Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2013

212. Stoker **

Kiero perhepsykoilu, jossa ei loppujen lopuksi ole mitään pointtia. Hyvät näyttelijät menevät hukkaan. Käsikirjoituksesta vastaa Prison Break ‑sarjan pökkelönäyttelijä Wentworth Miller.


213. A Hijacking ****1/2

Mestarillinen kaappausdraama.


214. Trance **

Rasittavaa mukacoolia kikkailua.


215. Mieletön elokuu **1/2

Ihmettelen vähän tämän saamia murska-arvioita. Yhdentevää mutta samalla hyväntuulisen harmitonta hömppää, joka ei ainakaan minua ärsyttänyt millään lailla.


216. Paradise: Hope **1/2

Ei huono, mutta vähän laihaksi (he he) elokuvan anti jäi.


217. Sightseers ***

Ihan jees murhakomedia, ei sen enempää kuitenkaan.


218. A Field in England ***1/2

Hyvin näytelty, visuaalisesti vetävä ja omaperäinen pikkufilmi. Ei silti ihan vastannut koviin odotuksiin. Kärsi vähän samasta ongelmasta kuin Kill List:kiehtovan tarinan lankoja ei onnistuttu solmimaan lopulta tyydyttävästi yhteen.

219. Cheap Thrills ****

R & A ‑leffoistani toiseksi paras heti A Hijackingin jälkeen. Mainio, yksinkertainen idea, alusta loppuun toimiva elokuva. Mustaa komediaa parhaasta päästä.

147. Steve Pink: Hot Tub Time Machine (2010)

Tästä erilaisesta aikamatkustuselokuvasta avautumista juuri perustettussa uudessa ketjussa.


148. Russ Meyer: Supervixens (1975)

Russ Meyerin ensimmäinen käsikirjoitus ei ehkä ole puhtainta Oscar-kamaa, mutta täytyy sanoa että herra on omaksunut tyylinsä maneerit. Komediallisesti kirvestä konepellistä läpi ja maantiet täynnä pervoja, jotka ottavat keitä tahansa kyytiin. Täysin poskettomia hahmoja, ylidramaattisia keskusteluita ja tilanteeseen täysin sopimatonta musiikkia. Jep. Kyseessä on aito Russ Meyer elokuva, jossa hinkit ja nyrkit heiluvat, eikä kannata tehdä muuta kuin nojata taaksepäin ja nauttia kyydistä.


149. Iain Softley: Inkheart (2008)

Hyvää ja persoonallista fantasiaa on todella vaikea löytää näinä päivinä, mutta tässä on suht tuore näyte siitä että uudellakin vuosituhannella osataan vielä. On olemassa harvinainen joukko ihmisiä, jotka pystyvät tuomaan kirjoista hahmoja, niin suuria kuin pieniä, ja tästä kehkeytyy sotku josta selvittämiseen menee viihdyttävät reilu puolitoista tuntia.


150. George Miller: Mad Max (1979)

DVD-painonhallinta toi välillä jotain parempaakin katseltavaksi. Mad Max tuli nähtyä viimeksi kultaisella VHS-kaudella, joten tästä olikin jo aikaa. Ensinnäkin en muistanut kuinka juustoista musiikkia sentimentaalisempiin kohtauksiin oli tungettu ja keskivaiheen "löydän itseni lomalla" vaihe oli melkoista huttua, mutta muuten elokuva oli – ja on toki myös yhä – parhaimmillaan todella hyytävä tapaus.


151. Roger Corman: Tales of Terror (1962)

Tästä episodi-kauhuilusta Vincent Pricen omassa ketjussa.


152. Philip Kaufman: The Wanderers (1979)

Vuoden 1963 New Yorin kaduille sjoittuva tarina jengeistä, joka on komediallinen draama kasvamisesta ja niin nuorten kuin itse Amerikankin muuttumisesta. The Wanderers ‑jengi edustaa vanhaa maailmaa ja sen arvoja, jotka joutuvat kovan paikan eteen kun kylmän maailman kylmät realiteetit alkavat puristaa jengin jäseniä. Hieno kasvukuvaus ja Kaufman osaa tuoda sen riittävän lisäpotkun vielä tarinaan. Kennedyn kuolema, folk musiikin nousu, rotujen hidas sekoittuminen – kaikki nuo palat ovat osa kokonaisuutta.


153. David Winters: Welcome to my Nightmare (1975)

Alice-sedän konserttielokuvasta juttua konerttielokuvien ketjussa.


154. Norman Taurog: Girls! Girls! Girls! (1962)

Elvis Presley on huvikalastusmatkoja vetävä kapteeni, jolla on huolia rahan ja tyttöjen kanssa. Luonnollisesti hänen harrastuksiinsa kuuluu myös laulaminen ja lisäliksaa tavoiltan suht puhtoinen nuorimies saa heittämällä sesonkiluontoista keikkaa kalastuskylän nightclubilla.


155. Peter R. Hunt: On Her Majestys Secret Service (1969)

Tästä mainiosta valioyksilöstä Bond-elokuvien ketjussa.

