Mitä elitistit pelaavat?

Silent Hill: Shattered Memories oli kyllä aivan mahtava. Todella tiheä ja alakuloisen tunteikas tunnelma vallitsi alusta loppuun. Elämys oli tähän asti täydellisin yritys luoda pelaajan ympärille virtuaalinen psykologinen neo-noir ympäristö.



Wiin ohjainta hyödynnettiin aivan upeasti: suurimman osan se toimitti taskulampun virkaa hahmoa liikutettaessa, mutta todellinen mahtavuus oli se, että Wiimote toimi myös pelissä hyvin keskeisessä roolissa olevana puhelimena. Jatkuvasti piti soitella jonnekin ja kuunnella ääniviestejä, jotka siis kuuluivat itse ohjaimesta, jota pitikin pitää korvalla melkoisen usein.



Elämys oli lyhyt, mutta siksi niin mainion elokuvamainen. Suosittelen kaikille mysteerien ja elokuvien ystäville lämpimästi!

Tuli ostettua PS2 kaverilta muutamalla kympillä alkuvuodesta. Aika vähän oon konsoli- ja tietokonepelejä harrastanut sitten Commodore 64 päivien. Mutta nyt kyllä kokoutta pahasti. Resident Evil 4 tuli kaverilta kaupan päälle ja nyt on jo kolmas läpimeno käynnissä, professional modella tällä kertaa. Todella koukuttava ja hyvin tehty peli. En oo aiempia Resident Evil pelejä pelannut ja moni sanoo että vanhat ovat pelottavampia mutta kyllä tämä aiheuttaa ainakin mulle kuumottavia tunteita. Äänimaailma ja musiikki on pelin parasta antia ja luo todella kuumottavan tunnelman. Örkkejä ja zombeja riittää joka lähtöön ja kentät ja ympäristö pysyvät mielenkiintoisena koko pelin ajan. Toiminta on myös hyvin mun mielestä toteutettu, ei ole pelkkää räiskintää ja aseella ampumista vaan ammuksia joutuu säästelemään ja eri taktiikoita voi ja joutuu käyttämään hyödyksi örkkien tapossa.

Paras peli mitä oon tähän mennessä pelannut, heti kun olin pelannut läpi teki mieli aloittaa uudestaan. Oon pelannut myös Metal Gear Solid 3 Snake Eater peliä mikä on myös hyvä peli, kunnon hiiviskelyä viidakossa sammakoita ja käärmeitä syöden hahah. On kyllä tullut kova halu ostaa Xbox tai PS3 jotta pääsis pelaamaan myös uudempia pelejä. Tai sit mä myyn kakkosen pois ja hankin elämän takaisin!!

Tarkoitus oli tyypätä ihan vaan viiden minuutin verran. Ei onnistunut.

http://wolfenstein.bethsoft.com/game_EU.php

The Darkness II (PS3) peliä olen pelaillut viimeaikoina.

Erottuu minusta edukseen perus FPS-peleistä. Demonikädet ovat kivat. Suhteellisen nopeasti läpi pelattavissa mutta toinenkin kierros oli edelleen viihdyttävä. Perustuu sarjakuvaan jota en ole itse lukenut.

Fallout 3 menossa. Tästä ei kyllä videopeli enää paljon parane, aivan käsittämättömän hieno ja koukuttava peli.

viime viikot on tullut hinkattua Panzer Generalia (1994). Erinomainen peli edelleen ja vittumaisen vaikea. Ainoa harmitus on se että skenaariot venyvät aivan liian pitkiksi.

Mitä muita näitä olikaan, huippuja vuoropohjaisia strategia-pelejä? Kuitenkin sellasia joiden yksittäiset skenaariot eivät kestä useita tunteja, vaan max tunti tms.

Red Right Hand ( 26.12.2012 10:40)

Mitä muita näitä olikaan, huippuja vuoropohjaisia strategia-pelejä? Kuitenkin sellasia joiden yksittäiset skenaariot eivät kestä useita tunteja, vaan max tunti tms.

