Mitä elitistit katsovat?

KCrimso ( 4.4.2009 15:28)

047. Lili Fini Zanuck: Rush (1991, digiboksi) **

Epäuskottava, tylsä ja ylipitkä elokuva undercover-huumepoliiseista joilla homma lähtee lapasesta.

Tylsä ja ylipitkä, ok. Mutta epäuskottava? Tuohan on omaelämänkerrallisen romaaniin filmatisointi. 90-luvun yksi parhaista huume-elokuvista, IMO.

62. Izô Hashimoto:

Lucky Sky Diamond (Rakkî sukai daiamondo)

Tästä laajemmin myöhemmin. ***-



63. Monkey Punch: Lupin III: Dead or Alive (Rupan sansei: Dead or Alive)

Heikommasta päästä oleva Lupin III ‑elokuva. Ihan katsottava toki silti. ***



64. Jean Rollin: Demoniacs (Les Démoniaques)

Ei ehkä Rollinin pidetyimpiin kuuluva elokuva, mutta itse pidän kovasti. ****+ (Lisäksi vielä encoren julkaisun extroilta löytyvä Rollinin varhainen lyhäri Les Pays loin, joka oli myös aika hyvä).



65. Roman Polanski: What?

Polanskin hyvä seksikomedia. ***½



66. Richard Viktorov: Kassiopeian robotit (Otroki vo vselennoy)

Elokuva-arkistolla näkemistäni neuvostosarjan elokuvista (tähän mennessä) paras. Ansaitsisi pätevän dvd-julkaisun ehdottomasti. ****



67. Yoshiyuki Kuroda: Lone Wolf and Cub: White Heaven in Hell (Kozure Ôkami: Jigoku e ikuzo! Daigoro)

Ei erityisen päräyttävä lopetus loistavaan sarjaan. ***



68. Stelvio Massi: Destruction Force La banda del trucido)

Luc Merendan tähdittämä eurocrime, pahiksena Tomas Milian. ***-



69. Massimo Pirri: L'Immoralita

Vahva ja vakuuttava. ****-



70. Lost Purity – mixtape

Ihan paska.



71. Mohammed Bakri: Jenin Jenin

Tylsänpuoleinen dokumentti, vaikkakin sinänsä kiinnostavasta aiheesta. **½

Red Right Hand ( 6.4.2009 14:11)

KCrimso ( 4.4.2009 15:28)

047. Lili Fini Zanuck: Rush (1991, digiboksi) **

Epäuskottava, tylsä ja ylipitkä elokuva undercover-huumepoliiseista joilla homma lähtee lapasesta.

Tylsä ja ylipitkä, ok. Mutta epäuskottava? Tuohan on omaelämänkerrallisen romaaniin filmatisointi. 90-luvun yksi parhaista huume-elokuvista, IMO.

No ehkäpä jotain on kadonnut käännöksessä elokuvaksi? Itseäni ei ainakaan vakuuttanut Jason Patrickin yhtäkkinen vajoaminen huumeisiin heti Jennifer Jason Leigh tultua kuvioihin vaikka jamppa oli ennen elokuvan tapahtumia ymmärtääkseni tehnyt vastaavaa hommaa jo pitemmän aikaa ilman ongelmia. Muutenkin koko operaatio tuntui aivan uskomattoman typerältä ja järjettömältä. No todellisuus välillä on typerää ja uskomatonta. Eli ehkä tämä vaan sitten oli niin autenttinen. Tuskastuttavan huonoa kerrontaa tuo elokuva oli joka tapauksessa.

KCrimso ( 6.4.2009 15:44)

tseäni ei ainakaan vakuuttanut Jason Patrickin yhtäkkinen vajoaminen huumeisiin heti Jennifer Jason Leigh tultua kuvioihin vaikka jamppa oli ennen elokuvan tapahtumia ymmärtääkseni tehnyt vastaavaa hommaa jo pitemmän aikaa ilman ongelmia.

No, kyllähän sitä mies sekaisin menee jos Jennifer Jason Leigh tulee kuvioihin!

