaiken keskelle nousee raha – ja sitä kautta tietysti myös ahneus. Kierrossa on iso potti rahaa ja maata, joka saa ns. sivistyneet ihmiset käyttäytymään kaikkea muuta kuin sivistyneesti. Elokuvan kaksi puoliskoa liittyvät hyvin huterasti toisiinsa, mutta verkkaisen alun jälkeen tarina pääsee vauhtiin ja nopeasti esiteltyjä hahmoja lähtee tippumaan pelistä pois iloisessa tahdissa. Hahmojen motivaatiot ja vaikuttimet tuntuvat paikoin hiukan heppoisilta, etenkin kun ruusuinen musiikki valuu kuvien päälle, mutta muuten paketissa ei ole juuri nurisemista. Loppu pistää edelleen hiljaiseksi – monellakin tapaa.


41. Nicolas Winding Refn: Valhalla Rising (2009)

Tästä synkästä pikku helmestä viikinkielokuvien omassa ketjussa.


42. Paul Verhoeven: Total Recall (1990)

Olipa hyvä saada pitkästä aikaa 'totaalinen rekalli'. Arskan myöhäiseen kultakauteen sijoittuva Mars-seikkailu on sitä itseään heti puna-mustista alkuteksteistä lähtien. Napsakoita one-linereita viskellään siinä verenlennon seassa ja Verhoevenin näkemykset tulevaisuudesta näyttävät edelleen yllättävän tuoreilta. Harmi että Schwarzenegger – Verhoeven ‑akselilta ei saatu enempää herkkuja.


43. Harold Ramis: Groundhog Day (1993)

Mitäpä muutakaan voisi katsoa helmikuun toisena päivänä eli murmelin päivänä? Ykkösluokan kevyttä fantasiaa Bill Murraylla ja hienolla juonella.


44. George Lucas: Star Wars: Episode I – The Phantom Menace (1999)

45. George Lucas: Star Wars: Episode II – Attack of the Clones (2002)

46. George Lucas: Star Wars: Episode III – Revenge of the Sith (2005)

Joskus krapula on niin mittava, että ainoa mitä voi tehdä on maata paikallaan ja katsoa leffoja – ja rangaista siinä samalla syntistä lihaansa. Uuden trilogian ensimmäinen osa on tavallaan toisinta alkuperäisen trilogian avauksesta: elokuva on sarjansa kevyin ja selvästi oma irrallinen seikkailunsa. En muistanut että se keskivaiheen rekikisa olisi kestänyt kaikkineen aivan näin kauan. Jar Jar Binks ja Boss Nass tappoivat tämän elokuvan aika perusteellisesti.

Toinen osa ottaa askeleen synkempään suuntaan ja yhdessä viimeisen osan kanssa elokuva muodostaakin suht ehyen kokonaisuuden. Anakinin ja Amidalan romanssi on edelleen kivuliasta katsottavaa, mutta sivuosissa on enemmän potentiaalia. Tälläkin erää juonen ja näyttelijöiden mahdollisuudet onnistutaan kuitenkin hukkaamaan suurimmaksi osaksi. Christopher Leen Count Dooku tai Samuel L. Jacksonin Mace Windu jäävätkin harmillisen ohuiksi, sarjakuvamaisiksi hahmoiksi, joista toinen mennään vielä tappamaan kolmannen osan alussa – ja kuinka laimeasti. Takatukkainen Anakin saa sentään trilogian päätökseen kunnon puristusta. Noooooo!

David O. Russell: Unelmien pelikirja (2012) ***½

Lopussa luiskahtaa hyvinkin perinteiseksi rakkauselokuvaksi, mutta ei se mitään. Veikkaan Jennifer Lawrencelle naispääosaoscaria, De Niron miessivuosaoscar myös mahdollinen ja miksei sovitettu käsikirjoitusoscarikin.

Matthew Vaughn: Kick-Ass (2010) *

Huh mitä roskaa.

Sergio Leone: Gli ultimi giorni di Pompei (1959) ***

Eipä tästä ohjaajan kädenjälkeä oikein tunnistanut, perus "miekka ja sandaali" ‑menoa.