Aikarajoitus rajaa aika paljon valikoimaa, vuorostrategiat kun tuppaavat olemaan melkoisia aikasyöppöjä. Jos vahva animehenkisyys ja vain GBA ja NDS alustoina eivät ole ylitsepääsemätön este, kannattaa ehdottomasti tutustua Advance Wars ‑sarjaan. Söpöstä ulkoasusta ja kompaktista skaalasta huolimatta yllättävän oivaltavaa taktikointia: maastoa ja joukkojen ja komentajien erikoispiirteitä on osattava hyödyntää tai muuten tulee takkiin. Kärsii välillä turhan helposta tekoälystä, mutta tarjoaa kyllä myös haastetta viimeistään kakkososa Black Hole Risingin vaikeutetussa kampanjassa.



Itse on tullut pelattua viime aikoina Witcher 2: Assassins Of Kingsiä (2011). Pitkään aikaan en ole pelannut mitään uudempaa peliä, mutta pitihän sitä jollain uuden koneen rautaa testailla... Onneksi peli on ollut pääosin oikein positiivinen tapaus! Graafisesti komea, maailmaltaan mukavan tyly ja juoneltaan mielenkiintoinen. Witcher-sarja tunnetaan siitä, että pelaajahahmon valinnoilla on oikeasti merkitystä tarinassa, ja ainakin toistaiseksi (peliä pelattu n. 2/3) tämä on pitänyt pitkälti paikkansa. Ilahduttavaa, että roolipeliä pelatessa tulee ihan oikeasti kelattua valintojansa ja valitsemisen jälkeen mietittyä, että mitäs jos olisikin päättänyt toisin. Toisinaan seuraamusten laajuus yllättää jopa pelaajan itsensä, eikä näitä seuraamuksia voi yleensä pistää selkeälle hyvä-paha-akselille. Samalla tavalla myös sivuhahmot ovat pääosin kiitettävän harmaita. Käsikirjoituksensa puolesta Witcher 2 toimiikin oikein mainiosti.



Ikävä kyllä muihin pelin osa-alueisiin on pesiytynyt sinne tänne ikäviä kauneusvirheitä. Alkupelin brutaali ja paikoitellen murhaavan vaikea taistelu muuttuu pelin edetessä jatkuvasti helpommaksi. Mielestäni tämä on sääli, sillä alkupelissä pitää ihan oikeasti kokeilla erilaisia strategioita, valmistautua taisteluihin ja varoa turhia kahinoita. Myöhemmässä vaiheessa riennetään tappeluun miekka tanassa sen kummemmin miettimättä ja homma ratkeaa yleensä pelkkää hyökkäysnappia kliksuttelemalla. Sinänsähän roolipeleihin kuuluukin hahmon taitojen karttuminen, mutta mielestäni haastava taistelu kautta pelin olisi vain ollut tunnelman puolesta parempi valinta. Hirviöt tuntuvat silloin oikeasti vaarallisilta ja toisaalta pelaajakin pääsee kokemaan suurempia tunteita. Lisäksi taistelu kärsii paikoitellen heikosta kamerasta ja taistelun ulkopuolinen peli hämmentävän kömpelöstä ohjattavuudesta. Esimerkiksi esineiden poimiminen maasta on paikoitellen harmittavan vaikeaa, etenkin kun ottaa huomioon kuinka paljon esineitä tarvitsee pelin aikana poimia. Onneksi nämä eivät kuitenkaan ole mitään gamebreakereita ja tappelu on helpommillaankin viihdyttävää mäiskettä. Huomattavasti anteeksiantamattomampaa on se, että pelissä on pirusti erilaisia statseja ja muita ominaisuuksia, joita ei pelissä selitetä mitenkään. Useimmat tällaiset pitää googletella epävirallisista lähteistä. Asiaa ei auta se, että pelin tutoriaali on harvinaisen kehno.