Red Right Hand ( 6.4.2009 16:41)

KCrimso ( 6.4.2009 15:44)

tseäni ei ainakaan vakuuttanut Jason Patrickin yhtäkkinen vajoaminen huumeisiin heti Jennifer Jason Leigh tultua kuvioihin vaikka jamppa oli ennen elokuvan tapahtumia ymmärtääkseni tehnyt vastaavaa hommaa jo pitemmän aikaa ilman ongelmia.

No, kyllähän sitä mies sekaisin menee jos Jennifer Jason Leigh tulee kuvioihin!

Niin, luulisi että huumeet kiinnostaisi entistä vähemmän kun on Jennifer ajanvietteenä.

Matti Erholtz ( 5.4.2009 23:16)

Näyttelijä ohjaamassa itseään = aina huono idea.

No ei nyt aivan näinkään...

79. Dwyer:

Dying Breed ***½

Ihan hyvää survival-kauhua.



80. Breathnach: Freakdog (Red Mist) **½

Kenneth näki pikkupoikana kuinka hänen prostituoitu äitinsä tapettiin raa'asti. Nyt hän työskentelee sairaalan ruumishuoneella kuvaten alastomia naisruumiita viillellen samalla itseään. Pervo paskiainen on myös ihastunut lääkärioppilas Catherineen (söpö Arielle Kebbel). Tämän mulkut oppilaskaverit juottavat Kennethin känniin ja kohta Kenneth parka vajoaa koomaan. Catherine kokeilee häneen uutta lääkettä joka tuntuukin tehoavan hienosti mutta pian Kenneth kokee ruumiista erkaantumisen ja pystyy ottamaan muiden ihmisten ruumiit hallintaansa. Tällä tavalla hän alkaa tappamaan hänet känniin juottaneita oppilaita yksitellen. Melko hauska juoni siis mutta itse elokuva on aika tyypillistä teinikauhua.



81. Boll: Far Cry **

Kökkö toimintakomedia Uwe Bollilta.



82. Nimoy: Star Trek III: The Search for Spock (dvd+videotykki) ****½

Uusintakatselu. Hieman heikompi kuin muistelin.



83. Nimoy: Star Trek IV: The Voyage Home (dvd+videotykki) *****

Uusintakatselu. Nimoyn ohjaus oli tässä huomattavasti pirteämpää.



84. Flackett & Levin: Nim's Island (Nim ja salainen saari) ***

Vuonna 2008 tehtiin melko runsaasti koko perheen fantasialeffoja ja tämä on City of Emberin ohella sieltä paremmasta päästä.

136. Tom Kalin:

Swoon (35mm) ***

Tositapahtumiin perustuva elokuva homoparista, jotka murhaavat huvikseen teinipojan 1920-luvun Amerikassa. Mielenkiintoinen aihe ja omaperäisellä otteella kerrottu, tosin tyyli ei ihan loppuun asti muhun vetoa ja ärtsyily tuntuu ajoittain turhan itsetarkoitukselliselta. Tyylikästä mustavalkokuvausta.



137. Frank Henenlotter: Bad Biology (dvd) **½

Tervetuloa takaisin Frank! Vaikkei tätä nyt oikein hyväksi voi kutsua, niin lohdutuksena todettakoon, että onhan tää ”paras” Henenlotterin ohjaus sitten Frankenhookerin. Ehtaa pervoilua kyllä kyseessä. Pääosissa nainen, jolla on seitsemän klitorista, sekä jättiläiskyrvän omistava mies. Eipä ihmeempää gore-juhlaa, tissejä ja pimpsaa sitäkin enemmän. Elokuvan miehitys näyttää olevan peräisin suurimmaksi osaksi hip hop- ja aikuisviihde-maailmasta. Mm. Jedi Mind Tricksin Vinnie Pazilla on hauska pikkurooli omana itsenään, vaikkei mies osaakaan näytellä. Eikä about kukaan muukaan kameran edessä heiluvista ihmisistä. Soundtrackilla on hyviä biisejä ja R.A. The Rugged Manin muminaa on aina hauska kuunnella, mikään käsikirjoittajanero se tosin ei ole. Jos muuten Henenlotter tekee vielä elokuvia tulevaisuudessa, niin vaadin pääosaan sen Frankenhookerissa näytelleen komean parittaja orhin!