Eric Rohmer: La Collectionneuse (1967) ****

Näin älykästä elokuvantekoa katselee mielellään.

Gholam Reza Ramezhani: Hayat (2005) ****

Pikkutytön pitäisi ehtiä kouluun tärkeään kokeeseen mutta sitä ennen täytyy lypsää lehmä, ruokkia kanat, saada pikkusisko hoitoon jonnekin ja mitä vielä. Äiti ja isä ovat nimittäin poissa isän sairaskohtauksen takia. Ihan mielettömän jännittäväksi kiristyvä arkipäivän trilleri niin kuin vaan Iranissa osataan tehdä.

Frank Miller : The Spirit (2008) **½

Vaikka Frank Miller on tehnyt paljon kiinnostavaa kamaa sarjakuvien puolella, niin tämä elokuvaohjaus ei oikein lähde. The Spirit on periaatteessa jopa jonkin verran omaperäinen kokonaisuus mutta samalla myös liiankin kevyttä kamaa. Visuaalinen puoli on mielenkiintoinen ja toki myös sarjakuvamainen, etenkin jos mietietään värimäärityksiä, mutta tarina alkaa mennä liiaksi komedialliseen suuntaan että se saisi aikaan sitä film-noir fiilistä mitä kuvista välittyy. Kyllä minä viihdyin tämän parissa, eikä tämä tuntunut liian pitkältä mutta ei tätä tarvitse enää uusiksi ottaa.

Näistä enemmän omissa ketjuissaan:

Seppo Huunonen : Karvat (1974) ***

Ismo Sajakorpi : Painajainen (1988) ***½

Sam Mendes : 007 Skyfall (2012) ***½

9. Be Kind Rewind ** (Netflix) Uusiksi näytellyt leffat on toki hauskoja ja aika kekseliäitäkin, mutta kaikki muu on jotenkin rasittavan itsetietoista ja tylsää. New York-indiemeininkiä pahimmillaan. Jack Black on ärsytysasteikolla jossa ihan pilvissä ja minä sentään yleensä pidän hänestä. Ei ollut mun juttu.

10. Black Christmas (2006) (Netflix) * Clarkin alkuperäinen oli varsin omaperäinen erityisesti (tai ainakin) siinä miten murhaaja esitettiin, millä saatiin erinomaisen vinksahtanut ilmapiiri elokuvaan. Tässähän sitten koko tuo alkuperäisen vahvuus oikein alleviivatusti selitetään niin juurta jaksain että ei hyvää päivää. Enpä keksi tästä mitään hyvää, ehkä erikoinen viehtymys silmäväkivaltaan?

Alive (8.2.2013 09:45)

9. Be Kind Rewind ** (Netflix) Uusiksi näytellyt leffat on toki hauskoja ja aika kekseliäitäkin, mutta kaikki muu on jotenkin rasittavan itsetietoista ja tylsää. New York-indiemeininkiä pahimmillaan. Jack Black on ärsytysasteikolla jossa ihan pilvissä ja minä sentään yleensä pidän hänestä. Ei ollut mun juttu.

Itellä oli sama ongelma. Sinällään hauska idea ja mukava koukku leffassa, mutta sitten tää Blackin meininki oli jotenkin uskomattoman huonolla tavalla itseriittosta. Oli vaikeuksia saada katottua elokuva loppuun saakka.

The Usual Suspects (1995)

Yksi omista kestosuosikeista löysi tiensä dvd-soittimeen kun eräänä iltana halusin pelata varman päälle elokuvavalinnassa. Toimii kerta toisensa jälkeen, jaksaa pitää otteessaan vaikka lopputwisti onkin tiedossa. 8/10

Carriers (2009)

Kaksi veljestä emäntineen pakenee jostain johonkin jotain epidemiaa, jonka alkuperä ei ole tiedossa (tai ainakin meni minulta ohi). Elokuva jätti melko paljon kysymyksiä, eikä vastannut oikeastaan mihinkään. Hahmot jäivät ontoiksi ja näyttelijäsuoritukset olivat kehnoja. Ideakaan ei mikään kovin uusi ole. Turhan pitkä tämä ei onneksi ollut, joten elokuvaa jaksoi katsella sen n.80min mitä se kesti. 3/10

