Mitä elitistit katsovat?

Maja Weiss:

Varuh Meje

Mitähän ihmettä mä näin? Kolme söpöä plikkaa hilluu tissit paljaana, pussailee keskenään ja joutuu sekopäisten hillbillien kiusaamiksi. Originellia, sano! Kääpiöt puuttuvat. Jossain puolenvälin jälkeen meininki äityy melko psykedeeliseksi. On todennäköistä, että mulla meni jotain valaisevaa ohi sloveniankieleisestä dialogista, mutta



Hirveän viihteellistä joka tapauksessa. Yleisarvosana: LOL WHUT?

Rivette:

Religieuse, La(1966) ****

Hitchcock: Young and Innocent (1937) ***

Place In The Sun: 4/5

The Fall 2/5. Ehkä ykskin. Tää oli vaan niin helvetin epämielenkiintoinen. Ketä ne "tarinat" oikeasti kiinnosti? Aika heikkoja metaforia.

Äh.. edellisvuoden threadi lukittiinkin jo.

2008 viimeiset leffat:



219. Halloween 3 ****-

Iisisti paras Halloween. Mielettömiä efektikohtauksia, Carpenterin syntsasaundeja, viiksimies scorettaa, hulluja juonenkäänteitä.



220. Art of the Devil 3 (Long Khong 2) ****-

Paljon mielenkiintoista thaimaalaista mustaa magiaa ja useita nokkelia kuolinkohtauksia. Goren ja yökötyksen suhteen häviää hieman kakkoselle, mutta on tämä silti aikamoinen pläjäys: häijyjä abortteja, Operaa tylympi hakaneula-versio "katsele kun tapan läheisesi"-kohtauksesta, matoja, skorpioneja, aivoleikkausta, kannibalismia ja muita kamaluuksia riittää.



221. Cujo *½

Noh, onhan tässä jotain hyvääkin kuten.. se koira ja.. hmm.. lepakko?



222. Magic Crystal ****+

Wong Jing on jotenkin keplotellut luvan kuvata tätä seikkailupitoista turpajuhlaa Ateenassa aidoilla mestoilla, Akropoliilla yms. Jing pelleilee onnistuneesti valkokankaallakin, Cynthia Rothrock ja Richard Norton tappelevat oman normaalitasonsa ylittäen eri kung-fu tyylejä lennosta vaihdellen. Myös Andy Lau vetää yllättävän hyvää martial artsia. Leffa on vähän kuin Indiana Jones IV, mutta Magic Crystalista jää hyvä mieli, toisin kuin aidosta Indystä. Lisäksi Stephen Chow on tosiaankin tainnut vetää tästä vahvat vaikutteet CJ7 elokuvaan...



223. Cleaner ***-

Ihan pätevä juonileffa hyvällä castilla: Samuel L. Jackson, Ed Harris, Luis Guzman, Eva Mendes, Robert Forster. Suomi-viittaus oli jotenkin harvinaisen tökerö tällä kertaa:



224. Kummelin Jackpot ***½

Spude-hahmon läpät oli arsesta.



225. The Fall ****

Olihan tämä nyt selvästi hyvä elokuva, toisin kuin mahtavasti alkava, mutta loppukolmanneksellaan suohon sukeltava The Cell. Visuaalit ovat kummassakin sitä luokaa että uusintakatselut ovat välttämättömiä. Intiameiningeistä plussaa. Vaikka leffa oli värikäs, oikea Intia on vielä paljon ihmeellisempi ja värikkäämpi. Se oli varmastikin yksi asioista, joita Tarsem halusi elokuvallaan juhlistaa.



226. Phase IV *****

En kyllä osaisi itsekään parempaa leffaa tehdä. Kino Into esittää juuri ne leffat mitkä osuu ja uppoaa eniten. Jos se nyt loppuu niin universumissa ei todellakaan ole oikeutta!