138. Jean-Pierre Melville: Un Flic (35mm) ***½

Ei kyllä ohjaajan parhaita, tosin loppua kohti tämä tiivistyy taas ihan partaveitsenteräväksi. Meininki on lakonista bluesia ja yleisfiilis toimii taas kerran. Paljon hemmetin siistejä yksittäisiä kohtauksia, joista esimerkiksi junassa tapahtuva huumekaappaus on tyylikkäimpiä, mitä Melvilleltä on tullut nähtyä. Tosin alun pankkiryöstö-kohtaus oli jotenkin snadisti laiska. Delon on oma cool itsensä (pus pus) ja onhan tässä Catherine Deneuve hoitsun asussa!



139. Sam Peckinpah: The Osterman Weekend (dvd) ***½

No eipäs ollut yhtään niin huono, mitä odottelin haukkuja luettuani. Vaikka toimintakohtaukset ovat kirurgintarkkoineen hidastuksineen puhdasoppista Peckinpahia, niin ajoittain tässä tulee myös fiilis kun katsoisi jotain 80-luvun alun Golan & Globus –tuotantoa, mikä ei tietenkään ole huono asia. Se elokuvan vakavampi puoli ei sitten toimi ihan niin kovaa kuin pitäisi. Liian sillisalaattia ja homma jää vähän puolitiehen. Siitä kuuluisasta Peckinpahin alkukohtaus-versiosta (joka poistettiin elokuvasta) käy hyvin ilmi kuinka sekaisin äijä on noihin aikoihin ollut. Kaikesta huolimatta suhteellisen kovaa kamaa.



140. Lawrence Brown: The Pink Angels (dvd) **½

Hämmentävä elokuva, jonka Vinokinon olisi syytä joskus tulevaisuudessa ottaa ohjelmistoonsa. Varmaan jokaiselle queer cinema-intoilijalle ihan mielenkiintoinen pala historiaa. ”Biker-elokuva” 70-luvun alusta, jossa ryhmä homoseksuaaleja naamioituu karskin näköisiksi moottoripyörä-jengiläisiksi matkustaessaan kohti Los Angelesia, jossa odottaa drag queen-kilpailut. Pähkähullusta juonestaan huolimatta hieman puuduttavaa katseltavaa. Nihilistisestä wtf-loppuratkaisusta on tosin pakko antaa ekstrapisteet, sen tullessa aivan puun takaa, varsinkin kun elokuvan kerronta on muuten aika kevyttä kieli poskella –meininkiä. Those goddamned longhaired bastards!





Ja samat NV-elokuvien löpinät myös tänne:



141. Mark Tonderai: Hush (35mm) **

Siinähän se meni. Lievä pettymys kyllä, vaikkei nyt ihmeemmin odotuksia ollutkaan. Sääli, ettei hyvästä perusideasta saatu oikein mitään uutta ja omaperäistä aikaiseksi. Tunnelma oli sinänsä ajoittain aika kohdillaan. Paniikin vallassa olevan päähenkilön epäloogiset toilailut ja niistä etenevät tapahtumasarjat saattaisivat parhaimmillaan olla hallitun absurdia nerokkuutta (Donkey Punch), valitettavasti ne ovat tässä pääasiassa vain absurdeja ja ärsyttäviä. Ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta tää oli kyllä melkoista hapuilua. Ja voi oikeesti vau sitä tapaa miten motiivi paljastettiin. Yllättävästä silmäväkivallasta ja muutamista hauskoista läpistä on pakko antaa puoli tähteä lisää.



142. Dennis Iliadis: The Last House On The Left (35mm) ***½

Todella hyvä. Tässäkään ei nyt sinänsä ollut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta onhan tämä hiton viihdyttävää ja taidolla tehtyä väkivaltaa. Suoraviivainen ja yllättävänkin paljon samalla kaavalla väännetty, kuin alkuperäisversio. Perheen faijan kostoretki elokuvan loppupuolella hakkaa muuten sen Cravenin version sata nolla, Tämä on jo toinen varsin onnistunut Craven-remake. Jos nyt joku vain tajuaisi vielä uusia sen Swamp Thingin, joka eniten kaipailisi kasvojen kohotusta.



