Mitä elitistit pelaavat?

Wiillä pelaaminen näyttää tosiaan ryöstäytyvän helposti käsistä ihan kirjaimellisesti:

Wii Have A Problem ‑sivustolla on useita raportaaseja wii-kapulan aiheuttamista aineellisista vahingoista ja pelatessa tulleista fyysisistä vammoista:



Wii kapula vs. projektiotelkkari

Lentolyönti ikkunan läpi

Kapulalla turpiin

Se ainakin tuli nyt viikonloppuna havaittua, että Wii-pelaaminen vaatii tilaa ja on tosiaan melko hubaa, pitää harkita vakavasti jos vaikka ostais moisen rakkineen. Etenkin pidin siitä, että wiimote-ohjaimissa oli oma rumble ja kaiutin, joilla sai hienoa feedbackia osumista, omista pelivuoroista yms.

Wii:



Raving Rabbits

Vähän kuin Wario Waret, mutta vaikka minipelit näyttivät tosi hulluilta ja hauskoilta niin usein (ainakin ampumisjaksot ja juokseminen) ne kestivät liian pitkään ja olivat lopulta melko tylsiä. En kokeillut kaikkia minipelejä, esim. lehmän heittely oli varmaan noita kahta hauskempi kokemus.



Wii Sports

Kokeilin tennistä nelinpelinä, ei oikein toiminut, sai mätkiä liian harvoin. Keilailu oli hämmentävän realistinen, mutta ei tällaista oikeasti jaksa pidempään pelata.



Red Steel

Juuri sellainen peli, mistä menneisyydessä on nähty vain märkiä unia (yakuza-peli, jossa ammutaan vihollisia valopistoolilla ja mätkitään virtuaalimiekalla!), mutta nyt kun se on täällä niin jotenkin ei vaan jaksa ihmeemmin kiinnostaa. Wiimotella ampuminen on hankalaa, ehkä se tuleva aselaajennus helpottaa tilannetta. Lisäksi Wiin grafiikat jättää toivomisen varaa, ikävä että uuden konsolin graffat näyttää vanhoilta jo julkaisuviikolla. Jotenkin ärsyttävä ääninäyttely vielä heikensi tunnelmaa, ja japanivaikutteet tuntuivat falskeilta. Aidot japanilaiset varmaan tekevät tämän vielä kunnolla joskus.



VC: Bomberman

Oli suurta hupia pelata viisinpelinä langattomilla ohjaimilla, mitä nyt yksi joutui kärsimään langallisen cube-ohjaimen kanssa. On tää kyllä "partypelaamisen" kannalta ylivoimainen konsoli.





PS2:



Bully

Heh, kun Rockstarin Bully oli vasta tekeillä, ties mitkä kukkahattutätiorganisaatiot tuomitsivat sen etukäteen ja vaativat nuorten suojelemista moiselta saastalta. Sitten tuli pelitoimittajien yms. väen vastaisku, jossa peliä puolusteltiin ja vedottiin siihen että pelissä ei olla itse koulukiusaaja vaan taistellaan moisia vastaan jne. Totuus on kuitenkin se, että Bully on lopulta aika häijy peli. Vaikkei se onneksi ylläkään GTA3:n tapaiseen dementoituneeseen menoon kuten mummojen veriseen lahtaukseen pesarilla, niin kyllä koulukiusaus tehdään niin houkuttelevaksi, että harva pystynee vastustamaan kiusausta.



Bullyn pelaaminen on erittäin hauskaa. Kerrankin saa sikailla melko vapaasti kasari-jenkki high school ‑komedioiden tapaan. Meno keskittyy kuitenkin vandalismiin ja väkivaltaan, eikä ainakaan toistaiseksi vielä seksiin kuten kohtuumainiossa Leisure Suit Larry Magna Cum Laudessa. Tässä on samantapaisia minipelejä (esim. oppitunnit, joilta voi nyt vahingossa vaikka oppiakin jotain), mutta lisäksi peliengine mahdollistaa kaikenlaisten typerien päähänpistojen toteuttamisen, kuten kalsareissa koulun käytävillä juoksemisen ja jengin suihkuttamisen ja hakkaamisen vaahtosammuttimella, palohälyytysten tekemisen, nörttien nöyryyttämisen, "jocks" futissankareiden ampumisen ritsalla puusta tai vaikkapa tyttöjen pukuhuoneen roskikseen vakoiluaikeissa piiloutumisen.