227. The Happening **

Käsittämättömän tökeröä castingia, Wahlberg ja Leguizamo olivat suorastaan ahdistavan huonoja. Raksakohtaus oli makea ja antoi vielä odottaakin jotain, samoin "open this door, bitch!" ‑kohtaus myöhemmin, mutta muuten.. wee-tee-äf. Leijonakohtauskin näytti joltain bluescreen leikkaa-liimaa jutulta Lopputwististä miinukset. Ei kuitenkaan kahden huonoimman Shimaläjän joukossa.



228. Fight Back To School 2 ***-

Samaa tasoa kuin eka osa, eli viihdyttää kohtuullisesti mutta oikeaa tasapainoa vitsien ja toiminnan välillä ei löydy. Onneksi mukana on Chow-treidmarkkina yllättäviä epäkorrektiuksia, kuten Stephen pieksemässä nörttiapulaisiaan raa'asti ja vetämässä pappia turpaan uskonnontunnilla (jonka jälkeen Chow tosin päätyy kärsimään ristille). Huvittaa dvd ekstroissa oleva Chown haastattelu, jossa hän dissaa koko elokuvan maanrakoon. Bonusta Ng Man-Tatista terminaattorina (tai exterminaattorina, kuten tekstitykset asian esittävät).





+ Kiimaiset poliisit 2 osaa. Sarjan maine ei ole liioilteltu.



Vuoden saldoksi jäi 228, joista varmaankin noin puolet teatterissa, kiitos arkiston, NV:n, EKEK:n, R&A:n, Cinema Mondon, Finnkinon yms. siistien lafkojen. Aika paljon, ottaen huomioon että töiden ohessa valmistui gradu ja olin 6 viikkoa matkoilla. Ensi vuonna voisin yrittää vähentää määrää ja kasvattaa laatua, eli jättää turhiksi tunnetut jatko-osat ja remaket yms. pois. Lady in the Water pitänee silti katsastaa.





2009 -----------------------



1. The New Barbarians ***½

Genrensä parhaimmistoa, vaikka vähäisten resurssien rajat tulevatkin vastaan visuaalisten huippukohtien puutteena ja Simonettin vasemman käden scorena, joka ajaa asiansa mutta ei lunasta koko potentiaaliaan. DVD-menussakin soiva biisi tosin on tarttuva.

Vois vuoden alun kunniaks mainita parit katotut.

William Friedkin: Kova-otteiset miehet



Pitkään sivistyksessä ollut aukko, josta en oottanut oikeestaan mitään muuta ku keskinkertaista jännäriä, koska sellaisen mielikuvan olin saanut jostain lukemistani arvioista. Sen sijaan huomasinkin, että kyseessä on erinomaisesti tehtyä trilleriä, jossa kuvaus ja leikkaus ovat pääosassa, erityisesti ihan oikeasti hienossa takaa-ajokohtauksessa joka on ilmeisesti genressään jo klisee mutta näin enskertalaiselle kyllä kova juttu silti. Musa on välillä kuin Hohdon johdantopätkässä olevaa levottomuutta herättävää vaeltelevine saksofoneineen, ja tunnelma on lopussa yllättävästikin ku jostain 70-luvun klassisemmastakin kauhupätkästä. Dvd-julkaisussa oli erinomaiset ekstrat jotka syvensivät kokemusta ja saivat jopa fanittamaan teosta jossain määrin. On se Hackman kova jätkä tässä filkassa, ja loppukin helvetin hieno ja jopa miettimään laittava. Että sai viisikin Oscaria on mun mielestä aika kova saavutus, koska kyseessä ei oo tyypillistä monen pystin kahmivaa kamaa, ainakaan allekirjoittaneen mielestä. ****½



