Mitä elitistit katsovat?

Riding Alone for Thousands of Miles (2005)

Kauniita kuvausta, hyvää näyttelemistä, pätevää ohjausta=Paljon hyviä kohtauksia, ei mitään ikimuistoista elokuvaa.



Shoot 'Em Up (2007)

Pitkä ja väkivaltainen rockvideo puujalkavitseillä.



Tropic Thunder (2008)

Nykypäivänä on aina virkistävää nähdä kun elokuvassa räjäytellään jotain oikeasti tönkköjen tietokone-efektien sijaan ja hyvää myös Robert Downey JR. Muutoin vaihtelee huonon ja erittäin hauskan välillä. Avainsana voisi olla elokuvassa paljon viljelty "retard".



Happy Go-Lucky (2008)

Sally Hawkinsin ylivilkas hyperpositiivinen pääosahahmo voi olla joillekin vähän siinä ja siinä, itse olin kyllä myyty. Mike Leighin kevyempi, mutta monen aiemman elokuvansa tapaan ihmisten arkipäivää kuvaava kerronta miellytti kyllä.

16. Chih-Hung Kwei:

Boxer's Omen (Mo)

Uusiksi. Erinomainen. ****½



17. Peter Richardson: The Pope Must Diet

Mielenkiintoinen kuriositeetti lähinnä aiheensa ja Robbie Coltranen (no miksei myös Herbert Lomin) takia, mutta auttamattoman kömpelöksi komediaksi tämä jäi. Parista yksittäisestä kohtauksesta toki plussaa. **



18. Romano Scavolini: Nightmare (Nightmare in a Damaged Brain)

Uusintakatselu, tällä kertaa leikkaamattomana. Toimi oikeastaan vielä paremmin kuin muistelin, ihastuttavaa läträysviihdettä. ****-



19. Michael Wadleigh: Wolfen

Yllättävän hyvä ja omaperäinenkin ihmissusikauhu, jonka kuvauksessa ja fiiliksessä paljon samaa kuin Predatorissa (joka tehtiin toki vasta 1987). Tämä ohjattiin vuonna 1981, eli samoihin aikoihin American Werewolf in Londonin ja ekan Howlingin kanssa. Hyvä ihmissusivuosi siis. ***½



20. Paul Hough: The Backyard

Viihdyttävä dokumentti lähinnä amerikkalaista Backyard-painijoista, joiden unelmana on pääsy painimaan ammattilaissarjaan. Erityisesti Lizardin tarina ja erään redneckperheen takapihan "Helvetin Kolme Tasoa" ‑painiareena jäi mieleen. ***+

JaJa ( 28.1.2009 12:17)

19. Michael Wadleigh: Wolfen

Yllättävän hyvä ja omaperäinenkin ihmissusikauhu, jonka kuvauksessa ja fiiliksessä paljon samaa kuin Predatorissa (joka tehtiin toki vasta 1987). Tämä ohjattiin vuonna 1981, eli samoihin aikoihin American Werewolf in Londonin ja ekan Howlingin kanssa. Hyvä ihmissusivuosi siis. ***½

Ja Anne Pohtamon mukanaolosta on annettava lisä pojot.

Soinio:

Kuutamosonaatti ****

Kotimainen klassikko. Pienistä puutteista huolimatta elokuvan voi huoletta esitellä ylpeänä ulkomaalaisille frendeille. Suomen luminen talvi oikealla lumella ja pakkasella eikä mitään Hollywoodin höyheniä. Raidin pornokauppias Sundmanin ohella Kuutamosonaatin loistava Kari Sorvalin tulkinta peräkylän traktoripirusta Arvo Kyyrölästä on ikimuistettava.

Willbergille suuret kiitokset!

Jos vain suinpäin kelpaapi.

Ol hyvä limonaadi, ni vapauttaapi estoista.

Saapi hyvvää näin, ku ite tekkee.

28. Weide:

How to Lose Friends & Alienate People **½

Aika hämmentävä elokuva. Välillä tarjoillaan oikein osuvaa komediaa ja välillä taas nolostuttavan huonoa.



29. Dowdle: Quarantine ***

Kohtuullisen onnistunut uusintaversio [Rec]-elokuvasta. Pääjuoni on täsmälleen sama kuin alkuperäisessä mutta muuten tähän oli lisäiltyä aika paljonkin juttuja, joista osa oikeasti toimivia lisäyksiä. Toimisi varmasti paremmin jos ei olisi nähnyt alkuperäistä. Nyt varsinkin lopusta puuttui miltei kokonaan jännityksen tunne kun tiesi mitä tulee tapahtumaan.



30. Smith: Zack and Miri Make a Porno (Zack & Miri puuhaa pornoo) ***

Ihan ok komedia. Alku oli oikein mainio mutta itse pornon kuvauksesta olisi kyllä saanut paljon enemmänkin irti.



31. Coppola: Rumble Fish (Taistelukala) *****

Uusintakatselu. Kova casting: Mat Dillon, Mickey Rourke, Dennis Hopper, Nicholas Cage, Chris Penn, Laurence Fishburne ja Diane Lane. Upeaa mustavalkokuvausta.



