Mitä elitistit katsovat?

46- Gance:

Paradis perdu (Leffassa), kehno melodraama. Kovin suoraviivainen ja plassu, eika oikein oo aikaakaan kestany tama. Parin hyvan tatsin takia: **



47- Abrahams: Star Trek (Leffassa), Ihan OK. Jaksoi viihdyttaa, mut jotenkin mulle naa leffat harvoin toimii. Orkkis tv- sarjan tasolle on viela paljon matkaa. ***



48- jokumitattomyys: Fighting (Leffassa), ehheheheee. Paskaa. Nain heikkoa kassaria ei ookkaan aikoihin nahty. Huh huh. *



49- Oswald: A Kiss before Dying (DVD), Ihan OK vari- scope "noir". ***



50- Demy: Les parapluies de Cherbourg (Leffassa), Absoluuttista parhautta. Jalleen kerran. Talla kertaa kankaalta. *****



51- Astruc: Une vie (Leffassa), Hyva muistutus siita mita kaikkea uusi aalto sitten lopunperin muutti, taa oli ‑58 (eli viimesena aallottomama vuonna) valmistunu Maupassant- filmatisointi. Todella takkuisen tunkkainen (ja ihan vaaralla tavalla). Claude Renoirin varikuvaus oli kylla kaunista, muuten umpipaska ja turha. *



52- Rozier: Adieu Philippine (Leffassa), Hyva muistutus siita, miten heikkoja uuden aallon heikoimmat leffat olikaan. Taysin kuvottavaa mukahauskaa haahuilua toteutettuna tavalla joka itse asiassa oli aika lahella Rampen ja Naukkiksen toteutusta. *

Jaws, Jaws II ja Jaws 3-d

Ihan ookoo meininkiä. Camp-arvoiltaan 3-d toki on sarjan ehdoton kruunu. Siitä

plussaa että hain meiningeille ei ole edes yritetty keksiä sen suurempia motiiveja. Kolmosessa

toki oli jo jotain yritystä tähän suuntaan mutta kovin pahasti se ei menoa haitannut. Selvisi sekin

että hait eivät niele.

Iñárritu:

21 Grams

Olen nähnyt Iñárritulta tämän lisäksi Babelin ja molempia vaivasi vähän sama ongelma: Tapahtumat ja hahmot tuntuvat kovin irrallisilta sekä elottomilta ja kaikki elokuvissa oleva draama ja synkkyys sen vuoksi liian päälleliimatulta. Kyllä 21 Grams ihan hyvä elokuva on, ei siinä mitään, mutta jotenkin tästä jää sellainen fiilis, että taitavamman ohjaajan käsissä olisi syntynyt paljon parempi elokuva. Nyt tämä tuntuu vähän loistavien näyttelijöiden haaskaamiselta.



Hoffman: Red Planet

Red Planetin ohjaaja Antony Hoffman on mystinen mies, josta ei paljon infoa löydy. IMDB-filmografiakin on tätä ainoaa leffaa lukuunottamatta täysin tyhjä. Sinänsä hyvin järkeenkäypää että Red Planetin jälkeen mies ei ole elokuvia ohjannut, koska onhan tämä ihan kamala tekele. Scifiroskaa vailla minkäänlaista tolkkua tai jännitettä. Graeme Revellin musiikitkin ovat hirveät ja poukkoilevat tyylilajista toiseen. Tilattiinko siltä kenties varta vasten paska soundtrack paskaan elokuvaan? Edes kalkkuna-arvoja tästä ei löydy, vaan kyseessä on pelkästään surkeaa mitäänsanomattomuutta.



De Palma: Mission To Mars

Ei De Palmankaan Mars-elokuva todellakaan mikään huipputeos ole, mutta Red Planetin jälkeen tätä katsoessa teki mieli itkeä onnesta. Jos Mission to Mars ei olisi ihan niin naivi kuin se on, tämä voisi olla aika kelvollinen scifi-satu.



Ellis: Snakes on a Plane

Tämähän oli tietyllä tapaa ihan positiivinen yllätys. Luulin että kyseessä olisi paljon itsetietoisempi "heh, heh, me tehdään huonoa elokuvaa"-tapaus, mutta Snakes on a Plane on varmaan juuri niin asiallinen elokuva, kuin mitä tästä aiheesta on mahdollista saada aikaiseksi. Tarpeettoman pliisuksi ovat elokuvan kyllä jättäneet. Kun kerran ruvetaan sikailemaan älyttömyyksillä, niin saisi sikailla kunnolla. Pliisu on myös Samuel L. Jacksonin rooli. Harvoin näkee miestä noin vaisussa osassa.



