Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2013

Thunder Warrior 4/5

Thunder Warrior 2  3,5/5

Thunder Warrior 3  2/5

Hard Target, Damme & Woo 5/5

Sudden Death 3,5/5

Universal Soldier 4,5/5

Psycho II 4/5

Terror Train 3/5

Puppet Master 4/5

Bertrand Blier: Calmos (1976) ***


Naisiin kyllästyneet miehet muuttavat maaseudun rauhaan, jossa sukupuolten välinen sota eskaloituu kylmästä kuumaksi. Muutaman wtf-hetken sisältävä huvittava "miesasiaelokuva", jonka misogynismiä ei voi ottaa kovin vakavasti.


Keanu Reeves: Man of Tai Chi (2013) *


Naurettava juoni, täysin ilmeetön pääosanesittäjä, lattea ohjaus, puuduttavat matsit, tylsä kuvaus, rasittava musiikki, Keanu Reeves, mitä vielä?


Curt Siodmak, Robert Siodmak, Fred Zinneman, Edgar G. Ulmer: Menschen am Sonntag (1930) ****


Kaunis ja riipaiseva harrastelijanäyttelijöin toteutettu puolidokumentaarinen kuvaus berliiniläisestä viikonlopusta vähän ennen natsien valtaannousua. Aika kova tekijäkaarti kun käsikirjoittajana oli vielä Billy Wilder.


Cristian Mungiu: Yli vuorten (2012) ***½


Pirullinen analyysi Romanian nykymenosta. Hauskaa että Hesarin Anu Silfverbergin mielestä psykoottisesti riehuva ja selvästi itselleen ja ympäristölleen vaarallinen Alina on "voimakas ja vastuullinen" hahmo!


M. Night Shyamalan: After Earth (2013) *


Yllättäen ihan paska.

Sam Mendes : American Beauty (1999) ****½

Blu ray – päivityksen myötä uusintakatselussa. Aiempien muistikuvien varassa olisin ollut valmis antamaan täydet viisi tähteä, mutta nyt nähtynä täytyy sanoa että elokuva on parhaimmillaan kohtauksissa joissa Kevin Spacey ja Annette Bening ovat mukana. Muuten ei olla aivan niin unohtumattomalla tasolla. Toinen pieni miinus tulee vähän ennen loppua kun tuntuu että kokonaisuutta hieman venytetään liiaksi tarinan kerronan osalta. Mutta onhan tämä muuten erinomainen.

Milos Forman : One Flew Over the Cuckoo's Nest (1975) *****

Blu rayltä tämäkin. Tunnen ihmisiä jotka lopettavat kyseisen elokuvan katsomisen ennen sen varsinaista loppua (samaiset henkilöt lopettavat myös Easy Riderin omia aikojaan) ja tämä tietysti johtuen siitä, että he eivät halua lopun pilaavan siihen asti suhteellisen hyväksi nostettua fiilistä. One Flew Over the Cuckoo's Nest on niin Formanin kuin myös Jack Nicholsonin taidonnäyte. Myös mielisairaalan potilaat on hyvin castattu (bongaa mm. Danny DeVito). Nicholsonilta löytyy jo tätä elokuvaa aiemmin tehdyt rosoiset ja elämänmakuiset The King of Marvin Gardens ja The Last Detail, jotka ovat mielestäni hyviä mutta One Flew Over the Cuckoo's Nest nousee vielä niidenkin yli. Klassikko. 

151- Selander: Desert Passage (Kovo), tunnin mittainen heikohko b-western missä kohkataan rahapiilon perässä farmilla. Unohdettava. **

152- Zinnemann: High Noon (Sheriffi) (Kovo RE-), Kova, todella kova. Hienosti kudottu verkko yksityisiä motivaatioita jotka huipentuvat siinä puolenpäivän aikaan. Gary Coopen on kyllä tässä uskomattoman hyvä. Kaupunkiwesternien parhaimmistoa. *****

153- McLaglen: The Way West (Kovo), Andrew W. McLaglen oli westernien iltahämärän spesialisti joka kuitenkin yleensä keskittyi maisemakuviin enemmän mitä sisältöihin. Suurin osa McLaglenin westerneistä on löysästi ohjattua pömpöösiä ja westernien perinteitä kunnioittaavaa kuraa aikana jolloin kuvainraastaminen olisi ollut parempi vaihtoehto. The Way West ei tee tässäkään poikkeusta, Kirk Douglas, Robert Mitchum ja Richard Widmark pökkelöivät sinne ja tänne karavaanimatkalla Oregoniin. Reissun aikana kohdataan kaikki kliseet. Yök. *1/2