Lost in Translation (2003)

Edellisestä katsomiskerrasta oli aikaa vissiin jo about 10 vuotta joten oli korkea aika katsella tämä uudestaan, muistelen nimittäin katselleeni kyseisen elokuvan edellisen kerran elokuvateatterissa sen ilmestyessä. Elokuva oli hauska ja samalla haikea, eikä pahemmin sortunut liikaan siirappimaisuuteen. 7/10

Do the Right Thing (1989)

Spike Leen pätkä joka käsittelee, yllätys yllätys, rotujen välisiä ennakkoluuloja ja niiden vaikutuksia yhden korttelin asukkaisiin eräänä kuumana kesäpäivänä Brooklynissa. Ihan viihdyttävä pätkä, mutta aihepiiri nyt varsinaisesti ei puhuttele. 6/10

The Rainmaker (1997)

Sir Francis Ford Coppolan ohjaama lakitupadraama, jossa nuori vastavalmistunut asianajaja haastaa ison ja pahan vakuutusyhtiön. Vaikka amerikkalaista oikeuskäytäntöä en varsinaisesti ihailekaan, jotenkin oikeussaliin sijoittuvat elokuvat jaksavat viihdyttää. Etenkin kun tietää, että Hollywoodissa paha saa aina palkkansa ja hyvä lopulta voittaa. 6/10

Tesis (1996)

Espanjalainen elokuva, jossa lopputyötään tekevä opiskelija saa käsiinsä snuff-pätkän ja alkaa samassa koulussa opiskelevan gore-harrastajan kanssa selvittää videon alkuperää ja etsiä syyllisiä. Aihepiiri on ihan mielenkiintoinen, mutta aiheesta olisi saanut enemmänkin irti. 6/10

The Loved Ones (2009)

Aussipätkä, jossa isänsä auto-onnettomuudessa menettäneen teinipojan tanssiaissunnitelmat menevät uusiksi kun hän antaa pakit väärälle tytölle. Jostain syystä odotin tästä hieman perinteisempää kauhuleffaa, mutta totuus paljastuikin hieman toisenlaiseksi ja elokuva oli oikeastaan jopa positiivinen yllätys. 5/10

Fortress (1992)

Dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuva toimintaelokuva, jossa Christopher Lambert lyödään pahan korporaation hallinnoimaan huippumoderniin vankilaan koska on epähuomiossa pistänyt naisensa paksuksi yhden kerran liikaa. Erilaisia tulevaisuusvisioita on aina hauska katsella ja niin myös tätä, vaikka tehosteista alkoi ikä jo paikoitellen näkyäkin. 6/10

24. It's Alive (1974) ***½
Hunting and killing babies doesn't seem to be my specialty.

Vastasyntynyt tappajamutanttivauva karkaa sairaalasta ja alkaa tappamaan ihmisiä. Larry Cohenin kulttileffa It's Alive on kyllä kaikenkaikkiaan melkoinen tapaus. Dialogi on tehty sopivasti kieli poskella ja näyttelijöiden suoritukset ovat juuri sopivasti siinä hyvän ja koomisen välimaastossa. Sellainen humoristinen fiilis tässä on koko ajan taustalla vaikka pintapuolisesti It's Alive noudatteleekin kauhuelokuvan peruskaavaa. Toki pisteitä on pakko rokottaa puolivälin suvantovaiheen takia jolloin juoni etenee vähän liian hitaasti, mutta muuten It's Alive on kyllä maineensa ansainnut leffa. Minusta on tainnut tulla Larry Cohen ‑fani vaikka hänen parhaimmista leffoista moni onkin vielä tsekkaamatta.

25. It's Alive II: It Lives Again (1978) **½

Jatko-osa ei oikein pärjää ensimmäiselle osalle. Juoni lähtee alussa takkuillen liikkeelle mutta onneksi sentään loppupuolella meno paranee jonkun verran. Samantapaisia ideoita tässäkin on kuin ensimmäisessä osassa, mutta ehkä jotain vielä räväkämpää olisin tähän kaivannut. Dialogi on silti tässäkin ihan mukavaa ja näyttelijät suoriutuvat rooleistaan kiitettävästi.