165. [salainen elokuva]

166. [salainen elokuva] 

Pidin esitelmän VHS-estetiikan perinnöstä [jos jotain kiinnostaa: slidet https://docs.google.com/presentation/d/1F8JdLxRZH1mMRZ2fzZihzetFi1LZbKkNowVJ09ky5TI/edit?usp=sharing] ja sitä varten tsekkailin seuraavat kolme: 

167. Rewind This ****
Dokkari. Todella mahtavaa nostalgiamatskua VHS-kauden kasvatille. Ääneen pääsevät monet tutut naamat kuten Mike Vraney, Frank Henenlotter, Tom Mes… lisäksi Cassandra “Elvira” Peterson näyttää edelleen öh.. pantavalta. 

168. Trash Humpers ***
Heh, asiallinen tuotos, mutta olisi voinut olla lyhyempikin. Eilen näin Piritorilla muutes tällaisen roskishumppaajan, joku vanhahko äijä nylkytti pankkiautomaatin ja kaupan välissä olevaa jotain postilaatikkoa yms. boksia. 

169. V/H/S ***1/2
Tämähän oli yllättävän hyvä, vaikka olen allerginen found footagelle nykyään. Oikeastaan kaikissa episodeissa oli ainakin joku hyvä idea, vaikea nostaa yhtä muiden yli. Hyvä homma että ylihuomenna näkee kakkososan NV:ssä. 

170. Thirteen (Babluani 2009) ***½
Babluani remaketti oman leffansa, ja hyvinhän tämäkin toimii koska castista löytyy Jason Statham, Mickey Rourke, Michael Shannon, Chuck Zito, Alexander Skarsgård… melkein kaikki pikkuroolitkin on täytetty joillain tutuilla naamoilla.

171. Trance ***+
No jopa oli sairaan mielen tuotos tämä – täysin kädetön juoni ja epäuskottavat hahmot, mutta sitten taas oudot ja jopa kiusalliset ylilyönnit (“How did you know?”, äärigore) pitävät kiinnostavuuden yllä. Suoraan sanottuna tällaiset “inception” leffat kaatuvat melkein aina siihen että samaa trikkiä spämmätään niin paljon ettei katsoja enää välitä vittujakaan siitä mitä leffassa tapahtuu kun kaikki voi kuitenkin olla unta/hypnoosia/skitsofreniaa. Lopussa miltei rukoilin että lopettaisivat leffan jo.

172. Army of Darkness ****+
Andorra-teatterissa Koch Median blu-raylta – uuh. Olen iloinen että tämä elokuva on olemassa. 

173. Pulp Fiction *****- 
Nerokas teos, jo heti nimestä lähtien – tyhmätkin läpät ja älyttömyydet juonessa voidaan laittaa pulp-asenteen piikkiin. Miinus tulee Bruce Willisin ja ranskalaisen vaimokkeen rasittavasta ja pitkästä sanailusta – joka tosin sisältää yhden leffan parhaista läpistä: “Shut up, fuckhead! I hate that mongoloid voice!”. Toinen on Tarantinon “Did you notice a sign out in front of my house saying ‘Dead Nigger Storage’?”

174. Action Jackson ****
Joel Silverin tuotantokoneisto pukkasi vuonna 1988 ulos epätasaisen mutta erittäin viihdyttävän Carl Weathers ‑vehiclen. Välillä dialogi on nolostuttavan tökeröä, mutta toisaalta taas aitoa 80/90 luvun herkkua (“How do you like your ribs?” [liekinheitin]). Tissisillään pelehtivät aikakauden kuumin valkoinen nainen (Sharon Stone) ja kuumin musta nainen (Vanity).

175. Machete ****
Parani toisella katsomiskerralla kun oli jo varautunut muutamiin noloihin kohtauksiin (Jessica Alba nostattamassa kansaa puheellaan jne). 

176. The Conjuring ****
Kuunneltuani tarpeeksi monen ihmisen ylistystä kävin viimein teatterissa ja kyllä kannatti – viihdyttävä kauhuleffa, aivan eri luokkaa kuin Wanin aiempi torttu Insidious. Ilahduttavan old school ‑kerronta ja erityisen toimivat musiikit. Harmi vaan että The Conjuringissa ei ollut niin yhtään mitään omaperäistä, typerryttävän varman päälle pelattu alusta loppuun. 

177. Machete Kills ****-
No ohhoh, enpä ollut onneksi nähnyt traileria tai mitään. Rodriguez vetää kunnolla kauas campin puolelle, ja mikäs siinä. Parastahan Machete Killsissä on lukuisat viittaukset muihin Rodriguezin leffoihin ja suuri määrä tunnettuja nimiä kajahtaneissa rooleissa. Harmi että alkuteksteissä spoilataan suurin osa näistä. Huvittavasti Chilen martial arts ‑ihme Marko Zaror näyttelee itseään. Juonenkuljetus ja transitiot kohtauksesta toiseen olivat täysin kädettömiä – mutta niinhän ne olivat ykkösosassakin. Suurin ero ekaan Macheteen oli tissien totaalinen puuttuminen – tai ehkä ne olisi nähnyt 3d-laseilla. Silti ihan kunniakas jatko-osa. Käykää katsomassa ja ostelkaa tallenteina jotta saadaan vielä kolmas osa Machete Kills Again… in [poistettu]. 