Edit: Lisäksi Bullyn ääninäyttely on tasokasta ja koulun alueella juoksennellessa naurattaa usein kun kuulee satunnaisten oppilaiden julmia vittuiluja toisilleen tai muita jutusteluja: "I haven't told on anyone today!"

Sorruin sitten ostamaan Xbox360:in. Pelejä otin mukaan Gears Of Warin, Fifa07:n ja Rainbow Six Las Vegasin (jota en ole vielä ehtinyt testaamaan). GoW vaikuttaa ihan messevältä, mutta saa nyt nähdä miten kauan se jaksaa innostaa. Pitäisi myös keksiä miten ihmeessä Xbox Liveen pääsee Soneran kiinteistöliittymän kautta.

Kalliiksi tulee PS3 myöhästyminen. Ensin tuli hommattua Nintendo DS lohdutukseksi ja nyt sitten tämä. Wii:n yritän passata...

Shocky ( 21.12.2006 18:32)

PS2:



Bully

Onko tämä PS2 only vai onko tämä saatavilla muillekin alustoille? Ainakaan pikaisella googletuksella en löytänyt muuta kuin PS2 version.

Bully kyllä vaikuttaa sen verran mainiolta, että sen joutunee hankkimaan. Tämähän on vähän kuin 2000-luvun versio Spectrumin/C64:n Skool Dazesta.

Jaahas wii sai sitten operan ja olihan tätä pakko kokeilla yhden tyhjänpäiväisen viestin verran.

Toimiikohan tällä ihmelaitteella web-irc?



edit: Toimii melkeen, ei vain voi sanoa mitään (ainakaan tuolla trial versiolla).

J.Kanerva ( 21.12.2006 17:28)

Onko tämä PS2 only vai onko tämä saatavilla muillekin alustoille? Ainakaan pikaisella googletuksella en löytänyt muuta kuin PS2 version.

Bully löytyy tosiaan vain PS2:lle, pc-versio tulee mahdollisesti myöhemmin (uusimmassa PC-gamerissa oli jotain läppää). Euroopassahan peli tunnetaan hienostuneemmalla nimellä Canis Canem Edit.



Unohdin hehkuttaa miten hauskaa on aloittaa kunnon rähinä nukkumaanmenoaikaan ja työntää opiskelutovereita roskikseen. Lisäksi sain juuri hyvän källivinkin: marmorikuulia lattialle ovien eteen ja sitten palohälyytys.

Shocky ( 22.12.2006 15:36)

Bully löytyy tosiaan vain PS2:lle, pc-versio tulee mahdollisesti myöhemmin (uusimmassa PC-gamerissa oli jotain läppää). Euroopassahan peli tunnetaan hienostuneemmalla nimellä Canis Canem Edit.

Ja täähän irtoo playlta just alle kahteenkybään. Oiva ostos tohon hintaan.

Romero ( 11.12.2006 04:05)

paraikaa mietitään paremman puoliskon kanssa mitä kauhuaiheista peliä alkaisi mättämään seuraavaksi kun vedettiin koko Silent Hill-sarja putkeen läpi. ...



Melty Blood: Act Cadenzakin on muuten portattu PS2:lle nimellä mikäli Shockya sattuu kiinnostamaan, en ole vielä ehtinyt testailemaan perinpohjin mutta ainakin näyttää ihan helvetin hauskalta.

Noista kauhupeleistä pitikin kysyä. Mulla on aika tosi pahasti kortilla, joten osaako joku suositella PS2:lle paria ehdottomasti parasta kauhuilua? Joku Project Zero n? Mikä on definitiivinen Silent Hill? Onko muut Resident Evilit kuin 1 ja 4 messeviä?