Yuzna: Rottweiler

Hyi vittu näitä Yuznan tekeleitä.



Spottiswoode: Terror Train

Erinomaista kasarislasheria Futuren luokattoman huonolta DVD:ltä nähtynä.



Green: Hatchet

Ihan kelvollinen nykyslasher loppumetreille saakka, jolloin idioottimainen lopetus pilaa kaiken ja jää paskan maku suuhun.



Coker/Elliot: Catacombs

Shannyn Sossamon on söpö, mutta ei se paljon tätä katsoessa auta. Loppupuolella on hetki, jolloin elokuva vaikutta melkein siedettävältä, kun maltetaan hidastaa tahtia, eikä koko ajan hosuta johonkin suuntaan, vaan ei siitä pitkään ole iloa. Pääosin elokuvan visuaalista tyyliä voisi kuvailla epileptiseksi ripuliksi, eli sitä samaa settiä mitä moni muukin (kauhu)elokuva nykyään.



Gries: Breakheart Pass

Erinomainen junajännäri Bronsonilta ja Alistair MacLeanilta.



Su: Gui Si / Silk

Pseudotieteellistä kummitushölynpölyä Aasiasta. Ajoittain tunnelmallinen, pääosin musiikkinsa ansiosta, mutta kunnon ideat elokuvasta puuttuvat.

Mankiewicz:

Suddenly, Last Summer (1959) ****

– Mankiewiczin ja Gore Vidalin tulkinta Tennessee Williamsin näytelmästä. En ole alkup. näytelmää nähnyt, mutta käsittääkseni se on hyvin erilainen suhteessa tähän filmiin. Jäikin epäselväksi mihin Teeman juontaja (tai kuka speakin ikinä kirjoittikaan) viittasi puhuessaan elokuvasta nimen omaan (Williamsin) satiirina homoudesta.

Jensen: Adams æbler (2005) ****

Vidor: Bird of Paradise (1932) ***½

– Pre-code seksistinen fantasiaseikkailu. Voi vain arvailla miten ja mihin suuntaan elokuvataide olisi kehittynyt, jos ‑30 ‑50 ‑luvuilla olisi annettu amerikkalaisen elokuvan kehittyä vapaammin esim. ikärajojen muodossa ennakkosensuurin sijaan.

Golubovic: Klopka (2007) ***

Atlantis (1913)



****



The Yiddish King Lear (1934)



**½



Sette dollari sul rosso / Seven Dollars to Kill (1966)



***



Peau d'Âne / Aasinnahka (1970)



***½



Panna a netvor / Beauty and the Beast (1978)



***½



Watership Down (1978)



****½



Xian si jue / Duel to the Death (1983)



****

180. Perez:

Wild Things 2 (digiboksi) **

Vähemmän nokkela muunnelma "sarjan" ensimmäisestä.



181. Little: Halloween 4: The Return of Michael Myers (dvd) **

182. Othenin-Girard: Halloween 5 (dvd) *

183. Chappelle: Halloween: The Curse of Michael Myers (dvd) *

Tasaista alamäkeä. Kutosen selitykset menevät jo aika paksuiksi.



184. Zombie: The Devil's Rejects (digiboksi) *½

Tässä on vähän sama vika kuin Zombien musiikissa: paketti on muuten aika hyvin kasassa, mutta kirjoituspuoli tökkii.



185. Marker: La jetée (digiboksi) ***½

Parempi kuin 12 apinaa.



186. Masamura: Karakkaze yarô (digiboksi) ***

Ihan hyvää nokittelua, muttei pitänyt täyttä matkaa otteessaan.



187. Jensen: Adams æbler (tv) ****

Julman hauska.



188. Lowi: Wild Things 3 (digiboksi) *

Uskomatonta paskaa.



189. Suzuki: Nikutai no mon(digiboksi) ***

Riuskoja mimmejä, mutta jotain jäi puuttumaan.