178. Mac and Me *½
Eihän tätä meinaa jaksaa katsoa loppuun millään. Muutama kiinnostava kohta kun Mysterious Alien Creature viattomasti mellastaa saadakseen hörpyn kokista, ja kauppareissu tietenkin.. ja skidin rullatuoli-uinti.. ja kotiremontti.. ja random kasaritanssikohtaus MacDonaldsin pihalla… no okei olihan tässä hetkensä, mutta silti tylsä. Petyin siihen kuinka vähän mukana oli MacDonalds-hehkutusta, ottaen huomioon että joka toisessa kohtauksessa oli kokismainostusta ja joka toisessa Skittlesiä. Musiikitkin oli osin pöllitty Gremlinsistä. Parasta Mac and Me:ssä ovat South Parkin Jakovasaurukset ja Lars von Trierin Idiootit mieleen tuovat todella creepyt uncanny valleysta karanneet aikuisalienit. Matskusta saisi helposti musiikit vaihtamalla ja editoinnilla kuumottavan kauhuleffatrailerin: näkymätön henki riivaa pikkupoikaa, heittää tämän jorpakkoon, porailee ja sirkkelöi tätä seinien läpi jne. 



179. Only God Forgives ****
Parani toisella katsomiskerralla, mutta se lopun äärikiusallinen "For Alejandro Jodorowsky" vähensi arvosanaa (taas). Bluukkarin ekstroissa on random pätkiä joissa Refn kekkaloi joku outo liina vatsan ympärillä ja vaikuttaa pitkälti improvisoivan kaikki kohtaukset kuvauspaikoilla. Hurjaa. 

180. La Goulve ***+
"La premier film du witch-cinema". Harmi ettei tällaista ole ikinä tehty Suomessa, vaikka aivan hyvin oltaisi voitu – ainakaan budjetin ei olisi pitänyt olla esteenä. Erinomaisia tissejä, ilman niitä ei La Goulve toimisi vaikka hypnoottiselta näyttääkin.

181. Moby Dick (2010) **
The Asylum. Itse tarina sukellusvenekapteeni Ahabista (Barry Bostwick, Megaforce, Rocky Horror Picture Show) metsästämässä mobya nykyaikana toimii, mutta etenkin sukellusvene on niin itkettävän kökköä cgi:tä ettei naurata. Renée O’Connor (Gabrielle Xenasta) naispääosassa plussaa. 

Shocky (28.10.2013 17:18)

169. V/H/S ***1/2
Tämähän oli yllättävän hyvä, vaikka olen allerginen found footagelle nykyään. Oikeastaan kaikissa episodeissa oli ainakin joku hyvä idea, vaikea nostaa yhtä muiden yli. Hyvä homma että ylihuomenna näkee kakkososan NV:ssä.

Kakkososa on jopa piirun verran ykköstä parempi. Ainakin, noh, gore-pitoisempi.

220. Superman 2 ***1/2

Oikeastaan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mainiota viihdettä.


221. Solar Crisis ***

Aikanaan flopannut ja nykyään tehokkaasti unohdettu Solar Crisis edustaa harvinaista elokuvatyyppiä, vakavaa scifiä – eikä ole sellaisena ollenkaan hassumpi. Juoni pöllittiin myöhemmin Boylen Sunshineen. Tv-sarjamainen kerronta tökkii välillä, eikä leffassa ole mitään erityisen muistettavaa, mutta diggasin. Pienoismallit ja muut efektit todella hienoja.

222. Room 237 ***

Taas yksi esimerkki Shiningin vaikuttavuudesta, kun se innostaa ihmisiä tällaisiin spekulointeihin. Kyllä hörhöteorioita ihan mielikseen kuunteli.

223. Tapporalli 2066 **1/2

Lego-action toimi kohtuuhyvin jopa feature-mitassa. Lego-gorea ja alastomuutta olisi tosin voinut kehittää mukaan, kun eksploitaatioelementit olivat muuten kasassa. Väkivaltaa ja seksiä sinänsä kyllä riitti.

224. The Vineyard *1/2

Kasarikauhu, jossa ei ollut juuri mitään kiinnostavaa.


225. Frogs ***

Yllättävän toimiva luonto iskee takaisin ‑teos. Sammakot eivät siis tässä tehneet paljon mitään vaan tappamisen hoiti muu rämeikön asujaimisto alligaattoreineen, hämähäkkeineen, käärmeineen, iilimatoineen ja kasveineen (!). Les Baxterin atonaalinen musiikki tehosti hyvää kauhutunnelmaa. Elokuva toi jotenkin mieleen vanhat Creepshow-sarjikset.


