Mitä elitistit pelaavat?

Pelasin tuon Pandora Tomorrowin viime viikolla läpi. Hyvähän se oli, melko varman päälle toki tehty, varsinaisia uudistuksia oli vähän(pari uutta liikettä, hieman monipuolisemmat kentät). Hetkittäin tuossa kuten ykkösessäkin tuli kyllä tunne, että peli on sitä samaa varjoissa hiippailemista ja valojen ampumista alusta loppuun. Tyydyttävä kokemus silti.

Seuraavaksi pelaan emulaattorilla Super Mario Worldin läpi. Jäi aikoinaan väliin.

Parhaillaan on työn alla Freespace 2 jo ties kuinka monetta kertaa. Pelin äänimaailma toimii mielettömän hyvin ja grafiikkakaan ei ole pahasti vanhentuneen oloista vaikka julkaisuvuosi on 1999. Hitto sitä tunnelmaa, kun hyökätään Shivanien laivastoa vastaan: kilometrien mittaiset risteilijät leikkaavat toistensa runkoja palasiksi sädeaseilla, pikkusittiäisiä, joihin itse lukeudutaan, vastaan on omat pienemmät mutta yhtä tappavat beamit ja flakit alkavat riepottaa pelaajan alusta (+ subbaria + eri toten naapurin hermoja) niinkuin piru kerjäläistä kunhan eksytään kantaman sisälle. Oikeastaan yhtään totaalisen vittumaista tehtävää ei tule vastaan, vaikka ei tuossa helpolla pääse ainakaan kovemmilla vaikeustasoilla. Kertakaikkiaan aivan mahtavaa pelattavaa ja tämän pariin on ollut aina mukava palata.

Synti ja häpeä, että pelisarja kuoli tähän julkaisuun kun maailmanlaajuinen myynti jäi alle 27000 kappaleeseen ja hittipelin (jota se pelillisesti on) sijaan luu jäi vetävän käteen.



Toinen, lähinnä ikuisuusprojekti luokkaa oleva, on Sentinel Returns. Tuli asennettua uudellekin koneelle kun löysin toimivan Glide wrapperin ja nyt riittää prosessorissa potkua sujuvalle Voodoo-emuloinnin toteuttamiselle. Mutta mutta uuden käyttiksen myötä pelistä hävisi yksi olennainen elementti, John Carpenternin musiikit. Niitä ei vaan saa jostain syystä soimaan, mutta se kai olisikin jo liikaa vaadittu kun asennuskin oli sen verran mielenkiintoinen operaatio. Installointisofta oli vakaasti sitä mieltä, että koneessa ei ole käyttöjärjestelmää.

Griffin (1.3.2005 19:51)

Parhaillaan on työn alla Freespace 2 jo ties kuinka monetta kertaa.

Aah, Freespace 2. Loistava peli, yhdyn joka sanaan. Tätä on tullut hakattua ja paljon. Kyllä tuli sitä hunajaa kustua '99, kun tämä ilmestyi, koska eka Freespace oli myös vallan mainio peli, jota mielellään hakkasi aikansa. Hitto, täytyypi pitää taas pieni Freespace 2-sessio.



EDIT: Typo

Pelattavana PS2:n kokoelma jolta löytyy Atarin pelejä 80-luvun alkuvuosilta. Vektorigrafiikka-arkadeklassikot loistavia ja monet mulle ihan uusia tuttavuuksia. Gravitarin pelattavuus ei ole konsolilla paras mahdollinen mutta koukuttava peli silti. Black Widow on hillittömän hyvän näköinen ja fiilikseltään makaaberi räiskintäpeli jossa hämähäkki lahtaa muita ötököitä. Moon Lander on simppeliydessään hiton toimiva ja jotenkin aidosti ahdistava. Sokerina pohjalla uskomaton avaruusseikkailupeli Major Havok joka on graafisesti komein old school vektorigrafiikkapeli mitä muistan pelaneeni, mukana avaruusalusräiskintää, low gravity ‑tasohyppelyä sun muuta eli pirun monipuolinen paketti.

Forbidden Sireniä aloittelin myös, erittäin asialliselta kauhupeliltä vaikuttaa.

