Mitä elitistit katsovat?

051. Ferrara:

Bad Lieutenant (1992) 7/10

Eka kerta. Keitel nyt on ihan käsittämättömän hyvä, muuten ehkä hieman pointiton ja nihilistinen (jälkimmäinen ei tietenkään ole välttämättä huono asia)... kyllähän tässä kelpaa fiilistellä katolista kuvastoa ja yhteiskunnallisesti ensiarvoisen tärkeän instituution täydellistä negaatiota.



052. Crowe: Jerry MaGuire (1996) 5/10

Muistelin että Jerry MaGuire olisi ollut asiallinen, sympaattinen ja hyväntuulinen romanttinen komedia. Mutta rasittavan kornia ja laskelmoitua puhaltelua se sit olikin. On tässä kuitenkin hetkensä.

Taken katsottu, eikä harmita yhtään. Kylläpä tuntui tämä suoraviivaisuus todella tuoreelta. Sopivan mittainenkin vielä. Palauttaa perusasioiden äärelle. Autotakaa-ajotkin olivat lähinnä toteavia: tekijät tuntuvat olleen hyvin tietoisia siitä, mihin kaikkeen kuvasilppuun nykykatsoja on totutettu. Upeaa oli myös havaita, miten meiningistä saadaan kyllä brutaalia ilman vertakin. Likaiset tappelut ovat uskomatonta koreografiaa, jonka realismiin uskon. Ei toisen ihmisen vahingoittamisessa ole koskaan ollut mitään "herrasmies"-sääntöjä!



Takenin kohdalla jää ilmaan peruskysymys, joka testaa katsojan arvomaailman: onko elokuva paluu mustavalkoiseen hyvä/paha ‑ajatteluun, vai oliko tarina sittenkin silkkaa harmaasävyä? Menikö kostaja sittenkin liian pitkälle, pahismin puolelle?



Oli miten oli, Taken toimii myös hienona ajankuvana, jossa uskottavana uhkana toimivat eurooppalaisuuden lieveilmiöt. Olivat kyseessä sitten ranskalaiset tai albanialaiset, detsamma. Monasti paras taide syntyy vihasta. Tämä vanhanmantereen vimma on nautittavaa, Liam Neeson tekee uransa parhaan roolin. Monologi konnalle puhelimen välityksellä on klassikko. Jos kaksi viimeistä kohtausta olisi jätetty pois, olisi tämä lähellä viiden tähden elokuvaa... ****

Goose ( 3.5.2009 10:19)

Aika outoa, jos kuluvan vuoden aikana ei ilmestyisi jotain 50th Anniversary julkaisua DVD/Blu-ray muodossa.

Vaarallisen romanssin Blu-rayta työstetään kuulemma koko ajan, näin ainakin muistan lukeneeni mutta en ole varma oliko luvattu ilmestyvän tänä vuonna.

Kataoka:

S&M Hunter ****

Jumalauta ui jui juu, legendaarista kamaa. Night Visionsiin esitettäväksi niinkuin olisi jo.



Watanabe: Sexy Battle Girls

Ajalta ennen kuin tekijänoikeuslaki keksittiin Japanissa. Ei kovin hyvä. Kesällä sitten tarkemmin.

Boksilta:

The ninth gate ***½ Häilyy siellä lähellä 4 tähteä kyllä, uusintakatselu saattaisi jopa nostaa pisteitä. Tunnelma kohdallaan, mystiset elementit kohdallaan, muutamiin logiikka-hämäryyksiin voisi uusinta auttaa. Depp on erinomainen ja kirjat on aiheena vetoava.



TV:



Freaky Friday *** okei, vaan viimeiset 2/3, kun tulin kesken kaiken tv:n ääreen. Mutta tämähän oli yllättävän hauska ja toimiva, täysin kyllä pääosakaksikon ansiosta. Lohania on vielä erityisen hauska seurata kun muistaa että siitä on tullut jonkinlainen ameriikan mattinykänen (monen muun nuoren naistähden tavoin).

Pariin viikkoon ei ole tullut kauheasti mitään katsottua:

DVD:



The Mighty Wind. Folk-maailmaan sijoittuva Spinal Tap, joka ei ole hauska.



Bloody Sunday. Aika stydiä kamaa.



joku Stoner ‑dokumentti, jonka nimeä en löydä mistään.



Digiboksi:



Minnie and Moskowitz. Ei Cassen parhaita.



Charlie Wilson's War. Mielenkiintoinen, mutta arvelluttava. tähän kaivattaisiin kakkososaa samaan tapaan kuin Rambo kolmoseen.



varmasti oli muutama muukin, palaan asiaan.