32. Ottman: Urban Legends: Final Cut (Urban Legends – Kauhutarinoita 2) (tv) *½

Huonohan tämä oli mutta ei sentään sieltä paskimmasta päästä.



33. Lundgren: Missionary Man ***

Tequilaa hörppivä, motskaria ajava ja raamattua lukeva “lähetyssaarnaaja” Ryder (Dolph Lundgren) saapuu pieneen kyläpahaseen jakamaan oikeutta. Juonikuvio on kopioitu Clint Eastwoodin Pale Riderista. Dolph tuntuu olevan innostunut omien elokuviensa ohjaamisesta kun tulossa on vielä ainakin kaksi elokuvaa.



34. Markle: Youngblood (Youngblood – lätkä veressä) ****

Seitsemäntoistakesäinen Dean Youngblood saa elämänsä tilaisuuden kun pääsee pelaamaan lätkää junnusarjassa ja edessä häämöttää myös mahdollisuus pelata NHL-tasolla. Jäällä kukaan ei pysäytä Youngbloodia mutta todellinen este urakehitykselle löytyy taklauksista ja nyrkkitappeluista joissa Youngblood ei pärjää isommille vastustajille. Pääosaa esittävän Rob Lowen lisäksi rooleissa nähdään Patrick Swayze ja Keanu Reeves. Hyvää kasarimenoa. Tälläisiä ei enää tehdä.

Cloud ( 29.1.2009 20:23)

31. Coppola: Rumble Fish (Taistelukala) *****

Kova casting: Mat Dillon, Mickey Rourke, Dennis Hopper, Nicholas Cage, Chris Penn, Laurence Fishburne ja Diane Lane.

Nyt kyllä unohtui eräs pienen mutta olennaisen tärkeän roolin tehnyt.

Kaurismäki: Zombie ja Kummitusjuna – hieno tunnelma ja hallittu visio. Alussa vihjaillaan moneenkin suuntaan kaikesta omituisesta, mutta lopulta homma paljastuu hyvinkin pelkistetyksi ja palkitsevaksi vaellustarinaksi, jossa ei ole mitään ylimääräistä.

Kaurismäki: Hamlet liikemaailmassa – huumori toimii aina, etenkin synkimmissä aiheissa, minkä harvat elokuvantekijät ovat tajunneet.



Kaurismäki: Rosso – melankolinen, pienimuotoinen ja vähän erilainen vaeltaja-tarina. Landekuvaus on pääsääntöisesti hienoa, mutta tulvakohtaus vasta hieno onkin.



Donner: Perkele! Kuvia Suomesta – aivan hämmästyttävän hillitön alusta loppuun.



Donner: Anna – pienimuotoinen mutta eroottiselta tunnelmaltaan alituisesti "kytevä" saaristodraama, jossa Donnerin suosikkiaiheita käsittelyssä. Sekä Ingmarin vakiotyttö Harriet että Marja Packalen loistavat aurinkoisissa maisemissa.



Donner: Miestä ei voi raiskata – vaikka aihe on potentiaalinen itseinholle, masentuneisuudelle ja muulle raskasmielisyydelle, hoitaa Donner homman hienosti ja elämänmyönteisesti jälleen kerran sukupuolien välisiä "valtasuhteita" tutkaillen.



Trier: Dogville – tämä on kyllä 2000-luvun merkittävimpiä tapauksia. Trier myllää hengästyttävällä vääjäämättömyydellä ja hillityllä harkinnalla käsityksiään ihmisyhteisöistä ja moraalista. Lahjakas (käsi)kirjoittaja on aina välttämättä myös psykologi ja Trier toki eräs aikamme keskeisistä. Hän on myös niitä harvoja jotka voivat käyttää painokkaita termejä kuten "humanity" vakuuttavasti, tavalla joka saa katsojan penkin tärisemään.



Trier: Dancer in the Dark – uusintakatselu tämäkin. Siinä missä joku vähäpätöisempi tekijä olisi vain kuvannut maahanmuuttajatytön ja sitä edeltäneet tapahtumat, pakottaa Trier Selmastakin esille ristiriitoja ja toimintaa, joita katsoja ei voi yksiselitteisesti hyväksyä tai niihin ainakaan täysin samastua. Selma kaikessa viattomuudessaan ja musiikillisessa taianhakuisuudessaan on oman emotionaalisen visionsa – rahoihin liittyvä absoluuttinen kielto – vanki, mikä johtaa siihen, että hän vahingoittaa ennen kaikkea itseään, mutta mahdollisesti myös poikaansa, mikä on irvokkaan ristiriitainen lopputulos. Ja penkki tärisee.

Goose ( 28.1.2009 19:00)

Ol hyvä limonaadi, ni vapauttaapi estoista.

Se on muuten "limulantti" ja "estoloista".

Marienbad ( 30.1.2009 01:51)

Kaurismaki: Hamlet liikemaailmassa – huumori toimii aina, etenkin synkimmissa aiheissa, minka harvat elokuvantekijat ovat tajunneet.