154- Henson: The Muppet Christmas Carol (Muppettien joulu) (Kovo), Disneyn eka Muppet- leffa oli muutoksen airut, Gonzon ja Rizzon johdolla käydään läpi Dickensin klassikko Muppet- maustein. Ripeä rakenne, hauskat heitot ja kivat piisit takaavat nautinnon, mutta jonkinlainen anarkistinen terä tästä on taitettu. ***1/2

155- Boetticher: Horizons West (Kovo), Yllättävän heikko Texas- western genren mestarilta. Edes Robert Ryanin ja Rock Hudsonin veljeskina ei jaksa pitää mielenkiintoa yllä tässä ryhdittömässä sekasopassa. **

156- Neilson: Night Passage (Kovo), Ison budjetin näyttävä Technirama- western jonka mielenkiintoisen pääparin muodostavat hanuria soitteleva James Stewart ja Audie Murphy. Valitettavasti ohjaajan pallille valittu telkkarimies Neilson ei kyllä saa mitään spektaakkelin tuntua ison kankaan rautatie- juonitteluihin ja koko homma lässähtää reisille jo alkumetreillä. Heikko esitys. **

157- DeToth: Thunder over the Plains (Kovo), Ihan OK Texas- western jossa Randolph Scott käy sisäistä jaakobinpainia virkapuvun ja synnyinseudun intressien välillä selvittäessään sisällissodan hävinneiden teksasilaisten ja pohjoisen keinottelijoiden konflikteja. ***

158- Jones: Life of Brian (Brianin elämä) (DVD RE-), Ehkä Pythonin paras leffa, kuten usein väitetään, muttei sorsimuksen suosikki. Silti, ihan omassa luokassaan niiiiiiiin monella tasolla. *****

417. House (Nobuhiko Ôbayashi, 1977)

Ui, miten omaperäistä nannaa. Tälle taisi olla omakin ketjunsa jossakin, kehutaan siellä lisää.

418. Seven Women for Satan (Michel Lemoine, 1976)

Vähän perhanan epävirallisessa Hounds of Zaroff ‑teeman jatkossa on eniten pielessä kaksi asiaa: käsittämätön englanninkielinen levitysnimi (Saatana kun ei vilahda missään, ei edes palvonnan kohteena) ja yhtä käsittämätön ranskalaissensuurin esityskieltopäätös, tämä kun ei ole sen naisvihamielisempi tai törkyisempi kuin mikään tyypillinen kauhuerotiikkaa esitellyt villi 70-luvun selluloidilapsi. Paremmin tehtynä tämä voisi onnistuakin loukata. Paljon muutakin on pielessä, mutta kädettömyys koituu totaaliseksi voitoksi. Alle pienibudjettisen pornoleffan tason vedetty näyttely, pökerryttävät käänteet, käsittämättömät visiot ja etenkin surullisenkuuluisa tapahtumaketju kreivi Zaroff juniorin ja liftarin välillä pitävät hymyn herkässä. En muista / tunnusta koskaan varsinaisesti nauraneeni naisen potkimiselle elokuvassa, ja jos joskus olenkin, en varmasti näin kovaa. Vaan kumma juttu, että musiikkiosastolla tämä kökköily suorastaan loistaa, ihan ilman kalkkuna-arvoja.

419. Dolemite (D'Urville Martin, 1975)
420. The Human Tornado (Cliff Roquemore, 1976)

Rudy Ray Moore Suuri, sekoilun tsaari. Bläkkärit ‑ketjussa kovasta kaksikosta lisää.

421. Trilogy of Swordsmanship (Chang Cheh, Cheng Kang & Yueh Feng, 1972)
422. Bloody Parrot (Hua Shan, 1981)

Tuoreeltaan katsotuissa aasialaisissa elokuvissa.

423. The Hustler (Robert Rossen, 1961)

Penskana viimeksi nähty bilisdraamaklassikko ei nuorta miehenalkua juuri säväyttänyt, se kun oli liian hidas ja ihmissuhdesotkua selvittelevä, mutta biljardisalit ja Paul Newman jäivät mieleen kummittelemaan jo tuolloin. Vihdoin uusiksi ja ajatuksen kanssa katsottuna hyvin rakennettu draama teki tuntuvan vaikutuksen harkitulla otteellaan. Erityiskiitos ohjauksen ja kauniin, realistisuutta tavoittavan mustavalkokuvauksen lisäksi Newmanille ja Piper Laurielle, Jackie Gleasonin ja George C. Scottin huomattavaa panosta lainkaan väheksymättä. Kahden eksyneen ja toisensa löytävän ihmisen perusasetelmasta tuli väkisi mieleen taannoin katsottu Barfly, vaikka tässä epävarmuus on käsin kosketeltavaa, siinä missä mainittu verrokki ryykää eteenpäin suorastaan kusipäisellä asenteella läpi rappion.