226. Kalevala – Uusi aika **1/2

Tästä pidemmin vähän myöhemmin.


227. Gravity ***

Jahas, yltiöpäisesti hehkutettu leffa paljastuikin yksinkertaiseksi, alleviivaavalla nyyhkymusiikilla ja muilla halvoilla keinoilla tunteisiin vetoavaksi popcorn-tekeleeksi. En ymmärrä 2001-vertauksia sun muita, mitään syvällistä en ainakaan itse tässä nähnyt. Selviytymisjännärinä elokuva kuitenkin toimi ja oli paikoin jännittäväkin.


228. Death Wish 4 ***

Spektaakkelimaisen kolmososan jälkeen tämä tuntuu ymmärrettävästi aika vähäpätöiseltä. Silti ihan katsottava ja ammuskelua, räjähdyksiä jne kuitenkin keskiverto-toimintaelokuvaa enemmän.


229. Blood Gnome **1/2

Mikrobudjetilla tehty puoli-amatöörikauhu, joka ei yllättäen olekaan ihan kelvoton. Plussaa perinteisistä lateksihirviö- ja goretehosteista, jotka ovat yllättävän laadukkaita.

230. Grim *

Tämä taas on yksi paskimmista hirviöelokuvista IKINÄ.


231. 976-Evil 2: The Astral Factor **

Ei yhtä huono kuin edeltäjänsä, osittain ihan hauskakin b-kauhu.

Shocky (28.10.2013 17:18)

172. Army of Darkness ****+

Andorra-teatterissa Koch Median blu-raylta – uuh. Olen iloinen että tämä elokuva on olemassa.

Tuohon iloon on helppo yhtyä, sen verran vaikea olla leffaa fanittamatta, vaikka "iloisempi loppu" (kaikessa viihdyttävyydessään) aiheutti ilmestyessään pienoisen paskahalvauksen. Ilmeisesti Director's Cut kyseessä jonka tulit katsoneeks? Sentään ensi kertaa katsonu...?

Neon Maniac (29.10.2013 13:54)

Shocky (28.10.2013 17:18)

172. Army of Darkness ****+

Andorra-teatterissa Koch Median blu-raylta – uuh. Olen iloinen että tämä elokuva on olemassa.

Tuohon iloon on helppo yhtyä, sen verran vaikea olla leffaa fanittamatta, vaikka "iloisempi loppu" (kaikessa viihdyttävyydessään) aiheutti ilmestyessään pienoisen paskahalvauksen. Ilmeisesti Director's Cut kyseessä jonka tulit katsoneeks? Sentään ensi kertaa katsonu...?

Jep, Director's Cut puolisen vuotta sitten ilmestyneeltä saksa-bd:ltä, joka on nyt paras saatavilla oleva versio, siinä on kaikki suosikkikohtaukseni. Onhan tämä nähty monia kertoja, ja itse koen tämän tulevaisuuslopun enemmän omakseni kuin "Captain Supermarket"-lopun... näinä cgi:n päivinä stop motion ‑örkit ja etenkin myllykohtaus tuntuvat paremmilta kuin koskaan.

Shocky (29.10.2013 16:19)

Neon Maniac (29.10.2013 13:54)

Shocky (28.10.2013 17:18)

172. Army of Darkness ****+

Andorra-teatterissa Koch Median blu-raylta – uuh. Olen iloinen että tämä elokuva on olemassa.

Tuohon iloon on helppo yhtyä, sen verran vaikea olla leffaa fanittamatta, vaikka "iloisempi loppu" (kaikessa viihdyttävyydessään) aiheutti ilmestyessään pienoisen paskahalvauksen. Ilmeisesti Director's Cut kyseessä jonka tulit katsoneeks? Sentään ensi kertaa katsonu...?

Jep, Director's Cut puolisen vuotta sitten ilmestyneeltä saksa-bd:ltä, joka on nyt paras saatavilla oleva versio, siinä on kaikki suosikkikohtaukseni. Onhan tämä nähty monia kertoja, ja itse koen tämän tulevaisuuslopun enemmän omakseni kuin "Captain Supermarket"-lopun... näinä cgi:n päivinä stop motion ‑örkit ja etenkin myllykohtaus tuntuvat paremmilta kuin koskaan.

Sama juttu mitä ohjaajan versioon tulee, ja siitä aasinsiltana: suurella mielenkiinnolla odottaa kummanko version loppuun Raimi(t) tulevan jatko-osan aikoo perustaa... jos viimekädessä kumpaankaan?


Itsellä leffasta jo jonkinlaista mainetta nauttiva R3 ‑honkkarijulkaisu, joka (Optimum:n ohessa) on dvd:stä se hankinta. Tähän aikaan vuoden päästä oltanee vihdoin Blu-ray:n siirytty joten sinisädekiekko on pakollisten (yksittäisten) päivitysten joukossa.