143. Jon Hart & Matthew Kaufman: American Swing (digibeta) ***

Nyy jook puhetta on aina kiva kuunnella. Viihdearvoltaan kovaa kamaa, tosin loppua kohti edettäessä aletaan toistamaan liikaa itseään, kun mielenkiintoiset jutut tuntuvat loppuneen kesken. Tunnin mittaisena tää toimisi paremmin. Soundtrack on aivan timanttinen.



144. José Mojica Marins: Encarnacao do Demônio (35mm) ***½

Luulin, että LL Cool J:n ura on ohi, mutta olinkin näköjään väärässä. Ladies Love Cool Joe, tai noh lähinnä toisinpäin. NV:n törkein matsku osuikin sitten tähän leffaan. Täynnä järjettömän hienoja ja epäkorrekteja kuvia, sikailua, sadismia, misogyniaa, jne… Kokonaisuutena tästä on vaikea puhua, mutta elokuvan lukuisista leuat pudottavista kohtauksista ei voi olla diggaamatta, tai arvostamatta. On tämä José Mojica Marins melko härski äijä, samalla kuitenkin visiota löytyy takaraivosta. Coffin Joe –trilogian varhaisemmat osat ovat mulle ihan tuntemattomia, mutta yritetään paikata se aukko sivistyksessä lähitulevaisuudessa.



145. George A. Romero: Martin (16mm) ***½

Kaunis elokuva, joka nyt ei ihan päässyt oikeuksiinsa. Kuten joku tais jo aikaisemmin todeta, niin ei vaan jotenkin sopinut fiiliksiin tähän väliin NV:ssä. Erittäin freesi, fiksu ja sympaattinen elokuva. Martin on symppis jäbä ja Romero on ollut aikaansa edellä. Tässä heitetään romukoppaan monia kliseitä ja se tehdään niin luontevan tyylikkäästi, että on pakko ihailla. Paremmissa olosuhteissa tai fiiliksissä tää on ihan neljän tähden matskua, nyt on pakko pudottaa puolikas. Tosin paha omasta aivovammasta on elokuvaa syyttää.



146. D’Urville Martin: Disco 9000 (16mm) **½

Siinä ja siinä viihdyttävä bläkkis. Kyllä mä ainakin tätä tanssahtelua katselen ihan mielelläni, tosin puudutus iski vastaan loppua kohti, kun läpänheittokaan ei ollut sitä ghetto-shakespearea, mihin tämän genren elokuvat parhaimmillaan pystyvät. Fass Blackista tuli tosiaan snadisti Eazy-E mieleen, mutta (tahattomasti) hauskempi kaveri oli ”only friends call me” Midget. Johnnie Taylorin soundtrack (mikä oli mulle bläkkismusafanina entuudestaan tuntematon) oli yllättävänkin hyvä. Korjatkoon muuten joku, jos oon väärässä, mutta mun mielestä elokuvassa ei viljelty n-sanaa KERTAAKAAN, millä ei periaatteessa ole mitään väliä, mutta genrensisäisenä ilmiönä se on super harvinaista. Peräti ehkä ensimmäinen kerta kun tullut mulle vastaan. Meno oli muutenkin aika korrektia kun katteli loppukohtauksen luoditonta paperisotaa. Tää oli vähän kuin giallo ilman murhakohtauksia.



147. Fan Ho: Adventure In Denmark (35mm) ***½

Oivallinen lopetuselokuva. Se kiinalainen spede-huumori toimi aamutuimaan aivan mainiosti. Hyvää musaa, tarpeeksi urpoa meininkiä, sekä ei hyviä mutta viihdyttäviä mättöjä. Sen toisen veijarin talvivaatetus oli hauskaa katseltavaa. INGRID!

