Mitä elitistit pelaavat?

Jooh, Rumb Roses on kyllä mahtava, kun sitä ei todellakaan tarvitse edes pelata ja silti on voittajaolo.

Nyt pidän hieman taukoa räiskinnöistä ja täytän aukkoja sivistyksessä. Vetäisin läpi NES:n Splatterhouse: Wanpaku Graffitin. Geneerisemmän kauhukuvaston lisäksi siinä oli hämmentävä The Fly ‑kohtaus ja todella psykedeelinen ja vaikuttava, jopa pelottava, The Burning ‑vaikutteinen jakso.



Pelasin läpi viimeinkin myös yhden maailman legendaarisimmista peleistä, Hideo "Metal Gear" Kojiman laatua tihkuvan cyberpunk ‑eepos SNATCHERin. Pelattavuus nyt on mitä on näissä vanhoissa seikkailupeleissä, mutta superkunnianhimoinen juoni, ovelat ja sivistyneet sci-fi viittaukset ja yksityiskohdat yhdistettynä huvittaviin Konami inside läppiin nostavat teoksen kuolemattomien megaklassikoiden tasolle. Tajusin, että Dynamixin sinänsä loistelias, mutta silti vähäisempi Rise of the Dragon on kopioitu suureksi osin Snatcherista. Sääli ettei jatko-osaa, Policenautsia, ole käännetty englanniksi lainkaan :/



JUNKER = Japanese Undercover Neuro-Kinetic Elimination Ranger

Takashi Miike ohjaa Segan Ryu Ga Gotoku- pelille kaksi prequel elokuvaa, joista toinen löytyy alla olevan linkin takaa.

http://www.aii.co.jp/contents/famitsu/_dat...gotoku_300k.asx

Tuota Socom 2:sta oon viimeks tosissaan pelannut mut eipä se oikein nappaa.

Aloitin siis neljättä kertaa historiassa GTA: Vice Cityn lätkimisen. Juoni vetää yhä

uudestaan mukaan ja ihan ok kun tehtävät menevät about ekalla läpi.



Tässä PS3:sta ja sitten ihka uutta GTA:ta odotellessa.

GTA San Andreasia tullut pelailtua ekaa kertaa läpi, musan puolesta siistiä settiä kyllä, pelinä 'hiukan' sarjakuvamainen negatiivisessa mielessä. Ghetto-ympäristöön sijoittuvasta pelistä saisi aika pienellä vaivalla huomattavasti rankemman, toisaalta sitten peliä ei voisi markkinoida perheen pienimmille kun nyt tästä hot coffee-jutustakin nousi tuommoinen äläkkä.

Tuota Urban Deadia mikä täällä mainittiin on myös silloin tällöin tullut pelailtua.

Tällä hetkellä pelailen Condemnedia. Aivan saatanan pelottava peli.

Tahkonut nyt Kingdom Hearts vitun Chain of Memoriesiä GBA:lle aika vitun kauan. Olen ollut totaalisen jumissa nyt jo kuukausivituntolkulla yhden ainoan vitun taistelun kanssa jota en vittu viekööt pääse ja vituttaa ihan vvvvvvvitusti. En muista vittu tarinastakaan enää vitun vertaa saatanan perkeleen helvetin perseen kyrpä kulli pillu homo neekeri. Jos toi vitun paska ei pian mene läpi niin julistan ko. pelin surkeimmaksi peliksi ikinä ja tapan vittu kaikki. Olen vielä ihan vitun kova KH-fani joten vitutttaaaa!

Koska aavistelin joulupäivänä, että ei kukaan mua millään mielenkiintoisilla joululahjoilla muista, niin käväsin Anttilasta nappaamassa mukaan vanhaa mallia olevan Xboxin, Forza Motorsportsin, Dead Or Alive 2:n ja Call of Cthulhun.

Tuota CoC-Dark Corners of the Earthia on nyt tullut pari yötä pelattua ja olen jossain 50-60% tietämillä. Sanity System on varsin mainio, eikä Private Investigator Jack siedä enää korkeita paikkoita juuri ollenkaan, näkökenttä puuroutuu ja aaltoilee, sydämenlyönnit alkaa tuntua padissa ja katoilla kiipeily on helvetin vaikeaa. Myös ahtaissa käytävissä hahmoa riivaa jonkinlainen klaustrofobia, kun herra keskustelee itsensä kanssa ja kuulee ääniä. Minua varoitettiin, että ruumiita ja kauhuja ei saisi katsella aivan läheltä, mutta ovat niin siistejä, että ei ole voinut vastustaa kiusausta.