Jeffrey Lau & Corey Yuen: All for the Winner



Termi "Honkkarikomedian klassikko", joka tähän Stephen Chown tähdittämään pätkään yhdistetään usein, anto odottaa jotain hulppeaa ja ensimmäisen kymmenen minuutin aikana tulevat raiskausläpät ovat kyllä sellaista tasoa, että ihan vastaaviin puun takaa tuleviin törkeyksiin en oo vähään aikaan törmännyt. Mutta sit vähän kerrassaan meno hidastuu ja vaikka mukana on esim. amatöörimäisyydessään suorastaan hyvän mielen tuovaa nopeasti leikattua toimintakohtausta sun muuta (hilpeässä komediassa tulee yhdessä kohtauksessa ruumista enemmän ku muutamassakin honkkarileffassa yhteensä), ei koko homma ihan kyllä kanna loppuun, koska vitsit katoavat ja tilalle tulee jotain epämääräistä jossittelua. Jeff Lau on näyttelijänäkin muuten sellainen pärstä, että kyllä tulee aina mieli hilpeäksi. ***

Veli-Matti Saikkonen :

Manillaköysi (1976) ***



Larry Cohen : It's Alive (1974) ***

Nainen synnyttää hirviömäisen tappajavauvan, joka lähtee omille teilleen tappamaan ihmisiä. Cohenilta ihan pätevä ohjaus. Elokuvan alku – jossa vauvaa ei näytetä – toimii paremmin kuin loppupuolisko. Vaikka tarina on ehtaa B-tavaraa, toimii näyttelijätyöskentely silti varsin hyvin.



Pekka Milonoff : Rikos ja rakkaus (1999) **

Kuten jo toisaalta totesin, tämä ei oikein napannut. Liian hektinen ohjaus, tarinassa turhan paljon tahvoja hahmoja ja pari varsin onnetonta roolisuoritusta. Rautapäätä näytellyt mies veti kyllä roolinsa ihan hyvin läpi.



Ted Kotcheff : Uncommon Valor (1983) ***½

Varsin onnistunut sotatoimintaelokuva, jossa Gene Hackmanin esittämä eversti kokoaa joukon miehiä joiden tarkoituksena on pelastaa Vietamin sodassa sotavangeiksi jääneet Amerikkalaissotilaat. Myös everstin oma poika on jäänyt vangiksi. Sodasta on jo ehtinyt kulua aikaa ja miehet ovat virallisesti julistettu Missing in Action. Genressään viihdyttävä ja sisältää hyvän castingin.

Dylan:

Kicking & Screaming *

Frears: The Hit ***½

Atkins: Novocaine ***

001. Saura:

Cría cuervos (1976) 10/10

Toisellakin kerralla täysi kymppi. Runollinen elokuva tunkeutuu ihon alle ja kirvoittaa aitoja tunteita. Vallitseva olotila on suru, mutta Cría cuervos ei kuitenkaan sorru puuduttavaan synkkyyteen missään vaiheessa... sen verran sydäntä ja lämpöä siitä huokuu.



002. Hadzihalilovic: Innocence (2004) 9/10

Parempi kuin ensimmäisellä kerralla: kestää ja ansaitsee uusintakatseluja. Avoin elokuva, josta jokainen katsoja (jota aihepiiri yhtään kiehtoo) voi ammentaa haluamiaan aineksia. Mahtava äänimaailma, todella kaunis ja naturalistinen... eikä mene sen veteen piirretyn viivan yli, jonka jälkeen syntyy tunne (teko)taiteellisuudesta.

Fukasaku: Battle Royale

Uusintakatselu pitkästä aikaa. Joko minusta on tullut nipo tai sitten syy on elokuvassa, mutta mun mielestä tää ei ole kestänyt aikaa. Kuitenkin edelleen jees.



Polselli: Black Magic Rites & the Secret Orgies of the 14th Century

Hypnoottinen saatananpalvonta/vampyyripervoilu joka ei kyllä kauheasti leiki. Päällekäyvä, ajoittain jopa ahdistavan paukuttava kuvaus & leikkaus ottaa kyllä katsojan tehokkaasti vangikseen, etenkin kun taustalla mongertaa mitälie yön ääniä ja itse saakelin kätyrit hokevat psyykkaavaa mantraansa.