Muistan kuin eilisen päivän kuinka LaserDisc ‑periodilla tuli edullisesti käsiin saatua AoD:n Singapore-LD, ja voi jumalan pyssyt ja puukuulat sitä riemua, kun tajus mikä tuli hankittua. Pienoinen parannus kotimaiseen vhs-julkkariin.

Neon Maniac (29.10.2013 17:05)

Shocky (29.10.2013 16:19)

Neon Maniac (29.10.2013 13:54)

Shocky (28.10.2013 17:18)

172. Army of Darkness ****+

Andorra-teatterissa Koch Median blu-raylta – uuh. Olen iloinen että tämä elokuva on olemassa.

Tuohon iloon on helppo yhtyä, sen verran vaikea olla leffaa fanittamatta, vaikka "iloisempi loppu" (kaikessa viihdyttävyydessään) aiheutti ilmestyessään pienoisen paskahalvauksen. Ilmeisesti Director's Cut kyseessä jonka tulit katsoneeks? Sentään ensi kertaa katsonu...?

Jep, Director's Cut puolisen vuotta sitten ilmestyneeltä saksa-bd:ltä, joka on nyt paras saatavilla oleva versio, siinä on kaikki suosikkikohtaukseni. Onhan tämä nähty monia kertoja, ja itse koen tämän tulevaisuuslopun enemmän omakseni kuin "Captain Supermarket"-lopun... näinä cgi:n päivinä stop motion ‑örkit ja etenkin myllykohtaus tuntuvat paremmilta kuin koskaan.

Sama juttu mitä ohjaajan versioon tulee, ja siitä aasinsiltana: suurella mielenkiinnolla odottaa kummanko version loppuun Raimi(t) tulevan jatko-osan aikoo perustaa... jos viimekädessä kumpaankaan?

Ai saksa-julkassa on se join liikaa ‑loppu? Olen kuvitellut, että tuota loppua ei ole BD:llä saatavissa kuin ekstrana, pitääpä pistää hankintaan. Itse en tykkää siitä markettilopusta ollenkaan.


Vaikka kakkososa jatkuikin suoraan ykkösen lopusta, niin siinä oli kertaukset kuvattu uudelleen. Kolmonen taas jatkui ihan eri tavalla kuin mihin kakkonen loppui, joten kun tuota jatkuvuutta ei hirveästi ole aiemminkaan noudatettu, niin tokko tuon väliä mistä tilanteesta mahdollinen nelososa jatkuisi. Liekö tuota on koskaan edes tulossakaan.

Alexander Payne :

Sideways (2004) ****
Kaksi kaverusta päätyy juhlimaan toisen viimeisiä hetkiä ennen avioliittoon astumista viinin ja vieraiden naisten seurassa. Paynelta hieno draamakomedia ja ihmissuhteita sekä viinin saloja matkan varrella avartava elokuva. Elämänmakuinen kertomus kahdesta ei niin täydellistä miehestä ja heidän matkastaan. Tämähän oli varsin hyvä.

Franco Prosperi : Wild beasts – Belve feroci (1984) **½
Future Filmin luonto iskee takaisin-sarjan elokuva jossa erään eläintarhan veteen on päässyt sekoittumaan annos PCP:tä ja sekös sekoittaa eläinten päät. Villieläimet rynnistävät ihmisten kimppuun ja ruumiita alkaa tulla uhkaavaa tahtia. Italiainen kauhuhalpis joka keikkuu groteskien kuolemien ja toisaalta osin myös melkoisen naurettavan epärealististen kohtausten (esim. norsut kiitoradalla) välimaastossa. Lopussa saadaan aikaan vielä kohtuullista italokauhu-kuumotusta sen enempiä spoilaamatta. Ihan jees höttöä ja toki kulttuuriteko julkaista näitä vaikka dvd ei kuvanlaadulla juhlikaan.

Volker Schlöndorff : Die Blechtrommel (1979) ****
Günter Grassin romaaniin Peltirumpu pohjautuva elokuva natsisaksasta ja 13-vuotiaasta Oskarista, joka kaatuu kellarin portaissa ja jumahtaa tämän takia ja osin myös omasta tahdostaan kääpiön kokoiseksi. Toisin sanoen hän lakkaa kasvamasta. Elokuva kertoo surrealistisen satiirin keinoin natsisaksan noususta ja tuhosta Oskarin silmin kuvattuna. Peltirumpuaan soittava ja korkealla äänellään lasia rikkova Oskar hengailee lopussa myös natsikääpiöiden parissa. Elokuvassa on paljon vahvoja / mieleenpainuvia kohtauksia mutta puolen välin paikkeilla kokonaisuus rakoilee sen verran että en lähde nostamaan erinomaiseksi. Hyvä ja suositelteltavaa katsottavaa toki muuten.

364. Two Undercover Angels (Jesús Franco, 1969)

365. Kiss Me, Monster! (Jesús Franco, 1969)

366. The Mansion of the Living Dead (Jesús Franco, 1982)

Mielenterveys vaakalaudalle tyylillä, kolmen Franco-leffan putki. Lisää tämän kertaisesta sadosta ohjaajan omassa ketjussa.