26. It's Alive III: Island of the Alive (1987) ***

You've seen my kid. That's a glimpse of the animal in me.

Tällä kertaa mennään enemmän huumorilinjalla mutta hyvä niin. Michael Moriarty oli Cohenilta nappivalinta tähänkin leffaan. Moriartylle oli varmaankin annettu vapaat kädet improvisoida muutamissa kohtauksissa, sillä niin kovaa tykitystä häneltä irtoaa tässä leffassa. Island of the Aliven vahvinta antia lienee kaikki saarella sekä laivalla tapahtuvat kohtaukset, harmi vain että loppupuoliskolla tykitys laantuu jonkun verran. On tämä silti viihdyttävämpi kuin ajoittain pitkäveteinen kakkososa.

27. The Ambulance (1990) ***

Larry Cohen ‑putki jatkui tällä leffalla. Ihan viihdyttävä pläjäys tämäkin on vaikka loppua kohden juonesta meinaakin loppua puhti. Hauskaa läppää Ambulancessa on silti tarpeeksi ja Cohenin tyylin tunnistaa alta aikayksikön. Eric Roberts on ihan hyvä pääroolissa mutta Red Buttons vetää sivuroolissa kieltämättä koko leffan parhaimman ja hauskimman suorituksen.

28. The Postman Always Rings Twice (1946) ****

Ensimmäinen tunti on aikalailla erinomaista tykitystä, siihen asti tämä vuoden 1946 klassikko pitääkin katsojan tiukasti otteessaan. Tunnin jälkeen juoni ei pysy aivan yhtä intensiivisenä mutta onneksi loppuratkaisussa juonta hämmennellään ihan kiitettävästi. Erittäin kaunis Lana Turner on kieltämättä tämän elokuvan johtotähti, muutamissa kohtauksissa hän suorastaan tihkuu seksikkyyttä sopivalla tavalla, huhhuh! Kaikenkaikkiaan The Postman Always Rings Twice on kyllä klassikon asemansa ansainnut.

30. Two Mules for Sister Sara (Don Siegel, 1970)

Lapsuusiän suosikki on pysynyt melkoisen vetreänä tapauksena ja pitänyt pintansa ajan hammasta vastaan. Kepeästi seikkailullinen western sisältää hyvän tasapainon sukkelaa sanailua, ripauksen romanssia ja kylmäverisen uuden ajan opportunistis-nihilistisen otteen sekä väkivaltaan että henkilöiden motiiveihin, täysin unohtamatta myöskään yleviä vallankumouksen aatteita. McLane – Eastwood ‑kaksikon dialogi ja kemia on suorastaan erinomaista, mikä ilmeisesti ei ollut filmauksen aikana tilanne muualla kuin kameroiden edessä. Siegelin muodollisesti pätevässä ohjauksessa ei kenties ole hirveästi erityisiä kohokohtia, ja pituutta on saattanut lipsahtaa hivenen liikaa lopputulokseen, eli ihan neljän tähden sarjaan ei ole asiaa muutoin kuin nostalgiamielessä. Vahvat kolme ja puoli kuitenkin. Erityishuomio Morriconen erinomaisesta teemasävelmästä, yksi herran erityisistä lempiteoksistani.

31. She (Robert Day, 1965)

Tavallaan jees, tavallaan plääh seikkailullista Hammeria, tarkempi lätinä studion omassa ketjussa.

32.The Vengeance of She (Cliff Owen, 1968)

Jatko-osa edelliselle ja hyvin samoissa fiiliksissä. Myös tästä pari sanaa lisää Hammer-ketjussa.

33. Django Unchained (Quentin Tarantino, 2012)

C.W. Leadbeater sen ilmaisi naulan kantaan: "Skeptisenä teatteriin, viihdytettynä ulos." Pari sanaa puolesta ja vastaan elokuvan omassa ketjussa.

34. The Postman Always Rings Twice (Tay Garnett, 1946)

Vastahakoiset neljä tähteä polveilevalle noir-klassikolle – tarkempaa ruodintaa Film noir ‑ketjussa.