Gen Sekiguchi: Survive Style 5+

Olikohan tää neljäs vai viides kerta. Alkaa jo vähän kulumaan mutta diggaan kyllä vieläkin tosta yybersarjakuvamaisesta stailista, paikoin tuntuu oikeasti että olisi "mangan sisällä". Ohjaaja sais kyllä pikkuhiljaa tehä jotain lisää!





John Fasano: Rock'n roll Nightmare (aka The Edge of Hell )

Huh huh! Jumalauta! I am John Triton, the archangel!

Thor bändikavereineen ja bändäreineen muuttaa taloon ja soittaa rokkia ja jengi nussii ovathan he rokkimiehiä ja tissit ja plää plää hassuja hirmiöitä tullee ja mennee ja missään ei ole järjen hiventä.



En keksi kovinkaan montaa asiaa mikä tässä leffassa ei olisi ihan päin vittua. Kaikki jännite loisti täydellisellä poissaolollaan ja kuvaus ja kameraoperointi oli huolimatonta ja amatöörimäistä mutta sympaattisen tökeröä ja innostunutta; huteria kraana-ajoja oli varmaan miljoona ilman mitään perusteltua syytä. "Tehhää ny reilusti ku kerta kamat on vuokrattu koko päiväx!". Kaikkea venytettiin ja venytettiin ja venytettiin kattokaa nyt, maisemia, vittu! Pakko saada leffalle pituutta lisää tai ei mee täyspitkästä!



Äänimaailma meni friikimmäksi ja friikimmäksi mitä pidemmälle elokuva eteni, aivankuin olisi yksinkertaisesti luovettu kesken kaiken ja lyöty sitten kunnolla läskiksi. Monstereiden cremlingsmäiset viehättävät pulinat olivat mahtavia ja voin vaan kuvitella sen räkätyksen määrän mitä jossain äänitysstudiolla on ollut näitä työstettäessä. Oksentelevat ja tupakoivat kyklooppiotukset olivat hävyttömän suloisia ja sydämeni oli särkyä kun



Musiikithan olivat ihan tykkiä, siis joku jännitystheme oli oikeastikin ihan hyvä ja toi mieleen ihan OIKEIDEN kauhuleffojen scoret, harmi vaan että sillä ei ollut mitään merkitystä koska joka vitun kerta suspense aina vesitettiin jollain käsittämättömällä tavalla. Rokkenrolliahan tässä on tietysti, kysehän on kuitenkin THORISTA (joka myös muuten näyttelijäsuorituksensa lisäksi käsikirjoitti ja tuotti leffan, ahhahahahahah!!).



Tahattomia naurunpyrähdyksiä, myötähäpeää ja "WAT?"-momentteja tää filkka tarjoo kyllä miellyttävän usein alusta loppuun asti. Lopun twisti ja sen järkevyys tuntui siltä kuin leffan tekijät olisivat nussineet katsojia hohottaen perseeseen ja taistelu kumisen naurettavan humanoidisaatanan kanssa oli ihan hirveää katteltavaa. Taisin muuten saada myön jonkinlaisen pienimuotoisen trauman kohtauksesta jossa Thor rakastelee suihkussa. NÄKYY MUUTEN THORIN PERSE!!!

Suosittelen ja yksi tähti.



edit: typo

Sunnuntaina 3.5. Bristolissa pidetyssä Roger Mooren keskustelu- ja haastattelutilaisuuden jälkeen esitettiin

For Your Eyes Only (1981). Pitkästä aikaa tuli tämäkin nähtyä ja hienoa oli nähdä kankaalla. ****½



Muita katsastettuja:



Five (1951)



***½



The Sadist (1963)



***



It! (1966)



***½



The Shuttered Room (1967)



**



Libido (1973)



**



Um Adeus Português (1986)



**½



Late Last Night (1999)



**

Nutter:

Disturbing Behavior **½

Roswell sarja meets The Stepford Wives. Lupaavasti lähteneen alun jälkeen elokuva lässähtää tasapaksuksi, jonka kruunaa liian perinteinen ja epäonnistunut loppu. Tarjoaa kuitenkin hyvännäköisiä college nuorukaisia sillä amerikassahan ei ole rumia eikä lihavia. Elokuvassa jälleen kerran Mustang joutuu kaltoin kohdelluksi, tällä erää vuosimallia 70 saa muokarien muodossa uuden tuningin muotoilulleen. Nykyinen Mrs. Cruise ei varmaankaan saisi lupaa olla enää näin rohkeissa asusteissa, kuin Julma totuus tarjoilee. Elokuvan todellisesta onnistumisesta vastaa musapuolella häärinyt Mark Snow. Got You "Where I Want You".



