Mitä elitistit katsovat?

Adams æbler

Män som hatar kvinnor

Sing a Song of Sex

Hardware



Kaikki oli yllättävän hyviä. Etenkin Oshiman viimeiset 50 minuuttia ja Hardwaren tunnelma.

Orionissa:

Ke 16.9.2009: Noidan kirot (1927)



***½



Muita katsastettuja:



Lúdas Matyi (1950)



Unkarin elokuvahistorian ensimmäinen värielokuva. Rankka ja kujeileva kostoelokuva. ****



Ni liv (1957)



Uusintakatselu. ****



Mihai Viteazul (1970)



Vihdoinkin tuli nähtyä tämä Sergiu Nicolaescun eeppinen kuvaus Romanian kansallissankarista Mihai Pătraşcu'sta. Hienoja taistelukohtauksia ja muutenkin mielenkiintoista historiakuvausta. Lisäksi paikoitellen vähän mustaa huumoriakin mukana.



Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista romanialaisista elokuvista. *****



Golem (1980)



***



Dreszcze / Shivers (1981)



***



When the Wind Blows (1986)



****

The Informant! ***

Aika sovinnainen ja perinteinen leffa viiksi-Damonista supervalehtelijana / FBI-kantelijana. Ei varsinaisesti mitenkään huono, mutta Soderberghiltä odottais parempaakin. "Hauska" koheltaminen toimiikin huonommin kuin vakavammat kohtaukset. Jatkuva "leikkisä" (= saatanan ärsyttävä) trumpettimusiikki käy silti enemmän hermoille. Tässä on tosin mahdollisuus nähdä pitkästä aikaa Scott Bakula, jota en ole nähnyt oikein missään sitten Barkerin Lord of Illusionsin (1995).

168.

Gamer ***½

Olipa positiivinen yllätys. Alkukohtaus oli pelottava; silmillä näytti olevan kaikkien aikojen rasittavin ja typerin teos. Fps-yksityiskohtia sentään kunnioitettiin: "teabagging" oli mukana, heh. Onneksi juoni kehittyi loppua myöten hyvinkin mielenkiintoiseksi. Dexter-jamppa veti hyvän nero/psyko roolin, ja Sims/Playstation Home tyylisellä virtuaaliympäristöllä herkuteltiin jopa loistavan ansiokkaasti.



169. [salainen elokuva] *****

Loistavaa kamaa!



170. District 9 ****+

Olihan tämä helvetin hyvä, etenkin kun ennakkoon pelkäsin että käsissä on uusi Cloverfield, eli täysin ennalta-arvattava perusefektirahastus. Johannesburg toi ihan uutta katu-uskottavuutta ja kuumottavuutta ghettokuvaukseen, mutta liiasta videopelimäisyydestä loppupuoliskolla ja pakollisesta Halo-viittauksesta miinusta prkl.

Gamer oli ihan paska, samoin Pelham yy-kaa-koo. Public Enemieskin oli huono...

094. Quentin Tarantino:

Inglorious Basterds (2009) 8-9/10

Todella mahtavaa tykitystä ilman runkoa.



095. Pedro Almodóvar: Hable con ella – Puhu Hänelle (2002) (uusinta) 7/10

Mä muistelin että tämä on loistava. Ei ole, mutta hyvä silti.



096. Massimo Dallamano: Cosa avete fatto a Solange – What Have You Done to Solange (1972) (uusinta) 8/10

boksilta

Dreamcatcher * Kirja on niin paljon vielä enemmän wtf-osastoa ettei edes sen puolesta jaksanut viihdyttää. IMDB trivian mukaan King myi elokuvaoikeudet dollarilla mikä on helppo käsittää, se että elokuva oikeasti tehtiin, ei ole.



Apocalypto ** Alkuun ihan kiinnostava kaikessa "autenttisuudessaan", mutta loputon juokseminen alkaa rassaamaan ja lopulta käsissä on vaan jonkinlainen pintahieno metsä-survival elokuva. Kiitettävän brutaali kyllä.



leffassa



Kunniattomat paskiaiset **** Välillä loputon ja tarkoituksettoman oloinen keskustelu sai ihmettelemään että voiko tätä jaksaa mutta lopulta leffa kyllä palkitsee ja teatterista kävelee varsin tyytyväisenä ulos. Itse diggasin Pittistä ja myös Rothista vaikka Waltzin showhan tämä on.

United 93 (Paul Greengrass, 2006) **½

Dog Day Afternoon (Sidney Lumet, 1975) ***½

Babel (Alejandro González Iñárritu, 2006) **½

It´s a Free World (Ken Loach, 2007) *½

Lawrence of Arabia (David Lean, 1962) ****½

Richard Lester :

How I Won the War (1967) ***

Satiirinen sotakomedia jossa yhdessä roolissa nähdään John Lennon. Lesterin ohjauksessa jutut tulevat konekivääritahtia ja osa on melkoisen WTF-tasoa varsin hyvällä tavalla. Casting vakuuttaa myös sillä etenkin pääosassa oleva nuori brittiupseeri vetää hyvän roolin ja muut mukana olevat komppaavat mallikkaasti.