Bob Rafelson :

Mountains of the Moon (1990) ***

Kahdesta tutkimusmatkailijasta kertova seikkailullinen draamaelokuva. Matkoilla kohdataan vaikeuksia, alkuasukkaita ja muita sekalaisia haasteita. Ohjaaja kuvaa inhorealistiset kohdat pikkutarkasti. Välillä sitten mennään puhtaasti draamaelokuvan ehdoilla.



Gianfranco Parolini : Diamante Lobo aka God´s Gun (1976) ***

Mielestäni parempi kuin mitä imdb:n keskiarvosta voisi päätellä. Lee van Cleef kaksoisroolissa mestarillisena aseenkäsittelijänä, sekä pappina. Jack Palance kovan luokan pahiksena. Sisältää muistettavan teemabiisin ja kivaa kameratyöskentelyä.



Elia Kazan : Panic in the Streets (1950) ***

Puhelias film-noir, jossa jälleen Jack Palance yhdessä roolissa pahiksena. Richard Widmark varsinaisessa pääosassa miehenä, jonka on jäljitettävä eräs rikollinen. Samaan aikaan kaupungilla leviää epämääräinen tartuntatauti. Elokuvan puheliaisuus syö tehoja. Hyvin näytelty ja ohjattu kylläkin.



John Donne : Alice in Acidland (1968) **

Hapokas eksploitaatio. Onneksi kestona on n. 50 minuuttia, sillä enempää en tuskin olisi jaksanut. Alussa Alice ajautuu väärään seuraan, sitten poltellaan pilveä ja rakastellaan pitkään ja hartaasti. Sitten kokeillaan LSD:tä ja tähän asti mustavalkoinen elokuva muuttuu värilliseksi. Trippi on mukavan psykedeelinen ja loppu yllättävä.



Carl Reiner : Oh, God! (1977) ***

Jumala ilmestyy eräälle tavalliselle pulliaiselle ja antaa tälle tehtäväksi levittää sanomaansa eteenpäin. Jumala näyttäytyy vanhan, veikeän miehen hahmona ja alussa mies (jota esittää John Denver) on tietysti tietysti ihmeissään. Elokuva tuntuu tarinansa puolesta liiaksi venytetyltä, eikä homma jaksa kiinnostaa ihan loppuun asti.

Ginseng King 8/10

Thaimaalainen kokoperheen leffa. Fantasiaseikailua ja Great Yokai Wars ‑tyylistä symppistä hirviökuvastoa. Mr. Vampirea lainattu siten että vampyyri on korvattu ponnekkaasti hailaavalla natsizombiella ja myös Töötiltä on matkittu yksi temppu. Yllättävän kivat maskeeraukset, kovat tappelut ja laadukas tuotanto ylipäätään.



Mutant Chronicles 5/10

Kiitettävästi siistejä juttuja ja älyttömyyksiä.



Smashing Machine 8/10

HBO:n laadukas aikalaisdokkari vapaaottelija Mark Kerristä uran huipulta ja sen romahduksen alkusoitosta.



Cliffhanger 8/10

Helvetin kova edelleen, Rennyn paras kokonaisuus.



Diary of the Dead 4/10

Katselukokemus yhdistelmä pettymystä ja helpotusta sillä leffa ei ollut läheskään yhtä paska kuin Land of the Dead. Happopääzombi oli parasta.



Hellraiser 4: Bloodline 5/10

Kiva jatko-osa.



Hellraiser 5: Inferno 2/10

Vitutti edelleen aika lailla.



Jambuin paha henki 8/10



The Westerner 6/10

40-luvun Judge Roy Bean ‑leffa. Gary Cooper selvittelee karjankasvattajien ja home steadereiden konfliktia.



Martin 8/10



Creepy Christian Films 4/10



JCVD 5/10

JC oli hyvä, leffa ei. Keskenään kinastelevia pankkirosvoja olen muistaakseni nänhyt joskus ennenkin leffoissa.