PS2:n Melty Bloodia on tullut kokeiltua kaverilla, ja olihan se mainio. Ei vaan elinaika riitä enää uusien mättöpelien liikkeiden opetteluun :/

En nyt muutenkaan menisi vielä hautaamaan PS2:sta uusien jyrien tieltä koska konetta saa nykypäivänä customoitua jo ihan mukavasti: Omani on rakennettu multimediatoistoon varsin hyvin kelpaavaksi standalone-järjestelmäksi joka boottaa itsensä suoraan kovalevyltä ja pyörittää sovellusten avulla MP3- ja OGG-audiot sekä DivX/Xvidit mp3- tai AC3-äänillä täysin ongelmitta joko levyiltä, kovolta tai vaikkapa USB-tikulta. Streamaaminen PC:n kovoltakin onnistuu ongelmitta mutten ole viitsinyt laittaa kyseistä ominaisuutta toistaiseksi jokapäiväiseen käyttöön koska ~30 metrin verkkokaapelin viritteleminen ympäri huushollia ei ole jaksanut vielä innostaa tarpeeksi. Toki formaattiyhteensopivuus on alhaisempi kuin esimerkiksi Xboxin tapauksessa ja tuskin tuleekaan pääsemään samalle tasolle, mutta esimerkiksi MPEG1/2-tuki on näillä näkymin tulossa käyttämäni toisto-ohjelman seuraavaan versioon jonka jälkeen ominaisuudet riittävätkin normaalikäytössä jo varsin pitkälle. Kun kaikki käyttämäni ohjelmat hyödyntävät vielä skinejä (joskin HDloaderiin ne täytyy upottaa erillisellä patch toolilla) niin lopputulos on ainakin omasta mielestäni varsin tyydyttävä paketti

Huh.. kuulostaa kyllä hyvältä, mutta olen skeptinen... ois tietty kätevää jos ois yksi laite joka hanskais pelit, musiikin, videot, digikuvat yms. helposti, mutta se ei taida olla ps2, xboxit eikä edes pc, ikävää kyllä. _Aina_ tulee vastaan joku ihme formaatti jossa ei toimi tekstitykset tai soitto-ohjelma ei osaa valita oikeaa ääniraitaa tai codecci puuttuu tai jotain, tai sitten käyttöliittymät ainoissa softissa ovat ala-arvoiset. Mä päätin vuosien kamppailun jälkeen luopua leikistä ja odottelen suosiolla, että formaattien välillä riehuva olemassaolon taistelu saavuttaa jonkinlaisen välirauhan ennenkuin rakennan tuollaisen ultimaattisen kodin mediakeskuksen.





Viime aikoina DS:llä pelattua:



Castlevania: Dawn of Sorrow

Yritin pelata tämän viimeinkin läpi ennenkuin Portrait of Ruin ilmestyy, mutta eihän se onnistunut, tässä menikin ikä ja terveys. Juuri kun kuvitteli pelin viimeinkin loppuneen (linnan huipulla), löytyikin vielä aivan uusi osio linnasta ja kaupan päälle vielä joku helvetin uusi ulottuvuus (!) sekä hirveä määrä bosseja. No ei pitäisi valittaa, olihan tuo aika nerokas peli. Ihan kaikkia sieluja en ala kyllä keräämään, esim. Yetin sielun lypsäminen oli jo tarpeeksi rasittavaa, ja joihinkin sieluihin (joita tarvitsi pelin lukuisiin salabonuksiin) meni puoli tuntia vaikka oli päällä 777, soul eater ring ja miltei tappiin asti kerätty ghost dancer onnea kasvattamassa! Harmillisesti pelissä ilmestyi vasta aivan lopussa monet sielut, joita olisi tarvinnut tehokkaampien aseiden valmistukseen, en jaksanut sitten vaivautua enää keräämään niitä kompletismin nimissä.