World of warcrafia odotellessa olen jäänyt koukkuun Anarchy Onlineen. Tai no koukku on liioilteltu sana vielä tässä vaiheessa, sillä ensimmäinen asia, jota aamulla mietin, ei liity A-O:hon.

Mutta pelottaa jo valmiiksi, parin viikon kuluttua WoW tulee taas kauppoihin.

kellogg (26.3.2005 17:34)

Mutta pelottaa jo valmiiksi, parin viikon kuluttua WoW tulee taas kauppoihin.

Aika hullua katsella missä hinnoissa tuo on liikkunut huuto.netissä. Eli lähemmäs 200e on taidettu parhaimmillaan huutaa.



Itselläni on tällä hetkellä kesken HL2 ja KOTOR 2, joista jälkimmäinen on kyllä osoittautunut mielenkiintoisemmaksi, vaikka eka osa tulikin äskettäin lähes läpi pelattua.

Eilen illalla sain päätökseen ekan rundin Resident Evil 4:stä. Aivan pirun mahtava peli.

Piti heti aloittaa uusi kierros aamulla ja pikaisen kaupunkireissun jälkeen jatkaa sitten uusien, läpipeluun jälkeen aukeavien pelimoodien parissa. Adan osuus on läpi, mutta Mercenary vaatii vielä paljon töitä. Merc on sellainen deathmatch tai oikeastaan survival tyylinen pläjäys jossa pitää pysyä hengissä ja lahdata mahdollisimman monta mökeltäjää siihen asti kun evakuointihelikopteri saapuu paikalle. Voi sitä adrenaliinin määrää kun kopterin saapumiseen on vielä aikaa toista minuuttia, moottorisaha pärisee selän takana, edessä on heinähangoilla ja muilla astaloilla varustautuneita sekopäitä, pumppuhaulikossa on enää muutama ammus jäljellä ja pistooli vain vähän hidastaa niitä. Pahasti koukuttava tapaus, taas ollaan kämpillä ilman ruokaa kun kauppa ehti mennä kiinni pelisession aikana.

Nintendo DS:ää on tullut hinkattua reilu viikko. Wario Ware Touchedia ja Project Rubia on pelattu niin julkisissa liikennevälineissä, kuin kotonakin ja siitä julkisesti pelaamisesta seuraa aina tilanne jossa kukaan muu kyseisessä kulkuvälineessä ei puhu mulle, katsovat vain pelokkaasti.

Vai miten selitätte vieressä istuville huutavanne naama punaisena pieneen kaksinäyttöiseen konsoliin, vain jotta bändin keskellä oleva tyttö huomaisi sinut? Ei se hinkkaaminen ja konsoliin puhaltelu varmasti näytä yhtään sen terveemmältä, mutta on helvetin hauskaa.



edit: Ai niin, ja sitten on tullut heitettyä paljon noppaa Cluedon merkeissä. Tänään myös lainasin serkkutytöltä Pekingin Mysteerit lautapelin, jonka muistin olevan Cluedoa monipuolisempi. Muistin väärin ja Pekingin Mysteerit onkin lähinnä melko tylsä. Cluedo taas on kolmella pelaajalla liian helppo. Seuraavaksi pitäisi varmaan tutustua Scotland Yardiin, onko kellään heittää kommenttia ja soveltuuko tuollaisen 11 vuotiaan tyttösen (pikkusiskoni, ei tyttöystäväni) kanssa pelattavaksi?

Rikhard (3.4.2005 21:47)

miten selitätte vieressä istuville huutavanne naama punaisena pieneen kaksinäyttöiseen konsoliin, vain jotta bändin keskellä oleva tyttö huomaisi sinut? Ei se hinkkaaminen ja konsoliin puhaltelu varmasti näytä yhtään sen terveemmältä, mutta on helvetin hauskaa.

Kehittele joutoajallasi jotain tällaista niin pelailu muuttuu paljon leppoisammaksi puuhaksi.

Griffin (2.4.2005 22:55)

Eilen illalla sain päätökseen ekan rundin Resident Evil 4:stä. Aivan pirun mahtava peli.

Piti heti aloittaa uusi kierros aamulla ja pikaisen kaupunkireissun jälkeen jatkaa sitten uusien, läpipeluun jälkeen aukeavien pelimoodien parissa. ...