Tunnelma on katossa ja välillä pelottaa aivan järjettömästi, eikä Jackin velliksi muuttuva näkökenttä auta asiaa. Shadow over Innsmouthin lukeneille on luvassa herkkua ja paljon.



Huonoina puolina, peli muuttuu ekan kolmanneksen jälkeen melko puhtaaksi räiskinnäksi (no vasta puoliväli takana, mutta sen jälkeen kun pistoolin sain, on sitä myös pitänyt käyttää, eikä juoni tunnu katsovan asevalikoimaa suopeasti, koska kahdesti on jo arsenaalini kerätty pois.) Vihollisten tekoäly sahaa laidasta laitaan, välillä nämä eivät näe pelaajaa avoimen oven takana, vaan voi rauhassa ampua kaikki 5 pahista hengiltä, kun taas välillä kuulo ja näkö ovat liiankin tarkkoja. Osa kohtauksista (hyvin paljon skriptattua matskua) ovat niin vaikeita, että 20-30 uusintayrityksen jälkeen tietää mistä vihollinen tulee ja missä kohtaa ehtii ladata aseensa ja mihin suuntaan edes pitäisi juosta. Peli on myös melko putkijuoksu, johtuen skriptaamisesta, jos tekee jotain mitä tekijät eivät ole suunnitelleet (esim. kolkkaa poliisipäällikön rautakangella ja saa näin aseet haltuunsa, ennenkuin eräs sivuhahmo kehottaa hakemaan poliisilaitokselta lisää tulivoimaa), peli kaatuu, tai eteneminen pysähtyy.



Spoilaamatta ei voi hehkuttaa pelin tähän asti parasta kohtaa, mutta housuihin paskominen oli helvetin lähellä.



Ai niin... Autopeliaddikteille on tuo Forza varsin mainio tekele. Pyyhkii ajettavuudessa (ja vaurioissa) Gran Turismolla lattiaa ja tehokas takavetoinen käyttäytyy niin kuin tehokkaan takavetoisen kuuluu, kaasua saa hieroa tarkkuudella ettei perä karkaa lähimpään ratavalliin.

Rikhard ( 27.12.2005 21:42)

Tuota CoC-Dark Corners of the Earthia on nyt tullut pari yötä pelattua ja olen jossain 50-60% tietämillä. Sanity System on varsin mainio, eikä Private Investigator Jack siedä enää korkeita paikkoita juuri ollenkaan, näkökenttä puuroutuu ja aaltoilee, sydämenlyönnit alkaa tuntua padissa ja katoilla kiipeily on helvetin vaikeaa. Myös ahtaissa käytävissä hahmoa riivaa jonkinlainen klaustrofobia, kun herra keskustelee itsensä kanssa ja kuulee ääniä.

Wow, kuulostaa hyvältä! Tuollainen kokonaisvaltainen ote pelisuunnitteluun alkaisi olemaan jo tervetullutta kehitystä. Sanity-systeemistä tulee mieleen Gamecuben Eternal Darkness, joka mulla on nyt työn alla. ED psyykkaa pelaajaa oikein huolella jos mielenterveys alkaa horjua. Pelissä tapahtuvien outouksien (seinät alkavat vuotamaan verta yms) lisäksi itse laitteistokin vittuilee, tv vaikuttaa sammuttavan itsensä, peli väittää että seivaukset ovat hävinneet jne



Huono puoli on ED:ssä on se, että se näytti aika järkyttävän rumalta ensin pelaamani Resident Evilin 'cube-version jälkeen. Sanoisin, että siinä vasta on hienon näköinen peli. Aiemmin luulin, että Alone in the Dark 4 on nätein synkässä kartanossa hiippailupeli, mutta se häviää lopulta RE:n uskomattoman aidonnäköisille yksityiskohdille: jaloissa pöllyävä tomu, veden roiskeet, kosteassa metsässä kimaltelevat lehdet ja puissa mönkivät pikkuötökät, kaikki löytyy. Sääli että itse peli on melko helvetin rasittava. Noh, juoni ainakin on kaikessa älyttömyydessäänkin (menen ränsistyneeseen kartanoon metsän keskellä ja päädyn TAPPAJAHAIN ruoaksi?!) huimasti parempi kuin näissä RE-kökköleffoissa.