Paul Thomas Anderson : There Will Be Blood (2007) ***½

Öljy, uskonto, ahneus ja mielipuolisuus sekoittuvat juoneen varsin kiinnostavassa ja hyvin näytellyssä mutta liian puuduttavasti kerrotussa tarinassa. Kestoa on liikaa ja tarina etenee välillä kuin juoksuhiekassa. Onneksi näyttelijöitä jaksaa seurata mutta ei mene ilmestymisvuotensa parhaisiin.



Brian De Palma : Sisters (1973) ****

70-lukulaista Palmaa tuttuine hatunnoistoineen Hitchcockille ja splitscreeneineen. Margot Kidder pääosassa tekee vakuuttavaa jälkeä ranskalaisaksentteineen.

171.

The Good, The Bad, The Weird ***-

Musiikit, kuvaus, tunnelma ja visuaalisuus kohdallaan, hyvää mongoli/mantsuria menoa kun ei liian usein näe. Jos tästä leikkaisi puoli tuntia puuduttavaa ammuskelua pois, päästäisiin jo kolmeen ja puoleen tähteen.



172. The Hurt Locker ****½

Bigelow osaa. Todella kuumottava tuotos, johon näennäisen yksinkertaiseen juoneen on saatu ujutettua paljon hyviä yksityiskohtia valottamaan sotilaiden mindsettiä.



173. Kinatay *½

No jopas oli. Vaikea sanoa, näinkö juuri kunnianhimoisen avantgarde-elokuvan vai maailman helpoimmilla keinoilla shokeeraamaan pyrkivän halpisvedätyksen. Äänimaailma, joka koostuu autojen hurinasta ja (hyvästä) minimalistisesta musiikista; pimeässä saman likaisen linssin läpi kotivideotyyliin tehty kuvaus. Onnistuneesta tunnelmasta kuitenkin vähän pisteitä.



174. Yatterman **½

Ainakin tämä oli alkuteokselle erittäin uskollinen, mistä aina respectiä tekijöille. Tuskin Yattermanista parempaa leffaa saisikaan. Tässä Miiken tuotoksessa eka tunti toimi oivallisesti tyhjäpäisenä spektaakkeli-viihteenä, mutta sitten alkoi riittää ja lopussa tuttuun tapaan jo mielessä toistuu mantra "lopu jo, lopu jo..." Koulutyttövuori!

Ong Bak 2, ***

Yatterman, **½

Jim Jarmusch:

The Limits Of Control ***½

Aika mielenkiintoinen. Ihme että kahdeksasta katsojasta olin ainoa joka katsoi tekstit loppuun, mutten spoilaa :-)



Pedro Almodóvar: Särkyneet syleilyt ***½

Kokonaisuutena ei erityisen säväytä, mutta osa otoksista on häikäisevän hienoja.



Klaus Härö: Postia pappi Jaakobille **½

Hyvin pienimuotoinen, liiaksikin.



Ang Lee: Taking Woodstock ***½

Varsin huolella ja ajatuksella tehty, eikä ole valittu ilmeisimpiä juttuja (yleisön kosiskeluksi.)



Mira Nair: Salaam Bombay! ****

Olisipa nähnyt tämän ensi-illassaan, ennen slummien miljonäärejä.



Michael Mann: Public Enemies **½

Ohjaaja ja näyttelijät nimekkäitä, lopputulos ei vaan ole kummoinen.



Götz Spielmann: Revanche ***

Alku vaikutti tavanomaisemmalta pikkugangsterifilmiltä, mutta loppupuolisko oli mielenkiintoisempi.



Gareth Maxwell Roberts: Kill Kill Faster Faster ***+

Varsin sopiva yöelokuvaksi.



Quentin Tarantino: Kunniattomat paskiaiset ***½

Ei tylsä. Osa Tarantinon valinnoista toimii paremmin, osa vähemmän. Elokuva lienee hitti Israelissa?