Disco 9000 7/10

Mielyttävästi mentiin Superflyn jäljillä monellakin tasolla vaikkei kässäriä oikein voikaan kehua. Persoonallisen bisneshenkinen ja positiivinen tarina järkähtämätöntä kovanaamaisuutta unohtamatta. Kivoja kopterishotteja Ysitonnisesta. Parit hittibiisit lisää niin olis arvosana noussut kasiin.



Fakers 4/10

Hyvien juttujen virta lopahti adamsonmaisesti ekan puolen tunnin jälkeen ja antoi tilaa tylsälle paukkurautatoiminnalle.



Last House on the Left (2009) 6/10

Ei nyt maailman omaperäisin idea remaketa leffa vahvistamalla nais(=tyttö)hahmoja eikä kovin hyvä sellainen kun uhrikuvio siitä ilmeisen paljon kärsi alkuperäiseen verrattuna ja mukaan tuli turhaa thrillerirakennetta. Silti omalla tavallaan ihan kelvollinen uudelleenlämmitys.



Knowing 6/10

Ihan jees kuumotusspektaakkeli mutta todella kaukana Grand Master Shyamalanin tasosta. Kalkkunaksi toki mukavasti epäjohdonmukaisuutta ja tarkoituksetonta visuaalista herutusta mutta samalla varsin ilmeinen ja perus-hollywoodmainen tekele vailla persoonallisuutta.



Moving Taget 7/10

Corbuccilla homma hallussa: kässäristä josta olisi voinut tulla pelkkää tyhjänpäiväistä spoof-ryntäilyä on syntynyt erinomaisen sujuvaa ja itsensä just sopivan vakavasti ottavaa viihdettä.



Hush



Embodiment on Evil 6/10

Ilman muuta ilokseen tämän katsoi kivojen visuaalien ansiosta mutta olihan meno pahimmillaan sivuhenkilöineen kuin jotain huonoa Torrentea Jodorowsky-vaihtella. CF lateli vanhat turvalliset fraasit mutta onnistui siitä huolimatta vaikuttamaan symppikseltä papalta joka vastustaa ikäviä juttuja (=kirkko ja poliisi) eli aika kaukana oltiin alkuperäisideasta. Silti kirkkaasti parempi kuin mitä uskalsi toivoa. Mahtavia makaabereja irrallisia kauhukohtauksia löytyy kuitenkin useammankin leffan tarpeisiin kuten sinisen demonin ilmestyminen, kattoon ripustetut noitasiskokset ym.



Sugar Cookies 5-6/10



Adventure in Denmark 6-7/10

Yotsuya ( 7.4.2009 00:15)

Mutant Chronicles 5/10

Kiitettävästi siistejä juttuja ja älyttömyyksiä.

Tää muuten tais perustua siihen kymmenen vuotta sitten suomeksikin ilmestyneeseen korttipeliin nimeltä Doom Troopers. Ensimmäisen maailmansodan estetiikka oli kympin arvoista, elokuva ei sitten ihan niin vakuuttanutkaan. Kyllä näitä aina silti mieluusti katsoo.



Screamers 2

‑Screamers oli ihan mainio ja verinen aikoinaan, kakkososa on ihan ok tehty, mutta suhteellisen turha.



Lake Placid 2 ja kaikki muutkin sci-fi channelin tv leffat 1/10

‑Nää helvetin sci-fi channelin kököt cgi-tv elokuvat onnistui jujuttamaan kahdesti. Ensin vuokrasin Outbreakin (tappajamammutti) ja sitten tallensin canalilta Lake Placidin 'jatko-osan'. Molemmat ovat paitsi juonen suhteen karmeita ja erityisesti todella huonojen efektien.

Stay tuned for BtB-kommentit omassa ketjussaan.

Gerard Damiano: Deep Throat

Alussa ilahduttavan nyrjähtänyt Beethoven-sovitus.

The Devil in Miss Jones

Riipaiseva tarina. Hyvät musat, vaikka huuliharppukostaja leidin rakastellessa vesiletkun kanssa hiukan hämmentää.



Mark Kovalyov, Vladimir Polin: Zvjozdnyi inspektor

Mielipuolitus. Komeat vaatteet. Rakkauskohtauksien UST* jää musiikin varaan näyttelijäntyön ollessa hivenen jäistä.