Muuten on tullut pelailtua vanhoja klassikoita jotka aikoinaan jäivät jostain syystä väliin, mm. Shin Megami Tensei (a.k.a. Digital Devil Story). Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka peli ei kestä aikaa. Kaikki muu toimii, mutta toisin kuin ennen nettiä umpiossa eläneillä, ei helvetti nykyihmisellä ole aikaa eikä energiaa hoidella miltei joka askeleella kimppuun hönkiviä monstereita. Pahimmillaan niitä sitäpaitsi voi hyökätä yhdellä askeleella montakin perättäistä jengiä, "jee". Juoni oli superkiinnostavaa juutalaismystiikka demonienkutsumismeininki meets hakkerointi ja vaeltelu aidossa Tokiossa featuring jenkkien miehitysjoukot ja japsidiktaattori vs. vastarintaliike ja ties mitä. Sääli ettei vaan jaksa pelata loppuun.



Lisäksi sain viimeinkin pelattavakseni kauan haikailemani Dead of the Brain ‑zombiekauhuilun (suurkiitokset, Romero!). Ikävä kyllä aika on on ollut armoton tällekin, ei auta vaikka on cd-puheet, grafiikka ja pelitekniikka on melko kelvotonta nykystandardeilla mitattuna. Juoni voi tietty pelastaa, mutta tässäpä onkin todella uuvuttavat määrät tekstiä japaniksi ja eteneminen on tuskaista. Nytpä on ainakin mielenrauha kun pääsee viimeinkin pelaamaan tätä =)



Jooh ja Wario Ware Touched! rokkaa edelleen. Sain jonkun keltaisen supernallen pelattavaksi, jossa on jo kohtuusairas nopeus alusta lähtien. Ufo toi myös loistavan pingviini(?)-hännällä ja kielellä mätkimispelin ja papukaijan, joka toiminee varoittavana esimerkkinä oikean papukaijan omistamisesta: Sanot sille kerrankin jotain tyhmää, niin eikö se opi juuri sen ja ota suosikkilauseekseen ja toistele kunnes omistaja kuristaa sen (tai painaa power-näppäintä).

Eternal Darkness onnistui minulta loksauttamaan leuan pariin kertaan oikein kunnolla. Mahtavaa pelaajalle vittuilua, siinä iskee oikeasti paniikki kun astuu zombejen (tai mitä ne ovatkaan) täyttämään huoneeseen ja peli ilmoittaa, että ohjain on irti koneesta... siinä sitten hirveällä sähläyksellä ronklaamaan ohjainpiuhoja samalla kun zombit hakkaavat hahmoa kuin vierasta sikaa.

Äsken tuli hommattua Xboxille 187:Ride or die ja Unreal 2. 187 on pikapelin perusteella ihan menevää ajo/räiskintähuttua jossa ei pahemmin tarvitse miettiä. Ihan siedettävän näköinenkin se on, toisin kuin Unreal 2, joka on varmaan paskimpia Xbox-käännöksiä ikuna. Kaikki on ihan vitullaan, PC-version suurin vetonaula taisi olla grafiikka ja mahdollisuus jutella miehistönsä kanssa, Xbox-versiossa molemmat on heitetty helvettiin. Grafiikat häviävät jollekin Turok:evolutionille ja aluksessa samoilu on poistettu kokonaan ja korvattu paskasti rendatuilla videopätkillä. Vihollisten animointi tuo kaikessa tökkivyydessään mieleen vanhat kasibittisen ammuskelupelit. Kaikki tuikitärkeät väkivaltaefektit loistavat myös poissaolollaan, vaikka gore olisi full-asennossa. Mitä nyt hämähäkit taisivat pari kertaa jättää keltaisen läikän maahan.

Call of Duty 2 tuli tahkottua läpi. Varsin mukavaa skriptattua putkijuoksua.. Samoin King Kong tuli pelattua läpi. Peli oli aika lyhyt, mutta eipä tuota olisi kannattanutkaan venyttää. Harvinaisen onnistunut leffalisenssipeli.

Seuraavaksi voisi varmaan hommata Dark Corners of the Earthin..