159- DeMille: North West Mounted Police (Kovo), Hauska ja lennokas Kanada- western, missä Gary Cooperin Texas Ranger, nimeltään Dusty Rivers, menee virka-matkalle Kanadan erämaille avustamaan urheita punatakkeja ranskisten ja inkkarien kapinointia vastaan. Komeasti technicolor- värein maisemoitu suuren luokan western ei sitten loppupeleissä kuitenkaan tarjoa mitään kovin muistettavaa. **1/2

160- Lewis: 7th Cavalry (Kovo), Randolp Scott pökkelöi Custerin lellikkikapteenina, joka joutuu epäsuosioon esimiehensä menehdyttyä Little Big Hornissa. Loppuaika kuluukin sitten sitä miehisyyttä todistellessa. Perussettiä, ohjaajan pallilla tällä kertaa Joseph H. "Gun Crazy" Lewis. **1/2

161- Ford: Fort Apache (Apassilinnake) (Kovo RE-), Ratsuväkitrilogian kuuluisin osio on hieno kombo komediaa ja draamaa, missä historian varjot, nykyhetken uhat ja pelot sekä tulevaisuuden toiveet muodostavat rikkaan ja kiehtovan myyttisen kuvan kansakunnan arvoista n.vuonna 1948. ****

162- Nelson: Father Goose (Kovo), Cary Grantin viimeisiä leffoja, hauska sotakomedia pienellä saarella vihulaista tähystävästä proffasta jonka elämän yksityiskoulun evakuoitu tyttöluokka panee sekaisin. Yllättävän toimiva ottaen huomioon tuotantoajankohdan. Grantin charmi puree vielä vanhemmilla päivilläkin. ****

163- Becker: Casque d'Or (Rakastajatar) (DVD RE-), Kokeilu josko Beckerin yyber- klassikko puraisisi paremmin toisella katselulla. Edelleen väitän, että eka puolikas laahaa eikä ole visuaalisesti kovin kiinnostava. Loppu kolme varttia sensijaa on aivan mestarillista menoa. Kova intensiteetti päällä kohtalon pelissä. ****

164- Melville: Le Cercle Rouge (Punainen ympyrä) (Leffassa), Ranska- crime kovimpia. Menneisyydettömät ja tulevaisuudettomat ammattimiehet paiskivat töitä kunniakoodien viidakossa missä heikot sortuvat. Ei hidas vaan tarkoituksellinen. *****

Lewis Milestone : Pork Chop Hill (1959) ***

Gregory Peck johtaa joukkoa jonka on aivan Korean sodan viime metreillä vallattava Pork Chop Hill – niminen kukkula takaisin viholliselta. Kyseessä on sinänsä merkityksetön maapläntti mutta jota käytetään eräänlaisena koetinkivenä ja propaganda-aseena meneillään olevissa rauhanneuvotteluissa. Milestone ohjaa konservatiivista sotaelokuvaa, joka on kuitenkin riittävän kiinnostava korkkarisotailusta kiinnostuneille (kuten minulle).

Rauni Mollberg : Ystävät, toverit (1990) ***

Itsenäisyyspäivään kuuluu että katson jonkun suomielokuvan ja tällä kertaa valikoitui Mollbergin dvd-boksilta elokuva Ystävät, toverit. Se kertoo 30-luvun Suomesta ja Petsamolaisesta nikkelikaivospomosta Jurmalasta. Jurmalan tilillä on murhia ja hän alistaa työläisiään ja oikeastaan koko seutukuntaa. Jurmalan valta perustuu rahaan ja sillä saatuun vaikutusvaltaan. Nyt sodan kynnyksellä ja aikana Jurmalan on luovittava saksalaisten ja venäläisten bisnespartnerin välillä ja tehtävä rahaa nikkelillä ja niistä valmistettavilla sotatarvikkeilla. Elokuvassa on kansainälinen tunnelma kun mukana on mm. ruotsia, venäjää, saksaa ja englantia puhuvia hahmoja.

Ethan Maniquis, Robert Rodriguez : Machete (2010) ***½

Omassa topicissaan annoin aikoinaan tälle neljä tähteä mutta nyt tv-uusintakatselussa tippuu puolikas pois kun ensi-innostus alkaa jo hiipumaan. Onhan tämä edelleen tietty päräyttävä mutta onhan tässä paljon myös sellaisia "straight to video" hetkiä jotka eivät oikein jaksa uusintakatselussa toimia. Eli tiettyjä kökköyksiä tarinnankerronnassa, enkä nyt tarkoita sellaisia jotka kuuluvat asiaan kun kyseessä on grindhouse / b-elokuva.