367. The Skull (Freddie Francis, 1965)

Melko mainio. Amicus-studion ketjussa tarkemmin.

368. Danger: Diabolik (Mario Bava, 1968)

Tunnustuksen paikka: tämä oli ensimmäinen kerta kun antauduin Diabolikin pyöritykseen. Jälikäteen vähän harmittaa, kun en moiseen leikkiin ole ryhtynyt aikapäiviä sitten, kyseessä kun on Barbarellan veroinen eurosarjismeiningin kimara, vaikkakin hyvin erilaisessa kuosissa. John Philip Law'n Diabolik on taatusti yksi valkokankaan kovimpien kusipäiden manifestoitumisia: Diabolik hukkaa hyvin vähän aikaansa minkään sanomiseen ja sen sijaan keskittyy vetämään retkuun virkavaltaa, vallanpitäjiä ja järjestäytynyttä rikollisuutta minkä ehtii, heilastelemaan beibeänsä, kaahaamaan reikä päässää jaggellaan ja nauraa käkättämään paskaisesti. Hävyttömän hauskaa akuankka-meininkiä riittää joka lähtöön huumorista Karhukoplan kujeita muistuttaviin nerokkaisiin ryöstöjuoniin, tylsää ei tule hetkeäkään. Morriconen themet muuten potkivat kanssa törkeän lujaa ja kilpailevat monen herran hienoimpien sävellysten kanssa, piesten monia niistäkin tarttuvuudessaan.

369. Massacre (Andrea Bianchi, 1989)

Kun tarvitaaan joku sössimään hommat maksimaalisesti, Bianchi on pääasiassa mies johon voi silloin luottaa. Massacressa ei ole mitään tolkkua: se on vähän saatanan ruma, harhailee täysin päättömästi psykotarinan, riivajaisten ja polymorfikko-elokuvantekijäseurueen panodraaman väleissä pallotellen, yrittäen samaan aikaan shokeerata ja olla jännä. Mauton, tahditon, poliittisesti epäkorrekti, seksuaalisesti helvetin stereotyyppinen – siinä viihdearvoja kerrakseen. Eipä silti, pieni pettymyksen maku suuhun jää kaiken kalkkunoinnin keskellä, sillä tahti hidastuu välistä liikaa, eikä niin hienon tökeröihin veritekoihin enää myöhemmin ylletä kuin yltiöbrutaaliutta tavoittelevassa tylyn hauskassa alussa.

370. Gorgo (Eugène Lourié, 1961)

Kerrassaan veikeä ratsastus King Kongin ja Godzillan tarinoilla ja menestyksillä. Irlannin rannikolla merestä nousee muinainen jättimörkö joka aikoo tasata kiukuspäisssään ja korviaan heilutellen kalastajakylän. Neuvokas laivan väki saa otuksen käänteisnerokkaasti satimeen ja roudaa Lontooseen näytille, mutta otuksen äiskä tulee perässä. Ahenus ja sen seuraukset pyörivät kantavana teemana, vaikka myös pienoismalli-Lontoota murskataan kumipuvussa kiitettävänä näköisesti ja innokkaasti. Lopetus pääsi yllättämään aidosti ja nosti koko kakun pisteitä muullakin kuin kliffaa, hei ‑tasolla.

371. The Pit and the Pendulum (Stuart Gordon, 1991)

Halloweenin tunnelmiin virittäytymistä. Lance Henriksen sadomasokistisena, ruumiita absurdisti häpäisevänä, lihan himonsa ja fanaattisuutensa välillä piehtaroivana Tomas de Torquemadana on kökköisen mutta viihdyttävän keskiaikakauhuilun parasta antia. Erityisiä miinuspisteitä hajanaisuudesta, hieman päälle puoleentoista tuntiin ahdetaan ihan liikaa eikä mitään muuta kuin Torquemadaa käsitellä etäisestikään kunnolla. Poen tarinasta tai hengestä ei tälläkään kertaa ole filmille päätynyt kuin titulaariset vermeet ja elävältä hautaaminen, muutoin mennään groteskien yksityiskohtien voimin, mikä on ihan kivaa sinänsä, muttei muita kuin ilahtuneen hilpeyden tunteita herättävää.



Sitten vielä Cinemadromen Maximum Halloweenin sato:

372. You're Next (Adam Wingard, 2011)

Varakkaan perheen get-together huvilassa keskellä korpea muuttuu nopsaan kauhujen yöksi ja henkiinjäämiskamppailuksi, kun varsijousen nuolia alkaa sataa ruokasaliin ja porukkaa lakoamaan mystisten tappajien käydessä toimeen. Huumori on mustaa ja riittävän alleviivaamattoman hauskaa, hahmot erottuvat edukseen peruslahdattavien tykinruokien sijaan, ja twisti on mukavan ikävä. Tekemisestä välittyy hyvä vanhakantaisuus survivalismikauhuilun ja slasherien parhailta vuosikymmeniltä, meno on henkisesti ja fyysisesti tylyä huumoria myöten, ja hauskoja pikku nyökkäyksiä alan klassikoihin löytyy. Positiivinen yllättäjä.