Kokonaisuudessaan kyllä todella nautinnollinen katseluelämys, varmaan parhaita musta magia-leffoja mitä olen nähnyt. Vaikka tasaisin väliajoin elokuva tarjoaakin tahattomia naurunpyrähdyksiä, niin kyse ei tosiaankaan ole mistään pilipalista. Juoni on oikeasti kiinnostava ja audiovisuaalinen hypnoosi huumaa katsojan. Yksinkertaisilla valo- ja värileikeillä on tehty nättiä jälkeä ja taidokkaalla leikkauksella on saatu aikaan silmäkarkkia jota kelpaa katsella (yhtenä suosikkina esim. kohtaus jossa Christa antautuu huoneessaan himoilleen). Rooleihin on löydetty toinen toistaan friikimmän näköistä tallaajaa jotka jo pelkästään luovat perkeleelliseen linnaan oman oudon fiiliksensä. Vaikka juonikuviot äkkiseltään vaikuttavat ainakin näin ekalla katselukerralla käsittämättömiltä, ne ei oikeastaan kuitenkaan tunnu siltä. Elokuva jotenkin vaan vakuuttaa ilman alleviivauksia ja ärsyttäviä selittelyjä, että tietysti näin voi tapahtua. Tässä on kuitenkin sen verran isot voimat kyseessä kun Jumala ja Saatana, ei tää oo mitään psykologien ja filosofien nippelöintiä.



Täysin käsittämätön kohtaus on missä hilpeä Paris Hilton meets mätä banaani-tyylinen aivokääpiö Steffy threesome-raiskataan (tai no, ainahan raiskaus loppujenlopuksi on uhrille nautinto, tiedättehän neitseiden patoutuneen seksuaalisen energian), taustalla soiden jotain mielenvikaista Ennio Morricone Shreds-musiikkia. Aivan mahtavaa! Parastahan tässä on se, että samaisen Steffyn hullunkurisia sänkypuuhasteluja leikataan loppupuolella saatanallisen messun väliin, ikäänkuin keventääkseen tilannetta siltä varalta että katsoja pidättelee hengitystään kauhusta paskat housussa.



Kyllä tälle on vähintään neljä tähteä annettava. Ja kai tässä jotain mustaa magiaa täytyy olla, koska seuraavana yönä sain perkeleellisen nokkosihottuman jonka takia nukkuminen oli täysin mahdotonta.



Mann: Thief

Hyvä ja synkeä leffa rahasta/sen vallasta ja kaikkeen siihen liittyvästä paskasta. Toimii.

1. Nick Park & Steve Box:

Wallace & Gromit in The Curse of the Were-Rabbit (DVD) ***½

Uusinta kolmen vuoden takaa, on kyllä ihan mainio.



2. Dario Argento: La Terza Madre (DVD) *

Voi hyvänen aika.



3. Alain Deruelle: Cannibal Terror (DVD) ***½

Äärimmäisen viihdyttävää roskaa kannibaaliaiheesta. Levyhän ilmestyi jo ajat sitten, nyt oli vihdoin aikaa katsoa.



4. Ralph Thomas: Deadlier Than the Male (DVD) **½

Aika ponneton James Bond ‑ripoff. Hyvännäköisiä pimuja tosin.



5. Yasuharu Hasebe: Assault! Jack the Ripper (DVD) **

Kas vain, Japanista tulee myös tylsää eksploitaatiota.



6. Seung-wan Ryoo: The City of Violence (DVD) *

Paljon matsausta, vähän juonta ja mitään muutakaan oikeasti elokuvallista. Vain kamppailulajien ystäville.