Jeff Wadlow : Kick-Ass 2 (2013) ***½

Huonompi kuin ensimmäinen osa mutta silti riittävän hyvä. Kiitosta tulee etenkin uusista hahmoista kuten Mother Russiasta, Colonel Stars and Stripesista ja miksei myös The Motherfuckerista. Väkivaltaa on reippaasti ja veri lentää kiitettävästi. Pieni heikko hetki tulee siinä vaiheessa kun kuvataan Hit-Girliä koulumaailmassa tyttö"kavereineen" mutta onneksi homma skulaa taas sen jälkeen melko hyvin eteenpäin.

Night Visions ‑leffat: 

182. Jodorowsky’s Dune ****½
Ääriviihdyttävää. Itse vannon Lynchin Dunen nimeen enkä usko että Jodo, Dali, Giger, Moebius, Jagger, Welles, Chris Foss & co. olisivat yhtä hyvää leffaa saaneet aikaiseksi. JD:n jälkeen on samantapainen olo kuin itse dokkarissa Nicolas Winding Refnillä, eli tuntuu siltä että on nähnyt suunnitellun teoksen vain koska idea on nyt välittynyt hyvin elävästi. 

183. Flesh For Frankenstein ****½
Paras Udo-leffa

184. The Dyatlov Pass Incident ***½+
Rennyn paras leffa pitkään aikaan. Pelkäsin että tässä vaan vihjaillaan eikä päästä mihinkään, mutta mysteeriä avattiinkin erittäin avokätisesti. 

185. V/H/S/2 ***+
About yhtä hyvä kuin ekakin, tai no, eka oli tasalaatuisempi mutta tässä on yksi todella väsynyt ja ideaton episodi (pov-zombiepidemia) ja muukalaisinvaasio teinibileisiin ‑tarina ei sekään oikein tarjonnut mitään syvempää kokemusta vaikka hetken huvittikin. Gareth Evansin Indonesia-jaksossa (“Safe Haven”) oli eniten ideaa ja visiota. 

186. Blood For Dracula ****+
“Why was Dracula such a pussy in the end?” ‑yleisökysymys Udo Kierille NV:ssä. Udo vaikutti jopa hieman loukkaantuvan.

187. Sawney: The Flesh of Man / Lord of Darkness ***
Käsittämättömän ammattimainen budjettiinsa nähden. Isle of Skyellä yms. kuvatut maisemat komeita, mutta loppupuoli oli niin taantumuksellista perusmenoa että plää

188. Escape Plan ***
Arska ja Sly tuntuivat olevan hieman paremmassa vedossa vaihteeksi. Juoni herättää hilpeyttä olemalla aivan täynnä logiikka-aukkoja ja yleistä järjettömyyttä, ja tässä piilikin Escape Planin paras viihdearvo. Yritystä löytyi mutta loppupuoli oli niin taantumuksellista perusmenoa että plää

189. Here Comes the Devil ***
Rajuhko meksikolainen “pahat lapset” halpis. Ei oikeastaan muuta vikaa kuin että juttu on nähty ennenkin.

190. The Colony *½
Hyi saatana. 30 Days of Night + Ghosts of Mars – kaikki hyvä = The Colony.

191. Adjust Your Tracking ***½+
Se huonompi VHS-dokkari. VHS-kauden kasvattien kannattaa silti tietenkin katsoa. Hyvää fiilistelymatskua, vähän pointtia. Rewind This on monipuolisempi ja siitä saattaa vhs kulttuuria tuntematonkin saada jotain irti. 

192. Nightsatan and the Loops of Doom *****
Festareiden kovin tuotos yhdessä Manoksen ja Frankensteinin kanssa. Heti ekoista sekunneista huomaa että nyt on ollut rima korkealla ja alan leffat katsottu huolella. Lisää tällaista! Antakaa nyt prkl CHRZULLE rahaa pitkään leffaan. 

193. House on Straw Hill **½
Nojaa. Raggareiden konflikti Udon kanssa alussa ja sitten lopussa yksi kiva pikku ylläri, muuten aika yhdentekevä. 

194. The Strange Colour of Your Body’s Tears **
Rasittavan yritteliäs nimi kuvastaa juuri sitä mitä tuleman pitää, eli kaameaa paskaa. Voisi tätä analysoida pitkäänkin, mutta toivoisin vain että Forzani/Cattet eivät enää käsikirjoittaisi mitään ja pysyisivät visuaalisen puolen konsultteina – ja silloinkin jonkun pitää vahtia hyvin tarkkaan mitä he tekevät. Nyt elokuvan seuraamista vaikeutti jatkuvasti joku superrasittava ja typerä editointikikka joka havahdutti miettimään ääliötä sen takana. Mieluummin eläytyisin itse elokuvaan, mutta se vain ei ole mahdollista TSCoYBT:n tapauksessa. 