Kaikista virheistään huolimatta Witcher 2 jaksaa innostaa ja koukuttaa hyvin paljon (nimim. kahdeksan tunnin pelisessio toissayönä). Peli hukkaa jonkin verran omaa potentiaaliaan, mutta hyvät puolet voittavat reilusti huonot. Vaikka länsiroolipelin tila ei ehkä olekaan yhtä hyvä kuin kultaisella 90-luvulla, genre ei selvästikään ole kuollut. Jään odottamaan seuraavaa CD Projekt REDin tuotantoa mielenkiinnolla, kunhan saan tämän nykyisen pelin pelattua alta pois.

flimtrick (26.4.2012 11:30)

Tuli ostettua PS2 kaverilta muutamalla kympillä alkuvuodesta. Aika vähän oon konsoli- ja tietokonepelejä harrastanut sitten Commodore 64 päivien. Mutta nyt kyllä kokoutta pahasti. Resident Evil 4 tuli kaverilta kaupan päälle ja nyt on jo kolmas läpimeno käynnissä, professional modella tällä kertaa. Todella koukuttava ja hyvin tehty peli. En oo aiempia Resident Evil pelejä pelannut ja moni sanoo että vanhat ovat pelottavampia mutta kyllä tämä aiheuttaa ainakin mulle kuumottavia tunteita. Äänimaailma ja musiikki on pelin parasta antia ja luo todella kuumottavan tunnelman. Örkkejä ja zombeja riittää joka lähtöön ja kentät ja ympäristö pysyvät mielenkiintoisena koko pelin ajan. Toiminta on myös hyvin mun mielestä toteutettu, ei ole pelkkää räiskintää ja aseella ampumista vaan ammuksia joutuu säästelemään ja eri taktiikoita voi ja joutuu käyttämään hyödyksi örkkien tapossa.


Paras peli mitä oon tähän mennessä pelannut, heti kun olin pelannut läpi teki mieli aloittaa uudestaan. Oon pelannut myös Metal Gear Solid 3 Snake Eater peliä mikä on myös hyvä peli, kunnon hiiviskelyä viidakossa sammakoita ja käärmeitä syöden hahah. On kyllä tullut kova halu ostaa Xbox tai PS3 jotta pääsis pelaamaan myös uudempia pelejä. Tai sit mä myyn kakkosen pois ja hankin elämän takaisin!! :D

Olen aivan samoilla linjoilla RE4:n kanssa. Nyt on menossa vihdoin RE5 ja voin sanoa että on suorastaan helvetillinen järkytys mikä tasonpudotus edelliseen osaan nähden on tapahtunut. Perusasetelmat ohjauksineen ovat suurin piirtein samat, mutta pienet yksityiskohdat on kustu kuten se että action- ja juoksunappien paikat on vaihdettu mikä tekee tämän pelaamisesta RE4:een tottuneelle yhtä helvettiä. Lisäksi homma on tehty entistä sekavammaksi partneri-systeemillä, jossa tietokoneavustaja jatkuvasti sotkee kuviot. Myös tavaravalikko on reaaliaikainen joten hengähdysmahdollisuutta ja aikaa kivaan taktikointiin ei ole, siispä taistelut ovat yhtä avutonta sähläystä ja kuolemaa toisensa perään. Seikkailun eteneminenkin on yksitoikkoista ja mielikuvituksetonta.

Tässä on selvästi yritetty hakea realistisuutta pelimekaniikkaan ja parannettu grafiikkaa tietysti suurella kädellä, mutta olisivat pitäneet ne RE4:n parhaat ominaisuudet mukana, niin tämä olisi voitu ehkä pelastaa.

Oma pelaamiseni on viime aikoina (vuosina) keskittyny lähinnä indie-peleihin. Tässä mieleenpainuvimpia tapauksia:

Hotline Miami (PC, maksullinen)

Erittäin raakaa ja happoista menoa. Pelaaja on kaveri, joka ei oikein tiedä näkeekö unta vai onko tulossa hulluksi. Kuitenkin tappaa tätyy. Kaikki. Pelattavuus on tässä pelissä loistava ja grafiikat 16bit tyyliset. Henki lähtee jatkuvasti, mutta se on tässä se viehätys. Pitää olla nopea ja ovela ja kokoajan voi hieman vielä hioa taktiikkaa jolla paukkii sisään huoneeseen, joka on täynnä aseistettuja pahiksia. Soundtrack on aivan loistava ja tekee tunnelmasta entistä iskevämmän! Soundtrackista tulee mieleen drive ‑leffa, ja vähän koko pelin tunnelma on aika samankaltainen, mutta verisempi, vainoharhaisempi ja painajaismaisempi. Tosi iskevä peli!