190. Wainwright: The Fog (digiboksi) *

Ei tämä ainakaan alkuperäisen arvoa alentanut. Debra Hillin uralla olisi silti suonut kunniakkaamman päätöksen.



191. Tolonen: Kesän maku (digiboksi) **

Kivaa maisemakuvausta, mutta ei näistä majakkasaaren jahkailuista ole kuriositeettia kummemmaksi.



192. Morgan: Willard (digiboksi) ***

Pienimuotoisuudessaan melko onnistunut.



193. Markle: Hot Dog ...the Movie (dvd) ***

Kohtuullisesti huvittava lasketteluvideon ja röpöttelykomedian yhteentörmäys.



194. Scorsese: Mean Streets (digiboksi) **½

Ei lähtenyt vieläkään.



+ Lahden Muotoiluinstituutin lopputyökatselmus. Tekninen puoli oli pääosin hallussa, mutta sisällöissä ei ollut kehumista. *-**

Payne:

Sideways

Hienoa ja aidonoloista elokuvaa. Elokuvan loputtua tuli sellainen fiilis, että tämä pitää katsoa kohta uudestaan.



Howard: Ransom

Tämä lienee paras näkemistä Ron Howardin elokuvista ja kaikin puolin tiukka trilleri muutenkin. Elokuvassa on kyllä sellainen näyttelijäkaarti että oksat pois.



Van Horn: Pink Cadillac

Tämä puolestaan lienee Eastwoodin paskin elokuva. Dirty Harry vitonen ja Philo Beddoen edesottamukset ovat tähän verrattuna korkeakulttuuria. Tuntuu että Buddy Van Horn huononi ohjaajana elokuva elokuvalta. Clintin koomikkokohtaukset ovat erityisesti hirveää katsottavaa, kun äijä ei yksinkertaisesti ole millään tavoin luonteva naamaa väännellessään.



Hirschbiegel / tunarit: The Invasion

Alkupuolella tuntuu, että jossain tuolla pinnan alla saattaisi olla katsottava elokuva, sitten mennään päin vittua niin että rytisee. Toivottavasti joskus saadaan ohjaajan versio näkyville ja verrattavaksi, sillä ainakin tämä studiopomojen, Wachowskien jaMcTeiguen ryssimä versio on ihan helvetin kamalaa tavaraa.



Håfström: Derailed

Ihan jees trilleri, jos ei mitään uutta ja erikoista tarjoakaan. Jennifer Aniston on ihan väärässä elokuvassa ja roolissa.



Pellington: Arlington Road

Tiukka elokuva, jonka alkupuoli etenee vähän turhankin verkkaiseen tahtiin.



Rodriguez: The Faculty

Rodriguezin uralle mahtuu monenlaisia harha-askeleita ja tämä lienee niistä tylsin.



Burton: Beetlejuice

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän Burtonin leffoista pidän. Beetlejuice on kuitenkin sieltä paremmasta päästä.



Hyams: 2010: The Year We Make Contact

Kelpo scifiä, jolla olisi epäilemättä parempi maine, ellei kyseessä olisi jatko-osa 2001:lle.



Scott: Black Hawk Down

Elokuvana huono, mutta kaupunkisodan kuvauksena loistavaa kamaa ja sellaisena kestänee useita uusintakatseluita. Teknisen osaamisen suhteen Scott on tekijämiehiä.

Behind enemy lines * harvinaisen turha "sota"leffa, jossa Owen Wilson juoksee metsässä ja välillä Gene Hackman irvistelee.



Walk the line *** Vähän semmonen perusvarma meininki, olisi kaivannut lisää raflaavuutta- luulisi että sitä olisi Cashin elämästä enemmänkin löytynyt. Mutta varsin viihdyttävä elokuva ja hyvä pääosapari.

Toukokuu. Muutama uusi ja mukava tuttavuus (Postia pappi Jaakobille, Der amerikanische Freund, Umarete wa mita keredo) sekä pari pettymystä (Man of Aran, The Show). The Initiation piti katsastaa jo senkin vuoksi, että edellisestä katsomiskerrasta on kohta jo neljännesvuosisata (

).



