Mitä elitistit katsovat?

062. Yoshifumi Kondo:

Mimi wo sumaseba – Whisper of the Heart (1995) 9/10

Tätä realistisempaa Ghibliä, kuitenkin tunnelmaltaan tutun taianomainen ja hieno. Pienimuotoinen ja rauhallisesti etenevä tarina, joka ei kuitenkaan tunnu tylsältä missään vaiheessa; moni saattaa olla tosin eri mieltä tylsyydestä.



063. Tarsem: The Fall (2006) 6/10

Ihan hyvä, mutta kyllä tämä on vittu ontto. The Fall toimii lähinnä vain visuaalisesti, ja muutaman yksittäisen kohtauksen kohdalla. Myös tytön mielikuvituksen voimin etenevä kertomus on mielenkiinnoton ja seuraamiskelvoton, vaikka sinällään hieman pyrkiikin heijastelemaan hahmojen sisäistä maailmaa. Harmi vain että hahmoja ei rakenneta siten, että tuo sisäisen maailman heijastus kiinnittyisi mihinkään. Sekä tarinankertojan että tytön hahmot jäävät ikävästi raakileiksi ja etäisiksi. Hieman yhdentekeviksi. Tämä ei tarinansa puolesta lunasta yhtäkään herättämistään odotuksista. Vertaaminen vaikkapa toimintaelokuvien 'sisällöttömyyteen' ei ole toimi, koska sujuva toimintaelokuva täyttää odotukset ja toimii itsessään. Minulle pelkkä visuaalisuus ei ole sisältö.

Yoshua Ben Yosef ( 19.6.2009 11:12)

063. Tarsem: The Fall (2006) 6/10

Ihan hyvä, mutta kyllä tämä on vittu ontto. The Fall toimii lähinnä vain visuaalisesti, ja muutaman yksittäisen kohtauksen kohdalla. Myös tytön mielikuvituksen voimin etenevä kertomus on mielenkiinnoton ja seuraamiskelvoton, vaikka sinällään hieman pyrkiikin heijastelemaan hahmojen sisäistä maailmaa. Harmi vain että hahmoja ei rakenneta siten, että tuo sisäisen maailman heijastus kiinnittyisi mihinkään. Sekä tarinankertojan että tytön hahmot jäävät ikävästi raakileiksi ja etäisiksi. Hieman yhdentekeviksi. Tämä ei tarinansa puolesta lunasta yhtäkään herättämistään odotuksista. Vertaaminen vaikkapa toimintaelokuvien 'sisällöttömyyteen' ei ole toimi, koska sujuva toimintaelokuva täyttää odotukset ja toimii itsessään. Minulle pelkkä visuaalisuus ei ole sisältö.

Mä haluaisin todella jonkun selittävän mitä tämä "sisältö" oikein tarkoittaa elokuvien yhteydessä? Kertokaa esimerkkejä sisällöstä!

KCrimso ( 19.6.2009 11:18)

Yoshua Ben Yosef ( 19.6.2009 11:12)

063. Tarsem: The Fall (2006) 6/10

Ihan hyvä, mutta kyllä tämä on vittu ontto. The Fall toimii lähinnä vain visuaalisesti, ja muutaman yksittäisen kohtauksen kohdalla. Myös tytön mielikuvituksen voimin etenevä kertomus on mielenkiinnoton ja seuraamiskelvoton, vaikka sinällään hieman pyrkiikin heijastelemaan hahmojen sisäistä maailmaa. Harmi vain että hahmoja ei rakenneta siten, että tuo sisäisen maailman heijastus kiinnittyisi mihinkään. Sekä tarinankertojan että tytön hahmot jäävät ikävästi raakileiksi ja etäisiksi. Hieman yhdentekeviksi. Tämä ei tarinansa puolesta lunasta yhtäkään herättämistään odotuksista. Vertaaminen vaikkapa toimintaelokuvien 'sisällöttömyyteen' ei ole toimi, koska sujuva toimintaelokuva täyttää odotukset ja toimii itsessään. Minulle pelkkä visuaalisuus ei ole sisältö.

Mä haluaisin todella jonkun selittävän mitä tämä "sisältö" oikein tarkoittaa elokuvien yhteydessä? Kertokaa esimerkkejä sisällöstä!

Mielestäni 'sisältö' on subjektiivinen kokemus elokuvasta.



