Mitä elitistit pelaavat?

Shocky ( 28.11.2005 12:32)

Mutta turha luulla ettei nykyään pystytä keksimään "noin nerokkaita ideoita", taitaa nostalgia sumentaa pahasti nyt havaintokykyä ja tuskinpa muutenkaan olet kokeillut jokaista uutta peliä jokaiselle platformille

Joo, nykypeleillä on täysin ylittämätön este ja se on tuo nostalgia-arvo. Joskus taannoin, eräs pitkän linjan pelaajakaverini väitti ihan tosissaan, että elite hakkaa vieläkin kaikki PCpelit. Siis mitä vittua, eihän PCn ja Kuusnelosen pelejä oikeasti voi edes verrata mitenkään. Paitsi tosiaan tuolla nostalgia-arvolla.

Jakel ( 28.11.2005 13:18)

Shocky ( 28.11.2005 12:32)

Mutta turha luulla ettei nykyään pystytä keksimään "noin nerokkaita ideoita", taitaa nostalgia sumentaa pahasti nyt havaintokykyä ja tuskinpa muutenkaan olet kokeillut jokaista uutta peliä jokaiselle platformille

Joo, nykypeleillä on täysin ylittämätön este ja se on tuo nostalgia-arvo. Joskus taannoin, eräs pitkän linjan pelaajakaverini väitti ihan tosissaan, että elite hakkaa vieläkin kaikki PCpelit. Siis mitä vittua, eihän PCn ja Kuusnelosen pelejä oikeasti voi edes verrata mitenkään. Paitsi tosiaan tuolla nostalgia-arvolla.

Toinen juttu on pelien vaikeustaso. Nykyään pelit tehdään helpommiksi. Kelatkaa sitä että täällä me pelataan melkein 20 vuotta vanhaa peliä, eikä vieläkään olla päästy sitä läpi! Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että pelin kuin pelin pelaa läpi parissa päivässä jos vaan on aikaa. Ei ollut ennen niin. Ennen oli päinvastoin. Pieni on niiden pelien lukumäärä jotka tuli lapsena pelattua läpi vaikka kunka hinkkasi. Ehkä siinä on toinen syy minkä takia nostalgiapelit viehättävät.

No toi vaikeustaso-hommakin liittyy mun mielestä lähinnä siihen ettei useinkaan peleissä ollut tallennusmahdollisuuksia. Ei ole hirveästi ikävä aikoja jolloin pelaaminen piti aloittaa aina pelin alusta.

DS:n kynäkontrollipeleistä tokaparas on Yoshi Touch And Go mutta siinä on ongelmana se että kun aloitat pelaamisen sun täytyy aina kahlata sellainen aika tylsä esivaihe läpi mikä rajoittaa käyttömukavuutta varsinkin 5 minuuttisilla metromatkoilla tms. Kirby: Cursed Canvas oli pienoinen pettymys, peli loppui just kun pääsi vauhtiin ja alkoi tulla sopivan kiperiä levelejä, kontrollien oivaltavuus ei myöskään Yoshin tasoa mutta ihan kivat kuitenkin. Just sain kirurgipelin Trauma Center: Under the Knifen jolta odotan todella paljon ja Meteosin joka voi tosin olla vähän liian hektinen puzzle mulle.

Red Right Hand ( 28.11.2005 13:29)

Toinen juttu on pelien vaikeustaso. Nykyään pelit tehdään helpommiksi. Kelatkaa sitä että täällä me pelataan melkein 20 vuotta vanhaa peliä, eikä vieläkään olla päästy sitä läpi! Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että pelin kuin pelin pelaa läpi parissa päivässä jos vaan on aikaa. Ei ollut ennen niin. Ennen oli päinvastoin. Pieni on niiden pelien lukumäärä jotka tuli lapsena pelattua läpi vaikka kunka hinkkasi. Ehkä siinä on toinen syy minkä takia nostalgiapelit viehättävät.

Tämä on juuri se pointti mikä mua nykypeleissä eniten surettaa. Tosiaan, useat pelit voi tallentaa tyyliin joka askeleen jälkeen mikä vie tehokkaasti about KAIKEN hohdon sellaisestakin pelistä kuin Doom (paitsi Nightmare-vaikeusasteella..)



Toisekseen netin takia läpipeluuohjeet ilmestyvät kaikkiin vähänkään aivoja vaativiin peleihin jo ehkä ennen pelin julkaisua, ja muutenkin aina voi verkon kautta kysyä apuja.



