Mitä elitistit katsovat?

Norman Taurog :

Dr. Goldfoot and the Bikini Machine (1965) **½

Vincent Price Dr. Goldfootina, kultasaappaisena tiedemiehenä joka on kehittänyt itselleen bikiniasuisen naisrobotti"armeijan" jonka tarkoituksena on vietellä miehiä ja toimittaa näiltä saatuja resursseja Dr. Goldfootille. Muutamia hauskoja hetkiä ja kauniita naisia. Tosin pääosin liian kevyttä hupsuilua.



Ken Finkleman : Airplane II: The Sequel (1982) ***

Ihan ok. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen hyvä. Irtovitsit toimivat paremmin kuin elokuvan juoni.



Art Linson : Where the Buffalo Roam (1980) ***

Hunter S. Thompsonin sekoilua Bill Murrayn toimesta. Ei saavuta Fear and Loathing in Las Vegasin tasoja mutta on toki ihan katsottava tapaus. Välillä kiinnostavaa haahuilua, välillä vähemmän kiinnostavaa.



Eddie Stenberg : Rantasalmen sulttaani (1953) **

Suomalaisen pulp fictionin suoltajan Outsiderin tarinoihin pohjautuva Pekka Lipponen tarina jossa tällä kertaa seikkailee Pekan veli Ville. Esa Pakarinen esittää itseään. Yksi tähti Pakariselle, jolta nähdään melkoista ilmeilyä ja heittäähän mies ihan hyvää läppää. Yksi tähti haaremille (josta voi bongata Uuno Turhapuron anopin )

Lauri Lehtinen ( 14.1.2009 16:13)

harmi ettei 2000-luvun populaarielokuva enää osaa arvostaa blatanttia toisen esiintyjän matkimista.

Ihmismuotojen matkiminen tai jäljittely jäi populaarikulttuurissakin auttamattomasti avantgarden (ihmismuodon ja ihmiselkaltaisuuden rikkomisen) jalkoihin. Tässä mielessä sitä haluaisi käydä 1800-luvun Pariisin tai sotien välisen ajan Saksan kabaree-esityksissä, jossa blatantti kaikenlaisten esiintyjien matkiminen eli ehkäpä toistaiseksi viimeisintä kukoistuskauttaan esittävän taiteen saralla.

Ommo ( 15.1.2009 12:26)

Lauri Lehtinen ( 14.1.2009 16:13)

harmi ettei 2000-luvun populaarielokuva enää osaa arvostaa blatanttia toisen esiintyjän matkimista.

Ihmismuotojen matkiminen tai jäljittely jäi populaarikulttuurissakin auttamattomasti avantgarden (ihmismuodon ja ihmiselkaltaisuuden rikkomisen) jalkoihin. Tässä mielessä sitä haluaisi käydä 1800-luvun Pariisin tai sotien välisen ajan Saksan kabaree-esityksissä, jossa blatantti kaikenlaisten esiintyjien matkiminen eli ehkäpä toistaiseksi viimeisintä kukoistuskauttaan esittävän taiteen saralla.

Julkkisten koominen imitointi tuntuu kyllä vuodesta toiseen pitävän pintansa mutta (off-topic) olen vähän huolissani esim. vahakabinettien kävijämääristä, kun Madame Tussaudkin näkyy hävinneen Kööpenhaminan Tivolin naapurista.



Vahakabinetit ovat ihan parasta kulttuuria, Visulahden kasarikabinetti on vähän nössö kun kidutuskammiot ja vastaavat horrorit puuttuvat, mutta toisaalta Koivusalon, Donnerin tai Kari Salmelaisen näkeminen vahanukkeina on selittämättömällä tavalla maagista.

Tai Speden.

Pimeyden valtias – John Carpenterin välityö (ts. sijoittuu ohjaajan tuotannossa loisteliaan nuoruuden uran ja umpipaskojen nykyelokuvien välimaastoon). Paljon erinomaista päräyttävää materiaalia (zombi-lite, videokamerauni), joka menee tylsien hahmojen, innottoman näyttelijäohjauksen ja vähän liian epäloogisen käsikirjoituksen takia hukkaan. Kokonaisuutena ihan jees, mutta epätyydyttävä.



Cannibal Ferox – ilkeää ja raakaa meininkiä, mutta ei tästä jäänyt oikeastaan mitään käteen. Ei edes yökötystä. Yliarvostettu sekä kehuissa että haukuissa.