Okei, esim. The Fallin tapauksessa. Päähahmot ovat itsemurhaa hautova mies, ja kovia kokenut pieni tyttö... leffa runkkailee koko ajan näillä hahmoilla, niiden kohtaloilla, mutta tavallaan antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Jäin kaipaamaan molempiin hahmoihin niin paljon lisää: mielestäni, jotta The Fall olisi voinut toimia minulle, hahmojen olisi pitänyt olla paremmin rakennettuja. Visuaaliselle sisällölle olisi pitänyt saada jokin ankkuripiste, muukin kuin se, että ne hieman koskettavat hahmojen pintaa. Varsinkin loppukohtaus, jossa tyttö on jotenkin töksähtävä. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, eikä oikein tuntunut siltä että aikaisemmassa elokuvassa olisi onnistuttu luomaan pohjaa kohtaukselle.



Entäs jonkun Death Wish III:n sisältö? Ei siinä edes yritetä ehdottaa mitään piilomerkityksiä tai symboliikkaa, eikä leffan toimivuus sitä edes vaadi. Idea on olla dorkan moraaliton toimintaelokuva, jossa Bronson ampuu dorkia jengiläisiä, jotka tappavat dorkia vanhuksia. Ei se mun mielestä ole mitään sen kummempaa, ja onnistuu ihan vitun hyvin.



Jodorowskyn Holy Mountainin sisältö? En vittu tiedä. Se on ilmeisen täynnä merkityksiä, mutta kun katsoin leffan en tajunnut niistä mitään. Minulle sisältö oli täysin tyhjä, koska en saanut minkäänlaista otetta mistään, eikä leffa herättänyt mitään muita tuntemuksia kuin tylsistymisen. Pitäisi ehkä katsoa uudelleen.



edit. itselläni ainakin kokemukseen elokuvan sisällöstä liittyy ainakin ennakko-odotukset elokuvasta, elokuvan aikana heränneet ajatukset ja odotukset, ja fiilis siitä, miltä elokuvan loputtua tuntuu. Sainko mitä halusin? Toimiko leffa siinä mitä se yritti olla? Jäikö itselle jossiteltavaa, jäikö itselle epävarma olo? Ja onko se olo pettynyt vai onko se jollain tavalla tyydyttynyt?

Musta The Fall ei ollut niinkään sisällötön kuin vähän hölmö. Aika hieno joo, mutta vähän rasittava myös.

064. Mann:

Manhunter (1986) 10/10

Manhunter on niin hyvä, että mieluummin käyttäisin aikani tähän kuin "hiweroisin mjuijan pluua tunnin", eikä ole edes vaaraa saada turpaan! En ollenkaan muistanut kuinka perkeleen hieno elokuva tämä on. Paras Mann. Ennen loppukohtausta kaikki tunnelma ja ahdistus luodaan hitaasti ja hienovaraisesti päähahmon (tai päähahmojen) sisäiseen maailmaan nojaten: Graham pelkää koko ajan uppoavansa liian syvälle sarjamurhaajan maailmaan pyrkiessään selvittämään tämän henkilöllisyyttä. Itse rikos-case jää jopa epäselvän hataraksi, kun keskitytään psykologisiin ristiriitoihin. Musiikki loistavaa, kuvaus loistavaa, käsikirjoitus on todella toimiva, kaikki vaikuttaa jollain tapaa aidolta ja uskottavalta, henkilökohtaiselta.



Mahtavassa off-tempo-loppukohtauksessa soi Iron Butterflyn In-A-Gadda-Da-Vida... vähän aikaa kun ihmettelin, niin tajusin että sehän on Nasin Hip Hop Is Dead (intrumentaali).



065. Martin McDonagh: In Bruges (2008) 8/10

Paljon hauskaa läppää, sympaattinen ja rento (jopa koskettava) tarina sekä tapahtumaympäristö. Pelkäsin etukäteen että oltaisiin tällä modernin brittikrimen kaavalla "paljon itsetarkoituksellisia nokkeluuksia ja yllättävää väkivaltaa", ei onneksi oltu... vaikkakin loppu lipesi aika pahasti: liikaa yhteensattumia, nokkeluuksia, muka-cooleja piirteitä hahmoissa. Mutta hyvä leffa. Kääpiöistä vitusti plussaa (karateiskukohtaus on hauskin yksittäinen kohtaus Kiss Kiss Bang Bangin ruumiin-päälle-kusemis-kohtauksen jälkeen).