195. The World’s End **½
Idea hauska, mutta vitsit ovat sitä liian harvoin. Puolen välin jälkeen muistin miksi inhosin Shaun of the Deadia, jotenkin samanlaista yhdentekevää metapelleilyä. Komedia toimii yleensä paremmin tv:ssä koska ei tarvitse yrittää mitään tylsiä megajuonia viritellä vitsailun oheen. 

196. Big Bad Wolves **½
Jees alku, loppu oli vain niin antikliimaksi että jäi vähän tyhmä olo katsomiseen käytetystä ajasta.

197. Dr. Jekyll et les femmes ****-

198. Eaten Alive ****

199. Death Ship ***
Uniikki tunnelma, laiva saatu vaikuttamaan ennätyksellisen uhkaavalta. 

200. Manos – The Hands of Fate *****
NV-näytökseen perustuva arvosana puhukoon puolestaan. Yksin katsottuna voisi olla nelisen tähteä vähemmän

201. Sampo ***-
Niin kauan kuin tämän näkemistä leffassa odotinkin, ja sit nuukahdin ihan täysin kun valvomiskapasiteetti loppui kesken. Noh, eipä tuo kovin dramaturgisesti toimivalta näyttänyt, hienolta tietenkin.

Shocky (9.12.2013 19:11)

Night Visions ‑leffat: 

192. Nightsatan and the Loops of Doom *****
Festareiden kovin tuotos yhdessä Manoksen ja Frankensteinin kanssa. Heti ekoista sekunneista huomaa että nyt on ollut rima korkealla ja alan leffat katsottu huolella. Lisää tällaista! Antakaa nyt prkl CHRZULLE rahaa pitkään leffaan. 

Oli kyllä hieno kokemus, kun tämä Turussakin erikoisnäytöksenä Logomossa esitettiin. Ainakin vähän sen suuntaista signaalia sain leffan editoijalta, että pitkäkään leffa ei mahdottomuus tulevaisuudessa olisi. Kaikki italo post-apocalypsen ystävät tulevat rakastumaan tähän lyhytelokuvaan ensihetkistä alkaen.

161. Big Trouble in Little China (1986) ***

Carpenterin 80-luvun tuotanto on laadukasta, mutta Big Trouble in Little China ei ihan kuulu omilla listoillani tuon aikakauden ykkösleffoihin ohjaajalta. Onhan tässä melko viihdyttävä ja nopeatempoisesti etenevä juoni, mutta toisaalta leffa on tehty siihen perinteiseen seikkailuleffan muottiin, joten eipä tässä mitään suurempia yllätyskäänteitä nähdä.

162. On Dangerous Ground (1952) ****½

Aivan mainion tunnelman omaava film-noir helmi. Ensimmäisen puolituntisen aikana leffan fiilikseen pääsee jo hyvin mukaan, mutta todellinen tykitys alkaa vasta tämän jälkeen ja On Dangerous Ground pitääkin katsojan otteessaan aina loppuun saakka. Tuon jälkimmäisen puoliskon vahvuuksiin kuuluvat mm. visuaalisesti näyttävät kuvausympäristöt. Oli hienoa että Ray ja Lupino päättivät kuvata suurimman osan leffasta Coloradon lumisissa ja jylhissä maisemissa. Noihin maisemiin kätkeytyy samalla hienosti monia noirin yleispiirteitä, kuten yksinäisyys. Ida Lupino ja Robert Ryan vetävät päärooleissa hyvät suoritukset, ja Bernard Herrmannin upea soundtrack vahvistaa tyylikkäästi leffan tunnelmaa.

The city can be lonely too. Sometimes people who are never alone are the loneliest.

163. Following (1998) ****-

Hyvä osoitus Nolanin taidokkuudesta kuljettaa juonta viihdyttävällä tavalla. Lyhen pituutensa takia Following ei pahemmin tunnu pitkästyttävältäkään, joten onhan tämä varsin hyvää neo-noiria.

164. Johnny Handsome (1989) ***

Melko perinteistä kostotarinan kaavaa noudatteleva leffa. Hillin viihdyttävä ohjaustyyli ja melko vahva casti pelastavat paljon. Parhaimmin näyttelijöistä esiin nousee Lance Henriksen, joka vetää kovan roolisuorituksen pahiksena.

424. Blastfighter (Lamberto Bava, 1984)

Kostonhimoaan luontoon ja eläinsuojeluun pakeneva ex-poliisi joutuu vain syvemmäle koston kierteeseen palattuaan kotikonnuilleen pitkän linnatuomion jälkeen. Miehisen herkkää ja julmaa toimintaa riittää, naisille näytetään kaapin paikka ja Franchin SPAS-12 venyy ehkä maailman monipuolisimmaksi tappokaluksi. Pääasiassa meininki on oikeassa mielentilassa asiallinen sekoitus korniutta, överiyttä ja arveluttavuutta. Punaniskojen takamaille sijoittuvaan elokuvaan ei vain millään istu italiankielienn ääniraita, mistä FutureFilmin DVD:lle miinuspisteet.