373. Carnival of Souls (Herk Harvey, 1962)

Halloween-yöhön ei montaa elokuvaa voisi paremmin istuttaa valkokankaalta nähtynä kuin tätä. Harveyn ainokainen on hämmentävä sekoitus tahattoman hauskaksi menevää amatöörimaista kerrontaa ja vieraannuttavaa, toismaailmallista tunnelmaa. Trippi elämän ja kuoleman rajalle jaksaa kiehtoa kerta kerraltra arkisessa outoudessaan. Erityismaininta kaiken ahditselun keskellä piristävästi ilahduttavalle naisia ahdistelevalle hikisen limaiselle nilkkimiehelle, mainiolle Sidney Bergerille.

374. Stitches (Conor McMahon, 2012)

Maximum Halloweenin todellinen musta hevonen, irkkujen räävitön splatterkomedia wanhaan henkeen! Ilahduttavaa sikailua, mössöisen liioittelevaa verenlennätystä, kekseliäästi toteutettuja splatter-gageja joista Raimi voisi olla ylpeä... näitä riittää. Jenkkivastineisiinsa verrattuna irkkuteinit ovat noin sata kertaa sympaattisempaa jengiä kovin suomalaistyylisine daijun sekaisin viinasta vetämisineen ja hitosti ameriikanserkkuja rehevimpine solvausslangeineen. Ja paskat pellevitsit... voi että. Tässä oli sitä jotain aitoa tekemisen intoa ja nostalgisten mössäyselokuvien taikaa, mitä ei rehellisesti sanoen olisi uskonut näin vetävässä paketissa näkevänsä kenties enää koskaan. Mutta niin vain toimi, perkeles. Vaadin jatko-osaa, missä Crowley-klovnien salaseura näyttäytyy pääosassa koko komeudessaan ja panee ranttaliksi jossain lastenkutsuilla verta ja kehnoja vitsejä säästämättä!

Paul Thomas Anderson: Magnolia (1999) *½


Vaivaannuttavaa saippuasarjaa.


Kenny Basumatary: Local Kung Fu (2013) ***


Pikkuriikkisellä budjetilla ja harrastelijavoimin tehty "Intian ensimmäinen martial arts ‑komedia" oli kaikessa kotivideomaisuudessaan ihan hykerryttävä.


Marguerite Duras: India Song (1975) **


Näyttelijät patsastelevat mykkinä kuvissa joiden päälle laususkellaan Durasin kirjoittamia lauseita. Ei huono konsepti jos tykkää Durasin kirjoitustyylistä, itse en erityisemmin tykkää.


Andrzej Zulawski: Possession (1981) ****


No huh huh. Maailman paras "parisuhteen kipupisteitä" käsittelevä elokuva?


Philippe de Broca: Le Magnifique (1973) **


Agenttiparodia, jossa sukkuloidaan Belmondon esittämän kioskikirjailijan fiktion ja todellisuuden välillä. Vitsit olivat surkeita, mutta olihan tässä hetkensä kuten yletöntä elokuvaväkivaltaa parodioiva gorekohtaus, joka Suomessa tietysti joutui sensuurin kynsiin: "Poistettu 2. osan loppupuolelta seuraavat yksityiskohdat: veitsen heittäminen miehen otsaan, potku nivusiin, miehen paiskaaminen piikkiin ja pään ampuminen poikki siten, että aivot lentävät pöydälle."

127- Vadim: Et Dieu... crea la femme (Ja jumala loi naisen) (DVD), Uuden aallon "reunaklassikko" muistetaan lähinnä BBn vellovasta seksuaalisuudesta mutta yhtälailla huomionarvoista on Vadimin huomattavan harkittu kuvasommittelu. Melkein jokainen otos on postikorttimaisen huolellisesti järjestelty. Eikä siinä vielä kaikki, myös kameran sekä näyttelijöiden liikkeet tilassa on suunniteltu vastaavalla harkinnalla. Harmi, että itse tarina jää puolivillaiseksi eivätkä sen jännitteet kiristy tukemaan edellämainiottuja elementtejä. ***

128- Walsh: Objective, Burma! (Kovo), Viidakkosotaa Errol Flynnin komennossa. Perussettiä sieltä genren paatoksellisemmalta puolelta (mikä osin selittyy sillä, että sota oli vielä kesken kun OB valmistui). Keskitien kuljentaa. **

129- Mackendrick: The Ladykillers (Naisentappajat) (Kovo Re-), Ealingin komedioista ehkä se paras. Sinänsä näytelmällisen elokuvan vahvuus on hienosti miehitetyt sekopääroolit ja hieno "höyryinen" loppukliimaksi. Eikä sekään haittaa, että juonenkäänteiden ajoitukset hipovat täydellisyyttä. *****