Ainoa suurempi valittamisen aihe DoS:n linjassa oli teinimpää yleisöä kosiskelevat, ala-arvoiset cutscenet, joissa epäkiinnostavat hahmot kävivät läpi tuskallisen epäkiinnostavaa ja typerää dialogiaan. Loppuvaiheissa pelaaminen oli melkoisen palkitsevaa, kun sieluarsenaalista löytyi joka tilanteeseen tyylikkäimmin sopivat murhakeinot. Olenkin aina halunnut lähettää heinäsirkkaparven hoitelemaan viholliset sen sijaan että henkilökohtaisesti jaksaisi liikkua ja käydä tappamassa. Suosikkisielut: Mandragore, Abaddon, Gergoth ja Bomber Armor. Ykkönen on tietenkin Bone Ark, voiko olla coolimpaa kuin istua mietteliäänä pääkallotuolissa kun luuranko-orjat kantavat sitä eteenpäin



Trauma Center

En aluksi halunnut koskea tähän, mutta nyt olen koukussa. Päinvastoin kuin DoS:ssa, tässä cutscenet ovat mukaansatempaavia ja kiinnostavia. Viisaasti peliin on valittu leikkauksiin pelkistetty grafiikka, muuten Trauma Center olisikin varsin iljettävä teos ja heikoimmat pelaajat vuoroin pyörtyisivät, vuoroin oksentaisivat. Leikkauksissa olisi voitu tosin mennä vähän pidemmälle ja tarkemmaksi ja ottaa mukaan lisää välivaiheita, nyt jos joudun tositilanteeseen en osaa pakosti kuin defibrilloida ja intuboida, mutta esim. sydänkirurgia saattaakin päättyä armomurhaan. Samoin ompeleminen on tehty typerästi, melkein mikä tahansa huitominen kelpaa, kuten näkyy tästä kahden styluksen tekniikkaa esittelevästä videosta.

Shocky ( 29.12.2006 02:25)

Noista kauhupeleistä pitikin kysyä. Mulla on aika tosi pahasti kortilla, joten osaako joku suositella PS2:lle paria ehdottomasti parasta kauhuilua? Joku Project Zero n? Mikä on definitiivinen Silent Hill? Onko muut Resident Evilit kuin 1 ja 4 messeviä?

Project Zerojen pelaaminen ei ole mitään suurta nautintoa niiden kaavamaisuuden takia, mutta ykkösessä ainakin on pirun toimiva tunnelma. Silent Hill nelonen on mielestäni sarjan paras, tosin siinäkin on tylsät haahuilemiskohtansa. The Haunting Ground viehättää tunnelmallaan (nuori tyttö vanhassa linnassa vähämielisen puutarhurin ja omituisen sisäkön jahtaamana), mutta jäi noin puolivälissä kesken, kun typerät alkemiapuzzlet ym. rupesivat kyrsimään. Forbidden Siren oli puolestaan siinä mielessä omituinen kokemus, että siinä juoni ei temmannut mukaansa yhtään, vaikka tunnelma oli varmaan pelottavampi kuin missään muussa pelissä. Hiukan paremmalla pelattavuudella ja koukuttavammalla juonella voisi olla klassikko, kakkostakin pitänee kokeilla joskus.



Vanhemmista Resident Evileistä mielyttää eniten kakkonen, joka etenkin Clairella pelattaessa heittää mukaan muutaman aika häiriintyneen juonielementin. Tällä hetkellä pelauksessa on The Suffering, joka on pelinä Duke Nuke'em/Max Payne ‑henkinen, mutta omasta mielestäni yhdistää toiminnan ja kauhun hetkittäin jopa paremmin kuin Resident Evil 4. Hirviöt ja aaveet valtaavat vankilan ja pakoon olisi päästävä, juoni on vähän niin kuin Oz kohtaisi Doomin (siis sen pelin, ei elokuvaa).

