Mitä elitistit pelaavat?

Saatanan Fallout 3 jumitti Xboxin tänään kolme kertaa putkeen. Vittu.

Griffin ( 23.11.2008 19:04)

Fallout kolmonen onnistuneesti vihdoinkin läpi. Pelikellossa hieman yli kuusikymmentä tuntia siinä vaiheessa kun lopputekstit alkoivat rullata. Wasteland tuli kierrettyä ja kaarrettua aika tarkkaan lävitse, pari paikkaa jäi kuitenkin koluamatta tarkemmin kun loppupeli käynnistyi ja Liberty Prime saatiin liikkeelle. Mahtava robotti, heittelee ydinpommeja ja herjaa samalla kiinalaisia kommunisteja Sitten kun jaksaa taas palata pelin pariin pitää ensiksi ottaa aiempaa savea käyttöön ja käydä vielä etsimässä yhdeksän bobbleheadia jostain. Tämän vuoden ehdottomasti paras julkaisu.

Mulla meni 73h ja bobbleheadeja jäi löytämättä 8. Ehkä pitää joskus kierrellä paikat uudelleen läpi.



Nyt on vuorossa Guitar Hero World Tour ja rumpusetin paukutus. Alkaa jo sujumaan mediumilla

Dead Space oli nautittava peli vaikka pari chapteria ylipitkä, juonellisesti tylsä ja tehtäviltään pelkkää juoksupoikaosastoa. Pelattavuus oli erinomainen ja räiskinnässä kiitettävästi koukkua. Koko pelissä oli vaan yksi kohta joka vitutti (meteoriittien tuhoaminen avaruuskanuunalla) joten homma oli kaliboitu erittäin hyvin.

Ostin alesta Flatout: Ultimate Carnagen X360:lle. Aika jees, aluksi raivostutti, ja stunttitehtävät ovat vammaisia, mutta kun oppii karistamaan Burnout-ajotyylin, alkaa peli koukuttaa. Grafiikka on miellyttävän siistiä ja nopeaa, ja fysiikanmallinnus aiheuttaa riemunkiljahduksia. Kiilailussakin on ihan eri tavalla syvyyttä kuin em. Burnout-sarjassa.

Urheilupelimonologi saa jatkoa. Hommasin sekä uusimman PESsin ja siihen turhauduttuani FIFAn. PES päätyi jo divariin. FIFA 09 on paras jalkapallopeli ikinä, muttei silti onnistu koukuttamaan ainakaan yksinpelinä vanhojen PESsien tapaan. Myös uusi NHL 09 on loistava, vaikken pitkään aikaan ole jääkiekko kiinnostanut.

GTA4 on jäänyt kokonaan pelaamatta. Pitää kai ostaa se uudestaan PS3:lle kun on alehinnoissa, koska oma pelini on 360:lle, josta aion luopua jouluna. Mutta: Saints Row 2 on koukuttanut hyvin. Ei missään tapauksessa täydellinen peli, mutta silti jengiläisten ammuskelu on hauskaa. Samalla divarikäynnillä hankin myös Resistancen, jota en kuitenkaan ole vielä alkanut pelaamaan mutta joka vaikutti suht ok:lta anyways. Sekä hiekkalaatikoissa että first person shootereissa olen täysi noviisi, joten vertailu muihin saman genren peleihin ei onnistu.

Fallout 3:sta olen kuullut sen verran kehuja, että mokoma tuli nyt hankittua. Itseäni ei ainakaan haittaa tietty oblivionimaisuus, ja ainakin alun perusteella tässä liikutaan jälleen ihan loistavassa post-apocalyptisessa sielunmaisemassa.

Sain Martinilta nimpparilahjaksi BEAUTIFUL KATAMARIn Xbox 360:lle ja oon täydellisesti koukussa.