130- Cornelius: Passport to Pimlico (Kovo), Lontoon Pimlicon kaupunginosan (ihan siinä Westminsterin takana) sodanjälkeinen rauha järkkyy kun paljastuu, että alue onkin historian oikusta oikeutettu itsenäisyyteen. Seuraa inhimillistä komediaa vallasta ja byrokratiasta. Ei terävintä Ealingia, mutta jo idealtaan niin riemastuttava että kyllä tämän parissa viihtyi. ***1/2

131- Wellman: Magic Town (Kovo), Vanhahtava ja kömpelö (näyttää ja kuulostaa 30-luvun elokuvalta vaikka on tehty ‑47), mutta Capramaisella humanismilla hurmaava pikkukaupunki- moraliteettikomedia missä Jimmy Stewart toistelee It's a Wonderful Lifen kuvioita Wild Bill Wellmanin ohjauksessa. Ihan hauska kuriositeetti. ***

132- Clouzot: Le salaire de la peur (Wages of Fear) (Pelon palkka) (Kovo Re-), En edelleenkään kuulu Pelon palkan suurimpiin faneihin vaikka kiehtoo se sen verran, että ajoittain on tarkistettava mielipide. Heikkouksia tässä on edelleen käsittämätön loppuratkaisu ja se, että Friedkinin uusintaversio on paaaaaaaljon parempi. ***

71. Whore’s Glory (tv-tallennus) **** Alkuun narratiivin puute vähän häiritsee, mutta mitä pidemmälle tässä mennään, sitä vaikuttavammaksi elokuva muuttuu. Dokumentti nojaa vain kuvaan, edes haastatteluja ei ole kuin muutama siellä täällä. Lopulta vaikuttavuus nouseekin juuri tuosta filtteröimättömän tuntuisesta asetelmasta, jossa katsoja on vain seuraamassa näiden naisten arkea. Sanoisin, että paljon on epäkohtia maailmassa, eikä tämän dokumentin kuvaama asia ole niistä pienin.

72. Forgetting Sarah Marshall (tv) ***½ Edellisestä katsomiskerrasta ei ole kovinkaan kauaa, mutta tuli juututtua tv:n eteen tätä taas seuraamaan. Tykkään tästä, sopivan lakoonista mutta (välillä) törkeää huumoria.

73. How to lose friends and alienate people (netflix) ** Juh, Simon Pegg saa aikaan muutamat ihan hyvät naurut ja Kirsten Dunst on jotenkin suloinen niin kuin aina, mutta leffanahan tämä tuo mieleen vaan vähän törkeämmän ja tökerömmän version Devil wears Pradasta.

74. The Paperboy (netflix) **** Okei, pitkästä aikaa taas jotain mikä vähän herätteli sohvanpohjalta. 60-luvun Florida on kirjaimellisesti hikinen ja tunkkainen. Tämä elokuvan tunnetuin kolmikko McConaughey, Kidman ja Cusack vetävät täysin odotuksen vastaisen roolin ja hyvin vetävätkin – sääli että muut jäävät siinä hieman statisteiksi. Juonellisesti hieman hajanainen mutta tunnelmaltaan niin tiivis että mitä väliä – iso suositus tälle. Ja se kohutuin kohtaus ei tosiaankaan ole se rajuin, muutamassakin kohdassa se ylitetään.

75. Too big to fail (Yle areena) ***½ HBOfilmsin laatunäyttelijöillä täytetty suht kylmäävä kuvaus syksyn 2008 talouskriisistä. Antaa aika hyvän kuvan tapahtumista kulissien takana, ryyditettynä aidoilla uutispätkillä. Mielenkiintoiseksihan asian tekee se, että yhähän tässä tasapainoillaan veitsenterällä ja sinä päivänä kun rakenteet alkaa uudestaan sortumaan (esim. Kiinassa), veri virtaa kaduilla. Survival-kellaria kokoamaan, kaikki!

Alive (1.11.2013 09:24)

75. Too big to fail (Yle areena) ***½ HBOfilmsin laatunäyttelijöillä täytetty suht kylmäävä kuvaus syksyn 2008 talouskriisistä. Antaa aika hyvän kuvan tapahtumista kulissien takana, ryyditettynä aidoilla uutispätkillä. Mielenkiintoiseksihan asian tekee se, että yhähän tässä tasapainoillaan veitsenterällä ja sinä päivänä kun rakenteet alkaa uudestaan sortumaan (esim. Kiinassa), veri virtaa kaduilla. Survival-kellaria kokoamaan, kaikki!

Tälläisiä hyviä vastaavia draamoja on myös Margin Call, joka kuvaa viimeistä 36 tuntia ennen finanssikriisiä 'ei-nimetyssä' pankissa Wall Streetillä (pankki on ehkä enemmänkin kombinaatio usemmasta todellisesta pankista kuten Goldman Sachsista ja Lehman Brothersista) . Mukana iso määrä etulinjan näyttelijöitä tässäkin kuten Kevin Spacey, Jeremy Irons, Demi Moore ja Stanley Tucci.