Eagle vs. Shark

Saatana, tätä kehuitte! Uusi-seelantilainen napoleon dynamite. Ärsyttävää symppistelyä ja vammailua. "Söpöjä" animaatioita ja indie-rämpytystä kaiken kukkuraksi. *½

Phillips:

Starsky & Hutch **

Ok idea, mutta toteutus hieman hengetön. Hutchin Gran Torino on elokuvan parasta antia.



McG: Terminator: Salvation *½

Tätä saa kun palkaa McG:n; umpisurkeita toimintakohtauksia joissa hahmot väistelevät joka suunnalta lenteleviä cgi objekteja korvia raatelevan metelin keskellä. Sam Worthingtonin mielenkiintoinen hahmo pelastaa kuitenkin sen verran, että katsoja selviää elokuvan loppuun. Puolivälissä teki silti mieli lähteä kotiin.



Yukisada: Yubisaki kara sekai wo ****

Tytöt päättävät tehdä joukkoitsemurhan. Yukisada yllättää positiivisesti erittäin kauniilla elokuvalla, jonka hieno musiikinkäyttö ja upea kuvaus tuovat mieleen Makoto Shinkain ja Hiroshi Ishikawan työt. Pahimmillaanhan Yukisada on venynyt Crying Out Love, in the Center of the Worldin kaltaisiin tunarointeihin.



Yamashita: Hazy Life ****

Itseäni parin kuukauden takaa lainaten ”Yamashita rakastaa tyhjää toimittavia luuserihahmojaan, ja se rakkaus välittyy katsomonkin puolelle.” Hyvin pieni, hyvin hauska ja hyvin sympaattinen elokuva.



Yamashita: No One’s Ark ****½

Edellistä pykälän suurisuuntaisempi mutta vieläkin parempi elokuva. Yamashitan huumori petä taaskaan.



Yamashita: Realism no yado ****½

Yamashita palaa hieman pienimuotoisempaan ilmaisuun upeilla hahmoilla, mainiolla huumorilla ja hienolla kuvauksella varustetussa elokuvassa. Yamashitan paras leffa.



Yamashita: Sono otoko, kyobo ni stuki ***

”Dokumentaristi Yamashita” seuraa ja haastattelee kovan luokan etsivää, joka sivutoimenaan esiintyy pornoelokuvissa. Ohjaajan hihitys kuuluu kameran takaa...

The Princess Bride aka Prinsessan ryöstö (-87)

Tämähän oli hauskempi kuin muistinkaan, kaikkea kivaa yllinkyllin. Etenkin tulisuolla sankariparin kimppuun hyökkäävät jättiläisjyrsijät olivat vaikuttavia ja osoitus hienoista käsityönä tehdyistä efekteistä.

Atlanticin kotimainen julkaisu on muuten widescreen (kirkas ja puhdas kuva), vaikka takakansi väittää 4:3, joskus näinkin päin.

Varastettuja suudelmia – oikein viihdyttävä ja hyvin ranskalainen rikoskomedia.



Etunimi Carmen – hajanaista juonta, tarpeetonta kikkailua sekä karvaista RM-tuheroa.



Child's Play – köykäinen kauhukomedia falskilta 80-luvulta.



My Little Eye – parempi semi-slasher kuin ennakkotiedot olivat antaneet ymmärtää. Ei silti mikään maailmojen mullistaja.



Sidottu – katsomisen arvoinen psykologinen draamatrilleri. Jotain jäi puuttumaan.

077. Scott Derrickson:

The Day the Earth Stood Still (2008, bd) *½

Sanotaan vaikka näin että jos avaruusmuukalaiset pitäisi vakuuttaa siitä että ihmiskuntaa ei kannata tuhota niin heille ei ainakaan kannattaisi näyttää tätä urpoa scifi-remakea.



078. Henry Selick: Coraline (2009, elokuvateatteri, 3D) ***½

Viihdyttävä, mielikuvituksekas ja selvästi rakkaudella rakennettu stop-motion-animaatio. Tarina (joka seuraa varsin uskollisesti Neil Gaimanin kirjaa) jättää kuitenkin hieman kylmäksi. Tämä oli ensimmäinen näkemäni uusi 3d-elokuva. 3d:tä käytettiiin kohtuu hillitysti ja hyvällä maulla ja tälläiseen animaation 3d tuntuukin sopivan ihan luontevasti. Tavallisiin elokuviin en kyllä 3d:tä osaa kaivata, mutta ehkä James Cameronin Avatar muuttaa tilanteen...