Peli-idea on ihan mahtava: psykedeelisten avaruuskuninkaiden käskystä pyöritellään palloja, joihin lumipalloefektin omaisesti tarttuu ensin pieniä asioita kuten nastoja ja nappeja, sitten vähän isompia kuten hedelmiä ja kenkiä ja pieniä leluja, sitten taas vähän isompia kuten vaikka kissoja ja huonekaluja ja kasveja, ja taas isompia ja taas isompia, kunnes mukaan tarttuu autoja ja taloja ja toteemipaaluja ja pilvenpiirtäjiä ja jättiläiskalmareita ja vuoria ja pyörremyrskyjä ja sademetsiä ja mannerlaattoja! Sitten niistä tehdään planeettoja.



Ainut ongelma on että peli on liian lyhyt. Me pelattiin se parissa päivässä läpi. Kentätä loppuu yksinkertaisesti kesken, vaikka vasta on päässyt pyörittelyn makuun. Lisää kenttiä saa Xbox Livestä 7 kpl. Mun mielestä on vähän hölmöä että peliä pitää täydentää maksamalla lisää. Rahastusta!



Mutta muutoin kyllä tosi kiva peli. Annan neljä ja puoli jättiläiskalmaria: ****1/2



Kaikkia arkisia tavaroita katselee tän pelin psyykkaamana nyt ihan uudessa valossa. Tekisi mieli alkaa pyöritellä täällä himassa palloja pyykeistä ja liinavaatteista ja Martinin vinyyleistä. Pelkillä olohuoneen roinilla pääsisi nopeesti seuraavalle levelille!



Huomaa, että oon himassa kauheessa räkäflunssassa kun jutut on sen mukaiset.

Kuningas on kyllä mahtava tyyppi, parhaita pelihahmoja ikinä. Hanki PS2 ja siihen pelin ykkösosa niin saat kuulla kunkun nuoruudenseikkailuista.

Mirror's Edge tuli pelattua läpi ja aivan älyttömän hieno peli kaiken kaikkiaan. C64-aikojen jälkeen ei ole tullut minkään pelin parissa kiroiltua ja raivottua noin paljon. Välillä pelkäsin että hankin itselleni riehumisella sydänkohtauksen, välillä mietin tosissani peliohjaimen repimistä kappaleiksi. "Hieman" turhauttavia tilanteita pelissä on siis paljon, mutta kun sellaisen lopulta selvittää, on fiilis niin palkitseva ettei mitään rajaa. Ensimmäisen lauseen kehut eivät siis olleet sarkasmia, vaan jos first person parkour kuulostaa ideana hyvältä ja pinna on pitkä, niin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Liisa_ ( 1.12.2008 14:28)

...

Ainut ongelma on että peli on liian lyhyt. Me pelattiin se parissa päivässä läpi. Kentätä loppuu yksinkertaisesti kesken, vaikka vasta on päässyt pyörittelyn makuun. Lisää kenttiä saa Xbox Livestä 7 kpl. Mun mielestä on vähän hölmöä että peliä pitää täydentää maksamalla lisää. Rahastusta!...

Varsinkin kun ne lisäkentät ovat käytännössä levyllä jo mukana ja mitä ladataan rahaa vastaan on pelkkä avaintiedosto jolla kentän saa auki. Viimeisen päälle syljettävää toimintaa.

G.P.O. ( 2.12.2008 12:14)

Mirror's Edge tuli pelattua läpi ja aivan älyttömän hieno peli kaiken kaikkiaan. C64-aikojen jälkeen ei ole tullut minkään pelin parissa kiroiltua ja raivottua noin paljon. Välillä pelkäsin että hankin itselleni riehumisella sydänkohtauksen, välillä mietin tosissani peliohjaimen repimistä kappaleiksi. "Hieman" turhauttavia tilanteita pelissä on siis paljon, mutta kun sellaisen lopulta selvittää, on fiilis niin palkitseva ettei mitään rajaa. Ensimmäisen lauseen kehut eivät siis olleet sarkasmia, vaan jos first person parkour kuulostaa ideana hyvältä ja pinna on pitkä, niin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Itse pääsin alkuviikosta Mirror's Edgen läpi hardilla ja nyt olen sitten hangannut Speedruneja kaverin parasta aikaa vastaan. Taistoa on käyty toistaiseksi vasta ekassa kentässä ja mulla on kymmenen sekunnin kaula helvetillisen yritys erehdys rumban päätteeksi. Toinen kenttä mistä on olemassa aika on Flight, mutta kolmannessa kentässä mennäänkin jo niin rajusti vaikeustasossa ylöspäin, että ei mitään jakoja. 11 minuuttia "par" aikaan, itse pääsin vaatimattomaan 20 minuuttiin.



