Mitä elitistit katsovat?

Goose ( 14.7.2009 15:38)

en muistanutkaan miten härski äijä elokuvan toinen stara Ray Sharkey oli. Mies valitettavasti maksoi kovan hinnan ylenpalttisesta viinan ja huumeiden käytöstä ja kuoli AIDS:iin nelikymppisenä.

Itselle Sharkey on jäänyt parhaiten mieleen Wiseguy-sarjan mobsteri Sonny Steelgravena, sarjan ihan ekasta jatkuvasta tarinasta ("Steelgrave arc").

Onnepeli – Jarvan vanhentuneen varhaisteoksen parasta antia ovat muinaiset näkymät 60-luvun muuttuvasta Helsingistä. Osattiin sitä ennenkin raiskata stadia.



Vahakabinetin arvoitus – erinomaisen painajaismainen sarjamurhaajaleffa vanhalta ajalta. Jopa loppuyllätys onnistuu yllättämään.



Lasisydän – aika outo katsomiskokemus. Järki ja sydän sanovat, että tämä on pirun tylsä, mutta silti elokuvaa katsoi hyvin intensiivisesti ja keskittyneesti. Jopa hypnoottisesti.



Joka tuuleen kylvää – todella hyvä ja hyytävän ajankohtainen oikeussalidraama. Vapaa-ajattelijat eivät todellakaan mainosta liikaa bussien kyljissä.



Kuin surmaisi satakielen – toinen tiedostava amerikkalaisklassikko peilaa tutumpia rotu- ja rasismikysymyksiä. En tiennyt elokuvasta etukäteen paljoakaan, joten voimakas lapsinäkökulma yllätti.



Dracula elää ja voi hyvin – näkyiköhän Christopher Leetä edes kymmentä minuuttia tässä leffassa? Paskoista myöhäishammereista siedettävin ja viihdyttävin.

Hostage

Perushyvää Hollywood-toimintaa, ja lopussa ihan näyttäviä veripanoksia eli ei tätä edes oltu tehty ihan skideille. ***



Bullet to Beijing

Perushyvää tämäkin, mutta tv-elokuvaa. **



Out for Justice

Muutama kohtaus tässä on niin kymmenen tähden kamaa, että koko elokuvan tähdityksissä ei ole paljoa järkeä. Olisiko tämä Seagalin paras?



Wicker Man (remake)

Hölmö, muttei tarpeeksi. Lähinnä vain tarpeeton, mikä on toki itsestäänselvää. Kiitettävästi missattu alkuperäisen pointti, eikä alkuperäisestä ole haluttu poimia pinnallinen idea. Ei sitä varsinaista Ideaa. *



Metal – A Headbanger's Journey

Katsoihan tämän. Hirveästi en lämmennyt modernista dokumentin tekijä pääosassa ‑asenteesta. Liian laaja aihe, että dokkarissa mitään erityistä järkeä on. Mayhem pelastaa, vaikka Ronnie James Dio ja Dee Snider ovatkin myös ihan hauskoja. Snider olisi voinut olla vähän vaatimattomampi itseään kohtaan, tai sitten ohjaaja oli vain poiminut miehen ääripään kommentit PMRC-istunnoistaan. ***



Enemy at the Gates

Eihän tällaisesta ison budjetin WW2-kuvastosta voi olla pitämättä. Tarina ei oikein meitsiin iskenyt, mutta silti ihan mukavasti sujuva parituntinen. ***



Elephant Man

Not my cup of tea, mutta hyvää ja koukuttavaa draamaa. Vaikken ikinä ole jaksanut katsoa Eraserheadia loppuun, muutama kohta teollisuuskuvastoa toi sen silti mieleen. ****



Chinese Torture Chamber Story

Hah, umpipaska kokonaisuus, mutta muutaman kohtauksen 110% urpous (esim. se kuuluisa lentopano) on niin mainiota, että pelastaa ympärille kasatun "elokuvan". ***

Aleksi Mäkelä :