Olen nahnyt sellaisiakin elokuvia, joissa huumori ei ole toiminut.

Female Yakuza Tale: Inquisition and Torture

Ihan jees. Vähän tylsähkö.



Blind Woman's Curse

Mainio. Teruo Ishiillä on kyllä näkemystä.



Samurai Spy

Hienoa kamaa Shinodalta. Klaanien välistä juonittelua ja muuta tyypillistä samuraihömppää. Kyballahan näistä aina diggaa. Ja teki oikeastaan aika hyvää nähdä oikea samuraielokuva noiden 70-luvun pläjäysten jälkeen.



New World

Helvetin kova. Olin kyllä kovassa kuumeessa kun katsoin, mutta toisaalta sehän sopi osuvasti ko. elokuvaan.



Female Prisoner #701 – Scorpion

Mainiota wip:ia. Parempi kuin genren elokuvat keskimäärin.



Shadow of a Doubt

Hitchcockia keskinkertaisimmillaan. Cottenia lukuunottamatta elokuvassa ei ole juuri mitään kiinnostavaa ja poissaolollaan loistaa Hitchcockin kuvallinen nerous.

Bad Rain ( 29.1.2009 22:27)

Cloud ( 29.1.2009 20:23)

31. Coppola: Rumble Fish (Taistelukala) *****

Kova casting: Mat Dillon, Mickey Rourke, Dennis Hopper, Nicholas Cage, Chris Penn, Laurence Fishburne ja Diane Lane.

Nyt kyllä unohtui eräs pienen mutta olennaisen tärkeän roolin tehnyt.

Tokihan tuosta voi mainita myös Sofia Coppolan, Vincent Spanon, William Smithin, Diana Scarwidin, Tom Waitsin, Glenn Withrown ja jopa Tracey Walterinkin.

Eiköhän BR tarkoittanut William Smithia, johon äijä omaa jonkinlaisen pakkomielteen...

Queen of Outer Space (1958)



Kolme astronauttia ja professori lähetetään suorittamaan tutkimusta avaruudessa olevalle tutkimusasemalle. Kesken matkan tutkimusasema tuhoutuu ja mystisen voiman seurauksena astronauttien ja professorin miehittämä avaruusraketti joutuu planeetta Venukselle jota asuttavat kauniit naiset.



Viihdyttävää roskaa, jonka päätähtenä nähdään Zsa Zsa Gabor. **½



The Moving Finger (1963)



Pakomatkalla oleva haavoittunut pankkiryöstäjä piiloutuu boheemien asuttamaan paikkaan. Pankkiryöstäjän lisäksi erilaisten persoonien elämää tutkaileva vähän film noir ‑henkinen ja paikoitellen sekava rikoselokuva. Kertakatseluna. *½



Käpy selän alla (1966)



***½



Szpital przemienienia / Mielisairaala n:o 13 (1978)



***½



Nukitsamees (1981)



Yksinkertaisesti toteutettu peikkoelokuva yksitoikkoisilla laulunumeroilla. Alussa oli kuitenkin ihan hauskaa meininkiä. **



Los Violadores / Mad Foxes (1981)



Mahtavuutta ! ****½

Spiritual Boxer ( 30.1.2009 07:59)

Marienbad ( 30.1.2009 01:51)

Kaurismaki: Hamlet liikemaailmassa – huumori toimii aina, etenkin synkimmissa aiheissa, minka harvat elokuvantekijat ovat tajunneet.

Olen nahnyt sellaisiakin elokuvia, joissa huumori ei ole toiminut.

Tuli taas vähän puutteellisesti artikuloitua, juu.

Sergio Martino :

Mannaja (1977) ***

Keskitasoinen spagu, jossa mystinen "kirvesmies" saapuu kaupunkiin ja joutuu tietysti kohtaamaan erinnäisen määrän pahiksia.



Joseph McGrath : Magic Christian (1969) **½

Kohtalaisen kivasti ahneudelle ja varakkuudelle piikittelevä elokuva. Peter Sellers ja Ringo Starr pääosissa, joiden lisäksi pieni joukko staroja pikkurooleissa. Huvittavin yksittäinen kohtaus lienee linnunmetsästys jossa siipiveikkoja ammutaan lopulta alas it-tykeillä ja liekinheittimellä. Lopussa käydään laivassa jossa on Christopher Leen esittämä vampyyri ja Raquel Welchin esittämä puolipukeinen naisorjasoutajien orjapiiskuri. Aineksia olisi ollut Candyn tyyliseen trippailuun mutta välillä tarina käy liian hitailla kierroksilla ja osa jutuista on liian matalaotsaisia.



Mikko Niskanen : Lapualaismorsian (1967) **½

Katsottava, joskaan ei hirveän kiinnostava kuvaus 60-luvun lopun Suomalaisista opiskelijoista. Eikä tämä pärjää Niskasen kovemmille elokuville.



Carl Reiner : Man with Two Brains (1983) **½

Sinänsä ihan hyvää näyttelijätyöskentelyä sisältävä kasarikomedia. Ei kuitenkaan kovinkaan hauska ja ohjaus on jotenkin tunkkainen.