Hyvää tykitystä tuo RE4 kyllä on.. Mitäs kaikkea ekstraa tuolta aukeaa läpipeluun jälkeen? Itsellä on vielä arviolta pariksi illaksi pelattavaa ennen kuin on läpi.

Mitään uusia pelejä ei ole tullut hankittua, joten junnaan lähinnä noita vanhoja seikkailu- ja simulaattoripelejä. Gabriel Knight 3, tuo seikkailupelien ehdoton kuningas, tuli taas pitkästä aikaa asennettua ja 4. läpipeluu alkoi.

Fallout 1&2 sekä Baldur's Gate 1&2 ovat olleet kovan tahkonnan alla, vaikka juuri nyt on meneillään melkoinen kuivakausi niiden osalta.

Simulaattoreista on eniten iskenyt Lucas Art'sin Star Wars kama, eriyisesti Tie Fighter.



Veljen Pleikkarilla on tullut väännettyä GTA: San Andreasta ja GameCubella on pyörinyt Resident Evil 4.



Outoa on se, että opiskelujen ollessa täydessä vauhdissa, tulee pelattua enemmän mutta nyt kun kirjoitukset ovat ohi ja ylimääräistä aikaa on vähän liikaakin, ei pelien pariin ole kovin usein palattu.

amoult (11.4.2005 14:18)

Hyvää tykitystä tuo RE4 kyllä on.. Mitäs kaikkea ekstraa tuolta aukeaa läpipeluun jälkeen? Itsellä on vielä arviolta pariksi illaksi pelattavaa ennen kuin on läpi.

Eli tuossa aiemmassa postauksessani mainitsemat kaksi pikkupeliä ja ne onnistuneesti läpäisemällä saa pari uutta asetta pääpeliin.



Assignment Adan osuuden kautta saatava ase lienee helpompi saada ensin, mutta sen ostamiseen tarvitaan sen verran rahaa, että se vaatii käytännössä toisen läpipeluukerran. Ihan kiva osuus, mutta harmittavasti hieman liian lyhyt ja mukana olisi saanut olla enemmän cross-overia varsinaiseen peliin.



Mercenaries osuudessa on sitten pelattavana viisi pelin aikana mukana olevaa hahmoa. Yhdellä aloitetaan ja hyvällä tuloksella saa uusia hahmoja auki. Tällä hetkellä itselläni on vasta kolme hahmoa on pelattavissa. En nyt laita tarkempaa selvitystä että keitä tai mitä aseita läpäisyillä saa, ettei peli-ilo karkaa.



Ekalla kerralla peli meni läpi hieman vajaassa 20 tunnissa (pelin kellon mukaista), toinen kerta noin 11 tuntia. Kolmas rundi menossa ja etenemisvauhti lupaa reilusti alle kymmentä tuntia.



Edit: Typon korjaus ja hieman lisäjorinaa.

Rome : Total waria (taas). Perkele kun aikaa ei olisi, mutta pakko vääntää. Samaten X2ssa odottaa tilanne, joka täytyisi pelata läpi ennen jatko-osan ilmestymistä (onneksi siihen on vielä aikaa). Uusista children of Nile kiinnostaisi, mutta aikaa pitäisi jostain löytyä.

Tuli tuosta toisaalla käydystä Stephen King-keskustelusta mieleen että Dark Halfhan on yksi harvoista, jos ei jopa ainoa, tietämistäni Kingin teoksista joista on tehty myös peli: Pitäneekin kokeilla millainen versio siitä on saatu aikaan tällä tavalla, lukemieni arvostelujen ja pikku synopsisten perusteella ei vaikuta kovinkaan mahtavalta mutta pieni uteliaisuus on terveen merkki.

http://www.the-underdogs.org/game.php?id=1585

Pelasin Splinter Cell Chaos Theoryn viime yönä puoli neljältä loppuun Xboxilla. Sitä samaa nannaahan se taas oli. Merkittävin uudistus oli varmaan se, ettei valoja tarvinnut enää koko ajan ammuskella. Kentät olivat myös hieman vähemmän lineaarisia. Ei-pakolliset tehtävät olivat vähän aneemisia, juoni taas yhtä surkea kuin aikaisemminkin. Kyllä tämä taas kuitenkin koukutti kymmenen tunnin pelisessioon.