Matti (2006) **



Mike Nichols : Catch-22 (1970) ***½

Toiseen maailmansotaan sijoittuva absurdi sotakomedia. Päähenkilö yrittää epätoivoisesti vakuuttaa olevansa hullu, että pääsisi pois vaarallisista lentotehtävistä. Sodan aikana tosin pysyttäydytään säännössä jonka mukaan jos väität olevasi hullu ja näin ollen pyrit välttämään hengenvaaralliset tehtävät, oletkin itse asiassa täysin selväjärkinen. Hieno elokuva, joka saa pienen miinuksen siitä että tarina on loppupuoliskolla hiukan alkua vähemmän kiinnostavampi. Tosin sitten aivan finaali kruunaa elokuvan. Hienoja sivuosia.



Enzo Barboni : Lo chiamavano Trinità aka My Name Is Trinity (1970) ***½

Legendaarinen spagettiwestern ja Hill & Spencer parhaimmistoa. Tosin Nimeni on Nobody ajaa vielä tämän edelle. Trinity kuuluu kanssa nuoruusvuosien länkkärisuosikkeihin mutta nyt tässä vähän harmitti liian pitkä kesto. Ihan hyvä kuitenkin.



Roman Polanski : Locataire, Le aka The Tenant (1976) ****

Polanski esittää itse pääosaa tarinassa, jossa uusi vuokralainen asettuu asumaan huoneistoon jonka edellinen asukas on tehnyt itsemurhan hyppäämällä parvekkeelta. Mutta onko talon muilla asukkailla ollut jotain tekemistä tapahtumien kanssa. Polanski hallitsee ahdistavan tunnelman luonnin vaikka tämä ei mielestäni ollut niin piinava kuin esim. Rosemary's baby tai Inho. Silti kokonaisuudessa laadukasta katsottavaa.

The Mothman Prophecies (2002)

Heräsin kolmen aikaan yöllä tarkistamaan tämän uudelleen, sillä edellisestä kerrasta oli vierähtänyt vuosia, ja en oikein ollut varma mitä mieltä olin kyseisestä elokuvasta. Mainittakoon etukäteen ettei mikään ääni tiskialtaan putkista tai yöllinen puhelinsoitto ollut tähän syynä.

Elokuvassa Richard Geren esittämä journalisti ajautuu henkilökohtaisen tragedian sysäämänä Länsi-Virginiaan jossa hän joutuu muutaman muun kanssaihmisen tavoin kohtaamaan salaperäisiä ennustuksia esittävän "koimiehen", suuronnettomuuksien liepeillä majailevan myyttisen hahmon.

Tämänhän voisi helposti tuomita vain ylipitkäksi X-Filesin jaksoksi, ja niin taisin ensikatsomisen jälkeen tehdäkin, mutta nyt vasta huomasin elokuvan hienosti rakennetun hyytävän tunnelman. Melankolinen yleisilme, talvisen koleat maisemat, Tomandandyn äänimatto ja taiten "vähemmän on enemmän"-metodilla toteutettu painajaismaisen hahmon esitystapa jossa hahmo nähdään lähinnä ylivalottuneissa zoomailuissa tai hidastuskuvaa vaativissa välähdyksissä, lataavat levotonta odotusta mitä tuleman pitää. Niskavilloja pörhistyttävä on myöskin päähenkilön ja ilmiöön tutustuneen professorin välinen keskustelu katedraalin edustalla näistä olennoista ja mitä ne haluavat ihmisiltä. Tuo mieleen hiukan Suspirian vastaavan "noituuskeskustelun". Edellämainitut tunnelmoinnit sekä hyvät roolisuoritukset nostavat tämän ehdottomasti keskiverron yläpuolelle.

Tai sitten olin muuten vaan tavanomaista vastaanottavaisemmassa tilassa (?).