425. Violent Naples (Umberto Lenzi, 1976)

Napoli ei ole enää entisensä, kun komisario Betti saapuu kaupunkiin ihmissiivous mielessään ja viiksikarvaakaan väräyttämättä. Maurizio Merli on arveluttavia otteita käyttävä rikoksen ja rikollisten antaumuksellinen vihaaja, jolle tarkoitus pyhittää keinot minä päivänä tahansa. Kovahan se on, niin ukko kuin kokonaisuus, ja paketti edustaa sekä Lenzin että italialaisen toimintarikoksen kovaa kärkeä. (Olen kyllä koulukuntaa joka suosii Almost Humania vielä puolikkaalla enemmän ja Di Leon vastaavaa tuotantoa yleensä.) Kaahailukohtaukset ovat kiistatta filmatisoinniltaan genren (jos toisenkin) ehdotonta parhaimmistoa, oli taju lähteä huimissa moottoripyöräotoksissa.

426. Get Carter (Mike Hodges, 1971)

Olen iloinen että näin vihdoin valon ja sain aikaiseksi Get Carteriin perehtymisen. Brittigangstereissa on sitä jotain raakaa lad-asennetta, mistä tämä tylyn cool elokuva toimii erinomaisena esimerkkinä ja taidonnäytteenä. Michael Caine näyttää, kuulostaa ja TUNTUU niin kivikovalta kusipäältä, että katsojan tekee ihan pikkiriikkisen mieli uskaltaa kyseenalaistaa vasta todistetun Violent Naplesin Maurizio Merlinkin antaumuksellinen heittäytyminen vastaaviin saappaisiin. (No, mies olikin kyttä.) Kivikovaa ovat myös tarina ja kylmää tunnelmaa huokuva toteutus. Tyly loppu vielä koko kierteelle, ja vot. Tässä vahva ehdokas kaikkien aikojen mieselokuvan tittelin kantajaksi.

427. Requiem for a Vampire (Jean Rollin, 1971)
428. Shiver of the Vampires (Jean Rollin, 1971)

Järjestyksessä kolmas ja neljäs Rollin pyörähtivät uusintasyynissä, jälkipyykki ohjaajan omassa ketjussa.

429. She Gods of Shark Reef (Roger Corman, 1958)

Paskaa Rogeria. Puolikatkera puolitilitys ohjaajan omassa ketjussa.

430. Bullitt (Peter Yates, 1968)

Timakka rikoselokuvan klassikko, virtaviivainen paketti jossa on munaa. Kun noin tunnin kohdalla vapaahengittävät V-8:t hörähtävät kurnuttamaan, tämmöinen vähemmänkin autoista innostuva mies on korvat höröllään ja sohvan laidalla etukenossa keikkumassa. Toiminnallisen kyttäelokuvan kaanon on kieltämättä tonneittain velkaa Bullitille, ja ihailtavan mukavasti se on ajan hammasta kestänyt kolealla fiiliksellään, jossa ei paljoa vanhoihin hyviin arvoihin nojata tai uskota. Haluaisin nähdä sivuosassa vilahtavan Robert Duvallin Steve McQueenin saappaissa, vaikka on sanottava herra sinisilmän pärjäävän sielukkaan kivikasvon roolissaan oikein hyvin. Lisämaininta vielä Schiffrinin hienosta jatsaavasta scoresta, mikä saa heviukon sormet napsumaan.

431. Thief (Michael Mann, 1981)

No kovahan se. Ohjaajan omassa ketjussa lisää.

432. The Color of Money (Martin Scorsese, 1986)

Puolikova sekin. Ohjaajan omassa ketjussa lisää.

433. To Live and Die in L.A. (William Friedkin, 1985)

Ydinpommi. HU! Kovaa tiesin odottaa, mutta en tajunnut ennakkoon, miten tärkeää sivistysaukkoa ollaankaan paikkailemassa. Tätä ei ole vertailtu Mannin teoksiin suinkaan turhaan: niin kovin tutun näköistä, kuuloista ja tuntuista matskua on filmille tallentunut. Vanha kettu Friedkin ei myöskään ole omin avuin ekaa kertaa pappia kyydissä, ihan yhtä paljon mukana on French Connectionista tuttua asennetta, vääntöä ja katupölyä. 80-luku välittyy kuvissa ja ajan hengessä, tunnelma tiivistyy minuutti minuutilta kohti jääkylmää finaalia, kaikki ryvettyvät vähän helvetisti tai kuolevat pois. Tämä on ihan helvetin timmisti ohjattu, kirjoitettu ja kuvattu. Mikään ei ole turhaa, kaikki muu on tylyä ja katoavaista paitsi ammattiylpeys ja sen mukanaan tuoma vastahakoinenkin miesten välinen kunniakoodi ja ystävyys. Nousi laakista silmissäni 80-luvun THE rikoselokuvaksi. En keksi tästä mitään huonoa sanottavaa, ja haluaisin katsoa tämän heti perään uudestaan. Pohjana toiminut Petievitchin kirjakin lähtee lukuun heti kun saan jostakin käsiini.