Aaltonen: Rakkaudella, Maire **½

Okay-okay-okay voihan olla, että Eeva Litmanen tekee jonkin asteiset Gena Rowlandsit mutta itse elokuva on varsin tyhjänpäiväinen.

Taas joltain ajalta:

Elää elämäänsä

Helvetin hieno. En muistanutkaan kuinka upea lopetus tässä oli.



Street Law

Ok. Paljon hyviä kohtia, mutta kokonaisuutena ei nouse ihan parhaimpien näkemieni italorötösten tasolle. Nero on kyllä loistava antisankarina.



The Big Racket

Luokkaa parempi Castellarin elokuva. Usko ohjaajan kykyihin palautui. Ei juuri turhia suvantohetkiä ja Castellarin elokuville poikkeuksellisesti tarinassa ei ole hirveästi porsaanreikiä.



Sword of the Beast

Näkemistäni Goshan samurai-elokuvista kenties paras. Kyyninen ja illuusioton jopa omassa kyynisessä genressään.



Bandidos

Hyvä spagu. Jopa parempi kuin muistinkaan.



Faccia a Faccia

Tarinansa puolesta mielenkiintoisimpia spaguja mitä olen katsonut. Kuljetus ei vain pelaa ihan parhaimmalla tavalla. Jotain puuttuu. Hienoja hetkiä kuitenkin aika paljon ja roolitus kohdallaan.



I Quattro dell'apocalisse

Fulcin spagu nousee kyllä samantien suosikkieni joukkoon. Kummallinen ja yllättävä stoori ja päheä score. Ammuskelua on aika vähän, mutta sekään ei haittaa kun yleisfiilis on poikkeuksellisen raikas.



Kiru

Okamoton Yojimbo-henkinen samuraipläjäys. Ihan mainio. Helppo kuvitella parhaiden päiviensä Thomas Milian pääosittamassa spaguversiota, scorekin taisi olla aika spagumainen, jos oikein muistan.



Yabu no naka no kuro neko

Hienoa vanhan ajan kummituskauhua.



Ms. 45

Tämähän oli loistava. Rape & Revenge ‑osaston parhaimmistoa, ehkä jopa paras – Meng Hua Ho:n Kiss of Deathin ohella.



1990: Bronx Warriors

Pikkasen liian kökkis toimiakseen siinä mielessä missä sen pitäisi. Ei tässä tapahdukaan oikein paljon mitään.



2019 – Dopo la caduta di New York

Ihan jees.



Huomenna jos vihdoin pääsis katsomaan sen Gran Torinon. Kaksi kertaa on lippu ollut varauksessakin...

Parisen viikkoa.

121. Nelson: The Black Hole (digiboksi) **

122. Vaughn: Layer Cake (dvd) ****

123. Twohy: The Chronicles of Riddick (db) ***

124. Brady: The Third Wheel (db) *

125. Love: The Business (db) **½

126. Mattila: Lokakuun valoa (db) *

127. Koch: A Guy Thing (db) **½

128. Beck: Ghost Ship (db) **

129. Karttunen: Promised Land of Heavy Metal (db) ***

130. Reiner: Alex & Emma (db) **

131. Saarela: Suden vuosi (db) **

132. Varda: Cléo de 5 à 7 (tv) ***

133. Petroni: E per tetto un cielo de stelle (db) **½

134. Truffaut: Baisers volés (tv) ****

135. Krueger: Committed (db) *

136. Burns: Looking for Kitty (db) ***½

137. Burger: The Illusionist (db) ***½

138. Marshall: Doomsday (dvd) ****

pirihuora ( 5.5.2009 21:33)

Gen Sekiguchi: Survive Style 5+

Olikohan tää neljäs vai viides kerta. Alkaa jo vähän kulumaan mutta diggaan kyllä vieläkin tosta yybersarjakuvamaisesta stailista, paikoin tuntuu oikeasti että olisi "mangan sisällä". Ohjaaja sais kyllä pikkuhiljaa tehä jotain lisää!

Tää on kyllä erittäin kova, vaikka muistikuvat ovatkin jo aika hataria. Pakko katsoa uudestaan lähiaikoina.

057. Clint Eastwood:

Gran Torino (2008, elokuvateatteri) ****

Hieno elokuva joka lepää pitkälti Eastwoodin massiivisen karisman varassa. Erittäin viihdyttävä, mutta ei tässä samanlaista syvyyttä ole kuin Eastwoodin todellisessa mestariteoksessa Unforgivenissä. Tämä toimisi hyvin Dirty Harryn jatko-osana jos niitä turhia, oikeita jatko-osia, ei olisi koskaan tehty.