City of the Living Dead – Fulcin zombeista heikoin, mutta ei mitenkään mahdoton kauhuelokuvana.



The New Barbarians – parasta mahdollista post-apocalypse ‑exploitaatiokalkkunaa. Parempia räjähtäviä nuolia ja ihmisiä kuin Rambossa. Paskempia ajoneuvoja kuin Mad Maxissa. Tylyä homoilua, mutta tylsää heteromachoilua Fred Williamsonilta. Paras yksityiskohta oli hämmentävä NAMBLA-myönteinen huipennus: lopussa nainen tulee kiehnäämään sankarin viereen, mutta Giancarlo Prete tarttuukin hymyilevän pellavapäisen pikkupojan käteen. Vuosi 2019, uusi aika, uudet asenteet.



Sekä City of the Living Dead että The New Barbarians olivat Fireboxin maahantuomia rumakantisia AWE-julkaisuja. siitä, että jälkimmäiselle ei taaskaan ole annettu nostalgista FIx-suomennosta Uudet barbaarit.



Ulkomaankirjeenvaihtaja – hyvä vanha perus-Hitch. Loppukohtaus oli tosiaan mielenkiintoinen. Kyseinen kohtaus kuvattiin uudestaan ja liitettiin elokuvan loppuun juuri ennen ensi-iltaa, minkä kyllä huomaa. Vakavassa propagandistisuudessaan radiopuhe tuntuu hyvin irralliselta muuhun varsin kevyeen ja viihdyttävään elokuvaan verrattuna.



39 askelta – jätti aika kylmän jälkimaun. Hitchcock harjoittelee parhaita kikkojaan, mutta ei osaa vielä käyttää niitä elokuvakerronnan tukena.



Kuvaa ja pakene! – menee viihteellä, mutta tämän Nelosella esitetyn version löysyys hyppää silmille todella häiritsevästi. Tissit ja perseet pelastavat paljon.



Viimeinen tango Pariisissa – helvetin hyvä elokuva. Enkä ymmärrä taas ollenkaan tiettyjen tahojen kitinää "pitkästyttävästä taidepaskasta." Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin. Jotkut elokuvat vain vaativat katsojalta hieman enemmän järjenkäyttöä ja sivistystä. Jo pelkästään Maria Schneiderin hahmosta ja tämän suhteesta Brandoon ja Léaudiin voisi vääntää vaikka millaisen slavojzizekmaisen tulkinnan egosta, superegosta ja idistä. Mestariteos tämä ei ole, mutta olisi voinut olla, jos Brandoa ei olisi päästetty spedeilemään sen improvisointinsa kanssa niin paljon.



Vaihe IV – siis tämä elokuvahan sopii loistavasti Yle Teeman alkuvuoden tieteelliseen evoluutio ja darwinismi ‑teemaan. Toisaalta leffan kehitysoppi viittaa enemmän kreationistiseen kuin darwinistiseen maailmankatsomukseen, mutta väliäkö tuolla. Hyvin toimii. Jo alussa ilahdutti kahdella jalalla seisovat keskustelevat muurahaiset, kun miettii miten pöljältä tuo olisi näyttänyt cgi:llä toteutettuna.

Disco Studd ( 15.1.2009 13:41)

The New Barbarians – parasta mahdollista post-apocalypse ‑exploitaatiokalkkunaa. Parempia räjähtäviä nuolia ja ihmisiä kuin Rambossa. Paskempia ajoneuvoja kuin Mad Maxissa. Tylyä homoilua, mutta tylsää heteromachoilua Fred Williamsonilta. Paras yksityiskohta oli hämmentävä NAMBLA-myönteinen huipennus: lopussa nainen tulee kiehnäämään sankarin viereen, mutta George Eastman tarttuukin hymyilevän pellavapäisen pikkupojan käteen. Vuosi 2019, uusi aika, uudet asenteet.

Tuossa postauksessasi oli miltei kaikki mielipiteet väärin (pahiten Prince of Darknessin lyttääminen välityöksi), ja nyt kusevat jo faktatkin. Ennen kuin alat luennoimaan Hiekkalaatikolla siitä, mikä on elitistististä ja mikä ei, voisit itse yrittää selvittää kuka on George Eastman, ja näytteleekö hän sankaria The New Barbariansissa.

Oho, sorry. Virhe korjattu.