207. John Boorman:

Zardoz

Uusintakatselussa. Ei mikään mestariteos. ***½



208. Ki-hwan Oh: Voices (Du saram-yida)

Korealaista keskinkertaisuutta. **½



209. Dan Gildark: Cthulhu

Tällä ei kyllä Lovecraftin kanssa ollut paljonkaan tekemistä. Tori Spelling OMG! **-



210. Daisuke Yamanouchi: Girl Hell 1999 (Shôjo jigoku ichi kyû kyû kyû)

Tästä enemmän etusivulla joskus artikkelin yhteydessä. **½



211. Tim Burton: Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street

Enimmäkseen ärsyttävä, mutta kivutonta kertakatseluna. **½



212. John Harrison: Book of Blood

Paria hetkeä lukuun ottamatta ihan turha tekele. **-



213. Toshio Lee: Detroit metal city (Detoroito Metaru Shiti)

Sarja on aika hyvä, mutta tämä live-action oli hyvästä alusta huolimatta todella huono ja erityisesti tylsä. **



214. Barbet Schroeder: Single White Female

Uusintakatselu. Parempi kuin muistelinkaan. ***½



215. Joe D'Amato: Primal Instinct

Juonipoksua. Pidän aka-nimestä "Anal Instict" enemmän. **+



216. Norman Taurog: Dr. Goldfoot and the Bikini Machine

Paikoitellen aika ok, välillä taas todella vaivaannuttavan huono. Tuskin tätä olisi ilman Vincent Pricea tullut katsottuakaan. **+



217. Carlo Vanzina: Nothing Underneath (Sotto il vestito niente)

Hyvä ja alusta loppuun saakka viihdyttävä giallo 80-luvulta. ***½



218. Daisuke Yamanouchi: Kyoko vs. Yuki (Saikyô joshikôsê densetsu: Kyôko vs Yuki)

Tästäkin laajemmin joskus artikkelin yhteydessä. ***+



219. Wes Craven: The Last House on the Left

Uusintakatselussa. Samaa tasoa remaken kanssa, mutta hieman eri syystä. ***½



220. Adam Gierasch: Autopsy

Ei aivan huonosairaalakauhuilu. Ylitti jopa odotukset. **½



221. Renato Polselli: Delirium (Delirio caldo)

Uusintana tämäkin. Tyypillistä Polsellia, saastaista ja omituista. ***½

Hitchcock:

Spellbound ***

Jää aika kaukaiseksi ja tasapaksuksi, jos vertailukohdiksi otetaan mestarin jännittävimmät ja parhaimmat elokuvat. Myös Ms. Bergmanin ja Mr. Peckin näytteleminen on ajoittain liian teatraalista SF-filmien meininkiä. Oikeastaan Hitchin paras tatsi saavutetaan ainoastaan Salvador Dalin suunnittelemassa unijaksossa ja muutamassa humoristisessa letkautuksessa.



Smight: Airport 1975 ****

Oma korkkaus näiden lentokone kattistroofien parissa. Niin paljon, kuin tämä naurattaakin näin jälkeeenpäin niin tämä oli oikeasti aika hyvä elokuva ja paskajäykkänä jännittävä. Lentokohtaukset olivat näyttäviä ja varmasti duunattu niin hyvin, kuin vuonna 1974 on kyetty. Myös jättiläisten Charlton Hestonin ja George Kennedyn mukanaolo on korvaamatonta. Molempien ego on niin valtava, että pelkkä huolestunut henkäys elokuvassa saa katsojan veret seisattumaan. Näkemisen myötä osaa entistä enemmän arvostaa jo ennestään mielipuolisen loistavaa ZAZ klassikkoa Airplane!



Brady: Waking Up in Reno ****

Thornton-Richardson & Swayze-Theron ovat todella hauskat ja onnistuneet pariskunnat. Pahasti aliarvostettu draama/komedia, joka hipoo neroudellaan ajoittain erinomaisuutta. Olisin nauranut useissa kohtauksissa antaumuksella mutta Patrick Swayzen poismeno jarrutti tilannetta. Reno oli kuitenkin hyvä valinta muistoelokuvaksi, joka hyvin paljastaa miten laajan skaalan mies hallitsi.

Matti Kassila :

Meiltähän tämä käy (1973) **½

Esa Pakarinen Severi Suhosena, tukkijätkänä joka päätyy paperitehtaan portinvartijaksi ja erilaisiin kommelluksiin tehtaan johtajan kanssa. Rillumarei-tyylin elokuvan uudelleen lämmittelyssä, joka on kuvattu suhteessa myöhään eli 70-luvulla. Mukaan mahtuu hienoa värikuvaa tuon ajan Suomesta mutta musiikkinumerot pilaavat paikoin elokuvan tunnelman. Pakariselta kuullaan parit hyvät onlinerit ja sisältää tämä muutaman oikeasti hauskan hetken. Muuten mennään alle keskitason.



Ken Annakin : The Biggest Bundle of Them All (1968) **½

Cable open viikonlopun saldoa. Keikkaleffa joka ei ihan toimi kaikilta osin. Koska tarina on komediavetoinen ja komedia ei oikein elokuvassa toimi, jää käteen varsin köykäinen tekele. Onneksi sentään Raquel Welch nähdään bikineissä.



Larry Charles : Brüno (2009) ***½