058. Mårten Klingberg: Offside (2006, tv) **½

Kliseinen ja elokuvallisilta arvoiltaan vaatimaton ruotsalais-komedia maaseudun jalkapallojoukkueesta. Jotain sympaattista ja jopa koskettavaa tässä kuitenkin oli.



059. Kinka Usher: Mystery Men (1999, digiboksi) **½

Uusintakatselu. Tämä supersankarikomedia oli huonompi kuin muistin. Muutamat hyvät ideat hukkuivat meluisaan kohellukseen.



060. Hideo Nakata: Ringu (digiboksi) **½

Tässä on kiehtovia aineksia, mutta toteutus jää aika vaatimattomaksi ja jopa tylsäksi. Eikä tämä ollut lainkaan pelottava. Pitänee tarkistaa onko Hollywood-remakeen saatu yhtään enempää imua.



061: Darren Lynn Bousman: Repo! The Genetic Opera (2008, elokuvateatteri) *½

Lähinnä myötähäpeän tunteita herättävä gootti-kauhu-scifi-rockooppera. Etenkin Paul Sorvinoa kävi sääliksi. 20 vuoden päästä nousuhumalassa tämä saattaa toimia kohtalaisena kalkkunaviihteenä.



062. Gavin Hood: X-Men Origins: Wolverine (2009, elokuvateatteri) **

Olipas urpo. Tämä taitaa olla jopa väsynyttä X-Men 3:sta kehnompi. Wolverinen "alkuperästä" ei saatu puserrettua irti oikein mitään mielenkiintoista ja ahmamies itse jäi melkein sivuosaan kun ruudulle vyörytettiin toinen toistaan mitättömämpiä mutantti-hahmoja fanipoikien mieliksi. Wolverine oli hahmona ylipäätänsäkin kovin munaton ja särmätön. Liev Schreiber Sapelihampaana sen sijaan oli varsin mainio. Harmi että ensimmäisessä X-Men elokuvassa oltiin hahmon suhteen aivan eri raiteilla. Alkupuolella tässä oli sentään kohtuullisen päteviä toiminta-kohtauksia mutta sitten typerien juonenkäänteiden vyörytys sai yliotteen ja lopun taistelu "Ase XI:tä" vastaan oli jo melkoisen heikkoa kohellusta.

Alex_r ( 6.5.2009 20:39)

pirihuora ( 5.5.2009 21:33)

Gen Sekiguchi: Survive Style 5+

Olikohan tää neljäs vai viides kerta. Alkaa jo vähän kulumaan mutta diggaan kyllä vieläkin tosta yybersarjakuvamaisesta stailista, paikoin tuntuu oikeasti että olisi "mangan sisällä". Ohjaaja sais kyllä pikkuhiljaa tehä jotain lisää!

Tää on kyllä erittäin kova, vaikka muistikuvat ovatkin jo aika hataria. Pakko katsoa uudestaan lähiaikoina.

Tylsää kikkailua. Just tälläista tuore japanilainen elokuva on täynnä.

Raffo:

Johnny Skidmarks ***

Johnny "Skidmarks" leipätyönään rikospaikkojen valokuvaaja ja harrastuksena kuutamokeikka bisnekset kiristäjien valokuvaajana syntisissä hotellihuoneissa. Symbioosi toimii siihen saakka hyvin kunnes Johnny joutuu virkansa puolesta kuvaamaan kuutamokeikka kamujaan. Käy selväksi, että tällä kertaa kiristyksen uhriksi oli valittu väärä kaveri, joka laittaa onnen onkijat ruumissäkkiin. On selvää, että myös Johnny on tämän tappolistalla ja tulee hoitamaan homman loppuun asti ellei Johnny itse selvitä tämän henkilöllisyyttä ja kerkiä asioiden edelle.

Alkaa verkkaisesti mutta homman alkaessa selvitä elokuvakin muuttuu tempaavaksi ja mielenkiintoiseksi. Skidmarksista löytyy paljon yhtymäkohtia hittisarja Dexteriin ja varsinkin tämän ensimmäiseen tuotantokauteen "Ice truck Killer" teeman myötä. Erityismainintana kuvottavan ja aidonnäköinen kohtaus, kun .



Chappelle: Phantoms **½

Sarjassa pikkukaupungissa tapahtuu hirveitä asioita. Vertailu kohtana umpi tylsä Clive Barker's The Plague, jonka tämä hakkaa mennen tullen Dean R. Koontzin hyväksi 6-0. Olisin toivonut Rose McGowanin osalta hieman rohkeampaa roolia mutta kaikkea ei voi saada. Elokuvan varsin onnistuneesta huumorista vastaa Liev Schreiberin roolihenkilö, josta lopulta ei tiedä onko se lintu vai kala.