Test Drive Unlimited (PS2): No joo. Ennakkohypetyksen perusteella odotukset olivat korkealla ja ensivaikutelma tuntui vastaavan lupauksia, varsinkin grafiikka oli todella hienoa, mutta mieliala romahti täysin kun peliä oli pelannut hieman kauemmin kuin muutaman minuutin ajan. Ensinnäkin todella laaja peliympäristö, jossa kyllä sinänsä riittääkin kahlattavaa joksikin aikaa, osoittautuikin varsin geneeriseksi sisältäen lähinnä suurimmaksi osaksi suoria teitä, muutamia erilaisia rakennuksia ja tolkuttoman laajoja puistoalueita: Vertaaminen esimerkiksi GTA-sarjan pelien maastoihin tuottaa raskaan häviön. Nätisti mallinnettujen autojen käyttäytymisestä puuttuu sekä realismi että pelattavuus jotka ovat yhdessä jo varsin vakava puute, en tiedä korjaantuuko tilanne pelin edetessä mutta ainakin alkupään autot ovat aivan kammottavia katiskoja. Ainakin minulla alkoi verenpaine kohoamaan varsin huolestuttavalla tahdilla kun jo alkupään rookie-kisoissa tuli koko ajan turpaan sen takia, ettei vehkeillä pysty ajamaan kunnolla edes alle 30 asteen mutkaan koluamatta kaiteisiin puhumattakaan tavallisista risteyksistä joissa 40 km/h nopeuskin on liikaa. On toki ymmärrettävää että jos pelin vaikeustason muuttuminen koostuu omalta osaltaan kaluston kehittymisestä niin sen tulee olla selvästi huomattavissa, mutta jos edes pelin alussa ei pääse kokemaan minkäänlaista onnistumisen tunnetta ajan mennessä pyörillä kulkevien tiiliskivien noitumiseen niin pelitestauksessa on ollut jotain pahasti vialla. TDU:ta vaivaa myös sama ongelma joka on ottanut ainakin allekirjoittanutta pannuun ensimmäisestä Colin McRaesta ja muista aikalaisistaan asti: Pienimmätkin esteet kuten esimerkiksi liikennemerkit, ruohonkorret sekä lauta- ja pensasaidat, jotka kaikki kuuluvat normaalissa elämässä potkaisemalla lakoavien joukkoon, rinnastuvat pelin sisäisessä fysiikassa betonimöhkäleeseen eli auto tökkää kuin seinään. Sen lisäksi joissain kohdissa kuten taloja ympäröivissä muureissa on aukkojen kohdalla näkymättömiä seiniä jotka niinikään pysäyttävät matkanteon niille sijoilleen, hyi vittu. Ehkä joku edellämainituista lapsuksista huolimatta jaksaa kuluttaa aikaansa tällaisiinkin tekeleisiin mutta suosittelen kokeilemaan varauksella, tiedä sitten olenko liian herkkänahkainen tai tietyssä mielessä peliltä liiallistakin helppoutta vaativa pelaaja mutta mielestäni nykypäivänä pitäisi olla jo oikeus odottaa peleiltä edes jonkinlaista tasoa.
Mitä elitistit pelaavat?