Crazy Eights (2006)

Kuuden, lapsena käyttäytymistieteelliseen kokeeseen osallistuneen ihmisen haahuilua instituutin kellareissa ja kolkoilla käytävillä, jonne kaveriporukan kuolleen jäsenen testamentti on heidät velvoittanut tutustumaan. Haamu menneisyydestä alkaa pian harventamaan porukkaa. Tätä ei pelasta edes aikuinen osallistujakaarti, Traci Lords eikä epämääräisen taiteellisen otteen yrittäminen. Lopun antikliimaksi on mykistävä.



...sanoinko tosiaan noin? Innoissaanhan minun pitäisi tällaisesta olla. Omituista.



Jack Brooks: Monster Slayer (2007)

Tarina putkimiehestä jonka vanhemmat ja siskon tappanut demonihirviö palaa vuosien jälkeen kuvioihin. Metamorfoosin kourissa turpoava ja pohjattomasta nälästä kärsivä Robert Englund tarjoaa alkupuolella muutamat naurut, mutta rähinän alkaessa homma lässähtää pahemman kerran. Yhtenä valopilkkuna rautakaupan kassakonetta hoitava vanha ukko joka kertoo päähenkilölle legendaa kyseisestä otuksesta.



Vaihteeksi pari kehnohkoa pökälettä peräjälkeen.

2505 – 1607

106. Hanzo the Razor: Who's Got the Gold? – Hyvä!

107. Turkey Shoot – Sadistisia vartijoita, tissejä, karvahirviö, paskoja efekteja ja todella munattomia tappelukohtauksia.

108. The Brain – Huhuhuhuh.

109. Rymdinvasion i lappland tms. – Alkaa todella hyvin, dialogi on särmikästä ja hienoa. Sitten vähän hiihdetään ja lasketellaan. Ja lennetään lentokoneella tietenkin. Hirviökin on ja kaljupäisiä kaapumiehiä. Lässähtää aivan totaalisesti puolen välin jälkeen.

110. Spin – Hyvä.

111. Stage Fright – Erinomainen.

112. Edward Scissorhands (BD)

113. Bad Moon – Huonoin näkemäni ihmissusielokuva.

114. Zombie Holocaust – Kaikessa puupäisydessään todella viehättävä elokuva. Tällaisten elämysten jälkeen tulee aina todella haikea mieli kun taas kerran ymmärtää ettei tällaisia elokuvia tulla enää koskaan tekemään.

115. Monster – Hyvä. Theron vetää aika tiukan roolin.

116. Re-animator

117. Torso

118. Synecdoche, New York – Hieno! Tulee katsottua vielä useampaankin kertaan.

119. Pusher 2 – Hyvä.

120. The Neverending Story – Aika oli kullannut muistot aika pahasti.

121. 13 Going on 30 – Huhuhuh.

122. Woman on Top – Kerrassaan paska elokuva.

123. Bridget Jones: Edge of Reason – HUONO HUONO HUONO.

124. My Cousin Vinny – Erinomainen.

125. The Knowing – Olipas kyllä aikamoisen stydiä kamaa.

126. Tokyo Sonata – Pidin tästä todella paljon. Kurosawan elokuvista Bright Future pitää ykkössijan edelleen.

127. ELF – Oli kyllä melkoista kamaa.

128. Bring it on

129. I Come in Peace – Ei "ihan" vastannut muistikuvia. Todella tyhmää dialogia.

130. Breakheart Pass – Hyvä.

150. Lai/Ho:

Power of Ninjitsu

Näitä Godfreyn tusinaninjailuja. Ainakaan tämä ei toiminut oikein millään tasolla. *½



151. Umberto Lenzi: Caterina di Russia

Tylsää pukudraama ja vähän sotimista. Ei toiminut. *½



152. Mark Hunter: Ensenada Pickup

Mukavasti yritystä ottaen huomioon minkälainen elokuva on kyseessä. No, paskahan tämä on silti. **-