Realistic Summer Sports Simulator (PC, ilmainen)

Erittäin hämmentävä tapaus. Peli ei sisällä minkäänlaisia ohjeita eikä netistäkään apuja löytynyt. Pelattavuus on erittäin omaperäinen. Meni viikkoja ennen kuin sain jokaisen lajin menemään kunnialla läpi. Muutaman kaverin kanssa tämä on loistavaa viihdettä. Kiteytettynä: Kesäolympialaiset jotka menevät täysin pieleen. Olympiatulen sytyttäjä kaataa soihdun ja osallistujat häpäisevät kansojensa liput kaatamalla ne avajaisissa. Joka lajissa voi tehdä mitä haluaa, kunhan selviää maaliin tai saa suorituksen hyväksytyksi. Esim. Soudussa olen huomannut lentotaktiikan toimivaksi... Ehkä tästä ei kaikki tykkää, mutta täällä on toiminut monien iltojen rattona.

Spelunky (PC, ilmainen. Löytyy myös xboxille Livestä maksullisena ja HD-grafiikoilla)

Tasohyppelyn ja rogueliken sekoitus. Ohjaat seikkailijaa joka astuu sisään luolaan, joka on joka pelissä täysin erilainen ja sattumanvaraisesti generoitu. Kuolema tulee erittäin helposti. Yksikin väärä askel ja henki on pois. Mutta aina tulee tunne, että pitikin tehdä tuo typerä virhe. Eli pakko testata heti uusiksi.. Tarkoituksena on kerätä aarteita ja pelastaa neitokaisia luolista. Aarteista saa rahaa, joilla voi ostaa vastaan mahdollisista tulevista kaupoista jotain hyödyllistä matkan varrelle. Kaupan voi myös yrittää ryöstää, mutta silloin saa kaikkien kauppiaiden (joilla on haulikot) vihat päällensä. Peli on täynnä erilaisia pikkusalaisuuksia ja jippoja. Olen itse pelannut vajaa 400 kertaa, enkä ole vielä peliä läpäissyt. Myös Raiders of the Lost Arkiin viitataan pelissä, jos uskaltaudut varastamaan kultaisen pään mukaasi alttarilta.

Pro Pilkki 2 (PC, ilmainen)

Tämän pariin tulee palattua tasaisin väliajoin. Varmaan monelle tuttu peli ainakin ykkös osan perusteella. Kakkosessa päivitetty paljon kaikkea (grafiikat, uusia syöttejä ja pilkkejä, nettipeli!) Nettipelissä se tämän pelin suola onkin. Pelaajia on aina paljon mukana suomalaisella serverillä ja kalajuttu luistaa chatin puolella. Mikäs siinä sitten siikaa nostaessa avannosta ja paskaa jauhaessa. Toimii.

Mukana menossa ollut myös tasaisin väliajoin Minecraft, Winter Challenge sekä Summer Challenge. Mutta niistä ei nyt sen enempää.

Olisiko joku täkäläisistä vatkannut Slenderiä, peräti läpi? Kannattaako, onko vaivan arvoinen? Ainakin otaksuisin, että kuulokkeitse ei kannata ääniä outputata, kun voi tulla paskat höusuun + yöuni mennä.

Hieno syntytarinahan tuossa on, luulisi, että tulee ainakin jonkinlainen elokuva jossain välissä.

http://slendergame.com/

CoD: modern warfare 3 ja Black ops (ps3)

Mw3 oli kyllä sekavuudessaan ja adhd-menossaan aika laiha kokemus.

Onneksi Black ops pisti reilusti paremmaksi kuin MW:t. Melkein parempi kuin CoD2. Juoni selkeä (tiesi miksi ja ketä ohjastaa). Positiivinen yllätys.

Saint's row the third (ps3)

Ensimmäinen kosketus sarjaan. Hauskaa menoahan tämä vaikka hahmoissa ja juonessa ei GTAIV tasolle päästä. Onneksi pelattavuus on leppoista. Saisipa GTAIV:nkin välitallennuksilla ja toimivalla taistelulla. Pervoiluakin saatu mukaan ja tietysti hahmosta tuli tehtyä "goottivalas" hähää.