079. Christopher Guest: For Your Consideration (2006, televisio) **

Guest ja kumppanit voisivat keksiä uusia temppuja. Melko väsynyt komedia.



080. Tod Browning: Dracula (1931, digiboksi) ***

Ok.



081. Oliver Stone: W. (2008, dvd) ***½

Josh Brolin oli mainio George Bushina. Ei tämä muutenkaan yhtään hassumpi poliittinen satiiri ole, mutta ehkä hieman liian lempeä ja kevyt. Stonelta odottaisi enemmän.



082. Alan Ball: Towelhead (2008, dvd) ***½

Draamaa ja mustaa huumoria melko onnistuneesti sekoitteleva elokuva nuoren tytön seksuaalisesta heräämisestä. Varsin poikkeuksellinen elokuva vaikka toisaalta sisältääkin paljon Ballin (American Beauty, Six Feet Under) muista töistä tuttuja elementtejä.



083. Werner Herzog: Aguirre, der Zorn Gottes (1972, digiboksi) **½

Kiinnostava, mutta lopulta aika pitkäveteinen "viidakkoseikkailu" Herzogilta ja Kinskiltä.

214. Brest:

Gigli (digiboksi) *

Musertava.



215. Omori: Godzilla vs. Biollante (tv) ***

Edeltäjäänsä parempi vaikkei ihan nappiin osunutkaan.



216. Coraci: Click (digiboksi) **

Erittäin köykäinen It's a Wonderful Life / Bruce Almighty ‑muunnelma Sandlerin vakiovitseillä. Hauskin kohta oli Rachel Dratchin vessaan juoksu.



217. Guest: For Your Consideration (digiboksi) **½

Parista hyvästä vitsistä huolimatta aika valju.



218. Volanen: Rumble (tv) **½

Roimasti huonompi kuin mitä muistin. Periaatteessa tämä oli vieläkin ihan onnistunut, mutta aikaa tuhlattiin liikaa väsyttävään mekastamiseen.



219. Judge: Beavis and Butt-Head Do America (dvd) ****

Samantapaista yhden asian tyyppien sekoilua kuin Rumblekin, mutta tämä oli säilyttänyt viehätyksensä.



220. Lambert: Pet Sematary II (dvd) ***

Tästä ei varmaan saisi tykätä, mutta tykkään silti. Jatko-osaksi erittäin typerä ja juoneltaan kaavamainen, mutta tarkoituksellinen läskiksi vetäminen toimii vieläkin hienosti. Hakkaa kevyesti alkuperäisen.



221. Hutton: Kelly's Heroes (dvd) ****½

Klassikko.



222. Walsh: The Roaring Twenties (digiboksi) ****

Klassinen gangsterin elinkaari jämäkästi kerrottuna.

081. Oliver Stone: W. (2008, dvd) ***½

Josh Brolin oli mainio George Bushina. Ei tämä muutenkaan yhtään hassumpi poliittinen satiiri ole, mutta ehkä hieman liian lempeä ja kevyt. Stonelta odottaisi enemmän.

Just hyvä päätös Stonelta olla lähtemättä Michael Moore tasoiseen Ad hominem hyökkäykseen tai Alex Jones tyyliseen salaliittomeininkiin.

JariM ( 22.6.2009 01:38)

081. Oliver Stone: W. (2008, dvd) ***½

Josh Brolin oli mainio George Bushina. Ei tämä muutenkaan yhtään hassumpi poliittinen satiiri ole, mutta ehkä hieman liian lempeä ja kevyt. Stonelta odottaisi enemmän.

Just hyvä päätös Stonelta olla lähtemättä Michael Moore tasoiseen Ad hominem hyökkäykseen tai Alex Jones tyyliseen salaliittomeininkiin.

Voi olla joo. Silti vähän turhan särmätön elokuva.

DVD:

Tideland. Voi vittu.



Street Kings. Kuin ylipitkä The Shield ‑jakso.



Happening. Vähemmän ärsyttävä Shimaläjä, vähemmän ärsyttä siksi, että tässä ei oltu edes yritetty mitään.

Antti Tohka ( 22.6.2009 11:59)

Tideland. Voi vittu.

Niinpä! Eikö olekin kova! Vain tytön katsomaan tätä, ja se alkoi melkein itkemään.