Harmony Korine: Gummo

Lämminhenkinen ja elämänmakuinen sunnuntai-illan elokuva.



Artie & Jim Mitchell: Behind the Green Door

Inhorealistiset äänet. Puuduttavan ryppyotsaista paneskelua. Ymmärrän historiallisen arvon, mutten diggaa.



Tässä välissä kasa frendin animaatioita.



Phillip R. Ford: Vegas in Space

No jopas. Ihan vahingossa tulin katsoneeksi Troman avaruustransuilun, josta Willberg ei tiennyt mitään. Visuaalinen ilme on herkullinen. Tissit, joissa on silmät, sukupuolenvaihtopillereitä... Halpoja, mutta nerokkaita efektejä, kuten suolasirottimista tehty pienoismalli avaruuskaupungista, jonka yllä kiitää Tupperware-alus. Priscillan tekijät ovat meikeistä ynnä muusta päätellen salettiin nähneet tämän.



Wes Anderson: Bottle rocket

Vitun ärsyttävä. (Mulla ei ole huumorintajua.) Keskityin siis fiilistelemään visuaalista puolta, joka oli kiinnostavampi.



Boris Bunejev: Zloi duh Yambuva

Todella kaunis. Ei jänskättänyt erityisemmin, mutta tarina kiinnosti. Paikallisväestö näyttelee esimerkillisesti ja Tappaja-koira on huippuhahmo.



Armand Weston: Defiance

No tällaisesta minä pidän.



Sergio Corbucci: Vamos a matar, compañeros

Kovin ikinä! Aijai! Franco Nero on tässä aviomiesmateriaalia.



Lukas Moodysson: Mammoth

Saatanan saatana mitä velttoa sormen heristelyä. Tälle voisi antaa säälistä puolitoista pinnaa, jos seuraavat kohtaukset palautettaisiin:



Lisäksi sitä vaivaannuttavaa paatosta karsitaan ja soundtrack vaihdetaan parempaan tai vaikka jätetään kokonaan pois.



Tom Kalin: Swoon

Ihan jees.





Lisäksi olen jostain syystä unohtanut raportoida seuraavat tämän vuoden aikana katsomani superkovikset:

Red Dawn

Pako New Yorkista

Fingers

Piraty XX Veka





*Unresolved sexual tension

Peckinpah:

The Getaway, u (1972) ****

Jha: Matrubhoomi: A Nation Without Women (2003) ***½

Watkins: Eden Lake (2008) **(*)½

– Oli tässä ideaa. Jos vain henkilöhahmoja olisi edes vähän syvennetty, olisi tässä ollut klassikkoainesta. Ilmeisen ajankohtainen aihe Englannissa.



Caprat:



Capra: The Bitter Tea of General Yen (1933) ***½

Capra: Lost Horizon (1937) ***(½)

Capra: Mr. Deeds Goes to Town (1936) ***

– 30-luvun Forrest Gump? Imelä kuin mämmi kermasiirapissa.



Glen: Licence to Kill, u (1989) ***

Sebastian: Gator Bait II: Cajun Justice (1988) **



58/18

JMustonen ( 7.4.2009 16:23)

Caprat:



Capra: The Bitter Tea of General Yen (1933) ***½

Capra: Lost Horizon (1937) ***(½)

Capra: Mr. Deeds Goes to Town (1936) ***

– 30-luvun Forrest Gump? Imelä kuin mämmi kermasiirapissa.

Noi kaikki oli parempia kuin It Happened One Night.

Humphrey Bogart ( 7.4.2009 16:37)

JMustonen ( 7.4.2009 16:23)

Caprat:



Capra: The Bitter Tea of General Yen (1933) ***½

Capra: Lost Horizon (1937) ***(½)

Capra: Mr. Deeds Goes to Town (1936) ***

– 30-luvun Forrest Gump? Imelä kuin mämmi kermasiirapissa.

Noi kaikki oli parempia kuin It Happened One Night.

No eivät taatusti ole! (en oo katsonut Lost Horizonia ja Deedsin kohdalla hämärtää)