Mass effect 2 ja 3 (ps3)

Turhaan mietin puoli vuotta ME2:n hahmojen voimia ja omaa advanced poweria. Reave soldierille ja loppu oli läpihuutojuttu. Hieno lopetus silti Kakkosessa. ME3:sta tällä hetkellä vääntämässä ja kiroilla dlc:n hintoja (50e taitaisi kaikki maksaa huhu). Ja tietysti huomata että psn+:ssa olisi peli ilmaisena. Seuraavaksi Play.comilta kyselemään missä koodi Warfare geariin kun sen ostin puoli vuotta sitten viimeisenä pre-order päivänä.

Kingdoms of amalur: reckoning (ps3)

Vaikuttaa erinomaiselta ja monipuoliselta "roolipeliltä". Taistelu toimii ja taiat jytää. Juonikin vaikuttaa kiltoineen ja muineen mainiolta. Pelannut kai jotain 50h. Ja jatkuu vielä pitkään.

Wicther 2 (pc)

Kummasti alkoi kiinnostamaan koneen päivitys kun tätä uudella 24" monitorilla aloitti pelaamaan. Vaikuttaa loistavalta noin 20h jälkeen. Ainut ärsytys että jos haluaa avata oven/kiivetä niin yleensä ukko on liian lähellä kohdetta eikä tee sitä mitä haluaisin.

Sleeping dogs (ps3)

No jaa. Jos tykkää mättöleffoista hong kong-tyyliin niin varmaan kelpaa. Ehkä säästän käsirysyt Arkham cityyn.

Vedin Dokapon Kingdomin läpi Wiillä. Voitin siis tällä kertaa pääpahiksenkin :)

Red Right Hand (26.12.2012 10:40)

viime viikot on tullut hinkattua Panzer Generalia (1994). Erinomainen peli edelleen ja vittumaisen vaikea.

Panzer Generalista on ilmestynyt 'remake'; Panzer Corps. Tuohon on tullut monenmuotoista DLC:tä, joissa omat ydinyksiköt voi siirtyä kampanjasta toiseen. Sarjan sisäinen jatko-osansa on Panzer Corps : Afrika Korps . Arvion mukaan tuon pitäisi olla itsenäinen osa, mutta ainakin Steam tuntuu vaativan alkuperäisen Corpsin.

GTA 5:sta pelasin moninpelinä mentyäni pariin kertaan se yksinpelillä läpi. Sitten mulla oli siellä moninpelissä vaivalla hankitut kalliit asunnot+autot ja eräänä päivänä käynnistin pelin normaalisti ja yhtäkkiä mun asunto +autot+rahat olivat hävinneet.

En ole toki ainoa kenelle niin on käynyt mutta paloi käpy enkä ole sen jälkeen sitä pelannut. Varmaankin päivityksessä ollut joku vika tms. Sitä ongelmaa ei saa korjattuakaan millään.

Nyt pelailen Titanfallia. Ihmeen koukuttava peli mutta kai siinä käy kuten muissakin koukuttavissa peleissä että liikaa kun pelaa tietyn ajan niin kyllästyy.

WiiU meillä kun oli niin ZombiU oli kyllä hyvä peli ja se oikeastaan harmitti kun pelin pääsi läpi ja se ilo loppui.

GTA V onlinea pelaillut marraskuun lopulla aloittaen noin 800h. Laskin että 4,5h joka ikinen päivä (montakohan litraa kaljaa). Loppui silloin marraskuussa ns. "velvollisuudet" ja muutin yksiöön. Level 275. Mikin kanssa touhutessa parasta lääkettä.

Siellähän joskus on voinut olla pilvipalvelun kanssa ongelmia että jotain häviäisi. Mutta odottelee ja kokeilee myöhemmin. Itsellä ei mitään ongelmia. Paitsi joskus nollautua tili kun olin saanut 40 miljoona joltain hakkerilta rahaa ja Rockstar otti ne jossain vaiheessa pois.