Kun tietää Shockyn mieltymyksen haastavaan mutta kiinnostavaan pelattavuuteen niin ei voi muuta kuin suositella taas Forbidden Sireniä.

laymon ( 29.12.2006 15:14)

Tällä hetkellä pelauksessa on The Suffering, joka on pelinä Duke Nuke'em/Max Payne ‑henkinen, mutta omasta mielestäni yhdistää toiminnan ja kauhun hetkittäin jopa paremmin kuin Resident Evil 4. Hirviöt ja aaveet valtaavat vankilan ja pakoon olisi päästävä, juoni on vähän niin kuin Oz kohtaisi Doomin (siis sen pelin, ei elokuvaa).

Kannattaa myös tsekata Sufferingin jatko-osa, Ties that bind, joka jatkaa vielä ensimmäistäkin osaa häiriintyneemmäällä linjalla.

Voi vittu. Jätkät suosittelee kaikkee uskomatonta paskaa.

Kauhupelien ykköset ovat tietysti Silent Hill 2 ja Project Zero 2 : Crimson Butterfly. Silent Hill 3 on myös ihan ok. Nelonen onkin sitten sarjan paskin.



Jotkut sufferingit ja Resident Evilit voi unohtaa ihan täysin ja keskittyä olennaiseen.

Eilen sain viimeinkin Twilight Princessin läpi. Jossain huhuttiin tämän olevan vaikeampi kuin Wind Waker, mutta paskat sanon minä, pääasiassa homma meni eteenpäin ilman ongelmia toisin kuin edellisessä pelissä. Yhdessä kohdassa juutuin paikalleni kun en keksinyt mistä yhden tuulettimen saa päälle ja yksi bossi tuotti tuskaa alussa, ennen kuin lunttasin netistä miten saa kurituksen aloitettua. Sitten lurkki menikin loppuun ilman ongelmia.

Pelissä riitti paljon tutkittavaa ja tongittavaa. Vaikka kuinka on ollut Cube peli lähtökohtana, niin välillä tuli eteen sen verran kauniita ja tunnelmallisia paikkoja, että tuli vaan istuttua alas fiilistelemään ja valtakunnan pelastaminen tuntui toissijaiselta tehtävältä.



Minipelit olivat ihan hauskoja, kalastuslammikko on ihan yliverto vaikka kalastuksesta en tällä puolen kuvaruutua voisi vähempää välittää.



Hieno peli kaikenkaikkiaan. Toivottavasti ei enää tarvitse pitkään odotella seuraavaa täysosumaa.



DS:llä on tullut hakattua Metroid Pinballia ja uutta Mariota. Pinball on minusta tosi toimiva flipperi ja Metroid teema istuu siihen todella hyvin. En ymmärrä miksi eurojulkaisu lipesi jonnekin limboon, mutta se on ihan sama nyt kun minulla tuo vihdoinkin on. Perhana kun en kehdannut kinuta lisäksi Final Fantasya tuliaisiksi, Nintendon sivut kertovat taas vähemmän tulevaisuudesta kuin Zeldan ennustajaeukko.



Mario taas on tuttua vanhaa hypi pompi kaavaa, mutta tässä tuntuu saavan niin perkeleesti lisäelämiä, että menee helpommin läpi kuin yksikään aikaisempi versio. No ihan hyvä sinällään, että pääsee hieman vähemmällä ulkoa opettelulla. Minipelit ovat oivallista ajantappokamaa jossain odotellessa ja välillä niihin saa upotettua aikaa oikein kunnolla. Illalla ei kyllä kannata ennen nukkumaan menoa ottaa matsia tyyliin tästä nopea parinkymmenen sekunnin rykäys vaikkapa Wantedia. Siinä vaiheessa kun ennätykset oli rikottu moninkertaisesti ja kierroksia alkoi olla takana yli kolmesataa, alkoi homma jo vituttaa siihen malliin, että oksat pois. Sen pariin ei tule palattua hetkeen.

Kauhupeleistä vielä: Onko Clocktower-jatkumo hyvää kamaa? Eikös kolmosessa tai jossain ollut Kinji Fukasakun ohjaamia välipätkiä tms?