MiR (6.2.2013 23:14)

42. Paul Verhoeven: Total Recall (1990)

Olipa hyvä saada pitkästä aikaa 'totaalinen rekalli'. Arskan myöhäiseen kultakauteen sijoittuva Mars-seikkailu on sitä itseään heti puna-mustista alkuteksteistä lähtien. Napsakoita one-linereita viskellään siinä verenlennon seassa ja Verhoevenin näkemykset tulevaisuudesta näyttävät edelleen yllättävän tuoreilta. Harmi että Schwarzenegger – Verhoeven ‑akselilta ei saatu enempää herkkuja.

Katsoin myös kyseisen elokuvan joululomilla ja vielä ekaa kertaa. Alku oli hyvä mutta Marsissa meno vähän viileni. Lisäksi selkeästi studiossa kuvatta ahdas hallimainen tunnelma ei tempaissut mukaansa. One linereita oli muutama ihan hyvä mutta vähän liian vähän niitäkin. Loppukin oli vähän antiklimaattinen. Sama fiilis oli täälläkin leffan jälkeen – Arska & Verhoeven ‑comboja olisi saanut tulla 80-luvulla!

16- Ford: She Wore a Yellow Ribbon (Keltainen nauha) (DVD) (RE-), Fordin hienoimpia saavutuksia, upeasti kepeän, vakavan ja sentimentaalisen välimaastossa tasapainotteleva kaunis technicolor- western. *****

17- Polanski: Che? (Leffassa), Tulipa vihdoin nähtyä tämäkin erikoisuus. Onhan Che? kiehtova, ja Sydney Romella on paljon annettavaa visuaalisesti, mutta kyllähän tämä loppupeleissä sortuu ryhdittömään kohkaamiseen ja pitkäpiimäiseen haahuiluun. Kaikesta paistaa läpi "kuvattu hutaisten kaverin huvilalla"- hällä väliä meininki. Polanskin viikset kyllä toisaalta pelastaa paljon... Ihan jännä, mutta ei ole mitään tarvetta toiseen kertaa tarkistaa ihan lähiaikoina. **

18- Tarantino: Django Unchained (Leffassa), Tarantino on menny tasaisesti huonompaan suuntaan mestarillisen Jackie Brownin jälkeen. Westerniä Djangossa ei kyllä ollu muu kuin puvustus ja aikakausi. Alkupuoli hutaistaan läpi luotettavalla mutta ennalta- arvattavalla Tarantino- rutiinilla, lopussa ei sitten olekaan muuta kuin puuduttavaa jankkausta. Tästä jäi sellainen vähän innoton olo, vaikutelma siitä ettei kenelläkään olisi ollut edes hauskaa kuvauksissa. Käsikirjoitusta olisi ehdottomasti pitänyt tiivistää ainakin muutaman draftin verran. Mutta pahin puute oli tässä kuitenkin se, että hyvissä westerneissä ympäristö, se länsi, on olennainen osa elokuvaa. Djangossa ei tälläistä ilmene, tapahtumat ja dialogi ovat totaalisen irrallaan maisemasta. Olisin ollu ehkä pettynyt jos enää täsmälleen samoista ongelmista kärsineen Basterdsin (jonka kanssa ajattelin vielä, että annetaan tämä nyt anteeksi, seuraava on jälleen kovempaa kamaa) jälkeen olisin jotain tiukempaa odottanut. **

19- Carnimeo: Ratman (Quella villa in fondo al parco) (DVD), Totaalisen turha ja tympeä kasarikauhuilu jota edes loistava Nelson de la Rosa ei kykene nostamaan pois surkeuden suosta. *1/2

20- Lado: Night Train Murders (L'ultimo treno della notte) (DVD), Harkittu ja hallittu tyly eksploitaatio vakuutti. Myönnän: on vielä Last House on the Left näkemättä, minkä takia ehkä suhtauduin näin suopeasti Ladon shokkeriin. Eihän tässä sinänsä mitään ihmeellistä ole, paitsi se asetelma. Ja se miten hahmot kehittyvät sitä vasten. Kun ei lähdetä pelkistä kliseistä niin mielenkiinto pysyy yllä hitaasta temposta huolimatta. Musta tässä oli hieman samaa epämiellyttävyyttä mitä Funny Gamesissa. ***1/2

Dazed and Confused (1993)