Test Drive Unlimited (PS2): No joo. Ennakkohypetyksen perusteella odotukset olivat korkealla ja ensivaikutelma tuntui vastaavan lupauksia, varsinkin grafiikka oli todella hienoa, mutta mieliala romahti täysin kun peliä oli pelannut hieman kauemmin kuin muutaman minuutin ajan. Ensinnäkin todella laaja peliympäristö, jossa kyllä sinänsä riittääkin kahlattavaa joksikin aikaa, osoittautuikin varsin geneeriseksi sisältäen lähinnä suurimmaksi osaksi suoria teitä, muutamia erilaisia rakennuksia ja tolkuttoman laajoja puistoalueita: Vertaaminen esimerkiksi GTA-sarjan pelien maastoihin tuottaa raskaan häviön. Nätisti mallinnettujen autojen käyttäytymisestä puuttuu sekä realismi että pelattavuus jotka ovat yhdessä jo varsin vakava puute, en tiedä korjaantuuko tilanne pelin edetessä mutta ainakin alkupään autot ovat aivan kammottavia katiskoja. Ainakin minulla alkoi verenpaine kohoamaan varsin huolestuttavalla tahdilla kun jo alkupään rookie-kisoissa tuli koko ajan turpaan sen takia, ettei vehkeillä pysty ajamaan kunnolla edes alle 30 asteen mutkaan koluamatta kaiteisiin puhumattakaan tavallisista risteyksistä joissa 40 km/h nopeuskin on liikaa. On toki ymmärrettävää että jos pelin vaikeustason muuttuminen koostuu omalta osaltaan kaluston kehittymisestä niin sen tulee olla selvästi huomattavissa, mutta jos edes pelin alussa ei pääse kokemaan minkäänlaista onnistumisen tunnetta ajan mennessä pyörillä kulkevien tiiliskivien noitumiseen niin pelitestauksessa on ollut jotain pahasti vialla. TDU:ta vaivaa myös sama ongelma joka on ottanut ainakin allekirjoittanutta pannuun ensimmäisestä Colin McRaesta ja muista aikalaisistaan asti: Pienimmätkin esteet kuten esimerkiksi liikennemerkit, ruohonkorret sekä lauta- ja pensasaidat, jotka kaikki kuuluvat normaalissa elämässä potkaisemalla lakoavien joukkoon, rinnastuvat pelin sisäisessä fysiikassa betonimöhkäleeseen eli auto tökkää kuin seinään. Sen lisäksi joissain kohdissa kuten taloja ympäröivissä muureissa on aukkojen kohdalla näkymättömiä seiniä jotka niinikään pysäyttävät matkanteon niille sijoilleen, hyi vittu. Ehkä joku edellämainituista lapsuksista huolimatta jaksaa kuluttaa aikaansa tällaisiinkin tekeleisiin mutta suosittelen kokeilemaan varauksella, tiedä sitten olenko liian herkkänahkainen tai tietyssä mielessä peliltä liiallistakin helppoutta vaativa pelaaja mutta mielestäni nykypäivänä pitäisi olla jo oikeus odottaa peleiltä edes jonkinlaista tasoa.
Olen pelannut Test Drive Unlimitediä vain 360:llä mutta itselläni ei ole ollut vaikeuksia pelattavuuden kanssa ja vaikeustasokin nousi vasta loppupäässä turhauttavaksi lähinnä aika-ajojen tiukkojen vaatimusten takia. Ekat todella hyvät autot tulevat C-luokassa, osta se AC:n avomalli niin jo luulisi ajonautintoa irtoavan. Kieltämättä maisemat ovat aika tylsiä vaikka poikkeuksiakin löytyy. Mitään puistoalueita en muista ja muutenkin tiestö on 360:llä kiitettävän monipuolinen, ainoastaan pohjoisosien kaksikaistaiset rantabaanat ovat vähän raivostuttavia kun niitä joutuu suhaamaan edestakaisin aivan liikaa.
Aika erikoista meininkiä eilisissä PS3-lanseerausbileissä. Siellä oli huone jossa esitettiin jonkinlaisia liveseksi-esityksiä. Tarkemmin en pysty valitettavasti raportoimaan kun itse keskityin alkoholiin ja missasin shown.
Olen pelannut Test Drive Unlimitediä vain 360:llä mutta itselläni ei ole ollut vaikeuksia pelattavuuden kanssa ja vaikeustasokin nousi vasta loppupäässä turhauttavaksi lähinnä aika-ajojen tiukkojen vaatimusten takia. Ekat todella hyvät autot tulevat C-luokassa, osta se AC:n avomalli niin jo luulisi ajonautintoa irtoavan. Kieltämättä maisemat ovat aika tylsiä vaikka poikkeuksiakin löytyy. Mitään puistoalueita en muista ja muutenkin tiestö on 360:llä kiitettävän monipuolinen, ainoastaan pohjoisosien kaksikaistaiset rantabaanat ovat vähän raivostuttavia kun niitä joutuu suhaamaan edestakaisin aivan liikaa.