Disco Studd ( 15.1.2009 14:08)

Oho, sorry. Virhe korjattu.

Sorry myös ilkeästä äänensävystäni.. Carpenterin dissaaminen saa mut helposti ragettamaan

Shocky ( 15.1.2009 16:25)

Disco Studd ( 15.1.2009 14:08)

Oho, sorry. Virhe korjattu.

Sorry myös ilkeästä äänensävystäni.. Carpenterin dissaaminen saa mut helposti ragettamaan

Ei pyydellä anteeksi, jos dissaa Carpenteria, on ansainnut kaiken vittuilun.... etenkin jos diggailee jostain Bertolucci-tuubasta!



Pari katsottua:



Gordon: Re-Animator ****

Dante: The Howling ****½

12. Scott:

Man on Fire (Koston liekki) (tv) ****

Hyvä kostoleffa vaikka Scottin kuvaus- ja leikkauskikkailu on ihan paskaa. Melkein voisi puolikkaan pisteen vähentää mutta menköön nyt neljä tähtöstä.



13. Zenovich: Roman Polanski: Wanted and Desired ****

Dokumentti Roman Polanskista ja 70-luvun tapahtumista jolloin Polanskia syytettiin 13-vuotiaan tytön huumaamisesta ja raiskauksesta ja jonka takia Polanski pakeni lopulta Pariisiin istuttuaan ensin 42 päivää vankilassa psykiatrisissa tutkimuksissa eikä ole sen jälkeen koskaan palannut Amerikkaan. Haastateltavina mm. Polanskin asianajaja, tapauksen syyttäjä, tytön äiti ja nykyään yli 40-vuotias tyttö itse. Hyvä dokumentti mikäli aihe kiinnostaa.



14. Chin: The Forbidden Legend: Sex & Chopsticks **

Isoja maitorauhasia, penispunnerruksia, syömäpuikkorunkkausta ja peniskalligrafiaa. Tällä kertaa ei opeteta kung fua vaan seksin saloja. Viriili seksologi (Norman Tsui) opettaa pojalleen Simonille (Lam Wai-Kin) kaiken mitä on vuosien saatossa oppinut. Sitten onkin aika lähteä maailmalle etsimään omaa tietä ja naida kaikkia naisia jotka tielle osuvat. Vielä 90-luvun alussa vastaavia pehmopornoiluja tehtiin Hong Kongissa vuosittain ainakin pari kappaletta joista tunnetuimmat olivat mm. Sex & Zen jatko-osineen, A Chinese Torture Chamber Story, The Eternal Evil of Asia ja Erotic Ghost Story jatko-osineen. Pehmoseksin lisäksi näissä on aina pöhkökomediaa ja huonoja näyttelijöitä. Tällä kertaa alastomat naiset ovat japanilaisia. 90-luvulla oli vielä sentään Amy Yip (joka ei tosin paljoa paljastellut), Shu Qi ja Loletta Lee. Jatko-osakin on tulossa.

Sheridan:

The Boxer ***½

Synkkää maisemaa ja hiljalleen unholaan jäänyttä katkeran veristä Euroopan lähihistoriaa. Belfast & IRA, jos et itse ollut räjäyttelijä oli silti melkoinen todennäköisyys, että räjähdykset koskettivat sinua tavalla tahi toisella. Rooliaan varten Daniel Day-Lewis teki mitä kaikilta itseään kunnioittavilta staroilta vaaditaan. Treenasi nyrkkeilyä ja kuntoilua kolme vuotta ollakseen uskottava Danny Boy. Elokuvan ja ajan hengessä Out in the Fields.



Fleischer: The New Centurions ****

Yksi parhaista ja aidoimmista poliisin raadolliseen arkeen sijoittuvista elokuvista. Jos Hill Street Blues kolisee, ei tätä voi olla missaamatta. Stacy Keach & George C. Scott oikeissa rooleissa oikeaan aikaan. Hey, let's be careful out there!



Garnier: Blood and Chocolate *

Tämä on hyvä esimerkki miksi kaksikymmentä vuotta aikaisemmin tehty The Lost Boys on hyvä omassa lajissaan, jonka kaltaisia ei montaa vuodessa eikä liiemmin vuosikymmenessäkään synny.