7. Richard W. Haines: Splatter University (DVD) **½

Lopun turhat venyttelyt verottavat tältä puolikkaan tähden, mutta onhan tämä muuten oikein viihdyttävää hömppää. Luokittelisin tämän slasheriksi.



8. Mario Bava: Erik the Conqueror (DVD) **½

Aika monotoninen viikinkisaaga, jossa nähdään Cameron Mitchell nuorena.

1. Steven Seagal:

On Deadly Ground ***½

Mainettaan parempi, toimintakohtaukset suhteellisen rautaisia ja yleiset typeryydet olivat vielä tässä leffassa huvittavia ja siedettäviä.



2. Oliver Stone: The Hand ***

Ok jännäri. Tosin tässä leffassa hillbilly-meininki oli pelkästään ärsyttävää. Caine oli kova ja plussaa Zapruder tyylisestä flashbackistä.



3. Spielberg/Hooper: Poltergeist **½

Hyvistä lähtökohdista muodostuu melkein hyvä kauhuilu. Liikaa huumoria ja typeriä kohtauksia jotka pilaavat ne parit oikeasti hyvät kauhukohtaukset.



4. Nicolas Winding Refnin: Pusher 3 ****½

Ehkä paras miesten draama jonka olen vähään aikaan nähnyt. Zlatko Buric tekee pirun kovan suorituksen pääosassa ja elokuvan loppu oli aika kouraiseva. Pitäisi kai tanskalaiseen elokuvaan vähän paremmin tutustua, tuntuvat olevan pohjoismaiden kärkeä.



5. Ken Annakin: Battle of Bulge **

Ylipitkä patsastelu, joka oli liian vanhanaikainen ollakseen hyvä mega-sotaleffa. Normaalisti en nipota näistä mutta tässä saksalaisten tankit aiheuttivat vain vitutusta. Hyvä roolitus josta ei kuitenkaan saada paljoakaan irti. Heikoimpia aikakautensa isoista sotaleffoista.



6. Anthony Mann: Heroes of Telemark **½

Olin välttänyt tätä pitkään typerän nimensä takia (toi lähinnä mieleen jonkun "mäkikotkat taistelevat natseja vastaan", mikä toki olisi ollut parempi lähtökohta leffalle). Muutamia hyviä kohtauksia mutta jälleen kerran turhan teatraalinen sotaleffa.



7. Delbert Mann: All Quiet on the Western Front ***

Epätasainen uusversio vanhasta "klassikosta". Sotakohtaukset olivat elokuvan parasta antia paskaisuudellaan. Lisää tällaista kaipaisin, ehdotuksia?



8. Edward Dmytryk: Back to Bataan *

Järkyttävä propagandapaska. Pari ihan ok kohtausta, Anthony Quinn hyvä, John Waynella pari siedettävää kohtausta ilman liiallista patrioottisuutta mutta sen lisäksi? Vitun paskaa. Oikeiden POW-tyyppien esiinmarssi? Voi vittu. Jenkeille patrioottinen filippiinilapsisotilas? Hyi helvetti.



9. Ari Taub: The Fallen **

Elokuva olisi voinut olla pienellä viilaamisella ihan hyväkin. Symppiksia hahmoja ja etenkin italialaiset olivat yllättävän siedettäviä. Tässä ei oltu sorruttu siihen perinteiseen "joukko italialaisia miehiä kiljuu kurkut suorina ja heiluttavat käsiään" ansaan. Tämän olisi mieluusti osaavimmissa käsissä nähnyt.

Jeremias Rahunen ( 2.1.2009 12:22)

k-mikko ( 2.1.2009 11:42)

Rikos ja rakkaus

Aika karmea oikeastaan. Ei tarvitse enää miettiä miksi tämä päätyi Iltalehden kaikkien aikojen surkein suomileffa äänestykseen.