Aikani eri foorumeita sun muita lähteitä selattuani alkaa vaikuttaa siltä että PS2-versiota on riisuttu melko raskaasti verrattuna 360-versioon. Kyse ei ole pelkästään konsolin suorituskykyyn liittyvistä ominaisuuksista, vaan myös itse pelin eri ominaisuuksia ja tehtävämuotoja on pudotettu pois raskaalla kädellä: Ei ihme että pettymys on suuri koska suurin osa arvosteluista on tehty nimenomaan 360-version pohjalta, luvatusta ei ole jäljellä puoliakaan.
Resistance + MotorStorm + VF5 = Hyvä meininki.
Elitisti-groupin ylivoimainen ykkönen


Edit. Oho, tossa on näköjään myös upgradaus-mahdollisuus.
Viime aikoina kesken jääneitä pelejä:
Project Zero 3: Project Zero ykköstä en saanut aikanaan pelattua loppuun liian hankalan finaalin ja juonen lievästä onttoudesta johtuneen motivaation puutteen takia, mutta ajattelin kuitenkin silloin, että jos jatko-osissa petrattaisiin jonkun verran, niistä voisi tulla hyvinkin päteviä kauhupelejä. Kolmonen valitettavasti on ykköstä huonompi melkein kaikin tavoin, etenkin yleisen sekavuutensa ja vielä päättömämmän juonensa takia. Ei jaksa.
Clock Tower 3: Kauheimpia kauhupelejä ikinä, eikä millään hyvällä tavalla. Hyperaktiivinen päähenkilötyttö alkaa ärsyttää heti, ja tyttöä jahtaavat pöljännäköiset psykopaattihirviöt heti sen jälkeen. Pelin kantavana ideana toimiva psykoilta pakoon juokseminen ja piiloutuminen viihdyttää hetken, mutta tunnelma pilaantuu viimeistään siinä vaiheessa, kun päähenkilö paljastuu taikatytöksi, joka voi aina kenttien lopussa ampua taikajousensa taikanuolilla psykot hengiltä. Nämä pomotappelut ovat kaiken lisäksi vielä aivan törkeän helppoja, paitsi viimeinen, joka on järjettömän vaikea. Koska kehnon tarinan loppuhuipennus ei paljoa kiinnostanut, jäi tämäkin kesken.
Ookami: Yotsuya kypsyi tähän kehuttuun peliin alle aikayksikön ja antoi lainaan. No, nyt olen minäkin ihan kypsä. Periaatteessa ihan sympaattinen ja korea peli, muttei vain kolahda tarpeeksi. Kaikki innovaatiot ovat lähinnä grafiikan puolella, mutta juoni on tylsä, ja jatkuvasti viljeltävä huumori ei juuri naurata, etenkään kun kaikkea sitä häsläystä ei voi edes mitenkään skipata. Pelkkää paikasta toiseen juoksentelua, lapsellisen helppoja puzzleja, lähinnä rasittavia taisteluita, ja siinäpä se. Värikkään silmäkarkin ja luonnonsuojeluteeman rakastajille.
Ookami: Yotsuya kypsyi tähän kehuttuun peliin alle aikayksikön ja antoi lainaan. No, nyt olen minäkin ihan kypsä. Periaatteessa ihan sympaattinen ja korea peli, muttei vain kolahda tarpeeksi. Kaikki innovaatiot ovat lähinnä grafiikan puolella, mutta juoni on tylsä, ja jatkuvasti viljeltävä huumori ei juuri naurata, etenkään kun kaikkea sitä häsläystä ei voi edes mitenkään skipata. Pelkkää paikasta toiseen juoksentelua, lapsellisen helppoja puzzleja, lähinnä rasittavia taisteluita, ja siinäpä se. Värikkään silmäkarkin ja luonnonsuojeluteeman rakastajille.