153. Yagher/Smithee/Chappelle: Hellraiser 4

Odotuksiin nähden positiivinen yllätys. Hell yeah. **½



154. Scott Derrickson: Hellraiser 5

Eihän tässä ollut naulapäätäkään saati muita cenobiittejä kuin parissa kohdassa eikä tällä muutenkaan ollut oikein mitään tekemistä koko sarjan kanssa. Muuten kyllä oli omalla wtf-tasollaan miellyttävä, vaikkakin melko traumatisoiva kokemus. **-



155. Mariano Baino: Dark Waters

Ihan kivaa goottifiilistelyä ja kuvastoa, mutta kokonaisuus jäi jotenkin vaisuksi. ***+



156. Dario Argento: Sleepless (Non ho sonno)

Uusintakatselu. Muuten toimi hyvin, mutta lopun Red Herring on edelleen aivan älytön. ***½



157. Boris Buneyev: Zloy dukh Yambuya

aka Jambuin paha henki. Jatkoa arkiston hyvälle neuvostosarjalle. ***+



158. Craig Gillespie: Mr Woodcock

Billy Bob Thorntonin ansiosta näinkin hyvät pisteet. **½



159. Edwin Brienen: Edwin Brienen's Hysteria

Edwin Brienen's Tekotaiteellista ja Kokeellista Paskaa, tai jotain vastaavaa. **



160. Andrew Fleming: Nancy Drew

Vastasi odotuksia. Ei tämän katsomiseen kyllä kovin montaa syytä ole olemassa. **+



161. James Mangold: 3:10 to Yuma

Yllättävän toimiva länkkäri vahvoilla näyttelijöillä. ***½



162. Bitto Albertini: Nudo e crudele

Miellyttävää mondoilua. Nude and Cruel. ***+



163. Tonino Ricci: White Fang to the Rescue (Zanna bianca alla riscossa)

Alkupuoli oli täyttä kultaa. Erityisesti kohtaus, jossa pahiksen rooleissa hääräävät Donald O'Brien ja Luciano Rossi hyökkäävät kimppuun ja hihittelevät. Kyllä tämä kokonaisuutenakin on parempi kuin Fulcin Zanna Bianca vuotta aiemmin (1973). ***½



164. Romberto Mauri: Le Porno Killers

HC-versio. Tiukkaa sleazea, mutta elokuvana todella tylsä. **+



165. Robert Fuerst: The Gold Bug

ABC Weekend Specials ‑sarjaan tehty jakso Poen "kultakuoriainen" ‑novellista toimi hyvin ja erityisesti tunnelma oli kohdillaan. ***



166. Roman Polanski: The Ninth Gate

Uusintakatselussa nyt, kun sain kirjan luettua. Kirja ja elokuva eroavat toisistaan todella paljon, mutta molemmat toimivat hienosti omillaan. ****-



167. Takashi Tsuboshima: Lupin III: Strange Psychokinetic Strategy (Rupan sansei: Nenrikichan sakusen)

Ainoa(?) Lupin III liveaction elokuva. Todella surkea yritys. *½

JaJa ( 17.7.2009 20:20)

166. Roman Polanski: The Ninth Gate

Uusintakatselussa nyt, kun sain kirjan luettua. Kirja ja elokuva eroavat toisistaan todella paljon, mutta molemmat toimivat hienosti omillaan. ****-

Jep, kieltämättä hyvä että leffasta on jätetty ne Dumas-jutut pois, vaikka syventävätkin toisaalta kirjaa.

247. Talalay:

Tank Girl (dvd) ***

Loputtoman touhukas, muttei lähde kunnolla lentoon oikein missään vaiheessa. Lori Petty pelastaa paljon.



248. Luna: Jamón jamón (digiboksi) ***

Taiten yliammuttu ristikkäissuhdesoppa. Lopputekstien hahmoluonnehdinnat olivat riemastuttava yksityiskohta.



249. Bender: Child's Play 3 (digiboksi) **

Ympäristönvaihdos toi hieman lisää vivahteita, vaikka muutenhan tämä oli taas sama tarina uudestaan kerrottuna.