Unohtunut näköjään listata vähään aikaan, mutta eipä näitä paljon ole kertynyt:

78. Mission Impossible: Ghost Protocol (tv) *** En oikein muista mitään kolmososasta, mutta sellainen mielikuva että se olisi ollut tätä hieman parempi. Oikein sujuvaa viihdettähän tämä on, Dubai-kohtaukset näyttää todella komeilta ja Simon Pegg on suht aisoissa ja hauskahko. Samuli Edelman tekee ihan asiallisen roolin, jossa nyt ei liiemmin tosin pääsee revittelemään, kunhan on sidekick-pahis. Kertakatseluun ok, pituuskaan ei jaksa häiritä, mutta aika unohdettava tämä lopulta on.

79. The Act of Killing (tv-tallennus) ***** Todella pysäyttävä. Pistää miettimään tätä ihmisyyttä.

80. Hot Tube Time Machine (Netflix) *½ Todella paska. Mennä nyt 80-luvulle itkemään elämän kurjuutta kun joutuu hengaan kauniiden ja nuorten naisten kanssa. Ei helvetti, tässä oli oiva tilaisuus oikein kunnon sikailuun, mutta pieleen meni.

81. Hangover Part 3 (lentokone) *** Tästä puuttuu ne övereimmät sikailut, mutta muuten ihan menevä ja välillä jopa hauska. Lopputekstien aikana tulee vasta se paras juttu.

82. We’re the Millers (lentokone) **½ Vähän sama ongelma, vääntyy vähän turhan kiltiksi vaikka antaisi olettaa muuta. Jennifer Aniston alkaa olla vahvaa MILF osastoa. Jo olihan tässä hetkensä.

83. The Great Gatsby (lentokone) ** Komean näköinen, täysin tyhjä. Heti kun tätä Gatsbyn ”mysteeriä” aletaan avaamaan, leffa muuttuu kovin tylsäksi. Alku on hyvä, tosin lähinnä visuaalisuuden vuoksi. Ja komeet on pojilla lukaalit.

Meller (11.12.2013 18:48)

424. Blastfighter (Lamberto Bava, 1984)

elokuvaan ei vain millään istu italiankielienn ääniraita, mistä FutureFilmin DVD:lle miinuspisteet.

Taisit langeta samaan ansarautaan kuin me muutkin? Englanninkielinen monoraita, kun nimittäin aukeaa yllättäen extroista, jonka johdosta sen ainokaisen miinuksen futuren muutoin mainioon julkaisuun langettaisin. Kansitaidekin on pelkkää napalmia.

Tervehdys, hyvät elitistiläiset!

Jo pitkän aikaa foorumia ja sen mielenkiintoisia keskusteluja elokuvista seuranneena uskaltauduin liittymään völjyyn. Ensiksi ajattelin jakaa/oksentaa ulos reiluhkon määrän MUBI-elokuvapalvelun syksyistä parin kuukauden maratonrykäisyä useammassa erässä ennen vuoden vaihdetta, jonka jälkeen on hyvä palata normaaliin päiväjärjestykseen. Suuren elokuvamäärän ollessa kyseessä, en kehtaa paria lausetta enempää valaista ajatuksiani rainojen suhteen. Jatkossa olisi toki tarkoitus harrastaa syvempää mietintää katsotuista elokuvista, mutta asiaan ja tietysti anteeksi jo etukäteen..

MUBI osa 1:

Joseph H. Lewis: The Big Combo [Häikäilemättömät] (1955) ***½ Suurena film-noir fanina Häikäilemättömät oli hienoinen pettymys. Kuriositeettina oikeastaan Lee Van Cleef ja lopun visuaalisesti upea kliimaksi saivat selkäpiin väreilemään. Jack Palancelle leivottu Mr. Brownin rooli olis voinut tuoda tarvittavan karismalisän.

Andrew Repasky McElhinney: Story of the Eye (2004) * Hoh ja hoi! Karmeaa tekotaiteellista perseilyä, jossa hardcore porno-kuvastoa viljeltiin "tunnelmallisissa paikoissa" rankaisumalliin. Juonta ei nimeksikään, mutta outoilua sitäkin enemmän. Jollekin voi tarjota kiksin jos toisenkin, allekirjoittaneelle pelkästään haukotuksia.