Disco Studd ( 15.1.2009 13:41)

Sekä City of the Living Dead että The New Barbarians olivat Fireboxin maahantuomia rumakantisia AWE-julkaisuja. siitä, että jälkimmäiselle ei taaskaan ole annettu nostalgista FIx-suomennosta Uudet barbaarit.

Levittäjän vaihtumisen myötä tämä pitäisi korjautua uusien julkaisujen osalta.

18. Kinji Fukasaku: Green Slime (tv) 3/5

‑pahimmat 60-luvun avaruussekoilujen karikot välttävä pienoismalli-pizzahirviö tekele. Vaikka näyttelijätyö ja lavasteet ovat tyypillisesti kökköjä, on tässä mukava tunnelma.



19. Pierre Morel: Taken (35mm) 3/5

‑hyvin tehtyä toimintaa jonka aikana kohtalaisen vammainen juoni unohtuu. Lian Neeson ei ole mikään luonnenäyttelijä tässä, mutta sopii hyvin ääliömoraalilla varustetuksi oikeudentavoittelijaksi. Asenteelisuus ja oikeutettu väkivalta ei ole yllätys, mutta lopun pliisu ratkaisu yllättää.



20. John R. Hand: Frankenstein bloody nightmare (dvd) 1/5

‑kunnioitettava idea lähteä tekemään kokopitkää super-8:lla kuvattuna. Toteutus on vain ylitaiteellista höttöä ujeltavalla ja surisevalla konemusiikilla. Hyvää runkkumateriaalia ohjaajaksi haluaville taideopiskelijoille. Nimi on harhaanjohtava, leffa on lähinnä katsojan nightmare.



21. Jennifer Lynch: Surveillance (dvd) 4/5

‑nerokas juoni ja loppuun asti jännityksessä pitävä totetus. Vain loppupuolella mukaan tuotu pahiskaksikon teennäinen hulluus ja kliseemäinen kiimaisuus latistaa tunnelmaa. Pitkä tauko J. Lynchillä esikoispitkän Boxing Helenan (1993) jälkeen.



22. Dolph Lundgren: Missionary Man (dvd) 1/5

‑muskelijumala Lundgrenin näyttelee itse pääosaa (ollut mukana myös käsikirjoittamassa..) westerniä nykypäivään sekoittavassa paskassa. Ohjaaja/näyttelijä/käsikirjoittaja on tehnyt itsestään niin koomisen hahmon että pahaa tekee. Mukana myös "syvällistä intiaanimystiikkaa!!!".

Císaruv pekar a pekaruv císar / The Emperor's Baker, the Baker's Emperor (1951)



Tsekkiläinen kauhua ja komediaa yhdistävä eeppinen ja taianomainen elokuva, jossa keisari Rudolf II (Jan Werich) etsii kuuluisaa tultasyöksevää savipatsasta Golemia. Lisäksi Werich esittää kaksoiroolina leipuri Matej'n roolin ja hänet vangitaan erään tapahtuman yhteydessä ja paetessaan vankisellistä hän vahingossa joutuu keisarin rooliin oikean keisarin ollessa matkalla.



Paljon erilaisia tapahtumapaikkoja miljöönä ja mielenkiintoisia roolihahmoja. Lisäksi se Golem oli mieleenpainuva. Kaunis klassikko! *****



Tarzan Istanbul'da / Tarzan in Istanbul (1952)



Poikkeuksellisen hyvin onnistunut turkkilainen Tarzan. ***



Battle Cry (1955)



***½



Barracuda (1978)



Odotin tämän olevan huono Jaws ‑kopio, mutta ei sentään.

Loppujen lopuksi ihan viihdyttävää roskaa. **



Orions belte / Orionin vyöhyke (1985)



Arktisissa maisemissa kuvattu toimintatrilleri Norjasta. Erinomainen. ****



Taken (2008) (35mm)



*****

Scott: Man on Fire ***

Yllättävän hyvä. Odotin huonompaa



Kounen: 99 Francs ***

Pettymys. Odotin parempaa.



Verbinski: Pirates of the Caribbean: At World's End *

Ei toiminut edes krapulassa. Jopa Depp oli ärstttävä.



Miller: The Road Warrior *****

Edelleen parhautta.



Verhoeven: Starship Troopers *****

Kuin myös.



Boyle: Sunshine ***½

Loppu hanurista, muuten nautittava.



Reeves: Cloverfield ***

Ihan kiva.



West: Evil Aliens **

Ei näitä jaksa enää.