Heh, mä kypsyin tähän suitsutettuun peliin kaksi kertaa, ensin loputtoman pitkään ja tylsään alkudemoon ja sitten itse peliin, jota jaksoin pelata noin viisi minuuttia. Kaikenlaiset aivottomat "näin opit pelaamaan" jaksot ovat omiaan latistamaan pelikokemuksen tuoreeltaan. Yakuzassa sapetti tämä sama homma, alkuvaiheessa täytyy olla megatumpelo jos ei onnistu päihittämään vastustajia. Itseasiassa koko peli on liian helppo, mutta toisin kuin Okami, pelaaminen on törkeän hauskaa. Haasteen pitäisi alkaa samalla kun itse pelikin alkaa. Esim. God of Warissa oli kohtuu hyvin tehty tää pelin ominaisuuksien esittely, kuolin varmaan 15 kertaa sitä laatikkoa nuolisateessa siirrellessä.
Muuten en pelaile nyt mitään kun en ehdi. Jos ehtisin niin pelaisin varmaankin Resistancea PS3:lla, jonka nappasin lentokoneeseen juostessani Damin kentällä (579 euroa, 2 vuoden worldwide takuu, ei tulli/alv maksuja, manuaalit jollain vitun eu-kielillä, eli ei esim. englanniksi.. argh).
Ookami: Yotsuya kypsyi tähän kehuttuun peliin alle aikayksikön ja antoi lainaan. No, nyt olen minäkin ihan kypsä. Periaatteessa ihan sympaattinen ja korea peli, muttei vain kolahda tarpeeksi. Kaikki innovaatiot ovat lähinnä grafiikan puolella, mutta juoni on tylsä, ja jatkuvasti viljeltävä huumori ei juuri naurata, etenkään kun kaikkea sitä häsläystä ei voi edes mitenkään skipata. Pelkkää paikasta toiseen juoksentelua, lapsellisen helppoja puzzleja, lähinnä rasittavia taisteluita, ja siinäpä se. Värikkään silmäkarkin ja luonnonsuojeluteeman rakastajille.
Heh, mä kypsyin tähän suitsutettuun peliin kaksi kertaa, ensin loputtoman pitkään ja tylsään alkudemoon ja sitten itse peliin, jota jaksoin pelata noin viisi minuuttia. Kaikenlaiset aivottomat "näin opit pelaamaan" jaksot ovat omiaan latistamaan pelikokemuksen tuoreeltaan.
Paskin pelin aloitus ikinä, ensin n. 30 min tylsää ja todella simppeliä lässyfantasiasatuilua huonona varjoteatterianimaationa toteutettuna viimeisen päälle jaaritellen&hitaasti tekstitettynä ja vielä monotonisella siansaksakertojaäänellä selostettuna, mitään ei pysty skippaamaan tai edes nopeuttamaan. Sitten saat hetken juoksennella ympäriinsä ja tutorial alkaa yhdistettynä uusiin tylsiin animaatioihin ja uutena elementtinä umpipaskaan huumoriin joihin uppoaa parikymmentä minuuttia. Kun pääsee vihdoinkin pelaamaan onkin ilo todeta että tuo melkein tunnin kärsimys oli turhaa ja peli on täyttä kuraa pikkusievässä paketissa.
Paskin pelin aloitus ikinä, ensin n. 30 min tylsää ja todella simppeliä lässyfantasiasatuilua
Niin, se alku oli siis ihan oikeaa japanilaista tarustoa. Peli yritti kovasti kertoa vanhoja japanilaisia satuja/legendoja/tarinoita uudessa, "hassummassa" muodossa, esim. Satomi Hakkendenista revitään myöhemmin "huumoria", mutta eipä paljon naurattanut.
Ette kyllä ymmärrä peleistä yhtään mitään.
T: Okami rules.
Hirveästi ei tule seurattua pelimaailman tapahtumia, mutta onko 360:lle olemassa "sitä ainoaa oikeaa" autopeliä?