Teinikomedia ja ajankuvaus, joka sijoittuu koulujen loppuun vuonna 1976. Elokuvassa seuraillaan muutamien eri hahmojen illanviettoa kesäloman alkaessa. Muutama hauska kohta elokuvassa oli eikä onneksi liikaa teinien parisuhdehuttua. Toimisi varmaan nostalgiaelokuvana jos olisi sattunut nuoruuttaan viettämään samoihin aikoihin Amerikassa. 5/10

Pontypool (2008)

Kanadalaisohjaaja Bruce McDonaldin trilleri/kauhupätkä, jossa radiojuontajan työpäivä muuttuu mielenkiintoiseksi, kun Kandalaisessa pikkukaupungissa alkaa tapahtua kummia. Mukavaa vaihtelua viime vuosien vastaavantyylisille elokuville, sillä tunnelman luontiin ei ole käytetty juuri lainkaan halpaa säikyttelyä ja tunnelma oli onnistuttu paikoitellen saamaan jopa melko intensiiviseksi. 6/10

Tetsuo – The Iron Man (1989)

Shin'ya Tsukamoton e

lokuva miehestä, jonka elämä muuttuu kohtalokkaan auto-onnettomuuden seurauksena kun hän alkaa huomata erikoisia muutoksia kehossaan. Melko surrealistinen ja painajaisunenomainen tekele, mutta toimii nimenomaan taiteellisten aspektiensa puolesta. Mustavalkokuva korostaa hyvin metallista kovuutta ja kylmyyttä, tarinakin on melko omaperäinen. 7/10

TPB AFK (2013)

Tuore dokumentti Pirate Bay ‑torrentsivuston perustajista sivustoa koskevien oikeudenkäyntien keskellä. Asiaan pitäisi varmaan olla paremmin perehtynyt, että saisi kaiken irti sillä kauheasti dokumentti ei avaa sivuston tai sen ympärillä pyörivien henkilöiden taustoja, vaan keskittyy lähinnä meneillään oleviin oikeudenkäynteihin. Ei myöskään dokumentiksi kauhean objektiivinen, vaan kuvaa asiaa hieman "pahat tekijänoikeuksia puolustavat tahot vs hyvät tekijänoikeussuojattua materiaalia laittomasti jakavat tahot" ‑asenteella, mikä ei ainakaan itsellä toiminut vaan dokumentin päähenkilöistä sai lähinnä ylimielisen ja ärsyttävän kuvan. Löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta. 4/10

Godfather (1972)

Edellisestä katsomiskerrasta oli tämänkin kohdalla vuosikausia, joten oli korkea aika uusia katselukokemus. Erikoinen homma, että joidenkin elokuvien kohdalla 90min voi tuntua työläältä ja sitten on näitä, joiden kohdalla vajaa 180min ei tunnu missään. Kestää aikaa, ei huonotunut edellisestä katselukerrasta lainkaan, päinvastoin. 9/10

Godfather part II (1974)

Tästä ei oikeastaan ykkösosaa ihmeellisempää todettavaa ole, hyvä elokuva ja jaksaa pitää otteessaan hyvin sen reilut 3 tuntia. Jostain syystä pidän ykkösosasta enemmän kuin tästä, mutta yksi maailman parhaista (ellei paras) jatko-osa sillä vanhemman Don Corleonen kasvutarina perheen pääksi tuo mainion lisän myös ykkösosan tapahtumiin. 8/10

sorsimus (13.2.2013 02:12)

20- Lado: Night Train Murders (L'ultimo treno della notte) (DVD), Harkittu ja hallittu tyly eksploitaatio vakuutti. Myönnän: on vielä Last House on the Left näkemättä, minkä takia ehkä suhtauduin näin suopeasti Ladon shokkeriin.

Musta Night Train Murders pärjää omillaan, vaikka Last House on the Left olisikin alla. Totta kai elokuva ottaa saman perusasetelman ja on exploitaatiota kopiointimielessäkin. Toteutus on kuitenkin erinomainen, tyly ja juna miljöönä eri, joten en näe mitään ongelmaa arvostaa Night Trainia, ellei nyt halua suhtautua turhan elokuvahistoriallisesti.