Aleksandr Rogozhkin: OSobennosti natsionalnoy rybalki [Kalastuksen kansallisia erikoisuuksia] (1988) ** Olen aina halunnut vilkaista kyseisen puolikalkkunan ensiosan, mutta tämän jälkeen en enää olekaan niin varma. Ohjaajan Käki on tosin hyllyssä vielä odottamassa. Ylipitkältä (94 min.) tuntuneen kohelluksen jälkeen mieleen jäivät Suomessa kuvatut osiot ja Haapasalon olemattoman pieni rooli.

Harmony Korine: Trash Humpers (2009) *½ Tekijöillä on voinut olla hauskaa sikailun melskeessä, mutta ruudun tällä puolen ainoastaan vitutus oli päällimmäisenä fiiliksenä. Ei edes outoja kuumotuksia.. Tiedä häntä palaanko enää Korinen pariin, vaikka Gummo ja Spring Breakers semisti kiinnostaa.

Yilmaz Güney: Aç kurtlar [The Hungry Wolves] (1969) **** Güneyn karisma pääosassa sekä nerokkaat ratkaisut toimintakohtauksissa rakensivat välittömän innostuksen ennen kaikkea Yilmaz Güneyn elokuviin, mutta myös turkkilaisiin westerneihin. Harmi kun upeassa lumisessa vuoristossa kuvatun leffan kuvanlaatu oli hemmetin kökkö.

Christoph Schlingensief: 100 Jahre Adolf Hitler – Die letzte Stunde im Führerbunker [100 Years of Adolf Hitler] (1989) **½ Hemmetti kun oli hankala saada selvää tapahtumista, kun leffa oli kuvattu pimeässä bunkkerissa pelkän kameraan kiinnitetyn taskulampun avulla. Udo Kier & kumppanit vetivät hemmetin hersyviä ja tiedostetusti farssimaisesti ylivedettyjä rooleja. Jo edesmenneeseen Saksan skandaalien värkkääjään jäi outo viehätys.

Serif Gören, Yilmaz Güney: Yol [The Way] (1982) *** Hitaasti etenevä, silti etenkin loppua kohden kiriävä kerronta pitää otteessaan ja jätti muistijälkiä muutaman kohtauksen edestä. Jotenkin äärimmäisen masentava leffa, naista kävi sääliksi näin pohjoismaisin silmin katsottuna.

165- Howard: Pimpernel Smith (Kovo), Leslie Howardin ohjaama ja tähdittämä "proto- indy" on staattinen ja studionkatkuinen sotapropaganda- teos joka hurmaa brittiläisellä charmilla. Loppupeleissä unohdettava kuitenkin. **

166- Walker: Man of Violence (Moon) (BD), BFI:n Flipside- kiekko tarjoaa kaunista kuvaa (svengaavasta Lontoosta) mutta leffana Man of Violence on ylipitkä, hidas ja tuskaisen amatöörimäinen.

167- Walker: The Big Switch (BD), BFI:n Flipside- kiekko tarjoaa kaunista kuvaa (svengaavasta Lontoosta/ Brightonista) mutta leffana The Big Switch on hidas ja tuskaisen amatöörimäinen.

168- Jackson: The Hobbit: The Desolation of Smaug (Leffassa, 3D), Mielenkiinto kesti melkein tunnin mikä oli yllättävää. Nyt kun tarina on siirtynyt maalta kaupunkiin seurattavia yksityiskohtia on enempi. Mutta mikään nippeli ei paikkaa Hobitin ongelmia, yksiulotteiset ja mielenkiinnottomat hahmot hiiiiiiiitaaaaaasti etenevä kerronta ja tympeät taistelut puuduttavat sitkeimmänkin sissin. **

169- King: Jesse James (Kovo), Tyrone Power ja Henry Fonda legendaarisina Jamesin veljeksinä Henry Kingin jämäkässä mutta jäykässä kamariwesternissä joka alkaa reippaasti mutta kehittyy lipulta sarjaksi postikorttimaisia irrallisia vinjettejä Jessen lyhyen mutta kiihkeän elämän käännekohdista. John Carradine Robert Fordina ansaitsee maininnan. ***

170- Karlson: They Rode West (Kovo), Kipakka b-western rikos-spesialisti Karlsonilta. Vastakkain tässä inkkareita ja lääkäreitä vihaava ratsuväkikapteeni ja inkkareitä ymmärtävä ratsuväen lääkäri. Donna Reed koppeloi siinä välimaastossa. Tämä oli yllättäen näitä enempi inkkareita sympatisoivia klassisen kauden länkkäreitä. Ihan kiva kuriositetti. ***