250. Gries: Breakheart Pass (dvd) ****

251. Gibson: The Satanic Rites of Dracula (tv) ***

Ei hassumpi vaikkei täysin vakuuttanutkaan.



252. Wilder: Haunted Honeymoon (dvd) ***

Epätasaisesti naurattava kauhuparodia Gene Wilderiltä. Ei huono, mutta Gilda Radnerille olisi suonut viimeiseksi elokuvaksi vähän hiotumman viritelmän.



253. Pakula: The Parallax View (dvd) ***½

Parempi kuin muistinkaan. Pakula ei selittele liikoja vaan antaa katsojan tehdä itse johtopäätöksensä hirtehisen epilogin jälkeen. Pientä miinusta Fradyn ja kalastuskaupungin sheriffien toiminnallisuudessaan överiksi menevistä kärhämistä.



254. Sayles: Casa de los babys (tv) ***

255. Gunn: Slither (dvd) ****

256. Kokkonen: Häpy endkö? (dvd) **½

Lars von Trier:

Antichrist ***½

Hieno... tavallaan. Hämmentävä, raskas. Kiusallisen paljon kauhuelokuvista ja mainoksista tuttua. Ensimmäisellä kerralla elokuvasta ei jäänyt kovin hyvä olo.



Ariel Winograd: Cheese Head **½

Juutalaisyhteisö sisäänlämpiää argentiinalaisessa lomanviettopaikassa. 'mi primer ghetto'



Sean McGinly: The Great Buck Howard **½

Tästä ei saa suurta elokuvaa millään silmänkääntötempulla.



Pen-Ek Ratanaruang: Nymph ***+

Ilmeisesti eri versio kuin Cannesin, paremmalla ajalla leikattu versio. Mysteeri. Joitakin mielleyhtymiä Antichristiin.



Jérôme Salle: Largo Winch ***

Päällisin puolin toimiva kv. toimintaseikkailutrilleri monimutkaisine juonikäänteineen. Loppujen lopuksi ei kovasti uutta. Sarjakuvaa en ole lukenut.



Yôjirô Takita: Departures ***½

Japanilaista Oscar-laatua. Syyllistyy ajoittain hienoisiin ylilyönteihin (tunteellisuus yllätys yllätys.)



Craig Gillespie: Lars ja se ainoa oikea ***+

Sympaattinen draama. Ryan Goslingille sopiva rooli.



Henry Selick: Coraline ja toinen todellisuus 3D ****+

Olipas hyvä, ja ehdottomasti elokuvateatterikamaa.



Larry Charles: Brüno **

Osui tai nauratti harmittavan harvoin.

Carpenter:

The Fog ***½

Tunnelmallinen.



Cronenberg: Videodrome ***½

Mielenkiintoinen.



Ozawa: The Street Fighter ****

Aina hyvä.



Ishimine: Custom Made 10.30 **

Rokkari Tamio Okudan eeppisen 2004 Hiroshima Stadium-konsertin ympärille suunniteltu dokumentti muuntui fiktiiviseen muotoon, kun siihen kirjoitettiin kahdesta teinitytöstä kertova tarina. Elokuva on surkea ja mukanokkela ensimmäiset 80 minuuttia. Tämän jälkeen on kuitenkin luvassa loistava 40-minuuttinen kun elokuva muuttuu käytännössä katsoen Okudan konserttitaltioinniksi.



Kosugi: The Fighting King ***

Japanin Karate Kid, paitsi söpömpi, verisempi ja kovemmalla mätöllä varustettu. Kameran edestä ja takaa löytyvä talentti on huumaavaa; Sho Kosugi ohjaksissa, Kane Kosugi pääosassa, ja sivurooleissa Shinzo Hotta, Masashi Ishibashi, Yasuaki Kurata jne. Suurin miinus tulee toimintakohtausten "dynaamisesta editoinnista".