Seuraavaksi linkkivinkki kaikille Jagged Alliance 2:n ystäville:



Jagged Alliance 2 V.1.13mod



'Modi' on paremminkin käyttäjien tekemä päivitys jonka pelin lähdekoodin julkistaminen on mahdollistanut.. eli alkuperäinen JA2 kampanja on tallella. Parannuksina mm.

*Tunnetut bugit korjattu

*Jatko-osan (UB) parannukset tuotu JA2:een

*AI:ta parannettu

*UB:n Mercit/aseet/tavarat tuotu peliin

*Tuki 800x600 ja 1024x768 reoluutioille

*Cover/Line of sight visualization



Ja pirusti muuta! Pakkohan tuota on tahkota jälleen kerran

Olen tässä taas tutkinut San Andreaksen maita ja mantuja täikamman kanssa mutta en löydä mistään strippibaaria, tietääkö joku missä se olis?

Edelleen hevosenkenkiä olis 50kpl mutta vasta kolme on löytynyt...?



Niin, Idlewoodista löytyi vasta nyt autenttinen 90 luvun alun acid tekno ‑yökerho jossa tietty soi SF-UR.

Kohtuu kauan on kun pelasin viimeksi SA:ta, mutta muistaakseni jossain siellä Area 51:n lähellä maantien varrella on yksi. Taisi olla siinä Area 51:n ja sen helvetin kasinokaupungin välimaastossa jossain.

Voi ei, mutsi antoi mulle sudoku-kirjan. Ja hetihän siinä meni koko ilta niin ettei huomannutkaan.

Beat ( 2.1.2006 22:45)

Kohtuu kauan on kun pelasin viimeksi SA:ta, mutta muistaakseni jossain siellä Area 51:n lähellä maantien varrella on yksi. Taisi olla siinä Area 51:n ja sen helvetin kasinokaupungin välimaastossa jossain.

Strippiklubi siis... no joo, käyn penkomassa. Kiitos!

Viimeinkin pelasin tässäkin threadissa useaan otteeseen kehuttua Resident Evil 4:ää. Hämmästyttää, ResEvil peli jota on HAUSKA pelata? Reaaliaika 3D?? Melkein itkin ilon kyyneliä kun tajusin, että jokaikinen ykkösessä vituttanut seikka oli korjattu järkevällä tavalla. Ei enää typerien tavara-arkkujen kanssa säätämistä ja palaamista puolta peliä taaksepäin jos valitseekin väärät tavarat mukaansa, enää ei yksi pieni avain vie yhtä paljon tilaa kuin iso raketinheitin...

Ainoa käyttöliittymämoga on melko käyttökelvoton katselutatti, sen katselukulma on varsin rajoittunut. Usein jos halusi vilkuilla jonnekin yläilmoihin, piti tähdätä sinne aseella tai veitsellä. Ennen tällä sentään pystyi tekemään nopean 180 asteen käännöksen, nyt kääntyminen on hieman kömpelöä ja hidasta.



Itse peli olisi voinut olla vähän suppeampikin, nyt alkoi lopussa tuntumaan jo paha turtumus, etenkin kun viihdyttävän linnan jälkeen päädyttiin takaisin default ResEvil bioteknologiahässäkkämutaatio tunnelmiin. Bonustehtävät olivat taas ässiä, Adan tehtävässä oli luxusta toimia murhaavan kylmästi ja tarkasti kun tunsi jo ympäristön, aseet ja viholliset. Mercenaries-tehtävät olivat tiukkoja Leonilla ja Hunkilla, mutta sen jälkeen aivan liian helppoja. Pakko se on pelata vielä itse varsinainen peli läpi uudestaan nyt kun ei tarvitse nuuskia ja tutkia jokaista loukkoa.



Gamecuben ohjain = paras ohjain. Napit ovat eri muotoisia, värisiä ja kokoisia. Niillä on omat identiteetit. Pelin refleksi-kohdissa tajuaa heti mitä pitää painaa, toisin kuin jollain ps2:lla jossa kaikki napit ovat samanlaisia eikä hetken pausettamisen jälkeen enää muista mikä teki mitä.



Resident Evil leffat eivät ole järin realistisia. Miksei Milla Jovovich pysähdy tutkimaan jokaista nurkkaa ja koeta liittää erilaisia esineitä yhteen? Miksei hänen tarvitse ratkoa idioottimaisia puzzleja saadakseen ovia auki? Miksei hän sekoittele yrttejä? Häh?



Edit: Ainiin, siis Resident Evil 4 on aivan mahtava, *****½