Jeremias Rahunen ( 2.1.2009 23:53)

Pekka Milonoff : Rikos ja rakkaus (1999) **

Kuten jo toisaalta totesin, tämä ei oikein napannut. Liian hektinen ohjaus, tarinassa turhan paljon tahvoja hahmoja ja pari varsin onnetonta roolisuoritusta. Rautapäätä näytellyt mies veti kyllä roolinsa ihan hyvin läpi.

Eli sun tähditysasteikossa ** on aika karmea, ja sillä päästään surkeimpien suomileffojen joukkoon? Tietääpähän jatkossa (tai ei tämä nyt uutinen varsinaisesti ollut).

theremin ( 4.1.2009 17:57)

7. Delbert Mann: All Quiet on the Western Front ***

Epätasainen uusversio vanhasta "klassikosta". Sotakohtaukset olivat elokuvan parasta antia paskaisuudellaan. Lisää tällaista kaipaisin, ehdotuksia?

Vähemmän hehkutetuista ainakin When Trumpets Fade on oikein onnistunut tapaus. Tv-leffa mutta ei kannata antaa sen hämätä (tosin niinhän on myös tuo All Quietin uusversio).

Bird:

Cracker: Nine Eleven (2006)



Äh... toki hieman parempi kuin White Ghost ‑floppi, mutta monessa asiassa mennään metsään nytkin. Suurin osa Fitzin hahmoon ja tämän perheeseen liitttyvistä asioista jättävät tyydyttävän maun, mutta itse poliisityö ei (esim. flashbackeillä murhaajan taustojen valottaminen on juurikin parhaita Cracker-konventioita vastaan; uudet kytät jäävät täysin persoonattomiksi jne.). Pahiten kuitenkin tökkii politiikan naamaan hierominen, josta saa yliannostuksen todella nopeasti. Silti, ihan ok tarina ja hyvät päänäyttelijäsuoritukset.

_____



2009



001. Yip: Ip Man (2008) **

http://www.elitisti.net/review.php?id=1521



002. Mori: Samurai Vendetta (Hakuoki, 1959) ****

Loistava samurai-klassikko. Hienosti rakentuva, klassiseen Chusingura/47 roninia ‑kostoon johtava tarina ja elämää suuremmat pääroolit Raizô Ichikawalta sekä etenkin läpimurtoaan tekevältä Shintarô Katsulta. Pienet kaunesvirheet ja runsas melodraamapitoisuus eivät paljoa nautittavuudesta pysty karsimaan.



003. Suzuki: Roaring Fire (1981) **½

Aikamoisessa krapulassa huvitti kelvollisesti ja sisältää parit ihan kivat toimintarepäisyt, mutta älyttömyyksistään huolimatta ei mitenkään kovin palkitseva räpellys. Parasta taisivat olla pahiksen natseilut sekä tietysti Etsuko Shihomi.

0101 – 0401

1. L.A. Confidential (BD) – Erinomainen aloitus uudelle vuodelle.

2. Meu Nome Nao e Johnny – Keskitasoa oleva kuvaus huumejäbän noususta ja tuhosta.

3. Troll 2 – Tätä paskempaa "elokuvaa" tuskin tulee tänä vuonna nähtyä ja se jos mikä vasta ilahduttaakin.

4. Eagle Eye – Aikamoista tuubaa.

5. Dachimawa Lee – Ainoa hyvä asia tässä korealaisessa agenttiparodiassa on se, että elokuva kestää alle kaksi tuntia.

6. The Good, The Bad, The Weird – No niin. Todella asiallinen ja viihdyttävä. Viime vuoden parhaita elokuvia.

7. Wedding Crashers – Ei järin hyvä.

8. Child's Play • Hyvähän tämä.

9. 1990 Bronx Warriors – "Hyvää" paskaa. Noin kolme tähteä.

10. Child's Play 2 – Enemmän verta ja enemmän kuolemia mutta muutoin ei yllä millään osa-alueella ensimmäisen tasolle.

11. Prince of Darkness – Helvetin hyvä.