Kosugi: The Fighting King 2 ***½

Tarinan jälkimmäinen puolisko. Karate Kid ja söpöys (Taeko Nishino) on unohdettu, sen sijaan elokuva on suorastaan raaka. Mättö on komeaa, mukana useita treenikohtauksia, ja höyhenenkevyt tarina rullaa ensimmäistä elokuvaa sujuvammin. Editoinnista jälleen miinusta.



Hayashi: Cruel High School Girl Sex Lynch **½

Eihän tällaisella nimellä voi mennä pieleen. Ei, vaikka Naomi Tani käväiseekin kuvissa (mutta ei luojan kiitos joudu köysimaanikon käsittelyyn). Hayashi ohjaa kohtalaisen pätevästi, ja käsikirjoituksesta löytyy mielenkiintoisia konflikteja. Kyseessä ei kuitenkaan ole mik''n non-stop lynkkausleffa.



Ohara: Fascination: Portrait of a Lady *

Naomi Tani joutuu köysimaanikon käsittelyyn. Armottoman epätasainen pop art ohjaaja Koyu Ohara yrittää piristää soppaa huumorilla ja taiteella, mutta kokonaisuus jää silti hyvin tunkkaiseksi.

Ples v dežju / Dance in the Rain (1961)



***½



Goryeojang (1963)



***½



Struktura kryształu (1969)



***



The Plague Dogs (1982)



***½



Trading Places (1983)



Uusintakatselu. ****



Schindler's List (1993)



****½

Hopper:

Chasers ***

Viimeistä päivää U.S Navyn palveluksessa oleva Eddie saa vielä viimeisen komennuksen saattokeikan muodossa. Vitutusta lisää vielä Shore Patrolin virkaintoisin ja kusipäisin kersantti Rock Reilly, joka tulee hänen parikseen keikalle. Lähinnä kumipään hommia tehneen Eddien sietokyky joutuu äärimmilleen pilkunviilaamisen nimiin uskovan kersantin kanssa. Miesten keskinäiset kemiat pääsevät ja joutuvat vielä uuteen potenssiin, kun määränpäässä selviää, että kyyditettävä vanki onkin she eikä he.

Dennis Hopper on saanut luotua varsin kelpo komedian armeijan merkeissä. Tom Berenger oli ainakin katsonut Clintin Heartbreak Ridgen muutamaan otteeseen luodessaan omaa roolia kersantti Reillynä. William McNamara hoitaa homman kotiin huolettomana Eddienä aivan Poliisiopiston ja Mahoneyn hengessä ja elokuvan tärkein lenkki joka on tietysti vangin roolissa oleva Erika Eleniak. Monesti, kun puhutaan Seagalin klassikosta Under Siege niin harvoin sivuutetaan mainita Erika Eleniak ja kakusta nouseminen. Voi veljet ja Immonen, Chasers tarjoilee paljon paljon enemmän ja ottaen tekovuoden 1994 huomioon niin neiti on todellakin vielä Playboy/Baywatch kuosissa. Jostain syystä Nordisk Film on kaikin tavoin yrittänyt vesittää tämän menestyksen antamalla nimeksi Kuka sieppaa kenet? ja kaiken lisäksi hemmetin törkeän kansitaiteen.



Hyams: The Presidio ***

Keskinkertaisen hyvä murhajännäri Friscon ja Presidion miljöössä. Lisäksi Harmon, Connery & Ryan antavat lisä kiinnostusta kokonaisuuteen.



Jordan: Buffalo Soldiers ****



Gray: The Glimmer Man ***½

Noin kuukauden leffat:

16mm



Psychic Killer. Tavallista kunnianhimoisempi ö-jännäri. Pääosassa oleva Timothy Huttonin faija näyttää ihan Dennis Richardsonilta.



DVD:



Iron Man. No eipä tässä mitään erikoista ollut.



Yakuza Papers 1-5. Ykkönen on selkeästi sarjan paras. Kokonaisuutta haittaa sekavuus ja kun kun ekan osan in-your-face asenteeseen turtuu alkaa koko stoori hieman kyllästyttämään.



Digiboksi:



Telephone. On tämä kyllä aika paska.