Kolmanneksi, pelit ovat muutenkin niin helppoja ettei niitä voi edes olla pelaamatta läpi kunhan sorkkii randomilla hiirellä kaikkea ruudulla tai mitä ikinä. En kertakaikkiaan jaksa alkaa pelaamaan enää mitään pelaajaa narussa taluttavaa tylsää silmäkarkkia. Mutta eipä ole mikään pakkokaan, kun voi valita pelattavakseen emulaattoreille koko videopelaamisen historian parhaimmat tuotokset täysin oman maun mukaan. Miltei kaikki ainakin, esim. legendaarisen PC-Enginen vikaa peliä DEAD OF THE BRAIN en ole saanut käsiini mistään vieläkään.



Se on tosiaan hienoa noissa amiga/kuusnepa klassikoissa että ne kestää vieläkin, ehkä ikuisesti. Itse en päässyt kumpaakaan It Came From the Deserttiä ikinä läpi, mutta ehkä vielä joskus eläkepäivillä tms. Personal Nightmarea hakkasin apinan raivolla, mutten vieläkään tiedä kenenkään päässeen sitä läpi, eikä ohjeitakaan löytynyt netistä kun viimeksi katsoin. Jossain Murders in Spacessa en saanut ikinä yhtään mitään aikaan, mutta silti se oli ihan kingi peli. Kuusnepalla joissain peleissä ei ylipäätään päässyt pakosti edes ekasta ruudusta mihinkään vaikka kuinka yritti. Green Beretissä keskimääräinen peli kesti jotain 15 sekuntia.

Ja Ramboa oli käytönnössä mahdoton päästä läpi ilman sitä 'joystick alas-ylös ja paina return'-chiittiä. Green Beretissä saattoi tosiaan joskus harvoin päästä kakkospaikkaan, mutta siitä eteenpäin ei tainnut päästä koskaan. Ja Uuno Turpapurossakin (tätäkin tuli pelattua) taisin kerran päästä siihen vesihiihto-osuuteen.

Pitäisikin asentaa veljen Amiga 1200 uusiksi ja kokeilla pelailla niitä pelejä, joita vielä löytyy. Monitorit on hieman liian tarkkoja, joten emulaattoreilla pelatessa grafiikka yleensä näyttää hieman huonommalta kuin televisiolla.



Deuterosia tuli kanssa pelattua paljon, onko kenellekään tuttu? Millenniumin jatko-osa muistaakseni.

Shocky ( 28.11.2005 16:29)

Tämä on juuri se pointti mikä mua nykypeleissä eniten surettaa. Tosiaan, useat pelit voi tallentaa tyyliin joka askeleen jälkeen mikä vie tehokkaasti about KAIKEN hohdon sellaisestakin pelistä kuin Doom (paitsi Nightmare-vaikeusasteella..)

Pakkoko sitä on jatkuvasti tallentaa vaikka sellainen mahdollisuus onkin tarjolla? Itse ainakin tallentelen tietyissä peleissä aika säästeliäästi.

Jakel ( 28.11.2005 16:45)

Ja Ramboa oli käytönnössä mahdoton päästä läpi ilman sitä 'joystick alas-ylös ja paina return'-chiittiä.

Mitä petkuhuiputusta, kyllä mä muistelisin menneeni Rambon läpi useampaan kertaan, ilman mitään xiittejä.

KCrimso ( 28.11.2005 16:55)

Pakkoko sitä on jatkuvasti tallentaa vaikka sellainen mahdollisuus onkin tarjolla? Itse ainakin tallentelen tietyissä peleissä aika säästeliäästi.

Ei ole pakko, mutta itse ainakin masennun jo siitä tietoisuudesta että voisin koska tahansa tallentaa ja itseasiassa siten pelissä ei ole mitään todellista haastetta, mikä motivoisi yrittämään. Aito haaste syntyy vieläkin joillain konsoleilla, joilla ziittaamiseen pitäisi ehkä tilata joku Action Replay ‑tyylinen hässäkkä mikä on aina suurempi kynnys kuin vaan valita jostain menusta "save". Tosin kun pinnistelee taitonsa äärimmilleen ja pääsee jonnekin sadistisen vaikean Gradius IV:n 8-stagen kolmanteen bossiin ja sitten joutuu käytännön pakosta menemään zetaamaan ja sammuttamaan konsolin, tietäen että seuraavalla kerralla menee taas tuntikaudet päästä niin pitkälle, JOS ylipäätään ikinä enää pääsee, niin kyllä käy mielessä että ilmiselvää masokismiahan tämä on. Onneksi olkoon jos sulla on niin rautainen itsekuri sitten että voit olla tallentelematta.



