Michael Cimino:
The Deer HunterHieno. Raskasta katsottavaa.
Michael Cimino:
The Deer HunterClint:
Just sopivasti vuoden vaihtumisen kieppeillä tuli teemalta
Villi, villi ranta, dokkari mustan meren hillittömästä rantaelämästä. Pehmennetty versio tosin eli ei HC-ta.Satanis, dokumentti Anton LaVeyn satanismihörhöilystä. "Kivat" pirunsarvet, Anton. Sitten Coppolan Peggy Sue meni naimisiin, joka onnistui korkeasta lässynlää ‑tasostaan viihdyttämään näin nykyperspektiivistä kaikkia sittemmin tähdiksi nousseita naamoja spottaillessa.
I Love Maria ja The Devils.
Aelita. Ei tullut Marsista punaista planeettaa kuin unelmissa.
Con Air. Kyllä tämä on hieno elokuva. Harvan leffan aikana myöskään liikutuksen kyyneleet valuvat yhtä vuolaina. Uskomatonta, miten ohjaaja Westin ura vajosi tämän debyytin jälkeen pohjamutiin.
Paul Schraderin Hardcore on nyt puoliväliin asti katsottuna mutta ei vieläkään ole herättänyt kummempaa kiinnostusta. Taidan jatkaa X-Filesilla.
Tyhjänpäiväinen ja naivi Vantage Point. Täytyypä terästäytyä ja jatkaa vuotta paremmilla elokuvilla.
Sormus-trilogia on vielä kesken, joten laitetaan Borzagen Lucky Star. Aiempia teoksia hillitympi, joskin loppu on taas aivan suurenmoinen.
Vuosi alkoi Svankmajerin DIY-fetisismipätkällä Conspirators of Pleasure (1996).
Katsoin viime yönä digiboksilta
Proteus-aikaa. Nukahdin ja katson loput 20 minuuttia ihan kohta. En nukahtanut elokuvan tylsyyden ja paskuuden takia – koska elokuva ei ollut kumpaakaan – vaan siksi, että kello oli jo 3.00.