Risto Jarva: Jäniksen vuosi ****

Larry Stewart: The Initiation *½

Klaus Härö: Postia pappi Jaakobille ****

Fred C. Newmeyer: Why Worry? ***

Wim Wenders: Der amerikanische Freund ****

Douglas Sirk: All I Desire ***½

Frank Borzage: Lucky Star *****

William Keighley: Rocky Mountain **

Yasujiro Ozu: Umarete wa mita keredo (aka I was born but...) ****½

Robert J. Flaherty: Man of Aran **½

Wim Wenders: Nick's Film – Lightning Over Water **

Clint Eastwood: Pale Rider ***½

Enzo G. Castellari: L'ultimo squalo (aka The Last Shark) **

Tobe Hooper: The Texas Chain Saw Massacre ****½

Tod Browning: The Show **½

Shocky ( 1.6.2009 14:56)

117. Antichrist *****

Kun alla oli Cannes-vastaanoton synnyttämä subliminaalinen pelko siitä, että tämä olisi joku Absolute Evil ‑kaliiberin munaus, pääsi Von Trierin uutuuden täydellisyys yllättämään sitäkin suuremmin. Upean näköinen, pelottava ja kuumottava kuvaus hulluudesta, luottamuksesta ja monista muista teemoista. Tietty jos ei ole itse käynyt jonkinlaisen helvetin porteilla, niin tästä ei pakosti saa aivan maksimitehoja irti, tai tulee jopa täysi torjuntareaktio kuten joillekin.

Se torjuntareaktio voi kyllä tulla siitäkin että on joutunut käymään läpi veristen vessapöntönreunojen, psykoosiin putoamisten ja pakkomielteisen seksillä itsemutiloinnin porteista. Tällä peilillä on todennäköisesti useanlaisia taittokulmia.

Enzo G. Castellari :

Grande racket, Il aka Big racket (1976) ****

Fabio Testi pääosassa poliisina joka kohtaa Italialaisessa kaupungissa väkivalloin suojelurahoja keräävän jengin ja lähtee jengin ja sen johtajan perään. Kun rikollisia ei tunnuta saavan muuten kuriin, joutuu Testin esittämä poliisi kokoamaan "epävirallisemman" tiimin, jonka avulla yritetään kukistaa jengi lopullisesti. Kovaa menoa ja muutama tyylikkäästi kuvattu kohtaus kuten auton työntäminen kalliolta alas takaavat jännittävän tunnelman. Valmistautuminen lopputaisteluun kestää ehkä hitusen liian kauan mutta muuten ihan pätevää menoa kaikinpuolin.



George A. Romero : Day of the Dead (1985) **½

Ei valitettavasti noussut alkuperäisten Night of the Living Deadin tai Dawn of the Deadin tasolle. Jotenkin nyt ei saatu aikaan samanlaista viihdyttävää zombien tappojuhlaa kuten Dawn of the deadissa oli tai sitten niin tiukkaa vääntöä kuin Night of the living deadissa. Tässä se sotilasjohtaja oli varsin kehno näyttelijä ja jotenkin mentiin puolikierroksilla.



John Ryan Grace : Mannigan's Force (1988) **

Alkutaistelu kaikessa mielisairaudessaan lupaa hyvää. Rynkky molemmissa käsissä lonkalta sarjoja ampuva Mannigan taistelee kuin raivotautinen Rambo ja taistelut ovat huvittavaa seurattavaa. Tuntuu että aina noin kymmenen miestä menee yhteen läjään pienelle alueelle, kukaan ei viitsi suojautua ja kaikki ampuvat sen minkä aseistaan irti saavat. Pahisten luodit osuvat myös pieniin lapsiin joiden rinnoilla veripussit räjähtävät estoitta. Sitten varsinainen tarina alkaa, joka on niin kökösti ohjattu, ettei siitä välillä ota edes kunnolla selkoa. Manniganin näyttelijä on varsin karmiva – hampaat irvessä vuorosanansa lukeva lihaskimppu. Homma uupuu lopulta kokonaan mutta parissa paikkaa syttyvät taistelut jaksavat taas herättää mielenkiinnon. Kokonaisuutena kuitenkin varsin heppoinen elokuva.

Jeremias Rahunen ( 4.6.2009 21:15)

George A. Romero : Day of the Dead (1985) **½

Ei valitettavasti noussut alkuperäisten Night of the Living Deadin tai Dawn of the Deadin tasolle. Jotenkin nyt ei saatu aikaan samanlaista viihdyttävää zombien tappojuhlaa kuten Dawn of the deadissa oli tai sitten niin tiukkaa vääntöä kuin Night of the living deadissa. Tässä se sotilasjohtaja oli varsin kehno näyttelijä ja jotenkin mentiin puolikierroksilla.