Aloitin sitten myös Dead Risingin, muuten nautittava peli, mutta kontrollit ovat jotain aivan kamalaa. Yllättävän hurmeisia visioita on tullut vastaan ja aika vähällä pelaamisella on päästy menoa jatkamaan myös yöunien aikana. Jos vertaa esim. Falloutiin joka iski uniin vasta vieroitushoitovaiheessa kun peli oli läpäisty.

Jussi alkoi paikkailemaan aukkoja sivistyksessä ja hankki PS2:n. Tuossa olen nyt pari iltaa ensimmäistä Kingdom Heart'sia näpyttänyt ja onhan tuo ihan veikeä. Nyt pitäisi noita kadonneita klassikoita ruveta haalimaan, vaikka hyllyynhän nekin varmaan pölyttyvät. Nyt ei ole tuon KH:n lisäksi vasta kun Gradius 5 ja helvetti kun tää on vaikea.

edit: Vinkkejä otetaan vastaan, että mitäs kaikkia MUST HAVE ‑pelejä tälle pitää hankkia. Erityisesti rpg:t kiinnostaa, Final Fantasyt jo tiedän.

Gameparadisesta Halo 3 ja PSonen Area51 (se legendaarinen valopyssypeli).

Toinen peleistä oli nautittavaa roskaa, toinen taas Halo.



Area51 saa vielä lisäpisteitä siitä, että pelin FMV-spritehirviöt on tehty hellyyttävästi stop motionilla. Vahaukkojen ampuminen paskaksi ei ole koskaan ollut näin "hauskaa".

Call of Duty: World at Warin pelasin läpi. Ei läheskään yhtä hyvin etenevä ja kirjoitettu kuin Modern Warfare mutta on tämä WW2-sotiminen taas vaan ihan helvetin siistiä. Kamikaze-pistinhyökkäyksien torjumista, bunkkerinpuhdistusta liekinheittimillä, älyttömän mittasuhteet saavuttavaa teurastusta... Itärintamalla suuren osan ajasta vaan jyrätään hillittömällä ylivoimalla eteenpäin ja savustetaan perääntyviä Saksan puolustuksen rippeitä ulos koloistaan Suuren Isänmaallisen Sodan kauneutta hehkuttaen. Tyynellä merellä meno on yhtä mielisairasta vaikka tarina loppuukin amerikkalaisittain korrektisti just siinä kohtaa ettei Pommia tartte mainita. Meno oli hetkittäin paskasti skriptattua, ihan viimeiset kentät alkoivat pahasti puuduttaa ja moninpeli on ihan hirveetä expee-huoraamista että sais edes kohtalaiset varustukset eikä kentistä oikein innosta kuin muutama. Muuten jees paketti. En kehtaa täyteen hintaan suositella kuin innokkaimmille.

No, täällä menee nyt sitten tuo halvalla saatu

Soldier of Fortune: Payback, vaikka elämässä välimallin peleille pitäisi uhrata tasan yhtä paljon aikaa kuin välimallin punaviineille. Tässä bulkki-fps ‑räiskinnässä on tällaista sniperöintiä suosivaa vellihousua harmittanut toistaiseksi eniten tietämättömyys siitä, onko joissain kentissä "unlimited ähläms" ‑vihollisgeneraattoreita vai ei. Loppumattomalta tuntuva vihollismäärä yhdistettynä kömpelöön checkpoint-tallennukseen ja hankalaan välibossiin on kyllä turhauttava kombinaatio.

Eilen napsahti Xboxiin Red Ring Of Death. Mutta mitä ihmettä, vartin päästä masiina toimi jälleen normaalisti. Eikös ton pitänyt tarkoittaa että game is over?