Deuteros ja Millennium 2.2 eivät antaneet hetken mielenrauhaa ennenkuin olivat läpi, tajuttoman koukuttavaa kamaa, samoin Proben tekemä kloonahtava Supremacy.

tinman ( 28.11.2005 16:57)

Jakel ( 28.11.2005 16:45)

Ja Ramboa oli käytönnössä mahdoton päästä läpi ilman sitä 'joystick alas-ylös ja paina return'-chiittiä.

Mitä petkuhuiputusta, kyllä mä muistelisin menneeni Rambon läpi useampaan kertaan, ilman mitään xiittejä.

Siis, en nyt tiedä muistanko väärin, mutta muistikuvani mukaan niitä Hindejä tuli jatkuvasti kimppuun läpi pitkän matkan ja käytännössä energiat riitti vain yhden Hindin alasampumiseen. Tuo Return kikka oli muistaakseni ihan valmistajan ilmoittama 'virallinen' helpotus, eikä mikään Action Replay jippo. Muutenhan tuon Rambon veti vaikka 100 kertaa läpi putkeen.

Shocky ( 28.11.2005 16:29)

legendaarisen PC-Enginen vikaa peliä DEAD OF THE BRAIN en ole saanut käsiini mistään vieläkään.

Minä voin ehkä kyetä auttamaan tässä.

Lähinnä Gta:a ja lätkän 2k5. 2k sarja on muuten aika huolestuttavasti jäänyt polkemaan kehityksessään paikallaan.

Jakel ( 28.11.2005 17:18)

tinman ( 28.11.2005 16:57)

Jakel ( 28.11.2005 16:45)

Ja Ramboa oli käytönnössä mahdoton päästä läpi ilman sitä 'joystick alas-ylös ja paina return'-chiittiä.

Mitä petkuhuiputusta, kyllä mä muistelisin menneeni Rambon läpi useampaan kertaan, ilman mitään xiittejä.

Siis, en nyt tiedä muistanko väärin, mutta muistikuvani mukaan niitä Hindejä tuli jatkuvasti kimppuun läpi pitkän matkan ja käytännössä energiat riitti vain yhden Hindin alasampumiseen.

Jep jotenkin noin se meni. Returnilla piti jotenkin kikkailla jotta konella pääsee pakohon.



Green Berets... voi luoja. Siinäpä oli hukkaan heitetyt viikkorahat back in the days.



Allekirjoitan Shockyn kommentin liian iiseistä tallennusmahdollisuudesta.

Hetkinen, mitäsmitäs hittoa, olenko nyt lukenut ketjua huonosti tai jotain, mutta onko vielä noteerattu PleikkaKakkosen peliä

Rumble Roses, joka on oikein mukava (muta)painipeli, kilpailijoina vähäpukeiset naiset, lisukkeena söpöilyä ja cyber-elementtejä. Seksiä, väkivaltaa, japanilaista kieroutuneisuutta! Citymarket-tyyppisistä tavarataloista tuota on saanut 15-20 eurolla.



Suosittelen elitisteille varauksetta, vaikkei tätä peliä tullakaan muistamaan pelien Citizen Kanena, vaan isojenpoikien primitiivi-simssinä, jota on pirun hankala pelata yhdellä kädellä. Tarvittaessa excellenttiä masturbaattiomateriaalia indeed, vaikka vaatteet päällä pysyvätkin. Hassua, miten räsäset eivät ole tähän ilmiselvään pokeen reagoineet. On ollut vissiin kiiru noiden GTAiden kanssa.



Kun koneen panee tappelemaan itseään vastaan ja matsin pituuden säätää reiluksi, niin hemmetti: tämähän korvaa laavalampun kepeästi hypnoottisena silmähedonismina!

QCine ( 30.11.2005 22:36)

Hetkinen, mitäsmitäs hittoa, olenko nyt lukenut ketjua huonosti tai jotain, mutta onko vielä noteerattu PleikkaKakkosen peliä Rumble Roses, joka on oikein mukava (muta)painipeli, kilpailijoina vähäpukeiset naiset, lisukkeena söpöilyä ja cyber-elementtejä. Seksiä, väkivaltaa, japanilaista kieroutuneisuutta!

Ainakin itse muistelen maininneeni tämän jo aikoja sitten tässä ketjussa. RR on tosiaan varsin mainiota ajanvietettä ja kakkososaakin kuulostaisi pukkaavan jossain vaiheessa.