Eriävä mielipide: ****½ ja sarjan paras osa. Maailmanlopun fiilis oli saavutettu todella hyvin ja erityismaininta vielä loistavista efekteistä. Lisäksi Rhodes, Logan ja Bub ovat mielestäni trilogian mielenkiintoisimmat/hauskimmat hahmot. Choke on 'em!

Sono:

Noriko’s Dinner Table ****½

Sion Sono ohjasi jatko-osan Suicide Clubille. Tai ennakko-osan. Tai sitä, paljon muuta, ja vielä jotain. Sitä on aikaa pohtia tämän 160 minuuttisen järkäleen aikana. Hullu tämä mies on.



Sono: Hair Extensions ****

Hullu mikä hullu. Kuten Norikossa, tässäkään kaikki ei toimi, mutta vastaavasti mukana on niin järjettömän nerokkaita kohtauksia että innostusta on mahdoton peitellä. J-horrorin konventiot saavat kyytiä. Tukka tappaa!!!



Gosha: The Wolves ***½

Tavallista brutaalimpi ninkyo-yakuzaelokuva, mutta ei aivan ohjaajansa parhaimmistoa. Kestää hieman ennen kuin alkaa toimia täysillä. Animeigon dvd:ssä on huono ääni. Parantelin hieman itse, mutta ei siitä hyvää saa tekemälläkään.



Kurosawa: Cure ***

Ohjaaja-Kurosawa pätee, käsikirjoittaja-Kurosawa ei niinkään. Tarina tallaa ympyröitä, mutta muutoin elokuvallinen ilmaisu on vaikuttavaa.



Ho: Shaolin Handlock ***

Viihdyttävä joskin vähä-älyinen kostomättö. David Chiang on edelleen hyvässä vedossa, eivätkä taistelukohtauksetkaan ole huonoja.



Singleton: 2 Fast 2 Furious ***

Sopivan hölmöä kaahausviihdettä. Soundtrack ei häirinnyt jostain syystä, Devon Aoki kylläkin, mutta siinähän ei ole mitään uutta. Huteriin muistikuviin vertaamalla tämä on vissiin parempi kuin ensimmäinen leffa.

Jeremias Rahunen ( 4.6.2009 21:15)

George A. Romero : Day of the Dead (1985) **½

Tässä se sotilasjohtaja oli varsin kehno näyttelijä

Tokitoki, mutta mielestäni tuo asia tuo oman viehättävyytensä elokuvaan. Kaveripiirissä myönnämme silloin tällöin Tapio Hämäläinen ‑palkinnon jollekin, jonka suoritus menee nautittavan överiksi. Joseph Pilato on tunnustuksensa saanut jo aikoja sitten. Ylinäyttely tuo mieleen kesäteatterinäyttelijän, joka kokee itsellään olevan näytön paikan, siltäkin varalta, jos yleisön joukossa olisikin joku raunimollberg etsimässä kykyjä tulevaan leffaansa! Näissä tapauksissa enemmän on enemmän, toki nautittavuus on tapaus-/pärstäkerroinkohtaista.



Day of the Deadin haistapaska-lopetukseen en vaan tule tottumaan koskaan. Aina tulee mieleen "Sori, meillä loppui budjetti kesken" ‑teoria. Onneksi muu elokuva on vahvaa settiä.

Boksilta:

Flight 93 * Selvisi vasta leffan jälkeen ettei tämä olekaan se United 93, vaan joku tv-tuotanto. Ihmettelinkin että miten tämä on näin paska.



Snakes on a Plane** aika onnetonta räpellystä.



The Fog* Remake.Harmittaa että tähän tuhlasin lähes 2 tuntia elämääni, täysin idioottimainen ilman mitään jännitettä tai yhtään edes auttavasti hyvää kohtausta. Syvää halveksuntaa tämän tekijöille.



HD-DVD



American Gangster **** Häilyy siinä 3-4 tähden välissä. Vähän jää se viimeinen rypistys puuttumaan että nousisi sinne parhaiden lajitoveriensa joukkoon. Ekaa kertaa muuten HD-DVD:n kuva oli välillä suorastaan keskinkertainen.